maanantai 30. syyskuuta 2013

Toivepostaus: Parhaat koirakirjat

Yksi lukijoistamme ehdotti postausta parhaista koirakirjoista, vaikka tämä on minulle hieman hankala aihe päätin sen kuitenkin toteuttaa. Myönnettäköön, olen aina ollut äärimäisen huono lukemaan kirjoja, nuorempana luin kuitenkin Harry Pottereita ja joitakin kirjoja jotka olivat koiraaiheisia.

Susikoira Roi- kirjat

Mummu osti aina syntymäpäivä tai joululahjaksi mulle susikoira Roi kirjoja, nämä on niitä harvoja jotka olen lukenut alusta loppuu ja vielä usemman kerran. Kirjat ovat olleet niin mukaansa tempaavia ettei ole malttanut lopettaa, muistan miten aina itselleni sanoin, että vielä yksi sivu, toisin kävi. Keskittymis kykyni on myös olematon, yleensä kirjoja lueskellessani ajatukseni harhailevat aina milloin missäkin, mutta nämä on olleet kirjoja joihin jopa minä olen jaksanut uppoutua ja lukea ajatuksella. Mummu osti mulle suurimmanosan näistä kirjoista, jokaikisen olen lukenut vähintään kerran.

Muistan, että kirjoista sai myös pientä jännitystä pimeisiin iltoihin näitä lukiessa. Täytysiköhän sitä ostaa kirjat joita en muista lukeneeni ja uppoutua pimeiden syysiltojen tullessa, susikoira Roin seikkauluihin taas mukaan.  Nämä voin luokitella suosiolla kärkipaikalle parhaista koirakirjoista joita olen lukenut, ei niitä silti paljon ole.


Koiran korjaus kirja

Tämänkin kirjan joskus saanut miehen tutulta Rockyn ollessa ihan pieni. Kirja tuli koluttua aika hyvin ja taisin jopa lukea kannesta kanteen ja joitain asioita usemman kerran luin läpi.
Hyvää tietoa asioista, kirjoittanut hyvät esimerkkitapaukset ja sen jälkeen lähtenyt purkamaan "ongelmaa" kirjoittamalla hyvia vinkkejä tavoista päästä mm. ei toivotuista asioista eroon. Yksistään namiin turvatujille en kirjaa välttämättä suosittele.

Mm. kolinapurkin käyttö neuvottiin kirjassa hyvin.


Villakoiran ydin

Aivan huippu! Kirjan sisällön ymmärtää jos ottaa asian huumorilla ja muutenkin oikein. Monet naurun purskahdukset tuli tätä lukiessa. Sopii pennunostajalle ja muillekkin jos haluaa pienen huumoripläjäyksen päiväänsä. En voi kuin suositella!

Ei perus diipadapaa koiran käyttäytymis/tapakasvatukseen johdattamiskirja. Sisältö täytyy ymmärtää jos meinaa saada jotain irti.

Kirja ei myöskään kerro villakoirista rotuna millään tapaa, joten älä hämäydy kirjan nimestäkään.






Ääni rauhoittaa

Kaverilta joskus lainasin ja pikakelasin läpi, ihan kivaa nippelitietoa. Erilaisiin tilanteisiin hyviä vinkkejä. Rehellisesti voin myös sanoa, etten ole kirjaa lukenut kannesta kanteen, etsin aikoinani ohitusongelmien kiihtyvyyteen vinkkejä.

En tiedä voinko luokitella tätä parhaisiin lukemiini koirakirjoihin, mutta kun niitä lukemiani kirjoja kaikista tyylilajeista on niin olematon määrä. Lisäsin tämän tänne kuitenkin syystä, että voin silti suositella kyseistä kirjaa. Varmasti hyviä vinkkejä pieniinkin ongelmiin, ei yksistään agressiivisesti käyttäytyvän koiran ongelmiin vaikka kannessa niin mainitaankin.


lauantai 28. syyskuuta 2013

Toivepostaus: Rockyn pentuaika kuvin

Toivopostaus ideoita on tullut jo mukavasti. Ajattelin nyt toteuttaa yhden niistä, tarvikepostaus on näiltä näkymin seuraavaksi luvassa. Postausideoitakin saa yhä laittaa.

