tiistai 27. toukokuuta 2014

Sain mitä hain


Häjy on todella hyvä hermoinen ja tasapainoinen nuori mies. Sen kanssa on ilo harrastaa, sitä ei juurikaan tarvitse sytytellä tekemiseen. Ohjatuissa se odottaa vuoroaan rauhassa, ei hötkyile tai pidä kierroksia taivaissa vaikkei mitään tapahdu, mutta se löytää siitä huolimatta oikean mielentilan heti. Sitä on kiva kouluttaa, se oppii äärimäisen nopeasti. Kotona ja vieraassa paikassa se osaa rauhoittua ja rentoutua, ei pahemmin stressaile. Treeneissäkään ei tunnu hirveästi ottavan häiriötä juuri mistään, se keskittyy minun kanssa tekemiseen. Tähän asti koira on ollut juuri sitä, mitä halusinkin. Ainakin tällä hetkellä olen todella tyytyväinen koiraan ja olen optimistinen sen tulevaisuuden osalta, etenkin harrastuskoirana.

Tässä kun katselin ensimäistä tottistelu videota Häjyn kanssa, lähes kahden kuukauden takaa ja videota vähän vajaa kuukausi sitten tehtyä, ero on huima tähän päivään verrattuna. Etenemistä ei huomaisi ollenkaan näin hyvin ilman videoita. Ennenhän en juurikaan videoinut treenejä, mutta sekin muuttui osin blogin ansiosta. Suosittelen ihan jokaiselle. Aina ei minullakaan ole kuvaaja mukana, joten kamera johonkin ja start, editoitua saa turhat pätkät pois. Yksin treenatessa videointi vasta kätevää onkin, huomaat virheet joihin voit puuttua ja korjata seuraavalla kerralla.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Ilman koiria?

Ajattelin toteuttaa tälläisen postauksen, senkin uhalla, että tästä tulee ällön kliseinen ja imelä. Tässä on tullut lähiaikoina mietittyä itsekseni ja muiden koiraihmisten kanssa, millainen olisin ilman koiria, mitä tekisin ilman koiria, kuinka moni nykyinen ystävä olisi tuiki tuntematon? Loppujen lopuksi koirahistoriani on lyhyt, mutta koirat ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen elämääni.

Muistan hyvin aikaa ennen omia koiria, saatoin mennä ja tulla ihan miten lystäsi, en kantanut vastuuta juuri muusta kuin itsestäni. Reissaamaan oli helppo lähteä, ei ollut päätä vaivaamassa ajatukset, mihin koirat. Kuitenkin loppujen lopuksi täysin koiratonta elämää elettiin vähän reilu kaksi kuukautta. Kuulostaa lyhyeltä? Sitä se olikin, kuitenkin olin jo hetken ehtinyt asua omillani, joten vanhemmilleni jäänyttä sakemannia ei tullut enään niin paljon nähty ja sitten tulikin jo Dixin aika poistua sateenkaarisilloille, kaksi kuukautta myöhemmin Rocky muutti meille.

Tavallaan Dixi oli ja on se elämäni koira, joka vaikutti eniten. Ilman sitä, meillä ei välttämättä olisi nyt koiran koiraa, saati, että rotuna olisi saksanpaimenkoira. Osin on kiittäminen vanhempiani, osin Dixiä. Missä olisinkaan ilman tätä koiraa? Näistä kolmesta nykyisestä, Rocky on vaikuttanut elämääni eniten ja antanut eniten. Vaikka mieli on tehnyt lähettää se pikajunalla Siperiaan, ilman palautus oikeutta. Ei se helppo ole ollut, mutta opettanut minua enemmän kuin vaikka joku toinen, helpompi koira. Rocky on varjoni. Tietysti Misu ja Häjykin on tärkeitä ja rakkaita, mutta Rockyyn on erityinen side, suhde.

Parhaita puolia on ihmiset, uudet ihanat ihmiset joihin olen saanut ilon tutustua matkan varrella, osa kulkee yhä mukana, osa ei. Miten moni, tosi läheiseksi tullut ihminen olisi jäänytkään tapaamatta ilman koiria. Uskoisin siis olevani paljon yksinäisempi ilman koiria, näistä puhuminen auttaa kummasti pääsemään jutun juureen kiinni ja on ainakin yksi yhdistävä tekijä, koirat. Vaikka en ole ujouteni vuoksi kovinkaan sosiaalinen ihminen, olen kuitenkin avoimempi ja pystyn nyt hieman helpommin puhumaan ja tutustumaan uusien ihmisten kanssa.

