keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Sijaistoiminnolle

Mielipidepostaus painoitteiseksi on mennyt, joten kurkistetaan hiemaan meidän treenirintamalle välillä. Eilen doboiltiin ja sen kunniaksi mulla kiristää toiselta puolelta kroppaa, ainakin on jotain vaikutusta ollut. Rocky väsyi mielestäni edellis kertaa nopeammin, istahti viereeni ja katsoi aivan väsyneenä mua, lähes miettien, onko vielä pakko, kun ei oikein jaksaisi. Odotan innolla dobopallon saapumista tänne meille kotiinkin.

Mitä toko puoleen tulee, en tiedä tienkö vikatikin vai en, mutta ilmoitin eilen meidät avoimeen luokkaan. Tämän päivän tokoreeneissä otettiin ensimäisenä paikalla makuuta, Rocky on huomattavasti rauhallisempi paikalla makuussa nyt kun minä olen piilossa. Treenailtiin myös ruutua, ei olla kuin pari kertaa joskus harjoiteltu ruutua ja huomasi, että se oli koiralle vaikeaa, kun ei osannut. Rocky irtoo hyvin, menee ruutuun hienosti, mutta rupeaa haistelemaan, vetää itsensä jälkimoodille, loppua kohti hieman parani. Ruudun kanssa ei nyt otetakkaan mitään kiirettä, edetään hissukseen ja koiran ehdoilla.

Ruudun jälkeen oli estehypyn vuoro, mutta ruudun vaikeuden vuoksi koira veti itsensä sijaistoiminnolle. Koiralle tuli todennäköisesti painetta liikaa ja se rupesi haistelemaan maata. Ohjaajamme ohjeistuksen mukaan lähdin avaamaan koiralta lukkoa, heitin itseni oikein innostuneeksi, juoksin hiemaan koiraa karkuun pallon kanssa. Kun koiran sai leikkimään ja taistelemaan pallosta, saatiin lukkoa auki ja kokeiltiin hyppyä uudelleen, koira oli heti kuulolla eikä kuono mennyt maahan, välittömästi palkka ja leikkiä, treenit loppui siihen.

Meitä ohjeistettiin myös, että jos itsekseen treenatessa tulee samanlaista niin ei lopeta treenejä ennen kuin sen lukon saa koiralta auki, ettei treenit loput sellaiseen mielentilaan. Eli se lukko avataan ettei se pääse tilanteesta pois ennen kuin on toiminut halutulla tavalla. Taas voin sanoa oppineeni koirastani lisää.

Mitä Misuun tulee, se voi ihan hyvin. Parina päivinä se on ontunut vasenta takajalkaa jonkin verran, eikä varannut painoaan sille mielellään, kipulääkkeet on saanut ja helpottanut. Nyt kun olen kylmästi vähentänyt Misun ulkoilua näillä kylmillä ilmoilla, ei ole polvikaan vaivannut eikä koira ontunut. Koira on muuten kunnoltaan ja terveydeltään ok, toivottavasti pysyykin vielä pitkään.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Vaarallisempi kuin muut?

Onko jotkin rodut vaarallisempia kuin toiset? Pitäisikö Suomessakin olla mustalista joidenkin rotujen kohdalla? Mikä tekee koirasta vaarallisen?

Kysymyksiä ja aiheita jotka tulevat varmaan aina olemaan pinnalla, jollei muuten niin media pitää siitä huolen. Jokainen on varmasti myös huomannut miten medialla on tapana suurennella asioita, välillä aika rankallakin kädellä, otsikossa lukee raateli, mutta todellisuudessa koira olikin vain näykkäisyt joka selviää uutista luettaessa. Minä kuten varmasti moni muukin on huomannut, että tiettyjen rotujen kohdalla raateli sanaa käytetään lähes poikkeuksetta ja tiettyjen rotujen kohdalla uutisoidessa, se rotu mainitaan aina. Ellei kyseessä ole saksanpaimenkoira, rotweiler tai Dogo Canario, rotua ei mainita, puhutaan vain suuri kokoisesta tai pienestä koirasta.

