sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Vaikeeta

Välillä ihan tosissaan miettii mihin on päänsä tunkenut, mihin on ryhtynyt valittuaan harrastukseen koirat ja niiden kanssa harrastamisen, etenkin tavoitteelliesti. Koiran pienikin epänormaali käyttäytyminen järisyttää maata ja pelko pahimmasta hiipii heti takaraivoon. Yrittäen silti samalla muistaa, että koirakin vanhenee, toiset nopeammin kuin toiset.

Käytiin treenailemassa kunnolla lähes kuukauden tauon jälkeen, oletin koiran olevan motivoitunut tekemään duunia, mutta se yritti just sieltä mistä aita on matalin, se ei tehnyt töitä sillä tarmolla ja innolla mitä tuosta välillä saa irti. Estehyppy oli ainoa joka sujui täysin putkeen. Kaukoissa ongelmia tuottaa ensimäinen istu käsky, joutuu antamaan kaksois käskyn. Seuruu oli ihan hyvää, kontakti pysyi, mutta en saanut koiraa sellaiseen vireeseen johon se pystyy ja jolla se useasti tekee töitä. Jos ihmisen vertaa niin tuo oli asenteella tehdään nyt sit jos on pakko. Tai sitten se vain tuntui musta siltä. Sitä turhautuu itse, ei saisi, ei todellakaan ja siinä vaiheessa onkin parempi lopettaa kokonaan siltä erää.

Rocky on loppujen lopuksi pirun vaikea koira treenatessa, kouluttajamme sanoja lainaten "se koira on vähän sellanen jota täytyy välillä tuuppii ja tökkii aina sillon tällön. Nyt kun se teknisesti osaa, niin pitäis alkaa vähän viritteleen sitä." Jep, se on juuri tuota ja toisekseen se ottaa mun fiiliksestä "itteensä". Jos mä "hermostun" / turhaudun, Rockyn vire laskee samantien. Nenätyöskentelyyn tuolla riittää aina, ihan aina motivaatiota, toko on asia eri. En tiedä olenko vain yksinkertaisesti kaavoihin kangistunut ja tylsistyttänyt koiran toistamalla samoja liikkeitä aina vaan ja / tai liian pitkillä treeneillä? Joko mä nyt oppisin ja saisin aikaiseksi pidettyä treeneistä kirjaa, suunnitella aina joka ikiset treenit kunnolla. Me nyt kokeillaan viemällä kotoa kaikki lelut pois, lelut ja leikit tulee ainoastaan mun kautta, pari päivää pelkkää remmilenkkeily ja huomiointi minimoidaan, seuraavat treenit suunnitellaan äärimäisen hyvin ja pidetään lyhyinä, leikki -> pari toistoa jotain -> leikki -> loppu palkka, koiran päivän ruoka.

Teidän piti myös saada tänään videomateriaalia treeneistä, mutta kamerasta loppui akku, seuraavista sitten.

torstai 26. joulukuuta 2013

Meidän joulu 2013





Tuttuun tapaan vietimme joulun vanhempieni luona, suuntasimme maanantaina kohti Raumaa. 
Matkalla käytiin tiputtamassa kummitytölleni lahja sekä mummulasta hakemassa koirille pappan vanhan opaskoiran pannat, olin näppärästi unohtanut ottaa kaiken tavara paljouden keskellä koirien remmit ja pannat mukaan. Nyt on koirilla hienot nahkpannat, ei taida moisia oikein enään mistään saada. 
Ehtoolla myös sytytettiin Dixin haudalle kynttilät, voi kumpa tuo koira olisi edelleen täällä.


Jouluaamu alkoi perinteisesti saunalla, päivemmällä syötiin äitin tekemää hyvää ruokaa.
Muka parempi puoliskoni oli aattona töissä ja odoteltiin häntä ennen lahjojen avaamista.
Saatiin kaikkea tarpeellista tavaraa kotiin, kattiloita, paistinpannuja, rahaa, sain myös hupparin.
Mummulta sain myös toivomani villasukat ja lapaset. Hani osti mulle korun jota jo kesällä Reikossa kattellin. Kiitos.

Tietysti parasta oli olla kaikessa rauhassa perheen kanssa, pelailtiin, katseltiin vanhoja dioja ja ihan vain oltiin.
Joulupäivänä käytiin tuttuun tapaan mummun ja pappan luona syömässä,
meidän lisäksi paikalla oli isäni veli perheineen. 
Koko joulu oli yhtä herkuttelua, nyt on taas mahat täynnä jouluruokaa,
 joulumieli on kyllä ollut hieman hakusessa, ulkona ei lumesta tietoakaan, 
vettä satanut tätä päivää lukuunottamatta koko viikon. 


Mahtava joulu jälleen kerran, haikein mielin saavuttu tänään takaisin kotiin. 
Näiltä näkymin uutena vuotena taas.

Koirat ovat todella väsyneitä, ei ole juuri kotona näkynyt, 
Rockya sen verran mitä sohvalla hetken nukkui. 
Toivottavasti kaikilla oli ihana joulu eikä mitään murheita ja stressiä. 
Viettäkää myös uutta vuotta fiksusti. 
Me painellaan nyt lenkille.

Mitä lahjoja te saitte? 

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Muiden kuvien väärinkäyttö

Sunnuntaipäivä aloitettu tekemällä sähköinen rikosilmoitus, tunnetteko ihmiset, jotka käytätte muiden kuvia luvatta ja vielä ominanne sekä esitätte, että kuvan eläin on sinun, syyllistyt tekijänoikeusrikkomukseen. Itseäni pistää suunnattomasti sapettaa feikkiprofiilien tekeminen ja vielä, että käytetään muiden kuvia ominaan. Sama ihminen käytti muiden kuvia väärin kesällä, profiili poistettiin ja nyt se on facebookissa jälleen! Sinä joka olet syyllistynyt myös käyttämään minun kuvaani, asia on viety eteenpäin. Ilmeisesti olet ainakin lukenut blogiani, koska olet kuvan täältä ottanut, toivottavasti myös näät tämän postauksen.


"Tekijänoikeusrikkomuksesta säädetään tekijänoikeuslaissa. Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta valmistaa teoksen kappaleen tai saattaa teoksen yleisön saataviin lain vastaisesti tai rikkoo moraalisia oikeuksia, tuomitaan tekijänoikeusrikkomuksesta sakkoihin.

