perjantai 29. elokuuta 2014

Urheilukoiran kunto

Urheilukoiran hyvä kunto on perusedellytys parempiin tuloksiin, vaikka koira olisi hyvin koulutettu, ei se pysty huonolla yleiskunnolla hyviin suorituksiin. Psyykkinen väsymys iskee, kun koiran fysiikka ei kestä. Vaikka koira olisi tehtävästään kiinnostunut ja sillä on halua työskennellä, vietti sammuu, jollei koira yksinkertaisesti jaksa suorittaa tehtäviä joita sille on annettu.  Koira saadaan helposti ajettua loppuun, kun sen kunto ei vain riitä ja sitä vaaditaan pakotteilla ja käskyillä suorittamaan tehtävää.

Miten fyysistä kuntoa sitten nostetaan ja hoidetaan? Kunto rakennetaan sellaisella liikunalla joka ylittää selkeästi koulutuksissa vaadittavan voimankäytön ja liikkunan määrän. Lajista riippummatta koira ei saa olla loppu, vaan tekemisen halua pitäisi vielä olla. Jälkikoirankaan liikunnasta ei saa tinkiä vaikkei laji ole niin liikunnallinen kuin esim. viesti. Hyvä kunto vaikuttaa henkiseen hyvin vointiin, vireeseen sekä vietin kestävyyteen. Suojelu taas koettelee koiraa fyysisesti hyvin paljon, näille hyvän kunnon ylläpitäminen on hyvin tärkeää, koska laji on liikkeiltään nopeatempoinen ja lihasvoimaa vaativa. Selkä ja niskalihakset ovat myös kovassa rasituksessa ja vaativat omistajalta huolenpitoa.
Tottis osien eniten harjoiteltu liike on seuraaminen ja huomion arvoinen asia lihashuollossa. Vietikäs koira on jännittinyt, mahdollisesti pääylöspäin, selkäkin saattaa olla mutkalla, tämä jumittaa helposti koiran. Vapaasti tehdyt metsälenkit on hyvästä ja aika ajoin selän hieronta. Lämmittelystä ja jäähdyttelystä en rupea toistamaan itseäni, siitä olen aiemmin kirjoittanut. Löydät sen täältä.

Kestävyys- sekä voimaharjoittelu kuuluu fyysisen kunnon treenaamiseen. Viettiä nostavat harjoitukset ja koulutuksissa pikku hiljaa lisätyt vaikeusasteet ovat psyykkistä treenamista. Vietin kestävyyden ylläpitämiseksi on hyvä treenatessa mitä lajia vain, eri muodoissa ja osa-alueissa tehdä harjoituksissa lyhyitä suorituksia. Kuten kuntotreeneissäkin pidetään lepopäiviä. Aina aloitus vähemmästä alkaen.
Rakentaminen aloitetaan maltillisesti, liikuntaa lisäämällä, huomioiden koiran sen hetkisen kunnon, iän ja terveyden. Pikku hiljaa pääsee pitkiin tai rasittaviin suorituksiin. Silloin tällöin voi tehdä poikkeuksellisen pitkiä lenkkejä tai vaikka vetoharjoituksia, jonka jälkeen koiralle annetaan lepopäiviä kevyellä liikunnalla.

Peruskuntoa ja kestävyyttä voi treenata lenkeillä kävellen, juosten tai pyöräillen. Metsälenkit taas on erinomaisia, epätaisen maaston ansiosta koira käyttää koko kehoaan ja liikkuu vaihtelevalla nopeudella. Hyväkuntoinen ja lihaksikas koira koira pysyy hyvänä aktiivi treenikaudellakin, kun se on muutoin paljon liikkeessä vaikka varsinainen kunnon treenaus jää pienemmälle.

Kuntoharjoittelun nyrkkisääntö on, että tasainen ja pitkäkestoinen liikunta ylläpitää ja lisää kestävyyttä sekä nostaa peruskuntoa. Intervalliharjoittelulla nostetaan lihasvoimaa ja kehon maksimaalista hapenottokykyä. Hyviä tuloksia syntyy, kun liikunta on monipuolista.

Talvisin on hyvä tarpoa syvässä lumessa, jos Suomen talvi sen suo, vedättiminen vaikka pulkalla. Autonrenkaan veto hiekkatiellä on hyvää kunnon ja voiman kohotusta. Muistathan, että valjaiden on istuttava koiralle just eikä meilkein. Muutenkin koiran tassuja ja yleistä terveydentilaa, etenkin jaksamista on seurattava. Kuntoilu kannattaa aloittaa suunnittelemalla sitä etukäteen, ettei unohdetä lepopäiviä ja hetkiä eikä mennä liiallisuuksiin.

