torstai 28. helmikuuta 2013

Hierontaa

Tiistaina käytiin Roksun kanssa hierojalla, kuulemma vähän kireyttä, ei mitään sen kummempia.
Tuli siinä samalla rupateltua hierojan kanssa ummet ja lammet, tykkään kun on mukava hieroja jonka kanssa ollaan aikalailla samalla aaltopituudella asioista.

Rockykin oli rauhallisemmin tällä toisella hieronta kerralla mitä ensimäisellä, ekalla kerralla koira nousi jokaiselle äänelle jonka kuuli ja oli muutenkin hieman "ihmeissään". Nyt se makoile tyytyväisenä, puoli unessa, nauttien.

Onkohan se kevätkin jo tulossa? Päivisin on viisi astetta plussan puolella, lumet sulailee ja tiet kurassa. Selvästi kevään merkkejä jo antelee. Vaikka talvesta tykkäänkin, kyllä nyt jo odottelen kevättä ja kesää.
Aurinkoakin on nyt ollut ihan mukavasti. Mahtavia lenkkeily ilmoja. Toivon mukaan viikonloppuna sää suosi niin olisi paremmin aikaa lenkkeillä ja muutenkin ulkoilla koirien kanssa. Kovin on kiirettä pitänyt töiden suhteen ja hyvä jos olen kotona ehtinyt tekemään muutakin kuin nukkua...
Kevät on täällä, koirat kurasia lenkin jälkeen...


Huomenna kaupunkitreenit, palailen niistä myöhemmin...

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Treeniä remmilenkkeilyyn

Eilen ehtoolla lenkki ei alkanut ihan suunnitelmien mukaan. Lähdettiin lenkille heti Putouksen jälkeen ja kuinka yllättävää naapu oli shelttinsä kanssa lähdössä myös. En ehtinyt itse näkemään niitä ensin joten koirat sekosi täysin, Rocky kävi muutenin ihan järkyttävillä kierroksilla, kun laitoin sille vetovaljaat, ei tietenkään auttanut asiaa. Normaalistihan Rocky ei päästä ääntäkään ohitettavista koirista. Käskytin koiran sivulle ja pistinkin sen kulkemaan koko matkan vierelläni. Vähän väliä sain käskyä sivulla hokea, mutta pikkuhiljaa ilmeisesti iskostui päähän ja kulki ihan hienosti vierellä.

Aamulenkillä sama, koira heti vierelle ja siitä ei ole asiaa pois ilman lupaa, hienosti menikin, minkään näköistä painetta ei ollut remmissä juuri ollenkaan eikä nokka laahannut maata koko ajan. Nyt täytyy ottaa itseäni niskasta kiinni ja käydä useammin remmilenkeillä, eikä aina vain koirat vapaana metsässä ja pellolla. Toivon mukaan saataisiin koirallekkin tavaksi kulkea lenkeillä vierellä.

Tiistaina Rockylla on hieroja, hetken jo kauhistelen etten ehdi sinne koiran kanssa töiden takia, mutta ehdin kuitenkin. Perjantaina minulla on onneksi aamuvuoro joten pääsen hyvin Rockyn kanssa kaupinkitreeneihin jotka koirakoulu jossa käymmä treenailemassa järjestää. Saadaan otettua paikalla makuu treeniäkin.

Yksi tottis/TOKO ohjaaja kyseli multa haluaisinko osallistua Rockyn kanssa ohjattuun tokoon, vähän mietin, kun en töistäni tiedä, saatan olla iltavuorossa, voi olla etten. Lupauduin kuitenkin osallistumaan, saa niitä sitten korvattua toisilla kursseilla jos en aina omalle tunnille pääse. Viikonloppu olisi paras vaihtoehto, mutta juuri nyt ei toko kurssia järjestetä viikonlopulle. Noh, toivotaan etten ole joka keskiviikko ilta töissä.

Bh- kokeita katselin tänään ja yksi koe pisti silmään, tuomari olisi videoiden ym perusteella ihan varteenotettava vaihtoehto, eikä itse koekkaan ole kovin kaukana. Täytyy vielä miettiä ja katsoa treeneisäs mikä on paikalla makuun laita, voi olla että paikalla makuun saisi varmaksi siihen mennessä.


Toivepostaus kyselyn voittoon meni koirien "my day- video", koitan sen jossakin vaiheessa toteuttaa, pohdin ensin miten. Varmaan viikonloppuna mulla on parhaiten aikaa kuvata. Toki voisin kokeilla ehtisinkö perjantaina niin saisi ehkä vähän videomatskua kaupunkitreeneistäkin, täytyy katsoa.

Niin se viikonloppu jälleen oli hujauksessa ohi, huomenna taas paluu arkeen ja töihin. Onneksi on iltavuoro keskiviikkoon asti, ei tarvitse taas koko viikkoa herätä viiden aikoihin ja jaksaa paremmin koirienkin kanssa tehdä jotain. Näin ollen mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

perjantai 22. helmikuuta 2013

Rauhoittumisen aika


En olisi uskonut miten paljon ottaa voimille tämä työnteko, työni on fyysisesti todella raskasta.
Kuukauden verran olen herännyt klo 5:00, tehnyt pitkiä ja raskaista työpäiviä. Koirien kanssa olen koittanut jaksaa jotain tehdä, eiköhän tähän rytmiin rupea jossain vaiheessa tottumaan. Rockyn kanssa ei ole ollut aikaa eikä jaksamista kauheasti treenata, jotain pikkusta ollaan lenkkejen ohessa tehty.

Eilinen oli ihan järkyttävää,  viideltä ylös ja töihin, töissä olin muutaman tunnin ja tulin kotona käymään. Hetken "huilailin" kotona ja lähdin taas illaksi töihin. Työkaveri passitti minut kotiin varttia vaille kaksitoista, koska piti tänään taas viideltä nousta. Töissä olisikin mennyt lähemmäs yhtä, mutta kiitos työkaverille, sain nukkua edes sen neljä tuntia. Tämän päivän onkin silmät painanut ja hyvä jos on auki pysynyt, en ole kertakaikkiaan vain ehtinyt pysähtymään ja ottaa päikkärit. Juuri kotiuduin töistä, ihanaa kun alkaa viikonloppu, saa huilata ja olla vaan! Huomenna puolen päivän aikaan piipahdetaan nopsaa Tampereella ja ehtoolla mennään isännän kanssa leffaan. Ensi viikolla on pari päivää iltavuoroa ja loppuviikosta pari aamua, ei ole ihan niin rankka viikko tiedossa vaikka töitä onkin paljon.

Jos tässä viikonloppuna ehtii huilaamaan tarpeeksi niin voisi jaksaa jonkinmoiset tottis treenit Rockynkin kanssa tehdä.

Tämä laumanjohtaja rentoutuu nyt odottelemaan Voice Of Finlandin alkua ja sen jälkeen koirien kanssa iltalenkille. Nauttiikaahan ja pitäkää hauska viikonloppu, muistakaa myös niitä karvaisia!

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Valoilmiön taikaa


Olen kuullut monilta, lukenut monilta, miten tämä ihmeellinen ja näemmä paljon iloa tuottava valoilmiö on piipahtanut ihmisten ja eläinten luona. Samalla olen manannut kun ei ole täällä moista näkynyt. Se on se perkeleen arska! Iki ihana arska, se saapui vihdoin meidänkin luokse, näyttäytyy kaunistii taivaalla, luo jotain selittämätöntä taikaa.

Kotiin tultuani vaihdoin työvaatteni arkisiin, hoputin lapsia pukemaan ulkovaatteet päälle.
Koirat täpinöissään odottivat ulos pääsyä, unohtamatta minua. Mikä siinä onkaan, kun mieli vaihtaa vaihteet lapsenmieliseksi, kai se on salittua myös aikuisella, onhan?

