torstai 29. elokuuta 2013

Kisakirje

Myönnän olleeni laiska, kisat tulossa, mutta treenimotivaatio on ollut hukassa. Ohjatut oli tänään, ihan hyvä jos motivaatio kotiutuisi taas tänne. Estehyppy ihan ok, toki ei tarvitsisi niin lähelle estettä jäädä.
Paikalla makuu ei taaskaan ollut ongelmallinen, pysyi hyvin vaikka toinen vieressä nousi aina välillä. 

Nouto on yhä edelleen hankala, se ottaa sen, mutta jos heitän, se ei aina lähe, jos lähtee ei välttämättä ota tai tekee kunniakierroksen. Joku vois tahkoa mun päähän, että treenamatta se ei ainakaan ala sujua. Täytyy vaan saada koiralle vielä kivempi kapulasta. Jäävä seisominenkin tuotti tulosta, tosin jouduin antamaan kaksois käskyn, se ei onneksi kokeessa vedä nollille jos ei ekasta stoppaa. Positiivista kuitenkin, että se teki sen nyt myös muiden kuin tuttujen treenikamujen joukossa, jes. 

Tokokokeen debytointi on koko ajan vain lähempänä, eilinen sähköpostiin saapunut meili teki siitä todellisen, me osallistutaan ihka ekoihin kisoihin. Bh:ta en laske tähän mukaan. Luokkamme on viimeinen, ehdin hieman katselemaan muiden suorituksia. En tiedä onko se hyvä vai huono, toisaalta jos ja kun joku muu mokaa ja jos me mokataan, ei olla ainoita. Toisaalta oma jännitys saattaa vain kasvaa entisestään. Onko muilla mitään väliä missä vaiheessa oma luokka on? 

maanantai 26. elokuuta 2013

Suden kohtaaminen

Lauantai päivä meni katsellessa muiden koiria ja niiden toimivuutta petoeläimen kohdatessa, suorituksia oli laidasta laitaan, joista mieleen jäi mäyräkoira, se oli aivan huippu hyvä. Kaverin geeliturkit oli sitä mieltä, että lähdetään kotiin, kun taas käyttis uros olisi voinut vaikka painia suden kanssa.

Sunnuntaina sudelta jäi mieleen rotikka uros, hienosti oli omistajansa ja suden välissä koko ajan.
Ei pelottaisi sen koiran kanssa mettällä mennä.

Spekulaatiot omasta koirasta piti tietenkin tehdä, villi veikkaukseni oli, että Rocky saattaa pari kertaa haukahtaa, jonka jälkee totee, moro mä lähen nyt. Ei mennyt veikkaukseni ihan kohdilleen.
"Pelosta huolimatta tän kaverin toimintakyky riitti, se pysty toimimaan ihan ja aina sille oli suuri helpostus, kun susi läks karkuun,mutta se oli heti menossa ja monta monta kertaa perään, se vaatii koiralta paukkuja, kun se kerran lähtee, toinen kerta vaatii sit jo rohkeutta ja kolmas kerta vaatii sit jo tosi paljon kanttia lähtee perään. Olit sitten mettäretkellä tai marjassa, tää ei oo ensimäinen rintamakarkuri, täytyy muistaa, että susi on todella arka, et ku se tolleen käyttäytyy oikees tilantees, se saa suden ajettuu pois. "


Vastoin alkuperäisiä suunnitelmia, Misu lähti mukaan testattavaksi.
Oletin Misun pitävän meteliä ja uskoin siitä, että jopa kävisi kiinni. Yllätykseni se oli täysin hiljaa, se pelkäs, mutta ei ollut ensimäisenä lähdössä pakoon. Pelon takia sen säkä tippui monta sentiä, loppujen lopuksi se rupesi mielistelemään sutta.

Misusta ei juurikaan apua olisi suteen törmättäessä, eikä se tuolla käytöksellä siitä hengissäkään selviäisi. Rockyyn voin vähän tiukemman paikan tullen luottaa.

