maanantai 30. kesäkuuta 2014

Koiraharrastuksen ikävä puoli

 Niiden kaikkien ihanien ja ilon hetkiin kuuluu ikävä kyllä ne vaikeat päätökset. Ne vaikeimmat päätökset taitaa olla ihan jokaisella koiran omistajalla koirastaan luopuminen, kamalammaksi sen tekee, kun kyseessä on elävän olennon elämisestä päättäminen. Sitä luulee tietävänsä milloin se on oikein, milloin on sopiva aika. Ei sitä tiedä, se on niin turkasen vaikeeta ajatella järjellä. Sitä toivoo koiran kertovan, nyt on oikea aika, sopiva aika, ei liian aikaisin, mutta ei liian myöhään.

Toisaalta, jos yhtään siltä tuntuu, hiukan liian aikaisin, kun koira voi lähteä omin jaloin. Se tuntuu kamalalta, sydämeen sattuu, kyyneleet valuu, mutta tiedät luopumisen olevan todellista rakkautta, vastapalvelu koiralle niistä kaikista uskollisista vuosista. Näät koiran ilon ja pilkkeen silmissä, mutta tiedät huonoja päiviä olevan jo himpun verran liikaa. Sydemästä raastaa, en löydä tällä hetkellä enempää sanoja. Raskaiden päätöksien aika.



keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Koiran kanssa leikkiminen


Sen lisäksi, että leikki on hauskaa se on myös tärkeää. Se kehittää koiran sosiaalisia kykyjä, oma-aloitteisia ratkaisujen tekoa. Leikkisyys antaa kehittää toimintamalleja myös muihinkin tilanteisiin. Leikkiminen on kaikille koirille tärkeää, mutta pennuille ja nuorille koirille lajitoverin kanssa leikkiminen on todella tärkeää, muuten elekielien ja sosiaalisten taitojen oppiminen jää puutteelliseksi. Tuttujen koirien välillä leikillä on erityinen sija, se vahvistaa koirien välistä suhdetta. Ihmisen kanssa leikkiminen taas antaa oivan mahdollisuuden opettaa koiraa leikin varjolla, tehdä yhteistyötä, luoda ja vahvistaa suhdetta koiraan. 

Valitettavan usein ihmiset kuitenkin unohtavat leikkiä koiran kanssa, monesti kuulee myös ihmisten sanovan, ettei koira leiki heiden kanssaan, mutta yksikseen kyllä. Missä menty vikaan? Koiralla kaikki lelut jatkuvasti esillä, leikki ei tapahdu omistajan kautta. Meillä on pari lelua koirilla vapaassa käytössä, muuten kaikki leikkiminen ym. tulee meidän ihmisten kautta. Häjy ei alkuun leikkinyt ollenkaan meidän kanssa, otin lelut pois ja tarjosin kivaa tekemistä, kun koira kiinnostui, kehuin ja voittaa annoin heti. Nykyään leikkimisen kanssa ei ole mitään ongelmaa. Nyt pystyn palkkaamaan koiraa myös leikillä oikeasta toimintatavasta. 

Minä voin ja pystyn rehellisesti myöntämään, etten tajunnut leikkiä Rockyn kanssa tarpeeksi sen ollessa pentu. Vasta myöhemmin koiran aikuisiällä ymmärsin miten suuri merkitys leikkimisellä on. Työn ja tuskan takana se välillä tuntui olevan, että sain koiran vetämään kanssani, ilman että se irrotti heti jos otin lelusta kiinni. Patukan kanssa se ei tajunnut leikkiä, koska en sitä ikinä ollut koiran kanssa tehnyt, pikku hiljaa kun sain kaivettua saalisviettiä koiralta esiin, alkoi patukkakin kiinnostamaan ja nykyään voin palkata koiran treenatessa leikillä ja nostattamaan koiran virettä.

