perjantai 28. marraskuuta 2014

Intoa noutokapulalla

Välillä tuntuu ettei mene tasan onnen lahjat, pelko menettämisestä tulee ehkä liian helpolla vielä mieleeni. Pelkään jokaista epänormaalia asiaa, nytkö se menee, onko se ihan rikki? Ehkä Misusta luopuminen saa mut olemaan vieläkin vähän varpaillaan, pelkoni voi olla aivan turhaa tai aiheellista, en tiedä. Pieni mieheni on kipeä, ontuu toista etutassua, haluan uskoa, että syynä olisi lihasjumin aiheuttava kipu tai loukannut itsensä tiistain treenien jälkeen metsällä ja menisi levolla ohi. Ei sen pitäisi olla rikki, mutta pelko väkisin hiipuu mieleen, mitä sitten jos se on etupäästä sittenkin ihan paska, mitä jos siellä on irtopala? Tammikuulle saatiin Ventelälle aika luusto kuviin, toivon, että ontuminen loppuu ja jää tähän, muuten täytyy miettiä viemistä kuviin jo aikaisemmin omalle eläinlääkärille. Ensi viikon perjantaina pääsee molemmat koirat hierontaan, katsotaan ensin onko lihasjumin aiheuttavaa ontumista, toivon, että olisi vain niin jumissa, että ontuu sen takia. Välillä sitä toivoo, että olisi koiraton, olisi myös huoleton.

Tiistaina kävin treenailemassa molempien kanssa, Rocky teki pääasiassa kaikki liikkeet noutokapulan kanssa ja voi luoja miten sillä oli kivaa. Eiks me saatais kokeessakin tehdä kaikki liikkeet kapulan kanssa? