maanantai 28. huhtikuuta 2014

Paljon koirakamuja

Meillä on ollut kaksi viimeistä päivää kovin koirakamumaisia, eilen tuli rakas ystäväni koiriensa kanssa tänne ja yhdessä suunnattiin kohti koirarantaa juoksuttamaan koiria. Tällä kertaa mukaan ei päässyt kuin Häjy, kakara pääsi tutustumaan rauhassa uusiin koiriin. Kaikki sujuikin hyvin ilman minkäänlaista ongelmaa, toki eivät paljon leikkineet, Häjy pyöri suurimmanosan ajasta minun jaloissa ja odotellen herkkuja. Parisen tuntia viihdyttiin jutustellen ja koirien juostessa, kakara ainakin väsähti tyystin.

Rantailun jälkeen ystävä tuli käymään vielä meillä ja pääsi Roksukin treffaamaan kamujaan, Häjy tyytyi lähinnä huilimaan isompien treffaillessa. Pienen miehen piti jaksaa vielä lähtee anoppilaani kyläilemään ja tutustumaan Elvis shelttiin, tosin peli jouduttiin viheltämään poikki shelttipojan innostuttua vähän liikaa.
 Tänään olen jo ehtinyt olemaan hallilla ja käymään koirarannalla, taas. Kaverin kanssa hallilla juteltiin jos käytäisiin koirarannalla Häjyn ja Fazun kanssa, Häjykin saa tutustua uusiin koiriin ja vähän sosiaalistuu samalla. Pientä epävarmuutta tuolla on joitakin koiria kohtaan, kuten oli myös fazua, mutta aika pian se rentoutui ja lähti leikkimään, tai lähinnä juoksivat tuhatta ja sataa.

Loppujen lopuksi Häjy ei ole ihan hirveen kiinnostunut muista koirista, paljon se pyörii mun lähellä ja odottelee nameja, välillä juoksee kavereiden kanssa ja sitten taas minun luokse. Tulee heti kutsusta luokse vaikka on häiriötä ja muita koiria juoksemassa. Toki en ihan tyystin luota vielä, otan kiinni jos esim. rannalla tulee vieraita koiria ohitse. Mielestäni muutenkin aika rauhallinen pentu, toista mieltä taas on mieheni. Häjy ei ole mielestäni samanlainen häsääjä mitä Rocky oli ja on. Millaisia teidän pennut on olleet?

Ps. Fazu on Häjyn puolisisko.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

On se ahne

 Ilmat ovat suosineet meitä kovin ja ulkona on viihdytty paljon, koirat on saanut viettää myös tarhassa aikaa. Hieman treenailtu ja ukon sain kuvaamaan, mutta kuvia katsellessa huomasin linssin olleen hieman paskainen ja kuvien laadusta sen huomaa. Rockysta huomasi, että pieni tauko tehnyt hyvää, se oli ihan super. Koira pysyi koko ajan hyvässä vireessä ja teki kaiken sata lasissa. Noudossa tsemppaan ja kannustan sitä siinä vaiheessa, kun ottaa kapulan, jotta koira saa noutoon itsevarmuutta lisää ja hyvä nähdä miten se toimii. Jos joku tuottaa hieman ongelmia tai koira epäröi, kokeile kannustaa ja tsemppaa koiraa.

Häjy on helppo motivoida ruualla, se on äärimäisen ahne, josta kertoo myös se, että kakara kiipesi tänään koiraportin yli keittiöön, kun laitoimme koirille ruokia. Ainoa "murhe" on, että se saisi olla hieman aktiivisempi päivällä, eikä saada energia purkausta kymmenen aikaa illalla. Toki täytyy nyt itse hieman miettiä tekeekö jotain mikä väsyttää koiraa kovin päivällä, mm. ulkona olo yksin, se hömppää ja juoksee paljon, ei ehkä ihme jos koira ei ole ihan tikissä silloin, kun minä sen haluaisin olevan. Muistiksi itselle, suunnittele mikä päivä treenaat ja ei jätetä koiraa ulos ennen treenejä.
Ja kun itseään rupee ahdistamaan ja tuntuu seinien kaatuvan päälle, vedä syvään henkeä, painele ulos, luontoon kävelemään, pian huomaat miten mieli kirkastuu ja oman pään sisällä kaikki on taas hyvin. 

