keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Jippikayjei

" Tää on oikeille voittajille,
oman elämänsä sankareille.
Voiton tahdon silmistä nään,tahdon voimaa täynnä pää.
Tää on rakkautta, huulluutta, draivii, melkein kaiken ton se vaatii.
Myös kyyneleitä, verta ja hikee, joskus vannomista Herran nimeen.
Tää on niille, jotka antaa kaiken. Rocky Balboa - Eye of the tiger.
Jotka tekee enemmäin kuin lupaa, vaikka tulis välil lunta tupaan.
Ei voi kelaa, et se tulee noin vaan, pitää olla valmis uhrautumaan.
Vaikka hopeetkin jaetaan, vain voittajat muistetaan.
Tää on pukuhuone tsemppauskamaa,
niille jotka löytää petrausvaraa, niille joilla maistuu veri suussa.
Tää on rakkautta, huulluutta, draiviiSiinä kaikki mitä voittaakseen tarvii. "

Meillä alkanee lähi aikoina tottiksen jatkoryhmä. Valitettavasti sitä bh- kurssia ei järjestetä lähiaikoina, tyydytään nyt sitten vahvistamaan niitä liikkeitä mitä pystytään muutaman koiran häiriön alla.
Bh- koe painaa takaraivossa koko ajan, otankohan jo liikaa stressiä siitä? Olenpahan ainakin uhonut sen verran, että keväällä se mennään kokeilemaan ettei ole enään varaa ruveta himmaamaan.

Viikon verran ollaan oltu nyt treenaamati, mun pikkusisko ja pikkuveli oli viime viikolla syysloman kunniaksi muutaman yön kyläilemässä.
Edellisen työpaikkani päälikkö kävi seropi uros junnun(5kk) kanssa käymässä, katteltiin mitä Roksu sanoo junnusta. Raksu pelkäsi Rockya, Rocky olisi halunnut leikkiä, pari kertaa kävi murahtamassa. Muuten ihan hyvin, Raksukin rentoutui pikkuhiljaa. Ja Rockysta huomasi, että junnu oli vääränlaisessa mielentilassa.
Heidän tehdessä lähtöä otin nopeesti seuruuta, paikalla makuuta sekä luoksetuloa, hienosti se teki kaiken vaikka Raksu häsäsi siinä, kun ei tiennyt miten olisi. Sovitiin, että tavataan koirien kanssa uudelleen, jos Raksukin rentoutuisi täysin ja tajuaisi ettei Rocky tee sille mitään.

Luntakin tosiaan sateli viime viikolla, eilen ne sitten suli. Hitto, että on ankeeta, kyllä se lumi niin paljon valaisee ja ennen kaikkea koiria ei tartte joka hiton lenkin jälkeen pestä! Nuo vaihtaa vallan värinsä harmaaksi, kun ollaan muutama metri kävelty... Ja kuvitelkaa minkä näköisiä ne on sen tunnin jälkeen, etenkin kun saavat juosta kaikki ojat, pellot ja metsät...

Ainiin, hehkutetaan nyt täälläkin!
Lähdin lauantaina sisarusteni kanssa kävelemään kaupalle, otettiin Roksu mukaan, sille vetovaljaat ja pulkka perään. Muksut haki vähän herkkuja, mä odottelin koiran kanssa kaupan pihalla. Sain kulkea kotiin hymy naamalla. Rockya kehuttiin taas miten hienosti ja fiksusti tuo käyttäytyy julkisella paikalla vaikka autoja ja ihmisiä tulee ja menee. Vierestä käveli nuori tyttö mustan pikkukoiran kanssa ohi, Rocky murahti, mutta käskystä antoi olla. Mutta no, Rockylla ei ole koskaan ollut ongelmia käyttäytyä julkisilla paikoilla ja silloin harvoin, kun otan ton mukaan esim. kaupan pihaan odottelee sitä kehutaan. Ulkonäköä kehuttiin myös, kuulemma komea nallekarhu ja hienon värinen, no se on, tiedän. Tää koira on huippu, kaikinpuolin. Ei täydellinen kuitenkaan, harva on.
Siinäkin joku mies sanoi, että hänen naapurissa on samanlainen ja se on sellanen ettei pihaan ole mitään asiaa ja omistaja ei käy lenkeillä sen kanssa, kun se koira ei ole ollenkaan hallinnassa.
Huomasin, että vanhemmat ihmiset vähän kauhisteli, kun sakemanni kaupan pihassa ja lähellä ovea vieläpä. Mutta hyvä Rocky! Oli oikein esimerkillinen ja todisti taas, että myös sakemanni osaa käyttäytyä.





perjantai 19. lokakuuta 2012

Koirapuisto - hyvä vai huono?