Astuin ovesta ulos ja tuntui, että koko kehon valtaa valtava tyyneys, hyvä olo. Koirien juostessa pikku hiljaa naamaan tuli hymy, mieleen iskostui miten hyvin onkaan asiat, miten pienestä ihminen voi tulla iloiseksi. En tarvii kuuta taivaalta, kalliita koruja ilahtuakseni. Minä ilahdun koiristani, minulle riittää nähdä miten koirani nauttivat vapaana juoksemisesta, ilman rajotteita. Välillä toivoisin olevani koira.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Jos sä meet ei mulle mitään jää

Viikonloppu meni luvattoman nopeasti, paluu arkeen tuli nopeammin kuin olisin halunnut. Huoh. Taas saa perjantaihin asti herätä viiden aikoihin, ensi viikko osittain avoin. Muksut edelleen meillä, lauantaina tuli serkkummekin kyläilemään. Ulkoilut ollaan paljon, miksei yksinään viihdy näin paljon ulkona koirien kanssa? Tänäänkin oltiin tarpomassa umpihangessa pellolla ja metsässä parisen tuntia, lumisateen aiheuttaminen lumitöiden lisäksi. Ainakin on koiratkin väsyneitä.

Miten lukijoiden viikonloppu sujui?

Ollaan nyt ulkoiltu paljon vapaana ilman pantoja, mulla on ollut mukana noutajataluttimet siltä varalta, että täytyy koirat ottaa kiinni, saa kätevästi pujotettua pään yli. Ja ei ole vaaraa, että koirat jäisi pannoistaan kiinni risuihin tms.

Varasin molemmille koirille myös hieroja ajat, Rockylla on parin ensi viikolla ja Misulla heti ensi kuun alussa. Rockykin rupeaa varmaan olemaan hieman jumissa, niin paljon juossut syvissä hangissa ja pari kertaa liukastunut, kun onkin jäätä ollut lumen alla. Huollateko te koirianne miten? Käyttekö hierojilla ym?


Sattuu näköjään niitäkin päiviä kun Misusta saa edes jonkinmoisia kuvia, ei koko ajan häärännyt mun jaloissa tai jossain puskissa joiden läpi on edes turha ruveta yrittää ottaa kuvia.
Misu ei taaskaan ollut mukana tässä yhteiskuva systeemissä, se oli hilpasemassa jo.
Ja jos joku ei vielä tiedä miten paljon Rocky on meidän Nellan perää niin tiedoksi, että paljon. Se vahtii sitä minkä kerkeää ja tykkää pelata Nellan kanssa. Seuraavaksi pari kuvaa Rockysta & Nellasta.

Mukavaa viikkoa kaikille! Pahoittelen kuvien määrää! :)


perjantai 15. helmikuuta 2013

Vaihde vapaalle ja yhden koiran kanssa arki päättyi

Huojentava olo tietäen ettei tarvitse miettiä töitä taas pariin päivään, rankka työviikko takana ja nyt ansaitulle viikonlopun viettoon. Joka aamuinen klo 5:00 tai aiemmin herääminen on vain yllättävän rankkaa, onneksi seuravat pari aamua saa nukkua vähän pidempään.

