maanantai 14. elokuuta 2017

Sairastelua, puruja, jälkeä

Moikka! Pikku hiljaa alan pääsemään taas mukaan normaaliin elämään. Viimeiset puolitoista viikkoa olen vain maannut sohvalla ja sängyssä ollen todella kipeä. Lääkärissä juoksemisen jälkeen selvisi, että keuhkokuumetta sairastan, tulehdusarvojen ollessa kuitenkin sen verran maltilliset, että olen saanut olla kotona sairastamassa. Koirat on olleet tämän ajan todella vähäisellä liikunnalla, mutta mieheni on ulkoiluttanut sen mitä on ehtinyt sen ohella, että on hoitanut minua, kotia ja lasta sekä töissäkin käynyt. Aivan järkyttävä tauti joka vetää kaikki voimat aivan nolliin. Pikku hiljaa alkaa olo normalisoitumaan, mutta väsyy todella nopeasti ja liikkuminen ottaa hyvin nopsaan keuhkoihin.

Ennen sairastumistani oltiin viettämässä aikaa vanhempieni vuokraamalla mökillä jonne junnut pääsi mukaan, saivatkin uida ja juosta vapaana sydämensä kyllyydestä. On tuo mökkeily vaan niin ihanaa.
Eilen oli ensimmäinen päivä jolloin oli oikeasti jopa hyvä olo, raahauduin kentälle koirien kanssa jotta pääsen edes hetkeksi pois neljän seinän sisältä, johan täällä on tullut maattua. Ajattelin kokeilla Taran kanssa puruja sillä mun ei tarvitse siinä urheilla itse tässä vaiheessa niin paljon. Hallinta oli isossa roolissa treeneissä mukana ja pikku hiljaa alkaa sujumaan paremmin ja paremmin.

Vitsi miten tykkään suojelusta lajina, koira on niin elementissään siinä ja pääsee toteuttamaan itseään. Samalla lajin ollen mukavan monipuolinen ja haastava. Kyllä tää on vetänyt minut niin mukaansa, on alkanut tokon sun muut jäämään aikalailla kakkos lajeiksi joihin ei oikein motivaatiokaan tahdo tällä hetkellä riittää.
Jäljellä ehittiin käymään hyvin ennen sairastumistani ja tälläkin hetkellä olisi aivan jäätävät poltteet mennä jäljelle, mutta pitäisi yrittää ottaa vielä rauhassa sillä keuhkokuume on hyvin viheliäinen tauti. Viimeinen jälki ennen sairastumistani oli pituudeltaan noin 130m, 7 esinettä eikä ruokaa. Ideana oli treenata esineitä ja motivaatiota niihin entisestään. Jäljen keskivaihe oli mielestäni kaikkein paras, mutta koira selviytyi koko jäljestä hyvin vaikka oli aika vaikea. Koira sai esineiltä paljon ruokaa ja nyt se alkaa taas rauhoittumaan esineilläkin ja malttamaan.

Minulla on nyt selvät suunnitelmat tulevien jälkien suhteen enkä malta odottaa, että olen oikeasti kunnossa ja päästään pellolle taas. Alan myös odottamaan jo innolla syyskuuta, sillä OnniDog kutsuu ja päästään jäljestämään oikein urakalla sekä hakemaan uusia oppeja lisää! Jännä nähdä osutaanko jonkun bloggaajan kanssa samoille tunneille! Kirjoittelen aiheesta myöhemmin lisää ja vähän meidän aikatauluja jos joku haluaa vaikka tulla moikkaamaan.

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Hommat etenee

Torstai iltavuoron jälkeen ryntäsin raivolla jälkitreeneihin, mies oli tuonut koiran mulle töihin ja koutsimme kävi hakemassa ruuat ja talloi meille jäljen valmiiksil. Oli loivia kulmia ja esineitäkin neljä. Koiralle ensimmäinen kerta, kun ajaa vieraan tekemää jälkeä ja hyvinhän se sujui! Esineillä oli hieman hukassa, mutta oli ilmeisesti outo juttu, kun ei ollutkaan tutut hajut, mutta lopua kohti parani oikein kivasti. Esineillä koiraa joutui myös rauhoittelemaan ja palkkailtiin rauhasta, sillä koira kävi aivan kieroksilla ja ajatuksena sillä oli vain päästä eteenpäin. Ainakin sillä on motivaatiota jäljen suhteen! Paljon oli myös tyhjiä sillä linnut oli jälleen käynyt varkaissa ja vienyt ruokaa jäljeltä.

Kotitehtäväksi saatiin tehdä pitkä suora ilman ruokaa jossa esineitä tiheesti ja niiltä palkka. Saadaan motivaatiota ja ajatusta lisää esineisiin. Vaikka jälki on lajina siitä kiva, että sitä voi helposti harrastaa yksinkin, on hyvä kouluttaja myös kullan arvoinen, se mahdollistaa oppimaan ja etenemään oikein.
Treenaamisen ohella ollaan ulkoiltu paljon ja kuljettu metsässä sekä kodin viereiselle joelle uimaan. Junnuille samalla kuntoa ja lämmön kestävyyttä lisää, treenejäkin ajatellen. Rockyn kanssa olen paljon varovaisempi lämpimillä ilmoilla sillä se on aikoinaan saanut lievän lämpöhalvauksen. Rocky on myös kesäturkissa, ihan vaan syystä, että sille pamahti pieniä hotspotteja sinne tänne heti uimisen jälkeen, kun tuo ei meinaa kuivuta millään vaikka mitä tekisi, joten hyvinvoinnin kannalta näin tämän järkeväksi. Eipä vaivaa hotspotit enään...

Vietän nyt kolmen päivän vapaita ja miehelläkin loppui loma, otin siis koirat ja lapsen autoon ja hurautettiin jälleen metsälle pitämään hauskaa. Samalla saa lapsi tutkia luontoa ja toivottavasti oppii viihtymään ja liikkumaan luonnossa.
Olen pyytänyt tokon rotumestis viikonlopun vapaaksi ja maanantaina selviää onnistuiko pyyntö vai ei, tiedän sitten ilmoitanko Taran sinne vai en. Toivotaan todella, että saan sen viikonlopun töistä vapaaksi niin päästäisiin osallistumaan! Alkaa jo kaipailemaan koekentille, joten tokokokeita täytyisi muutenkin hieman tutkailla. Fh- kokeeseen toivottavasti lähitulevaisuudessa päästäisiin starttaamaan. Ihanaa, kun on koira jonka kanssa kaikki, tai ainakin lähes kaikki on mahdollista.

Ihanaa viikonloppua!