keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Postauksiin kommentointi

Erään blogin postauksen luettuani, aloin miettimään kyseistä asiaa itsekin ja lueskelin hieman kommentteja joita kyseiseen blogiin oli tullut. Asia ei liity mitenkään sen ihmeellisemmin tätä blogia koskevaan asiaan, mutta aiheellinen silti ja ehkä suhteellisen mielenkiintoinen asia, ainakin omasta mielestäni.

En ole koskaan laatinut blogiini kyselyä liittyen juuri kommentointiin joissa selvittäisin asioita, enkä ole aiemmin kirjoittanut tälläistä postausta, mutta ehkä tästä voisi saada pienen keskustelun ja uusia näkökulmia asiaan.

Olen huomannut, että moni bloggaaja saa täysin itsestään selviä kommentteja sekä täysin samanlaisia kommentteja postauksesta toiseen, kuten kiva blogi, kiva postaus, ihana kuva jne. Varmasti tälläisetkin kommentit piristävät bloggaajia, minua ainakin. Vaikka aina on ihanaa saada ja lukea pidempiäkin kommentteja, etenkin sellaisia jotka voivat parhaassa tapauksessa herättää pientä keskustelua. Tottakai kommenttien tyyli riippuu paljon myös postauksesta, voiko siihen kommentoida ihmeempiä. Itse otan avosylin kaikenlaisia kommentteja vastaan, mutta todella iloiseksi tulen kunnon rakentavista kommenteista, juuri tälläisistä kommenteista niitä pieniä keskustelujakin voi saada aikaiseksi.
Entä kuinka usein te luette muiden laittamia kommentteja? 

Törmään useasti myös muiden blogien kommentteihin joissa ei ole mitään järkeä, kommentoidaan todella ilkeästi ja muutenkin äärimäisen negatiiviseen sävyyn. Tottakai rakentavaa kritiikkiä saa ja pitääkin antaa, kunhan muistaa pitää sen järjen päässä. Tähän voisi sanoa, että kommentoi niin kuin haluaisit sinulle kommentoivan. Kommentit jotka saavat näkemään punaista on näitä homo, läski, pelle kommentit, mitä bloggaaja näistä hyötyy? Mitä tyydytystä kommentin laittaja noista saa? Vaikka varmasti valtaosa bloggaajista vain hymähtää moisille kommenteille, on ne aivan turhia ja älyttömiä. Jokaisella bloggaajalla on omat mielipiteensä ja joistakin voi joku pahoittaa mielensä, mutta oikeuttaako se kommentoimaan ilkeästi? Kuitenkin jokaisella ihmisellä on oikeus omaan mielipiteeseen. Totta on myös se, että jokainen on vastuussa omista kirjoituksistaan.
Mikä saa sinut kommentoimaan negatiivisesti?

Itse en kerjää kommentteja, en tällä postauksella enkä muutenkaan. Ei se määrä vaan se laatu, pätee tässäkin asiassa. Tottakai tähänkin blogiin saa laittaa niitä lyhyitä kommentteja, vaikka juuri niitä kiva postaus, kivoja kuvia ym. Arvostan jokaista kommenttia ja kommenttien saaminen piristää sekä antaa lisää inspiraatiota jatkaa kirjoittamista. Minua ei haittaa jos kommentoidaan anonyymisti, mutta nimettömien kanssa en sen henkevämpiä keskustele. Otan myös enemmän kuin mielelläni vastaan postaustoiveita ym parannusideoita.
Olisi kiva myös kuulla, että miksi et kommentoi?

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Ranta päivä

 Lauantai meni laumanjohtajan osalta suhteellisen koomassa, ilma oli kaunis, mutta ei kyennyt tekemään mitään. Tänään mentiin sitten koirarannalle juoksuttamaan koiria, tuolla on joku ihme vaikutus, dyynien yli päästyä, Rocky matsasi Hikan kanssa ja vähän väliä ihan turhaa dominointia, peli jouduttiin viheltemään yhdessä vaiheessa kesken ja Rocky hetkeksi rauhoittumaan. Viime kerralla oli sama, dyynien yli rannan puolelle ja saksalaiset matsasi. Missään muualla nuo kaks ei ole noin tosissaan napit vastakkain.
 Misukin joussut puoltoista viikkoa ja torstaista eteenpäi ei ole koiria voitu pitää yhdessä. Multa on useasti kysytty miten hoidan juoksutilanteet, kun on uros ja narttu, yksinkertaista, pidän ne erillään. Koirat ovat tärppien alettua noin viikon erillään. Vuorotellen toinen on keittiössä/koirahuoneessa ja toinen meidän kanssa, yöt mun on pakko pitää Misu erillään meistä jos täällä joku haluaa nukkua. Viime juoksujen tärppien aikaa Rocky oli viikon verran vanhempieni luona hoidossa, aivan uskomatonta se ulinan ja haukkumisen määrä, kun ei päässyt tytön luo. Näissä juoksuissa on jotain erilaista, Rocky on paljon rauhallisempi vaikka toisella on juoksut ja ne otolliset hetket käsillä.
Tykkään suunnattoman paljon ylläolevasta kuvasta.
Mikä on teidän lempikuva?

