tiistai 30. joulukuuta 2014

Se olis siinä

Sitä alkaa vuosi olemaan pulkassa, mahtui huimasti hyvää ja jonkin verran surua, päällimäisenä lauman vanhimman pois meno. Häjy on astunut Misun tassuihin ihan hyvin, vaikka aina ei tiedä onko koira vai kala, välillä tuntunut ettei sovi omaan käteen ollenkaan, mutta harrastuskoiran paikan Häjy on todistanut ansaitsevan, se on huikee. Tietysti harmaita hiuksia on aiheuttanut osittain myös Häjyn ikä, sen on omasta mielestään pakko kokeilla. Toisaalta, on tässä tullut myös todettua, että pelkäksi kotikoiraksi tuosta ei ikimaailmassa ole, sen pää ei kestäisi sitä. Kuitenkaan en osaisi tällä hetkellä toivoa parempaa, halusin tehokkaammalla moottorilla olevan koiran ja sen sain. Joskin Häjy pehmeys tuotta hieman päänvaivaa välillä, vaikkei se sitä olekkaan liiallisuuksiin, tietyissä tilanteissa siitä pienestä pehmeydestä on hyötyä. Ensi viikolla tyypillä on luustokuvat, välikuvissa elinkelvolliseksi todettu, mutta vähän jännittää.
Ensimäiset rakettien pamaukset ollaan tänään kuultu, onneksi koirat ei välitä, treenatessakin pamahti pari kertaa, muttei kumpikaan huomannut koko ääntä. Huomenna täytyy pelata varmemman päälle ja pitää enemmän kiinni, Rockysta tiedän ettei se lähde mihinkään eikä se huomaa edes koko raketteja, Häjy on vielä kuitenkin hieman kysymysmerkkinä, että miten suhtautuu vaikkei se tänään pariin pamaukseen reagoinutkaan. Pitäkää koiranne kiinni, tiedän itsekin, että kuuden jälkeen on koirat käytettävä pihalla, mutta huolehtikaa ettei ne rakkaat karvakorvat pääse karkuun jos päättävät yrittää. 

Blogi on mielestäni vuoden aikana kehittynyt roimasti, uusia lukijoita ollaan saatu ihan hirmuisesti. Kiitos. Jokaiselle. Yhdessä uuteen vuoteen. Näiden myötä hyvää uutta vuotta!

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Uusi runko

Äkkiä se joulu tuli, mutta ihan yhtä nopeasti se oli kyllä ohikin. Lahjoista päätellen olen ollut kiltti, tosi tarpeellisia ja hyviä lahjoja, ylitse muiden on kuitenkin uusi Nikon runko. Eilen pääsin ulkoiluttamaa kameraa ekaa kertaa ja tutustumaan siihen paremmin ja tänään jatkui. Vielä ollaan vähän hakusessa, mutta eiköhän tässä pikku hiljaa pääsee käsitykseen. Olin tutkaillut D7100 runkoa ja pakettin avattua moinen paljastui. Kovin on taas motivaatiota raahata kameraa mukana. Ja elämää helpotti suuresti myös 18-55mm objektiivi, aiempi on rikki, nyt helpottaa kummasti mm. videoiden kuvaamista.
Jouluksi tosiaan saatiin ihan kunnon kinokset lunta, tosin minua ei haittaisi vaikka sitä sataisi vielä reippaasti lisää. Lumityöt on ihan kivoja ja koirien kanssa on kiva tarpoa umpihangessa. Samalla saa hyötyliikuntaa itselleen ja koirille tekee lihaksille hyvää. Joulun vietosta kotiuduttiin sisaruksieni kera, ulkoitua onkin tullut paljon ja tänään saatiin nauttia hienosta joskin pilvisestä, kymmenisen asteen pakkassäästä. Pientä treenitaukoa tupannut joulunalla, mutta tarkoituksena olisi hieman treenata nyt kun on valokuvaajiakin.

Häjy alkaa olemaan jokseenkin rasittavassa iässä, pitkään olen sen touhuja seurannut Rockyn kanssa ja miettinyt, että Rockyna mulla olisi mennyt hermot jo aikoja sitten ja sanonut kakaralle jotain. Toistaiseksi Rosku on vain murissut tai hieman hampaita näytellyt, mutta tänään sen pinna paloi ja teki kakaralle selväksi rajat. Jonkin verran kakara pisti hanttiin, ärinä oli aikamoista, lopulta kakara tippui pellolta ojaan. Ihmettelen vaan miten jollain koiralla voi olla noin pitkä pinna, tietysti Häjyllä alkaa osa "ärsyttämisestä" /leikistä olemaan jo kokeilua ja Rocky toki tietää missä on pentumaisen leikin ja kokeilun raja.
Miten teidän joulu sujui? Mitä lahjoja sait?

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Jouluja!

