perjantai 30. marraskuuta 2012

Haastetta jälleen..



Oikeita unelmia haastoi kaikki bloginsa lukijat jos haluavat kysymyksiin vastailla.
Aattelin tehdä tämän haasteen aikani kuluksi. 

1. Mikä on paras piirre koirassasi?
Lojaalisuus, avoimuus, lempeys, vaikka mikä... Ne piristää päivää ihan vain olemassa olollaan.
Rockyn luonne on kyllä aivan mahtava, puutteineen. Misu on paras vaan olemalla oma omalaatuinen itsensä.
2. Kuka on koirasi paras koirakaveri?
Molemmilla taitaa olla toisensa, mutta jos oman lauman ulkopuolelta, niin Rockylla Fuuga.
Misulla ei ole muita koirakamuja koska ei tule vieraiden koirien kanssa toimee. 
3. Mikä on koirasi lempiruoka?
Kaikki lihat, lyhyesti ja ytimekkäästi. Hyvin kelpaa nykyinen sapuska.
4. Mitä koirasi ei missään nimessä tykkää tehdä?
Misu ei tykkää uida, Rocky taas... Hmm.. Purra ketään? 
5. Pelkääkö koirasi jotain? jos pelkää, niin mitä?
Misu äänen korottamista ja äkkinäisiä käden liikkeitä. Epävarma vieraita kohtaan ja vähän varautunut. 
Rocky pelkää sitä kuuluisan kamalaa imuria vähän. Eipä juuri mitään ihmeellistä. 
6. Ketä koirasi tottelee parhaiten?
Molemmat tottelee minua parhaiten, mutta kyllä nuo myös miestäni tottelee.
Rocky tottelee ihan ok, tuttuja ihmisiäkin. 
7. Mitä haluaisit harrastaa koirasi kanssa, muttet voi?
Rockyn kanssa varmaan raunioita tai vesipelastusta, mutta en ole perehtynyt tämän alueen toimintoihin. Täällä päin taitaa olla enempi tuota suojelua, tottis/toko, jälki ja haku porukkaa. En tiedä, voi olla, että moista toimintaa myös täällä olisi, mutta en ole perehtyny. 
8. Miten koirasi tervehtii sinua?
Heiluttamalla häntää ja riehumalla, hyppi aiemmin päin, mutta sitä saatu otettua pois. 
Varmaan aikalailla sillee miten muutkin koirat. 
9. Jos koirasi olisi vastakkaista sukupuolta, niin minkä nimen antaisit sille?
Koska talosta löytyy kumpaakin sukupuolta niin uros olisi Retu, Rambo, Jeri tms. 
Narttu taas saattaisi olla Viira, en ole oikeastaan narttujen nimiä miettinyt, kun tuskin toista sellaista tulee ainakaan hetkeen. 

Seuraamme on myös liittynyt kaksi uutta lukijaa, tervetuloa lukijoiksemme Juulia & Janika! 

Haastan myös kaikki blogini lukijat tähän, en jaksa ruveta erikseen ketään nimeämään, tehkää jos teette. Linkatkaa kuitenkin mistä haasteen saitte. ;)

1. Miten päädyit rotuun?
2. Rotusi hyvät ja huonot puolet?
3. Miksi harrastat koirasi kanssa juuri sitä mitä harrastatte?
4. Koirasi raivostuttavin tapa?
5. Jos voisit muuttaa koirassasi jotain, mitä se olisi ja miksi? 
6. Mitä harrastatte talvisin? 
7. Uskotko johtajuuteen, mitä mieltä?
8. Rotu jota et missään nimessä hankkisi, perustele. 
9. Mitä rotuja voisit kuvitella omistavasi jos nykyistä ei oteta huomioon? 
10. Seropi vs. Rotupi, hyvät ja huonot puolet?

maanantai 26. marraskuuta 2012

Vain elämää, ei sen enempää


Uusi kameran runko tuli ja meni. Meni nimittäin huoltoon...
Aamupäivän soiteltuani ympäriinsä, käskettiin viedä huoltoon. Kävin sitten kaupungilla Rajalassa ja pyysin lähettämään huoltoon, parisen viikkoa vissiin maksimissaan kestää.