On rotuja jotka ovat haasteellisempia kuin toiset, kaikki ei sovi kaikkien käteen ja tulee ongelmia mm. hallitsettavuuden kanssa. Toisaalta, kasvattajan vastuulla on löytää koirille hyvät kodit joissa ne pysyvät omistajan lapasessa, mutta myös ongelmien tultaessa on omistajan osattava pyytää apua. Tietyt koirarodut eivät ole mitään petoja, osa on laumanvartiarotuja eikä se ikinä ajaudu pois. Media on tehnyt osansa ja lietsonut tiettyjen rodun maineen pilaamista entisestään.

Joissakin maissa pittbull, Dogo Canario ym. koirat ovat mustallalistalla ja niiden pito on kiellytty kokonaan maassa. Joissakin maissa tiettyjen rotujen kanssa ei saa kaduilla kulkea ilman, että koiralla on kuonokoppa, Saksassa tälläisillä vaaralliseksi luokitettujen ja mustallalistalla olevien koirien kanssa kulkiessa on pidettävä vielä vihreää riipusta josta käy ilmi koiran "vaarallisuus". "Lisäksi koirien omistajien on suoritettava erillinen sopivuustesti, eräänlainen koira-ajokortti, eikä hänellä saa olla rikosrekisteriä. Saksan tavoin myös Ruotsissa ja Tanskassa on kielletty joidenkin taistelu- ja laumanvartijakoirarotujen tuonti ja kasvattaminen."

Koira on eläin, siihen ei koskaan saa luottaa sata prosenttisesti. Täytyy muistaa, että aina se vika ei ole remmin päässäkään, koiralla voi ollat huonot hermot tai se voi olla kipeä joka saa sen "sietävyyden" alhaisemmaksi. Ongelmien perällä on taatusti myös ihmisten osaamattomuus lukea omaa koiraansa. Itse en kannata Suomeen mustaalistaa joidenkin rotujen kohdalla, enkä tiedä haluanko tiettyjen rotujen kohdalla käyttää sanaa vaarallineen vaan haastavampi. Voin myöntää, että on rotuja joita hieman kammoksun tuntemattomilla ihmisillä joiden koiraa ei tunne, mutta pitäisi esim. samaan tilaa mennä. Kuitenkin jokainen koira on oma yksilö, vaikka kyseessä olisi kaksi saman rodun edustajaa joista toinen on hieman äksympi, ei se tarkoita sitä, että se toinenkin on, saati sitten, että jokaikinen rodun koira on hengenvaarallinen ihmisille. Saksanpaimenkoiristakin olen lukenut etteivät ne missään nimessä sovi lapsiperheeseen, p*skat sanon minä, mitä mahtavin koira oikeissa käsissä lapsiperheessä. On totta, että poikkeuksiakin on, en kiistä sitä, mutta se, että mistä se johtuu on aina asia eri.
Pitäisikö Suomessa ottaa mallia muista maista? Uskotko, että jotkut koirarodut ovat toisia vaarallisempia?

torstai 23. tammikuuta 2014

Fiiliksissä

Alkuun haluan kiittää kaikkia edellisen postauksen kommentoijia, saatiin pientä keskustelua aikaan. Kiva myös huomata, että moni oli kanssani samoilla linjoilla. Kiitos.

Tämän viikon treenit on jäänyt valitettavasti aika vähäisiksi, olen sairastellut ja koittanut parantua. Mietin kaksi kertaa lähdenkö tänäänkään ohjattuihin, mutta olon antaen periksi, suuntasimme alkuillasta tokoilemaan. Jäävä seisomisen kanssa kiersin koiran taakse ns. väärältä puolelta, en tiedä menikö se vain niin hämilleen, kun en kävellytkään seuruu puolelta vai menikö kerrasta perille ettei siinä saa liikkua. Seuruuseenkin olen tällä hetkellä ihan tyytyväinen, motivaatiota on tullut lisää, koira ei poikita, ei irtoo ja kontakti pysyy.