Tällä kertaa jäi ns. viralliset joulukortti kuvat ottamatta, osittain jo lumettomuuden vuoksi. Onneksemmi saimme myös tänne valkoisen joulun. Olemme jo eilen lähteneen joulunviettoon ja eilen aamuisella metsälenkillä räpsäsin koiralaumasta kuvan, tosin kännykkälaatua. Kuvassa siis Roksun ja Häjyn lisäksi, Häjyn isä.
Tänä vuonna ei varsinaista taukoa tule loppuvuoteen kuten yleensä. Tai ainakaan suunnitelmissa ei moista ole. Tämän myötä oikein hyvää Joulua jokaiselle!

maanantai 22. joulukuuta 2014

Unelmil on hintansa

D5100 on palvellut minua hyvin jo pitkän tovin, haastavat ilmat ja paikat. Ulkoisesti edelleen lähes täydellisessä kunnossa. Rakkaani kuitenkin joutaisi jo viettämään eläkepäiviään, enään ei tahdo palvella niin kuin minä tahtoisin. Onhan se kestänyt kymmeniä tuhansia kuvia, paukkupakkasilla, vesisateissa, pienet koirien törmäykset, ikuistanut monet ikimuistoiset hetket. Joulukuiset rantakuvatkin olivat sellaisen tuskan takana, että edes pari julkaisu kelvollista kuvaa sain, monet kerrat, hampaat irvessä, meinasin heittää koko rungon mereen, vielä sen kuitenkin kotiin raahasin.
Meidän yhteistyö ei ole oikein pelannut lokakuun jälkeen, blogin postaustahti on normaaliin nähden hidasta. Se johtuu ihan täysin siitä etten ole pahemmin kameraa ulkoiluttanut ja sen kerran, kun olen, on se saanut minut vain raivon partaalle. Automaattitarkennus jurnuttaa vain, liikekuvia on turha kuvitellakkaan, ei ehdi mukaan, ei sitten millään. Objektiivissakaan vika ei ole. Voi kumpa olisinkin rikas, olisi ollut jo kauan uusi kamera. 

Postauksia ei tee mieli edes kirjoittaa ilman kuvia ja samoja vanhoja kuvia en halua käyttää. Kuvattomia postauksia ei tässä blogissa tule ulos, ihan vain jo siksi, etten itse inhoa lukea mitään muuta niin paljon kuin kuvattomia tekstejä, yleensä skippaankin ne suoraan. Koirien posetuskuvat on kohtalaisia, mutta tylsäksi sekin käy, julkaista vaan moisia. Kun muistelen viime vuoden vaihdetta ja niitä raketti kuvia, jotka on tosin otettu tuhannen tuutissa, mutta ei kamerasta olisi enään moisiin. (Osa kuvista nähtävissä tässä postauksessa)

Ollaan saatu todella paljon uusia lukijoita kuluneen vuoden aikana ja huomasin jälleen yhden uuden uuden lukijan hypänneen meidän juttuihin mukaan, siispä, tervetuloa hurjasti! 

tiistai 16. joulukuuta 2014

Behind the scenes

Kurkistetaan mitä tapahtuu ennen kuin niistä posetus yhteiskuvista tulee edes jollakin tapaa onnistuneita. Rocky on aina ollut tosi helppo kuvattava, se yleensä tapittaa kuin tatti kameraa ja se on revetä liitoksistaan jos rupeen kaivamaan sisällä kameraa esille, se on oppinut yhdistämään kameran mm. ulos lähtöön. Ihan hirveesti mun ei tarvitse omia koiria asetella kuvia varten, tai Misu nyt oli sellainen ettei se oikein koskaan arvostanut mun yrityksia ottaa siitä kuvia. Häjy luo omia haasteitaan ja koettelemalla hermoja välillä ihan tosissaan, se saattaa pinkaista pystyyn siinä vaiheessa, kun kyykistyn ja olen ehkä juuri ottamassa kuvaa. Toki Rocky on jo yli viiden vuoden ajan tyytynyt kohtaloonsa ja toimimaan mallin työssä, enemmän tai vähemmän. Omia haasteita mulle luo se, että useimiten joidun hoitamaan asettelut, koirien ilmeet teräväksi ym jutut ihan itse, välillä apparista olisi tässäkin asiassa hirmuisesti apua. 

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Suunnitelmat / tavoitteet 2015

Rockyn kanssa piti käydä tänään vuoden viimeisessä kokeessa, no ei me menty, molemmat koirat on ripulilla. En tiedä onko tarttuvaa vai ihan vaan lihaisasta luusta iskenyt, tosin noiden pitäisi olla niihin tottuneita, joten en ottanut riskiä, että tartutetaan muita, enkä usko, että koirallakaan olisi ollut kovin häävi olo tehdä töitä. Olen myös hieman auki Rockyn tokon tulevaisuuden suhteen, jostain syystä siitä on tullut mulle myös pieni mörkö, enkä tiedä nauttiiko koirakaan kisatilanteista suunnattomasti. Olen alkanut harkitsemaan tokouran lopettamista, tarkoituksenahan oli hakea TK2 vielä ennen sääntömuutosta, mutta ei ne tittelit vaan se hauskuus. Eläkkeelle ei suinkaan ole tarkoitus koiraa vielä jättää, vaan keskittyä mahdollisesti kokonaan muihin juttuihin.