Kuvat eivät laadullisesti mitään huippuja, osa on otettu kännykkällä ja pokkarilla, enkä tuolloin osannut kuvata yhtään.








































































































keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Toivepostaus

Aika toivepostauksen, nyt teillä lukijoilla on mahdollisuus vaikuttaa tuleviin postauksiin!
Nyt jokaikinen ehdottomaan postausideoita, mahdollisesti voin toteuttaa jokaisen lukijan ehdottoman postaustoiveen.

Kuvapostaustakin olen miettinyt tekeväni, ideana on siis, että te, lukijat sanotte asian/tavaran, otan siitä kuvan ja julkaisen blogissa. Esim. kännykkä - otan kuvan kännykästäni. Jos heitätte molempiin postauksiin ideat, niin laita selvästi, että tiedän mikä on kuvapostaukseen.

Eli kommenttia nyt heittämään.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

TOKO koe

Toinen toko koe takana, eilen tuli viesti, että Ilkka Sten on sairastunut ja Tiina Heino tuomaroi kokeen, hetken mietin mennäänkö vai ei. Lämmittelyssä oli jäävä seisomisen kanssa ongelmia, mutta kyllä se sitten stoppasi ja jäi seisomaan. Päivä ei ollut pitkä, ALO luokka oli heti ja palkintojen jako oli heti luokan jälkeen. Siitä pääsinkin heittämään koiran kotiin, matkaa ei ollut kuin pari kilometriä.
Luoksepäästävyys- 10 Istui onneksi koko ajan, tuli kyllä selväksi, että jos se koira nousee, lähtee pisteitä.
Paikalla makuu - 8,5 No koira pysyi hyvin ja oli ihan rento, mutta oli perusasennossa vinossa jonka takia se meni maahan minuun nähden vinoon. No siitä rokotti tuomari ja lähti pisteitä. Olisi pitänyt vaan korjata koiran perusasento, mutta en lähtenyt häseltämään.
Seuraaminen kytkettynä-6 Ihan ansaittu, ensimäisen käännöksen jälkeen mulla kuulemma laski vire ja sen jälkeen koira oli sunnuntai kävelyllä. Viimeisen käännöksen jälkeen rupesi haistelemaan maata.
Vapaana seuraaminen 7 - Parempi kuin remmissä, ei haistellut maata, mutta vire sillä ei ollut paras mahdollinen, pientä rakoilua.

Maahanmeno 8 - Kuulemma tuon kokoiseksi koiraksi ihan ok, mutta mietti hetken ennen kuin meni.
Luoksetulo 7,5 - Viime hetken reeneissä ilmentynyt ongelma oli myös kokeessa. Tuli ihan mukavalla vauhdilla, mutta jäi liian kauas ja jäi seisomaan. Perusaseentoonkin tuli vähän vinoon.
Jäävä seisominen 9 - Se jäi kyllä, tuomarilla ja liikkurilla meinas pettää pokkaa, miettivät valuuko istumaan vai pysyykö pystyssä.
Estehyppy 9 - En tiiä mistä lähti piste, ihan hyvä suoritus.
Kokonaisvaikutus 7- Kuulemma hyvin koulutettu koira joka osaa ja odottaa multa koko ajan käskyjä. Ohjaaja vain jännitti taas liikaa ja vaikutti koiraan.
ALO2 pist. 157 sija 3/6