Koirat oli pirun väsyneitä eilisen päivän, ei uskoisi miten rankka kokemus tuo on koiralle.
Rockyyn olen positiivisesti yllättynyt, pelosta huolimatta sen toimintakyky riitti.


Olen pahoillani videoiden surkeasta laadusta, kuvattu puhelimellani.
Teen myöhemmin kuvapostauksen vielä testistä, odottelen parempia kuvia. Sini oli unohtanut miten kamerallani zoomataan, joten laatu kärsi aikalailla, kun niitä rajailin & pienensin.

Rockyn meinaan ensi vuonna testauttaa vielä karhulla.

Hei kattokaa, ollaan melkeen julkkiksia!

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Älä tyri nyt

Onko ihmisen pakko olla tälläinen, jännittää aina ohjattuja treenejä, kaikkia tilanteita koiran kanssa ja jossa on vieraita ihmisiä? Tää on jo suorastaan ärsyttävää, yrität saada jännityksen pois, rupeat jännittämään sitä. Treenien loputtua juttelin ohjaajan kanssa ja tulin tulokseen soittaa lääkärille ja pyytä jännityksen esto lääkettä.

Haluan treenata ja kisata koiran, tiedostaen kuitenkin kokeiden ym. menevän penkin alle jos jännitän niin etten saa henkeä. Jalat on makaroonia, kädet tärrää hulluna. Voiko kukaan olettaa koiran toimivan?
Tänään oli viimeinen tunti TOKOn alkeet kurssia, halu jatkaa on ja ohjaaja ottaa meidät ALO/AVO ryhmään, koska tavoitteenamme on kuitenkin kisat. Koira osaa jäävä seisominen kotona, tänään treeneissä käskyn saatua jätkä jäi seuraamaan "oon happy happy" ilmeellä. Jos tuokin johtui mun jännityksestä, en lähde kokeisiin hakemaan liikkeistä nollia, toivon lekurin ymmärtävän ja kirjoittavansa reseptin. En tiedä, kaikki muut sujui kuitenkin kivasti, kapula oli kiva, Rocky oli innoissaan, otti sen mielellään häntä huiskuen.

Treeneistä jäi kuitenkin ihan kiva fiilis, liikkestä seisominen vähän ihmetyttää, lähdetäänkö kokeesta hakemaan siitä nolla? Kotioloissa liike on vähintään 8p arvoinen. Treeniä muualla, eli nurmikentällä joka on Rockylle ehana hajujen taivas.

Hirveen hirveen kivaa miten paljon olemme saaneet uusia seuraajia. Tervetuloa ja toivottavasti "viihdytte!

maanantai 19. elokuuta 2013

Tanssii susien kanssa

Vai saksalaisittain?

Hikka toipui viikonlopun nukutuksesta, tänään pääsi saksalaiset painimaan kirjaimellisesti keskenään.
Ekan kerran, kun Rocky ja Hikka treffasi, oltiin varmoja ettei niistä tule koskaan leikkikavereita, sietää toisiaan muttei leiki. Hikka on kuitenkin ruvennut avautuun ja haastaa Rockya leikkimään, muutama fuh saattaa päästä jos jätkän käppänä ei ymmärrä.

Sunnuntaina Rockylla on susitesti, Sini lähtee videokuvaamaan niin saatte tekin matskua. Aavistus on miten ukko tulee toimimaan, mutta aina se osaa yllättää.
Kattokaa ny totta akkaa, onkohan se ihan ok?


Teitä lukijoita on nyt 50, vau! Hirmuisesti tervetuloa lukijoiksemme! Katsotaan jos keksin jotain "spessua". Tai onko jotain teillä mielessä jotain toivepostausta? Antaakkee ny tulla!

lauantai 17. elokuuta 2013

Koe ilmottautumisia

Huonosta olosta huolimatta raahasin itseni keskiviikkona koiran kanssa treenaamaan. Perusasentoa ruvettu saamaan suoremmaksi, ei enään istu vinossa, perse mun takana. Jos koira vielä valahtaaa, varovasti työnnän oikealla jalalla persutta ja koira korjaa.