Vuosi alkaa taas uhkaavasti lähenevän loppuaan, uskomatonta miten nopeasti vuosi taas meni. Kaikkea mahtunut mukaan, iloisia ja surullisia hetkiä, vuosi sitten toivon Misulle vielä mahdollisimman paljon yhteistä aikaa meidän kanssa, en uskonut, että kesällä sanoisimme hyvästit. Elämä jatkuu ja kunhan pystyn, kirjoitan laajemmin Misun tarinan. Vilkaisin viime vuonna asettamia tavoitteita tälle vuodelle ja oikeastaan yksi neljästä jäi toteuttamatta.

Mejä
Kirjoitin mahdollisuudesta osallistua kokeeseen tänä vuonna, no treenikerrat jäi nollaan kaiken kiireen keskellä. Tämän suhteen en uskalla asettaa ensi vuodelle minkäänlaisia tavoitteita.

Toko AVO
Olin asettanut tavoitteeksi debytoida avoimessa ja niinhän me teimme, joskin pohjanoteerauksella, mutta väliäkös sillä.

Esineilmaisut
Otin itseäni niskasta kiinni ja hiottiin koiran kanssa ja nyt ollaan siinä pisteessä, että ilmaisee esineet jäljeltä.

Peltojälkeä
Asetin tavoitteeksi tehdä enemmän peltojälkeä ja tämäkin toteutui ihan mukavasti. Vaikkei ihan ongelmitta olla jäljiltä selvitty.

Rockyn tavoitteet / suunnitelmat vuodelle 2015

Jälkeä
Jäljen hiomista pikku hiljaa sellaiseksi, että koira olisi pian kisakunnossa jäljen osalta. Vaikeusastetta täytyy nostaa roimasti. Olin suunnitellut loppu kesälle jälkikoetta, mutta tulevan muutoksen takia, en uskalla asettaa sitä tavoitteeksi. Mennään jos ehdin ajamaan tarpeeksi jälkeä ja saamaan siihen varmuutta.

Rally-Toko
Ruvetaan opettelemaan ja tutustumaan Rallyn maailmaan, ehkä jopa kokeeseen saakka. Jos itse saisin uutta intoa Rockyn kanssa tottisteluun ja tiettyjä mörköjä pois oman pääkoppani sisältä.

Tokon suhteen en halua asettaa tällä hetkellä mitään tavoitteita, mennään fiiliksen mukaan.

Häjyn tavoitteet / suunnitelmat vuodelle 2015

BH-koe
Tarkoituksena olisi tosiaan käydä bh-kokeessa, ihan realistista on ajatella, että mentäisiin jo keväällä. Häjy osaa kaikki kokeen liikkeet, pientä hiomista ja viilaamista vaille.

ALO
Myös tokon alokas olisi tarkoitus debytoida ensi vuoden puolella, ehkä jo tammikuussa, riippuu täysin omasta rohkeudestani. Tosin Häjyn kanssa mulla on kaikin puolin paljon varmempi olo mitä Rockyn. Jos oma aikani riittää tarpeeksi niin TK1 voisi olla ihan realistista ajatella.

SM-TOKO
Heinäkuussa saksanpaimenkoirien tokon sm- kisat olisi tähtäimessä, kaikkeni yritän jotta sinne itse olen kykenevä osallistumaan. 

Ensi vuosi on vähän niin ja näin mitä kaikkea uskaltaa suunnitella tekevänsä, tai kesällä vielä uskalsin suunnitella paljonkin, mutta sitten osui jotain odottamatonta omalle kohdalle joka vaikuttaa elämään merkittävästi. Toivon vain, että koirat pysyy terveinä eikä tule mitään ylläreitä tai loukkaantumisia. Häjyn luusto kuvat on ensi kuussa ja mitään järisyttävää siellä ei pitäisi olla, mutta pikkasen pistää silti jännittämään. 

Minkälaisia suunnitelmia teillä lukijoillamme on?


perjantai 12. joulukuuta 2014

Ehkä täst toipuu vaiheittain


Miten jotain voikin näin ikävöidä? Jäätiin koirien kanssa viikonlopuksi keskenämme kotiin, toinen puoliskoni lähti Ruotsiin, yöllä sen heitin kaverinsa kyytiin ja palasin kotiin nukkumaan. Vaikka mulle on ihan normaalia herätä aamulla yksinään, tuntui se ihan erilaiselta nyt, tietää ettei toinen tule tänään, huomenna tai ylihuomenna kotiin, jotenkin tuntuu kamalan haikealta ja tyhjältä. Kun se toinen on tässä, päivittäin, sitä toivoo jo välillä omaa aikaa, hetki olla ihan yksin, mutta sitten kun saat olla yksin, tuntuu se niin oudolta ja kaipaa toista siihen viereen. Lähdin aamu kahvin jälkeen koirien kanssa rannalla käymään, hieman vaihtelevassa säässä ja kun sieltä päästiin takaisin tyhjään kotiin, iski heti hirveä tyhjyyden tunne. Kuulostaa aivan varmasti jonkun korvaan ihan hullulta. Se on ehkä tämä ensimäinen päivä taas hieman hankala, toivottavasti jo huomenna vähän parempi fiilis.

