sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Onkos tullut kesä?

kuva: vastavalo
Vettä sadellut välillä, tiet vedestä ja jäästä aivan liukkaina, koirat pikkutassusillaan yritti saada kintut pysymään kurissa. Vähän hirvitti vanhuksen kanssa noin liukkaalla mennä. Onni oli tien pientareet jotka loskasta pehmeenä.
Koko päivän ollut plussan puolella, kummallista, kun eilen oli vielä kunnolla pakkasta ja nyt vedetään lenkit plussa ilmoilla ja vesisateessa. Ruohokin pilkahtelee portimme alta. Onko kesä tulossa?


Ilotulitteet alkavat paukkua, hätäisimmät ovat jo paukutelleet. Huomennakaan monikaan ei noudata sääntöjä vaan aloittavat paukuttelun ennen klo 18.
Me painumme uuden vuoden viettoon Raumalle, yksi muutaman raketin paketti mukanamme. Olkaahan varovaisia koirienne kanssa näinä paukuttelu aikoina.

Luuhullut hiljenee uuden vuoden viettoon, kiitos kuluneesta vuodesta lukijoille, toivottavasti pysytte seurassamme taas ensi vuonna! 
Oikein hyvää ja tuloksellista uutta vuotta 2013!
kuva: ilotulite

lauantai 29. joulukuuta 2012

Erilaiset treenit

Tänään auto starttasi pihasta vähän yli kahdeksan ja lähdettiin suuntaamaan kohti hiihtokeskusta treeneihin. Luvassa oli muutakuin tottistelua, lähinnä hallintaa. 
Ohjaaja oli saanut mukaan yhden häiriökoiran, alaskanmalamuutin. Heti koiran nähtyä arvelin, että se provosoi varmaan Rockya. 

Elikkä ihan ensin mentiin junaradalle, ei ole käytössä.. Häiriökoira käveli jonkin matkan päähän, niin ettei treenikoirat nää sitä heti. Rocky sai luvan aloittaa, koska minä osaan kuulemma käyttää ääntä. :D Kuljettiin siinä ryhmän perässä lähtökohdalle josta ohjaaja lähti kävelemään häiriökoiran luokse, eipä siinä ollut muuta vikaa, kuin se, että Rocky ampasi etsimään ohjaajaamme heti, kun pääsi irti. 

Käskyn jälkeen sain koiran kulkemaan, kuten normaalisti irti ollessa, kulki edelläni haistellen. Se taisi häiriökoiran nähdä, mutta ei tehnyt vielä mitään vaan haisteli, koiraa lähentyessämme se ampasi suoraan häiriökoiraa kohti, siinä vaiheessa ohjaaja heitti kolinapurkin Rockya kohti, tyssäsi jätkän matka siihen. Heitti vielä pari ja siinä vaiheessa Rocky tuli minun luokse ja kehuin sitä. Tämän jälkeen ohitettiin heidät vielä ja hyvin se menikin, vilkuili hieman muttei sen kummempaa. Takaisin päin tullessa Rocky oikein ampaisin malamuutin ohi täyttä juoksua ja kattoi ettei vaan lennä purkkia. Oli mulla naurussa pidättelemistä. ;) Tämän jälkeen koira takaisin autoon ja katselemaan muiden suorituksia ja seuraavaa harjoittelua odottelemaan. 

Viimeiseksi otettiin ei saalistusta, eli ohjaajalla ja hänen avustajalla oli pehmokoira joka sidottiin siimaan, heitettiin tien toiselle puolelle ja ohjaaja meni avustajansa kanssa piiloon. Koirat meni taas yksitellen vapaana ja jossain kohtaa he vetävät pehmokoiraa tien yli, Rocky huomasi ekana ohjaajan ja meni morjestamaan jonka jälkee olisi halunnut mennä haistelemaan "saalista", mutta saikin räminäpurkin jalkoihin. 


Olihan nää ihan kivat treenit, vaihtelua ainaiseen hallissa tottisteluun, mutta en tiedä oliko puolen tunnin ajomatkan arvoinen. Ainakin saatiin erilaista treeniä muiden koirien kanssa Rockylle. Sanoin vielä lopussa, että voin joskus Rockyn kanssa tulla häiriökoirakoksi, vaikkei tuo nyt ärisekkään, mutta osaa tarvittaessa provosoida. 

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Paluu arkeen? tottis videoin

Ei kuitenkaan ihan vielä. Joulunpyhät lähenee loppuaan, uusi vuosi ja uudet kujeet lähenee hurjaa vauhtia. On muuten tämä vuosi mennyt älyttömän nopeesti, mutta on tähän kaikenlaista mahtanutkin, suurimpana uusi koti.
Vuoden vaihteen jälkeen tulee laumanjohtajallakin paluu arkeen, sairasloma loppuu ja töihin on palattava.