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Koirasta luopuminen osa 2

Puran ajatukseni asiasta kahteen osaan jottei ole niin turkaisen pitkää tekstiä luettavana yhdelle kertaa, kaikki ei jaksa lukea vaikka ehkä haluaisi. Ensimmäisen osan voit lukea täältä.

Ajatuksissa on myös ihmiset jotka haluavat itselleen harrastuskoiraa, tietyillä ominaisuuksilla ja toiveilla yleensä, koira hankitaan ja sen kanssa eletään. Myöhemmin saattaa selvitä, että koiran ominaisuudet eivät ole riittävät tiettyyn harrastukseen, mutta arjessa sen kanssa kyllä pärjäisi. Valitettavan usein tälläiset koirat laitetaan myyntiin ja etsitään toinen, parempi tilalle. Itse ainakin otan koiran ennen kaikkea perheenjäseneksi, tärkeintä on, että koiran kanssa pärjätään arjessa. Itse pyrin valitsemaan harrastukset sen perusteella mihin koirasta on, koira on mitä on ja sen mukaan eletään. Olen pahoillani, mutta en hyväksy, että koira myydään, kun se ei sovellu johonkin harrastukseen vaan se heitetään kuin roska pois ja otetaan uusi tilalle. Virkakoirat on taas asia erikseen, ei sekoiteta niitä näihin.

Toisaalta taas jos ajattelen ihmistä joka haluaa metsälle toimivan koiran, mutta saakin koiran jolla ei yksinkertaisesti rahkeet riitä siihen touhuun, on ehkä ihan hyväksyttävää myydä koira pois ja ottaa itselleen se toimiva koira. Kuitenkin ensin miettien onko mahdollista pitää kahta tai useampaa koiraa joista yksi ei toimi metsällä. Metsälle otetaan koirat kuitenkin aivan eri syistä kuin me ns. normaalit ihmiset. Kuitenkin jokaisen ihmisen pitäisi se koira hankkia ensisijaisesti kumppaniksi ja perheenjäseneksi, ei työkoneeksi jonka voi ajan saatossa vain heittää pois kuin roskan. On toki kurjaa jos ei saakkaan hyvää metsästyskoiraa, mutta se riski taitaa olla ihan jokaisessa koirarodussa johon on varauduttava ja mietittävä, mitä sitten jos en saakkaan hyvää koiraa? 

Myös PK- puolella on ihmisiä jotka ovat valmiina heittämään koiran pois ja ottamaan uuden tilalle jos se ei toimi esim. suojelussa. Herää vain kysymys, miksi? Eikö olisi mahdollista vaihtaa lajia? Koira joka ei sovi suojeluun, voi olla erinomainen jäljellä. Pk- lajeja on hurjasti, mutta ehkä jotkut on vain liian vannoutuneita suojeluihmisiä ja kokevat olevan ainoa laji jota voi harkita, vai saako jonkun kolauksen, kun on kuvitellut hankkivansa hyvän koiran, mutta ominaisuudet ei riitäkkään suojeluun.

On kai hyväksyttävää, että jotkut ovat valmiita luopumaan koirastaan heppoisimmin syin kuin taas joku toinen. Yllämainituissa tapauksissa itse pyrkisin ainakin löytämään lajin johon koira soveltuu, mites teillä, harrastus koiran mukaan vai koira harrastuksen mukaan?