Ps. My Day on yhä tulossa, julkaisen ensi viikon aikana. 

torstai 21. marraskuuta 2013

Mikä treenitauko?

 Tätä päivää odottanut kuin kuuta nousevaa, säätiedotukset lupaneet lunta, aamulla kurkistin ikkunasta ja sieltä sitä alas tuli. Eipä sitä satanut paljon, mutta pieni ilo se vähäinenkin lumi on. Aina löytyy niitä jotka inhoaa lunta, kuinka moni blogimme lukija kuuluu tähän kastiin? Itse olen aina pitänyt talvesta ja lumesta, joulu ja uusivuosi on sellaisia, kun on oltava lunta päästäkseen oikeaan tunnelmaan. Eihän se ole joulu eikä mikään ilman lunta. Mikään hirveä hössöttäjä en ole, lahjat ym tuppaa jäämään ihan viime tinkaan, vaikkei "pakollisia" lahjoja ole kuin ostaa kummitytölle.

Olen myös niin kaavoihin kangistunut, että joulut on oltava kotomaassa ja vanhempieni kanssa. Tällä tytöllä ei ole joulumieltä ilman niitä maailman tärkeimpiä ihmisiä ympärillä. Mites te lukijat, lähdettekö joulua karkuun vaikkapa ulkomaille?
 Mikä treenitauko? Niin, se josta kovin huutelin aiemmassa postauksessa, tunnustan, olin heti seuraavana päivänä järkyttävässä tuulessa tokoilemassa. Nouto oli ihan jees, palautus vaatii hieman viilaamista. Avon luoksetuloa viilailtu ja lähtee stoppaamaan heti, kun käsky tulee, mutta vauhtia on niin paljon, ettei pysähdy kuin seinään, täytyy muistaa ottaa läpijuoksuja ettei rupeaa ennakoimaan. Jäävät ok.

Pieni kurkistus tämän päivän ohjattuihin.
Kaukot - Ihan ensimäiseksi viiden metrin päähän koirasta, istu- käsky ja palkkaamaan koira. Sitten kokeenomainen suoritus, samalla etäisyydellä. Ei minkään valtakunnan ongelmia. Jatketaan treenausta, aikoja vaihdellen ettei rupea ennakoimaan.
Nouto - Harjoiteltiin palautusta, Rockylle olen päättänyt ottaa palautuksen sivulle. Pitää kapulaa hyvin, ei pureskele. Pitää nyt harjoitella aikaa, ettei heti nappaa kapulaa pois koiralta, kun se on tullut sivulle. Ei tuo silti niin hirveesti enään ole räkinyt kapulaa pois ja noutaa innolla.
Paikalla makuu - Avoimenluokan tyyliin, ei ongelmia tämäkään kanssa. Makaa valppaana ja hiljaa. Itseasiassa musta tuntuu, että Rocky on rauhallisempi avo paikalla makuussa, ei nuuhki maata tai katsele vieruskaveria.

Olen miettinyt pääni puhki ilmoitanko tuon juolukuun tokokokeeseen, avoimeenluokkaan. Meillä olisi kuitenkin melkein kuukausi aikaa treenata ja ehkä ruvettais taas treenaamaan hieman ahkerammin eikä vain kerran kaks viikkoon. Mietin myös, että meidän kisat olisi tältä vuodelta taputeltu, mutta kuinka paljon jännitän itse taas seuraavaa koetta jos nyt tulee pitkä tauko, juuri kun olen päässyt pahimmasta jännittämisestä yli. Olen koittanut hokea itselleni, että se on vain yksi koe, emme häviä siinä mitään ja emme ole kuitenkaan ihan keskeneräisiä, olemme avoimen luoka liikkeitä ottanut jo kauan sitten. Toisaalta pieni motivaation kärpänen taisi tänään taas purasta, joten ehkä se tästä, löytyisi vain tarpeeksi aikaa. Mutta joulukuun kokeen jälkeen olisi hyvä jäädä tauolle, niin kokeista kuin treeneistä, eikö.
Olemme nyt myös facebookissa klik!
Kokeillaan toimiiko tuo käytännössä mitenkään.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Koiran pukeminen

Postausta toivottiin ja päätin tarttua heti härkää sarvista. Aihe on mielenkiintoinen ja rupeaa olemaan aiheellinen tähän aikaan vuodesta.