Joulu meni oikein mukavasti, sunnuntaina lähdettiin Raumalle vanhempieni luokse ja eilen kotiuduttiin. Hyvää ruokaa ja seuraa, mikäs sen mukavampi viettää joulua.
Tuli paljon pelailtuakin yhdessä ja aattona käytiin koirien kanssa metsällä, iskä kävikin jo heti sunnuntaina Rockyn kanssa mettällä.

Kävin sunnuntai-iltana viemässä kynttilänkin Dixin haudalle, huoh. Ikävä vaan on ja pysyy.

Ehkä voin myös täällä blogissa hieman paljastaa jotakin...
Kaivoin joku aika sitten kaapista purnukan jonne voidaan heittää kaikki kolikot sun muut ja alkaa säästämään. Mutta me käytetään todella vähän käteistä joten se siitä, ei vaan. Koska ei olla käteisen suurkuluttajia, käydään pullot palauttamassa ja niistä saadut rahat tuodaan tuohon purnukkaan. Ja Erja, tiedän, että blogiamme välillä luet, saatat arvata mihin kerätään rahaa.
Säästökohde pysy salassa vielä jonkin aikaa, katsoo jos paljastan asiaa enemmän, kun on edes puolet kerätty. Täytysikin käydä viemässä noita pulloja, on taas lojumassa kaapissa ja pusseissa jokusen kympin edestä.

Niin ja videoon.. Kuvattu viime viikolla.
Ei ollut paras mahdollinen tottis, luoksetulo on hidasta, koska se ennakoi, koira oletti, että tulee käsky seis. Seuraamisessa oli vähän kuutamolla, mutta kuitenkin. Suhteellisen raakaversio, koska en saanut videota toimimaan muokkausohjelmalla jotta olisin voinut hieman leikellä sitä. Video on myös hieman pimeä, koska ehtoolla kuvattu. Sorry...
Laadun parantamiseksi suosittelen avaamaan youtubeen videon, mutta miten vain. :) Musiikkin pitäis olla mut ei vaan pelitä..?

lauantai 22. joulukuuta 2012

Talven riemuja

Tänään on ollut ihana talvinen sää, aurinko pilkahdellu ja taivas ollut ihanan punertava! Käytiikin tuossa pellolla koirien kanssa, otettiin Misu mukaan ja hyvin se jaksoi, vähän rauhallisemmin otti mitä aiemmin, mutta ei haittaa. 

Kuvat puhukuun puolestaan. 

Nyt on myös uusi läppäri käytössä ja jessus tässä on jäätävän kokoinen näyttö! Tämä blogin on niin pieni tähän näyttöön, mutta en viitsi ruveta leveentämään kauheasti, kun tiedä sitten kuinka leveä se muille on, ettei ole liian. 


perjantai 21. joulukuuta 2012

Joulu, tervetuloa!

Keskiviikkona oli tosiaan Roksun kanssa kaupunkitreenit, ei niissä oikeastaan mitään ihmeempiä.
Treffattiin kaikki kauppiksen parkkipaikalla ja lähdettiin siitä peräkkäin kulkemaan kohti keskustaa, aivan ydinkeskustassa käytiinkin. Rocky kulki hienosti eri rotuisten ja sukupuolisten koirien kanssa, ei ärissyt tai murissut kenellekkään, odotteli mun vierellä tai haisteli lumipenkkoja jos pysähdyttiin.

Torilla otettiin paikka makuut ja istumiset, ei tuottanut Rockylle minkäänlaista ongelmaa vaikka ihmisiä ja pyöriä kulki koiran takaa sekä toiset koirat häsäsi välillä ympärillä. Ehkä tuo piski rupeaa olemaan pikkuhiljaa valmis siihen bh-kokeeseen, mutta sen näkee vasta kokeessa miten käy.

Ensi viikon keskiviikkona ei meillä sitten olekkaan treenejä. Ensi viikolla lauantaina mennään ohjaajan luokse ja lähdetään siitä johkin kävelemään ja selviää siellä sitten tarkemmin mitä tehdään. Mutta ilmeisesti koirat olisi vapaana ja ohitellaan muita kurssilaisia, mutta jokainen saa kuitenkin itse päättää pitääkö koiransa irti. Itse ajattelin Rockyn ainakin alkuun pitää remmissä, katsoo sitten miten käyttäytyy.

Joulun jälkeen sisarukseni ovat ilmeisesti tulossa kyläilemään, katsotaan jos vetäisin Roksun kanssa tottikset ja saisin nakitettua jomman kumman ottamaan hieman kuvia.