Vein sen huoltoon äärimäisen huonolaatuisten kuvien vuoksi, kameran ruudussa ne näytti vielä ihan hyviltä, mutta hui kauhistus, kun ne sai koneelle ladattua. Järkyttäviä! Objektiivissakaan vika ei ole, koska vanhalla rungolla saa ihan hyviä kuvia, vaikka nytkin on pilvistä ja hämärää, vanhalla kameralla otetuista kuvista saa sentää selvää! Ne ei ole samanlaista mössöä. Katotaan mitä sanovat huollossa.

molemmat otettu samanlaisella säällä..

Ollaan eletty aika pelossa, ei olla tehty mitään. Toisaalta ei se ole niin vaarallista, näillä vesisateilla ei ole vain kiinnostanut mennä ulos tottistelemaan. Ei ole Rockykaan ollut moksiskaan, jos sillä tulee tylsää, keksii kyllä tekemistä. Pelaa lempipallollaan tai luiden kanssa.
Keskiviikkona meillä on ohjattua tottista, jos siellä saa tuon paikalla makuun kuntoon, ettei se nouse, ei nouse siellä bh- kokeessakaan. 


Ollaan koirien kanssa vallan käyty nyt tuossa viereisellä pellolla, ne ei ole yltäpäältä kurassa, vain märkiä. Se  märänkoiran haju on pieni paha siihen ainaiseen luuttuamiseen ja koirien pesemiseen verrattuna. Ja mikäs siinä, kun saavat pihaan jäädä sen jälkeen, haiskoot ja kuivukoot siellä.


perjantai 23. marraskuuta 2012

Heinäpeltojen sankarit


Uusi runko saapui alkuviikosta, tänään pääsin ekaa kertaa vähän paremmin sitä testaamaan.
Nyt on taas opettelemistä säätöjen sun muiden kanssa. Jos tästä lähtien olisi videoidenkin laatu vähän parempaa mitä aiemmin, ei tarvitsisi jatkuvasti puhelimella kuvata videoita. Yhtään toimivaa pokkaria en omista, sen vuoksi olenkin turvautunut puhelimen kameraan. Eli siis tuossa uudessa kamerassa on myös mahdollisuus videoihin.

Jostain syystä tänään ottamani kuvat näyttivät kamerassa huomattavasti paremmilta, suorastaan pettymys iski, kun sain ladattua ne koneelle. Olen taas liian kriittinen kuvien laadun suhteen, mutta kun haluan täydellisyyttä. Vaikka kuvat on kaukana täydellisyydestä.

Enivei, tässä kuvapläjäys peltolenkiltä.






















































Ei ole fiilistä hihkua, jee viikonloppu! Töihin on mentävä vielä lauantai ja sunnuntai yöksi, sen jälkeen saa nauttia parin päivän vapaista.
Jos näissä maisemissa pysyn ja asiat lähtisi jälleen luistamaan, seuraavat viikonloppu vapaat mulla olisi loppuvuodesta.

Mutta jokatapauksessa hyvää viikonloppua kaikille!

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

En sitä salaa, näillä teillä loppuun palaa


Kävin tänään Rockyn kanssa hierojalla, ajattelin, että ihan hyvä olisi tuokin käyttää edes joskus, kun se tuossa lumien aikaa liukastui persilleen ja fillaroitiin kesällä ilmojen ollessa sopivan viileitä jonkin verran.
Eihän tuo kovinkaan jumissa ollut, en niin uskonutkaan, mutta ikinä ei voi tietää jos omistaa koiran joka ei ilmaise mahdollisiaan kipujaan.
Vasen puoli oli hieman kipeä, mutta ei kuulemma ollut mitään pahoja jumeja.
Hieroja kehui heti Rockyn päätä ja punaisuutta. Itse tykkään näistä myös, tuon koiran päätä mä rakastan kaikin puolin. Sillä on pää kunnossa ja ulkoisestikin se on upea.

