tiistai 30. syyskuuta 2014

Muistan kesän


Yksi elämäni ihanimmista, mutta raskaimmista ja surullisimmista kesistä. Sanoimme mieheni kanssa toisillemme tahdon, mutta vain vähän ennen sitä, jouduin sanomaan hyvästit Misulle. 

lauantai 27. syyskuuta 2014

Miten opetan koiraa seuraamaan?

Minulta kysytään tasaiseen tahtiin, että miten koira opetetaan seuraamaan tai perusasentoon. Ajattelin kirjoittaa oikein postauksen, jos joku muukin joka ei ole ehkä kehdannut tai uskaltanut kysyä saa tästä jotain irti. Muistutan vielä etten ole mikään ammattilainen, mutta itseoppinut ja kouluttajien neuvoja hyödyntänyt.
Se haluatko koiran tekevän just eikä melkein oikein, oikeassa kohdassa, hyvässä vireessä ja kontaktissa riippuu ihan siitä mitä koirasta haluat. Jos haluat siitä tulevan toko tai pk-koiran, suosittelen opettamaan seuraamisen hyvin, palkkaat oikeasta suorituksesta, et sinne päin tehdystä.

Itse seuraamisen voi opettaa oikeastaan ainakin kolmella eri tavalla, imuttamalla, perusasennon tai kontaktin kautta. Minä itse suosin kahta ensimäistä. Imuttaminen tapahtuu sormet vaakatasossa eteenpäin, ranne hieman vasemmalle käännettynä ja palkkaus vasemmalle koiran kuonosta. Imuttamista aletaan häivyttämään nostamalla käsi välillä ylös ja taas palauttaa takaisin alas, aluksi hetken ja pikku hiljaa pidentää aikaa. Käsi lähdetään häivyttämään pois perusasentoharjoitusten kautta. Ohjaajan vasen käsi pysyy normaalilla paikallaan ja koiran huomio kiinnitetään palkkaan joka on vaikka ohjaajan suussa, kainalossa tai rintataskussa.

Perusasennosta seuraamisen opettaminen kannattaa opettaa koira pitämään oikea paikka ennen eteenpäin liikkumista ohjaajan paikallaan kääntyessä ja sivuaskelissa. Seuraamista kannattaa tehdä alkuun suoraan ja käännöksiä harjoitella erikseen. Vasemmalle käännökseen koiran saa toimimaan paremmin, kun se osaa käyttää takapäätään kunnolla, eli takapään käyttöä kannattaa oikeasti myös harjoitella. En nyt ala kirjoittamaan vinkkejä tähän ettei postauskesta tule turkasen pitkää, keskitytään takapään treeniin erillisessä postauksessa.
Mielestäni koiran vire kentälle tullessa ja siellä ollessa on myös tärkeää ja siihen kannattaa myös keskittyä. Yksi tapa on tuoda koira hihnassa kentälle, eleettömästi ottammatta koiraan kontaktia. Kentällä pysähtydään ja sanotaan innostavasti "tottista" ja lähdetään leikittämään koiraa. Kun koira lähtee leikkimään, sitä kehutaan. Leikitään hetki ja kentältä lähdetään pois ja sanotaan vaikka poistuessa "loppu". Tämän voi toistaa pari kertaa. Koira tulee yhdistämään tottis- sanan siihen, että kiva alkaa ja se kaikki tapahtuu kentällä, ohjaajan kanssa. 

Itse en myöskään anna koirien tehdä kentällä mitään muuta. Jos koiralla on vaikka tapana muuten haistella tai käydä moikkailemassa ihmisiä, kannattaa se pitää hihnassa. Koira "niputetaan" tekemään vain asioita joita siltä halutaan ja se palkataan vain oikein tehdyistä asioista. Ainoa kiva juttu seuraa oikein tekemisestä.

Perusasento

Perusasento on osa seuraamista. Se aloittaa ja päättää kaikki tottelevaisuuskokeessa tehtävät liikkeet. Sen merkitystä ei voi vähätellä, päinvastoin. Perusasento kannattaa opettaa alusta asti suoraksi ja huomoida, että koira on varmasti oikealla paikalla.

Ihanteellisesti koira istuu ohjaajan vasemman jalan vieressä, suorassa. Koiran lavan tulisi olla ohjaajan säären kanssa samassa linjassa. Kontakti on myös oleellinen asia perusasennossa, koiran tehtävä on pitää kontaktia ohjaajaan, ei ohjaajaan koiraan. Kontaktin tulisi olla jatkuvaa.