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Kysymyspostauksen vastaukset

Olitko suunnitellut ottavasi kolmannen koiran, vai tuliko Häjy "sattumalta"?
Joo ja ei, oltiin puhuttu kyllä miehen kanssa kolmannesta koirasta, mutta mitään ei löyty varsinaisesti lukkoon eikä oikeastaan edes etsitty koiraa. Ystävä oli laittanut Häjyn veljestä kuvan faceen ja kommentoin siihen jotakin ja siitä se sitten lähti, käytiin katsomassa ja totesi ettei kuvan koira ole meille sopiva, se on liian laiska. Toisaalta kyllä, Häjy tuli "sattumalta".

Onko jokin koiraharrastus, mikä kiehtoo, muttet omista lajiin sopivaa koiraa tai muuten vaan et voi kyseistä lajia aloittaa?
Suojeluhan olisi ihan mielenkiintoinen ja hieman kutkutellut kokeilla, mutta erinäisistä syistä, joita en julkisesti viitsi ruveta puhulemaan, en usko, että meitä ainakaan tämän seudun suojeluporukoissa näkee. Rockysta nyt ei varmaan suojeluun edes olisi, mutta Häjystä voisi olla, mene ja tiedä. Suojelu on myös mielestäni aika aikaa vievää jos haluaa ihan oikeasti tähdätä kisakentille, tällä hetkellä ei edes oma aika anna periksi. Agility on myös laji joka hieman kiehtoisi, mutta en vain ole saanut aikaiseksi mentyä mihinkään kursseille.

Mistä idea bloggaamiseen tuli?
Petsie ajoista, aikoinani petsien blogiin kirjoittelin juttuja, mutta se blogihan on ihan onneton. Sen seurauksena perustin koirille omat kotisivut, kirjoittelin sinne, mutta se ei oikein missään vaiheessa maistunut kunnolla. Loppujen lopuksi päätin kokeilla pitää ihan kunnon blogia, alkuunhan kirjoittelin milloin sattui ja aivan onnettomia tekstejä, nykyisin bloggaamisesta on tullut yksi ihana harrastus muiden joukossa ja pyrin panostamaan blogiin koko ajan enemmän.

Amstaffi, tanskandoggi, chihuahua, cockeri vai belgianpaimenkoira? Miksi?
Belgianpaimenkoira, yksikään muu ei ole mieleinen rotu tai minulle ylipäätään sopiva. Chihu on myös mielestäni aivan liian pieni, eikä pienet koirat muutenkaan ole omaan makuun. Palveluskoirarodut on vaan lähellä sydäntä ja belgiä olen myös joskus miettinyt itsellenikin.
Millainen koira on luonteeltaan sinun mieleen? Esim. Laiska lötky, vietikäs hyvähermoinen vai yltiösosialinen labbis?
Ehdottomasti vietikäs hyvähermoinen koira.

Mitä muuttaisit koirissasi? Vai muuttaisitko mitään?
Häjystä en osaa vielä sanoa oikein mitään ja Rocky taas, se on täydellinen juuri tuollaisena kuin on, niin kliseeltä kuin kuulostaakin, Rockylla on hermot kunnossa ja korvien väli muutenkin, viettiä sille toki toivoisin hiukan lisää. Misu taas on omalla yksinkertaisella persoonallaan ihana, mutta toivoisin siltä sosiaalisempaa käytöstä vieraita koiria kohtaan.

Voisiko saksanpaimenkoiran kanssa asua kerrostalossa? Oma mielipiteesi.
Miksei? En näe tämänkään rodun kanssa syytä miksei voisi.

Minkälaista on kouluttaa saksanpaimenta?
Mielenkiintoista ja palkitsevaa. Mielestäni näitä on äärimäisen hieno kouluttaa, kun huomaat miten fiksuja ja nopeita ne on oppimaan uusia asioita, vanhatkin koirat. Toki pitkää pinnaakin se vaatii ja tarkkuutta ettet vahingossa opeta jotakin ei toivottua- asiaa.