Törkeämmistä loukkauksista säädetään rikoslaissa. Tahallisesta ja ansiotarkoituksessa tehdystä tekijänoikeuden loukkauksesta, joka on ollut omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa oikeuden haltijalle, voidaan tuomita vankeutta enintään kaksi vuotta. "

Toivon todella, että yksikään kuvani ei leviä täältä enään mihinkään ilman MINUN lupaani! Ilmeisesti vesileimat pitää laittaa kuviini takaisin tälläisten idioottien takia. 

Käykäähän te muutkin kurkkaamassa löytyykö teidän kuvia täältä. 

Kiitos sinulle joka ilmoitit minulle asiasta!

Kiitos ja hyvää joulunaikaa. 

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Toivotamme...

On se aika vuodesta, kun blogi hiljenee, hieman tavallista aikaisemmin kylläkin. 
Tällä hetkellä jouluhömpötykset vie aikaa ja jaksamista blogilta.

Luuhullut laumanjohtajineen toivottaa oikein ihanaa ja rauhallista joulua!
Myös siltä varalta, että vietämme hiljaiseloa vuoden vaihteeseen saakka,
toivotamme oikein menestyksellistä ja tuloksellista uutta vuotta 2014!

Kiitos uusille ja vanhoille lukijoille kuluneesta vuodesta,
toivottavasti pysytte seurassamme taas ensi vuonna!
Ensi vuonna luvassa uusia juttuja, pysykäähän kuulolla!

//edit: kommentteihin pyrin hiljaiselosta huolimatta vastaamaan normaalisti.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Doboilemaan

Dobo kurssit ovat rantautuneet myös tänne meidän suunnille, tokokouluttajamme aloittaa dobo kurssit tammikuussa ja en voinut muuta kuin ilmoittautua mukaan Rockyn kanssa! Viime toko kerralla testattiin uskaltautuuko uuno edes pallon päälle, kyllähän se siihen kapusi, pienet "vitutus" äänet piti myös pitää.

Odotan aivan innolla kurssin alkamista, samalla pääsee itsekin sulattelemaan kinkkuja. Olen salaa toivonut joulupukin lukeneen ajatukseni ja hankkivan meille dobopallon.

Mitä Dobo sitten on?
Dobossa saat treenattua lihaskuntoa niin itsellesi kuin koirallesikin, dobossa koiralla kehittyy lihaskunto, tasapaino, liikkuvuus ja kehonhallinta, samalla se parantaa ihmisen ja koiran välistä suhdetta. Lajissa liikkeitä on kolme, koiran, ihmisen ja yhdessä tehtäviä liikkeitä. Koiran kehonhallinta ei ole itsestäänselvyys joten dobosta on paljon hyötyä harrastuskoirille, varsinkin niissä lajeissa joihin kuuluu vauhdissa käännöksiä ja kehonhallintaa.

Tokossa koira kulkee ohjaajan vasemmalla puolella ja näin koiralle tulee helposti koko lihaksistoon jäykkyyttä. Alentunut nivelliikkuvuus ja lihaskireys syntyvät usein juuri yksipuolisesta kuormituksesta, joka pitkään jatkuessa voi aiheuttaa lihaksiin tasapainohäiriön, tämän takia lihaksistoon kannattaa kiinnittää huomiota. Koska dobo parantaa myös kehonhallintaa, tällöin mm. sivulle tulot sujuvat tehokkaammin.

Koiran harrastamasta  lajista toki riippuu, miten suuressa roolissa fyysinen jaksaminen on, mutta jokainen tietää omalta kohdaltaan, että hyvässä fyysisessä kunnossa jaksaa enemmän ja pystyy keskittymään paremmin.
kuva: ehyt

Dobosta lisää, kun olemme aloittaneet ja perehtyneet lajiin kunnolla!

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Suunnitelmat / tavoitteet vuodelle 2014

Olemme jääneet kisatauolle ja treenejäkin ollut harvemmin, loppuvuosi mennään vähän rennommin ja joulun aikoihin sitten kunnon treenitaukokin. Pyöritelty päässä suunnitelmia ensi vuodelle ja aikalailla selvillä vesillä mennään.

Kurkataan ensin hieman menneeseen vuoteen, tavoitteet täyttyi "tärkeimmiltä" ja haviteltuimpien osalta täysin. Treenattiin täysillä, sata lasissa, välillä tunnuimme rämpivän syvällä ojassa, mutta se halu päästä päämäärään oli niin suuri ettei ne rämpimiset lannistaneet kokonaan. Mennyt vuosi on ollut antoisia, opittu paljon ja ylitetty itsemme, ennen kaikkea tutustuttu uusiin tuttavuksiin ja saatu niistä hyviäkin ystäviä.

  • Bh-koe
Ehkä tavoitteista se suurin, iso kynnys ohjaajalle, eka koe koiran kanssa. Kahteen kertaan kutsui tiemme kohti BH- koetta, mutta toiselle kerralle minä ohjaajana luotin koiraani, sain pahimman jännityksen pois ja koirakin toimi paremmin. Toteutunut
  • Jäljestys
Luvattoman vähän treenailtiin, mutta uutena tuttavuutena ja innostuksena tuli MeJä. Olin kovasti halunnut käydä FH- kokeessa tänä vuonna, mutta ei juurikaan treenailtu jälkeä tavoitteellisesti. MeJä vei mukanaan ja keskityttiin enemmän siihen. Muutamat peltojäljet tehtiin ja ajettiin.
  • Esineilmaisu
Mahdoinko pari kertaa treenailla? Tavoite epäonnistui totaallisesti.
  • Esineruutu
Esineruutua treenailtiin jonkin verran, tähän en ollut asettanut sen kummempia tavoitteita, tavoitteena oli saada koira tuomaan esineen ja kyllä se sen toi. Eli toisaalta toteutunut
  • TOKO ALO
Neljän kokeen verran se vaati kunnes ALO1 räpsähti, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen. Tehtiin se mitä halusin. Toteutunut



 Bh- koe oli se jota hamusin kaikkein eniten, nälkä kasvoi syödessä, tokokokeissa pyörähdettin useammin mitä olin kuvitellut. Iso kiitos kouluttajillemme, treenikamuille ja miehelle, pyydän myös anteeksi ettei minua juurikaan kotona näkynyt vaan vietin ehtoot kentällä koiran kanssa.