Kävin tiistaina Raumalla Rockyn kanssa, lähtöä tehdessä isäni ehdotti jos Rocky jäisi heille kyläilemään. Kyllä se minulle sopi, sai viettä vanhuksen kanssa laatuaikaa ja Rockykin vanhempieni luona viihtyy hyvin niin miksei. Tänään se sitten tuli takaisin kotiin ja Misu antoi heti ekana pienen muistutuksen ettei persuksille tartte ängetä. Vanhus ilmeisesti tekee juoksua, sen verran kiinnostunut Rocky on. Heitin myös, että voin Rocky viedä vahemmilleni hoitoon, kun Misulla on tärpit, päästään kaikki helpommalla, Rockyn ei tartte tuntea kauheita halujaan Misua kohtaan, eikä meidän tarvitse kuunnella sitä järkyttävää ulinaa. Katsotaan miten käy, suostuuko äitini siihen, että Rocky menee vähän pidemmäksi aikaa kyläilemään, isältä jos kysyy niin käy. Rocky toi mukanaan sisarukseni, Joona ja Nella tuli samalla meille yökyläilemään, heillä alkoi tänään hiihtoloma joten voinee olla, että ovat pidempääkin kuin viikonlopun. Jos nyt saisin vaikka uusia treenikuviakin, kun on joku jonka nakittaa kuvaamaan. Mieheni ei juuri suostu kamera kädessä tönöttämään pihalla, kun minä treenaan koiran kanssa. Mahdollisesti myös muuta kuvasaastetta tulossa viikonlopun aikana, kun nuo muksut täällä on, tulee ulkoiltua paljon koirien kanssa ja kamera kulkee koko ajan mukana. :) 

Koitan tässä viikonlopun aikana ehtiä tekemään uuden bannerin ja muokata hieman ulkoasua keväisemmäksi. 
Keäskin tulee taas pian ja uimakauden voi aloittaa!

tiistai 12. helmikuuta 2013

Pennuttaminen

Alkuun sanon heti, että jos olet herkkänahkainen tai et ymmärrä tämän seuraavan tekstin olevan oma mielipiteeni asiaan, lopeta lukeminen tähän!

Mitä on vastuullinen ja järkevä pennuttaminen? Mielestäni pentue on silloin järkevä, kun molemmat vanhemmat on virallisilla terveystutkimuksilla todettu terveiksi. Myös vanhempien suvussa esiintyvien koirien olisi hyvä olla terveitä sekä niiden jälkeläiset, jälkeläisten jälkeläiset ym. Toki on tapauksia joissa esim. kyynäreet on kuvattu huonoiksi onnettomuuden vuoksi, tälläiset tiedot eivät näy jalostustietojärjestelmässä, valitettavasti. Mutta se taas edellyttäisi myös omistajilta tunnuksia omakoiraan, aktivisuutta ja rehellisyyttä. Pentueen järkevyyttä ajaa myös kasvattajan halu kasvattaa rodunomaisia, terveitä, myös päästä sekä pitkäikäisiä koiria. Koirien olisi hyvä olla ohjattavissa, joiden kanssa olisi kiva harrastaa. Toki on rotuja jotka ei omaa kovin kummoista miellyttämishalua.

Kasvattajan tulisi harkita kunnolla tulevia yhdistelmiä, sopikoo uros nartulle jne. Sekä mikä syy on yhdistelmälle, mitä annettavaa jalostukseen käytettävillä koirilla on jalostukseen.
Arvostan kasvattajia jotka pystyvät olemaan avoimia ja rehellisiä mm. aikaisempieiden pentujen hyvien ja ei toivottuiden puolien suhteen.

Kasvattaja jolla on kauheasti aikaa puhua p*skaa selän takana tai arvostella muita ihmisiä jatkuvalla syötöllä, ei saa minulta minkäänlaista arvostusta.

Vieläkään en oikein tiedä mitä mieltä olen seropien tarkoituksellisesta teetättämisestä. Suurinosa seropipentueista on valitettavasti vahinkoja tai tarkoituksella teettyjä surkeista oloista ja pennut myydään pahimmassa tapauksessa huoltoaseman pihasta. Eikö tässäkään vaiheessa ihmisillä rupea hälytöskellot soimaan? On oltava sen verran luontoa, ettei ota sitä pentua jos yhtään arveluttaa, ostamalla yhden, teet tilaa toiselle.

