maanantai 24. maaliskuuta 2014

Onko linjalla mitään väliä?

Lähes kiihkouskovainen asia, näyttely- vai käyttölinjainen, onko toinen toistaan parempi? En voi sanoa olevan helppo aihe, eikä itselläni ole toistaiseksi kovin vankkaa mielipidettä tai tietoa. Joten älkää ottako tätä minään "fakta"tietona. Otan joitakin mietteitä esille, mutta en ole mitenkään intohimoinen näyttis tai käyttis ihminen.

Ainakin sakemannipiireissä jotkut suhtautuvat kovin kiihkeästi toiseen linjaan ja se mitä olen pistänyt merkille, käyttisten omistajat lähestulkoon halveksuvat näyttelylinjaa. Toisaalta ymmärrän sen, onhan jalostaminen mennyt aika mönkään. Käyttöihmiset ajattelevat, että koirien rodunomaisuuden pitää säilyä ja näyttelyihmiset taas, että koiran pitää näyttää hyvältä ja mahdollisimman paljon rodunomaiselta. Minä taas ajattelen, että molemmat puolet pitäisi ottaa huomioon, eikä keskittyä vain yhteen "osa-alueeseen".

Minä taas ajattelen, että koiran terveyden ja luonteen pitäisi olla ykköskriteeri, sitten miettiä sen ominaisuuksia, ulkonäköä viimeisenä. Moni rotu ei ole kehäkoira vaan luotu työntekoon ja harrastamiseen, tätä pitäisi myös vaalia, säilyttää rodunalkuperäistä tarkoitusta jos se vain on nykymaailmassa mahdollista. Linjasta huolimatta, saksanpaimen on palveluskoira, rotu joka on luotu työntekoon, ei makaamaan kotona. Sitä ei ole myöskään luotu juoksemaan kehässä, pääharrastuksena. Kertooko se linja sen mitä koiran kanssa voi harrastaa?
Väitetään kiihkeästi käyttölinjaisten olevan terveämpi, itse en tähän halua ottaa kantaa sen enempää, mutta sairaita koiria löytyy molemmista linjoista. Siitä huolimatta, tämän hetken tilanne mm. saksanpaimenkoirien osalta on se, että näiltä näkymin Rocky tulee jäämään viimeiseksi näyttelylinjaiseksi koiraksi jota tästä talosta löytyy. Ikävä kyllä ei niiden ulkonäkökään enään viehätä, lähinnä kauhistuttaa, harmittavan paljon näkyy hirvittäviä selkälinjoja koirilla.

En silti suhtaudu intohimoisesti mihinkään linjaan, en vain yksinkertaisesti koe saavani tämän päivän näyttelylinjaisilta enään sitä mitä koiralta haluan, ikävä kyllä. Vaikka kotoa löytyy kaksi näyttelylinjaista, on ne silti äärettömän rakkaita. Se mistä linjasta kukin tykkää, on taas jokaisen oma asia, jos joku haluaa käyttiksen ja joku toinen näyttiksen, ei se kutita persettäni millään tapaa. Terveen ja sairaan koiran voit saada mistä linjasta tahansa, kuten myös niitä hyviä harrastuskoiriakin.

"Saksanpaimenkoiran jalostus tulee olla käyttökoiran jalostusta,
tämän tulee olla aina tähtäimessä, muuten lakkaamme tuottamasta saksanpaimenkoiria."
Tämän postauksen myötä blogi jää pienelle lomalle bloggaajan reissun vuoksi. Asiaan palataan ensi viikolla, uusien tuulien kera.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Ihana päivä

Meillä on ollut tänään hirveen kiva päivä! Ystäväni tuli käymään koiriensa kanssa ja suunnattiin yhdessä koirarannalle juoksuttamaan koiria. Kuten aavistelinkin, veteen Rocky juoksi heti. Pieniä erimielisyyksiä oli Rockylla ja Jemmalla, mutta muuten leikkivät hienosti yhdessä ja Rocky tykkäsi, kun joku jaksoi juosta sen perässä sata lasissa. Porukan hissukka on Jade, siinä se pyörii ihmisten jaloissa ja istahtaa vierelle katsomaan, kun muut juoksee, pienten kärhämien aikana kyllä ilmoittaa olemassa olostaan ja komentaa muita lopettamaan.