Naapuri oli kiva ja toi eilen koirille peuraa! Koirat onkin saanut eilen naatiskella peuraa ja tänään saivat aamupalaksi järsiä peuraa. Kiva kun on naapurina mettämies ja vieläpä mukava sellainen.
Moni kiroaa naapureitaan, kun eivät tykkää koirista ja keksii ties millaisia syitä sekä soittelevat eläinsuojeluun sun muihin vaikka koirien olot ovat hyvät. Onneksi meillä kävi hyvä tuuri ja saatiin mukavat naapurit jotka tykkäävät koirista ja monelta löytyykin koira.

Aamu starttasi heräämällä aikaisin, nousin ylös jo kuudelta, kennelrehun auto oli seitsemän jälkeen paikallaan ja nyt on koirille pakastin täynnä lihaa. Tänään me valmistaudutaan koirien kanssa jouluun, tarkoitus olisi kämppää siivoskella ja tehdä joulutorttuja ja pipareita. Kaavailin myös, että yrittäisin napsasta joulutervehdys kuvan koirista, se on tarkoitus sitten joko sunnuntaina tai maanantaina julkaista myös täällä blogissa, riippuen pakataanko kimpsut ja kampsut autoon jo sunnuntaina vai vasta maanantaina. Lähdemme siis joulun viettoon Raumalle vanhempieni luokse.

Ajattelin käydä suulista katsomassa missä kunnossa meidän tekokuusi on, viitsikö sitä edes kaivaa ja koota sisälle. Mies ei vieläkään lämmennyt ajatukselle oikeasta kuusesta, pöh. Mikäli kuusi ei ole enään siinä kunnossa, että sitä viitsii edes laittaa esille niin tyydytään sitten koristelemaan kämppää edes hieman jouluisemmaksi vaikkei aattona täällä ollakkaan. Mites muut, onko kuusi paikoillaan?

Käytiin eilen lyhyellä lenkillä koirien kanssa niin, että otettiin Misukin mukaan jotta pääsee hieman jalottelemaan ja näkemään muutakin maailmaa kuin omaa pihaa. Hyvin se liikkui, mutta pelattiin varman päälle. On sen nouseminen edelleen hieman kankeaa, mutta paljon parempi kaikin puolin jos tiistaihin vertaa. Jospa se tästä.

Kaivoin sille myös viime talveksi ostamani manttelin, saa sitä nyt käyttää näillä kovemmilla pakkasilla, suojaa kuitenkin lonkkia ja muita tärkeitä paikkoja.

Vielä en toivottele teille hyviä jouluja, teen sen myöhemmin kuvan kera!

Oikein ihanaa joulun tuoksuista viikonloppua! 

torstai 20. joulukuuta 2012

Päivä kerrallaan

Toistaiseksi likka on vielä menossa mukana, pientä toivon kipinää on, mutta kun muistelee Dixiä, en tee voiton tansseja vieläkään.
Tiistaina ei koiran kunto kohentunu oikeastaan ollenkaan, pistoksesta ei tuntunut olevan mitään hyötyä.
Annoin illalla kipulääkkeen ja hieman piristyi.

Eilen se olikin huomattavasti pirteämpi ja enemmän oma itsensä, nouseminen ja liikkuminen hieman kankeaa, mutta edistystä kuitenkin.
Eläinlääkärille soittelin ohjeistuksen mukaan ja hetki siinä juteltiin kunnes ell totesi, että hänellä on perjantaille vapaana vielä muutama aika, että jos siltä näyttää soittelee viimeistään perjantai aamuna jotta ehditään siellä käymään ja katsomaan tilanne.

Eilen Misu juoksenteli pihassa Rockyn perässä kuin mihinkään ei olisi sattunut, kuin olisi kaikki ok, niinkuin ennen.

Vittumaisinta tässä on se, ettet tiedä huomisesta, et tiedä joudutko illalla lähtemään koiran kanssa, et tiedä onko se vielä jouluna menossa mukana.

Rockyn kanssa oli eilen kaupunkitreenit, mutta kirjoittelen niistä joskus toiste.


tiistai 18. joulukuuta 2012

I wanna hold you high and steal your pain away

Tämän piti olla postaus operantista ehdollistumisesta, piti olla postaus Rockyn treeneistä.
Ne saa kuitenkin odottaa.

Aamu alkoi kyynelillä, eläinlääkäreille soittelemalla, toivoen joltakin löytyvän aikaa sen verran, että päästään käymään, edes nopeasti. Lähes jokainen Porin eläinlääkäriasema soitettiin läpi, epätoivo joka iski oli järkyttävää. Soitin vielä yhteen paikkaa ja tunnin päähän puhelusta saatiin aika.

Minun piti mennä tänään juoksemaan lääkärissä polveni takia, sekin sai kuitenkin odottaa ja vaihtaa päivää.
Mitä sitä ei koiransa eteen tekisi, ihan sama mikä itsellä on kunto, koira on saatava välittömästi lääkäriin jos siltä näyttää.