Miksi koiria puetaan? Ilmojen ollessa kylmiä, pohjavillattomat ja turkittomat koirat ei tarkene ja niiden pukemisen ymmärrän vaikka tähän voisi joku heittää, miksi tuoda tälläiseen ilmastoon koiria jotka eivät pärjää ilman vaatteita. Pohjavillaisia koiriakin puetaan syksystä eteenpäin, itse hiemaan kieroon katsoin +10 asteen lämmöllä puettua saksanpaimenkoiraa talvimantteliin, taatusti koira olisi tarkentunut ilmankin. Itsellänikin on talvimantteli koirille olemassa, se on kovin kätevä kovilla pakkasilla jos koira joutuu odottelemaan esim. treeneissä pitkään autossa. Vaikka auto on juuri ollut käynnissä ja lämmennyt, ei se lämpö pysy kauan jos pakkasta on paljon. Misulla käytetään manttelia kovilla pakkasilla jo lenkeillä, se ei tarkene samanlailla kuin Rocky ja toisekseen pyritään suojaamaan sitä kaikin terveen järjen rajoissa kylmillä ilmoilla, koska siitä tulee niin kankea ja ilmeisesti luihin särkee, nivelrikkoinen kun on.

Ymmärrän myös sadepuvut, suojaa koiraa kurakeleiltä ja helpottaa omistajaa ettei tarvitse aina pestä koira lenkin jälkeen, ja kuinka hyvää jatkuva peseminen muutenkaan tekee koiran iholle.
Töppösetkin ymmärrän, on koiria jotka palelevat tassuista ja rauniokoirilla on ihan ymmärrettävää käyttää jaloissakin jotain. Misullekkin on töppöset olemassa koska se nostelee jalkoja jo pienemmilläkin pakkasilla, olemme epäilleet, että vanhuksen tassut on joskus päässeet paleltumaan. Koirille on olemassa kenkiä, pääasiassa pienille koirille, koska onhan niitä hirveen kiva pukea kuin vauvaa. Tai sitten ei.

Missä vaiheessa pukeminen menee sitten yli? 
Mielestäni siinä vaiheessa, kun sitä koiraa ruveta pukemaan kuin lasta. Markkinoilla myydään hirveesti "huppareita" ja muuta täysin turhaa vaatetta koiralle. Koirien pukemisen suhteen minulla on aina ollut aika jyrkkä mielipide ja olen täysin vastaan koirien turhaa pukemista, säältä suojaavat vaatteet on ihan jees. Nään vain punaista, kun törmään ihmisiin jotka pukevat koiriaan vain koska se on söpöä. Tottakai itsekin haluan, että mantteli jota käytän on hieno, mutta kriteerit vaatteiden hankintaan ei ole se, että koira on mahdollisimman söpö se päällä. On olemassa mekon tyyppisiä vaatteita, mitä järkeä näissä on? Ei mitään. Ja kuinka yllättävää, että nuo hemineet on suunnattu pääasiassa pienille koirille.
Useasti törmää ihmisiin jotka hankkivat koiran lapsenkorvikkeeksi ja sen huomaa mm. siinä miten niitä koiria puetaan kuin lapsia, vaatteita saatetaan vaihdella useammankin kerran päivässä, koiralla on "mekko" ja kengät. Niin, kuinka paljon se koira siitä nauttii? Miksi koirien ei anneta olla koiria?

Tässähän voisi kirjoittaa jo aiheen "koira lapsenkorviikkeena", mutta jätetään se seuraavaan kertaan.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Joulukalenteri?