Entä sitten ensi vuoden tavoitteet? Olen pähkäillyt ja miettinyt realistisia tavoitteita. Innostus on suuri tänä vuonna tehtyyn uuteen tuttavuuteen lajiltaan MeJä.

Tavoitteet vuodelle 2014

  • MeJä
Lajina täysin uusi tuttavuus, mutta siihen hullaannuttiin heti! Itse tykkään tästä enemmän kuin PK jäljistä ja koirakin näyttää suuria motivaatiopuuskia verijälkeä kohtaan. Olen varovaisesti saanut pieniä uskonkipinöitä siihen, että käytäisiin ensi vuonna MeJä kokeessa.

  • Toko AVO
Tavoitteena debytoida ensi vuoden puolella avoimessa luokassa ja avo luokan suhteen asetan tavoitteeksi TK2 koularin hakemisen. Liikkeet on itselleni ja koiralle mielekkäämpiä kuin alokasluokan tylsät ja ykstoikkoiset liikkeet.

  • Esineilmaisut
Jos nyt ihan oikeasti saisin itselleni motivaation kohdilleen ja lähteä työstämään koiralle esineilmaisua, jotta joskus voitaisiin FH- jälki kokeeseen itsemme tuupata.

  • Peltojälkeä
Enemmän treeniä peltojäljen suhteen, mitään suurempia tavoitteita en vielä ensi vuodelle uskallakkaan miettiä, kuten niitä kokeita. Jos kahden vuoden sisällä debytoitaisiin ensimäinen peltojälkikoe?

Muita lajeja sitten höntsäillään enemmän ja vähemmän tavoitteellisesti. Yllämainitut jutut päällimäisinä. Tiedän mitä haluan saavuttaa koiran kanssa tulevaisuudessa ja olen ajatellut tuvelaisuutta ja suunnitelmia pidemmällekkin, mutten niistä täällä vielä hiisku, enkä ole asioista muutenkaan sen enempää muiden kuin perheenjäsenten ja treenikamujen kanssa jutellut.

Tähän vuoteen on mahtunut kaikenlaista, pari koiran loukkaantumista jonka takia ollut pienen pieniä sairaslomia, mutta päällimmäisenä mielessä on ne onnistumiset sekä asetuttujen tavoitteiden toteutuminen. Vaikka koira on tuottanut välillä harmaita hiuksia, on sen kanssa äärettömän antoisaa ja hienoa treenata, Rocky on opettanut minua itseäni aivan suunnattoman paljon! Olen myös äärimmäisen kiitollinen, että koira on pysynyt terveenä (lukuunottamatta niitä loukkaantumisia) ja sen kanssa on saanut treenailla. Toivon, että pysyy vielä tulevina vuosinakin terveenä, hyvä vointisena ja motivoituneena työn tekoon. Rockyn kanssa harrastetaan niin pitkälle kuin sen kunto, terveys ja ennenkaikkea intoa ja halu tekemiseen on tallella, tietenkin vanhemmiten ei ole enään niin rankkoja treenejä, mutta aina mennään koiran ehdoilla. Misun suhteen toivon, että se pystyy elämään vielä mahdollisimman pitkään ilman polven nivelrikon kipuja.

Toivotamme antoisia treenihetkiä ja onnistumisia tulevalle vuodelle!

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Pentukuumeilua

Olen jonkin aikaa kärsinyt pentukuumeesta, eikä loppua näytä tulevan. Olen pyöritellyt päässä paljon koirarotuja sekä kasvattajia. Etsin PK- rotuista koiraa, harrastuksina kiinnostaa eniten TOKO sekä jälki, ehkä pienoisesti olen ruvennut kiinnostumaan agilitysta, mutta en usko, että päälajina harrastettaisiin.

Entä sitten rotu? Olen päätynyt kahteen rotuun, bordercollie sekä sakemanni (ylläri). Sakemanni ollut aina talossa ja tähän asti ollut aina se ykkösrotu ja tuntunut aina omalta, kuitenkin haluaisi ehkä kokeilla jotain uutta. Jos kallistuisin kokonaan beeceen puoleen, olisi sen oltava työlinjainen ja jos ulkonäköseikkoihin mennään niin lyhytkarvainen, pitkäkarvaiset ei oikein iske, plussana pystyt korvat. Jos ajattelisi, että lähtisin nyt vakavasti etsimään sopivaa kasvattajaa sekä yhdistelmää, päätyisin tod.näk bc:n puoleen, onhan tässä talossa jo sakemanni. Beeceessä on ainoa miinus, että se on loppujen lopuksi niin pieni, mutta monipuolisuudeltaan vähintään sakemannin luokkaa.
kuva: wikipedia
Sukupuoleltaan ehdottomasti uros, Misu tulee näiltä näkymin jäämään viimeiseksi nartuksi tässä talossa. Jos minulta kysytään, lähtisin etsiskelemään vakavissani pentua nyt, mutta kun kanssani samassa talossa asuu toinenkin jonka mielipidettä on kysyttävä, vaikka sille on aivan sama millaisen harrastuskoiran itselleni hankkisin. Kuitenkin hän haluaa itselleen berniä ja olen sanonut, että sellainen sitten tulee taloon, kun tulee. Siitä ei kuitenkaan tule minun koiraa.

Olen myös pyöritellyt päässä milloin sitten olisi oikea hetki ottaa se toinen harrastuskoira itselleni? Kuitenkin tiedän, että haluan treenata ja harrastaa tavoitteellisesti, saada siitäkin kisakoira. Rockyn kanssa kaikki aloitettiin aivan liian myöhään, ties missä sitä oltaisiin nyt, jos olisin pennusta saakka treenannut näin tavoitteellisesti mitä nyt. Rocky täyttää kuitenkin keväällä viisi, se ei vaadi ihan niin paljon aikaa mitä kovin nuori koira, aikaa kyllä olisi yhden pennun treenaamiseen, hoitamiseen ym samalla mitä kahden aikuisen koiran kanssa, pennun treenaus menisi samalla kertaa kuin Rockyn.
Toisaalta, olisiko kuitenkin järkevämpää vasta sitten, kun Rocky rupeaa jäämään eläkkeelle? Johon saattaa mennä vielä tovi, toivottavasti. Misu taas ei vie aikaa paljoakaan, se kulkee välillä treeneissä mukana saadakseen vaihtelua. Mielestäni Rockylla ja pennulla olisi ikäeroakin sopivasti.

