sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Hiljaa kuiskaa metsä...



"Keväällä kuulee puron solinaa,
lasten hiekkalaaikoilta kuulee kolinaa,
myös tuulen huminaa,
jos kuuntelet hiljaa voit myös kuulla
aaltojen loiskintaa,
kuulet lintujen laulamista,
ja lasten nauramista,
huomaa,
että on tullut kevät !"

Mikäs sen ihanempaa kuin herätä lämpimään auringonpaisteeseen ja lintujen lauluun. 
Huomaa, että on itsekin paljon pirteämpi näillä hienoilla ilmoilla! 
  Aamulenkki koirien kanssa tehtiin metsään, ai että miten ihanaa oli päästä kaupungin "hälinästä" hetkeksi pois ja kävellä metsä polkuja joissa ainoana äänenä on linnut. En muistanutkaan miten rentouttavaa on mennä ihan kunnon metsäteitä pitkin kävelemään joissa ehkä satunaisesti saattaa yksi tai kaksi ihmistä tulla
vastaan. 

Pikkuveljeni on meillä myös kyläilemässä joten hän lähti mukaan metsälle. Tehtiin taas sitä samaa mitä joskus, että hän kävelee takana ja jättäytyy jossakin vaiheessa jonnekkin piiloon, kyllä iski Rockylle hätä, kun ei ollutkaan koko porukka kasassa, hienosti jätkä etsi veljeni piilosta! ;) Oli se kyllä väsynytkin, kun kotiin päästiin. 


 



































maanantai 23. huhtikuuta 2012

Ohitustreenit vol.2

Eilen oli taas toiset ohitustreenit, en voi muuta sanoa kuin, että ei voisi hienommin enään koira käyttäytyä! Vau!

Mentiin ensin sisälle jossa muodostettiin jokaiselle koirakolle parit, koirien ohjaajilla oli vesipullot ja jos ohitettava koira käyttäytyi ei sopivasti, niin ohitettavan koiran ohjaaja pruuttaakin vettä. Rockylla ei juuri muuta ongelmaa ollut kuin, että ekalla kerralla oli menossa moikkaamaan ja toisella kerralla kyttäsi taakse päin. Tuokin saatiin loppumaan, kun toisen koiran omistaja pruuttasi vettä.
Kun jokainen oli suorittanut nuo ohitukset siirryttiin ulos jossa mentiin samalla idealla, mutta mentiin ns. jonossa toistemme ohitse. Rockylla ei ollut mitään ongelmaan.

Siitä sitten tehtiin niin, että käveltiin erään katsastusaseman päädystä niin ettei koirat näe toisiaan eli tilanne tulee ns. yllätyksenä.  Rocky otti joka kerta hienosti kontaktin minuun, kun oltiin toisen koiran rinnalla, odottikin sitten että milloin saa oikein palkkaa. :D
Koira ei juuri ollenkaan kiinnittänyt huomiota muihin koiriin!

Iltalenkille otinkin vesipullon mukaan ja laitoin sinne vähän etikkaa jotta olisi kamalempaa. Ensimäisen koiran ohi se meni ihan ok, mutta parammenkin olisi voinut mennä. Toisen koiran ohittaminen oli paljon hankalempi, en tiedä johtuiko osittain siitä, että en itse ehtinyt ottaa koiraa oikeelle puolelleni ja täten olla Rockyn ja sen ohitettavan koiran välissä. Ja varmaan sekin vaikutti, kun Misu oli mukana ja se rähisi.
Tänään menin aamulenkille niin, että lenkitin molemmat erikseen, kun mies on töissä. Varsinaisesti kunnon ohitustilannetta ei tullut, mutta käppäiltiin pyörätiellä ja huomasin, kun erään kerrostalon nurmialueella oli mies koiransa kanssa, Rocky rupesi kyttäämään ja tällöin komensin koiraa, kontaktin tiputti heti jonka jälkeen pruuttasin vettä samalla, kun kielsin. Karvat tuolla oli hieman pystyssä, mutta ohi mentiin ihan hyvin. Palkkasin koiraa heti, kun sain sen kontaktiin tai käveli rauhallisesti, ilman kyttäämistä ohi.

Täällä meilläpäin on nyt ollut ihan sairaan ihania lenkkeily ilmoja! Eilenkin oli +14 astetta lämmintä ja tänään on myös ollut lämmin päivä vaikkei aurinko olekkaan paistanut.