Maanantaina lähtee ilmo kokeeseen, saa samalla syyn treenata ja kerätä intoa, ei ole kiva mennä kokeeseen jollei ole paljon tehty. Pitäisi tehdä kunnon treenisuunnitelma koneella ja suunnitella millaisia treenejä tehdään mm. koe viikolla, tarkoitus olisi ruveta kasaamaan liikkeitä kokeenomaisiksi lähempänä koetta. Miettiä myös milloin pidetään pieni tauko ja treenataan enemmän muita lajeja ja pidetään vain hauskaa, tod.näk treenamme ja kisaamme koko kevään, kesällä on pakko hieman rauhoittua, heinäkuu tullaan todennäköisesti rauhoittamaan kokonaan. Katsotaan toimiiko. SM- kokeetkin olisi heinäkuussa kyllä Porissa, en taida ikinä saada rohkeutta osallistua SM- kokeisiin.. Hui.

Olen suunnitellut ja tuijotellut keväälle yhtä MEJÄkoetta, hyvin todennäköisesti koitan saada meille paikan, sen näkee sitten munataanko itsemme vai päästäänkö jälki kunnialla loppuun. Ei siinä häviä, paitsi 80€. Olen vain mahdottoman epävarma enkä luota meidän kykyihin, pitäisi luottaa itseeni, että pystyn koiraa viemää eteenpäi. Huomaan myös kriteeriden nousseen, en ole enään tyytyväinen sinnepäin tekemiseen. Esineilmaisutkin pitäisi saada tahkottua kuntoon, jotta voisin harita tälle vuodelle vielä FH- kokeen debytoimista. Toisaalta ruvennut myös miettimään, olisiko se JK1 kuitenkaan ihan mahdoton saavuttaa?

maanantai 20. tammikuuta 2014

Koiranäyttelyt, onko niissä järkeä?

Olen pohtinut julkaisenko tämän vai en, tässä se nyt tulee ja varaudun kaikenlaisiin kommentteihin.

Koiranäyttelyitä on ollut kauan ja saavuttanut suuren suosion, näyttelyiden tarkoitus on verrata koiraa rotumääritelmään, siihen joka sanelee millainen on täydellinen koira. Tätä täydellistä koiraa verrataan näyttelyissä vain ulkomuodollisesti, sen pienen hetken mitä koira on kehässä, ei pystytä sanomaan luonteesta mitään, saati sitten ominaisuuksista. Usein näyttelyissä pärjäinneitä koiria käytetään jalostukseen, onhan se hienoa, kun koiran nimen edessä on MVA titteli, arvostaa ken haluaa.

Valitettavasti tuntuu touhun menneen siihen, että hyvä jalostuskoira on sellainen joka on näyttelyissä pärjännyt ja vielä parempi jos valiotitteleitä löytyy liuta. Onneksi on kuitenkin niitäkin jotka ajattelevat jalostusvalintoja ulkonäköä pidemmälle.

Ulkonäkö jalostaminen on monen rodun kohdalla mennyt valitettavasti järjettömyyksiin ja tuonut mukaan erilaisia ongelmia. Mietitäänpä bulldoggeja, rotu jolla on ennen ollut kuono, nyt on liuta hengitysongelmista kärsiviä koiria. Jos itse tuomaroisin kyseistä rotua, en palkitsisi yhtäkään rohisevaa koiraa. Liioitellun lyhytkuono pärjää näyttelyissä joten sitä vaalitaan jalostusvalinnoissa. Rotua harrastavat ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että koiran rohiseva hengitys ei ole söpöä tai kuorsaamista. Mitä tullaan saksanpaimenkoiriin, valitettavasti useammalla näyttelylinjaisella on selkä aivan järkyttävä, perse laahaa maata, kaunista? Omat koirani eivät onneksi lukeudu tähän perse viistää maata kastiin. Joillakin kulmaukset ovat jo liioiteltua, jenkkikoirilla tuppaa huomaamaan tätä äärimäisen usein.

Ihmeellistä on myös se, että todella harvoin käyttölinjainen saksanpaimenkoira saa näyttelyissä H:ta parempaa arvosanaa, miksi? Koska ne on usein harmaita ja mustia? Olen todella vähän nähnyt jonkun muun värin kuin musta ruskean pärjäävän näyttelyissä oikeasti hyvin.

