maanantai 20. tammikuuta 2014

Koiranäyttelyt, onko niissä järkeä?

Olen pohtinut julkaisenko tämän vai en, tässä se nyt tulee ja varaudun kaikenlaisiin kommentteihin.

Koiranäyttelyitä on ollut kauan ja saavuttanut suuren suosion, näyttelyiden tarkoitus on verrata koiraa rotumääritelmään, siihen joka sanelee millainen on täydellinen koira. Tätä täydellistä koiraa verrataan näyttelyissä vain ulkomuodollisesti, sen pienen hetken mitä koira on kehässä, ei pystytä sanomaan luonteesta mitään, saati sitten ominaisuuksista. Usein näyttelyissä pärjäinneitä koiria käytetään jalostukseen, onhan se hienoa, kun koiran nimen edessä on MVA titteli, arvostaa ken haluaa.

Valitettavasti tuntuu touhun menneen siihen, että hyvä jalostuskoira on sellainen joka on näyttelyissä pärjännyt ja vielä parempi jos valiotitteleitä löytyy liuta. Onneksi on kuitenkin niitäkin jotka ajattelevat jalostusvalintoja ulkonäköä pidemmälle.

Ulkonäkö jalostaminen on monen rodun kohdalla mennyt valitettavasti järjettömyyksiin ja tuonut mukaan erilaisia ongelmia. Mietitäänpä bulldoggeja, rotu jolla on ennen ollut kuono, nyt on liuta hengitysongelmista kärsiviä koiria. Jos itse tuomaroisin kyseistä rotua, en palkitsisi yhtäkään rohisevaa koiraa. Liioitellun lyhytkuono pärjää näyttelyissä joten sitä vaalitaan jalostusvalinnoissa. Rotua harrastavat ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että koiran rohiseva hengitys ei ole söpöä tai kuorsaamista. Mitä tullaan saksanpaimenkoiriin, valitettavasti useammalla näyttelylinjaisella on selkä aivan järkyttävä, perse laahaa maata, kaunista? Omat koirani eivät onneksi lukeudu tähän perse viistää maata kastiin. Joillakin kulmaukset ovat jo liioiteltua, jenkkikoirilla tuppaa huomaamaan tätä äärimäisen usein.

Ihmeellistä on myös se, että todella harvoin käyttölinjainen saksanpaimenkoira saa näyttelyissä H:ta parempaa arvosanaa, miksi? Koska ne on usein harmaita ja mustia? Olen todella vähän nähnyt jonkun muun värin kuin musta ruskean pärjäävän näyttelyissä oikeasti hyvin.

Mielestäni näyttelyissä tuomaroivilla tuomareilla pitäisi kaikilla olla selvä linja mitä noudattaa, eikä niin, että toisena päivänä koira voi olla koko näyttelyn paras ja toisena päivänä saa T:n. Mikä on sitten todellisuus? Näyttelyissä ei palkita terveintä tai hyvä luontoisista koiraa, palkitaan kaunein, ymmärtäähän sen, onhan näyttelyn tarkoitus palkita kauneimmat koirat. Se taas mikä on kaunista, on asia erikseen. Koiria arvostellessa ja rakennetta tutkiesa, mielestäni tuomareidin pitäisi miettiä, kykenee koira sillä rakenteella työhön johon se on luotu

Kykeeneekö tämä koira tekemään sitä mihin se on luotu? 
vertailuksi Rocky


















Voitte huomata minun olevan näyttelyiden suhteen aika kriittinen. Olen niissä itsekin käynyt Rockyn kanssa jonkin verran, mutta en voi sanoa nauttivan niistä erityisemmin. Näyttelyt ovat ihan mukavaa ajanvietettä ja siellä näkee useimiten mukavia ihmisiä joiden kanssa on kiva jutella, kunhan näyttelyihin ei lähdetä asenteella, että kaikki on umpi paskoja jos oma koira ei pärjääkkään.

Entä nauttiiko koirat koko touhusta? On koiria jotka rakastavat olla huomion keskipisteenä, tykkäävät vieraiden ihmisten tapaamisista, tälläinen koira voi kokea näyttelyt palkitsevina. Uskon myös, että minuutti tolkulla seisoskelu ja sitten vieras ihminen tulee, kyyristyy koiran päälle ja kopeloi tätä, on monelle koiralle täysin epämukavaa. Toisaalta, näyttelyissä käyvät koirat todennäköisesti selviävät arjen tilanteista, ruuhkaisista kaduista jossa on osattava kulkea kauniisti ja rauhallisesti. Toki poikkeus vahvistaa säännön, näyttelyissäkin näkee koiria jotka rähisevät joka suuntaan ja niiden pitämisessä näyttää olevan täysi tuska.