Päässäni jylläsi ajatus, mitä jos se koira jää sinne, mitä jos se tarvii lopunikänsä lääkkeitä?
Pelkkään koiraan vilkaisu sai kyyneleet valumaan poskelle, onko tämä viimeinen aamu yhdessä, onko nämä viimeiset tunnit yhdessä.
Ei, ei vielä. Toistaiseksi taipaleemme yhdessä jatkuu edelleen, toivo koiran paranemisestä on pieni, mutta ehkä se sitten tuleekin takaisin kuntoon, kun siihen ei jaksa uskoa?


Kaikki alkoi siitä, kun heräsin ja nousin ylös.  Näin välittömästi, että koira ei ole kunnossa, nyt on hätä. Ja kuin salama kirkkaalta taivaalta, mieleeni palasi kuva Dixistä. Näin Dixin Misusta, siinä samassa iski paniikki, kyyneleet. Koira ei pääse ylös, ei kunnolla. Kun se viimein sai itsensä vaivoin nelin jaloin, meni se hetken päästä uudelleen maahan. En ollut uskoa näkyä, miten koira joka oli vielä illalla täysin kunnossa, pääsi vaivatta ylös, on nyt tuossa kunnossa? Pyysin koiraa nousemaan ylös, voiko sen oikeasti olla noin vaikea päästä ylös. On sen, se vingahti noustessaan. 
Kuten aina aamuisin herättyäni, menin ulos tupakalle, otin koirat mukaan. Misu ei tainnut ovea pidemälle mennä, ei käynyt pissalla niinkuin yleensä, se meni maaten mun viereeni. 
Sisällä se vain makasi, ei tullut perässäni joka paikkaan kuten normaalisti. 

Eläinlääkärille päin lähdössä heitin Rockyn keittiöön koiraportin taakse, kaivoin remmiä ja pantaa Misulle. Rocky ei pihahdustakaan päästänyt, ei tehnyt elettäkään, että lähtisi mukaan. Tiesi, että nyt kaveri lähtee, se saa apua. 
Misu piristyi hieman, kun kutsuin sen luokse ja pujotin pannan kaulaan, portista mentäessä katsoi, että onko pakko, luuli kenties lenkille joutuvansa? Autoon se ei meinannut mennä. Pienen kannustuksen jälkeen nousi kuitenkin autoon. 

Matka eläinlääkäri olla yhtä ajatusten juoksua, mitä jos Misu ei tule sieltä takaisin, mitä jos... 

Koira huusi aivan valtavasti, kun eläinlääkäri venyytti takajalkoja eikä se tykännyt edes siitä, kun tunnusteli selkää. Mietin olisiko armeliaampaa päästää koira kivuistaan, mutta odotin eläinlääkärin sanovan jotain. 
Kipua lonkissa, mahdollisesti selässä. Sai pistoksen, sitten kipulääkkeet kouraan ja kotiin.
Rocky ilmaisee käytöksellään vallan hyvin ettei toinen ole kunnossa, se käy vähän väliä ovelta katsomassa Misua ja menee sen jälkeen takaisin maaten.
Jätkä myös läähätti aivan valtavasti, kun tultiin kotiin, vähän aikaa sen jälkeenkin, nyt tasoittunut.

Pistoksesta huolimatta, koira on yhtä vaisu ja rauhallinen kuin aamulla. Se vain makaa.
Jos kipulääkkeistä huolimatta ei kunto kohene, sitten mahdollisesti kuvaukset ja mietitään jatkoa.

Mutta onko järkeä siinä vaiheessa kuvauttaa, kun melkein tietää mikä on ongelma. Melkeinpä tietää mitä eläinlääkäri sanoo. Kipulääkkeitä en rupea koiralle syöttämään lopunikää, jos ei kykene normaaliin elämään ilman lääkkeitä, saa koira jatkaa matkaansa sateenkaarisilloille.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Muokkausta & Toiveita?

Maanantain kunniaksi ja sairaslomaa vietellessäni, 
ajattelin laittaa blogin ulkoasun uuteen uskoon. 
Vaihtelua pelkistettyyn valkoiseen. 
Näkyykö ulkoasu kaikille ihan ok? Ja onko tämä hyvä & selkeä vai jotain parantamista vielä?

Ja mikäli teillä olisi jotain mitä haluatte tietää huikatkaa kommenttia
tai
jos ylipäätään olisi jotain postaustoiveita, kertookaa ihmeessä!
Postaustoiveiden ei välttämättä tarvitse liittyä suoranaisesti meidän koiriin, 
vaan ihan yleisesti. Jos saisi vähän vaihtelua treeni ja kuulumis postauksiin. 

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Noutotreeni & hankitreeni


Olenkonhan mahtanut täällä mainita meidän noudoista mitään, tai jotain, mutten paljoa?
Ensi vuoden tavoitteet ovat selvät ja niistä tulikin tänne jo rustailtua, mutta olin unohtanut siitä ihan kokonaan noudon!