Ihanaa herätä ja kuulla sadepisarojen ropinaa, olit suunnitellut treenavasi koiran kanssa.
"Treenikenttämme" aivan kurassa, ajatus treenamisesta meni hetkeksi jäihin, loppujen lopuksi seisoin tuulessa ja sateessa koiran kanssa pihalla treenamassa. Jäävä seisominen on ottanut tulta siipien alle ja ruvennut sujumaan. Oikean äänenpainon löydyttyä käskyyn, koira jää seisomaan eikä jää hiipimään perässä.

Vieläkään en oikein käsitä millainen muutos koiran tekniikkaan on tullut jo pelkästään palkan siirtymisestä vasemmalle ja mun lopetettua tuijottamasta koiraan.

Hulluja tuollaiset koiran veljen omistajat, kiitos vaan sulle, nyt on Rocky ilmoitettu syyskuun alkupuolelle TOKO kokeeseen. Saapi nähdä kuinka käy, vaikka menisi penkin alle, ainakin ollaan haettu kisakokemusta lisää. Mun on saatava pidettyä vaan oma jännitys kurissa. Jos unohdan suurinpiirtein hengittää, ei siitä mitään tule, koira muuttuu passiiviseksi. Kiva nähdä Rockyn velikin piiiitkästä aikaan, on tuttu joka varmistaa paikalla makuun jos jotain tapahtuukin ja tuttu jonka kanssa jutella kentän laidalla, jos vaikka jännityksen unohtaisi.

Se pahin, eli BH koe käyty, toiselle yrittämälle sain jännitystä kuriin ja suoritus parani, nyt olen saanut meidän tekemiseen niin kullan arvoisia vinkkejä, joten uskoisin meidän olevan jopa parempia kuin BH- kokeessa.

Syyskuussa tod.näk kahdet kokeet, lokakuussa yhdet. Jos ihme tapahtuu ja ollaan heti ALO1 tuloksella, mitä suuresti epäilen oman kisajännityksen takia, marraskuussa olisi mahdollisuus vielä avoimeen luokkaan. Kaikki on kuitenkin jossittelua, katsotaan mitä tuloksia saadaan näissä kolmessa suunnittelussa kokeessa.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Oon oppinu sen kovimman kautta

Syksy rupeaa enteilemään kovasti tuloaan, ilmat viilentyneet, sataa ja ukkostaa, en kuitenkaan valita.
Ollaan tokoiltu, treffailtu ja ulkoiltu muutenkin paljon. Kuitenkin tuntuu päivistä loppuvan tunnit kesken, enemmänkin haluaisin ehtiä tekemään, mutta sängynpohjalla on oltava ihmisten aikoihin jos meinaa aamusin saada itsensä ylös. 

Eilenkään en juuri ehtinyt kotona olla, koulusta kotiin, lenkille jonka jälkeen hieman tokoilua.
Rockyn opiskelut oli opiskeltu, suuntana hieroja, kera Misun. Allekirjoittanut rakastaa talvea, miten ihanaa on kulkea pitkin metsiä paukkupakkasilla, lumen narskuen jalkon alla. Mutta Misun takia hirvittää ajatus talvesta. 

Hierojalla se tuli todettua, jälleen. Misu kävi hierojalla viimeksi maaliskuussa, pelkäsin koiran olevan kipeä puolen vuoden tauon jälkeen, maaliskuussa se oli pahasti jumissa ja siihen sattui. Hieronta väli oli silloin lyhyempi. Puolenvuoden tauon jälkeen koiralla oli vain pari hassua jumia joita koira ei pahemmin edes aristanut. Niin paljon on eroa koiran yleiskunnossa talvella ja lämpimillä. 
Kumpa voisin vain laittaa silmäni kiinni ja antaa hyvän olon kiertää. 
Johtuneeko ulkoilusta illalla,  t-paidalla kulkemisesta siitä huolimatta, että illat ovat jo viileämpi, olo on väsynyt ja tukkoinen. Hyvin pienestä kiinni ettei ole lämpöä. Ohjattu toko on tänään, vieläkin kahden vaiheilla mennäkkö vaiko ei. Onhan sitä tullut ennenkin kuumeessa seisottua treenikentällä koiran kanssa. Treeni intoa olisi vaikka vähän muillekkin antaa, mutta jaksaako vaan mennä. 