Meillä alkaa Rockylla kuntotreenit, sen peruskunto on ollut hyvä, mutta kesän kiireet ja järkyttävä kuumuus rajoitti todella paljon liikkumista, joten koira on saanut vietellä aikamoisia koiran päiviä koko kesän. Syksy tulee ja laiskottelu loppu, lähdetään nostamaan kuntoa takaisin siihen missä se parhaillaan oli. Tänä kesänä ei tullut kertaakaan edes pyöräiltyä, kun oli niin kuuma koko ajan.

maanantai 25. elokuuta 2014

Opin että se ei tule jäädäkseen




En pyydä sua luokseni tulemaan,
siellä mis on hyvä, ole siellä vaan. ♥

perjantai 22. elokuuta 2014

Hääppelin noutoa

Olen melko varma, että mainitsin vihaavani noudon opettamista yli kaiken, kun sitä Rockylle tahkoin. Painittiin suurien ongelmien kanssa, että koira ylipäätään suostui vilkaisemaan kapulaan, saati ottamaan sitä. Taidettiin molemmat vihata yhtä paljon koko kapulaa ja silloin ajattelin ettei me ikinä tokossa päästä aloa pidemmälle, kun nouto maistui niin puulta.  Sama rasittava mielikuva on ollut, kun olen miettinyt Häjylle noudon opettamista, pähkäillyt miten mä sen teen. Monta kertaa sanonut, että pitäis ja pitäis, loppujen lopuksi aina vain siirtänyt.

Tänään otin tuumasta toimeen ja päätin näyttää koko kapulan Häjylle ja katsoa mitä se siitä meinaa. Yllätyin todella positiivisesti, koira otti kapulan heti, ilman minkäänlaista miettimistä tai räkimistä. Se ei räkässyt sitä heti pois, eikä väylänyt, kanto ylpeänä kuin kiinni saanutta saalista. Voisko aina käydä näin helposti? Hitto vie mä olen tosta koirasta ylpeä. Sain sen noudosta niin hyvää vireeseen, että pari pientä pätkää seuruuta se teki super hyvässä vireessä, vaikkei se ole juuri koskaan ollut laama, mutta tänään se oli super. Jokaisella pitäis olla oma Häjy.


maanantai 18. elokuuta 2014

Se siitä kokeesta

Niin meidän tuuria, koira ilmoitettu kokeeseen, toimii tällä hetkellä treeneissäkin tosi hyvin. Niinpä koira jää sairaslomalle. Tietenkin silloin, kun treenit kulkee ja pakka on kasassa ilman ongelmia. Koiralla antura rikki ja anturoiden välissä joku  pieni aristava patti. Korvissa tulehdus. Koira selkeesti kipeä. Olinhan mä jo ehtinyt ihmettelemään koiran outoa käytöstä ja eilen sitten aidalle juostessa rupes hyppimää kolmella jalalla, muuten varmaan vieläkään tietäis tassussa olevan haavaa. Tiedä sitten hajosko siitä enemmän ja sattu sen verran ettei voinut enään piilotella. Koska kyseessä on antura, tietää ettei se parane ihan hetkessä joten vapautan paikkamme kokeeseen, vaikka tassu ehtisi kokeeseen parantua, ehdinkö treenaamaan yhtään? Niin tosissaan en ota, että täytyy "puolikuntoinen" koira raahata kokeeseen, huilatkoon nyt. Ja tuleehan niitä kokeita.

Seuraillaan jalan parantumista ja katsotaan jos jälkeä pystyttäis tekemään, vastoin alkuperäisiä suunnitelmia olen katsonut syksylle jälkikokeen. Ilmoittaminen riippuu nyt siitä miten nopsaa tassu paranee ja miten tuo ajaa jäljen esineiden kanssa. Yritän laskea omaa porrasta kokeeseen ilmoittamisen suhteen.