Vaikka mulla on kaksi koiraa, jotka ilmoittaa eikä meinaa jos kuulevat ääniä, välillä ihan tyhjästä, illat on yksinään näin syksyisin ja talvisin todella inhottavaa aikaa olla kotona yksin, eikä se alku ilta vielä mitään vaikka onkin jo pimeetä, mutta mitä pidemmälle iltaa ja lähemmäs yötä mennään, sen enemmän mulla alkaa mielikuvitus laukkaamaan. Lähes joka huoneessa on oltava valot päällä, verhot alhaalla ja kiinni ja ulko-ovi lukossa, samalla kuvittelen, että jos katon ikkunaan / peiliin, näen jonkun kasvot, jep, kuulostaa todella lapselliselta. En edes tiedä mistä moinen johtuu.

Koirat pääsi tänään hierojalle, Häjy ekaa kertaa ja yllättävän hyvin se pysyi paikoillaan. Alkuun toki oli oma pöllömäinen itsensä, selälleen heitti itsensä alkuun aina vähän väliä. Pikku hiljaa siitä rauhoittui ja lähes nukahti siihen. Ei kuulemma mitään ihmeellisiä jumeja, pentumaista kireyttä vai miten hieroja sen ilmaisi. Vähän jännitti mitä tulee, kun molemmat koirat mukana, kuinka paljon häiritsevät toisiaan, mutta Rocky oli ainakin niin väsynyt tuosta rannalla juoksemisesta, että nukkui lähes koko sen ajan, kun Häjyä hierottiin. Häjy rentoutui hieronnasta niin, että teki välikuoleman Rockyn hieronnan ajaksi, sujui siis vallan ongelmitta molempien koirien hieronta samalla kerralla. Kummallakaan ei mitään ihmeempiä jumeja.

Blogin ulkoasuun en ole tyytyväinen, mitä pidempään tätä nykyistä katson, sitä tyytymättömämpi olen. Yritän saada mahdollisimman oman näköisen ulkoasusta ja sellaisen joka miellyttää itseäni. Nyt kun on aikaa, yritän paneutua asiaan ja pahoittelen mahdollista häiriötä joka aiheutuu.

Onko jollakin muulla samanlaisia "ongelmia" yksinolon kanssa kuin minulla?

lauantai 6. joulukuuta 2014

Kiitos teidän, se on sinivalkoinen

Tänään on taas se aika vuodesta, kun on aika hiljentyä ja kiittää maamme puolesta taistelleita. Kuuntelen mielelläni sen aikaisia juttuja yhä uudestaan ja uudestaan, musta on kamala ajatella, että joku päivä täällä ei ole ketään kertomassa siitä ajasta, kun nämä sankarit taistelivat puolestamme. Me Luuhullut väki toivotamme jokaiselle hyvää itsenäisyyspäivää.

Nöyrin mielin Suomen lippuun katsokaamme,
Kiitos teidän, se on sinivalkoinen.

Nöyrin kiitos. 


maanantai 1. joulukuuta 2014

Sopivan ruuan löytäminen

Aiheena ehkä yksi vaikeimmista ja puhutuimmista. Miten ihmeessä löytää omalle koiralle sopiva ruoka? Niinpä, tuon kysymyksen kanssa itsekin paininut. Toisaalta haluaisi pitää koirat liha ruualla, toistaalta taas löytää hyvä nappula.
Nyt olen ehkä ekaa kertaa ikinä miettinyt kunnolla millaiset vaatimukset ja tarpeet kummallakin koirallani on. Molemmilla on aikalailla samanlainen aktiivisuustaso, molempien kanssa harrastetaan ja käydään kokeissa, tässä tapauksessa Häjyn kanssa aletaan käymään kokeissa. Tarvitsee ruuan joka maistuu ja siinä on sopivassa suhteessa rasvaa ja proteiinia, energiaa taas tarvitsevat jotta jaksaa tehdä töitä, haluan myös, että ruuassa on lihapitoisuus mahdollisimman suuri. Ruoka ei myöskään saa olla sateenkaaren väristä. Rockyn taannoisen loukkaantumisen vuoksi se söi puuroa ja oikeastaan hetkeksi jämähdettiin sille tielle, tein itse kotona koirille ruuat jossa puolet lihaa. Vaivannäköä ei niin hirveästi joudu näkemään, mutta koiriani seuratessa en usko niiden saavan siitä täyttä potkua energiaa jotta ne on oikeasti hyvässä iskussa jo ajatellen treenejä. Vähemmän aktiiviselle koiralle tuo ruokavalio olisi varmasti ihan ok. Massallisesti ei ongelmia, mutta jaksamisen suhteen mielestäni kyllä. Puurossa on myös aika paljon viljaa ja en välttämättä sellaista määrää näe koiralle tarpeelliseksi.

