torstai 19. lokakuuta 2017

Kastraation vaikutukset

Häjyn kastraatiosta on vuosi aikaa ja Rockyn leikkauksesta joku puolisen vuotta. Monesti kuulee paljon miten kastraatio vaikuttaa koiraan ja ihmisillä on tiettyjä ennakkoluuloja siitä miten koira muuttuu sen jälkeen. Ajattelin nyt kirjoittaa miten se on vaikuttanut meidän uroksiin, vai onko mitenkään.

Meillä kummatkin uroksista olisi voitu leikata heti, kun ikää olisi ollut tarpeeksi mutten nähnyt tarpeelliseksi. Vaikka jalostuskäyttöä ei kummallakaan suunniteltu koskaan, mutta olen ajatellut omien kanssa niin, että niin kauan, kun niistä palleista ei ole haittaa, niin olkoot. Häjyn kastraatiota mietin jonkin aikaa koiran epävarmuuden vuoksi, mutta päätin ottaa riskin, eipä tämän vuoden aikana ole ainakaan epävarmuus huonompaan suuntaan mennyt.

Ahneutta tuli ehkä jonkin verran lisää, mutta lihomisen kanssa ei ole mitään ongelmia, päinvastoin, sitä yritetään epätoivoisesti lihottaa sillä koira on kovin hoikka, mutta kun ei tartu kiinni. Turkkikin on edelleen hyvässä kunnossa, enkä Häjyn kohdalla osaa karvanlähtöönkään oikein sanoa mitään, sillä siitä on aina lähtenyt paljon karvaa.

Rocky sairastui syksyllä 2016 ensimmäistä kertaa eturauhastulehdukseen ja alku vuodesta tein päätöksen, että sekin kastroidaan jottei kivulias vaiva uusiudu.
Myöskään Rockylla ei ole ongelmia, että lihoisi liikaa, ruokaa se on kyllä alkanut kerjäämään ja on välillä vähän röyhkeä. Turkki on tälläkin edelleen hyvä. Luonnetta muutti aavistuksen, joskin positiiviseen suuntaan. Rocky ei ole sitten pentuiän sietänyt vieraita uroksia ja aina kiihtynyt hirveesti ohitettavasti koirista, joskin pääsääntöisesti aina ohittanut hiljaa jos murinaa ei lasketa. Mutta enään se ei kiihdy niin paljon muista koirista ja Häjyynkin se suhtautuu aavistuksen suotuisammin.

Ekaa kertaa ikinä elämämme ei myöskään ollut yhtä helvettiä, kun talossa oli tärppinen narttu. Taralla on toiset juoksut hetki sitten loppuneet ja meillä oli oikeesti aika rauhallista, siinä missä Rocky on ennen ollut syömättä tärppien aikana ja pitänyt meteliä, söi se nyt ja oli hiljaa. Ihan hurja muutos vanhaan verrattuna!

Joten mulla on vain positiivisia kokemuksia kastraatiosta, kumpikin toipui operaatiosta nopeasti ja haavat oli kummallakin siistit. Tikit poistin molemmilta itse ell ohjeistuksen mukaan.

Nyt alan valmistautua henkisesti huomiseen, pääsen tutustumaan neljän koiran kanssa elämiseen. Siitä lisää myöhemmin, mutta ei, meille ei tule pentua. :D

Millaisia vaikutuksia muiden kastroiduilla koirille on tullut?

lauantai 30. syyskuuta 2017

Pölyttymään

Istahdan alas sohvan nurkkaan, läppäri sylissä ja avaan blogin, paljon olisi kerrottavaa, mutta kirjoitus ei luista. Lukulista huutaa tyhjyyttä, poistellut paljon blogeja joita ei tule seurattua enään ja moni joita seurannut aktiivisesti lopettanut tai tauolla. Olen myös itse pyöritellyt paljon viime aikoina, että onko tämäkin blogi tulossa tiensä päähän? Näyttää muutenkin siltä, että blogit kuolee hiljalleen, yksi toisen perään. Itselläkin alkaa olemaan suoraan sanottuna takki aika tyhjä, eikä kirjoittaminen ja bloggaaminen ole enään niin kivaa ja vapauttavaa mitä aiemmin.

Olen monesti miettinyt, että tästä ja tuosta pitäisi kirjoittaa, mutta ei saa aikaiseksi. Osa syynä on varmasti myös kävijämäärien laskeminen, eikä lukijoiden kanssa kommunikointi ole enään samanlaista ja yhtä aktiivista. Valehtelisin jos väittäisin kirjoittavani vain itselleni ja itseäni varten.

Huomaan myös itse ettei tämä ole enään niin monipuolinen mitä ennen, postaukset on rajoittuneet aika pitkälti treeneistä kertomiseen, kun ennen oli paljon muutakin. Muutamia kertoja on tehnyt mieli heittää blogi suljetuksi ja jättää se pölyttämään, ajatuksella palataan jos palataan. Kuitenkin tähän on tavallaan kiintynyt, paljon muistoja joita on mukava käydä muistelemassa aika ajoin, vaikka suuresta osasto vanhemmista postauksista kuvat ovat hävinneet.

Myönnettävä se on, että tällä hetkellä tämä tökkii, mutta yrittänyt pitää blogia elossa ja seurata vieressä miten moni hyvä blogi sulkee ovensa. Onko tämä jo niin "vanhanaikaista"? Onko kaikki nykyään youtubessa tai muualla somessa..?

En taida kuitenkaan olla valmis vielä ainakaan jättämään tätä pölyttämään unohlaan. Yritän löytää samaa intoa uudelleen ja panostaa jälleen blogiin. Joten blogi päivittyy vielä jatkossakin jonkinlaisella tahdilla, mutta samalla väkisinkin miettii sanontaa aikansa kutakin, ja että onko tämän aika tulossa?

Joten en pahoittele tällä kertaa hiljaista ja epäsäännöllistä päivitystahtia. Lähinnä kiitän, että jaksatte yhä pysyä mukana ja, että uusiakin on liittynyt mukaan.