Mielestäni näyttelyissä tuomaroivilla tuomareilla pitäisi kaikilla olla selvä linja mitä noudattaa, eikä niin, että toisena päivänä koira voi olla koko näyttelyn paras ja toisena päivänä saa T:n. Mikä on sitten todellisuus? Näyttelyissä ei palkita terveintä tai hyvä luontoisista koiraa, palkitaan kaunein, ymmärtäähän sen, onhan näyttelyn tarkoitus palkita kauneimmat koirat. Se taas mikä on kaunista, on asia erikseen. Koiria arvostellessa ja rakennetta tutkiesa, mielestäni tuomareidin pitäisi miettiä, kykenee koira sillä rakenteella työhön johon se on luotu

Kykeeneekö tämä koira tekemään sitä mihin se on luotu? 
vertailuksi Rocky


















Voitte huomata minun olevan näyttelyiden suhteen aika kriittinen. Olen niissä itsekin käynyt Rockyn kanssa jonkin verran, mutta en voi sanoa nauttivan niistä erityisemmin. Näyttelyt ovat ihan mukavaa ajanvietettä ja siellä näkee useimiten mukavia ihmisiä joiden kanssa on kiva jutella, kunhan näyttelyihin ei lähdetä asenteella, että kaikki on umpi paskoja jos oma koira ei pärjääkkään.

Entä nauttiiko koirat koko touhusta? On koiria jotka rakastavat olla huomion keskipisteenä, tykkäävät vieraiden ihmisten tapaamisista, tälläinen koira voi kokea näyttelyt palkitsevina. Uskon myös, että minuutti tolkulla seisoskelu ja sitten vieras ihminen tulee, kyyristyy koiran päälle ja kopeloi tätä, on monelle koiralle täysin epämukavaa. Toisaalta, näyttelyissä käyvät koirat todennäköisesti selviävät arjen tilanteista, ruuhkaisista kaduista jossa on osattava kulkea kauniisti ja rauhallisesti. Toki poikkeus vahvistaa säännön, näyttelyissäkin näkee koiria jotka rähisevät joka suuntaan ja niiden pitämisessä näyttää olevan täysi tuska.


Näyttelyt ovat ihan kivoja tapahtumia, mutta suosittelen jokaista suhtautumaan näyttelyihin hieman kriittisesti, sillä näyttelymaailma on hyvinkin vääristynyttä. Kuinka moni on todella miettinyt mennäänkö täysin koiran ehdoilla? Olen kuullut ja lukenut tapauksesta jossa koira ei pääse edes ulos ettei sen turki mene pilalle. Tämä koira on aivan huippu hyvin pärjännyt näyttelyissä, mutta onko tuo edes koiran arvoista elämää? Ei, ei todellakaan ole.

On toki jokaisen arvioitava itse onko näyttelyissä mitään järkeä? Ja onko näyttelyistä loppujen lopuksi haittaa enemmän kuin hyötyä, minä en tiedä, enkä osaa siihen vastata.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Koiran valinta


Itsellesi ja omaan elämäntyylisi sopivan koiran valinta on tärkeä päätös, myös koiralle, ei pelkästään sinulle. Pentu vai aikuinen? Rotukoira vai sekarotuinen? Koska koira saattaa olla elämässäsi yli kymmenen vuotta, on asian suhteen hyvä nähdä hieman vaivaa, kerätä tietoa eri roduista ja ennen kaikkea harkita päätöstä erittäin tarkkaan.

Rotukoira vai sittenkin sekarotuinen?
Suomessa satoja ja satoja eri koirarotuja, sekä lukematon määrä sekarotuisia, erilaisista yhdistelmistä. Koirarotujen jalostaminen erilaisiin tehtäviin on johtanut lajin sisäiseen suureen vaihteluun jos verrata vaikka muita eläinlajeja, vertaa vaikka chihuhuahuaa ja tanskandoggia keskenään.