Täytyy sanoa, että paikalla makuun jälkeen, kun rokotti minusta pienestä asiasta puoltoista pistettä, rupesin jännittämään ihan suunnattomasti ja se näkyi nyt myös tekemisessä. Otettiin kuitenkin kakkos tulos ja perkule, kolme pistettä vajaa ykkös tulokseen! Joskos kolmas kerta sitten toden sanoo ja napataan se ykkös tulos.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Kun ohjaaja loukkaantuu

Toinen jalka näyttää tolta, toista jalkaa taas komistaa järjetön turvotus, nyrkin kokoinen mustelma sekä pienen pieniä haavoja, jalka on niin turvoksissa ja kipeä, että tekee vaikeaa kävellä. Kyllä, kaikki tämä koiraa treenatessa, sitä palkatessa. Kaikki tämä vartissa. Ja koiran kanssa harrastaminen ei ole vaarallista? Tietenkin pahempaan jamaan meni polvi joka on muutenkin kärsinyt suunnattomasta kolahduksesta aikoinaan tippuessani hevosen jalkoihin. Älkää kysykö, en tiedä mitä tapahtui, yht'äkkiä olin kumossa maassa.





















Sateen saattelemana mentiin treenaamaan, ensimäinen vartti sujuikin ihan hyvin.
Uusi narupallo on todettu huippu ostoksesi, koiran saalisvietti saadaan heräämään ja tämän kautta palkattua hyvin ja vire riittää. Seuruussa kontakti ruvennut pysymään hyvin, ei juuri tipahtele.

Jäävät ihan ok, vaikkakin piski tuntui haistattelevan mulle alkuunsa. Tajuattuaan ettei sillä ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä just niinkun mä sanon, alkoi homma pelittämään. Sen jälkeen pitikin muka tarjota vähän ennakointia. Sini sanoi, että tarvii teräshermoja. Mun hermot ei ole terästä, ei todellakaan. Oon vaan oppinut tuon konnankujeet, välillä se yrittää sieltä mistä aita on matalin, välillä haistattelee ja sitten se on se kiva koira joka tekee kuin ihmisen mieli.

Meillä on myös välillä erimielisyyksia narupallon/patukan irrottamisesta. Loppujen lopuksi piski joutuu tyytymään kohtaloonsa ja irroittamaan. Noutoa ajattelin kokeilla myös, piskin perkele ampaisi samantie kapulan perään, kun sen heitin. Sivultakin meinasi rynnätä, mutta ehdin käskyttäämään. En tiedä minkä suonenvedon se sai, se ihan oikeasti juoksi ja otti sen kapulan suuhun, ensimäisestä käskystä, se ei kertaakaan empiny hakeako vaiko ei! Ilmeisesti tämä narupallo niin hyvä palkka koiralle, että se jopa suostuu noutamaan. Mikä parasta, oli kiva huomata koirasta ettei se ollut sille ns. pakkopullaa. 

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Jos me silti voitetaan

Ensimäiset viralliset tokokokeet takana jo, siitä hurahtaneena, tokokokeillaan jälleen ensi viikonloppuna. Niinköhän tässä kävi, että tämä akka hurahti tokoiluun tyystin, tavoitteet tokon osalta on jo asetettu. Tarkoitus olisi yrittää vielä tämän vuoden puolella saada koiralle TK1, kunhan ohjaaja ei sössisi. Jos pitää paikkansa, koe on kotikentällä, suosiskohan meitä kotikenttä etu? Viikko aikaa saada liikkeestä maahan sujumaan niin ettei repästä taas nollia siitä, koira osaa, mutta vittuilee mulle.
Rockylle rakkaaksi tullut pallo oli hukkua heinäpellolle perjantaina, ahkerana jätkän kanssa etsin, pienen epätoivon saattelemana. Misu tyytyi katselemaan touhujamme makuulta, tuumien varmaan samalla sen olevan vain pallo. Rocky ei edes nähnyt minne pallon heitin, saati ylipäätän näki, että heitin sen, hienosti se haki palloa käskyn saatua, välillä kuitenkin pyysi apua mihin suuntaa lähteä. Aikamme etsittyä, rakas pallo löytyi ja koira kantoi sen ylpeänä, painui maaten pallo etujalkon välissä. Ilman koiraa pallo olisi varmaan yhä pellolla.




