torstai 3. toukokuuta 2012

Cesar Millan vs Victoria Stilwell

Tämä paljon puhuttu kaksikko, toiset hehkuttaa Cesaria vaikka oman
päänsä uhalla ja toiset Victoriaa. Koska tämä kaksikko herättää paljon erilaisia mielipiteitä ja jopa riitaa, ajattelin kertoa omia ajatuksia kyseisistä kouluttajista.
 











Minä voin ihan suoraa myöntää, että olen aina vähän naureskellut Victorian metodeja, koira jäähylle ym. Mutta nyt kun olen enemmän katsonut hänen ohjelmiaan ja avannut silmiäni, niin täytyy myöntää, että onhan hänessäkin ne hyvät puolensa. Victoria eroaa Cesarista jo sillä, että hän käyttää vallan posiitivista vahvistamista, en muista nähneeni juuri ollenkaan pakotteiden käyttöä, tosin kuten sanoin montaa jaksoa en ole katsonut.
Eilen katsoin pitkästä aikaa hänen ohjelmansa, kun puolen päivään aikaa tuli, siinäkin pistin merkille hänen ja Cesarin eron. Victoria sanoi, että koira on koira ja ihminen on ihminen, koirat on oma laumansa ja ihminen oma. Nainen jonka koiraa hän oli mennyt kouluttamaan sanoi jotain siihen tyyliin, että koira kuvittelee olevansa hänen yläpuolellaan ja Victoria totesi siihen vain, että koira ei ajattele niin. Kun taas Cesar kouluttaa koiria kuten toinen koira "kouluttaisi" toista koiraa. Tämäkin on ehkä hieman kaksi piippuinen juttu, en ole enään ihan varma mitä ajatella näistä ihmisen on oltava koiran laumanjohtaja jutuista.
Olen itsekin ollut aina sitä mieltä, että ihmisen on oltava koiralle se johtaja eikä toisin päin, mutta totta se on, koira ei ole ihminen. Tietenkin koirilla pitää olla säännöt ja kuria eikä tehdä ihan miten tahansa.
Esim. tuttavallani on kolme koiraa, kaikki ns. vapaankasvatuken koiria, eikä hänellä ole koskaan ollut niiden kanssa minkäänlaisia ongelmia. Hän ei ole ns. johtaja koirille, mutta koiratkaan eivät ole hyppineet hänen silmilleen. Ja ei, ennen kuin joku ajattelee, että kyseessä on joku pehmeä rotu niin ei, kaikki kolme ovat saksanpaimenkoiria.

Itselläni on kuri ja rajoja koirilla, mutta kyllä niitä tulee lellittyäkin ja välillä saavat huomiota kun itse sitä tulee hakemaan vaikkei näin kai saisi tehdä. Mutta eipä meillä sen suurempia ongelmia ole ollut, murkkuikä Rockylla oli ja silloin kokeili rajojaan ihan tosissaan ja hyppi silmille, mutta kun periksi ei annettu on koira oppinut kunnioittamaan muita.
Jotkut kauhistelee miten vihaista äänensävyä saatan joskus koirilleni käyttää ja miten painotan joitakin sanoja, mutta ei nuo perkele ota kuuleviin korviin jos niille lässyttää "tekisitkö niin ja näin". Valitettavasti ei se toimi. Ja en ole itsekään mikään lässynlää ihminen.

Johtajuusasioita hoetaan mielestäni ihan liikaa, joka paikka pursuaa ole koirasi laumanjohtaja, lähes jokainen ongelmakoirakouluttaja puuttuu heti siihen, että ongelma on se kun ihminen ei ole koiran johtaja ja koira on ottanut sen laumanjohtajan aseman. Itse en nyt suoraan lähtisi allekirjoittamaan, että ongelmat on heti kiinni johtajuuspulasta. Tämäkin on kai aihe josta voidaan puhua vaikka maailman tappiin ja silti ihmiset ei ole päässeet samoille linjoille. Osa on sitä mieltä, että ihmisen oltava koiransa johtaja ja osa sanoo ettei sillä ole mitään merkitystä. Entä miten määritellään laumanjohtaja?