Kongit omistamme nyt myös mekin, ensikosketuksen perusteella koiratkin tykkää niistä. Syökööt iltasapunskat niistä, tekevät jotain ruokansa eteen. Ulkona tulee vettä kuin saavista ja vielä vähän enemmän sekä ukkostaa (<3) mikäs sen parempaa aktivointia koirille. 

Lähettäkää mulle tuuli joka vie mennessään tämän jatkuvan väsymyksen, palelun sekä huonon olon, kiitos.

perjantai 9. elokuuta 2013

Mä lupaan pysyä aitona ja aina



Paikalla käännöksiä enemmän, tasapainotreeniä, takapäänhallinta treeniä.
Luoksetulossa korjaa koiran asento pari metriä ennen kuin on luona, tulee suorempi. 

Paikalla käännös vasemmalle vaikea, muutamien toistojen jälkeen parani, ei tule mukana yhtä hyvin, kuin liikkeessä. Peruutuksia, jotta oppii takapään käyttöä enemmän ja paremmin, osaa peruttaa avulla, käsky mukaan. 

Lyhyt ja ytimekäs yhteenveto keskiviikon tokotreeneistä. 

tiistai 6. elokuuta 2013

Sisällön kopioimisen vaikeuttaminen

Aavistelin ihmisten kyselevän miten kopiosuojasin blogini, ajattelin kirjoittaa ohjeet kokonaan erillisena postauksena. Helpottaa huomattavasti kaikkia.

1. kirjaudu bloggeriin
2. klikkaa blogiasia jotta pääset "hallintapaneeliin"
3. Valitse ulkoasu
4. lisää gadget
5.selaa, etsi ja valitse html/javascript
6. otsikko ruutuun älä laita mitään
7. sisältö ruutuun kopio tästä linkistä löytyvä koodi
8. mikäli haluat muokata virheilmoitusta joka tulee, kun käyttäjä yrittää kopioida, etsi teksti " Function Disabled!"
9. tallenna

Voit kokeilla virheilmoitusta klikkaamalla blogissani hiiren oikeasta.
Onnistuiko?

maanantai 5. elokuuta 2013

Wake Me Up

Nautimme iltalenkin pellolle, annoin oman mielen rentoutua ja koirien nauttia vapaana juoksemisesta.
Ihanaa huomata miten mummukoirakin jaksaa vielä. Blogimme on nyt myös kopiointi suojattu, vaikkei ole vastaan tullut meidän kuvien luvatonta kopiointia, on nyt kuitenkin helpottuneempi olo, kun kuvat ja kaikki tekstit on suojassa kopioinnilta. 

Blogimme ulkoasu tulee myös vielä hieman muuttumaan näin synttäreiden kunniaksia. Tiialle suuri kiitos tästä. 







sunnuntai 4. elokuuta 2013

Luuhullut 2v

Muistan miten aina olin vanonnut, ettei minusta tule bloggaajaa. Satunaisesti luin muiden blogeja, pääasiassa koiraiheisa, saaden samalla vinkkejä koiran kanssa treenamiseen. Kirjoittelin mm.
näyttelytuloksia petsien omaan blogiin, kuitenkin pikku hiljaa alkoi ajatus juoksemaan kunnon blogin perustamista. Ajatus jäi kuitenkin kytemään ja jatkoin petsiessä kirjoittelua.

Rupesin kyllästymään petsien blogiin, se oli huono, eikä saanut ollenkaan omanlaista. Koirille olin aikoinaan tehnyt kotisivut jotka kulki Luuhullut nimen alla, kotisivuilla oli blogi jota kirjoittelin välillä. Sitäkään en kokenut mieleiseksi. Siitä se ajatus sitten lähti, perustin kunnon blogin, joka sai jatkaa Luuhullut nimen alla.