Niin seropeissa kuin rotupeissa on näitä pentueita joissa ei ole järjenhiventäkään, en myöksään lähde heti sanomaan pentutehtailuksi jos seropi pentue syntyy, tehtailu on voimakas käsite ja jalostuskoirilla on huonot olot, pahimillaan elää ikänsä ahtaissa häkeissä ulosteiden seassa, turkit niin takussa, että koiraan sattuu, tehlaitussa ihminen tekee myös rahallistavoittoa.
Minä en tuomitse heti seropi pentuetta joka on tarkoituksella teetetty mikäli vanhemmat on tutkittu terveiksi, rodut sopii "yksyhteen" eli ei ole aivan toistensa vastakohtia, koirat saavat asianmukaista ruokaa ja hoitoa.
Oletteko huomanneet, että seropipentueiden kasvattajat leimataan heti tehtailioiksi, mutta ei rotupikasvattajia vaikkei penuteessa olisi mitään järkeä?

Totta on myös se, että rotukoiria on liikaa, pentuja syntyy yhdistelmistä joissa ei ole järkeä ja kyllä näistä rotukoiran kasvattajistakin löytyy niitä rahankiilto silmissä kasvattajia, valitettavasti.

Rotukoirien kohdalla mielestäni on tärkeää vaalia ominaisuuksia ja terveyttä, käyttötulokset ei ole välttämättömiä, mutta mukava plussa. Tulokset koirilla kertoo myös kasvattajan aktiivisuudesta ja viitseliäisyydestä, eikä pentuja tehdä vain siksi, kun tuo mun koira on niin hieno ja kiva luonteinen. Se mikä on sulle kiva ja hieno, voi toiselle olla ihan päinvastainen.

Itse monista asioista viisastuneena...
On kasvattajia ja kasvattajia, kumpi sinä tai koirasi kasvattaja on?

lauantai 9. helmikuuta 2013

Buster Dog Maze

Peli josta myös Rocky tykkää, videon alku vähän nihkeä, kun tiputin osan nameista lattialle niin vilkuilee niitä. Mutta jos teiltä ei tälläistä vielä löydy, suositten!

perjantai 8. helmikuuta 2013

I can't take away the pain, But I will fight with you forever

Työ viikko pulkas ja kunnialla suoritettu, se fiilis kun riisut työvaatteet ja heität hus pois piiloon, tiedät siitä alkavan viikonlopun, uhh. Koko viikon herännyt klo 5:00 tai aiemmin, lämmittää mieltä jo pelkkä ajatus siitä että huomenna saa nukkua!

Istahdin hetkeksi, rentouduin televisiota katsellessa, jonka jälkeen lähdin pellolle katsomaan ja nauttimaan, kun koirat karaa sydämmensä kyllyydestä. Peltoilun jälkeen, pihaan päästyämme pelästyin pettikö vanhuksen takapää, se lysähti ihmeellisesti istumaan. Pistin merkille persvilloissa olevat paskat, yritin siirtää häntää, mutta koira istahti heti ja vinkui, kokeilin mahaa ja mielestäni se aristi sitä. Koira kuitenkin liikkuu hyvin ja on pirteä, seuraillaan ja ihmetellään.
Pelko kirii mieleeni.


Voi olla, että murehdin taas liikaa eikä tuo ole "mitään". Juoksuakin ilmeisesti tekee, haluaako joku Rockyn hoitoon tärppien ajaksi?

Ainiin, naapuri kertoi alkuviikosta, että viime vloppuna on pari sutta tallustellut tässä ihan liki, siis oikeasti lähellä. Tuossa joen luona johon on meidän talolta n. 400m, ei haittaa niin kauan kun pysyy poissa pihasta tai ei tule lenkillä vastaan.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Olisin voinut olla menemäti

Laumanjohtajan päivä alkoi 4:55, kun aikaa olisi ollut vielä viisi minuuttia kellon soittoon. Tiedättekö sen tunteen, kun herää paniikissa luullen nukkuneen kellon ohi? Tänään oli sellainen herätys.
Sängystä ylös ja töihin. Töistä pääsin ajoissa jonka jälkeen klaarasin hieman kämppää, söin ja painelin koirien kanssa lenkille. Olipa mahtava sää taas tänään, aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti.