Jokatapauksessa, Rocky ei ole missään vaiheessa sietänyt noutokapulaa ja opettamaan lähdettiin kouluttajien neuvomalla tyylillä ja koska se tuntui jotenkin kummalliselta, selailin vielä nettiä ja aikalailla samanlaiset ohjeet löysin sieltäkin. Painetaan koiran huulia niin ettei siihen kuitenkaan satu ja kapula suuhun heti, kun koiran suu on auki. Tätä yritettiin ja jotenkin tuli sellainen olo ettei se ole koirastakaan hauskaa, kun väkipakolla jotain tungetaan suuhun. Koko noudon opettaminen jäi unholaan ja keskityttiin ihan muihin asioihin. Koska olen nyt saanut kauhean vimman treenata, treenata ja treenata tuon kanssa, on noutokin pikkuhiljaa tullut takaisin kuvioihin.

Eilen illalla ajattelen kokeilla, miettiä ja etsiä keinoa miten saisin kapulasta kivan ja koiran ottamaan kapulan ihan vapaaehtoisesti suuhun, ilman väkisin tunkemista.
Kehuin koiraa jo siitä, kun se edes nuuhkaisi kapulaa, jotenkin tuntui silti tahmealta. Ajattelin sitten kokeilla heittäytymällä itse täysin pelleksi, ulkopuolisten mielestä. Hihkuin, lähes kimitin ja olin iloinen, kannustin koiraa ottamaan kapulaa. Rocky tarjosi kaikkea mahdollista mitä sen kanssa ollaan tehty, se antoi tassua, tuli sivulle ja jos siirryin yritti uudelleen, meni maahan, tuli eteen ja hyppi päi. Sain kerrankin pidettyä omat hermoni ja turhautumisen kurissa, kappas! Koira otti kapulan suuhun, ihan itse. Valtavat kehut ja palkkaus.
Tässä vaiheessa yritin pitää itseni kurissa ettei lähdetä liikaa kokeilemaan ettei turru. Muutama toisto otettiin ja koira tarjosi kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä, mutta kun hokasi etten halua niistä mitään, otti kapulan suuhun.
Tuonkin, kun olisi tajunnut aiemmin, olisi nouto varmaan hieman pidemällä mitä nyt... No, pääasia että edes nyt se hokattiin miten koiraa saa motivoitua kapulaan.


















Ja tämän päivän "hankitreenistä" kuvia! Eli siis lumessa kahlaamista, lihaksia lihaksia...


keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Paluu menneeseen


Näin joulun alla alkaa asiat sujumaan ja on kovin iloinen fiilis kaikin puolin. Odotan jo kovasti joulua, päästään perheen kanssa pitkästä aikaa kaikki koolle. Ei ole vanhempia tullut taas muutamaan viikkoon nähtyä, vaikkei meillä ole kuin n. 50km väliä, mutta pikkuveljeni ja siskoni jääkiekko harrastus vie valtavasti aikaa ja itse olen töissä 6+2 systeemillä joten omat vapaapäivänikin vaihtelevat.
Kuitenkin vanheempiini on älyttömän hyvät välit ja tulee lätistyä kaiken maailman asioista, kun näemme.
On myös mukavaa, kun vanhempani tykkäävät koiristamme, vaikka Rocky häsääkin aika paljon heidän luona.
Äitini lapsuudessa on myös ollut sakemanneja, äitini harmittelikin, kun hänen isänsä menehtyi niin nuorena ettei ehtinyt Rockya ja Misua näkemään, olisi pitänyt niistä todella paljon. Häneltä olisin myös saanut valtavasti vinkkejä koulutuksen suhteen ja muutenkin. Äitini isällä oli työnsä puolesta sakemanneja vartiopuuhissa työmaalla ja hän niitä myös koulutti. Harmi tosiaan, olisin itsekin halunnut hänen kanssaan enemmän aikaa viettää, myös teini vuodet ja nyt...

Minun ollessa pieni, oli meillä Dixi sakemanni ja vuonna 1998 tuli myös Exciting Elqos, valitettavasti kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, tuli valtavasti mutkia matkaan ja vanhempani näkivät parhaaksi myydä Elqon. Kasvattaja ei sitä halunnut takaisin. Näiden koirien myötä rakkaus rotuun roimahti ja tässä sitä nyt ollaan.

Jouluna on tiedossa myös Dixin haudalle kynttilän vieminen, se on aina se raskain ja surullisin osuus joulussa. Näinä kolmena vuotena, kun Dixiä ei ole jouluna enään ollut meidän kanssa ja kynttilä on haudalle käyty viemässä, on multa tullut pari kyyneltä poskelle.