Näyttelyt ovat ihan kivoja tapahtumia, mutta suosittelen jokaista suhtautumaan näyttelyihin hieman kriittisesti, sillä näyttelymaailma on hyvinkin vääristynyttä. Kuinka moni on todella miettinyt mennäänkö täysin koiran ehdoilla? Olen kuullut ja lukenut tapauksesta jossa koira ei pääse edes ulos ettei sen turki mene pilalle. Tämä koira on aivan huippu hyvin pärjännyt näyttelyissä, mutta onko tuo edes koiran arvoista elämää? Ei, ei todellakaan ole.

On toki jokaisen arvioitava itse onko näyttelyissä mitään järkeä? Ja onko näyttelyistä loppujen lopuksi haittaa enemmän kuin hyötyä, minä en tiedä, enkä osaa siihen vastata.

22 kommenttia:

  1. Kuulun siihen ryhmää joka käy EHKÄ kerran vuodessa pyörähtää näyttelyssä :D En jaksa hirveetä stressiä ottaa hommasta koska tuomareita on niin monta kuin on saksanpaimenia ;) Kuka tykkää mistäkin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli vuosi 2012 kaikkein aktiivisinta aikaa näyttelyrintamalla. Viime vuonna käytiin kaksi kertaa, olen miettinyt käydäänkö heinäkuussako se oli, niin näyttelyssä, samalla paikkakunnalla kerta on, mutta saas nähdä, ei nää ole niin mun juttuja.

      Poista
    2. Ymmärrän mitä ajat takaa, nimimerkillä näyttelyissä vuosia :D Itse koin tärkeimmäksi tunnelman, koko jutun ja kaikki ne ihanat ihmiset. Kahvittelua ja kesällä loikuilua nurmella keskustellen koirista :) Ja Niilonhan jätin pois heti terveys ongelmien takia, tiedän että toisia viedään väkisin hinnalla millä hyvänsä. Ei niin hyvä. Jalon kanssa alkoi pärjäämään, mutta ei se ollut pelkästään se juttu, vaan oli kiva terveen koiran kanssa esiintyä meni kuten meni.Ja mä tykkäinsin MVA tittelistä :D Jalostuksen kannalta ♥

      Poista
    3. No voihan sen tietysti noinkin ottaa. Onhan se ihan kivaa kauniina kesäisenä päivänä istuskella nurtsilla, katsella satoja, jopa tuhansia koiria ja jutella niistä. Mutta ehkä vielä kivempaa on istua rauhassa, ystävän kanssa picnikillä jossain, kera koirien ja jutella niistä. Mun silmissä MVA titteli ei saa enään tänäpäivänä juurikaan arvostusta, kun on silmät auennut tuohon näyttelymaailmaan enemmän. Mä arvostan niitä toisenlaisia valiotitteleitä. Niitä MVA titteiltä, kun on koirilla jotka eivät näytä elinkelpoisilta, saati sitten terveiltä. Tekisi mieli linkittää tähänkin yksi kuva, mutten viitsi, ties mihin syyllistyn. :D

      Poista
    4. Mutta on se mahtavaa varsinkin saku näyttelyissä, koira joka rakastaa esiintymistä ja ravaa sellaisella volyymilla että ihan alkaa itkettään,mä taidan olla hiukka hullu :DDDD

      Poista
    5. Kyllähän Rockykin tuosta on tykännyt, mutta minä en. Enkä myöskään noita näyttelyitä niin arvosta. Minkään rodun kohdalla. Turkki koirilla menee ihan pikkasen yli se turkin laitto jne. :D

      Poista
  2. Muistan joskus lukeneeni muistaakseni Koiramme-lehdessä (joku 90-luvun lehti vissiin) jonkin voitokkaan siperianhuskyn (showlinjainen) omistajan lauseen kysyttäessä, tekeekö koira sitä mihin se on luotu. Vastaus oli tyyliin "ei, koska muuten sen tassut leviäisi eikä se pärjäisi näyttelyissä". Olihan se koira kieltämättä yksi kauneimmista huskeista mitä olen nähnyt, mutta onhan sekin käyttörotu ja minusta on koiraakin kohtaan niin väärin ajatella, että se ei pääse tekemään hommiaan vain siksi, ettei se pärjäisi muuten näyttelyissä.

    Selailin huvikseni yksi päivä koiria jalostusnetissä, kaikenrotuisia. Melkein järestään mitä enemmän titteleitä koiralla oli näyttelyistä, sitä huonommat oli sen terveystulokset (ja melkein sitä enemmän oli pentueitakin takana..). Minusta olisi erihyvä, jos sellainen koira jätettäisiin arvostelematta - miksei kokonaan - jota ei missään nimessä pitäisi terveytensä vuoksi käyttää jalostuksessa. Nyt se tittelirivistö vain innostaa enemmän käyttää koiraa, huolimatta sen terveydestä varsinkin jos raja-arvoja ei ole.

    Se on kyllä muutenkin tosi ristiriitaista, että (näin kärjistetysti) mitä sairaampi sen paremmat arvostelut, kyllä jossain on menty pahasti vikaan jos vain sairas on kaunista! Tuomarilinja on muutenkin kovin omituinen. Tuntuu, että kasvatus on näyttelyiden suhteen tuomarin wau-efektin hakemista.

    En tiedä miten se käytännössä toimisi sitten, mutta ainahan sitä voi toivoa paremmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä ja asiallisesta kommentista!

      Olen myös kiinnittänyt huomiota, että mitä enemmän koiralla, yleensä uroksella on nimen edessä titteleitä, nimenomaan näyttelyistä saatuja, sitä enemmän sitä käytetään jalostukseen. Eipä ole kummoisia näyttöjä jälkeläisten terveystuloksista, tai sitten olen huomannut kaikki, omasta mielestä huonot valinnat.

      Toinen mikä on kiinnittänyt kovasti huomiota on nämä MVA valiota, koirat on käytetty ulkomailla hakemassa joku tulos jotta saa oikeudet muotovalio arvoon. Ihmettelen vain miksi niitä tuloksia ei haeta suomessa, eikö koiran rahkeet riitä? Tämä ehkä poikkeaa hieman aiheesta ja taas yksi postausidea.

      Poista
    2. Käyttis huskyn omistajana olen surullinen siitä, että tämäkin rotu on jakautunut kahtia. Näyttikset ei todellakaan sovellu vetämiseen, lyhyet jalat ja lyhyt selkä. Mielestäni käyttikset ovat enemmän huskyn näköisiä! Kyllä niissä näkee suuren eron, jopa miten ne esitetään. Näyttiksillä pää pidetään korkealla ja hihna tiukalla ja käyttiksillä pää saa mennä alas (mutta ei niin että pää laahaa maassa) ja hihna roikkuu löysänä.

      Poista
    3. Huskyihin mä en ole niin tutustunutkaan, toki maalikonkin silmään linjojen välisen rakenne eron huomaa. Harmi, että silläkim rodulla on menty tuohon... : / Huomaako näissä eroja pääkopassa linjojen välillä? Vai onko erot pääasiassa rakenteessa?

      Poista
    4. Harmi, etten ole tavannut näyttiksiä kauheasti. Uskoisin kuitenkin, että erot on enemmän rakenteessa. Tai no, voi olla pääkopassa sen verran eroa, että näyttiksillä ei ehkä ole samanlaista vetohalua kuin "oikealla" huskyllä. Käyttiksiä aloitetaan kouluttamaan jo aika pentuina, ja pennuillakin on vahvat vetohalut veressä. Jos haluat lukea tarkempaa tietoa huskyn käyttiksen ja näyttiksen rakenteiden eroa, niin tosta linkistä löyty hyvää tietoa! :)
      http://www.siperianhusky.fi/jalostus/sh_linjat/linjat.html

      Poista
    5. Okei, täytyy ihan mielenkiinnosta käydä kurkkimassa. :)

      Poista
  3. En väitä etteikö tekstissäsi olisi todella paljon asiaa, mutta aina näitä näyttelyiden kritisointi tekstejä lukiessa tekisi mieli sanoa, että voi että kun te menisitte hetkeksi harrastamaan jotakin rotua jolla asiat ei ole noin. Mutta voin vain sanoa, että on rotuja joilla näyttelyt on mukavaa yhdessä oloa rodun parissa, rotumme yksilöt ovat sosiaalisia eivätkä missään määrin kärsi näyttelyttämisestä ja niitä titteleitä saavat terverakenteiset kauniit rodun yksilöt, jotka ehdottomasti sen ansaitsevat. Omistan koiran joka ei ole juuri muuttunut vuosikymmenten eikä edes satojen aikana ja voin vain ajatella nähtävästi, että voi olla ylpeä rodustani ja sen harrastajista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi tietysti mukavaa jos olisit maininnut mikähän rotu mahtaa olla kyseessä? Voisi paremmin ottaa kantaa kommenttiisi.

      Poista
  4. Minusta noiden puuterihuiskujenkin näyttelyt on aivan naurettavaa, se miten niitä turkkeja harjaillaan ja föönäillään ennen kehää on älytöntä. Nämä koirat eivät myöskään omistajan mielestä voi käyttää omia jalkojaan vaan niitä kannettaan sylissä, uloskaan eivät voi mennä ilman hirveitä pukuja. Muulloinkaan kuin kura aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu olevan aika yleistä ettei juuri nuo puuterihuiskut aina saa elää elämäänsä kuin koira. Sitä voi jokainen miettiä onko sellainen koira onnellinen.

      Poista
  5. Näyttelyt ovat hyvää ajanvietettä koirienparissa, ei siinä mitään. Siltikin, se on mennyt hieman yli ymmärykseni. Niissä on paljon hyvää ja yhtä paljon huonoa. Itse tahdon mieluummin terveen harrastuskaverin kuin sairaan näyttely tähden.. vain oma mielipiteeni. :)

    VastaaPoista
  6. Hyvä teksti vaikka en ole näyttelyitä koskaan harrastellut :) Mätsärit myös menossa välillä huonoon suuntaan, siellä toki riippuu täysin tuomarista se ilmapiiri ja se, millaisia koiria halutaan palkita :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mätsäreissä ollaan oltu pari kertaa, kun Rocky oli vielä nuorempi. Ne on toki hyvää treen koiralle kaikinpuolin, mutta sijoituksia en aina kyllä ymmärrä yhtään... No onhan siellä välillä tuomareina ihmisiä jotka ei tiedä roduista juuri mitään eikä läheskään aina se kauneiten käyttäytyvä ym pärjää.

      Poista
  7. Heips! Menin sitten ensin kirjoittamaan tämän kommentin ihan toiseen postaukseesi, mutta nyt löysin sen, mitä alunperin pitikin kommentoida :)

    Satunnaisesti käyn täällä blogissasi lukemassa mielenkiintoisia juttuja, lähinnä treenipuolelta. Nauratti vaan, kun on ollut tämä sama näyttelyiden järjettömyys(kö?) -aihe omassa koiraharrastusporukassa ja omassakin mielessä viime aikoina tapetilla. Tuli aika ajankohtaiseen saumaan tämä sinun kirjoituksesi siis. Olen kanssasi ihan samaa mieltä siitä, että "käyttö"roduilla niiden käyttötulosten tulisi painaa vaakakupissa enemmän. Itselläni ei ole varsinaista käyttökoiraa, mutta kyllä valitsisin seuraavan staffipennunkin ennemmin sen vanhempien harrastustulosten kuin näyttelytulosten perusteella.

    Sattuipa sopivasti, että uusimmassa Koiramme-lehdessä oli kirjoitettu todella mielenkiintoisesta aiheesta (Koiramme 1-2/2014, s. 112 - 114), eli valioitumisesta agilityssä. Pääpointtina oli siis lähinnä, että miksi harrastus- ja käyttökoirat tarvitsisivat (yleensä) tuloksen H-näyttelystä valioituakseen päälajissaan, olkoon se agility, toko, PK-lajit, jne. Jutusta jää mielestäni sellainen maku, että periaatteessa tämä on vanhentunut käytäntö, mutta niin juurtunut koirakulttuuriin, ettei sitä olla halukkaita muuttamaan. Ja perustellaanhan tätä myös siten, että "näyttelytulos on osoitus siitä, että koiralla on perusanatomia kunnossa. Tervettä rakennetta tarvitaan kaikissa koiraurheilun lajeissa..." (s. 113). Totta toki, mutta mielestäni terve rakenne havaitaan parhaiten siten, että koiraa käytetään, se saa harrastaa sille kenties ominaista lajia, johon se vielä saattaa olla jopa jalostettu. Siinähän ne rakenneviat pikkuhiljaa karsiutuvat, kun koira ei kestäkään lajia, johon se on luotu. Eikö jalostuksessa pitäisi etenkin käyttökoirilla keskittyä käyttämään niitä yksilöitä, jotka rakenteellisestikin kestävät niille ominaista työtä? Vertaan siis siihen, että joku päällisin puolin muutaman minuutin kehätarkastelussa toteaa koiran olevan ulkonäöltään terverakenteinen? Lisäksi mielestäni jossakin lajissa kilpaileminen ja etenkin lajissa mahdollinen menestyminen jo sinällään kertoo koiran hyvistä hermoista ja työmotivoituneisuudesta. Tämä taas mielestäni lisää edelleen yksilön jalostusarvoa.