Tänään tulleessa Canis lehdessä oli juttua koirapuistoista niiden hyvistä ja huonoista puolista.
Juttuna aihe oli erittäin mielenkiintoinen ja pitkälti olen täysin samaa mieltä mitä siinä kirjoitettiin, siksi ajattelinkin omia mielipiteitäini, pohjautuen tuohon Canis lehteen kirjoittaa myös tänne blogiin.
Tämäkin kirjoitus aiheuttaa varmaan joissakin närää, mutta tämä on oma mielipiteeni puistoilusta.

Me ei olla pitkään aikaan käyty koirapuistossa, kesällä 2011 käytiin Fuugan kanssa treffaamaan ja sekin oli niin ettei siellä ollut muita koiria.

Olen sitä mieltä, että pennun kanssa onkin ihan hyvä käydä koirapuistoissa, mikäli tuttavapiirissä ei ole koiria joiden kanssa treffata. Mutta silloinkin on hyvä muistaa kysyä, että millaisia ne jo koirapuistossa olevat koirat ovat, jos omistajan puheet ei vakuuta, älä mene.
Samoin jos koiran kanssa on luoksetulo ongelmia, itse en menisi.
Valitettavasti koirapuistojen suurin ongelma taitaa olla hallinnan puute,  monihan käy koirapuistoissa siksi, kun on aidattu alue ja luoksetulo ei mahdollisesti toimi, mutta mitäs sitten jos se koira ei sielläkään tottele sitä "tänne" käskyä, tai mikä ikinä se onkaan? On kuitenkin hyvä, että julkisella paikalla, varsinkin, kun niissä muitakin koiria käy, on sen oman koiran hyvä olla hallinnassa. Näin vältytään niiltä ikäviltä tilanteilta mitä valitettavasti koirapuistoissa useasti tapahtuu.


Ja toinen asia mikä ihmisiltä varmaan monesti unohtaa on lenkittää se koira ennen koirapuistoon menoa. Moni vie koiran joka on ollut koko päivän yksin suoraan koirapuistoon ja voitte vaan kuvitella sen energia määrän mikä sillä koiralla on. Näin ollen ne on useasti liian kiihtyneessä mielentilassa mikä ei mielestäni ole hyvä juttu. Entä kuinka moni muistaa odottaa, että se koira on rauhoittunut ennen kuin päästään portista muiden koirien luokse? Monelle aktiiviharrastajalle se on varmaan selvää, mikäli käyvät koirapuistoissa, mutta harvalle sellaiselle jolla koira on vain seurana ja ei ole perehdytty asioihin sen kummemmin.

Omaa koiraa olisi myös hyvä osata lukea, milloin muiden koirien kanssa leikkiminen rupeaa menemään liian rajuksi, jotta sen koiran saa otettua välillä rauhoittumaan ennen kuin on liian myöhäistä.
Moni ajattelee "annetaan niiden itse selvittää välinsä", voi joo toimia joissakin tilanteissa, mutta voi aiheuttaa myös ongelmia. Myös koirat tekevät asioita joita se kokee kannattaviksi, jos se oppii, että voi omalla käytöksellään vaikuttaa muihin koiriin, se tekee myös jatkossa niin. Esim. tappelun voittaja saa uskoa omiin voimiinsa, jatkossa saattaa yhä useammin vaikkapa haastaa muita tappeluihin.
Itse puutun koirieni välisiin jännitteisiin ja mahdollisiin matseihin, teen selväksi, että minä en moista hyväksy. Varsinkin koirapuistoissa ihmisten pitäisi puuttua mahdollisiin koirien välisiin jännitteisiin, rähinöihin tai toisen liialliseen tökkimiseen tai perässä jahtaamiseen.
Moni koira tuleekin pentuja ja junnuna hyvin toimeen toisten koirien kanssa, myös samaa sukupuolta olevien, mutta kun se sukukypsyys iskee, asia useasti muuttuu.