Treenitauko on tuonut myös blogiin hiljaisuutta, ei ole aihetta mistä kirjoittaa, vaikka mieli on useammankin kerran tehnyt kirjoitella blogiin, ei siitä ole tullut mitään. En viitsi kirjoittaa "pakkopullalla", kuvamateriaaliakaan ei ole liiemmin tullut otettua ja näin taas vähemmän mitään kirjoitettavaa. Tarvikepostauksenkin yritin eilen tehdä, tuloksetta, anteeksi.
Tokon suhteenkin olen päätöksen jo tehnyt, emme jatka enään alokasluokassa tavoittelemassa TK1 tunnusta, seuraavaksi kun kisaamme, kisaamme avoimessa. Se milloin taas mennään kokeeseen on täysin auki, pientä viilaamista vaille valmiita, mutta nyt ei ole edes inspistä treenata joten taukoillaan. Ohjatuissa käydään kerran viikossa, mutta muuten tokotreenien suhteen vietetään hieman hiljaiseloa, kerätään ohjaajalle motivaatiota. Sen sijaan jälkeen on motivaatiota, mutta tuntuu päivät loppuvan kesken, ei vain ehdi ja jos ehtii niin sitten on jo pimeää, tämäkin viikonloppu meni pyrähdeksellä ohi, aikaa ei ollut yhtään treenata koiran kanssa.
Misullakin on juoksut alkanut, sitä sotkun määrää. Juoksupöksyt yllättäen hyvässä piilossa, koirat onkin saaneet olla ulkona nyt aika paljon. Rockya jo tyrkytin vanhemmilleni hoitoon tärppien ajaksi, saas nähdä.

80 lukijan kunniaksi on tulossa My Day joko kuvina tai videolla.
Treenitauon vuoksi nyt ei ole toistaiseksi tulossa treenipostauksia eikä myöskään koepostauksia, joten ehdotelkaa aiheita joista kirjoitan. Esim. mielipidepostauksia voin kirjoittaa, mutta mistä? 
Toinen asia jota olen pähkäillyt, järjestäisinkön jonkin sortin joulukalenteri jutun blogiin? Millaisen? Ehdottakaa!

tiistai 12. marraskuuta 2013

Jälkeä, jälkeä ja tarhaa

Ilmatieteenlaitos lupaili hyvää säätä ja tartuttiin tuumasta toimeen, pähkäiltiin jälkipaikat ja päätettiin tehdä myös verijäljet. Molimmista jäljistä tein lyhyet syystä että ollaan viimeksi jäljestetty, noh, turhan kauan sitten.

Peltojälki ole aika surkea, ekalla suoralla taisi mennä sekaisin Elisan hajuista, kun karkasi pihasta ja juoksi suoraan jäljelle jota tein, ekan kulman jälkeen hieman hukassa, toinen kulma huomattavasti parempi. Peltojälkeä ei olla taidettu tehdä edes kuin ihan alkukesästä, MEJÄä sitten enempi.
Verijäljellä Rocky jäljesti paljon rauhallisempi ja paremmin mitä edellisellä kerralla, yksi hukka tai tarkistus, että kuvaaja pysyy perässä ja muuten pysyi hyvin jäljellä koko ajan. Suora se ei ollut, ei todellakaan, on muuten pirun vaikeeta mettässä päästä kulkemaan suoraan, aina kaareutuu johonkin suuntaan.

Käytetään nyt kaikki mahdolliset jäljelle sopivat ilmat hyväksi, joskin vesisateellakin täytyy vaan mennä, kokeidenkään säistä koskaan tiedä.



Tarhan teko oli viikkoja sitten vain pientä silausta vaille valmis, ovi tuotti ongelmia ja se jäi. Eilen päivän vaihtuessa jo iltaan sain inspiksen mennä tahkomaan oven kanssa ja tänään, kaatosaateessa naputtelin viimeiselle sivulle verkon kiinni. Ihan mielellään jäivät tarhaan väyläämään luita vaikka vettä tuli kiitettävästi alas. Yhdelle sivulle jätettiin ainakin toistaiseksi sama verkko joka ympäröi muuta pihaa.


Hintahaarukkaa joku kuitenkin haluaa tietää niin tässä

-Puutarvikkeet 0€ löyty suulista ja loput saatiin
- Verkko 2x 180cmx30cm 140€
- Sinkilät 10-12€
- Hiekka 200€
- Naulat ?
Yhteensä 352€

Luu syöty, joko pääsis sisälle...

lauantai 9. marraskuuta 2013

Tokokokeiltiin

Kiinnostus tämän päiväiseen kokeeseen on ollut täysi nolla, polvivaivani antoi tekosyyn ja tälle päivälle sain lääkärintodistuksen jos polvi näyttää siltä etten pysty lähtemään. Vaikka kiinnostusta ei ollut juurikaan, aamulla lähdettiin kohti Noormarkkua.

