sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Vaikeeta

Välillä ihan tosissaan miettii mihin on päänsä tunkenut, mihin on ryhtynyt valittuaan harrastukseen koirat ja niiden kanssa harrastamisen, etenkin tavoitteelliesti. Koiran pienikin epänormaali käyttäytyminen järisyttää maata ja pelko pahimmasta hiipii heti takaraivoon. Yrittäen silti samalla muistaa, että koirakin vanhenee, toiset nopeammin kuin toiset.

Käytiin treenailemassa kunnolla lähes kuukauden tauon jälkeen, oletin koiran olevan motivoitunut tekemään duunia, mutta se yritti just sieltä mistä aita on matalin, se ei tehnyt töitä sillä tarmolla ja innolla mitä tuosta välillä saa irti. Estehyppy oli ainoa joka sujui täysin putkeen. Kaukoissa ongelmia tuottaa ensimäinen istu käsky, joutuu antamaan kaksois käskyn. Seuruu oli ihan hyvää, kontakti pysyi, mutta en saanut koiraa sellaiseen vireeseen johon se pystyy ja jolla se useasti tekee töitä. Jos ihmisen vertaa niin tuo oli asenteella tehdään nyt sit jos on pakko. Tai sitten se vain tuntui musta siltä. Sitä turhautuu itse, ei saisi, ei todellakaan ja siinä vaiheessa onkin parempi lopettaa kokonaan siltä erää.

Rocky on loppujen lopuksi pirun vaikea koira treenatessa, kouluttajamme sanoja lainaten "se koira on vähän sellanen jota täytyy välillä tuuppii ja tökkii aina sillon tällön. Nyt kun se teknisesti osaa, niin pitäis alkaa vähän viritteleen sitä." Jep, se on juuri tuota ja toisekseen se ottaa mun fiiliksestä "itteensä". Jos mä "hermostun" / turhaudun, Rockyn vire laskee samantien. Nenätyöskentelyyn tuolla riittää aina, ihan aina motivaatiota, toko on asia eri. En tiedä olenko vain yksinkertaisesti kaavoihin kangistunut ja tylsistyttänyt koiran toistamalla samoja liikkeitä aina vaan ja / tai liian pitkillä treeneillä? Joko mä nyt oppisin ja saisin aikaiseksi pidettyä treeneistä kirjaa, suunnitella aina joka ikiset treenit kunnolla. Me nyt kokeillaan viemällä kotoa kaikki lelut pois, lelut ja leikit tulee ainoastaan mun kautta, pari päivää pelkkää remmilenkkeily ja huomiointi minimoidaan, seuraavat treenit suunnitellaan äärimäisen hyvin ja pidetään lyhyinä, leikki -> pari toistoa jotain -> leikki -> loppu palkka, koiran päivän ruoka.

Teidän piti myös saada tänään videomateriaalia treeneistä, mutta kamerasta loppui akku, seuraavista sitten.

torstai 26. joulukuuta 2013

Meidän joulu 2013





Tuttuun tapaan vietimme joulun vanhempieni luona, suuntasimme maanantaina kohti Raumaa. 
Matkalla käytiin tiputtamassa kummitytölleni lahja sekä mummulasta hakemassa koirille pappan vanhan opaskoiran pannat, olin näppärästi unohtanut ottaa kaiken tavara paljouden keskellä koirien remmit ja pannat mukaan. Nyt on koirilla hienot nahkpannat, ei taida moisia oikein enään mistään saada. 
Ehtoolla myös sytytettiin Dixin haudalle kynttilät, voi kumpa tuo koira olisi edelleen täällä.


Jouluaamu alkoi perinteisesti saunalla, päivemmällä syötiin äitin tekemää hyvää ruokaa.
Muka parempi puoliskoni oli aattona töissä ja odoteltiin häntä ennen lahjojen avaamista.
Saatiin kaikkea tarpeellista tavaraa kotiin, kattiloita, paistinpannuja, rahaa, sain myös hupparin.
Mummulta sain myös toivomani villasukat ja lapaset. Hani osti mulle korun jota jo kesällä Reikossa kattellin. Kiitos.