En ole vielä yhtäkään joululahjaa ostanut, mites muut? Ehkä pitäisi.. Tarkoitus olisi ensi viikolla käydä hakemassa muutamalle ihmiselle lahjat ja koirille jotain extraa mahdollisesti.

Tänään ei myöskään treenejä ollut, ensi viikolla sitten kaupunkitreenit.

Mukavaa joulun odotusta! 

maanantai 10. joulukuuta 2012

Kato ny äijjää


"Kato ny äijjää, kato ny äijjää
eihän kukaan tee täällä
tätä niinkun mää ää ää ää

kato ny äijjää, kato ny äijjää"


mullon kykyjä, ni voit uskoo että kylä mä teen
onko se mun vika jos muut luistelee ylämäkee


Tää on rakkautta, hulluutta, draivii




Huikean huikean paljon onnea viikonloppuna messarissa menestyneille! Mahtavaa, että BIS-kehässä kolmanneksi tuli Suomenpystykorva. Voitto meni ihan oikeaan osoitteeseen, kaunis koira. 
Parin tutunkin koirat siellä kävi ihan hyvällä tuloksella, ehkä mä ensi vuonna voisin lähteä Roksun kanssa. 
Ei se siellä varmaan pärjää, mutta kokemus sekin, ties vaikka piski yllättäisikin. 
Lähi viikkoina lähtee ilmot Vaasan Kv näyttelyyn, siellä nähdään! 

Ja onnittelut tottelevaisuuskokeen Suomen joukkuelle PM- voitosta.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Syypää mun hymyyn


Tänään oli jälleen ohjattu tottis, meidän oman tunnin jälkeen ohjaaja kysyi jos jäisin Rockyn kanssa vielä seuraavalle tunnille, kun sinne on tulijoita niin vähän. Jäätiinhän me, hyvää treeniä, kun koirat vaihtuu välissä.
Hieman tuo kiihtyi yhdessä vaiheessa, mutta ei mennyt överiksi ollenkaan.
Tehtiin samat liikkeet myös tuon ryhmän kanssa jossa oltiin "vierailevina tähtinä".

Ihan ekaksi otettiin vapaata noutoa, eli noutoa jollain muulla kuin kapulalla. Meillä oli patukka mukana, mutta koira oli sen verran lukossa tuolla ettei juuri napannut. Kotona se käy ihan kuumana siihen eikä meinaa irroittaakaa. Kun kaikki oli kokeillut, koitettiin saada koirat leikkimään niin, että kaikki on siinä keskellä ja leikittää koiraansa, Roksu syttyikin siitä ja otti ihan hyvin kiinni patukasta, mutta ei se ollut samanlainen kuin kotona.

Pysäyttämistä, eli liikkeestä seis otettiin jälleen. Rocky toimi hyvin ja pysähtyi hienosti, ekalla kerralla lähti patukan perään, mutta toisella tunnilla ei, pysähtyi kuitenkin kuin seinään ja hienosti paikoilleen seisomaan. Elikkä haltsaa tämän liikeen suhteellisen hyvin jo siihen nähden miten vähän ollaan tehty.

Sitten otettiin niin, että kaksi koiraa makaa vastakkain ja väliä siinä on vähän reilu metri. Tunnin ohjaaja pomputti palloa aivan vierestä ja toimi häiriönä muutenkin, Rockylla ei tuottanut mitään ongelmia.
Tämän jälkeen yksi koira juoksi näiden kahden makaavan koiran välistä, ja tosiaan vain senteistä kysymys kuinka läheltä makaavia koiria meni. Rockylla ei tässäkään ongelmia, hieman haisteli perään, mutta pysyi paikoillaan ja otti kontaktin välittömästi.
Rockyn kanssa otettiin myös luoksetulo kahden koiran välistä, toista se vähän katsoi, mutta en hetkeäkään epäröinyt etteikö se tulisi luokseni, kun käsky kävi. Ja kyllähän se tosiaan tuli.

Paikalla makuu otettiin loppuun. Täytyy sanoa, että yllätyin, todellakin yllätyin. Eihän tuo liikauttanut persettään! Ja tähänkin tehtiin häiriöö ihan tosissaan, itse menin muutamien metrien päähän ja aivan Rockyn viereisen koiran kanssa otettiin luoksetulo, eli se koira joka oli alle metrin päässä Rockyn vieressä lähti siitä. Tuo pysyi, parilla kerralla huomasi, että sen olisi tehnyt mieli lähteä, mutta ei lähtenyt, ei noussut edes istumaan. Toisella tunnilla menin yhtä kauas ja käänsin selkäni niinkuin BH- kokeessa, ei tuo siltikään noussut, katsoi kovin tarkasti et eihän mamma vaan jätä mua.