Kuitenkin asiassa on monta muuttujaa, enkä usko, että pentukuumeiluun saan helpotusta vielä hetkeen. En ainakaan sitä omaa uutta harrastuskoiraa vielä, minulla on kuitenkin kaksi koiraa tässä ja mies haluaisin vihdoin sen oman koiran, bernin. Molemmista saksalaisista tuli kuitenkin täysin mun koiria vaikka molempia meistä tottelee, kuitenkin minua paremmin, ymmärrän, että toinen osapuoli koiraihmisenä haluaisi myös itselleen koiran jonka kanssa mahdollisesti myös innostuisi harrastamisesta kunnolla.

ps. näin joulukuun kunniaksi en järjestä joulukalenteria, 
mutta postauksia tulette saamaan hieman useammin, monipuolisempia ja erilaisempia mitä yleensä.

tiistai 3. joulukuuta 2013

My First Time- Haaste

Sain haasteen Think Positive blogin kirjoittajalta ja koska tämä on erilainen mitä aiemmat haasteet joihin meidät on vedetty mukaan, päätin tämän tehdä.

Ideahan tässä on vastata kysymyksiin ja haastaa viisi muuta blogia, laitan ne tonna alas jos jaksan haastaa muita.

1. Ensimmäinen sanomasi sana?
Voihan vihtori, kun muistaisi... Kai se on ollut äiti tai iskä?
Muistan kuitenkin, että vetoketju on ollut keturi.

2. Ensimmäinen hyvä ystävä?
Eräs Mia jonka kanssa en ole vuosiin enään ollut yhteyksissä,
asuttiin kerrostalossa sen aikaa, kun rakennettiin meille omaa kotia ja siellä häneen tutustuin.
Mia kuitenkin muutti ennen meitä ja sen jälkeen ei olla enään yhteyksissä oltu, enkä kyllä ihmistä varmaan mistään löytäisikään vaikka haluaisin. Emmi oli myös aikoinaan yksi parhaimmista ystävistäni, mutta erinäisistä syistä emme ole enään väleissä.

3. Ensimmäinen lemmikki?
Saksanpaimenkoira narttu Dixi. <3
Marsukin nimeltään Maisa mulla oli, se oli minun ihan oma lemmikkini.

4. Ensimmäinen pelko?
Eiköhän se ole nuo käärmeet ja pimeä.

5. Ensimmäinen luokanopettaja?
Salme, ehdottomasti yksi lempiopettajistani!

6. Ensimäinen puhelin?
Sain joskus ala-asteella, joku kauhea Sony ericsonin halko. 

7. Ensimmäinen tänään lähetetty tekstari?
" No en ehtin..."

8. Ensimmäinen video Youtubessa/postaus blogissa?
Youtubessa joku video Dixistä, kun tykkäsin hirveesti tehdä niitä, ensimmäinen julkaistu 26.3.2007
Nolo.
Blogissa joku esittely teksti.




9. Ensimmäin seuraamani henkilö tai tilaamani blogi?
En muista, anteeksi.

10. Ensimmäinen iso/kallis ostos?
Hmm.. Jaa'a, pitäiskö oikeasti muka muistaa?

11. Ensimmäinen ulkomaanmatka?
Joko Turkkiin tai Kreikkaan, en nyt ole ihan varma kumpi.

12. Ensimmäinen harrastus?
Ratsastushan se.

13. Ensimmäinen suudelma?
Pyh, kehtaako muka julkisesti sanoa? No Vellu...

14. Ensimmäinen seurustelukumppani?
Vellu

15. Ensimmäinen moottoroitu kulkuneuvoni?
Skootteri

Haastan tämän tekemään kaikki jotka tämän lukevat.

maanantai 2. joulukuuta 2013

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Sanoinko muka ääneen?

Sanoinko muka julkisesti miten rauhallinen Rocky on ollut vaikka Misulla tärpit. Anteeksi, mutta vedän sanani takaisin, sitä se ei ole ollut enään viimeiseen kolmeen päivään. Tuntuihan se ihan liian hyvältä ollakseen totta, että toinen pystyy olemaan ihan rauhassa ja ennen kaikkea syömään, ruokaan tuo ei ole koskenutkaan koko tämän kolmen päivän aikana, ei vaikka koittaa tehdä miten herkullista.

Ja ääni/kuvanäyte olkaa hyvä. 

Voi kyllä, ette varmasti voi kuvitella miten lähellä on hermoromahdus ollut, tuo meteli, hermoja raastavaa. Kuitenkin sitä yrittää muistuttaa itseään ettei koira haluilleen mitään voi eikä sille voi "suuttua". Ja miten vaikeaa pienellä miehellä onkaan, kun minä menen samaan huoneeseen missä tuo ihanan tuoksuinen tyttökin on. Lenkkeilyistä ei tule mitään, hyppii päin, piippaa, kääntyilee ja tekee voltteja jotta pääsisi takaisin kotiin, taikaisin päin pieni mies saa vauhtia jalkojensa alle ja hermot on tällä immeisellä koetuksella. Askel eteen ja seis, askeel eteen ja seis, tätä se oli koko loppu 700m kotiin, kun oli jo liian kiire. 

Ja minä kun mietin ottavani liikunta viikko haasteen vastaan, mutta tälläisellä lenkkeilyllä ei kyllä pitkiä ulkoilureissuja tule tehtyä, kun ei tuota uunoa uskalla nyt edes irti päästää, kotiin se juoksee kuitenkin suoraan. Taidan toteuttaa vasta myöhemmin. 

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Postauksiin kommentointi

Erään blogin postauksen luettuani, aloin miettimään kyseistä asiaa itsekin ja lueskelin hieman kommentteja joita kyseiseen blogiin oli tullut. Asia ei liity mitenkään sen ihmeellisemmin tätä blogia koskevaan asiaan, mutta aiheellinen silti ja ehkä suhteellisen mielenkiintoinen asia, ainakin omasta mielestäni.

En ole koskaan laatinut blogiini kyselyä liittyen juuri kommentointiin joissa selvittäisin asioita, enkä ole aiemmin kirjoittanut tälläistä postausta, mutta ehkä tästä voisi saada pienen keskustelun ja uusia näkökulmia asiaan.