Tuolla pohjalla lähdin metsästämään Mustista ja Mirristä koirille jotakin nappulaa. Purenaturalia koirat söi ennen Rockyn loukkaantumista, kun sain sitä puoleen hintaan, laadullisesti mielestäni ihan hyvää ruokaa, joskin Häjylle liian tujua, alkoi puskemaan korvista läpi. Rockylle se taas sopi ihan hyvin. Rockyn suhteen rasvamäärästä ei oikeastaan hirveästi voi tinkiä, se ei pärjää jos rasvaa on vain 17%, sitä on oltava enemmän. Purenaturalin suljin toistaiseksi pois, koska 12kg säkki riittää hädin tuskin kolme viikkoa kahdella tämän kokoisella koiralla. Myyjä ehdotti sitten Canagaa, kuulosti hyvältä, mutta käy lompakon päälle hyvin äkkiä maksaa lähes 80€ 12kg säkistä joka ei pitkään riitä. Loppujen lopuksi päädyin ostamaan 15kg säkin Profinea, sitäkään ei ole tungettu täyteen viljaa sun muuta ylimääräistä. Nyt kokeillaan ja toivotaan, että sopisi molemmille koirille niin ei tarvitsisi kantaa molemmille omia ruokia.

Loppujen lopuksi on aiemmin tullut ajateltua todella huonosti oman koiran vaatimuksia ruuan suhteen, vaikka monesti on naureskellut, että koirat syövät paremmin kuin me itse. Toisaalta taas koira ei voi vaikuttaa mitä sille tuodaan, vaan sen on syötävä sitä mitä ihminen sen kuonon eteen kantaa. Sanomattakin on selvää, että se mikä sopii toiselle, voi toiselle olla todella huono vaihtoehto. Ikuisuus kysymys lienee, mikä on oikeasti hyvä ruoka koiralleni? Sanomattakin lienee selvää, että tavan kotikoiralla ja aktiivsella kisakoiralla on aivan erilaiset vaatimukset ruuan suhteen, kuten myös aikuisella koiralla ja pennulla. Usein kuulee sanottavan ettei koiran ruokinta ole rakettitiedettä, mutta välillä ihan tosissaan tuntuu, että se on juuri sitä.

En halua postauksessa paasata ruokinnasta suuntaan tai toiseen, se ei johda mihinkään. Jokainen tietänee mikä on koirallensa parasta. Mitä teillä syödään? Oletko etsinyt ruuan juuri sen pohjalta mikä todella on koirasi käyttötarkoituksen sopiva?

perjantai 28. marraskuuta 2014

Intoa noutokapulalla

Välillä tuntuu ettei mene tasan onnen lahjat, pelko menettämisestä tulee ehkä liian helpolla vielä mieleeni. Pelkään jokaista epänormaalia asiaa, nytkö se menee, onko se ihan rikki? Ehkä Misusta luopuminen saa mut olemaan vieläkin vähän varpaillaan, pelkoni voi olla aivan turhaa tai aiheellista, en tiedä. Pieni mieheni on kipeä, ontuu toista etutassua, haluan uskoa, että syynä olisi lihasjumin aiheuttava kipu tai loukannut itsensä tiistain treenien jälkeen metsällä ja menisi levolla ohi. Ei sen pitäisi olla rikki, mutta pelko väkisin hiipuu mieleen, mitä sitten jos se on etupäästä sittenkin ihan paska, mitä jos siellä on irtopala? Tammikuulle saatiin Ventelälle aika luusto kuviin, toivon, että ontuminen loppuu ja jää tähän, muuten täytyy miettiä viemistä kuviin jo aikaisemmin omalle eläinlääkärille. Ensi viikon perjantaina pääsee molemmat koirat hierontaan, katsotaan ensin onko lihasjumin aiheuttavaa ontumista, toivon, että olisi vain niin jumissa, että ontuu sen takia. Välillä sitä toivoo, että olisi koiraton, olisi myös huoleton.

Tiistaina kävin treenailemassa molempien kanssa, Rocky teki pääasiassa kaikki liikkeet noutokapulan kanssa ja voi luoja miten sillä oli kivaa. Eiks me saatais kokeessakin tehdä kaikki liikkeet kapulan kanssa? Huomasi kyllä miten rutiinien rikkominen ja joku täysin erilainen treeni muuttaa koiran mielentilaa, samalla saaden palautukseen lisää vauhtia. Saman tyylistä, jotain hassuttelua täytyy keksiä jatkossakin ettei joka kerta käytä kapulaa. Häjykin oli hyvin pätevä, seuruun juoksussa se innostui jopa vähän liikaa ja homma levis käsiin. Natural menulla tohon on saanut kivasti lisää vauhtia. Harmi vaan, kun juuri homma pelaa niin koira ontuu, toivottavasti ei pitkää saikkua ole tiedossa.