Tuossa toisessa ryhmässä jossa vierailtiin otettiin ihan loppuun paikalla makuu yksitellen niin, että ohjaaja menee piiloon. Rocky makasi kuulemma oikein hienosti ja ohjaaja huusikin, että hyvin pysyy ja olin hetken vielä piilossa ja sitten ohjaaja sanoi, että voin tulla takaisin. Huomaa, että olen tehnyt tätä kotosalla, olen jättänyt talon kulmalle koiran ja lähtenyt itse kävelemään takaisin pihaan, se on tullut vasta luvan saatua.

Ei haittaa mua, että tahkottiin näitä samoja liikkeittä molemmilla tunnilla, oikeastaan tuon paikalla makuun vuoksi tuon ilmoitin kursille, jos se tuolla saadaan pysymään, pysyy se tod.näk bh- kokeessakin.
Aivan mahtavat treenit ja koira toimi kuin unelma, teki ilolla eikä kyllästynyt vaikka tunnin treenit muuttui kahden tunnin treeneiksi.

Meidän oman ryhmän loputtua oli noin vartti aikaa, että alkaa tuo toinen tunti, ohjaaja ehdotti, että päästetään Rocky ja hänen sakemanni narttunsa irti, koska se narttu ärähtelee muille koirille. Pieni sanaharkka noilla tuli, mutta kurssin ohjaaja heitti räminäpurkin koirien väliin ja loppui välittömästi, sen jälkeen haistelivatkin toisiaan ja tuolla nartulla on ilmeisesti juoksut alkamassa, sen verran kiinnostunut oli Roksu.. Persuksissa kulki koko ajan.
Päästettiin nuo irti keskenään vielä toisenkin tunnin loputtua ja sinne jäi lappari uros, tai tässä vaiheessa en vielä tajunnut, että se oli uros. Rocky ärähti sille kerran sisällä ja pari kertaa ulkona, sitten ne vissii provosoi toisiaan, kun Rocky kävi ulkona sitä haistelemassa ja eikös Rocky heittänyt sen maihin ja ärissyt päällä. Kuulosti hirveeltä, mutta tuo vaan möykkäsi sen lapparin päällä tekemättä mitään muuta, siitä tuo on hieno koira, se ei pure. Tämän jälkeen huomasin, kun se lappari kusi ja nosti kinttuaan, tokasin, että se on vissiin uros ja juu olihan se. Se selittänee ja itsekin sanoin, että tuo ei ole aikoihin ollut urosten kanssa tekemisissä eikä itselläni ole harmainta aavistusta mitä tuo niistä sanoo, no ei tykkää jos löytyy killuttimet.. Etenkin, kun molemmat poijaat on ilmeisesti dominoivia.

Näiden paikalla makuu treenien jälkeen olen suhteellisen luottavaisin mielin liikenteessä. Rupean ihan oikeasti uskomaan, että meillä on mahdollisuudet päästä bh- kokeesta läpi.


Aloitetaan myös tammikuussa Rockyn kanssa pelastuskoira toiminta satakunnan pelastuskoirissa, päästään treenaa raunioita ja hakua! Hiukan hienoo!

Meidän joukkoon on jälleen liittynyt uusia lukijoita, tervetuloa seuraamme, toivottavasti viihdytte!
Mukavaa tulevaa itsenäisyyspäivää kaikille!


sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Suunnitelmat/tavoitteet vuodelle 2013


Onhan jo joulukuu ja asiat aikalailla selvillä, ajatellen ensi vuotta ja koirajutskia, joten miksikäs en jakaisi niitä aatoksia myös tänne blogiin, minun koirapäiväkirjaani.

Listaan alle asiat joihin keskitytään vuonna 2013 ja kerron alempana tarkemmin.

  • Bh-koe
  • Jäljestys
  • Esineilmaisu
  • Esineruutu
  • TOKO ALO(ehkä avo)

BH-koe
Rockyn kanssa on tarkoitus mennä yrittämään heti keväällä saamaan koulutustunnus Bh.
Enään en sitä suostu siirtämään ja siirtämään. Nyt ollaan syksystä asti treenattu oikeasti vain ja ainoastaan BH- koetta silmällä pitäen, vahvistettu siihen kuuluvia liikkeitä. Joulukuussa olisikin järjestetty vielä yksi koe, mutta koska Rockyn paikalla makuu ei toisen koiran luoksetulon kohdalla ole varma, en sinne viitsinyt ilmoittaa.
Nyt me mentiikin takaisin ohjatulle tottis-ryhmään tutulle koirakoululle, siellä on 5-6 koiraa meidän lisäksi ja kaikki erilaisia, joten jos me se paikalla makuu saadaan siellä varmaksi, on se myös BH-kokeessa varma. Tai ainakin voin luottavaisimmin mielin mennä kokeeseen. Tiedän koiran olevan sen osalta vielä kesken, siksi en hätiköi ja ilmoita tämän vuoden viimeiseen käyttäytymiskokeeseen, hakemaan vain itselle pahaa mieltä. Tai mistä sitä tietää vaikka tuo olisikin yllättänyt.