Rotukoiraa valitessa suurin etu lienee koiran ominaisuuksien ennakoitavuus, voit olla melkovarma minkä kokoisen koiran saat, turkin laatu, energisyys ja alttius tietynlaisille sairauksille.

Sekarotuiset, koiria joissa rotuja on kaksi tai useampi, ovat ennakoitavissa, mutta vähemmässä määrässä kuin rotukoirat. Jos kuvitellaan, että koirasa on labradorinnoutajaa sekä bordercollieta, et voi tietää kumman rodun ominaisuudet dominoivat. Esimerkissä mainitsevasta sekoituksesta voi tulla rentoja tai energiaa puhkuvia koiria.

Joskus voi sekarotuisella koiralla nähdä merkkejä tietystä rodusta, joskus taas ei ole harmainta aavistustakaan koiran roduista, etenkin jos koiran isästä ei ole mitään tietoa ja emäkin on jo sekarotuinen. Jotkut pitävät tätä etuna, koirahan on ainutlaatuinen. Uskon, että jokaisen koira, rotuun ja sukupuoleen katsomatta on omistajalle ainutlaatuinen.
Uros vai narttu?
Jotkut väittävät narttujen olevan helpompia kouluttaa ja ystävällisempiä, toiset taas sitä mieltä, että nartut ovat varautuneempia ja itsenäisempiä. Urosten väitetään olevan agressiivisempiä, mutta kastroimalla asiaa voidaan helpottaa. Nartun ja urosten väliset erot riippuvat myös rodusta, esimerkiksi bordercolleista sanotaan, että urokset voivat olla narttuja riehakkaampia, mutta luonteeltaan tasaisempia. Nartuilla hormonaalinen toiminta voi aiheuttaa herkkyyskausia ja jotkut nartut ovat myös taipuvaisia valeraskauksiin. Sekä nartuista että uroksistakin löytyy niin hellyydenkipeitä kuin itsenäisiäkin, niin pehmeitä kuin koviakin, riehakkaita kuin rauhallisiakin yksilöitä.












Kasvattaja vai kodittomien koirien välittäjä?
Jos halut rotukoiran, kannattaa koiraa kysellä hyvämaineiselta kasvattajalta. Kannattaa ottaa yhteyttä kyseisen rodun rotujärjestöön tai käydä kotisivuilla. Kasvattajalle on hyvä myös olla täysin rehellinen, kasvattaja osaa näin auttaa valitsemaan mahdollisimman tarkasti sinulle sopivan koiran. Joissakin roduissa voi olla jopa vuosien jono ennen kuin saat oman pentusi.

Voit myös hankkia koiran esim. eläinsuojeluyhdistykseltä, se saattaa olla palkitsevaakin. Moni koira odottaa tälläkin hetkellä toista mahdollisuutta.  Koiria välittävät hyvämaineiset ja tunnetut tahot ottavat tiloihinsa koiria, jotka ne arvioivat tarkasti, ja auttavat sinua löytämään parhaiten itsellesi, perheellesi ja elämäntapoihinne sopivan koiran.

Valitsitpa sitten koiran puhdasrotuisten kasvattajalta tai sekarotuisten, valitse paikka ja kasvattaja huolella, kysy ja kyseenalaista. Selvitä taustat, mahdollisesti tulevan koirasi sukutaulu ja siellä esiintyvien koirien terveys. Koiran valinnan suhteen kannattaa nähdä aikaa ja vaivaa.

Otitko koiran kasvattajalta vai esim. eläinsuojeluyhdistykseltä?
Oletko sinä ollut tyytyväinen valintaasi?
Saitko mitä hait?

perjantai 17. tammikuuta 2014

Samaa matkaa meidän kuuluu mennä


Niin sitä on vuosi jälleen vierinyt, mummukoira harmaantuu ja vanhentuu jälleen tänään vuodella. Ikää mittarissa on jo kunnioitettavat 10 vuotta. Vanhuus ei ole tullut yksin, luusto ongelmista olen täällä kirjoitellutkin, edellinen talvi oli äärimäisen vaikea kylmyyden takia, tuhansia kyyneliä vuodateltu ja pelko menettämisestä oli jatkuvasti takaraivossa, elettiin päivä kerrallaan. Tämä vuosi on ollut helpompi lämpimien ilmojen vuoksi, sitten tuli kovat pakkaset, minä ja Rocky tykätään, mutta Misulle tulee omat ongelmat. Eturistesidevammainen polvi on ollut kipeä, yhtenä päivänä olen joutunut antamaan kipulääkkeen.