Kipeästi kaipaisin jotain hyvää videon editointi ohjelmaa, mielellään suomenkielinen ja ilmainen. Movie maker on sanonko mistä, yhden videon muokkaamisen voi mennä useampi tunti, kun ohjelma ei suostu toimimaan vaan vetää videot kaiken vaivan jälkeen mustiksi ja ei kun alusta.




maanantai 24. marraskuuta 2014

Sitten olinkin ei p*rkele

Kokeen hienoisesta pettymyksestä on toivuttu ja nokka nostettu ylös, ennenkaikkea olen tyytyväinen omaan mielentilaani kokeessa ja toivon saavani pidettyä jatkossakin kokeissa pääni yhtä hyvin kasassa ja selviän tilanteesta ilman lamaantumista. Oikeastaan ehkä itseäni rentoutti myös se, kun vihdoin ja viimein muistin kehua koiraa liikkeiden välissä. Ilmoitin ensi kuun kokeeseen Rockyn ja kyllä, Häjynkin. Häjyn ilmoittamisesta en ole enään yhtään niin varma. Kuukauden tehopotku treeneihin ja kokeen jälkeen koirat saa parin viikon tauon, ohjatutkin loppuu sopivasti ja on tammikuuhun saakka taukoa.

Treeneistä ollaan saatu valtavasti viimeaikoina irti, olen saanut paljon vinkkejä ja ohjeita treenaamiseen. Häjyn suhteen myös todennut etten ole ihan toivoton ohjaaja, en ole hirveitä virheitä ehtinyt ainakaan vielä tekemään. Luoksetuloon sanoi, että pitää auttaa kädellä, ei peruuttamalla ettei se opi siihen, että voi juosta päin satalasissa, minä väistän. Liikkeestä maahan meno on ollut lähes täydellinen, maahan menot tuo tekee kyllä hirmu nopeesti. En tiedä haukkaanko liian ison palan itselleni ilmoittaessa kaksi koiraa kokeeseen, kun välillä tuntuu maailman hankalimmalta ohjata yhtäkin koiraa, mutta toisaalta, mulla on kaksi täysin erilaista koiraa käsissä. Häjyn kanssa ei ihan hirveitä ongelmia ole alokasluokan liikkeitä ajatellen, Pari kokeenomaista treeniä hyvissä ajoin ennen koetta, tarkoituksena olisi huomenna tehdä yksi moinen, voin sitten perua vielä ja luovuttaa Häjyn paikan toiselle jos ihan epätoivo iskee. Tokikaan en vaadi teknisesti 100% suoritusta näin nuorelta koiralta, tai itse en kuulu siihen kastiin, mulle on tärkeintä se, että on super kivaa, vaikka sitten tulos ei olisi ihan sitä mitä odotti.
Rockyn kanssa saatiin lauantain treeneistä mukaan hyvä treenivinkki noutoon, rutiineiden rikkomista. Noudosta se tykkää, mutta palautus on hidas. Lähdetään siis virkistämään treenejä, kapula suuhun, seuraamista, jääviä ja vaikka kaukoja kapulan kanssa. Erilaisia nouto tehtäviä, ei perustyyliä. Yritän saada videoitua niin näätte tekin mitä tällä haen ja ehkä treeni ideaa noutoon.

Muuten Rocky on päätänyt ryhtyä todella röyhkeeksi, torstaina ennen treenejä kävin Häjyn ulkoiluttamassa, Rocky odotti autossa, sen 10min aikana oli herra vetänyt kilon verran herkkuja naamariin, oli muuten koira hieman turvonneen näköinen. Eikä jäänyt ainoaksi kerraksi. Onneksi tutulta saan hankittua autooni kunnollisen koiraverkon, jos Rockykin pysyisi takaluukussa sen jälkeen, tähän asti on mennyt asenteella, mistä mahtuu jätkän pää, mahtuu koko koira. Eikä se sieltä tule pois ennen kuin minä olen lähtenyt näköetäisyydeltä.

Rockyllahan on tosiaan todettu SP1, eli lievä spondyloosi, olen miettinyt alkaako se oireilemaan jossain vaiheessa, jos niin milloin? Ja kuinka kauan se oireilee, yleensä sen aikaa, kun se luutuu, mutta miten kauan siinä kestää. Vaikka Ventelä silloin sanoi, että tuskin tulee koiraa ikinä vaivaamaan, mutta väkisin sitä on alkanut miettimään, tuo kun on koira joka ei kerro mistään kivuista ennen kuin on oikeasti todella kipeä. Jos lukijoissamme on joku jolla on kokemusta spondyloosista, onko se vaivannut koiraa, kuinka kauan? Muutenhan tolla ei ole selässä sanomista, ristiselkä ja lanneranka on puhtaat, ainoastaan piikit oli selän korkeimmassa kohdassa.

Häjylle varasin tänään luustokuviin ajan tammikuulle, selkä kuvataan epävirallisesti koska SP lausontoa ei iän puolesta vielä saa, ltv on kuitenkin tarkoitus virallisesti lausua. Talven treenejä ajatellen pitäisi Häjyllekin hankkia jonkinlainen mantteli, lähinnä sen takia, kun autossa joutuu paljon odottelemaan.