Myös yksi oleellisesti muuttunut asia on pukeutuminen ja ulkonäöstä huolehtiminen. Ennen tuli katsottua suhteellisen tarkkaan millaiset vaatteet päälleni laitan, varsinkin ihmisten ilmoille. Nykyään minut voi nähdä useimiten kurasissa ja rennoissa vaatteissa, päällystettynä koiran karvoilla. Ennen tuli vedettyä pakkeli kerrosta, lähti sitten mihin vain, nykyään tukka takussa, ponnarilla, naamassa ehkä vähän meikkiä. Bileisiin tai juhlavampiin tapahtumiin toki yritän satsata ulkonäköni ja vaatteiden kanssa. 

Ehkä se kaikkein parhain puoli koirissa on se side, ihmisen ja koiran välillä. Se ymmärrys. Luottamus. Ihanat metsälenkit joissa koira pysähtyy vähän matkan päähän, katsoo taakseen ja tarkistaa ettei kukaan ole eksynyt joukosta. Entä sitten se rakkaus ja onnellisuus. Lohtu. Kun on kipeä tai paha olla, koira on lähellä, eikä lähde mihinkään. "Tää on syy miks aamul jaksan nousta, ainoo juttu mist en tingi, ainoo mist en jousta."



sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Kuumah

Elossa ollaan. Kauniit, lämpimät säät suosineet, kiirettä pitänyt. Pientä terassia kyhättyä, nainen haluaa niin nainen saa. Hintaakaan terassille ei tullut kuin puuöljyn verran. Kesä on täällä, nurmikko leikattu ekan kerran tänään, mittari näytti lähes +30 terrassilla. Pientä totuttelua ilmeisesti koirallakin, hieman ovat rauhallisempia kuin yleensä.

Treenattu ei olla ihan hirveästi, ollut niin paljon kaikkea muuta. Häjyn kanssa ilmeiseti alkaa ohjatut jälkitreenit. Pitäisi sille muutenkin ajaa ihka ensimäinen jälki, kun vain saisi taas aikaiseksi. Nenää se ainakin hirveästi tykkää käyttää, jospa siitä tulisi hyvä jälkikoira. Jäljelle meno tekisi Rockyllekkin hyvää, pääsisi toteuttamaan itseään. Pitäisi myös jatkaa esineilmaisun opettamista. Huomatteko, paljon pitäisi.

Tekemättä mitään ei kuitenkaan olla oltu, Häjy päässyt tutustumaan uusiin koiriin ja eilen paineltiin Häjyn, Rockyn, Sinin ja hänen koirien kanssa metsälle. Pikkasen hirvittää näin keväästä syksyyn kulkea metsässä noiden kanssa. Käärmeet, ne turkasen käärmeet. Viime keväänä törmättiin yhdellä metsälenkillä kahteen kyyhyn joista toinen oli poikanen. Että mä vihaan niitä. 

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

SPL- näyttely

Häjyn ekat näyttelyt takana, väsyneenä, mutta onnellisena kotona. Enkä voi olla tyytyväisempi koiraan ja sen käytökseen, nuori koira keskellä hälinää ja vielä tuollaisessa mittakaavassa, ekaa kertaa. Ei turhia hötkyillyt tai ärissyt. Otti ihan lunkisti lähes koko päivän. Kehässä se meni kuin vanha tekijä, todella hyvin. Kehän ulkopuolelta sitä ei tarvinnut avustaa ollenkaan.

Tuomarista kyllä näin heti, että oma periaate ja ei juuri koiraa edes katsonut, väärä väri. Minkäs teet. L+ en kyllä lähtenyt edes odottamaan. Ja jokaisella on oma maku, se sallittakoon. Pääasiana koiralle totuttelua erilaisessa ympäristössä ja häiriössä. Itselle viettää kiva päivä koiraharrastajien kanssa. Samalla tuli nähtyä erilaisia koiria, elinkelvollisen näköisiä ja sitten niitä toisenlaisia.