Tietysti parasta oli olla kaikessa rauhassa perheen kanssa, pelailtiin, katseltiin vanhoja dioja ja ihan vain oltiin.
Joulupäivänä käytiin tuttuun tapaan mummun ja pappan luona syömässä,
meidän lisäksi paikalla oli isäni veli perheineen. 
Koko joulu oli yhtä herkuttelua, nyt on taas mahat täynnä jouluruokaa,
 joulumieli on kyllä ollut hieman hakusessa, ulkona ei lumesta tietoakaan, 
vettä satanut tätä päivää lukuunottamatta koko viikon. 


Mahtava joulu jälleen kerran, haikein mielin saavuttu tänään takaisin kotiin. 
Näiltä näkymin uutena vuotena taas.

Koirat ovat todella väsyneitä, ei ole juuri kotona näkynyt, 
Rockya sen verran mitä sohvalla hetken nukkui. 
Toivottavasti kaikilla oli ihana joulu eikä mitään murheita ja stressiä. 
Viettäkää myös uutta vuotta fiksusti. 
Me painellaan nyt lenkille.

Mitä lahjoja te saitte? 

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Muiden kuvien väärinkäyttö

Sunnuntaipäivä aloitettu tekemällä sähköinen rikosilmoitus, tunnetteko ihmiset, jotka käytätte muiden kuvia luvatta ja vielä ominanne sekä esitätte, että kuvan eläin on sinun, syyllistyt tekijänoikeusrikkomukseen. Itseäni pistää suunnattomasti sapettaa feikkiprofiilien tekeminen ja vielä, että käytetään muiden kuvia ominaan. Sama ihminen käytti muiden kuvia väärin kesällä, profiili poistettiin ja nyt se on facebookissa jälleen! Sinä joka olet syyllistynyt myös käyttämään minun kuvaani, asia on viety eteenpäin. Ilmeisesti olet ainakin lukenut blogiani, koska olet kuvan täältä ottanut, toivottavasti myös näät tämän postauksen.


"Tekijänoikeusrikkomuksesta säädetään tekijänoikeuslaissa. Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta valmistaa teoksen kappaleen tai saattaa teoksen yleisön saataviin lain vastaisesti tai rikkoo moraalisia oikeuksia, tuomitaan tekijänoikeusrikkomuksesta sakkoihin.

Törkeämmistä loukkauksista säädetään rikoslaissa. Tahallisesta ja ansiotarkoituksessa tehdystä tekijänoikeuden loukkauksesta, joka on ollut omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa oikeuden haltijalle, voidaan tuomita vankeutta enintään kaksi vuotta. "

Toivon todella, että yksikään kuvani ei leviä täältä enään mihinkään ilman MINUN lupaani! Ilmeisesti vesileimat pitää laittaa kuviini takaisin tälläisten idioottien takia. 

Käykäähän te muutkin kurkkaamassa löytyykö teidän kuvia täältä. 

Kiitos sinulle joka ilmoitit minulle asiasta!

Kiitos ja hyvää joulunaikaa. 

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Toivotamme...

On se aika vuodesta, kun blogi hiljenee, hieman tavallista aikaisemmin kylläkin. 
Tällä hetkellä jouluhömpötykset vie aikaa ja jaksamista blogilta.

Luuhullut laumanjohtajineen toivottaa oikein ihanaa ja rauhallista joulua!
Myös siltä varalta, että vietämme hiljaiseloa vuoden vaihteeseen saakka,
toivotamme oikein menestyksellistä ja tuloksellista uutta vuotta 2014!

Kiitos uusille ja vanhoille lukijoille kuluneesta vuodesta,
toivottavasti pysytte seurassamme taas ensi vuonna!
Ensi vuonna luvassa uusia juttuja, pysykäähän kuulolla!

//edit: kommentteihin pyrin hiljaiselosta huolimatta vastaamaan normaalisti.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Doboilemaan

Dobo kurssit ovat rantautuneet myös tänne meidän suunnille, tokokouluttajamme aloittaa dobo kurssit tammikuussa ja en voinut muuta kuin ilmoittautua mukaan Rockyn kanssa! Viime toko kerralla testattiin uskaltautuuko uuno edes pallon päälle, kyllähän se siihen kapusi, pienet "vitutus" äänet piti myös pitää.