Ulkoasu tulee mahdollisesti lähiaikoina muuttumaan, pahoittelen siitä aiheutuvaa mahdollista hetkellistä sekavuutta.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Kokeessa

Pitkän tauon jälkeen tänään oli TOKOkoe, vielä tänään aamulla mietin menenkö vai en, päätöksen teko jäi ihan viime tinkaan, ajattelin kuitenkin lähteä kokeilemaan onnea. Viimeksikin napattiin ihan hyvä tulos mukaan, kun olin vielä koe aamuna miettinyt menenkö sittenkään. Oon niin henkisesti kuin fyysistekin hirveen väsynyt, treenannut en hirveesti ole, eikä oikeastaan ollut tarkoituskaan. Tarkoituksena oli lähteä hakemaan tulos, ettei napata kolmatta nollaa, no sain mitä hain, mutten siltikään ole tyytyväinen.

Paikka makuu 10 - Perus Rocky, ei ongelmia, makasi ihan rauhassa.
Seuraaminen 8 - Ihan ok, ei parasta mahdollista, mutta ei siitä huonoimmastakaan päästä, kokeissa on meiltä nähty huonompaakin pätkää.
Maahan meno 7 - Annoin kaksois käskyn vaikkei olis varmaan tarvinnut, ekan käskyn jälkeen pysähty, haisteli maata, mutta oli vissii menossa maahan, mutta oli niin hidasta, että pelasin varman päälle ja annoin kaksois käskyn.
Luoksetulo 5 - Eipä pysähtynyt taas silloin ku piti, valu jonkun matkaa ja stoppas muutaman metrin ennen minua.
Jäävä seisominen 5 -Pysähty kyllä, haisteli maata ja käänty ympäri, liikku vissii hiukan ja haisteli maata.
Noutaminen 7 -  Lähti hyvin, mutta teki perus Rockyt, puolessa välii pysähty kapula suussa, käsiavulla sivulle.
Kaukot 9 - Perusasennosta maahan ja haisteli maata sen jälkeen, siitä lähti piste pois, mutta muuten tuomarinkin sanojen mukaan täydellinen suoritus.
Estehyppy 5 - Hyppäs heti ekasta, esteen takana haistelua ja kolme istu käskyä, viiminen jo voimakkaammin, hyppäs kyllä yli takas, mutta haisteli hetken ja pakatti sitten sivulle.Olin ihan varma, että nollattiin tää.
Kokonaisvaikutus 7 
Tuomari Juha Kurtti Tulos AVO2 143p Sij. 7/10

Palkintojen jaossa Kurtti sanoi, että harmi, kun koira ei ollut oma itsensä, no niinpä. Se kyllä teki muttei keskittynyt, perusasentojen kanssa oli suunnattomia vaikeuksia saada sitä kuulolle, haistelu kiinnosti taas enemmän. Itse sain ennen suoritusta koottua pääni enkä lamaantunut jännityksestä, oikeestaan mua ei edes pahemmin jännittänyt. Ehkä tässä suorituksessa jäi kaivelemaan se, että meillä olisi oikeesti ollut mahdollisuudet ykköstulokseen. Saatiin kuitenkin se mitä haettiin, tulos. Nyt nokka pystyyn ja kohti uusia kokeita. Nyt tehotreeniä palkattomuuteen. Muistinpa taas miksi tykkään Kurtin kokeista, se on olemukseltaan sellainen, että itsekin on kehässä hirmu rauhallinen ja tyyni, hän antaa vinkkejä jatkoon ja neuvoo miten voisi yrittää korjata jotakin,

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Jäljellä

Kuraa ja pimeyttä riittää, kuka tästä tykkää? Vettäkin satelee enemmän tai vähemmän. Koirat on parin metrin jälkeen yltä päältä kurassa, oikeesti. Jos kuitenkin tästä ankeudesta täytyy jotain hyvää hakea, niin jälkikautta ei tarvitse vielä taputella talvilomalle. Sateen rapistellessa ikkunoita mietin jäljelle lähtemistä, tällä kertaa se ei jäänyt vain ajatuksen tasolle vaan pellolle huristeltiin sateen laannuttua.

Häjylle tein tarkoituksella aivan pikkuisen jäljen, koska viime kerralla tyyppi oli ottanut mulle nokkiin eikä suostunut edes jäljestämään. Tai nyt halusin varmistaa, että se johtui siitä, että nuoren miehen mieli järkkyi, kun ei saanutkaan tehdä niin kuin halusi ja jep, kyllähän se nyt jäljesti eikä nostanut nokkaansa ylös kertaakaan. Viimeksi se pysähtyi alkutekijöillensä eikä suostunut liikkumaan mihinkään. Ihan kiva, että koira on ohjaajaa kohtaa herkkä ja kuuliainen, mutta Häjy on niin herkkä, että se tuottaa välillä hankaluuksia. Rockylle joutuu välillä sanomaan aika kovastikkin, mutta Häjy ottaa nokkiinsa.