Roksulle tekee hyvää nähdä välillä sellaisia koiria jotka ei alistu sen egoiluun vaan sanoo takaisin. Olen pistänyt myös merkille, että Rocky tulee muutenkin paremmin juttuun vähän kovapäisemmän nartun kanssa, se ei egoile liikaa ja aivan turhasta. Pieniä erimielisyyksiä tälläkin parivaljakolla oli, mutta se on vain sitä karjumista kilpaa. Jade taas on luonteeltaan niin huomaamaton, mutta äärimäisen itsevarma, ettei Rocky jaksa siitä edes välittää sen kummemmin.




Tänään ei ole juuri muuta tehtykkään kuin ulkoiltu, nautittu kauniista, lämpimästä kevät säästä, toivoen lumien ja pakkasten olevan jo historiaa. Päivässä ehdottomasti parasta oli tavata jälleen pitkästä aikaa hyvää ystävääni ja hänen koiriaan. Ystäväni kanssa on niin helppo olla, voit olla täysin oma itsesi, voit puhua ummet ja lammet, niin henkeviä kuin jotain aivan turhaa, silti jaksaa kuunnella ja olla.
Kyllä sitä oma mielikin lepäsi, tuulisessa, mutta muuten niin kauniissa säässä, meren äärellä. Miten pienestä sitä ihminen voikaan iloita. Ottakaa te muutkin pienestä ilo irti, mitä sitä turhia murehtimaan. Vähästäkin voi tulla äärettömän onnelliseksi, minä ainakin. 


 Kiitos ystävälle ihanasta päivästä! Kotona kaksi väsynytty raatoa. Koirat kiittää. Vajaan parin viikon päästä luvassa ylläriä. Kuka arvaa?

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Videota videota

Ollaan ahkerasti nyt treenattu ensikuun koetta varten, jos nyt uskaltaisin ihan mennäkin sinne kokeeseen asti, viimeksi jänistin ja jätin välistä. Nyt koira on antanut tietyistä liikkeistä varmempaa esitystä mitä silloin. Hetki aikaa tahkoa vielä luokse tulon pysähtymistä, ettei tarttis ihan hirveesti sitä kättä viskoa ja ottaa pisteitä pois, mutta jos ei muuten niin saadaan ainakin kokemusta.

Tässä nyt vielä hieman pidempi ja erilaisempi video, lopussa myös Rockyn alusta"treeniä". Misun alustavideon saatte hieman myöhemmin, kunhan olen saanut sen editoitua.


Ja voihan vihtori, käytiin eilen nuuhkuttelemassa pentulaatikolla, eihän ne toki enään mitään ihan vauvoja ollut. Pienenmiehen alkuja, pieniä suskoeran penneleitä ja voiko olla mitään suloisempaa? Voiko pieni harmaa suskoera näyttää enempää sudelta mitä nuo? 

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Mielentila treenit

Päätin tänään treenailla vähän eri juttuja mitä yleensä, tai lähinnä keskittyä eri asioihin.
Eli toisin sanoen keskityin koiran mielentilaan ja palkkaamaan sitä sellaisesta mielentilasta johon olen tyytyväinen. Aivan liian vähän tulee kiinnitettyä koiran mielentilaan huomiota.
Ehkä voisi tehdä ihan hyvää vähintään kerran viikossa treeneissä keskittyä vain oikeanlaiseen mielentilaan. 

Tarkoitus oli kuvata koko treenit, mutta puhelin kaatui, kuvasi tuolia ja kun sain nostettua sen, nostin aivan liian ylös, kuvasi taivasta. Koitan saada pidempää materiaalia kuvattua huomenna, mahdollisesti myös luvassa alustatreeniä.