En omista kunnon esineitä jälkeilyyn ja yritän päästä tekemään mahdollisimman kokeenomaisen jäljen, ostin kunnolliset esineet ja uuden jälkiliinan. Edellinen on kokeeseenkin liian lyhyt, se on muistaakseni viitisen metriä, uusi on kymmenen metriä. Hääppeli sai oman vähän sopivamman kokoisen ketjupannan, olisin halunnut limenvihreän, mutta oli loppunut varastolta. En tiedä, mutta olen tyystin hurahtanut limenvihreään, jälkiliinakin oli saatava sen värisenä. Pitääkähän peukkuja, että tassu ja korvat paranee nopsaa!

perjantai 15. elokuuta 2014

Häjyn kehitys

Minulta toivottiin postausta Häjyn kehityksestä, joten saamanne pitää.

Häjy tosiaan tuli meille ollessaan n. 5kk ilman sen suurempia suunnitteluita, toki olin hollannut ja puhellut toisesta harrastuskoirasta itselleni, mutta emme mitenkään olleet etsineet koiraa. Tyyppi oli aika veikeen näköinen, korvan päät kääntyivät taakse päin. Häjyn korkeudesta ja painosta ei ole muistikuvaa ekoilta viikoilta. Häjy tarjosi hyppäämistä päin aina ensimäisenä vaihtoehtona esim. luoksetulossa sen jälkeen, kun oli luokse tullut, treenatessa se hyppäsi ensimäisenä päin. Tietyissä kohtiin ihan kiva, mutta tietyissä asioissa raivostuttava tapa. Nykyään hyppiminen ei ole enään samanlaista.
5.4.2014
5.4.2014
25.4.2014
11.5.2014 n.53cm
11.5.2014
Häjyn toinen korva alkoi nousta pystyyn aika pian, toinen taas aina ajoittan oli pystyssä ja ajoittan taakse päin. Toinen korva on yhä hieman löysä, mutta jollen vain kuvittele, se tuntuisi vahvistuvan pikku hiljaa. Ja mitä päähän tulee, miehistyy koko ajan. Nyt sille on tullut kovin hurmaava piirre, rypyt otsassa. Nyt kun itsekin kuvia katselen ja vertaan, huomaa miten se kasvaa jo kuukaudessa. Toukokuun lopun kuvista on selkeesti huomattavassi vielä pörröinen pentu karva, kesäkuun puolessa välissä hyvä jos on tietoakaan pentukarvasta enään.
20.5.2014
13.6.2014 n. 24kg
Sitä mukaan mitä pentukarva vaihtui, väri tummu. Jos omaa toivetta koiran ulkonäön suhteen paljastaa, halusin mahd. tumman harmaan ja olen sen suhteen saanut miitä halusin. Tähän väliin sanottava, että koko koira on tähän saakka vastannut toiveitani ja odotuksiani. Värin tummumiseen palatakseni, päästään se alkoi tummua varmaan nopeimmiten, huomattavasti tummempi nykyään mitä huhtikuussa, kun meille tuli. 
2.4.2014
4.8.2014
Jos henkistä muutosta miettii, ihan yhtä kakaralta se edelleen tuntuu. Järkeä sillä on ehkä hieman enemmän, mutta vauhti menee älyn edelle yhä ja taitaa mennä aina. Keskittyminen on tietyissä asioissa parantunut, ruokaa malttaa odottaa ilman, että meillä menee vartti ennen kuin koira kykenee odottamaan paikoillaan vielä siinä vaiheessa, kun kipon laskee alas. Piippailu on loppunut myös. Suurimpana tosiaan varmaan tuo keskittymiskyvyn kasvaminen.

2.8.2014
12.8.2014
Mitä tykkäsitte postauksesta? Jäikö jotain puuttumaan?

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Jäljellä



Suuret jäljen teko polttelut aiheutti jonkun mielenhäiriön, kysyin kaupungilta erään pellon omistajan yhteystietoja ja soitin pellon omistajalle, minä joka pelkään ja ujostelen kaikkea jossa pitää ottaa kontaktia vieraaseen, tuiki tuntemattomaan ihmiseen. Kysyin ja sain luvan. Pellon omistaja ei epäröinyt ollenkaan, mielellään antoi luvan ja totesi lopussa, että ehkä välillä törmäillään. Minä en halua luvatta käydä toisten pelloilla ja viemässä muiden lupia luvattomalla touhulla. Luvattoman tallojat aiheuttaa hallaa niille jotka luvan kanssa kävisi. Älkää oikeesti käykö ellei ole lupia, pahimmassa tapauksessa aiheutatte hallaa niille joilla luvat on kunnossa. Lupa asiat kannattaa hoitaa kuntoon, kyllä ne irtoaa, vaikka saattaisi joutua juurta jaksaen selittämään käytön tarkoituksen ja vannommaan ettei pellolle aiheudu siitä haittaa.