Oletko harkinnut muita rotuja, vai onko saksanpaimen se "the-rotu"?
Olen harkinnut, mutta yksikään rotu ei ole kolahtanut samanlaisesti. Beeceetä mietin hyvin vakavasti vähän aika sitten, mutta joku siinäkin on ettei iske oikein. Kyllä se vain on todettava, että sakemanni on se "the- rotu" ja olenhan näiden kanssa ollut tekemisissä pikkulikasta asti.

Voisitko kuvitella kasvattavasi saksanpaimenia?
Joo ja en, olen miettinyt kasvattajakurssin käymistä vaikken ikinä rotua tai koiria ylipäätään alkaisikaan kasvattamaan. Kasvattaminen on suuri haaste ja vaatii huomattavan paljon aikaa ja antautumista koirille, saati, että pystyt luottamaan kasvattiesi saavan oikeasti hyvät kodit. Ja koska talossamme asuu minun lisäksi toinen ihminen, hänen mielipiteensä vaikuttaa myös. Voisin kuvitella, mutta en kuitenkaan usko, vain aika näyttää.

Harrastatko Misun kanssa jotain?
Misun kanssa ei harrasteta mitään, aivojumppaa ym tekemistä se kyllä saa. Joitain pikkujuttuja välillä tehdään.

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Kysy!

Uusia lukijoita on taas tupsahtanut joukkoomme, kiitos ja tervetuloa! Siispä sen kunniaksi on aika tehdä jotain erilaista, kysymyspostaus. Esittäkää kysymyksiä, me vastaamme, kiitos. Ja pienen pieni kysymys olisi myös, haluatteko vastauksen postauksena vai videolla?

torstai 17. huhtikuuta 2014

Miten lauma asettunut?

Häjy on nyt ollut meillä parisen viikkoa ja sen parisen viikkoa epäilin menevän, ennen kuin lauma asettuu. En ihan hirveän väärässä ollut, Rockylle uusi tulokas oli isompi pala nieltävänä, Misu ei välittänyt oikein juuta eikä jaata. Mitään kommenverkkejä ei ole tullut, mitä nyt on tehty selväksi jos on ruualle tai luulle ollut menossa, korjaan, Rocky on tehnyt selväksi. Misu on tyytynyt lähinnä murahtelemaan, mutta kakara ei niin hirveästi sitä kunnioita, rupeaa komentelemaan ja Misu jatkaa murinaa. Yhdessä vaiheessahan tyyppi vie suoraan Misun suusta luun ja yrittää sitä vieläkin, aiemmin vanhus ei edes murahtanut. Missä vaiheessa se pinna menee, vai meneekö ollenkaan.

Jokatapauksessa kaikki on mennyt hyvin ja lauma asettunut laumaksi. Mitään kummallista en olettanut edes tapahtuvan ja lähinnä Rockya itsekin epäilin olevan se, joka vaatii enemmän aikaa. Kaikki kolme on kuitenkin kavereita, ulos voi huoletta jättää ilman valvontaa, ei ole pelkoa isompien teurastavan kakaraa. Hieman ärysttäviä jääräpäisyyden merkkejä on ollut mukulassa haivaittavissa, mutta esim. istuminen rauhassa ruokaa odottaessa alkaa pikku hiljaa tuottaa tulosta, meillä kun ei ole piskeillä mitään asiaa kipoilleen kaahamalla, saati ilman lupaa
Rocky on saanut lomailla tokosta kokeen jälkeen, ei ole maistunut ohjaajallekkaan kummemmin. Ollaan keräilty motivaatiota ja suunnitelmia jäljen aloittamiseen, tänään tuumasta toimeen, tosin vain esineilmaisujen kimppuun. Olen ollut kovassa kuumeessa, eikä kunto anna vieläkään periksi treenata koiria ihmeemmin. Esineilmaisu ei ole ohjaalle kovin raskasta ja lähdetään operantilla jäljestämisellä tämä kausi alkuun. Palataan asiaan myöhemmin, mahdollisesti videomateriaalien kera.