Kovasti siellä oli hajuja joita tuo olisi halunnut kauheesti haistella, ei meinannut malttaa tulla maaten ollenkaan.
Hieroja totetisikin, että taitaa olla hyvä jälkikoira. Jep, onhan se! Jäljestää hienosti ja mielestäni oikeasti hyvin. Pää ei nouse vaan menee hienosti jälkeä pitkin, jos hukkaa jäljen, etsii sen hyvin eikä turhaudu jos ei heti löydy. Plussana se ettei tuo kauaa tarvitse aikaa, kun löytää jäljen uudelleen sen hukattua.
Ehkä mä tuolle vielä joskus tuloksen jäljestä saisin, mutta siitä kirjoittelen loppuvuodesta / alkuvuodesta tulevan suunnitelmat/tavoitteet postauksen myötä paremmin.
Tänään meillä olisi alkanut tottiskin, mutta Rockyn hieronnan vuoksi jätin väliin, mennään sitten ensi viikolla mukaan.













Katsoo nyt muutenkin mitä tuleman pitää itseni osalta. Parisuhde tällä hetkellä siinä jamassa ettei nyt oikein tiedä mitä jatkossa. Kysymyksenä vain, ollaanko nyt tultu siihen pisteeseen ettei täältä enään nousta yhdessä.
Oikeastaan nyt mennään vain päivä kerrallaan ja katsotaan.
Tästä tilanteesta kärsii myös koirat, ei pelkästään me. Tuntuu olevan jatkuvaa riitelyä ja omat voimat menee siihen. Olen oikeasti ajanut itseni ihan loppuun, pitäisi jaksaa koirienkin kanssa jotain tehdä. Mikäli tässä ei tulla yhdessä jatkamaan, minä vaihdan kokonaan maisemaa, koirat tietysti tulee mun mukaani.
Kyseisen tilanteen takia rupeaa menemään kaikki Rockyn kanssa ensi vuodelle ajattelemani suunnitelmat mahdollisesti uusiksi. Minulla ei tule autoa olemaan hetkeen käytössä, se rajaa todella paljon koiran kanssa harrastamista. Kävi tässä miten kävi, yritän joka tapauksessa sen BH- kokeen tuolle  saada heti keväälle.

Joku voi ajatella, että just, teiniangsti vuodatusta... Ajatelkoot.
Mulle tämä blogi on ns. päiväkirja johon voin purkaa ajatuksia, koski ne sitten koiria tai menee ne sitten vähän ohi aiheen.

Oon piirtänyt tieni karttaan, suotta kai kohtaloaan karttaan. 
Kai mut on luotu lentämään ettei sulata tie näitä kenkiään. 

maanantai 19. marraskuuta 2012

Kuvia & Videoita


Mitä pidemmälle päivät käy, mä toivon,
Et ikuista tää onni on. 
Oottehan tässä vielä huomenna. ♥












Vahti väsynyt monen tunnin ulkoilun jälkeen.

Koska tänään oli hieno ilma, aurinko paistoi aina välillä ja lämpötila oli noin +3 astetta, käytiin koirien kanssa tuossa viereisellä pellolla. Ihanan pirtsakka sää. Pakkasia ja lumia odotellessa! 
Nykyisen kameran runko rupeaa ilmeisesti vetelemään viimeisiä, tilaukseen laitoin uuden, sitä odotellessa. 

Rockylta on kurkkari syönyt turkkia kaulasta, onko mitään vinkkiä, että miten ne sais kasvaamaan takaisin? Tuntuu ettei ne vaan kasva... Touhan on ollut siis jo pidemmän aikaa tuollainen.

Älkää välittäkö videoissa mun höpinöistä... ;) 




Ja toivon todella, etten löydä yhtäkään minun ottamaa/blogissa esiintyvää kuvaa yhtään mistään. Kiitos. 

