perjantai 22. joulukuuta 2017

Tokokoe

Huh, kun on vierähtynyt aikaa viime kerrasta... Rocky voi tällä hetkellä hyvin, vieläkään en osaa sanoa mikä sitä vaivasi, virtsarakko ei näyttänyt kuvissa normaalilta, mutta miksi? Ei tiedetä. Ab sekä kortisonikuuri näytti kuitenkin purevan. Kortisoni loppui eilen ja nyt seuraillaan palaako hillitön kutina, jos niin sitten lääkitään ja mietitään. Mutta just nyt ollaan voiton puolella.

Olen tehnyt myös päätöksiä Taran treenaamisen suhteen, kävin katsomassa toisessa porukassa treenejä ja sille tielle jäätiin. Kun harrastan, haluan tehdä sitä täysillä, säännöllisesti ja niin, että minä ja koira kehitytään, mennään eteenpäin. Tavoitteena on tulosta tehdä muualtakin kuin kyläkokeista, se, että onnistuuko se koskaan, en tiedä, toivottavasti, mutta epäsäännöllinen, vähäinen treenimäärä puruissa ei vie meitä kumpaakaan eteenpäin. Ymmärrän, että maalimieskin on vain ihminen, mutta minun ja koiran tarpeisiin ei riitä näin vähäinen treenaaminen. Nyt meillä on viikottain säännöllisesti treenit, jo muutamassa treenissä koira on mennyt valtavasti eteenpäin ja minä ohjaajana olen kehittynyt sekä oppinut paljon lisää. Tottista ja jälkeä pystyy tiettyyn pisteeseen asti treenaamaan yksin, toki molempiin on ihmisiä ympärillä, mutta puruja et voi itsekseen treenata.
Olen myös löytänyt uutta puhtia tokoon ja Taran kanssa käytiin sunnuntaina tekemässä hieno rivi suorituksia, kahta liikettä lukuunottamatta, joiden epäonnistumista en vieläkään ole saanut nieltyä. Varsinkin, kun kyseessä on yhdet varmimmat liikkeet joiden nollaamisen en keksi mitään syytä. Koira joka ei ole koskaan kiertänyt hyppyä, tekin sen nyt. Kahdesti, kun uusin liikkeen. Maahan menossa jäi seisomaan, enkä tiedä annoinko kuitenkin lisäkäskyn liian myöhään, sillä sekin nollille.
Muutenhan koira teki aivan huippu hyvän suorituksen, kokonaisuudessaan, tuomari tykkäsi, minä tykkäsin, näkyi myös sitten kokonaisvaikutuksessa. Seuruusta pisteitä söi puolentoista verran ennakointi, jonka teki ekassakin kokeessa, aivan samassa kohtaa, muuten olisi tästä otettu vielä paremmat pisteet.

Lämmitti jälleen mieltä tuomarin kehut minun ohjaamisesta. Kehui myös, että koira on hieno ja tykkäsi kuulemma todella paljon. Virheitä ei antanut alemmissakaan luokissa juuri anteeksi. Siihen nähden, etten ole vieläkään saanut nieltyä pettymystä, olen kokonaisuuteen tyytyväinen.
Tuloksena siis ALO2 150p, tuomarina Vesa Kallio.
Koe kausi oli tässä, mutta treenit jatkuu vuoden loppuun ja sen jälkeen. Ensi vuonna sitten uutta matoa koukkuun, jahka olen ensin saanut nieltyä lisenssiasian... Varinaisen tavoitepostauksen kirjoitan myöhemmin.

Kiitän nyt vielä tässä meidän koutseja ruoskinnasta, treenikavereita sekä aviomiestäni ymmärryksestä ja kärsivällisyydestä harrastustani kohtaan ja lukuisia tunteja treeneissä viettäeni kohtaan. Sekä isovanhemmille lapsen hoidosta. Te mahdollistatte tämän kaiken. Kiitos.

maanantai 27. marraskuuta 2017

Pitäis olla koira parhaas iäs

Olen tällä hetkellä umpikujassa blogin kanssa, näin pitkä hiljaisuus ahdistaa, samalla ahdistaa, kun ei saa mitään järkevää tekstiä aikaiseksi kirjoittaa. Samalla miettii onko meillä enään mitään annettavaa blogin puolella? Facebookissa kysyin lukeeko ihmiset nykyään mielummin kuulumiset ym. blogin vai facen kautta, tällä hetkellä tilanne on tasan fifty fifty.

Ehkä pitäisi vain useammin vetäytyä rauhaan, ottaa läppäri syliin ja alkaa kirjoittamaan. Nykyinen ulkoasukaan ei miellytä enään, mutten ole jaksanut uhrata ajatustakaan bannerin uusimiseen, joka on taas mielestäni yksi isoin osa blogin ulkonäköä. Ehkä tämä tästä.
Talvisista maisemista olemme tainneet saada nauttia vain pari hassua päivää kaiken kaikkiaan. Inhottavaa, kun on niin pimeetä, kuraista ja märkää koko ajan. Jälkikautta ollaan kuitenkin lopettelemassa vaikka sulaa onkin edellen. Tottista ja tokoa treenata talvi ihan kunnolla, avo luokan liikkeistä oikeastaan ruutu on ainoa joka ei ole vielä valmis liike, mutta katsotaan sitä keväällä, kun toko kärpänen on vasta iskenyt uudelleen. Se on hyvä talvi laji ja tuo vähän vaihteluvuutta treeneihin.

Häjyn kanssa alan olemaan koko ajan entistä varmempi, että sen koeura on ohi. Tavoitteelinen treenaaminen on ollut jo jonkin aikaa jäissä ja kun nyt viikonloppuna pitkästä aikaa treenasin sen kanssa, totesin, että ei taida koirasta olla tavoitteellisen harrastamiseen. Harmi, mutten ala kiusaamaan koiraa ja itseäni, kun koira ei nauti enkä täten minäkään. Arki sujuu sillä ihan ilman ongelmia, mutta treenatessa se menee ihan ihme tiloihin...
Myös Rocky aiheuttaa huolta tällä hetkellä. Se on kutissut hetken aikaa ja soittelen ell aikaa, lauantaina se alkoi kuitenkin ontua toista takajalkaa ja nyt tänään toista. Olen katsonut nyt lenkillä, että liikkuu epäpuhtaasti ja vasemman jalan, jota lauantaina ontui, liikerata on mielestäni ihmeellinen. Tällä hetkellä epäilen, että oireilisiko selkä, mutta turha kai tässä on spekuloida. Huomenna ollaan toivottavasti viisaampia. Back on trackin verkkoloimi päällä on saanut nyt hengailla ja lepoon yhdistettynä, ontuminenkin rauhoittunut. Kun meillä nyt vaan olisi vielä vuosia jäljellä, pitäisi olla koira parhaassa iässä....