perjantai 13. syyskuuta 2013

Turvallisesti autossa

On toki selvää, että jokainen meistä pyrkii ajamaan niin ettei onnettomuuksia pääse sattumaan. Silti lähes päivittäin saamme lukea uutisista onnettomuuksista. Oletko koskaan ajatellut itsesi ja koirasi turvallisuutta jos onnettomuus sattuisi? Jep, niin ihmisillä kuin koirilla autoilussa tärkeintä on turvallisuus.

Kuulen ja näen paljon tapauksia joissa koirat autoileivat täysin vapaana autossa, turvallista? Ei.
On koiria jotka räyhäävät autosta kaikelle ja kaikille, näin ollen luovat vaaratilanteita myös kuljettajalle, pahimmassa tapauksessa koira hyppää etupenkeille ja estää kuljettajaa näkemästä eteensä. Turvallisuuden varmistamiseksi koiran tulisi olla kunnolla kiinnitetty, sylissä ei ole koiran paikka.

Oman ja koiran turvallisuuden kannalta paras paikka on tavaratila. Tavaratila yksistään ei kuitenkaan tuo riittävää suojaa. Farmari ja coupe - autoissa koiran ruumista on parhaimmillaan tai pahimmillaan 2/3 selkänojan yläpuolelle, pommi on valmis. Tavaratila olisi hyvä "eristää" koiraverkolla tai kalterilla, ettei koira pääse matkan aikana häiritsemään matkustajia ja ennen kaikkea sitä auton kuljettajaa. Verkko estää myös törmäystilanteessa koiraa lentämästä ihmisten niskaan ja pahimmassa tapauksessa tuulilasiin. On koiria joita ei pitele edes nämä verkot ja kalterit.

Itse olen kokeilut verkkoja ja kaltereita eikä yksikään niistä ole häävisti toiminut. Rocky on tullut pilarin ja kalterin välistä meidän ollessa pois, miksei siis auton ollessa liikkeessä, vaikka äärimmäisen harvoin sitä on tehnyt. Autokohtainen kalteri on varmaan kaikkein paras, toki on myös hintavin, mutta kun kyse on toisen elämästä niin kannattaako sitä hankkia motonetin halvinta kalteria joka ei ole tukevaa nähnytkään? Itse voin lämpimästi suositella kuljettamaan koiraa häkissä, se on siellä parhaimmassa turvassa mahdollisia kolareitakin ajatellen. Itse peurakolarin ajaneena ja jos koirat olisivat olleet silloin mukana, niin luojan lykky, että autosta löytyy häkki. Se voima joka oli törmäyksessä ja äkki pysähdys olisi heitellyt koiria komeesti autossa. Kunnollinen häkki estää myös koiraa karkaamasta jos on onnettomuus jossa ikkunat hajoavat, näin ei tule niitä surullisen kuuluisia otsikoita, kun koira karannut onnettomuuden yhteydessä ja loppujen lopuksi löytyy kuolleena.

Jotkut suosivat vallan koirilla autoiluun tarkoitettuja turvavaljaita, noh näistä on tehty testi.
Tutkimuksen tulos oli hälyttävä, jokaikinen reputti testin, yksikään ei ollut tarpeeksi turvallinen suojaamaan koiraa sekä omistajaa kolaritilanteessa. Klik.

Miten teillä koirat matkustavat autossa? Onko koskaan tullut vaaratilanteita?

Meillä matkustetaan mielellään häkissä.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

MUSH B.A.R.F Vaisto- ilmaisateria



Mushilla on jälleen kampanja jossa saa ilmaisen aterian, mainostamalla tätä blogissa saa toisen ilmaisen satsin.
Tällä kertaa kampanja koskee uutta Vaisto tuotesarjaa.
Otamme tämän mukisematta vastaan.