Olen törmännyt myös tapauksiin jossa koiran kanssa on leikitty sen ollessa pentu, mutta aikuisiällä leikkiminen on jäänyt unohlaan. Kuitenkin aikuisen koiran kanssa leikkiminen on ihan yhtä tärkeää kuin pennun kanssa leikkiminen. Rockyn kanssa tosiaan tein mokan leikkiessäni aivan liian vähän sen pentuaikana, etenkään saalisleikkejä ei silloin älynnyt. Onneksi kaikesta oppii ja nykyään ollaan taas paljon viisaampia ja samoja virheitä ei tehdä enään muiden koirien kanssa. Rocky on ollut opetusmestarina. Vaikka leikkiminen jäi vähälle, se palkkautuu tänäpäivänä paremmin leluilla ja leikillä kuin nameilla. Häjy taas palkkautuu vielä mielummin nameilla, mutta se on nuori ja varmasti myöhemmin kelpaa mielummin lelut ja leikki. Misuakaan ei unohdeta, sen kanssa leikitään, mutta koiran ehdoilla. Ikää on ja vanhuus painaa joten se ei jaksa eikä viitsi enään leikkiä kuten nuorempana.

Jos ei muuta tee, niin leiki päivittäin edes hetki koiran kanssa, varsinkin jos se on pentu.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Ongelma lukijalistan kanssa?

Monella on nyt ongelmia blogin lukulistan kanssa, huhuja on jo liikkeellä, että koko seuraajaluettelo poistuu käytöstä. Näin ei kuitenkaan ole, kyseessä on bugi jota pyritään parhaillaan selvittämään ja korjaamaan.
Jos olet bloglovinissa niin voit seurata meitä myös siellä klikkaamalla tästä, siellä päivittyy lista normaalisti ja näät enemmän kuin yhden blogin kerrallaan. Pysytte myös ajantasalla meidän postauksista jos bloggerin ongelman korjaaminen vie aikaa. Eli älkäähän hätääntykö, bloggerin blogilista ei ole katoamassa mihinkään.

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Hyvää juhannusta!

Toivottavasti jokaisen juhannus sujui hyvin ja turvallisesti. Ollaan uitu tai koirat on ja ollaan vaan oltu. Perjantaina Hääppelin kanssa tottisteltiin ja vitsi, se on niin pätevä pieni mies.
Palataan ensi viikolla, erikoispostausta luvassa. 

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Huikeeta

Tiedättekö tunteen, kun koira sopii omaan käteen hyvin, siis oikeasti hyvin. Se on sitä mitä haluat ja ehkä jopa enemmän mitä osasit toivoa? Mulla on nyt käsissä koira, joka siihen sopii. Se on rauhallinen, ei hötkyile tai stressaa. Silloin kun tehdään, tehdään eikä meinata, eikä tarvii sytytellä tekemään. Ei ota vieraista paikoista häiriöö, toimii ehkä jopa paremmin muualla kuin kotona. Sehän passaa.

Oppii kaiken nopeasti, haluaa oppia. Keskittyy ohjaajaan ja sen kanssa tekemiseen. Ilo treenata, kun koira on sisäistänyt edellisen kerran treenit, eikä se tarvii vihjeitä tietyissä asioissa yhtä paljon kuin edellisellä kerralla. Yhdessä leikitään päivittäin ja koira mielellään leikkii ihmisten kanssa. Vaikka sillä on virtaa ja suuri halu tehdä töitä, sen pää kestää tekemättömyyden. Iso kiitos kasvattajalle tästä upeasta nuoresta koirasta.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Päänäyttely

Vastoin suunnitelmia starttasimme auton jo eilen kohti Muurametta ja päänäyttelyä. Muutaman tunnin varotusajalla saatiin mökki varattua yhdeksi yöksi. Eipä tarvinnut tänään viiden aikaa lähteä, saatiin kaikki pidemmät yöunet ja ladattua akkuja tähän päivään.

Lähemmäs neljä tuntia taisi mennä chillaillessa paikan päällä ennen Häjyn vuoroa, tuon kanssa se on vaan niin helppoa. Koira ei turhia häsää, vaan osaa olla ihan rauhassa ja odottaa. Sadekuuroista huolimatta selvittiin kastumatta ja toisaalta, parempi tälläinen sää, kuin täydeltä taivaalta porottava aurinko.