    Asiaa voi tietysti pyöritellä loputtomuuksiin, mutta näyttelyiden ristiriitaisuuksia on muitakin. Samassa Koiramme-lehden artikkelissa tuotiin esille itsänikin askarruttanut kastroitujen urosten näyttelykielto. Ymmärrän tämän jalostuksen ja suvunjatkon kannalta, mutta linjan tulisi olla kuitenkin yhtä mustavalkoinen myös steriloitujen narttujen kanssa. Ymmärrän sen, että näyttelyt ovat joillekin mukava harrastus, eikä tämän harrastuksen lisäksi kaivata muita harrastuksia. Tällöin uroksen kanssa harrastukset päättyvät kastrointiin. Vielä harmillisempi tilanne on kuitenkin silloin, kun kastroidun uroksen kanssa ollaan viittä vaille aksa-, toko- tai käyttövalioita (tai mitä lie...), ja meriiteistä uupuu ainoastaan se valioitumiseen tarvittava näyttelytulos! Mahtaa ketuttaa...

    Tekisi mieli itsekin puida aihetta tarkemmin omassa blogissani, mutta en tiedä taidanko enää tämän avautumisen jälkeen jaksaa ;) Pääpointtina halusin kaiketi sanoa, että harrastuksensa kullakin, mutta mielestäni kummankaan (jos nyt voi vetää jotain rajalinjaa näyttelyt vs. muut lajit) ei pitäisi vaikuttaa toisiinsa millään tavalla. Jos MVAksi voi tulla ilman osallistumista yksiinkään virallisiin aksa- tai tokokisoihin, miksi AVAn tai TVAn titteliä mielivän tulee osallistua näyttelyihin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, kiitos pitkästä kommentista!

      Olen miettinyt itsekin tuota näyttelytulosta, miksi se tarvitaan kva, tva ym valionarvon saavuttamiseen? Näyttelyissä kuitenkin katsotaan koiraa nopeasti pintapuolisin, yleensä näyttelypäivänä jo pelkkä huonossa karvassa oleva koira ei pärjää. Kuten sanoitkin, en usko, että rakenteeltaan kovin sairas koira pystyy kovin rankkoja treenejä vetämään, Näyttelyissä arvostellaan ontuvia koiria ja ne ontuvat koirat pärjäävät ihan hyvällä menestykselläkin, ontuva koira ei pysty kisoissa huippusuoritukseen joten tuskin ykköstä tulostakaan silloin tulee?

      Minä olen ihmetellyt myös tuota kastrointia, mielestäni tasavertaisuuden vuoksi narttuilla pitäisi olla samat säännöt. On koiria joista tuomarit ei syystä tai toisesta tykkää yhtään ja koira tarvitsisi edes sen H:n saavuttaakseen valionarvon, mutta ei tätä ehkä koskaan tule saavuttamaan näyttelytuloksen puuttumisen vuoksi, äärimmäisen tyhmää.

      Mustä on myös äärimäisen typerää, että joissakin roduissa ei vaadita koiralta yhtään mitään saadakseen MVA tittelin, toki joku dalmatialainen on asia erikseen, kun sille ei ole loutu sen ihmeempiä käyttötarkoituksia. Collieillakin ilmeisesti riittää pelkkä luonnetestitulos? Berneiltä ei vaadita mitään... Miksi? Työkoira sekin... Tätä asiaa voisi kyllä jahkailla tovi jos toinenkin.

      Poista

Kiitos kommentista! ♥