Jääviä otin ns. täsmätreeninä, jo pelkästään saamaan koira kuuntelemaan eikä arvailemaan. Näitäkin ns. kuuntelutreenejä pitäisi ottaa useammin, eikä joskus. Jäävä maahan menon ja seisomisen otin vielä juoksusta ja vau miten hienosti uuno toimi. Maahan menossa taisi ensin mennä hieman hämilleen, tippui hieman turhan hitaasti, mutta seisomisen kanssa  tsemppasi ihan hurjasti. 

Syyllistyykö joku muu yllämainnittujen "laiminlyöntiin"?
Katsotteko mielummin lyhyitä vai hieman pidempiä videoita?
Mitä toivoisitte videolta?

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Täsmätreeniä

Kurkataan välillä meidän treenirintamalle, en olekkaan hetkeen postaillut treeneistä. Rocky oli ihan pätevä, ohjaaja taas saisi keskittyä enempi äänenpainoihin. Ongelmia tuotti jäävä maahan menon kanssa, treenikaveri huuteli, että kun koira on mun sivulla, äänenpaino on pyytävä, mutta kun nään koiran, kuljen sen edellä ääni on käskevä, huomasihan sen koiran tekemisessäkin. 

Jäävä seisominen on tosi hyvä tällä hetkellä, välillä voisin kuulemma heittää palkan välittömästi käskyn annettuani. Rockyhan ei ole kovin tempparamenttinen vaan diesel joten siltä ei vaadita niin napakoita suorituksia kuin vaikka joltain toiselta koiralta. Rocky kestää nyt myös tosi hyvin kävelyni taakse, ei oikeastaan vaatinut kuin pari toistoa niin, että jätin pallon koiran eteen ja kävelin sitten taakse, kokeilin nopeasti koiran sietokykyä ja hienosti kesti taakse kävelyn. Maahan menossakaan ei muuten ole ongelmaa, mutta itse jännitän myös ohjatuissa, mitä taas en tee itsekseen treenatessa, joten äänenpainonikin on yleensä sama. 

Kotiläksyksi täsmä treenejä ja keskittymistä äänenpainoon. Pyrin nyt myös ensikuussa korkkaamaan avoimen luokan. Treenitaukoa tokon suhteen mietiskelen mihin väliin sen ajoitan. Mielestäni koiralle tekee hyvää saada lepokausia eri lajeista ja lepokauden aikana keskitytään muihin juttuihin. Meillä ainakin tekee hyvää niin koiralle kuin ohjaajallekkin. 

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Tilannekatsaus

Vanhus syönyt perjantaista Rimadylia, yksi aamulla, puoltoista illalla. Tällä hetkellä meillä on kuin täysin eri koira, energiaa on kuin pienessä kylässä ja kovin tahtoo välillä Rockyn kanssa leikkiä. Kankeudesta ja kivuista ei ole tietoakaan, joka tuli myös lenkillä todettua. Janottamaan se taitaa pistää normaalia enemmän, ei toki mitenkään huomattavasti. Pitää vain kylmän viileästi rajottaa vanhuksen spurtteja ja tarvittaessa ottaa hihnaan rauhoittumaan, nyt toki mennään remmilenkkejä jottei rasita jalkaa yhtään enempää.

Niin iloinen kuin olenkin koiran kunnosta nyt, mieltä kaihertaa tilanne sitten kipulääkkityskuurin jälkeen. Mietiskelyjen jälkeen, tahdon yrittää vielä fysioterapiaa, meneehän siihenkin rahaa, mutta toinen on mieleltään niin pirteä ja muuten ihan ok. Fysioterapiasta olen kuitenkin kuullut hyvää ja varasin ajan tulevalle perjantaille sellaiselle jota on paljon kehuttu. Olen myös kuullut, että monen koira ei välttämättä olisi täällä enään ilman fysioterapiaa. Ja tiedän sitten itse yrittäneeni... You Know.

Vanhus on myös koira jolle on aina joutunut puoliväkisin antamaan kaikki lääkkeet, nyt se ottaa lääkkeet suoraan kädestä ja syö ne kuin namia. Pistin merkille, että on muutenkin erilainen mitä aiemmat Rimadylit joita meillä ollut, paljon isompia tabletteja ja aivan eri värisiä.

Oletko käyttänyt koiraa fysioterapiassa? Millaisia kokemuksia?