Ja mitä tokon suhteen tulee, luulen, että koira saa ottaa nyt vähän iisimmin loppukuun ja ensi kuussa kaivellaan tokoa taas enemmän esiin, kesäkuun alussa koe johon koitan meidät mahduttaa mukaan ja sitten katsellaankin varmaan seuraavia kokeita vasta syksyllä. Ja mainittakoon, että pikkuveljeni on tulossa huomenna meille, tiedossa siis paljon ulkoilua ja kuvia, kiinnostaako teitä myös ihan pelkät kuvapostaukset, ilman sen suurempia jaaritteluja?

Muistattehan myös meidän facebook- sivut, käykää tykkäämässä, siellä kuvia ym joita ei välttämättä blogin puolelle ilmesty koskaan. Klik.

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Viisi vuotta rakkautta


Maailman paras rakki täytti tänään viisi vuotta, pari kuukautta vajaa viisi vuotta on ilahduttanut elämäämme. Viiden vuoden aikana se on opettanut minua enemmän, kuin osasin koskaan edes toivoa. Olin vaatimaton ja tyhmä, kuitenkin myöhemmin syttynyt palava himo harrastaa tavoitteelisesti, ajoi minutkin kokonaan uudelle polulle, olen oppinut ja kasvanut ohjaajana. 

Alusta asti Rockyyn kasvoi uskomaton tunneside, siitä huolimatta, että Dixi oli nukkunut pois kaksi päivää ennen Rockyn syntymää, pelkäsin etten saa koiraan samanlaista sidettä, joka oli Dixin kanssa. Olin väärässä. Rocky tuli elämäämme ryminällä ja yhtä ryminällä se tuli sydämeen, jäädäkseen.

Vaikka olen saanut harmaita hiuksia ja tehnyt mieli lähettää pikajunalla siperiaan, päivääkään en vaihtaisi. Tuskin tulemme yltämään kisakentillä niin korkealle kuin toivoin ja olisin halunnut, mutta tyydyn vähempääkin, tai oikeastaan olen saanut Rockylta enemmän, olen saanut rinnalle koiran joka opettaa minua, antanut virheeni anteeksi, mutta ei päästä minua helpolla. Voinko toivoakaan siltä enempää? Voin vain toivoa oppivani lisää, oppia opettamaan koiraa enemmän, yltää sen kapasiteettiin saakka.


Toivon vain, että meillä on yhdessä aikaa vielä ainakin toiset viisi vuotta ja koira pysyy terveenä.


tiistai 8. huhtikuuta 2014

Häjyn tottistelua

Häjyn kanssa ollaan aloitettu kunnon treenaaminen ja tulipahan todettua taas miten nopeita nämä on oppimaan. Onhan tässä tietysti taas itselläkin hakemista miten pentua koulutettiinkaan, Rocky on ensimäinen koira ja sen kanssa on tehty ne ensimäisen koiran kanssa tehtävä virheet, ne korjattu ja niistä opittu. Eikä silloin kyllä ollut mielessäkään kokeet tai oikein aktiivinen harrastaminen, mitä taas on nyt ja mihin nyt koiraa haluaa ja mihin sille lähdetään pohjia tekemään.

Eilen oli Häjyn kanssa ensimäiset ohjatut ja vaikka koiraa kiinnostikin muut haukut, se tuli välittömästi luokse ja otti kontaktin, kun kutsuin sitä. Nuoresta iästä ja siitä miten vähän aikaa se on meillä ollut, pystyi se keskittymään mielettömän hyvin vaikka häiriötä olikin jonkin verran. Kotiin tuomiseksi saatiin vinkki miten saisi opetettua näyttävää seuraamista. Häjy on mielettömän motivoitunut tekemään työtä ruuan eteen ja toisen ruokansa saakin tekemällä "töitä", eli treenien yhteydessä.