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Meidän päivä

Ajattelin nyt aikani kuluksi toteutella postausta meidän päivästä.
Tämä postaus ei varsinaisesti liity tähän päivään, vaan ihan yleisesti millainen päivä koirilla on yleensä. 

Aamu alkaa koirien ruokinnalla ja minulle tietysti kaffetta, ja saatan syödä jotain. 
Jahka itse on herännyt tähän maailmaan ja koirat sulatellut sapuskoja, painellaan lenkille.

Välillä käydään remmilenkillä, välillä metsällä / pellolla.
Pääasiassa aamulenkit tehdään viereiseen metsään ja käydään pellolla siinä samalla myös. 
Koirat pääsee purkamaan yöllä kerränneet energiat juoksemalla ja loikkimalla kuin päättömät kaanat pitkin metsää.
Kuten kuvasta näkee..
Lenkin jälkeen on hyvä aika hetki huilata tai aktivoida "aivoja" luuta järsimällä. 
Tai kuten Rocky tekee, vahtii aarrettaan ettei vain kukaan sitä varasta.


Tässä välissä laumanjohtaja tekee omia juttujaan, eli todennäköisesti siivoaa kämppää.
Jonkunhan sekin on tehtävä... Tai lammittää.. Parhaassa tapauksessa rentoutuu telkkarin ääressä. 


Sitten kun on itse saanut tehtyä tarvittavat kotityöt ym, on Roksun kanssa vuorossa treenamista.
Tottista otetaan mikäli ei vettä tule kaatamalla alas. 
Mahdolliset aktiviteetit ym tarjotaan oli sää minkälainen vain.
Nuo tykkää aktivointipallon ja labyrintin kanssa pelata. 
Tai sitten heitän rakit pihalle, siellä kuitenkin viihtyy niin miksei! Ja ei sitten talvella palele, kun saavat
totutella kylmiin ilmoihin samalla


Myöhemmin ehtoolla annetaan koirille iltasapuskat

Jahka piskit on sulatellut rauhassa, on aika painella lenkille. 
Näinä pimeinä aikoina lähdetään iltasin ihan suosiolla remmilenkille. 

Keväällä otettu kuva

Tämän jälkeen mulla onkin aikaa tehdä vaikka mitä..
Kuten päivitellä blogin ulkoasua..
Eilen tappelin varmaan 3-4h tuon bannerin kanssa, että sain sen edes jollain tapaa onnistumaan.
Joten antekkee anteeks, se on mun ihan ensimäinen taideteos gimpillä tehtynä ja tuommoinen!
Olen aina ennen väsännyt kollaasin banneriin, kun en ole osannut moista tehdä.
Eilen sitten aattelin harjoitella, on tuo nyt ehkä ihan kohtalainen näin ihan ensimäiseksi. 

Ja lopuksi mennään untenmaille... 


Kylläpäs sai päivän kuulostamaan kovin yksinkertaiseltä näin tekstin kautta selitettynä. 
Mutta nuo on kuitenkin jokapäiväisiä askareita, toki en jokapäivä Roksun kanssa ehdi treenata, mutta saavat aktiviteettäjä kuitenkin. 
Noilla on onneksi pääkoppa kunnossa, ei sekoa jos jatkuvasti olla tekemässä jotain. Kestää pidempiäkin aikoja olla mm. treenamati.
Mutta juu, onko tää uus hieman muokattu ulkoasu ja banneri ihan ok teidän mielestä? 

Tänään sai koirat myös hirvenluita, tai jalkoja oikeestaan. Innolla rupesi jäyläämään, pari heitin pakkaseen. En uskalla heti antaa ihan hirveesti ettei mene mahat ihan sekaisin. Vaikka nuo on tottunut raakaa lihaa ym syömään. 
Tänään meillä on ohjelmassa vielä formuloiden katsomista ja lenkillekin pitäisi jossain vaiheessa raahautua. Mitenhän nuo elukat malttaa hirvensä jättää. ;) Ja kyllä, ulkona syövät niitä... Hampaille tekemistä.. 