Voin ihan rehellisesti sanoa etten uskonut mummukoiran näkevän kymmenvuotis päiväänsä, vaikeista hetkistä ja päivistä huolimatta koira on ollut elämäniloa täynnä, otetaan rauhallisemmin kipeinä päivinä. Kuitenkin mielessä aina koiran olevan vanha ja luopumisen päivä tulee jossain vaiheessa, se voi olla tänään, huomenna tai ens vuonna. Elämästä ei tiedä.Tietenkin sitä toivoo päiviä olevan vielä paljon jäljellä, tiedostaen koko ajan mummun polven tilanteen, vuosi vuodelta pahenee, kyllähän se jo naksuukin. Joskus toisemme vielä hukataan, siihen asti nautitaan yhteisesti hetkistä täysillä.

"Tiedät kyllä mistä syystä pyydän sua pitämään sun ilos yllä"

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Ensimmäinen Dobo treeni

Kauan odotetun dobon kurssi alkoi eilen, voi vitsi miten hauskaa! Ihan aluksi alkulämpö koiralle ja siitä sitten pallolle, hienosti uunokin uskaltui vaikka alusta oli epävakaa. Välillä piti hieman heijata palloa ettei ole liian helppoa. Rockyn mielestä oli kivaa maata tai istua pallon päällä, oli mukamas vakainta silloin, ohjeistuksen mukaan hieman hölläsin pallosta jotta se hieman heiluu.

Me immeisetkin pääsimme pallon kanssa jumppailemaan, istuttiin alas, nostettiin jalat, pyöriteltiin nilkkoja ja koirat jalkojen ali ja yli. Samalla kun istuttiin niin koirat kiersivät palloa pari kertaa yhteen suuntaan ympäri. Välillä koirat pääsivät huilimaan ja ihmiset saivat jumpata yksikseen.
Lopussa huomasi miten rankkaa tuo on koiralle, piti vielä saada koira pallon yli niin, että vain takajalat jää pallolle, Rocky oli aivan väsy ja loppu ehtoon kotona oli turkasen väsynyt koira, kuten myös laumanjohtaja. Laitoin myös Dobo pallon tilaukseen, helmikuun alussa kuulemma tulee lisää.

Kaikki jotka olette pohtineen dobon aloittamista, en voi kuin suositella. Jahka saamme pallon myös kotiin, tulette saamaan videota.
Tämän päivän tokotreenit sai taas hyvälle mielelle ja muistaa taas miksi tää on niin kivaa. Treenattiin jääviä ja avoimen luoksetuloa, Rocky oli niin hieno mies taas. Jäävät sujui hyvin, liikkeessä seisomisen kanssa toimittiin niin, että kun annoin koiralle käskyn ja jatkoin matkaa, jätin pallon eteen ja kävelin koiran taakse, toimi oikein hyvin, ei kääntynyt ympäri vaikka kävelin taakse. Luoksetulon olen päättänyt ottaa käsimerkillä, koska jos annan suullisen käskyn, joudun karjasemaan sen niin lujaa, että pahimmassa tapauksessa siitä lähtee kokeessa pisteitä.

Seuraaminenkin oli kuulemma paljon paremman näköistä nyt mitä viime kerralla, hurjasti voi vaikuttaa koiran mielentilaan treenien tyyli, me ollaan nyt menty kentälle vaan leikkimään ja siinä ohessa tehty pari toistoa jotain. Kyllä tämä on koira joka on opettanut minua ihan suunnattoman paljon.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Pieni, mutta suuri rakkaus

Koira jolla on treeneissä tupannut saaliit nousemaan pienen koiran juostessa, on umpi rakastunut Sinin äidin koiraan, Millaan. Rocky näki Millan ensimäisen kerran kesällä ja olin aivan varma ettei niiden voi antaa juosta vapaana samaan aikaan. Roksu oli autossa, häkissä ja Sini nosti Millaa niin, että voivat haistella, kuitenkaan pääsemättä toistensa "kimppuun". Vastoin kaikkia odotuksiani, tuo uuno käyttäytyi ihan super hienosti pienen tytön kanssa.