Sivulle koira voi tulla ohjaajan takaa tai ns. kiepsahtamalla, omat koirat tulee sivulle kiepsahtamalla. Pitkäselkäiselle koiralle toki takaa kiertäminen on helpompi, mutta meillä on esim. Rockylle opetettu kiertämään takaa, mutta se tulee itse kiepsahtamalla ja saa tulla jos haluaa. Häjyn olen opettanut suoraan kiepsahtamaan. Itse opettaminen sivulle tapahtuu yleensä houkuttelemalla koira oikeaan asentoon makupalan avulla. 

Pikku hiljaa vähennä vartalo ja käsiapua, älä enään käännä vartaloasi, olet sen kuitenkin tehnyt. Jos koira lakkaa toimimasta oikein, olet vähentänyt apuja liian nopeasti liikaa. Palaa tällöin taaksepäin ja tee helpompia tehtäviä.

Muista aloittaa aina kouluttaminen häiriöttömässä paikassa ja lisää pikku hiljaa vaikeusasteita ja häiriötä. Älä siis vie kokematonta ja osaamatonta koiraa suoraan sellaiseen tilanteeseen jossa sille on paljon ärsykkeitä. 

Tässä oli vain murto-osa, jos kirjoittaisin oikein juurta jaksaen, tulisi postauksesta turkasen pitkä ja sitä tuskin jaksaisi lukea. Toivon, että saitte tästä kuitenkin jotain irti. 

Mitä mieltä tälläisestä postauksesta?
Saman tyyppisiä saa toivoa ja ehdottaa lisää, toteutan ihan mielelläni. 

torstai 25. syyskuuta 2014

Suunnalla on väliä

Vuorostaan Häjyn sunnuntaiset treenit erillisellä postauksella, näin ei tule yhdestä postauksesta niin turkasen pitkää. Häjyn kanssa on keskitytty nyt paljon palkkaukseen, mistä se tulee ja mihin palkataan. Mä kun olen tehnyt taas sen virheen, että olen palkannut koiraa liikaa eteen, no nyt se on jaloille tullut. Mielestäni olin palkkaillu eri suuntiin, enkä aina eteen, mutta ilmeisesti se oli jäänyt vain ajatuksen tasolle. Tästäpä kehitin ongelmaksi järkyttävän poikittamisen, koira tulee todella törkeesti jaloille. Ongelmaa lähdetty korjaamaan keskittymällä siihen palkkaukseen, mihin palkataan. Kainalopalkkausta, patukka tippuu suoraan alas kainalosta, tai selän takaa.

Koirahan on ollut hieman pihalla, että niin missä se palkka on vaikka tuo ohjaaja kertoi palkka sanan. Se tulee mun eteen, hyppää päin ja odottaa palkkaa, siltä tuppaa menee ohi kokonaan, kun palkka tuliikin sivulle tai taakse. Tämä alkaa kuitenkin jo hieman korjaantumaan, enään se ei poikita niin törkeesti ja mulla on tilaa liikkua. Eli palkan suunnalla todellakin on merkitystä. Kokemuksen äänen kautta voin siis sanoa ja lämpimästi suositella, älä palkkaa koiraasi eteen, tai joudut korjailemaan sitä myöhemmin, kuten me.

Treenailtiin pari toistoa toko hyppyä, ihan vain esteen ylittämistä, tyyppi kun ei oikein tahdo ymmärtää mitä siltä haluan. Yhdessä vietiin patukka esteen toiselle puolelle, sitten perusasentoon ja käsky. En siis vaadi siltä vielä stoppia esteen takana, kun se ei kerran esteen yli ymmärrä vielä mennä ilman näkyvää palkkaa. Tämä johtuu ihan täysin hyvin vähäisestä treenimäärästä. Tähän täytyy nyt jatkossa panostaa enemmän.

Junnu haltsaa ihan kivasti jo perusasioista tottiksessa, enkä näe yhtään mahdottomana meidän debytoivan joulukuun tokokokeessa. Täytyy pientä hienosäätöä jäävä seisomiseen ja  tuohon hyppyyn, mutta kun tässä on lähes kolme kuukautta aikaa ja jos ahkerasti treenaa, niin on ihan realistisesti ajatella Häjyn aloittavan kisat joulukuussa. Meillä on myös lokakuussa kaksi koulutuspäivää, toinen on kasvattajapäivä jolloin ohjelmassa on tottista ja lokakuun lopulla on yhden seuramme pk- koulutuspäivä johon olen meille paikan varannut. Kasvattajapäivälle lähtee Rockykin mukaan, katsotaan jos sille saisi siellä myös hyviä vinkkejä mm. vireeseen. 

tiistai 23. syyskuuta 2014

Rakas hullu, sanoo toinen kylähullu

KUVA 1 
KUVA 2 

KUVA 3 

KUVA 4 
KUVA 5 
KUVA 6
KUVA 7 
KUVA 8
KUVA 9
KUVA 10
Mikä oli sinun lempi kuvasi?

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Paineistin itse koiraa aiemmin

Kun näyttelyhumut oli humuiltu, palailtiin takaisin arkeen heti sunnuntaina ja mentiin pitkästä aikaan oikein seuramme pk-kentälle treenaamaan. Tarkoituksena oli hakea Rockylle kivaa tekemistä ja hyvää mielentilaa, tiesin sen saavan sitä A-esteestä ja hyppynoudolla muutenkin, se kävi jo pelkän A- esteen näkemisestä niin kierroksilla, että hallinta meinasi levitä käsiin jo heti alkuunsa. Pienen odottelun ja rahoittelun jälkeen päästiin itse tekemiseen, voi taivas miten koira nautti. Rocky on ollut pidemmän aikaa jo tauolla tottistelusta, sen kanssa on lähinnä leikitty kentällä.

Etukäteen olin suunnitellut, että aloitetaan treenit A-esteellä ja hyppynoudolla, koska koiralla nousee vire noudosta ja siihen yhdistettynä vielä vauhti ja hyppy. A-esteen takaisin tulossa tarvitsin pikkuveljeni apua, jotta koira muisti, että palautuksessakin kiivettiin yli. Pysty esteellä kiersi pari kertaan palautuksessa, mutta muuten hoiti homman kotiin ihan kivasti.

En tiedä saiko koira tosiaan vireen niin hyvälle mallille noudosta ja hypyistä, mutta se olisi seuraamista tehnyt varmaan hamaan tappiin asti. Seurasi tosi kivasti, oli mukana koko ajan eikä laamaillut yhtään. Lähinnä mietin, että missä vaiheessa se ottaa ja pomppaa päin.

Jäävät oli ihan ok, seisomisessa valui ja valui kun seurasi niin keskittyneesti, ohi kävellessä kääntyi. Luoksetulo meni läpi juoksuksi, toisella yrittämällä heitin patukan heti käskyllä. Treenaamattomuus näkyy pikku virheinä, kuten seisomisen kääntymisellä ja nyt luoksetulon läpi juoksulla, molemmat liikkeet koira kyllä osaa teknisesti oikein. Miten ihmeessä mä saan sen yhtä hyvään vireeseen kokeeseen? Täytyykö mun käydä pomputtamassa sitä A-esteellä ennen omaa suoritusta. :D
Rocky on haastava koira treenatessa ja välillä mulla on aikoja, kun sen kanssa ei nappaa treenata yhtään. Mutta juuri tälläiset treenit kuin tänään, luo taas uskoa ja tuntuu aivan mahtavalta. Kun saisi tuon saman fiiliksen treenikentältä kokeeseen. Olen kyllä miettinyt sitäkin, että paineistuuko tuo koira vain yksinkertaisesti niin paljon koetilanteesta ettei pysty oman tasoiseensa hyvään suoritukseen. Hevosillahan on tätä, mulla oli lv- ruuna, ex-ravuri ja sen raviura lopetettiin siihen, kun se stressasi niin paljon radalla. Miksei koiralla voisi olla samoja puolia? Onko muka joka ikinen koira kykenevä käymään kokeissa vaikka se olisi koulutettu kuinka hyvin vain? 

Tiedän, että paineistin itse koiraa aiemmin jännityksellä, mutta nyt otan kisapäivänä lääkkeen ja jännitykseni on tiessään, olen oma itseni, iloinen, sen Rocky tarvii muutenkin toimiakseen, se ei tee töitä ohjaajalle joka on räjähdys valmis alta momentin. Katsotaan jos mä ilmoitan meidät tälle vuodelle vielä kokeeseen ja mennään katsomaan oliko kesäkuun pohjanoteraukseen syynä se turkasen seisova ja kuuma ilma. 

lauantai 20. syyskuuta 2014

Ryhmänäyttely Tampere

Mä nyt en varsinaisesti ole mikään näyttelyihminen tai näyttelyistä perusta kummemmin, mutta mielenkiinnosta käytiin katsomassa mitä kennelliiton näyttelyssä sanotaan harmaasta ihmeestä ja ilmeisesti sitä arvostettiin siellä enemmän kuin spl:n omissa näyttelyissä. Tuomarin muutoskin ehti tulemaan, alkuun piti olla joku Norjalainen, mutta oli vaihtunut Suomalaiseen. Oikeastaan, samapa tuo.