Nyt on teilläkin mahdollisuus saada 2x800g vaisto ateriaa.
Riittää, kun menet tänne ja valitset paikkakunnan ja liikkeen josta haluat ateriat noutaa. Toisen aterian saat tekemällä blogiisi postauksen tästä ja lähettämällä blogisi osoitteen MUSHille.

Ota siis täysi ilo irti, tee postaus ja klikkaa tästä! 

tiistai 10. syyskuuta 2013

Pahalta piilossa

 Rupeaa olemaan aikalailla neljä vuotta siitä, kun mummukoira muutti meille. Koira on muuttunut aivan tajuttoman paljon siitä mitä se oli meille tullessaan. Koira ei luottanut muihin kuin minuun, se oli äärimäisen epävarma kaikkia ihmisiä kohtaan, se ei tiennyt mitä se saa tehdä ja mitä ei. Se söi useat sukkaparit, useammat avokin pelihanskat. Ruuat hotki siihen tahtiin, että välillä pelotti sen tukehtuvan. Minä olin kuitenkin ihminen johon se turvautui ensi hetkestä saakka, töitä tän kanssa on saanut tehdä, se räyhäsi lenkillä muille koirille kuin viimeistään päivää. Se pelkäsi kaikkia äkkinäisiä käden liikkeitä.

Koiran turkki oli eloton, kova ja karhea. Kun se astui ekan kerran ovestamme, koira asuttui kodiksi heti, se ei ottanut stressiä, se ei osoittanut minkäänlaista ikävää aiempaan paikkaan. Olimme todella hämmästyneitä, kun koira otti ensimäisenä luun ja meni sitä järsimään kaikessa tyytyväisyydessä. Misun suhde Rockyyn oli alkuun kivikkoinen, se myllytti Rockya ja teki kyllä selväksi kuka on kingi talossa.

Muistan kun vanhempani tuli käymään, äitini kyykistyi eteisessä, kutsui Misua. Koira hyppäsi sohvalle selkäni taakse, eikä liikkunut mihinkään. Kukaan muu kuin minä ei saanut sitä edes ulkona liikkumaan, edes jo tutuiksi tulleiden ihmisten kanssa se ei lähtenyt ulos, koira veti itsensä maihin ja jos se ei auttanut veti itsensä väkisin pannasta läpi ja juoksi täysillä vierelleni. Edes avokkini ei saanut koiraa liikkumaan jos minä jäin Rockyn kanssa taaemmaksi. Pitkän aikaa koiran ulkoilessa avokkini kanssa kahdestaan, koira yritti koko ajan päästä takaisin kotiin.

Nyt neljä vuotta myöhemmin, meillä on avoimempi, rohkeampi ja yleiskunnoltaan parempi koira. Ja mikä tärkeintä, nyt se on tasapainoinen. Yhä edelleen se on vain mun perääni, mutta se on huomannut, että voi luottaa myös muihin ihmisiin.



lauantai 7. syyskuuta 2013

Kisa debyytti tehty

Paskojen treenien manauksesta huolimatta lähdettiin tänään Raumalle TOKO kokeeseen.
Olin paikalla hyvissä ajoin, ehdin rauhassa katselemaan muiden koirakkojen suorituksia ja valmistautumaan henkisesti. Jännitys oli pieni, ei mikään järkyttävä. Tuntia ennen aloluokan alkua nappasin kolme antistress pilleriä naamaan, kyllähän se rentoutti, mutta paikalla makuun aikana mun jalat oli niin makaroonia kuin vain voi.