Olen huomannut, että moni bloggaaja saa täysin itsestään selviä kommentteja sekä täysin samanlaisia kommentteja postauksesta toiseen, kuten kiva blogi, kiva postaus, ihana kuva jne. Varmasti tälläisetkin kommentit piristävät bloggaajia, minua ainakin. Vaikka aina on ihanaa saada ja lukea pidempiäkin kommentteja, etenkin sellaisia jotka voivat parhaassa tapauksessa herättää pientä keskustelua. Tottakai kommenttien tyyli riippuu paljon myös postauksesta, voiko siihen kommentoida ihmeempiä. Itse otan avosylin kaikenlaisia kommentteja vastaan, mutta todella iloiseksi tulen kunnon rakentavista kommenteista, juuri tälläisistä kommenteista niitä pieniä keskustelujakin voi saada aikaiseksi.
Entä kuinka usein te luette muiden laittamia kommentteja? 

Törmään useasti myös muiden blogien kommentteihin joissa ei ole mitään järkeä, kommentoidaan todella ilkeästi ja muutenkin äärimäisen negatiiviseen sävyyn. Tottakai rakentavaa kritiikkiä saa ja pitääkin antaa, kunhan muistaa pitää sen järjen päässä. Tähän voisi sanoa, että kommentoi niin kuin haluaisit sinulle kommentoivan. Kommentit jotka saavat näkemään punaista on näitä homo, läski, pelle kommentit, mitä bloggaaja näistä hyötyy? Mitä tyydytystä kommentin laittaja noista saa? Vaikka varmasti valtaosa bloggaajista vain hymähtää moisille kommenteille, on ne aivan turhia ja älyttömiä. Jokaisella bloggaajalla on omat mielipiteensä ja joistakin voi joku pahoittaa mielensä, mutta oikeuttaako se kommentoimaan ilkeästi? Kuitenkin jokaisella ihmisellä on oikeus omaan mielipiteeseen. Totta on myös se, että jokainen on vastuussa omista kirjoituksistaan.
Mikä saa sinut kommentoimaan negatiivisesti?

Itse en kerjää kommentteja, en tällä postauksella enkä muutenkaan. Ei se määrä vaan se laatu, pätee tässäkin asiassa. Tottakai tähänkin blogiin saa laittaa niitä lyhyitä kommentteja, vaikka juuri niitä kiva postaus, kivoja kuvia ym. Arvostan jokaista kommenttia ja kommenttien saaminen piristää sekä antaa lisää inspiraatiota jatkaa kirjoittamista. Minua ei haittaa jos kommentoidaan anonyymisti, mutta nimettömien kanssa en sen henkevämpiä keskustele. Otan myös enemmän kuin mielelläni vastaan postaustoiveita ym parannusideoita.
Olisi kiva myös kuulla, että miksi et kommentoi?

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Ranta päivä

 Lauantai meni laumanjohtajan osalta suhteellisen koomassa, ilma oli kaunis, mutta ei kyennyt tekemään mitään. Tänään mentiin sitten koirarannalle juoksuttamaan koiria, tuolla on joku ihme vaikutus, dyynien yli päästyä, Rocky matsasi Hikan kanssa ja vähän väliä ihan turhaa dominointia, peli jouduttiin viheltemään yhdessä vaiheessa kesken ja Rocky hetkeksi rauhoittumaan. Viime kerralla oli sama, dyynien yli rannan puolelle ja saksalaiset matsasi. Missään muualla nuo kaks ei ole noin tosissaan napit vastakkain.
 Misukin joussut puoltoista viikkoa ja torstaista eteenpäi ei ole koiria voitu pitää yhdessä. Multa on useasti kysytty miten hoidan juoksutilanteet, kun on uros ja narttu, yksinkertaista, pidän ne erillään. Koirat ovat tärppien alettua noin viikon erillään. Vuorotellen toinen on keittiössä/koirahuoneessa ja toinen meidän kanssa, yöt mun on pakko pitää Misu erillään meistä jos täällä joku haluaa nukkua. Viime juoksujen tärppien aikaa Rocky oli viikon verran vanhempieni luona hoidossa, aivan uskomatonta se ulinan ja haukkumisen määrä, kun ei päässyt tytön luo. Näissä juoksuissa on jotain erilaista, Rocky on paljon rauhallisempi vaikka toisella on juoksut ja ne otolliset hetket käsillä.
Tykkään suunnattoman paljon ylläolevasta kuvasta.
Mikä on teidän lempikuva?

Ps. My Day on yhä tulossa, julkaisen ensi viikon aikana. 

torstai 21. marraskuuta 2013

Mikä treenitauko?

 Tätä päivää odottanut kuin kuuta nousevaa, säätiedotukset lupaneet lunta, aamulla kurkistin ikkunasta ja sieltä sitä alas tuli. Eipä sitä satanut paljon, mutta pieni ilo se vähäinenkin lumi on. Aina löytyy niitä jotka inhoaa lunta, kuinka moni blogimme lukija kuuluu tähän kastiin? Itse olen aina pitänyt talvesta ja lumesta, joulu ja uusivuosi on sellaisia, kun on oltava lunta päästäkseen oikeaan tunnelmaan. Eihän se ole joulu eikä mikään ilman lunta. Mikään hirveä hössöttäjä en ole, lahjat ym tuppaa jäämään ihan viime tinkaan, vaikkei "pakollisia" lahjoja ole kuin ostaa kummitytölle.

Olen myös niin kaavoihin kangistunut, että joulut on oltava kotomaassa ja vanhempieni kanssa. Tällä tytöllä ei ole joulumieltä ilman niitä maailman tärkeimpiä ihmisiä ympärillä. Mites te lukijat, lähdettekö joulua karkuun vaikkapa ulkomaille?
 Mikä treenitauko? Niin, se josta kovin huutelin aiemmassa postauksessa, tunnustan, olin heti seuraavana päivänä järkyttävässä tuulessa tokoilemassa. Nouto oli ihan jees, palautus vaatii hieman viilaamista. Avon luoksetuloa viilailtu ja lähtee stoppaamaan heti, kun käsky tulee, mutta vauhtia on niin paljon, ettei pysähdy kuin seinään, täytyy muistaa ottaa läpijuoksuja ettei rupeaa ennakoimaan. Jäävät ok.