Häjyn luokassa ei ollut muita kuin Häjy, voittajina siis lähdettiin. Heh.
" 11kk. Hyvät nuoren uroksen mittasuhteet. Selvä sukupuolileima. Lupaava pään malli. Korvissa pehmeyttä. Hyvä luusto. Rintakehä tarvii tilavuutta. Hieman lyhyt lantio. Voisi olla edestä kulmautuneempi. Hyvä takaa, hyvä häntä. Liikkuu edestä löysin kyynärpäin, sivu liike saa tasapainoittua. Karva vaihtumassa. Mielyttävä käytös. " EH JUK1

Arvostelu oli hyvä ja pitkä, valitettavan usein näkee ihan parin lauseen mittaisia arvosteluja, mitä niistä saa omistaja tai kasvattaja irti? Kysynpä vain. Ennen Häjyä oli yksi harmaa narttu ja voi taivas, että tykästyin siihen. Jotenkin tosi kivan näköinen. Harmi, kun mulla meni ihan kokonaan ohi minkä tuloksen se sai. Avo urokset joita oli huimat kolme, katsoin vielä ja sen jälkeen oli lähdettävä hätäisen pikkuveljen vuoksi. Vaikka lyhyen aikaa kehää seurasin ja tuttujen kanssa rupattelin, ihan huikeeta oli nähdä Jalo emäntineen. Toivottavasti nähdään taas!

On se vaan myönnettävä ettei nuo näyttelyt ole mun juttu, mutta kyllä siellä on vaan ihan mukava aikaa viettää ja nähdä tuttuja. Häjynkin tulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen, se juoksi taas mukavasti, seisotuksessa se ei ollut ihan täysillä mukana, mutta muuten se käyttäytyi taas tosi fiksusti.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

11 kuukautta

Niin se kakarakin vaan vanhenee, enään kuukausi ja tyyppi täyttää vuoden! Huomannut ja kuullut sen miehistyvän ulkonäöllisesti, pää sillä on ainakin leventynyt, hieman se saisi korkeutta vielä kasvaa. Liekö vielä 60cm rajapyykki rikkoutunut. Se on pikkuinen, mutta todella näppärä ja ketterä liikkeissään. 

Ollaan viime aikoina käyty muutaman kilometrin päässä olevalla metsällä, niin koirat kuin minäkin ollaan nautittu täysin rinnoin. Samalla huomannut valokuvauksen vievän entistä enemmän sydäntäni mukanani. Halu kehittyä lisää on aivan valtava, halu kuvata ihmisiä kasvaa koko ajan. Tämän huomaa, kamera tuntuu kulkevan koko ajan mukana ja haaveet, unelmat sen kuin kasvaa...

maanantai 15. syyskuuta 2014

340


Toipilas voi jo ihan hyvin ja on oma itsensä. Kipulääkitystä jatkuu vielä keskiviikkoon, antibiootit vähän pidempään. On tuntunut aika karulta antaa koiralle neljä pilleriä antibioottia päivässä, sen vuoksi olen antanut ruuan sekaan maitohappobakteeria ehkäisemään hiivaa. Kauhean kipeltä koira ei enään vaikuta, toki olen pistänyt merkille, että haukotelussa vääntää suutaan ihmeellisesti, ilmeisesti suun avaaminen niin isosti tuntuu vielä epämukavalta. Siihen nähden miten kipeä koira oli keskiviikkona, on se piristinyt ihan huimasti ja on jo muuten kuin mitään ei olisi ollutkaan. Eläinlääkärihän sanoikin, että vaikka uskomattomalta kuulostaa, suun haavat paranee yleensä nopeasti. Tikkit sulaa kuulemma noin kolmessa viikossa pois.

Häjy on ilmoitettu silkasta mielenkiinnosta tulevan lauantain ryhmänäyttelyyn Tampereelle. Odotan jo tulevaa viikonloppua innolla. Tiedossa varmasti mukava päivä tuttujen ihmisten kanssa. Niilon ja Jalon äippä on tulossa myös ja tärskyt sovittu, huikeeta nähdä bloggaaja tuttuja! Heilun kehän reunalla kamera kädessä, kuvat ilmestyvät pian näyttelyn jälkeen tänne, jos haluat erityisesti omasta koirista kuvia, ota yhteyttä.