Tänään olen myös pohdiskellut tuota BH- koetta, vielä tänä vuonna tuskin mennään edes koittamaan. Koitan nyt saada koiran treenattua siihen malliin, että ehkä ensi kesänä voitaisiin mennä koittamaan. Paikalla makuu mun pitää vielä saada varmemmaksi tuolle. Pitää myös joltain kaverilta kysyä jos suostuisi tulemaan treenamaan ohitusta, tai lähinnä sitä, kun sidon koira johonkin kiinni ja lähden itse näkyviltä jolloin toinen koira kävelee tuon ohi. Katsotaan ja ihmetellään...

Ensimäiset jäljetkin voisi jo mennä tekemään, täytyy taas vaan pongata joku kiva paikka jonne tehdä jälki, pellot on vielä niin märkiä, kun nyt on vähän satanutkin. Ei tässä kiire ole, koko kesä ja syksy aikaa.

torstai 19. huhtikuuta 2012

Koiraharrastus, elämäntapa

Tässä pohdin, että olisi ihan mukava kirjoitella tännekkin mistä koiraharrastukseni on lähtenyt, miten päädyin juuri saksanpaimenkoiraan jne.

Kun olin nuori, vanhempani hankkivat saksanpaimenkoira nartun, Dixi. Dixi tuli meille, kun olin joku nelisen vanha. Jahka itselleni tule enemmän ikää ja saavutin huisan teini-iän rupesi koira kiinnostamaan enemmän, kävinkin usein Dixin kanssa lenkeillä ja mummulani lähellä olevalla järvellä uittamassa. Samalla tuli ulkoilutettua pappani labradorinnoutaja urosta, pappani koira oli hänen opaskoiransa. Dixin ja pappan koiran (nortti) kanssa tuli monet metsäpolut kierrettyä yhdessä ystäväni Jennin kanssa. Monet kesät käytiin koiria uittamassa, koirat olivatkin keskenään hyvät ystävät.
Vuodet kului ja Dixi vanheni, elämääni tuli nykyinen avomieheni jonka kanssa ruvettiin seurustelemaan eikä aikaa muka koiralle löytynyt niin paljoa. Noh, koira vanheni myös eikä jaksanut samanlaisia lenkkejä vetää mitä ennen, myös pitkien lenkkien jälkeinen lievä ontuminen rajoitti ulkoilua. Toki vapaana sai olla ja mennä miten itse jaksoi ja halusi.

Keväällä 2009 muutin mieheni kanssa yhteen, samalla vaihtui paikkakunta. Minun ja perheeni välille tuli n. 60km välimatka. Opiskelut oli kesken joten porukoilla ei tullut käytyä kuin viikonloppuisin.
Olin koulussa, kun äitini laittoi viestin jotakuinkin näin: " Huomenta, en halua pilata päivääsi, mutta Dixi on aika huonossa kunnossa. aikaa ei paljon enää ole." Tässä vaiheessa yritin väkisin pitää itseni koossa, eihän siitä mitään tullut, kotiin lähdin heti seuraavalla bussilla. Kyseisestä viestistä meni noin viikko, kun isäni laittoi viestin, että " Tänään joudutaan varmaan viemään eläinlääkäriin", tämän viestin jälkeen lähdin heti kotiin eli siis vanhemmilleni. Kun vihdoin olin Raumalla, ei koira noussut edes ovelle vastaan, päätään ei jaksanut nostaa, häntää heilutti iloisesti. Dixi ei päässyt enää juurikaan omin avuin ylös, kun näin koiran tiesin, että nyt on tullut aika, aika päästää toinen sateenkaarisilloille.
Kuuden aikaa lähdettiin eläinlääkärille, isäni pyysi vielä sisaruksiani hyvästelemään Dixin jos se ei tule enään takaisin... Noh, eihän se ikinä enään tullut takaisin.
Muistan, kun päästiin kotiin, pikkuveljeni juoksi suoraan mun luokse, halasi ja itki. Oli äärimäisen raska menetys myös sisaruksilleni. Itse itkin koko illan, talossa vallitsi hiljaisuus, sydämessä korvaamaton aukko. Se aukko on edelleen sydämessäni, eikä sitä tule koskaan yksikään koira korvaamaan.

9.4.2009 vaipui silmät ruskeat ikiuneen..

Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän.
Yht'äkkiä huomaa,
se päättyikin tähän.
Muistot kauniit voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
Ei jaksanut sydän kultainen,
vaan lähdit luokse pilvien valkeiden.
Kyyneleet eivät tuo sinua takaisin,
vaikka hetkellisesti sitä toivoinkin.
Katseesi pienessä ikkunassa,
on vieläkin muistoissani olemassa.
Talletan tuon kuvan syvälle sydämeen,
kun pyyhin silmäkulmastani kyyneleen.
                                                                  Nuku siis rauhassa syvää unta,
                                                                 ympärilläs sateenkaaren valtakunta.


Kun Dixin jättämän pahimman surun yli olin päässyt, rupesi mielessä pyörimään jospa hankkisin mieheni kanssa sen ihan oman koiran. Tuli selattua niin monet eri rodut etten edes muista enään, pinseri kävi hyvin vakavasti myös mielessä, kuitenkin palasin aina vaan siihen yhteen rotuun, saksanpaimenkoiraan.
Siitä se ajatus sitten lähti, pentua käytiin katsomassa ja myöhemmin se yksi ihanuus varattiin. Näin ollen meille oli kuukauden päästä tulossa pienen pieni saksanpaimenkoira uros, Rocky.

Se oli lauantai aamu kesäkuun alussa, kun oltiin sovittu, että mennään koira hakemaan. Itse olin niin innoissani etten meinannut saada unta perjantai iltana. Lauantaina aamuna olin aivan tohkeissani, rauhoituin, kun auto lähti liikkeelle, lähdettiin koiraa hakemaan.
Rocky nukkui koko automatkan, ei stressanut yhtään. Kotiin päästyä ei ollut juurikaa ongelmia, ainoa, että pariin päivään ei syönyt, mutta siitä se sitten lähti.
Nyt yhteistä taivalta on takana lähes kolme vuotta, toivottavasti noita vuosia on vielä monen monta edessä. :)

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Vaasa Kv 14.4

" Urosmainen, hyvä kallo-osa. 
Hieman kupero kuono-osa.
Hyvä kaula. Hyvät mittasuhteet.
Hyvä rinta. Hyvät kulmaukset.
Hieman litteät etukäpälät. Riittävät liikkeet"

Kurt Nilsson

avo, ERI, aVK2

Tuomari oli aika tiukka, sa:ta ei lähes ketään saanut. Ihan tyytyväinen olen kuitenkin.
Rocky otti tosi rennosti paika paikanpäällä ja automatkakin se nukkui.

Muualle en tuota nyt olekkaan ilmoittanut, Pori kv vois olla ihan ok, kun samalla paikkakunnalla on, mutta tuomari ei ole oikein mun makuun... Katsoaan ja harkitaan.
Misukin mun tekis mieli viedä veteraani kehään, mutta katsoo nyt.

Katsotaan jos saan kuvat jossakin vaiheessa joita Rockysta otettiin niin voisin lisäillä tänne.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Ellällä käyty...

Tänään oli puoli yksi aika eläinlääkärille ja siellä sitten mitattiin Misulta lämmöt ja ultrattiin se.
Valeraskaana se on sekä virtsatietulehdus, virtsakivi ei ole, mutta jotain kiteitä. Likka sai kymmenen päivän antibioottikuurin jonka jälkeen viedään vielä yksi virtsanäyte josta sitten katotaan onko tulehdus mennyt ohi antibiooteilla. :)

Huh! Koira on terve, veemäisiä nuo narttujen juoksut ja tollaset valeraskaudet. Ell käski kuitenkin seurata, että nouseeko lämmöt tai rupeeko juomaan normaalia enemmän, sitten täytyy mennä uudestaan koska voi olla kohtutulehdus.

Misukin painoi sellaset 33,65kg :D Tuntuu jotenki hirmu isolta, mutta ei tuo lihava ole. :)
Hampaissa oli pari murtumaan, mutta ei pitäis vaikuttaa syömiseen millään tapaa, kehui että on todella hyvässä kunnossa hampaat ikäisekseen. :)

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Miksei koirat osaa puhuu...

.. niin voisivat kertoa jos on kipeitä, jos johonkin sattuu.
Misun kanssa ollaan huomenna menossa ellälle, virtsanäyte tarttis saada otettua ja ottaa mukaan.
Huomenna neidiltä otetaan verikokeet ja lääkäri tutkii yleiskunnon ym.