Facebookin voima on suuri, eilen kuuluttelin ja hain peltoja joissa saisi käydä, johan alkoi tapahtua. Moni ystävä ja kaveri tarjoutui antamaan peltoa käyttöön. Hyvä vaan, että on useampi paikka, ei tule peukalo keskelle sormea jos jotain ei ole puimuruitu vielä tai ei muuten ole mahdollisuutta käydä. Tekeehän se hyvää koirillekkin, kun ei käy aina yhdessä ja samassa paikassa.

Tuumasta toimeen siis, heti mentiin tallomaan jälkiä koirille. Koska kyseessä oli ikävä kyllä vasta tämän kesän ensimäiset jäljet, en antanut vanheta ihan hirveän kauan.

Rockyn jälki


  • Kuusi kulmaa
  • Ruokaa noin joka toisella askeleella
  • Ei esineitä
Vaikka koko kesänä Rocky ei ole päässyt kunnon jäljelle, ajattelin etten päästä sitä liian helpolla, tekemällä yhden kulman, vaan, että pääsee oikeesti töihin ja käyttämään nenäänsä. Jälki vanheni n. 40min ja jälkeä lähti etsimään suoraan autolta. Itse ehdin rehellisesti sanottuna unohtamaan missä vaiheessa kulmat tuli. Oikeastaan se oli vain hyvä, en voinut kuin luottaa koiraan, että se pysyy jäljellä. Toisaalta, mulla ei ole koskaan ollut tarvetta ohjailla turhasta koiraa, jos on kadottanut jäljen, en ole puuttunut kuin vasta sitten jos on lähtenyt reilusti oman mittansa pois jäljeltä. Rocky jäljesti ihan kivasti, kulmat meni ihan ok, videolta katsottuna kolmas kulma meni lähes loistavasti. Viidennen kulman kohdalla tuli ongelma ja ilmeisesti pyyhällettiin ohi, sen jälkeen oltiinkin pihalla kuin lumiukko. Yritin katsoa maamerkkiä loppupalkasta. Vein koiran takaisin jäljelle, kun itse paikansin missä se menee ja ihan vain siksi, että jää molemmille onnistuminen ja hyvä mieli päällimäiseksi. Vaikka loppu jälki meni vähän mönkään, olen todella tyytyväinen, en ole aiemmin tehnyt koiralle näin haastavaa jälkeä. Ainakin se todisti, että voin siihen luottaa ja pikku hiljaa lisätä haastetta. Loppujäljen ongelmat johtui osittain varmaan siitä, kun jätin jo vähän harvemmalle ruokaa, ehkä siinä ahnehdin hiukan liikaa. Jäljen tarkasta pituudesta en sano mitään, askelmittari ei toiminut niinkuin halusin. Ensi kerralla pitää laittaa vain sport tracker päälle.

Häjyn jälki

  • 100m pitkä
  • Suora
  • Ruokaa joka askeleella
Häjy pääsi myös tosi toimiin, koska se on osoittanut potentiaalia nenän käytössä ja pienillä vanoilla mitä olen tehnyt, yritin itse jaksaa talloa vähän pidemmän jäljen Häjyllekkin. Häjyn jälki vanheni puolisen tuntia. Lukuunottamatta muutaman pään nousua, kakara jäljesti hyvin, rauhallisesti ja tarkasti aikalailla jokaisen askeleen. Jäi fiilis, että Häjy olisi jatkanut jäljestämistä vaikka maailman tappiin. Muistioksi, Häjylle seuraavalle kerralle ruoka vielä pienempänä jäljelle, ettei jää mussuttamaan. Alla video, muisti loppui kesken, kun en muistanut poistaa aiempia videoita, ikävä kyllä video loppuu siis kesken.