Odotan aivan innolla kurssin alkamista, samalla pääsee itsekin sulattelemaan kinkkuja. Olen salaa toivonut joulupukin lukeneen ajatukseni ja hankkivan meille dobopallon.

Mitä Dobo sitten on?
Dobossa saat treenattua lihaskuntoa niin itsellesi kuin koirallesikin, dobossa koiralla kehittyy lihaskunto, tasapaino, liikkuvuus ja kehonhallinta, samalla se parantaa ihmisen ja koiran välistä suhdetta. Lajissa liikkeitä on kolme, koiran, ihmisen ja yhdessä tehtäviä liikkeitä. Koiran kehonhallinta ei ole itsestäänselvyys joten dobosta on paljon hyötyä harrastuskoirille, varsinkin niissä lajeissa joihin kuuluu vauhdissa käännöksiä ja kehonhallintaa.

Tokossa koira kulkee ohjaajan vasemmalla puolella ja näin koiralle tulee helposti koko lihaksistoon jäykkyyttä. Alentunut nivelliikkuvuus ja lihaskireys syntyvät usein juuri yksipuolisesta kuormituksesta, joka pitkään jatkuessa voi aiheuttaa lihaksiin tasapainohäiriön, tämän takia lihaksistoon kannattaa kiinnittää huomiota. Koska dobo parantaa myös kehonhallintaa, tällöin mm. sivulle tulot sujuvat tehokkaammin.

Koiran harrastamasta  lajista toki riippuu, miten suuressa roolissa fyysinen jaksaminen on, mutta jokainen tietää omalta kohdaltaan, että hyvässä fyysisessä kunnossa jaksaa enemmän ja pystyy keskittymään paremmin.
kuva: ehyt

Dobosta lisää, kun olemme aloittaneet ja perehtyneet lajiin kunnolla!

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Suunnitelmat / tavoitteet vuodelle 2014

Olemme jääneet kisatauolle ja treenejäkin ollut harvemmin, loppuvuosi mennään vähän rennommin ja joulun aikoihin sitten kunnon treenitaukokin. Pyöritelty päässä suunnitelmia ensi vuodelle ja aikalailla selvillä vesillä mennään.

Kurkataan ensin hieman menneeseen vuoteen, tavoitteet täyttyi "tärkeimmiltä" ja haviteltuimpien osalta täysin. Treenattiin täysillä, sata lasissa, välillä tunnuimme rämpivän syvällä ojassa, mutta se halu päästä päämäärään oli niin suuri ettei ne rämpimiset lannistaneet kokonaan. Mennyt vuosi on ollut antoisia, opittu paljon ja ylitetty itsemme, ennen kaikkea tutustuttu uusiin tuttavuksiin ja saatu niistä hyviäkin ystäviä.

  • Bh-koe
Ehkä tavoitteista se suurin, iso kynnys ohjaajalle, eka koe koiran kanssa. Kahteen kertaan kutsui tiemme kohti BH- koetta, mutta toiselle kerralle minä ohjaajana luotin koiraani, sain pahimman jännityksen pois ja koirakin toimi paremmin. Toteutunut
  • Jäljestys
Luvattoman vähän treenailtiin, mutta uutena tuttavuutena ja innostuksena tuli MeJä. Olin kovasti halunnut käydä FH- kokeessa tänä vuonna, mutta ei juurikaan treenailtu jälkeä tavoitteellisesti. MeJä vei mukanaan ja keskityttiin enemmän siihen. Muutamat peltojäljet tehtiin ja ajettiin.
  • Esineilmaisu
Mahdoinko pari kertaa treenailla? Tavoite epäonnistui totaallisesti.
  • Esineruutu
Esineruutua treenailtiin jonkin verran, tähän en ollut asettanut sen kummempia tavoitteita, tavoitteena oli saada koira tuomaan esineen ja kyllä se sen toi. Eli toisaalta toteutunut
  • TOKO ALO
Neljän kokeen verran se vaati kunnes ALO1 räpsähti, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen. Tehtiin se mitä halusin. Toteutunut



 Bh- koe oli se jota hamusin kaikkein eniten, nälkä kasvoi syödessä, tokokokeissa pyörähdettin useammin mitä olin kuvitellut. Iso kiitos kouluttajillemme, treenikamuille ja miehelle, pyydän myös anteeksi ettei minua juurikaan kotona näkynyt vaan vietin ehtoot kentällä koiran kanssa.