Alokasluokka alkoi klo 11, koiria 14 ja me kolmanneksi viimeisiä, pieni tylsistyminen ehti tulla niin koiralle kuin minullekkin. Seuraamiset kusi, kun koiralla nokka maassa vähän väliä, estehyppyyn siityessä ei kuulolla yhtään vaan hajut vei. Huoh. Kunnialla suoritettiin eikä tullut nollia.

Luoksepäästävyys- 10
Paikalla makaaminen- 10
Seuraaminen kytkettynä- 7
Seuraaminen taluttimetta- 7
Maahanmeno - 8
Luoksetulo- 8½
Liikkeestä seisominen- 9
Estehyppy- 7, kaksoiskäskyllä meni ja sen jälkeen esteen viereen haisteleen maata.
Kokonaisvaikutus- 9
ALO1 164,5p. 8/14

Nyt pähkäillään jätetäänkö alokasluokka tähän taakse vai haetaanko se TK1. Muutama päivä aikaa miettiä lähteekö ilmo loppu kuun tokokokeeseen vai ei, avointa en uskalla vielä silloin debytoida vaikka suht valmiita ollaan. Mitään pitkää kisataukoakaan en välttämättä halua etten jännitä taas sen takia seuraavassa kokeessa. Piilopaikalla makuu ei ole ongelmia tuottanut, joten ei olisi kuin pientä viilaamista niin voitais kokeilla. Saas nähdä.


torstai 7. marraskuuta 2013

Aktivointia


Kun huonot ilmat piinaavaat, koitetaan meillä keksiä erilaisia aktivointeja koirille. Olin juuri käynyt ostamassa herkkuja koirille, joten tungin ne tyhjiin muropaketteihin. Taiteiluiden kautta onnistui juuri ja juuri videokuvaamaan tuolla isolla linssillä videon. Miten te aktivoitte koirianne?

Treenatakin varmaan pitäisi, lauantaina koe. Ekaa kertaa on olo ettei kiinnosta edes mennä koko kokeeseen, en tiedä miksi. Huomenna on pakko, ihan oikeasti reenata.

Olemme ystäväni kanssa aloittaneet projektin "kohti kevyempää", minulla menossa neljäs päivä, salilla käyty ja huomenna tiedossa sali + uinti päivä. Voin vain kuvitella miten ihana olo on tuon jälkeen, ensin salille ja siitä uimaan. Muutenkin on nyt tiedossa ahkeraa kuntoilua.
Kysympä siis, kiinnostaako ketään silloin tällöin lifestyle- postaus? Esim. kerran viikossa? Vaikka vuoden loppuun saakka?

maanantai 4. marraskuuta 2013

Aito rakkaus

En muistakkaan milloin viimeksi olen ollut yli viikon postaamatta blogiin yhtään mitään. Viime viikolla on sattunut "paljon",  jonka vuoksi koiran kanssa käytiin verikokeissakin, kaikki kuitenkin niiden osalta täysin kunnossa. Sen kummemmin en vain jaksa ruveta asiaa blogissa enään setvimään, olen saanut toistaa samaa asiaa jo kyllästymiseen saakka. Kiitos Lindalle maanantai yön tuesta jonka sain soittaessa, olet korvaamaton. Kiitos myös teille muille jotka olette tukeneet, kun hetken luulin maailman romahtavan, päässä pyöri jo koiran eläkkeelle jättäminenkin. Pikku hiljaa asiat aukenivat ja elämä jatkuu nyt normaalisti.
Viime viikko meni suht hiljaiselolla, epätodellisuus iski minuun kovempaa kuin koskaan, maalailin piruja seinille, motivaatio kaikkeen tekemiseen katosi. Torstaina sain itseni ja koirani raahautumaan kaatosateeseen treenailemaan, vitsi se oli pätevä. Motivaatio tokoon on jossain hukassa, mutta kun pitäisi, sunnuntaina koe. Sen sijaan motivaatio jäljen tekoon on ihan hirveä, miksi se iskee tälleen syksyllä? Höpöteltiin tällä viikolla menevämme tekemään koirille peltojäljen. Kiinnostaisikohan jotakin video jäljestä vai skippaatteko jos lisään tänne?
Objektiivini rupeaa kenties tulemaan tiensä päähän pikku hiljaa, tarkennuksen kanssa on nykyään aivan järkyttäviä ongelmia. Hyviä liikekuviakaan en tahdo enään saada, joten pahoittelen. Pikku linssi sanoi itsensä irti pari viikkoa sitten, olen täysin puhelimen kameran armoilla jos videoita haluan, huoh.