Häjyn jälki osui aika märälle kohtaan ja hetken siinä mietin onkohan tämä fiksu idea ollenkaan tehdä jälkeä nuorelle ensimäisiä jälkiä ajavalla koiralle, mutta ajattelin myös, menkööt syteen tai saveen, saan aina tehtyä uuden jäljen. Yritin helpottaa jälkeä vielä astumalla askeleet ihan peräkkäin, eipä tuolla näyttävän ongelmia olevan. Jälki vanheni n. puoli tuntia.

Rocky sai jäljen vastatuuleen, enkä usko, että jäljellä olisi ongelmaa jos tuon vauhdin saisi pois. Sillä on niin kiire eteenpäin ja se vaikuttaa jo jäljen ajamiseen, se on epätarkkaa ja menee sinne päin. Minä ihan tosissani, koko kropalla pistän sille hanttiin ja yritän hidastaa, mutta välillä tuntuu vaikuttavan negatiivisesti koiran työskentelyyn, mutta kun en voi antaa sen juosta jälkeä. Olen yrittänyt aina mahdollisimman vähän puuttua koiran työskentelyyn jäljellä, mutta nyt mun täytyy keksiä jotain millä saan tota vauhtia pois. Videollakin huomaa miten koira hämmentyy, kun puutun sen etenemiseen. Nyt täytyy löytää koiralle sopiva keino vauhdin poistamiseen. Toki koira joutui jäljestämään vastatuuleen, mutta ei voi tietää millaiset sää olosuhteet vaikkapa kokeessa on. 


maanantai 10. marraskuuta 2014

Linkkaa blogisi!

Blogilistani näyttää jotenkin tylsältä ja vähäiseltä, kaipailee lisää blogeja luettavaksi. Nyt siis pitkästä aikaa meidän blogissa linkkaa blogisi! Koska tykkään tietynlaisista blogeista, tällä kertaa blogisi tulisi täyttää muutama kriteeri ennen linkkausta.

- Koira blogi, jossa kerrotaan treeneistäkin välillä
- Ei täynnä vaatepostauksia olevia lifestyle- blogeja 
- Sisustus & valokuvablogi
Blogissasi on isoja hyvä laatuisia kuvia.

Kerro blogistasi muutamalla sanalla. Aikaa on siis tosiaan 17.11 saakka ja tämän jälkeen poimin muutamia mainitsemisen arvoisia blogeja jos joku muukin löytäisi uutta luettavaa.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Tuli ja meni

Torstaista saatiin nauttia lumesta, valoisemmista illoista ja kurattomuudesta. Tänään se on jo historiaa. Toivon vain, että pysyvä lumi iskeytyisi pian maahan, niin paljon valosampaa oli heti ja paljon mukavempaa lenkkeillä, kun koirat ei ole kahden metrin jälkeen täynnä kuraa. Tilaisin mahdollisimman pian lisää lunta ja paljon. Kiitos.

Roksun kanssa treenit luistaa, pysäytys vähän takkuaa, koira tietää mitä seis tarkoittaa, mutta sitä ei huvita pysähtyä. Nyt otetaan viikon tehokuuri siihen, takapalkka apuna. Saatiin sittenkin paikka seuramme tulevasta kokeesta joka sattumoisin on myös seuramestaruuskoe. En lähde todellakaan havittelemaan palkintopalli paikkaa, mutta kunhan saatais edes se AVO3. Oikeastaan missään muussa liikkeessä kuin luoksetulossa ei ole tällä hetkellä ongelmia. Enkä aio lisätä treenin määrää yhtään normaalia enempää, koitetaan vähän erilaista lähestymistapaa tällä kertaa kokeeseen. Torstaina Rockyn kanssa alkaa ohjattu VOI/EVL kurssi, katsotaan mitä siitä tulee. Oishan se hienoa yrittää tuosta saada TVA, mutta jotenkin epälyittää. TK2 on nyt suunnitelmissa hankkia ja jos siltä näyttää niin sen jälkeen rally-tokoilla vähän vähemmän vakavasti.

Häjyltä lähdetään hakemaan joskos irtoais haukkuminen käskystä ja sillä saatais tarvittaessa nostettua vähän. Leikkimiseen haetaan nyt myös lisää halukkuutta, ohjaajan ohjeiden mukaan vaikka puuhun kiinni ja leikin siinä Rockyn kanssa, tätä vaikka kolme päivää, sitten, kun on Rockyn kanssa leikkinyt niin vaihdan koiria. Kuulemma voitais hyödyntää ohjatuissakin joku kerta sitä, kun on kaksi koiraa ja molemmat on mukana, kun Rockylla on treenit ennen Häjyä, ideana saada Häjystä irti sitä säpäkämpää puolta. Kyllä huomaa tietyissä asioissa eroavaisuuksia kouluttajien välillä, kun yksi kouluttaa pääasiassa pk- tottista ja yksi tokoa.

Hirmuisesti myös tervetuloa uusille lukijoille!