Luoksepäästävyys 10 - Ei juurikaan kommentoitavaa
Paikalla makaaminen 10 - Oli suht levollinen, pari kertaa katsoi vieruskaveria. Ainakin kaksi koiraa lähti, onneksi se ei ole koskaan ollut ongelma Rockylle vaikka vieruskaveri lähtee.
Seuraaminen kytkettynä 8 - Kontakti pysyi ihan ok, pysähdyksissä jatkoi matkaa, öö en ymmärrä. Ei ole treeneissä tehnyt moista.
Seuraaminen taluttimetta 7 - Mitä tähän edes sanoa... Rupesi vallan haahuilemaan ja mielenkiinto loppui. Prkl.
Maahan meno 0 - Jep sieltä se odotettu nolla tuli. Ja itse en muistanut katsoa taakse ja antaa kaksois käskyä, ei olisi ehkä nollille mennyt sitten.
Luoksetulo 9 - Ei ihmeempää kommentoitavaa. Perusasentoon taisi tulla hieman vinoon josta pojo pois.
Liikkestä seisominen 0- Nolla! Siis nolla! Tyhmä tyhmä idiootti ohjaaja, kuka käskee pysähtyä kuin seinään, kun liikkuri sanoo että käsky! Otti pari askelta vielä ja taisi liikahtaa, kun palasin koiran luokse. Tuomari sanoi, että siinä ja siinä antaako nollan. Kun oisin ottanut askeleen hiljempaa se ei ois vetänyt nollille.
Estehyppy 9½ - Puolikas taisi lähteä yhestä askeleesta käskyn jälkeen.
Kokonaisvaikutus 8
Tuomari Juha Kurtti
ALO3  138p. 

Seuraamisessa mun pitää kulkea lujempaa, niin koira pysyy paremmin hereillä, täytyy kiinnittää treeneissä huomiota omaan tekemiseen enemmän. Hieman jämäkämmin käskyttää koiraa. Hitto, että mua harmittaa toi jäävä seisominen... Perkule kaks pistettä vajaa kakkos tulokseen. No seuraavaan kokeeseen maahan meno kuosiin uudestaan ja täytyy olla itse tarkempi oman tekemisen kanssa jäävä seisomisen kanssa. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Ottaen vielä huomioon, että viimeisen parin viikon aikana olen treenannut äärimäisen vähän. Eilen viimehetken treenien päätteksi reidessäni komeilee koiran hampaan reikä. Nappas vähän  ohin patukasta. :)

Tuli nähtyä myös Rockyn velipoika, jotka suoriutui kokeesta tuloksella AVO3 137p.
Kokeen päätyttyä räpsästiin poijista vielä kuva, lisäilen kuvan blogiin myöhemmin, kun olen Hannelta ne saanut ja pyytänyt tietysti luvan.

Näin ollen olemme avaneet kilpailu uramme. Nyt katsotaan seuraavaa koetta johon mennä.

Roksu & Misu, syksyistä viikonloppua!

torstai 5. syyskuuta 2013

Just don't give up

Tekisi mieli heittää hanskat tiskiin, mikään ei tunnu onnistuvan. Koira oppi liikkeestä seisomisen, tämän myötä se toi ongelman, liikkeestä maahan. Rocky tarjoaa seisomista vaikka sen pitäisi mennä maahan. Ohjaaja piti meille kokeenomaisen seuruu kaavion, alku ihan jees, sitten se kontakti tippui.
Paikalla makuun aikana tuntuu, että pumppu jättää lyöntejä välistä, hirvittää aivan julmetusti, kun koira kattelee välillä vieruskaveria.

Tällä hetkellä fiilis on vähän niin ja näin, lähdetäänkö kokeeseen ollenkaan. Uskallan ääneen sanoa, että liikkeestä maahan tulee menemään nollille. Voisiko joku kertoa, että miten helvetissä saan tuon piskin kontaktin pysymään koko seuruuden ajan, eikä vain vaan sen hetken. Koira ottaa liikaa häiriötä ympäristöstään. Taidan käydä huomenna vetämässä treenit Porin torilla, ihmisvilinässä.
Näiden voimilla mennään, jos mennään

maanantai 2. syyskuuta 2013

Haaste

Saimme blogilta koiran haukuntaa haasteen, onhan näitä tehtykin jo, mutta menkööt.