Vanhemmat koirat voivat haluta myös unohtaa koirapuistoilut, mahdolliset vanhuuden vaivat - kivut, voivat tehdä koirasta äreän. Ei tällöin sellaista koiraa olisi suotavaa viedä koirapuistoon, koska nuorempien koirien riehumiset voivat vain ärsyttää vanhempaa, mahdollisesti jo hieman kipeää koiraa.

Me emme tosiaan käy koirapuistoissa enään ollenkaan, en mene takuuseen, että Rocky tulisi kaikkien kanssa toimeen ja on muutenkin aika dominoiva. Se itse ei kuitenkaan tappeluita haasta.
Treffataan vain tuttujen koirien kanssa ja mielestäni se riittää. Nykyään itsekin odotan aina, että koira rauhoittuu ennen kuin päästän sen riekkumaan, vältytään turhilta ärinöiltä, kun koira ei käy ihan kierroksilla.
Ja jos näyttää siltä, että leikit rupeaa olemaan liian rajuja, otan koiran hetkeksi rauhoittumaan ja kun on taas kierrokset laskenut saa luvan jatkaa leikkejään.


Joten älkäähän ihmiset ottako henk.kohtaisesti tätä tekstiä. Vain oma mielipiteeni, jonka ajattelin blogissa jakaa. Vaihtelua muutamiin treeni postauksiin. :) 





















keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Treenit 9.10

Eilen käytiin treenailemassa ja vaikka se pienen sateen lykkäs ei haitannut menoa, ehti loppua sinä aikana, kun kaffetta juotiin.
Rockyn kanssa treenit painottui siihen paikalla makuuseen, koira tosin oli haista vee päällä...
Jos Rockylta oltaisiin kysytty, se olisi varmaan sanonut, että sille ei ole opetettu tämmöstä kieltä. Maahan se meni hitaasti, mutta noh, meni kuitenkin. Paikalla se pysyi tasan niin kauan, kunnes toinen koira otti luoksetuloa, oli kuulemma lähtenyt jo tulemaan mun luokse, mutta kun näki, että toinen koira lähti juoksemaan niin jätkä päätti lähtee perään. Tässä vaiheessa taisin kääntyä ja huutaa perkele, no johan tyssäs koiran matka. :D Sitten tuli palaute ja uudestaan maahan.
Muutaman kerran se siitä nousi joka hiton kerta, kun se toinen koirakko otti luoksetuloa, muuten ei ollu mitään ongelmaa. Pysyy paikoillaan vaikka toinen menee vierestä, edestä tai takaa, mutta ei kestä enää sitä, kun toinen ottaa luoksetuloa. Taas tuli napakka käsky, palaute ja uudestaan maahan.
Mun turhautuminen siirtyi koiraan, se ei olis mennyt maahan, mutta prkle se koira menee jos käsky tulee, ei voi mitään pakotteita oli käytettävä. Turhautuminen näkyi koirasta ja se nousi heti, kun käänsin selkäni. Hetken aikaa hermoni menetettyä, koira maahan ja uudestaan sama kuvio, no nyt se nousi istumaan mutta ei lähtenyt. En kehunut, kun ei toiminut halutulla tavalla, mutta ainakin se pysyi nyt paikoillaan.
Käskin sen vielä maahan ja otin luoksetuloja pari, ja jos Rocky osais, se olisi näyttänyt keskaria. Se tuli hyvin, sopivalla vauhdilla, mutta eiku pakko juosta ohi! Ja uudestaan... No toisella kerralle mukamas oli juoksemassa ohi, mutta olikin tulossa mun sivulle, sivulle?!? Mitä ihmettä, koira joka on opetettu tulemaan eteen ja aina, oikeasti aina tullut eteen, juoksee lähes suoraan sivulle?
Hyvin se ainakin sivulla kulki vaikka toista koiraa leikitettiin.

Rakkimus heitettiin autoon hetkeksi ja toinen koirakko otti tottikset.