Pellolla oli kova tuuli, molempien jäljen onnistuin tekemään kauriin paskojen joukkoon, siitä huolimatta molemmat hoiti homman kotiin ja jäi hyvä fiilis jäljestä. Rocky luo uskoa minuun, että me päästään vielä peltojälki kokeeseen, kunhan rohkenen ottamaan esineet jäljelle mukaan. Järkevintä on kai tehdä kaksi jälkeä, toiselle esineet ja toinen ilman. Häjy taas luo uskoa, että siitäkin saan itselleni pätevän jälkikoiran ja toivottavasti kokeisiin asti senkin kanssa päästään, todennäköisemmin nopeammin mitä Rockyn kanssa. Roksunkin kanssa oltaisiin ties vaikka miten pitkällä jos sen kanssa olisin harrastanut yhtä tavoitteellisesti heti alusta asti, mitä nyt harrastetaan. Parempi silti kai myöhään kuin ei milloinkaan.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

..Because you love it

Olen kirjoittanut blogia vuodesta 2011 enemmän tai vähemmän. Viimeiset pari vuotta olen yrittänyt panostaa blogiin koko ajan enemmän, olla toistelematta jatkuvasti itseäni ja postauksia. Olen pyrkinyt panostamaan postausten laatuun ja ulkoasuun. Jotenkin todella vaikeita asioita, tiedä sitten luonko liikaa paineita itselleni, että te pysytte ja tulette olemaan tyytyväisiä blogiini ja viihdytte seurassamme. Pelkästään ulkoasu muuttuu aika tiuhaan, johtuen ihan siitä etten ole tyytyväinen tai kyllästyn. Koitan miettiä aiheita blogiin, mistä kirjoittaa, mikä kiinnostaa lukijoita, hyppäämättä kauheasti kuitenkaan aihealueen ulkopuolelle.

Olen miettinyt blogin muuttamista, miettinyt tekeväni ehkä rajunkin muutoksen,
mutta kuitenkin pysynyt tässä. Pitänyt blogin tälläisenä. Ajoittain ehkä jopa tyytymätön blogiin.
Ajatellut kirjoittaa liirum laarumia omasta elämästä, jättää välillä koirat kokonaan pois postauksista, kuitenkin pitäen yksityiselämämme suojassa, järkevästi avata muutakin maailmaa. Tässäkin asiassa olen ehkä liikaa ajatellut muita, pitäisi muistaa, että ennen kaikkea kirjoitan blogia itselleni. 

Välillä olen miettinyt miksi bloggaan, mielessä käynyt jopa blogin lopettaminen. Kuitenkaan sitä tekemättä, tämä toimii tietynlaisena tukiverkostona, paikkana jonne voin purkaa ajatuksiani, niin iloja kuin suruja.  Olen välttynyt niistä paskamyllyistä, kiitos teille fiksuille lukijoille. 

Miksi sitten bloggaan? Olen tutustunut mukaviin ihmisiin, saan pidettyä avointa päiväkirjaa, vanhoja postauksia on aika ajoin mukava lukea ja huomata oma kehitys. Vaikka panostan blogiin todella paljon aikaa, niin, että tämän ylläpitäminen käy "työstä", on tämä aivan ihana harrastus, vaikka en ole ikinä ollut mikään kirjoittaja ihminen. Jotenkin olen täysin hurahtanut tähän, vaikka pää lyö välillä tyhjää ja turhauttaa.

" Don't give up 
because it's too hard
fight for it
because you love it. "


En pistä pahakseni jos te toivoisitte välillä postauksia ilman pyytämistä, kertoisitte missä parantamista.
Mielenkiinnolla lukisin myös mikä saa odottamaan seuraavaa postausta? Tai miksi pidät siitä, että pääsette kurkistamaan elämäämme? Kaikki vastaukset saattavat olla tärkeitä jatkoa ajattelen. En halua kirjoittaa blogia vain itselleni, vaan myös teille. Siksi teidän mielipiteet ja ajatukset ovat tärkeitä.

torstai 7. elokuuta 2014

Toivepostaus: Koirakamut

Toivottiin postausta meidän koirakamuista, saamanne pitää. Heti alkuun pitää sanoa, että niitä meillä ei loppujen lopuksi ihan hirvesäti ole.
Hikka, nelivuotias saksanpaimenkoira narttu.
Elisa, ajokoira narttu, tarkkaa ikää en muista, siinä Rockyn ja Hikan tienoilla. 

Rockylla ja Hikalla tuntuu olevan viha rakkaus suhde, eivät ole ylimät ystävykset, mutta tulevat toimeen. Hikka on hitaasti syttyvää tyyppiä eikä se lähde heti Rockyn leikkeihin mukaan, pepsodent hymyä esittelee välillä ihan turhasta. Alkuun tuntui ettei Hikka osannut oikein tulkita muita koiria ja meni todella pitkään ennen kuin ensimäistäkään leikinelkeitä osoitti. Tuntuisi, että vanhemiten on vähän äksymmäksi tullut. 