Cesar ei voi hyväksyä sitä, että koira kulkee remmissä ihmisen edellä, itse taas en näe siinä ongelmaa kunhan koira(t) ei vedä. Minä esimerkiksi annan koirieni kulkea edellä, mutta vetämättä enkä myöskään siedä sitä, että koira vetää siksakkia. Meillä myös koirat saavat haistella ja kulkea nokka maassa vaikka sen koko lenkin, koiran on oikeus haistella. Tämäkin edellyttää sitä ettei joka puskan tai puunjuureen pysähdytä vaan matka jatkuu.

Itse olen paljon avarakatseisempi nykyään myös Victorian metodeille, hän on huomattavasti hellävaraisempi mitä Cesar, mutta ehkä Cesarin metodit sopii paremmin agressiivisille koirille. Harva oikeasti agre koira kiinnittää huomionsa nameihin, kun agren syy tulee näkyville, etenkään jos omistajan ajoitus on pielessä. Enkä tarkoita sitä, että agressiivista koiraa pitäisi lähteä väkivalloin kouluttamaan, mutta jotkut koirat vaan tarvii ns. kovempia otteita, namit ei aina riitä.
Itse pyrin kouluttamaan koiriani positiivisilla menetelmillä, pääasiassa nameilla, jos namit ei joissakin tilanteissa toimi niin sitten keksitään jotain muuta. Mutta kyllä, minä olen myös jalalla herättänyt koiran huomion jos liikaa tapittaa esim. toista koiraa. Ja ei en kuitenkaan potkimalla.
Ehkä minä olen epäonnistunut siinä, etten voi Rockya pitää irti jos jollain lenkkipolulla tulee koira vastaan, koska se juoksee luokse ja pörhistelee, mutta ei käy päälle. Tämäkin olisi varmaan jollain tapaa koulutettavissa pois, mutta miten? Saa kertoa. Olisihan se hienoa, kun voisi aina pitää tuon irti tietämättä ettei se lähde toisen koiran luokse, mutta tajaamassahan ei koiraa edes saisi pitää irti.

Toisten koirien ohittamista olen Rockyn kanssa tuskaillut jo tovin, mutta myönnän ajoituksessani ja tavassani kouluttaa sitä pois on ollut moittimista. Nyt mennään pääasiassa posiitivisella tavalla, kun saan koiran huomion pois ohitettavasta koirasta tai jos koira itse ottaa kontaktin niin välittömästi palkkaus. Jos taas jää tuijottamaan niin sitten tulee vettä naamalle jossa hieman etikkaa laitettu joukkoon, kun tuijotusloppuu kehuja ja palkka. Näin ollaan päästy eteenpäin. Ihanne olisi, kun ei huomaisikaan toista koiraa.
Näissä remmirähjä jutuissakin joita Victorian ja Cesarin ohjelmissa on, antaa joillekkin ihmisille sellaisen kuvan, että se on se pari kertaa ja koira lopettaa ja käyttäytyy kunnolla. Näin ei kuitenkaan tosi elämässä ole. Etenkään jos ongelma on ollut iso. Sitten moni kokeilee ja kun ei toimikkaan heti ekalla tai tokalla kerralla homma jää siihen.

Tapoja on yhtä monta miten on ihmisiä ja koiria, ei ole sitä yhtä oikeaa tapaa. Toiselle toimii toinen ja toiselle toinen. Niin se vain on. Valitettavasti koirapiireissä riitoja saadaan aikaan mitä kummallisemmista aiheista. Ja tässäkin kerron ja pohdin omaa ajatusmaailmaa kyseisistä kouluttajista ja omista koulutustavoista.