Pieni kurkistus tämän päivän ohjattuihin.
Kaukot - Ihan ensimäiseksi viiden metrin päähän koirasta, istu- käsky ja palkkaamaan koira. Sitten kokeenomainen suoritus, samalla etäisyydellä. Ei minkään valtakunnan ongelmia. Jatketaan treenausta, aikoja vaihdellen ettei rupea ennakoimaan.
Nouto - Harjoiteltiin palautusta, Rockylle olen päättänyt ottaa palautuksen sivulle. Pitää kapulaa hyvin, ei pureskele. Pitää nyt harjoitella aikaa, ettei heti nappaa kapulaa pois koiralta, kun se on tullut sivulle. Ei tuo silti niin hirveesti enään ole räkinyt kapulaa pois ja noutaa innolla.
Paikalla makuu - Avoimenluokan tyyliin, ei ongelmia tämäkään kanssa. Makaa valppaana ja hiljaa. Itseasiassa musta tuntuu, että Rocky on rauhallisempi avo paikalla makuussa, ei nuuhki maata tai katsele vieruskaveria.

Olen miettinyt pääni puhki ilmoitanko tuon juolukuun tokokokeeseen, avoimeenluokkaan. Meillä olisi kuitenkin melkein kuukausi aikaa treenata ja ehkä ruvettais taas treenaamaan hieman ahkerammin eikä vain kerran kaks viikkoon. Mietin myös, että meidän kisat olisi tältä vuodelta taputeltu, mutta kuinka paljon jännitän itse taas seuraavaa koetta jos nyt tulee pitkä tauko, juuri kun olen päässyt pahimmasta jännittämisestä yli. Olen koittanut hokea itselleni, että se on vain yksi koe, emme häviä siinä mitään ja emme ole kuitenkaan ihan keskeneräisiä, olemme avoimen luoka liikkeitä ottanut jo kauan sitten. Toisaalta pieni motivaation kärpänen taisi tänään taas purasta, joten ehkä se tästä, löytyisi vain tarpeeksi aikaa. Mutta joulukuun kokeen jälkeen olisi hyvä jäädä tauolle, niin kokeista kuin treeneistä, eikö.
Olemme nyt myös facebookissa klik!
Kokeillaan toimiiko tuo käytännössä mitenkään.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Koiran pukeminen

Postausta toivottiin ja päätin tarttua heti härkää sarvista. Aihe on mielenkiintoinen ja rupeaa olemaan aiheellinen tähän aikaan vuodesta.

Miksi koiria puetaan? Ilmojen ollessa kylmiä, pohjavillattomat ja turkittomat koirat ei tarkene ja niiden pukemisen ymmärrän vaikka tähän voisi joku heittää, miksi tuoda tälläiseen ilmastoon koiria jotka eivät pärjää ilman vaatteita. Pohjavillaisia koiriakin puetaan syksystä eteenpäin, itse hiemaan kieroon katsoin +10 asteen lämmöllä puettua saksanpaimenkoiraa talvimantteliin, taatusti koira olisi tarkentunut ilmankin. Itsellänikin on talvimantteli koirille olemassa, se on kovin kätevä kovilla pakkasilla jos koira joutuu odottelemaan esim. treeneissä pitkään autossa. Vaikka auto on juuri ollut käynnissä ja lämmennyt, ei se lämpö pysy kauan jos pakkasta on paljon. Misulla käytetään manttelia kovilla pakkasilla jo lenkeillä, se ei tarkene samanlailla kuin Rocky ja toisekseen pyritään suojaamaan sitä kaikin terveen järjen rajoissa kylmillä ilmoilla, koska siitä tulee niin kankea ja ilmeisesti luihin särkee, nivelrikkoinen kun on.

Ymmärrän myös sadepuvut, suojaa koiraa kurakeleiltä ja helpottaa omistajaa ettei tarvitse aina pestä koira lenkin jälkeen, ja kuinka hyvää jatkuva peseminen muutenkaan tekee koiran iholle.
Töppösetkin ymmärrän, on koiria jotka palelevat tassuista ja rauniokoirilla on ihan ymmärrettävää käyttää jaloissakin jotain. Misullekkin on töppöset olemassa koska se nostelee jalkoja jo pienemmilläkin pakkasilla, olemme epäilleet, että vanhuksen tassut on joskus päässeet paleltumaan. Koirille on olemassa kenkiä, pääasiassa pienille koirille, koska onhan niitä hirveen kiva pukea kuin vauvaa. Tai sitten ei.

Missä vaiheessa pukeminen menee sitten yli? 
Mielestäni siinä vaiheessa, kun sitä koiraa ruveta pukemaan kuin lasta. Markkinoilla myydään hirveesti "huppareita" ja muuta täysin turhaa vaatetta koiralle. Koirien pukemisen suhteen minulla on aina ollut aika jyrkkä mielipide ja olen täysin vastaan koirien turhaa pukemista, säältä suojaavat vaatteet on ihan jees. Nään vain punaista, kun törmään ihmisiin jotka pukevat koiriaan vain koska se on söpöä. Tottakai itsekin haluan, että mantteli jota käytän on hieno, mutta kriteerit vaatteiden hankintaan ei ole se, että koira on mahdollisimman söpö se päällä. On olemassa mekon tyyppisiä vaatteita, mitä järkeä näissä on? Ei mitään. Ja kuinka yllättävää, että nuo hemineet on suunnattu pääasiassa pienille koirille.
Useasti törmää ihmisiin jotka hankkivat koiran lapsenkorvikkeeksi ja sen huomaa mm. siinä miten niitä koiria puetaan kuin lapsia, vaatteita saatetaan vaihdella useammankin kerran päivässä, koiralla on "mekko" ja kengät. Niin, kuinka paljon se koira siitä nauttii? Miksi koirien ei anneta olla koiria?

Tässähän voisi kirjoittaa jo aiheen "koira lapsenkorviikkeena", mutta jätetään se seuraavaan kertaan.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Joulukalenteri?