Jälki
Jäljestys on Rockylla hyvällä pohjalla, joten ensi vuonna heti jäljestyskauden alkaessa lähdetään tahkomaan tuolle sitä oikein kunnolla. Jälkeen olen asettanut tavoitteeksi saada ainakin JK2, koira siihen pystyy mikäli ohjaaja koiran kykenee opettamaan. Ei siis tietenkään vielä ensi vuonna. Rocky on hyvä jälkikoira joten miksen yrittäisi, tavoitteita pitää olla. ;)
Mietin vain, että käydäänkö ensialkajaisiksi kokeilemassa saada tunnus FH, se on paremmalla ja varmemmalla mallilla. Siinä mallilla, että sitä voisi loppukesästä käydä kokeilemassa, mikäli päästään bh-kokeesta läpi ja saan opetettua tuon ilmaisemaan ne esineet. Tosin Rocky on äärimäisen nopea ja halukas oppimaan, en usko sen tuottavan ongelmaa.

Esineilmaisu
Jep, esineet on tarkoitus myös tuoda ensi vuonna jäljelle mukaan, laiska kun olen ollut en ole tuolle aiemmin niitä opettanut. Jäljellä se ei tarvitse mitään apuja makkarasta ym, hyvin menee ilmankin. Joten nyt olisi aika opettaa myös ilmaisut.
Oikeastaan esineitä voi ruveta opettamaan tuolle jo nyt, kuitenkin alkuun parempi pitää ne pois jäljeltä.

Esineruutu
Esineruutua ollaan jo hieman otettu, mutta tarkoitus olisi saada Rocky tuomaan sieltä sen hanskan tai lompakon. Koira etsii ja hyvin etsiikin, löytää ja näyttää, että löytää muttei tuo luokse. Joten tässä on hiomista esineiden tuomisen suhteen.

TOKO
Tokon alokas luokan suhteen olla mielestäni ihan hyvällä mallilla, mikäli saan sen piinaavaan pirun=bh:n alta pois, olisi tarkoitus käydä debytoimassa alokasluokka tokossa, yrittää hakea se TK1 ja sen jälkeen avoimeen.

Paljon on suunnitelmia, mutta olen saanut valtavasti uutta virtaa Rockyn kanssa treenamiseen ja harrastamiseen. Aiemmin haaveilin itselleni uutta koiraa josta saisi harrastuskaverin. Nyt olen ruvennut pohtimaan, että mitä hittoa mun päässä oikein on liikkunut. Joo Rocky täyttää keväällä neljä, olen aloittanut aivan liian myöhään tuon kanssa treenamiseen, siis niin, että on tavoitteet mielessä.
Mutta nyt se sysäys on tullut, tässä on vuosia aikaa mikäli koira pysyy terveenä ja elää pitkään. Sen kanssa voi vaikka vielä kymmen vuotiaana käydä kisaamassa jälkeä mikäli koiraa pysyy kunnossa ja sillä on kivaa.
Vasta sitten, kun Rocky rupeaa siirtymään "eläkkeelle" voin ruveta miettimään uutta harrastuskoiraa itselleni.
Nyt tiedän mitä tuolta haluan, mihin asetan meidän tavoitteet ja mitä lähdetään hakemaan.

Luulen, että ensi vuosi menee pääasiassa treenatessa kaikenlaista, näyttelyissä varmaan piipahdetaan. Tällä hetkellä kuitenkin kaikki riippuu tuosta Bh-kokeesta, meneekö se ensimäisellä yrittämisellä läpi vai ei. Jos ei, keskitytään treenaamaan ongelmakohtia joista läpyisy jäi uupumaan. Tokoa mä en sotke mukaan ennen kuin olen saanut itse asettamani pirun pois harteilta.
Rockysta on harrastamiseen, tähän asti se on ollut kiinni omasta laiskuudesta ja kiinnostuksen puutteesta. Mutta treenikamujen ja muiden kannustuksesta olen herännyt ja ruvennut haluamaan saavuttaa tuon kanssa jotakin. Ties vaikka tuon sais joskus valioitumaan.
Lähetin myös liittymis halukkuuteni Porin palveluskoirakerholle, siellä järjestetään ryhmiä jotka haluavat Pk- puolelle kilpailemaan, tuo olisi oiva tilaisuus myös lähteä treenaamaan jälkeä porukalla, olisi ns. tsemppariryhmä ja opastamassa vaikeuksien tullessa.
Käytiinhän me yksi kesä jälkikurssilla joten ei ihan sormi suussa olla.

Keskiviikon treenjä odotellessa. En muistakaan milloin viimeksi treenaamaan on ollut oikein poltteita, siis noihin ohjattuihin. Täähän on kivaa!

Loppuun vielä pari kuvaa.