Tänään oli rauniotreenit, en tiedä. Veetutti, kun paikalle pääsin, meitä oli vähän joka ei haitannut, päästiin nopeammin pois. Huomaa kuitenkin, että olen uusi, kovin ulkopuolinen olo oli jälleen. Oikeastaan iski vitutus siinä vaiheessa, kun se yks ukko astui autosta ulos ja avasi suunsa. Kitinä siitä mihin olin autoni parkkeeranut, siis mitä helvettiä? Siihen on muutkin jättänyt, hänen oli pakko ängetä meidän auton ja puun välistä ja kääntää auto keskellä metsää. Autonsa olisi voinut parkeerata muualle, mutta kai se purki sen, kun taisi käydä itsetunnon päälle peruuttaessa toista autoa päin.

Meitä oli seitsemän ohjaajat (2kpl) mukaan luettuna, tosin ohjaaja ja ohjaaja. Olisin todella toivonut sitä ohjausta myös. Jos me ollaan kaksi kertaa käyty niin miten mä osaan yht'äkkiä sanoa, että mitä me tuon koiran kanssa halutaan tehdä ja miten? Ei siinä, koira toimi hienosti ja etsi hienosti maalimiehet, ei vaan malttanut pysyä maalimiehen luona kunnolla siihen saakka, että minä pääsen sinne. Täytyy kokeilla ensi kerralle vaihtaa nakit esim. maksalaatikkoon, jos koira pysyisi paremmin maalimiehien luona.
Tämä "ohjaaja" heitti, että Rocky ei ole kovin sosiaalinen, meinasin sanoa, että mitä h*lvettiä? Rocky jos joku on sosiaalinen, jos tämä ohjaaja yhden ainoan kerran perusteella sanoo umpi pimpeessä metsässä ettei koira ole kovin sosiaalinen. Ei ton tartte todellakaan olla sellanen, että sylii pitäis ängetä ja hei haloo, tämä oli meidän KOLMAS kerta, ei kolmaskymmennes! Tuo oli viimeinen niitti siihen vitutukseen vaikka koira haki ja löysi hyvin. Jännä, kun koira on aikaisemmissa treeneissä pysynyt hyvin maalimiehen luona muttei näiden kanssa. Yks maalimies oli sellainen etten edes tiennyt kävikö koira siellä vai ei, koska tuo ei vielä ilmaisi piti heidän kehua kovempaan ääneen, niin, että minäkin kuulen.

Voin sanoa, että en kertaakaan enään mene tämän ihmisen johtavaan ryhmään, kun ei mitään opastustakaan saa, en toki olisi sitä halunnutkaan. :) Ensi viikolla ei treenejä olekkaan, kun on vuosikokous. Noh, jos on edes mielenkiintoa mennä seuraaviin.

Minä jatkan sosiaalittoman koirani kanssa UP:n katselua ja sitten iltalenkille.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Koska tunnistin itseni

HURTTAS IDIOTUS, suomeksi koirahulluus, on hitaasti kehittyvä tauti. Se voi iskeä kehen tahansa sukupuolesta riippumatta. Tautiin sairastuminen on vahvasti perinnöllistä.

Pitkäaikaisseuranta osoittaa, paranemisprosentti on varsin alhainen.
Myös uudelleen sairastuminen on mahdollista, vaikka tauti olisi pystytty
onnistuneella lääkityksellä hoitamaan.
...
OIREET
Ensimmäinen oire on useimmiten salainen toive omasta koirasta, mutta
sairaus iskee toden teolla vasta, kun koira on hankittu.
Silloin potilaan näkee ulkona säällä kuin säällä, jopa raekuurojen ja
myrskyn keskellä parhaiden TV-ohjelmien aikaan.