Treenitauko on tuonut myös blogiin hiljaisuutta, ei ole aihetta mistä kirjoittaa, vaikka mieli on useammankin kerran tehnyt kirjoitella blogiin, ei siitä ole tullut mitään. En viitsi kirjoittaa "pakkopullalla", kuvamateriaaliakaan ei ole liiemmin tullut otettua ja näin taas vähemmän mitään kirjoitettavaa. Tarvikepostauksenkin yritin eilen tehdä, tuloksetta, anteeksi.
Tokon suhteenkin olen päätöksen jo tehnyt, emme jatka enään alokasluokassa tavoittelemassa TK1 tunnusta, seuraavaksi kun kisaamme, kisaamme avoimessa. Se milloin taas mennään kokeeseen on täysin auki, pientä viilaamista vaille valmiita, mutta nyt ei ole edes inspistä treenata joten taukoillaan. Ohjatuissa käydään kerran viikossa, mutta muuten tokotreenien suhteen vietetään hieman hiljaiseloa, kerätään ohjaajalle motivaatiota. Sen sijaan jälkeen on motivaatiota, mutta tuntuu päivät loppuvan kesken, ei vain ehdi ja jos ehtii niin sitten on jo pimeää, tämäkin viikonloppu meni pyrähdeksellä ohi, aikaa ei ollut yhtään treenata koiran kanssa.
Misullakin on juoksut alkanut, sitä sotkun määrää. Juoksupöksyt yllättäen hyvässä piilossa, koirat onkin saaneet olla ulkona nyt aika paljon. Rockya jo tyrkytin vanhemmilleni hoitoon tärppien ajaksi, saas nähdä.

80 lukijan kunniaksi on tulossa My Day joko kuvina tai videolla.
Treenitauon vuoksi nyt ei ole toistaiseksi tulossa treenipostauksia eikä myöskään koepostauksia, joten ehdotelkaa aiheita joista kirjoitan. Esim. mielipidepostauksia voin kirjoittaa, mutta mistä? 
Toinen asia jota olen pähkäillyt, järjestäisinkön jonkin sortin joulukalenteri jutun blogiin? Millaisen? Ehdottakaa!

tiistai 12. marraskuuta 2013

Jälkeä, jälkeä ja tarhaa

Ilmatieteenlaitos lupaili hyvää säätä ja tartuttiin tuumasta toimeen, pähkäiltiin jälkipaikat ja päätettiin tehdä myös verijäljet. Molimmista jäljistä tein lyhyet syystä että ollaan viimeksi jäljestetty, noh, turhan kauan sitten.

Peltojälki ole aika surkea, ekalla suoralla taisi mennä sekaisin Elisan hajuista, kun karkasi pihasta ja juoksi suoraan jäljelle jota tein, ekan kulman jälkeen hieman hukassa, toinen kulma huomattavasti parempi. Peltojälkeä ei olla taidettu tehdä edes kuin ihan alkukesästä, MEJÄä sitten enempi.
Verijäljellä Rocky jäljesti paljon rauhallisempi ja paremmin mitä edellisellä kerralla, yksi hukka tai tarkistus, että kuvaaja pysyy perässä ja muuten pysyi hyvin jäljellä koko ajan. Suora se ei ollut, ei todellakaan, on muuten pirun vaikeeta mettässä päästä kulkemaan suoraan, aina kaareutuu johonkin suuntaan.

Käytetään nyt kaikki mahdolliset jäljelle sopivat ilmat hyväksi, joskin vesisateellakin täytyy vaan mennä, kokeidenkään säistä koskaan tiedä.



Tarhan teko oli viikkoja sitten vain pientä silausta vaille valmis, ovi tuotti ongelmia ja se jäi. Eilen päivän vaihtuessa jo iltaan sain inspiksen mennä tahkomaan oven kanssa ja tänään, kaatosaateessa naputtelin viimeiselle sivulle verkon kiinni. Ihan mielellään jäivät tarhaan väyläämään luita vaikka vettä tuli kiitettävästi alas. Yhdelle sivulle jätettiin ainakin toistaiseksi sama verkko joka ympäröi muuta pihaa.


Hintahaarukkaa joku kuitenkin haluaa tietää niin tässä

-Puutarvikkeet 0€ löyty suulista ja loput saatiin
- Verkko 2x 180cmx30cm 140€
- Sinkilät 10-12€
- Hiekka 200€
- Naulat ?
Yhteensä 352€

Luu syöty, joko pääsis sisälle...

lauantai 9. marraskuuta 2013

Tokokokeiltiin

Kiinnostus tämän päiväiseen kokeeseen on ollut täysi nolla, polvivaivani antoi tekosyyn ja tälle päivälle sain lääkärintodistuksen jos polvi näyttää siltä etten pysty lähtemään. Vaikka kiinnostusta ei ollut juurikaan, aamulla lähdettiin kohti Noormarkkua.

Alokasluokka alkoi klo 11, koiria 14 ja me kolmanneksi viimeisiä, pieni tylsistyminen ehti tulla niin koiralle kuin minullekkin. Seuraamiset kusi, kun koiralla nokka maassa vähän väliä, estehyppyyn siityessä ei kuulolla yhtään vaan hajut vei. Huoh. Kunnialla suoritettiin eikä tullut nollia.

Luoksepäästävyys- 10
Paikalla makaaminen- 10
Seuraaminen kytkettynä- 7
Seuraaminen taluttimetta- 7
Maahanmeno - 8
Luoksetulo- 8½
Liikkeestä seisominen- 9
Estehyppy- 7, kaksoiskäskyllä meni ja sen jälkeen esteen viereen haisteleen maata.
Kokonaisvaikutus- 9
ALO1 164,5p. 8/14

Nyt pähkäillään jätetäänkö alokasluokka tähän taakse vai haetaanko se TK1. Muutama päivä aikaa miettiä lähteekö ilmo loppu kuun tokokokeeseen vai ei, avointa en uskalla vielä silloin debytoida vaikka suht valmiita ollaan. Mitään pitkää kisataukoakaan en välttämättä halua etten jännitä taas sen takia seuraavassa kokeessa. Piilopaikalla makuu ei ole ongelmia tuottanut, joten ei olisi kuin pientä viilaamista niin voitais kokeilla. Saas nähdä.


torstai 7. marraskuuta 2013

Aktivointia


Kun huonot ilmat piinaavaat, koitetaan meillä keksiä erilaisia aktivointeja koirille. Olin juuri käynyt ostamassa herkkuja koirille, joten tungin ne tyhjiin muropaketteihin. Taiteiluiden kautta onnistui juuri ja juuri videokuvaamaan tuolla isolla linssillä videon. Miten te aktivoitte koirianne?