"p1x2 oik ja vas ylh. keskikokoinen, keskivoimakas, hyvä pää, jossa ei täysin kiinteät korvat, matala säkä jonka takana pieni painauma, hyväasentoinen lyhyt lantio, olkavarren tulisi olla pidempi ja vinoasentoisempi, hieman nouseva alalinja, normaalit kulmaukset, liikkeet takaa ja edestä yhdensuuntaiset, etuaskel tulisi olla vapaampi, putoaa liikkeessä hieman eteen" Ei sijoitusta, ei tulosta.

Hääppeli pääppeli esiintyi taas hienosti ja vaikka taskut tyhjänä tultiin kotiin, ei harmita, ei sitten yhtään. Olen niin tyytyväinen tuon pienen miehen käyttäytymiseen. Eilen sain myös kuulla taas "onpas se rauhallinen vaikka on käyttölinjainen", eih, se on sekalinjainen ja kyllä, se on rauhallinen, mutta se tekee sitten, kun tehdään. Se ei vaan hötkyile turhista, ei sinkoile tai louskuta. Onko tää joku näiden yleinen stereotypia, että näiden pitäis käydä kauheilla kieroksilla koko ajan?

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Mentiin, nähtiin, hävittiin

Otsikko kuvaa keskiviikkoisen kokeen. Nyt maistuu tokoilu täysin puulta, tällä hetkellä mietinnässä mitä tehdään. Paikalla makuun tuo nollasi, ikinä ei ole noussut, ilmeisesti ei pitäisi sanoa ei koskaan. Pari minuuttia se makasi hienosti paikoillaan, sitten se nousi istumaan ja hiukan ennen ajan loppumisista kävi moikkaamaassa naapurin mäykky urosta. Tuomari sanoi, että oli hyvillä mielillä mennyt, kävi ilmeisemmin nuuhkasemassa ja lähti, siinä se oli tuomarin rapsuteltavana, kun palasin kehään.

Seuraaminen oli täyttä paskaa, rehellisesti sanottuna. Kaukot meni ihan ok, noutokin muuten, mutta koira oli ilmeisesti kuumuudusta niin loppu ettei se meinannut jaksaa juostaa mun luokse, metri ennen meinas mennä maahan, sivulla se sitten meniki. Muuten se sitten tekiki asioita mitä ei ole ennen tehnyt. Noudon jälkeen mietin hetken keskeytänkö kokeen, mutta kaks liikettä jäljellä, ajattelin katsoa ja kokeilla viedä loppuunasti. AVO84. Koittanut miettiä mikä taas tämän aiheutti, en keksi muuta kuin turkasen kuuman ilman. Itse olin täysin normaali, kuin treeneissä olisin ollut, iloinen, en jännittänyt enkä stressanut. Kaikki käskyt annoin just sillä äänen sävyllä joka on aina treeneissäkin. Nyt voin sanoa, että koira ei minusta paineistunut, mikä on tapahtunut ehkä aiemmissa kokeissa.

Kyllä, jälkikäteen on turha spekuloida. Vähän harmittaa, kun treeneissä mennyt kaikki niin putkeen. Näillä mennään. Rocky jää nyt lomalle, niin tokotreeneistä kuin kokeistakin, kokeista ehkä lopullisesti. Hetken mietin viitsinkö videota edes julkaista, mutta katsokaa ja naurakaa.

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Infoa

Elossa ollaan. Pieni irtiotto blogista tekee välillä ihan hyvää. vaikka kyseessä ei ole viikkoa pidempi väli. Ollaan treenailtu ja ohjaaja saanut lääkityksen kuntoon. Nimittäin jännittämiseen. Torstain treeneihin kokeilin mitä se tekee ja koutsi sanoi heti minun olevan huomattavasti puheliaampi. Itse huomasin olevani rennompi.

Ollaan reenailtu paljon ja ihan vaan oltu. Huomenna on H- hetki ja toinen avoimen kokeemme. Sain ystäväni houkuteltua lähtemään mukaan ja nakitin videokuvaajan duunin. Näiltä näkymin tulette saamaan ihka ensimäisen tokokoe videon postaukseen mukaan. Olen tosi tyytyväinen jos saamme edes sen AVO3 tuloksen. Pitäkää peukkuja, jooko.

Infoan teitä nyt jo sen verran, että blogissa tulee olemaan heinäkuun puolesta välistä alkaen noin parin viikon tauko. Syytä en paljasta ennen kuin vasta sitten.