Häjylle on nyt myös vakuutus otettu ja välikuviinkin se olisi tarkoitus viedä jossakin vaiheessa.
Saatte loppuun vielä jonkin sortin videon tynkää, koitetaan saada seuraavaksi parempi video ulos ja kuvia treeneistä, jahka tuo isäntä pääsisi ja suostuu kuvaamaan. 

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

AVO debytoitu

Tänään se päivä koitti, avoimenluokan korkkaus. Vaikka kokeesta ei jäänyt kerrottavaa jälkipolville, olen ottanut blogiin linjan, että kerron onnistumiset, surut, ilot ja epäonnistumiset, jaan tämäkin täällä.
Paikalla makuusta se tuttu 10 ja yksilö liikkeet aloitin ihan hyvillä mielillä, maahan menossa kaksi ylimääräistä käskyä ja sen takia 6, luoksetulo meni läpijuoksuksi, mutta himmasi vauhtia ja saatiin 5, seisomisesta 8, kun kääntyi ympäri. Siitä se alamäki sitten alkoikin.

Maassa yyber hyvät hajut, heitin kapulan ja annoin käskyn, koira vaan nokka maassa eikä liikahdakkaan mihinkään. En luovuttanut vaan pannasta kiskoin ja vaadin sitä hereille, käsiavun jälkeen lähti kapulalle ja toi sen mulle, pyöreä nolla. Samasta kohtaa kaukot, ei koira korviaan lotkautakkaan, vaan nuuhkii maata. Estehypyn alussa oli jo ongelmia saada koira kuulolle, hyppäsi kuitenkin esteen yli, istui mutta sen järkeen kiersi esteen hajulle, kolmas nolla. Pisteitä kerättiin huimat 97p. Ikinä ei olla näin kamalaa pohjanoteerausta tehty, eikä koira ole noin pahasti hajulle lähtenyt, kuitenkin joka kerta samassa kohtaa rupeaa nokka viemään maahan.

Pettymys on tietysti aika suuri, lähdin kokeeseen hyvillä mielillä, mutta tulinpahan päätökseen, että toistaiseksi meidät kokeet on kokeiltu tuolla hallissa, käydään nyt ulkokokeissa koska koira toimii niissä paremmin. Ja vaikka ollaan ulkona treenikentillä pidetyissä kokeissa oltu, ei se nokka ole koskaan noin pahasti vienyt herran päätä mukana. Itsekään en mielestäni jännittänyt ainakaan yhtään enempää mitä meidän ihan ensimäisessä kokeessa, ulkokoe, koira toimi hyvin ja vaikka tuloksena oli ALO3, tiesin minun itseni munanneen kokeen. Näillä mennään ja jos toukokuussa sitten katsellaan taas.
Siitä huolimatta, että hatutti jonkin verran, kotiin oli kiva tulla, Häjylle oli opetettu maahan meno. Kokeilin itsekin ja hienostihan se meni maahan, toki namin avulla vielä, mutta ei voi enempää odottaakkaan. Samalla sitten pari toistoa sivulle tuloa. Harrastuskoira ura auennut ja toivotaan Häjyltä enemmän temperamenttia ja viettiä kuin Rockylla. Ja siitä huolimatta, että nyt on uusi koira talossa ja tulee toimittamaan harrustuskoiran virkaa myös, ei Rockya tietenkään unohdeta, treenit ja kisat jatkuu. Nyt ruvetaan panostamaan Rockylle myös jälkeen enemmän kuin koskaan, tavoitteena olisi ensi vuonna käydä FH- kokeessa, ellei sitten esineilmaisujen kanssa käy hyvin ja koira opi niitä ilmaisemaan yhtä nopeasti kuin tuppaa oppimaan muutenkin uusia asioita. Katsellaan ja ihmetellään.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Rokotuksilla