Alku kankeutta oli, en tienyt mitä uskaltaa kirjoittaa ja mitä ei, mitä ihmiset haluaa lukea.
Päivityksiä saattoi tulla kaksi päivässä, lyhyitä ja tyhmiä. Jälkikäteen niitä selannut ja ihme, että on edes ollut yksi lukija blogilla. Kirjoitustahti oli mitä oli, pitkiäkin aikoja olin kirjoittamatta ja kun postaus tuli ulos, pahoittelin taukoa ja/tai kirjoitin pikaisesti kuulumiset. Jes.

Myöhemmin tuli pitkä tauko blogin kirjoittamisen suhteen, viime keväänä herättelin blogia henkiin uudelleen. Päivityksiä alkoi tulla enemmän ja sisältöäkin oli enemmän, huomasin blogin kirjoittamisen olevankin kivaa. Treenipäivityksiä alkoi tulemaan, aloin kirjoittamaan mielipiteitä, lisäämään kuvia jne.

Aloittaessani blogin kirjoittamista tiesin mitä siitä voi seurata, tiesin, että voi tulla anonyymejä jättämään kommentteja joissa ei ole mitään järkeä. Ihme kyllä koko tänä aikana kommentoijat ovat olleet fiksuja ja kommentit asiallisia. Kiitos tästä kuulunee ihanille lukijoillemme.

Blogista on tullut tärkeä, toimii hyvin treenipäiväkirjana, päiväkirjana jonka sivut ovat julkisia, sivuja joita voin jakaa muiden kanssa. Täällä olen jakanut niin surut kuin ilot, toisaalta omalla hassulla tavalla helpottanut, kun on saanut kirjoittaa huonoistakin ajoista.

Toisaalta joskus vannovani asia on pitänyt, en aloittanut koskaan kirjoittamaan suoraan omasta elämästä. Välillä tulee postauksia jotka eivät liity millään tapaa koiriin, mutta ehkä sitä pitää "mielenkiintoa" yllä.

Kirjoitusvirheitä blogissani on ja olen pahoillani, luen tekstiä moneen kertaan ennen ja jälkeen julkaisun ja silti en aina huomaa virheitä.

Omalla tavallaan kiva, kun blogi on pysynyt "pikkublogina", vaikka uusia lukijoita on aina ihana saada, olette yhä tervetulleita seuraajaksimme. Lukijoita on nyt 47, saadessamme uuden kymmenluvun pyörähtämään, teen spessun. Joten nyt te ihanat lukijamme, voitte vaikuittaa siihen mitä se tulee pitämään sisällään.

Tämän lisäksi, tulen kirjoittamaan postauksen minkälainen/näköinen akka täällä kirjoittelee, ehkä se on kahden vuoden jälkeen aika tehdä.

perjantai 2. elokuuta 2013

Work Hard, Play Hard

En koskaan uskonut miten suuri vaikutus juuri omalla tekemisellä on koirankoulutuksesa, miten jo pelkästään omalla asennolla on merkitystä. Huomasin huomattavaa eroa mm. seuruuseen kiinnitettyäni enemmän huomiota omaan tekemiseen, asentoon sekä olin tuijottamatta koiraa. Kenties ratkaisu löytynyt kontaktin tipahteluun?

Koira ei poikita, kun palkan saanti siirrettiin vasemmalle, takapalkkaakin olen ottanut käyttöön, koiran paikka muutenkin siirtyi enemmän oikeaan kohtaan. Uskomatonta miten pienellä, mutta kuitenkin suurella muutoksella tekeminen muuttuu paremman näköiseksi heti.

Täytyy myöntää, että Rocky haltsaa estehypyn. mun ei tarvitsisi edes antaa sille "seis"- käskyä, mutta TOKO- kokeessa se kuulemma on annettava.

Työstetään nyt maahan menon vinoutta, pikku hiljaa. Perusasennosta maahan meno on muuttunut paremmaksi, ihan parin treenikerran jälkeen, ei ole enään vino. Samalla ruvetaan työstämään lisää kentällä ettei ole mitään asiaa tunkea nokkaa maahan, vasta kun kentältä ollaan poistuttu on hyväskyttyä antaa haistella maata.