Entä sitten ensi vuoden tavoitteet? Olen pähkäillyt ja miettinyt realistisia tavoitteita. Innostus on suuri tänä vuonna tehtyyn uuteen tuttavuuteen lajiltaan MeJä.

Tavoitteet vuodelle 2014

  • MeJä
Lajina täysin uusi tuttavuus, mutta siihen hullaannuttiin heti! Itse tykkään tästä enemmän kuin PK jäljistä ja koirakin näyttää suuria motivaatiopuuskia verijälkeä kohtaan. Olen varovaisesti saanut pieniä uskonkipinöitä siihen, että käytäisiin ensi vuonna MeJä kokeessa.

  • Toko AVO
Tavoitteena debytoida ensi vuoden puolella avoimessa luokassa ja avo luokan suhteen asetan tavoitteeksi TK2 koularin hakemisen. Liikkeet on itselleni ja koiralle mielekkäämpiä kuin alokasluokan tylsät ja ykstoikkoiset liikkeet.

  • Esineilmaisut
Jos nyt ihan oikeasti saisin itselleni motivaation kohdilleen ja lähteä työstämään koiralle esineilmaisua, jotta joskus voitaisiin FH- jälki kokeeseen itsemme tuupata.

  • Peltojälkeä
Enemmän treeniä peltojäljen suhteen, mitään suurempia tavoitteita en vielä ensi vuodelle uskallakkaan miettiä, kuten niitä kokeita. Jos kahden vuoden sisällä debytoitaisiin ensimäinen peltojälkikoe?

Muita lajeja sitten höntsäillään enemmän ja vähemmän tavoitteellisesti. Yllämainitut jutut päällimäisinä. Tiedän mitä haluan saavuttaa koiran kanssa tulevaisuudessa ja olen ajatellut tuvelaisuutta ja suunnitelmia pidemmällekkin, mutten niistä täällä vielä hiisku, enkä ole asioista muutenkaan sen enempää muiden kuin perheenjäsenten ja treenikamujen kanssa jutellut.

Tähän vuoteen on mahtunut kaikenlaista, pari koiran loukkaantumista jonka takia ollut pienen pieniä sairaslomia, mutta päällimmäisenä mielessä on ne onnistumiset sekä asetuttujen tavoitteiden toteutuminen. Vaikka koira on tuottanut välillä harmaita hiuksia, on sen kanssa äärettömän antoisaa ja hienoa treenata, Rocky on opettanut minua itseäni aivan suunnattoman paljon! Olen myös äärimmäisen kiitollinen, että koira on pysynyt terveenä (lukuunottamatta niitä loukkaantumisia) ja sen kanssa on saanut treenailla. Toivon, että pysyy vielä tulevina vuosinakin terveenä, hyvä vointisena ja motivoituneena työn tekoon. Rockyn kanssa harrastetaan niin pitkälle kuin sen kunto, terveys ja ennenkaikkea intoa ja halu tekemiseen on tallella, tietenkin vanhemmiten ei ole enään niin rankkoja treenejä, mutta aina mennään koiran ehdoilla. Misun suhteen toivon, että se pystyy elämään vielä mahdollisimman pitkään ilman polven nivelrikon kipuja.

Toivotamme antoisia treenihetkiä ja onnistumisia tulevalle vuodelle!

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Pentukuumeilua

Olen jonkin aikaa kärsinyt pentukuumeesta, eikä loppua näytä tulevan. Olen pyöritellyt päässä paljon koirarotuja sekä kasvattajia. Etsin PK- rotuista koiraa, harrastuksina kiinnostaa eniten TOKO sekä jälki, ehkä pienoisesti olen ruvennut kiinnostumaan agilitysta, mutta en usko, että päälajina harrastettaisiin.