Häjyn kanssa käytiin tänään rokotuksilla ja pistin merkille miten ailahtelevainen kakara osaakaan olla. Eilen kulki hihnassa hienosti, tänään ei niinkään. Ovista sisään ja ulos meno tuotti naperolle vaikeuksia ja minun kärsivällisyyttäni koeteltiin, jostain syystä autoon menokin oli kovin kamalaa. Toinen missä kärsivällisyyteni on joutunut koetukselle on se, että tuo kakara ei pasko ulos, mutta sisälle kyllä ja yleensä siinä vaiheessa, kun jää yksin, vaikka miten kauan tönöttäisit ja käppäilisit ulkona niin ei, pissat kyllä tekee. Vinkkejä otetaan vastaan.

Rockyn kanssa sunnuntaina kisat, ahkerasti nyt hietoon vielä luoksetuloa, muuten pakka ihan ok kasassa. Luoksarin pysäytys rupeaa sujumaan paremmin, eilen ohjatuissa pitkälti keskityttiinkin siihen ja minun mokiin joita tein. Parit hyvät toistot saatiin tehtyä joissa minäkään en enään munannut liikettä. Tänään aamulla heti mentiin treenailemaan ja pääasiassa keskityin luoksetuloon, nyt ei tainnutkaan tulla yhtään läpi juoksua, siihen pari toistoa noutoa otin päälle. Jostain kumman syystä kovin houkuttelisin osallistua tokon sm- kisoihin, mutta miten penkin alle mahtaa mennä, kun jännitykselläni ei ole varmaan mitään järkeä.

Misukin voi ihan hyvin taas, ei ole oireillut jalkoja eikä osoittanut kankeutta tai ontumisia, heti kun ilmat lämpeni. Ja toki annettiin sille kunnon lepoa Rockyn jyräämisen jälkeen, ilmeisesti loukkasi siinä aika pahasti, mutta nyt on kaikki ok. Varmaan tämän kesän ainakin vielä tässä menee.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Saanko esitellä...

Lomailut lomailtu ja paluun arkeen suoritettu, Riikassa tuli vietettyä viitisen päivää pikkusiskon jääkiekko turneeta katsellessa. Yllättävän raskas reissu oli, maanantai ehtoolla ei meinannut silmät pysyä auki ja nukkumassa olin normaalia aiemmin. Huh. Ja miten haikeeta sitä olikaan palata omaan kotiin, kun olit monta päivää ollut vanhempiesi ja siskosi kanssa, ukkokulta oli vahtimassa pikkuveljeäni, kun ei omien pelejänsä vuoksi päässyt mukaan lähtemään.
Ja sitten varsinaiseen asiaan jota postaus käsittelee. Saanko esitellä, Häjy. Pieni suskoeran poika, ikää 5kk. Kotiutunut yllättävän hyvin ja isommat hieman ihmetelleet junnua, Misulla pientä mustasukkaisuuden poikasta, mutta ottanut junnun hyvin vastaan ja Rocky ei oikein arvosta Häjyn pusutteluja. Murinoilla ilmoittaa jos tulee mukamas liian lähelle. Hieman röyhkeäksikin junnu osoittautunut, Rockyn ruokakupille änkesi itseään kovin, mutta sai kuulla murinaa. Ekan "selkäsaunan" junnu sai, kun tunki ja tunki itseensä Rockyn luun lähelle vaikka toinen varoitteli ettei ole mitään asiaa, ja kun ei kerran ymmärtänyt, sai junnu pienen tukkapöllyn. Tosin Rocky taisi hieman pelästyä myös kakaran kiljumista. Kaikin puolin meillä on yhteiselo lähtenyt sujumaan ihan mukavasti. Aikansa toki menee, että lauma asettuu kunnolla, mutta maltti on valttia.