1. Millainen on unelmiesi koira (vai omistatko jo sellaisen)?
Voiko sellaista loppujen lopuksi koskaan omistaa? Jos rodullisesti ajatellaan, kyllä omistan. Luonteen, ominaisuuksien puolesta? En.
2. Koira harrastusten mukaan vai harrastus koirien mukaan?
Sekä että. Harrastuksia katsellaan koiran rahkeiden mukaan, mutta kyllä koiraakin/rotua valitaan sen mukaan mihin se sopii. En hankkisi koiraa joka ei sovi niihin harrastuksiin joista itse pidän ja haluaisin koirani kanssa harrastaa.
3. Rajoittaako koirasi elämääsi jollain tapaa?
Miten sen nyt ottaa. Rajoittaahan se menemisia jonkin verran, pidemmille reissuille ei voi lähteä extempore. Matkoja joissa on tarkoitus olla pidempää, pitää niiden ajaksi hankkia koirille hoitaja, mikä ei ole aina ihan helppoa. Olet kuitenkin eläimistäsi vastuussa ja ne olet niissä kiinni, mielestäni kyllä. Kyllä ne rajoittaa eläämääni jollain tapaa.
4. Kuinka paljon käytät päivittäin aikaa koiraan?
Hankala kysymys. Riippuu todella paljon päivästä, onko treenejä, onko sovittu treffata karvakamuja. En osaa vastata mitään tiettyä aikaa jonka käytän koiriini päivittäin, siihen vaikuttaa kuitenkin monta asiaa.
5. Millaista elämäsi olisi, jos et omistaisi koiraa?
Tod.näk paljon tylsempää, ulkoiltua ei tulisi yhtä paljon. En olisi tavannut monia ihania ihmisiä mitä nyt olen tavannut, nekin koirieni ansiosta. Olisihan elämä tietyissä tilanteissa paljonkin helpompaa ilman koiria, mutta ei osaa vain olla ilman.
6. Upea ulkoasu, mutta tylsää tekstiä, vai loistavaa tekstiä ja ruma ulkoasu (blogeissa)?
Ehdottomasti viimeinen vaihtoehto, vaikka riippuu paljon myös kuinka kauhea se ulkoasu on.
Klikattuani blogiin jossa huomaan olevan mielestäni ihan hirveä ulkoasu, poistun blogista heti, ilman, että tutustun blogiin edes sen kummemmin. Luen blogeja joissa molemmat on kohdillaan.
7. Kuinka pitkään olet bloggaillut ja miksi?
Juuri tuli kaksi vuotta täyteen bloggailua. Miksi? No onhan tää ihan kivaa. Kiva kirjoitella niitä pidempiäkin juttuja jonnekkin ja vielä kuvien kera. Lukee ken tahtoo.
8. Haaveiletko rodusta, joka ei kuitenkaan käy ominaisuuksiltaan omiin ihanteisiisi?
Ehkä husky tai malamuutti.
9. Kuva koirastasi, josta pidät kaikkein eniten (kuva sitten esille! ;))?




















10. Millaisin keinoin koulutat koiraasi?
Pääasiallisesti positiivisien metodein. Koiran mukaan.
11. Kolme tärkeintä asiaa, jota koiran tulisi osata?
Luoksetulo, remmikäyttäytyminen sekä paikalla olo. Onpa vaikea keksiä tietyt kolme asiaa...

En jaksa haastaa ketään, tehkööt tämän joku joka haluaa, samoilla kysymyksillä.
Olen tehnyt niin paljon haasteita ja haastanut blogeja samankaltaisiin haasteisiin, joten jokainen saa itse valita haluaako tehdä vai ei.