"knappe mittlere grösse, mittelkräftig, kopf sollte etwas kräftiger sein, hoher widerrist,kurze kruppe, unterbrust und oberarm sind kurz, front ist gerade, der nachschub sollte kraftvoller sein, der vortritt ist verbunden."
Vapaa suomennos
"Alle keskikokoinen, keskivahva, pään tulisi olla hieman vahvempi, korkea säkä, lyhyt lantio, rinta ja olkavarsi lyhyitä? edestä suora." Ja jotain josta ei mitään hajua. Odotellaan spl:n puolesta suomennosta.
Urokset 6-9kk-L1

perjantai 9. toukokuuta 2014

Myday



Ihka ensimäinen myday julkaistu, koska sitä on paljon pyydetty ja sata lukijaa on mennyt rikki. Lopputulos ei ollut ihan toivotunlainen, mutta parempaa odotellessa. Haasteita loi jo pelkästään se, että video oli kuvattava kokonaan puhelimella, yli 50mm objektiivi ei aja asiaansa tässä ideassa. Mielelläni lukisin haluatteko näitä jatkossakin aina silloin tällöin vai riittikö tämä?

lauantai 3. toukokuuta 2014

Suunnitelmia

Olenko kertonut miten tykkään tuosta kakarasta?
Yhteinen taival on lähtenyt mukavasti käyntiin ja tähän asti olen ollut todella tyytyväinen koiraan.
Olemme pikku hiljaa tulleet toisillemme tutummiksi ja yhteistyö rupeaa pelittämään pikkuhiljaa.
Toivoin koiran olevan päiväsaikaan aktiivisempi, taidan uskoa sen olleen vain alkukankeutta.
Niistä on tullut Rockyn kanssa lähes parhaat kaverit, molemmat tottuneet toisiinsa ja jestas, sen kyllä huomaa. Paini ja ralli leikit ovat alkaneet, Rockyn harmiksi, kakara vain väsähtähtää vähän nopeemmin.

Eilen tottisteltiin vähän ja tehtiin motoriikka juttuja. Kakara rupeaa pikku hiljaa ymmärtämään, että sillä on myös takajalat joita voi käyttää. Hienoa huomata miten kivaa koiralla on koko ajan. Paikalla makuuhan on ihan super, ei tarvitse tehdä mitään ja saa nameja. Perusasennossa se nojaa muhun ihan hirveesti, kyllä, siihen ruvetaan puuttumaan. Koitetaan saada piski siihin kuntoon, että sen kanssa passaa mennä ensi vuonna bh kokeeseen. Riippuen onko koira valmis, syksyllä voisi harkita tokon alokas luokkaa. 

Vau, teitä on jo sata! Tämän kunniaksi voin tehdä jonkun spessu jutun, antakaa vain ideoita!

torstai 1. toukokuuta 2014

Välikuvat

Hieman yllättäin tuli viime viikonloppuna viestiä mahdollisuudesta päästä Häjyn kanssa välikuvaan, tottakai tartuttiin tilaisuuteen. Sain vielä ystäväni mukaan ja mikä parasta, ei tarvinnut yksin ajella kaikenkaikkiaan kuusi tuntia ja sai rauhassa jutella ummet ja lammet. Siitä huolimatta, että Seinäjoella joku yritti aiheuttaa kolarin, matka onnistui molempiin suuntiin sutjakkaasti.

Pientä jännitystä oli eilen aamulla ja hieman hermostuneemmaksi tulin mitä lähemmäs päästiin. Koirahan ei ole oireillut millään tapaa mistään, mutta ajattelin välikuvauttaa niin tietää vähän missä mennään ja mitä on virallisissa kuvissa odotettavissa. Joka tapauksessa, kotonamme on elinkelvolliseksi kuvattu koira. Oikean puoleinen lonkka oli hyvä, mahdollisesti jopa A, vasempi hieman huonompi, pientä löysyyttä, mutta koira on nuori ja kehitykseltään täysin kesken. Ja koira on myös kuvassa vinossa joka kuulemma tekee toisesta lonkasta heti eri näköisen. Kyynärissä ei mitään moitittavaa. Aikasintaan sitten loka-marraskuussa virallisiin.