Ulkonahan nuo piskit ovat monta tuntia päivässä, mikäli nyt ei vettä tule aivan taivaan täydeltä alas, piha meinaa lainehtii. Eikä nuo oikeestaa tee ulkona mitään muuta kuin makaa oven edessä suojassa(katto yläpuolella) jos vettä tulee, joten miksi pitää ulkona, kun sisällä saavat tekemistä. 

Saa meille myös kommenttia heittää, järkevää palautetta tai kuulumisia, ei me purra, ehkä vähän maistetaan. 
Johkulle tervetuloa lukijaksi! Toivottavasti viihdyt "seurassamme". 


lauantai 3. marraskuuta 2012

Pikkuhiljaa...


.. Niitä onnistumisiakin rupee paikalla makuussa tulemaan. Käytiin tänään nimittäin n. kuukauden tauon jälkeen Fuugalla treenaamassa tottista, Roksulla edelleen pää painona se paikalla makuu, se kaikkein haastavin, Bh- koetta silmällä pitäen.

Otettiin heti alkuun paikalla makuuta, ehtii koirat samalla laskemaan pahimpia kierroksia alas, kun täytyy rauhoittua.
Palkkailin Rockya vähän väliä, kun makasi hienosti paikoillaan.
Pikku hiljaa siirryttiin pihaan ja pyysin Samia ottamaan Fuugan kanssa luokse tuloa ja me harjoitellaan paikalla makuuta.
Pari kertaa Rocky lähti Fuugan perään juoksemaan, mutta seuraavilla kerroilla se nousi istumaan tai seisomaan, mutta pysyi kuitenkin paikoillaan. Ei enään lähtenyt Fuugan perään.

Muutaman karjaisun ja toiston jälkeen se pysyi paikoillaan, ei noussut ollenkaan! Okei, sanoin kyllä Samille, että menee vähän kauemmas, pidetään etäisyyttä vähän isompana alkuun, kun Rockylle on ollut kamalan vaikeaa hillitä itseään toisen koiran ottaessa luokse tuloa. Tämä tuotti tulosta ja kahden onnistumisen jälkeen jätettiin siihen. Pikku hiljaa ruvetaan vähentämään etäisyyttä, vaikkei siinä BH- kokeessakaan se toinen koira aivan vierestä juokse, mutta hyvä sen on silti oppia hillitsemään itseään.
Eiköhän me tuo paikalla makuukin saada tästä varmaksi.




Seuraamisessa ei ongelmaa, edistämistä ei ollut tänään yhtään. Tai yritti se, mutta pienellä pakotteella saatiin suoraksi.
Sivulle tuloa täytyy näemmä ruveta myös hieman vahvistamaan, outoa kyllä, mutta tuo on ruvennut tulee mun eteen poikittain. Ei onneksi iso homma takoa tuolle, mikä se oikea systeemi olikaan, kun se sen oikeasti tietää.

Täytyy myöntää, että olen ennen kaikkea itsestäni ylpeä treenaamisen suhteen. Olen saanut otettua itsestäni niskasta kiinni ja oikeasti keskittyä tuon kanssa treenaamiseen, nyt me ehkä ihan oikeasti voidaan jo jotain saavuttaa.
Ja se miten paljon tuo on parissa kuukaudessa oppinut lisää ja miten paljon on liikkeet vahvistuneet. Toki takapakkia nyt tulee välillä, kuten meillä sivulle tulossa joka on ollut se varmin. Se ei ole onneksi vaikea herättää tuolle, että haloo näin eikä eteen poikittain.
Ja nyt ollaan oikeasti päästy treenaamaan häiriön kanssa, on muita koiria myös.
Rocky on fiksu koira ja sillä on halua oppia, se tekee tuon kanssa treenamisesta mukavaa vaikkei se helppoa aina olisikaan.