Elisan kanssa Rocky ei juuri leiki tai mitään muutakaan, tulevat hyvin toimeen, tosin kumpikin on aika väliinpitämättömiä toisiaan kohtaan. Välillä Rocky saattaa yrittää jos Elisa lähtisi leikkimään, mutta aika heikoin tuloksin, ainakin jos Hikkakin on menossa mukana. Häjylle Elisa on ollut hieman avoimempi kuin Rockylle. 

Aina välillä mukana on ollut valkoinen pieni koira, johon Rocky on tyystin rakastunut. Jotenkin se osaa olla ja varoa, kun toinen on sata kertaa pienempi. Alkuun vähän pelkäsin, että Rocky saalistaa pikkupuudelin, mutta sehän tuntui vallan rakastuvan pieneen valkoiseen tyttöön. 
Treenikamuja myös.
Fuuga, 5 vuotias saksanpaimenkoira narttu

Fuuga on Rockyn  vanhin tuttavuus. Fuugan tiskirätti luonne on aika ajoin aiheuttanut pientä kärhämää, Rocky kun tykkää käyttää tilanteen heti hyväksi. Kuitenkin tulee hyvin toimeen ja jopa vähän keskenään leikkivätkin. Rocky jaksaisi loputtomiin ja Fuuga kyllä ilmoittaa milloin rupeaa riittäämään. Ehkä Fuugan kanssa Rockylla natsaa kemiat parhaiten yhteen. 

Häjy on Fuugan ehtinyt muistaakseni pari kertaa näkemään, näillä kahdellakin juttu luistaa ja tulee ihan jees toimeen. Aikataulujen yhteen sovittamis ongelmien vuoksi ei ihan niin usein nähdä vaikka lähekkäin asutaan.
Jemma, 4 vuotias? sekarotuinen narttu
Jade, 3 vuotias? sekaroituinen narttu

Muistelisin likkojen olevan vuoden ja pari Rockya nuorempia, Sinella korjaa jos muistin väärin. 
Jadesta ei oikein Rocky ole mitään mieltä eikä Jade Rockysta, tulevat moitteettomasti toimeen keskenään. Jade on äärimäisen rauhallinen ja alistuva. Jemman kanssa taas Rockyn kemiat ei natsaa ihan täysillä, ne ei ole oikeastaan ikinä ollut mitään sielunsisaruksia. Kyllä ne toimeen tulee, mutta aika vaihtelevasti. 

Häjy on muistaakseni kerran tytöt tavannut, leikin leikkiäkään eivät taineet ottaa. Jade ja Jemma tuntuu olevan enemmän oman tiensä kulkijoita.

Mitä tykkäsitte tälläisestä postauksesta? Millaisia koirakamuja teillä on?

tiistai 5. elokuuta 2014

Bannereita tilaustyönä

Mainitsin joku aika sitten, että harkinnassa on ollut pitkään jos alkaisin tekemään bannereita muillekin tilauksesta. Kaikkien häähössötysten jälkeen olen ehtinyt ajattelemaan asiaa lisää ja tullut siihen lopputulokseen, että kokeillaan, katsotaan miten aika riittää. Tällä hetkellä ainakin. Tästä tulee olemaan itsellenikin valtavasti hyötyä. Mikään pro en vielä ole, mutta en opi ja kehity kuin tekemällä, siksi tämä on myös minulle oiva tilaisuus. 

Bannerit teen ainakin toistaiseksi ilmaiseksi
Bannerit tehdään tilausjärjestyksessä, eli varaudu jonoihin. 

Ilmoita banneria tilatessasi ainakin seuraavat asiat:
Bannerin koko?
Värimaailma?
Mahdollinen teksti?
Muita toiveita?
Kuvia joita haluat banneriin? Mahd. hyvä laatuisia
Linkitä sivu johon banneri tulee
Muista mainita jos haluat bannerin läpinäkyvänä. Voit myös linkittää sivun josta voin ottaa kuvat banneriin, halutessasi voit myös antaa minulle vapaat kädet.

Ota yhteyttä nnopa (a) hotmail.com


Häämatka kuvina

Tässä vain murto-osa, mutta en viitsi kaikkia tuupata yhteen postaukseen.
Lempikuvani on varmaankin toisiksi viimeinen, siinä on vain jotain. 
Mikä on sinun lempikuvasi?