Entä sitten rotu? Olen päätynyt kahteen rotuun, bordercollie sekä sakemanni (ylläri). Sakemanni ollut aina talossa ja tähän asti ollut aina se ykkösrotu ja tuntunut aina omalta, kuitenkin haluaisi ehkä kokeilla jotain uutta. Jos kallistuisin kokonaan beeceen puoleen, olisi sen oltava työlinjainen ja jos ulkonäköseikkoihin mennään niin lyhytkarvainen, pitkäkarvaiset ei oikein iske, plussana pystyt korvat. Jos ajattelisi, että lähtisin nyt vakavasti etsimään sopivaa kasvattajaa sekä yhdistelmää, päätyisin tod.näk bc:n puoleen, onhan tässä talossa jo sakemanni. Beeceessä on ainoa miinus, että se on loppujen lopuksi niin pieni, mutta monipuolisuudeltaan vähintään sakemannin luokkaa.
kuva: wikipedia
Sukupuoleltaan ehdottomasti uros, Misu tulee näiltä näkymin jäämään viimeiseksi nartuksi tässä talossa. Jos minulta kysytään, lähtisin etsiskelemään vakavissani pentua nyt, mutta kun kanssani samassa talossa asuu toinenkin jonka mielipidettä on kysyttävä, vaikka sille on aivan sama millaisen harrastuskoiran itselleni hankkisin. Kuitenkin hän haluaa itselleen berniä ja olen sanonut, että sellainen sitten tulee taloon, kun tulee. Siitä ei kuitenkaan tule minun koiraa.

Olen myös pyöritellyt päässä milloin sitten olisi oikea hetki ottaa se toinen harrastuskoira itselleni? Kuitenkin tiedän, että haluan treenata ja harrastaa tavoitteellisesti, saada siitäkin kisakoira. Rockyn kanssa kaikki aloitettiin aivan liian myöhään, ties missä sitä oltaisiin nyt, jos olisin pennusta saakka treenannut näin tavoitteellisesti mitä nyt. Rocky täyttää kuitenkin keväällä viisi, se ei vaadi ihan niin paljon aikaa mitä kovin nuori koira, aikaa kyllä olisi yhden pennun treenaamiseen, hoitamiseen ym samalla mitä kahden aikuisen koiran kanssa, pennun treenaus menisi samalla kertaa kuin Rockyn.
Toisaalta, olisiko kuitenkin järkevämpää vasta sitten, kun Rocky rupeaa jäämään eläkkeelle? Johon saattaa mennä vielä tovi, toivottavasti. Misu taas ei vie aikaa paljoakaan, se kulkee välillä treeneissä mukana saadakseen vaihtelua. Mielestäni Rockylla ja pennulla olisi ikäeroakin sopivasti.

Kuitenkin asiassa on monta muuttujaa, enkä usko, että pentukuumeiluun saan helpotusta vielä hetkeen. En ainakaan sitä omaa uutta harrastuskoiraa vielä, minulla on kuitenkin kaksi koiraa tässä ja mies haluaisin vihdoin sen oman koiran, bernin. Molemmista saksalaisista tuli kuitenkin täysin mun koiria vaikka molempia meistä tottelee, kuitenkin minua paremmin, ymmärrän, että toinen osapuoli koiraihmisenä haluaisi myös itselleen koiran jonka kanssa mahdollisesti myös innostuisi harrastamisesta kunnolla.

ps. näin joulukuun kunniaksi en järjestä joulukalenteria, 
mutta postauksia tulette saamaan hieman useammin, monipuolisempia ja erilaisempia mitä yleensä.

tiistai 3. joulukuuta 2013

My First Time- Haaste

Sain haasteen Think Positive blogin kirjoittajalta ja koska tämä on erilainen mitä aiemmat haasteet joihin meidät on vedetty mukaan, päätin tämän tehdä.

Ideahan tässä on vastata kysymyksiin ja haastaa viisi muuta blogia, laitan ne tonna alas jos jaksan haastaa muita.

1. Ensimmäinen sanomasi sana?
Voihan vihtori, kun muistaisi... Kai se on ollut äiti tai iskä?
Muistan kuitenkin, että vetoketju on ollut keturi.