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Tiedän tän, vielä kerran nään...

Misun jalka on nyt sen verran huonossa kunnossa, ettei tulevaisuus ole enään itsestään selvää. Asiaa ei tietenkään helpota Rockyn eilinen Misun totaali jyrääminen, mummo kävellyt sen jälkeen kolmella jalalla, kipulääkkeistä huolimatta ei kävele puhtaasti. Soitin eläinlääkäriin ja pyysin lähi apteekkin puhelinreseptiä rimadyliin, onneksi saatiin, tietävät koiran. Tuntuu pahalta, tässäkö tämä nyt on? Jalka on muutenkin pahentunut, kankeutta levon jälkeen, ei tahdo laskea painoa kokonaan jalalle, hierontakaan ei enään auta kankeuteen.

Saatiin ohjeksi antaa kipulääkettä aamuin illoin kymmenen päivän ajan. Päätettyämme kuitenkin, että jos kunto pysyy samana kuin nyt, junnaa paikoillaan, koira lähtee sateenkaarisilloille. Niin pahalta kuin vain  voikin tuntua, niin paljon kuin voi sydämessä riistää, on ajateltava järjellä. Vaikka koira onkin iloinen ja liikkumisen halu on yhä, en tahdo antaa sen elää kivussa.

"Nyt sen tajuan: ei jaksa lintukaan
Yksin vaeltaa, se liitää parvessaan
Aidon ystävyyden silta kaarineen
Päivänvalon lailla kantaa sydämeen"

...Sateenkaaren pään, ja sinne jään

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Jälkikauden aloitus


Olen vakavasti alkanut miettimään jälkikauden aloittamista, lumesta ei ole tietoakaan ja paikka paikoin näyttää olevan sen verran kuivaa, että jäljen pystyisi tekemään. Kiikarissa on verijälkikoe johon olen hyvin vahvasti meidät ilmoittamassa jos ehdin jokusen jäljen koiralle ensin ajamaan. Ehkä se on tämä harrastamisen into joka saa minut myös iloitsemaan keväisestä säästä, olen alkanut odottamaan kovin jo lämpimämpiä ilmoja sekä kurakelien loppumista.

Pitkästä aikaa viiden aikoihin pääsee valoisaan aikaan lenkille ja ennen kaikkea vielä valoisaan aikaan kotiin, vaikka tekee pidemmänkin lenkin, kummasti sitä saa itsekin lisää intoa lenkkeillä.Vieläkin hieman ihmeellistä lähteä seitsemän jälkeen arkiaamuina ajelemaan, kun on jo niin valosaa, välillä miettinyt olenko liian myöhään liikkeellä.

Tokoiltu ollaan vähän vähemmän, eilen otettiin  pienet pihatokoilut ja vitsi miten kivassa vireessä piski oli. Sivulle tulot oli reippaita ja näyttäviä, nouto oli parasta Rockya ikinä tähän mennessä, se odotti lupaa ja sen jälkeen juoksi lujaa kapulalle ja tuli laukassa sivulle, koska nouto oli ihan superhyvä, en ruvennut ottamaan sitä yhtään enempää. Seuraamiseen olin myöskin todella tyytyväinen, vire oli mielestäni tosi hyvä, vaihtelun vuoksi tehtiin seuruussa hieman Rally-toko juttuja, ajatellen myös ettei seuraamisesta tule taas niin ennalta arvattavaa ja tylsää, vaan koira pysyisi vireessä eikä tipahtaisi sunnuntaikävely moodiin, ihan vain ohjaajan tyhmyyttä joka ei tee seuruusta jännää ja ennalta arvattavaa. Minulla kun tapana ollut jämähtää kaavoihin. Luoksetuloa täytyy vielä hinkata ettei vedä läpijuoksuksi, kyllästymättä kuitenkaan koiraa. Luoksetuloa lukuunottamatta paketti rupeaa olemaan tosissaan kunnossa, mutta kokeissa samasta vireestä ei ole tietoakaan, kiitos minun jännittämisen.

Loppuun vielä video tämän päivän lenkiltä, puhelin laadulla.