Tänään treenattiin yhdessä ja sain testattua Rockyn leikkisyyttä häiriön kanssa, aamulla sain viestin jossa kerrottiin pienen valkoisen tytön tulevan treeneihin mukaan, mikä voisikaan olla parempaa häiriötä Rockylle, pieni, valkoinen ja tyttö. Huomasin kyllä koiran ottavan häiriötä kavereista, siitä huolimatta se pystyi keskittymään. Tottistelujen jälkeen suunnatiin vielä käppäilemään, poikettiin metsään ja koirat pääsi irti. Olen suunnattoman ylpeä Rockysta, se osaa niin kauniisti olla pienen tytön kanssa, se ei jyrää sitä, vaan ihan oikeasti yrittää varoa.

Ja puhkipalanut video, olkaa hyvä.

Jälleen myös uusia lukijoita, ihanaa ja teretulemast.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Tottis video

Ihanaa, täällä sataa lunta! Nukkuttuani univelkojani pois ja päästyäni sängystä ylös, heitin koirat tarhaan kera niskaluiden. Aamukaffeet kitusiin miettien mitä tekisi, yllättäen lunta rakastavana, ulos oli päästävä. Päätin tehdä treeneistä saatuja kotiläksyjä ja virittelin myös kameran, joten nyt teille sitä luvattua videota treeneistä. Vitsi miten innoissaan koira oli, Misu haukkui tarhassa muttei tuo juurikaan välittänyt. Olen myös tehnyt uuden vuoden lupauksen ja päättänyt panostaa tänä vuonna videoihin enemmän, koitan siis julkaista blogin puolella enemmän videoita ja teillä on nyt mahdollisuus vaikuttaa millaisia videoita haluatte katsoa?

Hups, video ei siis suinkaan ole kuvattu tammikuussa 2013, vaan 2014. ;)

torstai 9. tammikuuta 2014

Leikkiä, leikkiä

Olemme nyt TVA:n jäseniä, treenipaikka aukesi ja heti eilen oli ensimäiset treenit. Vitsi miten tykkäsin. Kouluttaja halusi heti tutustua meihin, kyseli tavoitteita ja ylipäätäänsä meistä ohjaajista ja koirista. Treenattiin yksitellen, ohjaaja keskittyi kerralla vain yhteen koirakkoon.

Mainitsin pienestä motivointi ongelmasta joten kentälle mentiin ja odotin, että koira "kysyy" mitä tehdään, palkkaus lelulla heti kontaktista, hetki leikkiä ja sivulle. Kontaktista leikkiä ja sivulle, koira rupesi keskittymään ja unohti tekonurmen haistelun. Saatiin koira keskittymään ja hyvin pieni pätkä seuruuta, palkaksi leikkiä ja treenit siinä. Kotiläksyksi saatiin yllämainittu, treenikentälle mennään leikkimään, leikki tulee heti, kun ottaa kontaktin.

Lähdetään työstämään koiralle motivaatiota ja tekemisen halua takaisin, tehdään selväksi, että mun kanssa on kivaa ja kannattavaa tehdä töitä. Pitäisi myös mennä ihmisvilinään treenaamaan, hakemaan mulle jännittäviä paikkoja jotta koira tottuu enemmän mun jännittämiseen, ei haittaisi kokeissa niin paljon. Kokeita en ole suunnitellut, koitetaan saada ensin lisää intoa tekemiseen. Yritän myös saada revittyä jostain aikaa lisää tähän bloggaamiseen, tällä hetkellä on tekemistä niin paljon.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Ehanaa!