Kun tauti on päässyt pitemmälle, potilas juoksee ympäri metsiä talutin
kädessään ja huutaa naama sinipunaisena: Tule tänne! Kokemus on
osoittanut, että häneen on tällöin mahdotonta saada mitään järkevää
yhteyttä.

Rauhallisempina aikoina potilaan voi nähdä kadulla keskustelemassa
koirista jonkun toisen sairastuneen kanssa, joita hän ei ole koskaan
aikaisemmin tavannut.

Ennen tavanomaisia juhlapäiviä potilas tuhlaa rahansa muovisiin
vinkuleluihin ja eläinkaupoissa koottuihinherkkutarjottimiin. Ne pitää
kääriä pakettiin erityisen kauniisti. Koiralle ostetaan myös
syntymäpäivä-ja nimipäivälahjoja.

MYÖHEMPI TAUDINKUVA
Sairauden edetessä potilaalle ilmaantuu tavallisesti univaikeuksia ja
hänen suhtautumisensa rahankäyttöön muuttuu yhä kevytmielisemmäksi.
Ani varhain lauantai- tai sunnuntaiaamuina potilaan näkee pakkaavan
autonsa täyteen: eväskassi termoskannuineen,reppuja,pieniä taiteltavia tuoleja,
koiranvilttejä, koirankuljetuslaatikko koirineen, unisia lapsia ja
vastahakoinen elämänkumppani.


Vaihtelevan pituisen automatkan jälkeen päivä sujuu yleensä seuraavan
kaavan mukaan: Potilas istuu epämukavalla pikkutuolilla ja tuijottaa
keskittyneesti toisia potilaita, jotka kiertävät neliskulmaista kehää.
Sitten hän käy vuorollaan juoksemassa oman kierroksensa ja saa
värillisen muovinauhan palasen, jota hän tarkastelee onnellisena tai
pettyneenä. Muovinauhan rahallinen arvo lienee alle 10 senttiä,
kun taas koko päivän kustannukset ovat ainakin kymmeniä, useimmiten
satoja euroja.

HOITO
Jos oireet ovat edenneet jo pitkälle ja tauti on saanut potilaan jo
täysin otteeseensa, hoito on varsin tuloksetonta. Hyvin varhaisessa
vaiheessa saattaa keskusteluterapia auttaa.

Taudin määrittelyä vaikeuttaa se, että potilas itse ei koe sairauttaan
erityisen hankalaksi, vaan päinvastoin hän on iloinen ja tyytyväinen
eikä tunne kaipaavansa mitään hoitoa. 


perjantai 1. helmikuuta 2013

Sano että yhä ainoa olen sun, sano, että yksin olla sä tahdot mun


Paljon olisi asioita sanottavana, paljon tekisi mieli kirjoittaa, mutta jätän väliin. On haikea olo erään ihmisen puolesta, mutta samalla moni asia ihmetyttää. Kiitän kuitenkin ihmistä monista asioista ja toivotan kaikkea hyvää jatkoon, vaikka päätös on varmasti raskas. 

Allekirjoitukset uudessa työsopimuksessa, olisiko seuraavaksi allekirjoitus auton papereissa? 

Taivas tiputtanut vuoron perään vettä, räntää ja lunta. Märässä umpihangessa on yllättävän raskas kulkea. Joen jää sulannut plussa ilmoilla ja taas jäätynyt. Enään se ei houkuta, vaikka matka on kotiin lyhyt, emme koirien kanssa halua tippua jäihin. Koti lähellä ei myöskään auta jos sieltä jorpakosta ei pääse ylös. Uskallan huoletta kulkea jään viertä, koirat ei sinne mene ilman lupaa tai ellen minä mene. 

Maaliskuussa olemme menossa ottamaan Rockysta uudet lonkka ja kyynärkuvat, ohessa kuvataan myös selkä.