2. Ensimmäinen hyvä ystävä?
Eräs Mia jonka kanssa en ole vuosiin enään ollut yhteyksissä,
asuttiin kerrostalossa sen aikaa, kun rakennettiin meille omaa kotia ja siellä häneen tutustuin.
Mia kuitenkin muutti ennen meitä ja sen jälkeen ei olla enään yhteyksissä oltu, enkä kyllä ihmistä varmaan mistään löytäisikään vaikka haluaisin. Emmi oli myös aikoinaan yksi parhaimmista ystävistäni, mutta erinäisistä syistä emme ole enään väleissä.

3. Ensimmäinen lemmikki?
Saksanpaimenkoira narttu Dixi. <3
Marsukin nimeltään Maisa mulla oli, se oli minun ihan oma lemmikkini.

4. Ensimmäinen pelko?
Eiköhän se ole nuo käärmeet ja pimeä.

5. Ensimmäinen luokanopettaja?
Salme, ehdottomasti yksi lempiopettajistani!

6. Ensimäinen puhelin?
Sain joskus ala-asteella, joku kauhea Sony ericsonin halko. 

7. Ensimmäinen tänään lähetetty tekstari?
" No en ehtin..."

8. Ensimmäinen video Youtubessa/postaus blogissa?
Youtubessa joku video Dixistä, kun tykkäsin hirveesti tehdä niitä, ensimmäinen julkaistu 26.3.2007
Nolo.
Blogissa joku esittely teksti.




9. Ensimmäin seuraamani henkilö tai tilaamani blogi?
En muista, anteeksi.

10. Ensimmäinen iso/kallis ostos?
Hmm.. Jaa'a, pitäiskö oikeasti muka muistaa?

11. Ensimmäinen ulkomaanmatka?
Joko Turkkiin tai Kreikkaan, en nyt ole ihan varma kumpi.

12. Ensimmäinen harrastus?
Ratsastushan se.

13. Ensimmäinen suudelma?
Pyh, kehtaako muka julkisesti sanoa? No Vellu...

14. Ensimmäinen seurustelukumppani?
Vellu

15. Ensimmäinen moottoroitu kulkuneuvoni?
Skootteri

Haastan tämän tekemään kaikki jotka tämän lukevat.

maanantai 2. joulukuuta 2013

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Sanoinko muka ääneen?

Sanoinko muka julkisesti miten rauhallinen Rocky on ollut vaikka Misulla tärpit. Anteeksi, mutta vedän sanani takaisin, sitä se ei ole ollut enään viimeiseen kolmeen päivään. Tuntuihan se ihan liian hyvältä ollakseen totta, että toinen pystyy olemaan ihan rauhassa ja ennen kaikkea syömään, ruokaan tuo ei ole koskenutkaan koko tämän kolmen päivän aikana, ei vaikka koittaa tehdä miten herkullista.

Ja ääni/kuvanäyte olkaa hyvä. 

Voi kyllä, ette varmasti voi kuvitella miten lähellä on hermoromahdus ollut, tuo meteli, hermoja raastavaa. Kuitenkin sitä yrittää muistuttaa itseään ettei koira haluilleen mitään voi eikä sille voi "suuttua". Ja miten vaikeaa pienellä miehellä onkaan, kun minä menen samaan huoneeseen missä tuo ihanan tuoksuinen tyttökin on. Lenkkeilyistä ei tule mitään, hyppii päin, piippaa, kääntyilee ja tekee voltteja jotta pääsisi takaisin kotiin, taikaisin päin pieni mies saa vauhtia jalkojensa alle ja hermot on tällä immeisellä koetuksella. Askel eteen ja seis, askeel eteen ja seis, tätä se oli koko loppu 700m kotiin, kun oli jo liian kiire. 

Ja minä kun mietin ottavani liikunta viikko haasteen vastaan, mutta tälläisellä lenkkeilyllä ei kyllä pitkiä ulkoilureissuja tule tehtyä, kun ei tuota uunoa uskalla nyt edes irti päästää, kotiin se juoksee kuitenkin suoraan. Taidan toteuttaa vasta myöhemmin.