Treenatakin varmaan pitäisi, lauantaina koe. Ekaa kertaa on olo ettei kiinnosta edes mennä koko kokeeseen, en tiedä miksi. Huomenna on pakko, ihan oikeasti reenata.

Olemme ystäväni kanssa aloittaneet projektin "kohti kevyempää", minulla menossa neljäs päivä, salilla käyty ja huomenna tiedossa sali + uinti päivä. Voin vain kuvitella miten ihana olo on tuon jälkeen, ensin salille ja siitä uimaan. Muutenkin on nyt tiedossa ahkeraa kuntoilua.
Kysympä siis, kiinnostaako ketään silloin tällöin lifestyle- postaus? Esim. kerran viikossa? Vaikka vuoden loppuun saakka?

maanantai 4. marraskuuta 2013

Aito rakkaus

En muistakkaan milloin viimeksi olen ollut yli viikon postaamatta blogiin yhtään mitään. Viime viikolla on sattunut "paljon",  jonka vuoksi koiran kanssa käytiin verikokeissakin, kaikki kuitenkin niiden osalta täysin kunnossa. Sen kummemmin en vain jaksa ruveta asiaa blogissa enään setvimään, olen saanut toistaa samaa asiaa jo kyllästymiseen saakka. Kiitos Lindalle maanantai yön tuesta jonka sain soittaessa, olet korvaamaton. Kiitos myös teille muille jotka olette tukeneet, kun hetken luulin maailman romahtavan, päässä pyöri jo koiran eläkkeelle jättäminenkin. Pikku hiljaa asiat aukenivat ja elämä jatkuu nyt normaalisti.
Viime viikko meni suht hiljaiselolla, epätodellisuus iski minuun kovempaa kuin koskaan, maalailin piruja seinille, motivaatio kaikkeen tekemiseen katosi. Torstaina sain itseni ja koirani raahautumaan kaatosateeseen treenailemaan, vitsi se oli pätevä. Motivaatio tokoon on jossain hukassa, mutta kun pitäisi, sunnuntaina koe. Sen sijaan motivaatio jäljen tekoon on ihan hirveä, miksi se iskee tälleen syksyllä? Höpöteltiin tällä viikolla menevämme tekemään koirille peltojäljen. Kiinnostaisikohan jotakin video jäljestä vai skippaatteko jos lisään tänne?
Objektiivini rupeaa kenties tulemaan tiensä päähän pikku hiljaa, tarkennuksen kanssa on nykyään aivan järkyttäviä ongelmia. Hyviä liikekuviakaan en tahdo enään saada, joten pahoittelen. Pikku linssi sanoi itsensä irti pari viikkoa sitten, olen täysin puhelimen kameran armoilla jos videoita haluan, huoh.




sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Tekisi en toisin



Pitkästä aikaa pientä videon tynkään blogiin.
Mitä mieltä olette? Haluatteko videoita enemmän? Minkälaisia?

lauantai 26. lokakuuta 2013

Miksi nämä koirat

Niilon ja Jalon mamman tekstin innoittamana, päätin minäkin tehdä samasta aiheesta postauksen.

Olin muuttanut juuri omilleni, kun Dixin aika tuli nukahtaa ikiuneen, koira joka oli ollut kanssamme lähes koko ikäni. Surun murtamana ajatus omasta koirasta alkoi kuitenkin kytemään, selailin paljon eri rotuja, päällimäisenä muistan kääpiöpinserin ja tietysti sakemannin, kuitenkin aina palasin takaisin yhteen rotuun, yllätys yllätys, saksanpaimenkoiraan ja niin oli rotu valmis. Soittelin puolelle ja toiselle, en muista edes kenneleitä, mutta mieleen jäi pentue josta kyselin, kaikki oli varattu, kasvattaja soitti myöhemmin perään tarjoten jo aikuista mustaa sakemanni narttua, kuulosti ihan kivalta kunnes sanoi koiralla olevan nivelrikkoiset kynäreet, kiitos mutta ei kiitos.

Löysin ilmoituksen Roksun pentueesta, pisti myös silmään, että kennel on lähellä ja kotisivuja selatessa ihastuin pentueen isään ja  sen ulkonäköön. Silloin asioista mitään tietämättä soitin ja sovittiin milloin tullaan pentuja katsomaan. Ukolle ilmoitin vaan, että nyt lähetään Merikarvialle pentuja katsomaan. Kerroin olevani mm. näyttelyistä kiinnostunut, Rocky oli kasvattajan lempparipentu ja sillä oli pennuista paras pää. Rocky varattiin meille, jonkin ajan kuluttua kasvattaja soitti ja kysyi haluaisemmeko kuitenkin sijoitukseen uros pennun, hetken mietittyä totesimme, että emme, hyvä näin, sillä se koira on tammikuusta asti ollu montussa. Siitä se sitten lähti, kesäkuussa 2009 meille muutti pieni saksalainenpaimen.

Koiranetistä en ymmärtänyt tuolloin mitään, nyt sitä tulee kytättyä tiuhaan ja asioista ruvennut ymmärtämään muutenkin enemmän. Jos tuolloin olisin tiennyt asioista sen mitä nyt ja kriiterit koiran suhteen olisi ollut silloin sama mitä nyt, niin kaikella rakkaudella sinne merikarvialle, en välttämättä olisi Rockya ottanut. Kiitos kuitenkin kasvattajalle, kun olit aktiivisesti kiinnostunut tämän neljä vuotta Rockyn kuulumisista ja esitit näyttelyissä.

Misu tuli yhtä nopeasti ja lyhyella harkinalla kuin Rocky, ehtona meillä oli ettei pentua muttei ihan hirveen vanhaakaan koiraa. Ajoimme Ala-Härmään jossa meille näytettiin useampaa narttua, yksi narttu jolla oli sama isä kuin Rockylla, suljimme pois heti, jos kävisi vahinko, ei sukusiitosprosentti huitelisi taivaissa. Loppujen lopuksi valittavaksi jäi Misun ja mustan saku nartun väliltä, mietin, että sakemannin kuuluu olla musta ruskein merkein, loppujen lopuksi lopullinen valinta tuli, kun kysyin kumpi on leikkisämpi. Sopparit tehtiin, koira autoon ja kotia kohti.

Kumpaakaan koiraa ei ole valittu oppikirjojen mukaan, mutta seuraavaa pentua valittaessa olen fiksumpi.

Miss U.