Misu on nyt pari viikkoa ollut todella, todella huono syömään, joko se ei syö mitään tai syö ihan hiukan. Ja hälyttävämpää tästä tekee se, että tuo on aina ollut tosi ahne ruualle, aina on kelvannut oli sitten mitä tahansa ruokaa.
Ja kotona se vaan makaa ja nukkuu häkissään, ei tule sieltä juuri ollenkaan pois, paitsi lenkille lähtiessä jne. Toinen näyttää niin masentuneelta. :/

En tiedä, täytyyköhän tässä valmistautua pahimpaan niin ei tule sitten ihan isku vasten kasvoja. Voihan sillä ollu joku kasvain mikä ei vaan näy ulospäin. :(

Kohtutulehdustakaan en usko, koska silloin koiran pitäisi haista ihan järkyttävältä ja jotain vuotoakin pitäisi tulla. Toivotaan, että ollaan huomenna viisaampia tai no, riippuen miten kauan verikokeiden tuloksissa menee, mutta osaa ellä varmaan jotain sanoa jo huomenna.
Jos tuolla joku kasvain on niin, en tiedä, mä romahdan sitten. Jos ei ole pahanlaatuinen niin sitten leikataan, mutta jos pahalaatuinen eikä leikkauskaa välttämättä auta niin sitten täytyy miettiä toisen päästämistä sateenkaarisilloille, en vaan olisi vielä valmis siihen. Mutta sitten täytyy ajatella toista....

Toivotaan, että kyse on jostain ihan muusta.... 

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Luonnetesti videot

Joudun nyt laittamaan kahtena osana videot, kun en saanut puhelimella liitettyä niitä yhteen. :( Tai sain, mutta en saanut lisättyä sitä mihinkään. -.-

Mutta siis tässä nyt videomatskua.... Menee järjestyksessä, ensimäinen on osa 1 jne.






 

Edit// Päätin sitten tylsyyttäni muokata blogin ulkoasua. 
Kertokaa jos se on liian sekava niin koitan muokata paremmaksi, omasta mielestä ihan ok. 

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Luonnetesti 7.4.2012 Huittinen

Tänään tosiaan käytiin Roksun kanssa luonnetestissä, ei ollut mitään suurii odotuksii testin suhteen eikä koira päässy oikeen yllättämäänkään muuta kuin parissa kohtaa. Puolustushalu oli aika yllättävä, haukkui ja rähisi tuomarille mun selän takaa :D Ja kuten osasin odottaa, Rocky ei leikkinyt tuomarin kanssa ollenkaan, oli ihan sen näköinen, että ei vois vähempää kiinnostaa, leiki yksinäs vaan. :D
Hermorakenteesta hieman yllätyin koska yleensä Rocky on oikein rauhallinen eikä stressaa, mietin vaan kun oltiin jossain metsästyspajalla jossa oli vissii just nyljetty joku riistaeläin, haju oli aivan karmea ja hirven tai peuran nahkaa näkyi roskiksesta pilkottavan. Ehkä sekin on vähän vaikuttanut tuon hermostuneisuuteen.

 Kelkka oli yllättävän kamala, ei millään olisi uskaltanu mennä katsomaa... 
Pehmäksi sanoi ja kyllähän mä sen oon tienny, että Roksu on aika pehmeä. EIkä meille ole mitään merkitystä tuolla kokeella, kuhan käytiin mielenkiinnosta testaamassa.

Mutta eipä tulos yllätä, Rocky on pehmee uros, sitähän se tuomarikin sanoi, että taistelu ja puolushalua voisi yrittää saada tuotua paremmin esiin, kun sitä tuolla kuitenkin on. Puolustushalussakin koiralla olisi ollut halua, mutta siltä loppui rohkeus kesken, haukkui ja ärisi mutta meni lopulta mun selän taakse.

Koitan tässä illanmittaa saada videon muokattua niin lisään sen tänne myös. :)

Toimintakyky: +1 kohtuullinen
Terävyys: +2 suuri ilman jäljelle jäävää hyökkäshalua
Puolustushalu: +1 pieni
Taisteluhalu: -1 pieni
Hermorakenne: +1 hieman rauhaton
Temperamentti: +1 erittäin vilkas
Kovuus: +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ laukausvarma

Loppupisteet +111