Seuraava on helpompi havannoida kuvan avulla.
kuva: kontaktikoirat
Eli kontakti ja "sosiaalistumis harjoituksia". Oltiin suurin piirtein kuvan mukaisesti ja vuorotellen jokainen käveli muiden koirien edestä, sivusta ja takaa. Rocky haltsasi tämän hienosti, joskin tyttöjen hajut oli mielenkiintoisia.
Muutaman kerran käytin pakotteita, kun oli kovin nokkaansa tunkemassa tyttöjen luokse. Tätä toistettiin muutaman kerran. Ja voitiin jo ihan toisen koiran viereen jäädä eikä tuo ollut moksiskaan.

Ja sitten otettiin ohitustreeniä, yksi tuli keskeltä kahden muun ohi jne. Tämäkin sujui hyvin.

Sähköpostiini oli myös tullut vastaus, että bh- kurssille on niin vähän hakijoita joten sellaista tuskin aikoihin järjestetään. :/ Mutta saadaan mennä "kertatunnille", eli käymään yhden ryhmän treeneissä ja harjoittelemaan paikalla makuuta.

Myöhemmin selvisi, että tutun joku nartuista on vissiin juoksuissa, jos se selittäis vähän Rockyn haahuilua, mutta ei muuta kuin lisää treeniä, treeniä ja treeniä. Kyllä se tästä.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Syyspäivä






" Kuljen tietä syksyistä,
joka pitkältä niin tuntuu.
Suljen silmät miettien,
mitä syksy mulle kertoo.
Avaan silmät uudelleen
ja katson tarkemmin.
Näen värit kirkkaat ja
luonnon kauniin niin.
Nyt tiedän mitä kertoo
tää syksy ihanin. "






Eilen oli pitkästä aikaa hieman hienompi ilma, ei ollut taivas ihan kokoa päivää pilvessä, vaan se aurinkokin pilkahti hetken aikaa.
Mentiin taas metsälle ja heinäpellolle juoksemaan, koirat pääsivät nauttimaan myös hienosta syyspäivästä ja kirmailla minkä jaloistaan pääsee.
Ollaan nyt lähes päivittäin käyty tuossa metsässä ja pellolla, siihen on helppo mennä ja olla. Päästää koirat vaan irti ja antaa niiden tassuttella vapaasti. Ja kyllähän se remmin toinenkin pää rentoutuu, kun saa rauhassa käppäillä ja näkee koirien valtaisan ilon vapaana, metsän siimeksessä juostessaan.

Misu ottaa hieman rauhallisemmin mitä Rocky, Rocky kaahottaa sata lasissa koko ajan. Mutta saapahan tuonkin piskin väsymään, kun heittää
keppiä heinäpellolle ja koira etsii parhaimmillaan minuutteja keppiään. Ja kepin löydettyään juosta kaahottaa, hyppää vesilätäkön tai ojan yli, pysähtyy ja katsoo minua suoraan silmiin ja odottaa.
Pienestä sitä ihminen voikin tulla iloiseksi. Riittää, kun näkee koirien nauttivan ja elävän täysillä ilman murheita. 
Voisipa itsekin elää kuten koirat, ei huolta mistään, tulla iloiseksi yhtä pienistä asioista. 
Noh, olen onnellinen, kun minulla on nämä kaksi vallan mainiota koiraa. Ne lohduttaa ja tuo turvaa, antaa aihetta iloon ja nauruun, jos tuntuu, että seinät kaatuvat päälle tai muu maailma romahtaa, tai ihmiset ympäriltä kaikkoaa, mutta koirat on ja pysyy. En varmaan ole ainoa joka on tätä mieltä?

Vaikka nämäkin osaavat olla ihan helvetin rasittavia, mutta kyllä ne on sen arvoisia. On tullut harmaita hiuksia, verta, hikeä ja kyyneliä, mutta se tässä harrastuksessa on kai kaikkeista hauskinta. Mitään ei saada ilmaiseksi.

Ja tervetuloa Saana blogimme lukijaksi, toivottavasti viihdyt seurassamme. :)
Lisäsin myös vihdoin ja viimeinen sivun hihnan toisessa päässä ja kommentoiti sallittu myös anonyymeiltä.

Ulkoasua päivittelen (taas) uuteen uskoon, itse tykkään. Mitä mieltä te olette?