Pahoittelen blogin hiljaisuutta normaaliin nähden, ei ole ollut juttua mistä kirjoittaa, saati sitten kuvia. Kuvattomia postauksia en halua kirjoittaa, koska en sellaisia itsekään jaksa lukea. Ei olla mitään ihmeempiä viime postauksen jälkeen tehtykkään, suunniteltu tulevaisuutta ja eilen kävin Sinin luona ja Rocky pääsi Hikan kanssa leikkimään. Unirytmiä olen epätoivoisesti yrittänyt saada takaisin, kahden viikon loma on tänään lomailtu ja huomenna on paluu arkeen, voi kauhistus, miten saankaan itseni ylös. Tämä ainainen harmaus ja pimeys on tehnyt tehtävänsä, väsyttää turkasen paljon eikä ole kauheasti jaksanut edes ajatella koiran kanssa treenamista. "Treenikentällä" ei ole valoja palanut pitkään aikaa, jos haluat jotain nähdäkin mitä koiran kanssa teet, on sinne turha lähteä, aina ei myöskään millään ehdi valosaan aikaan. Kovin kauaskaan ei jaksa lähteä. Kovasti uhkailee säätiedotukset loppu viikkoon lunta ja kovia pakkasia, kunpa pitäisikin paikkansa! Me kaivataan valoa, jo treenejäkin ajatellen. Jos myös pääsisi kokeilemaan valjakon opettelua kera Sinin koirien.
Tänään on tarkoitus mennä kokeilemaan onnea ja toivomaan, että pääsisimme TVA Porin jäseneksi, kaikki riippuu siitä saadaanko Rockyn kanssa treenipaikka, kuulemma muuten ei ota uuta jäseniä. Ymmärrän, onhan se inhottavaa ottaa uusia jäseniä jollei treenipaikkojakaan ole. Tyydymme tarvittaessa "huonompaankin" paikkaan. Pääasia, että saamme vaihtelua treenipaikkoihin ja päästään myös toisen koutsin oppeihin, jatkaen samalla vanhassa paikassa. Jos itsellekkin saisi treeni intoa kaiveltua tämän kaiken pimeyden keskeltä, kun ohjattuja treenejä olisi sitten sen pari kertaa viikkoon.

Misusta huomaa miten tämä talvi on ollut lämpimämpi kuin edellinen, se ei ole ontunut kuin aivan pari kertaa, se ei myöskään ole ollut niin kankea, puhumatta niistä jumeista! Viime talvena se oli aivan jumissa jatkuvasti ja ilmojen lämmittyä ja puolen vuoden tauko hierojalta ei "tuntunut missään", sillä oli vain pari hassua pientä jumia. Aatella, että mummu koirakin täyttää parin viikon päästä jo 10v! Hui. Toivottavasti meillä on vielä yhteistä aikaa jäljellä paljon. 
Ps. Onnea pikkuleijonille mm-kullasta! Ihanaa saatana!

torstai 2. tammikuuta 2014

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Niin se vuosi vaihtui, ystävämme tuli Riihimäeltä ja hänet noukittuaan rautatieasemalta suuntasimme kohti Raumaa. Löysin ohjeita rakettien kuvaamiseen ja olihan niitä pakko kokeilla, onneksi säädin asetukset jo alkuillasta, viiniä tuli maisteltua nimittäin jonkin verran. Täytyy sanoa, että ihan kivoja kuvia sain, vähän erilaisempia.
Kuvat otettu tuhannen tunnellissa, yllätävän kivoja niistä siitä huolimatta tuli.
Rakettien kuvaaminen luo aina omat haasteensa, suunnata kamera oikeaan suuntaan, saada tarkennus kuntoon ja vielä ehtiä ottamaan kuva. Mulla oli jalusta mukana, mutta totesin loppujen lopuksi kuvaamisen olevan helpompaa ilman, käytiin siis päätäni jalustana ja räpsin sarjalla varmaan miljoona kuvaa. Kaikki kuvat siis olen ottanut ihan itse.
Oliko joku ylitse muiden? Mitä te tykkäsitte? 
Toivottavasti kaikkien vuoden vaihde sujui hyvin, vielä kerran, hyvää uutta vuotta!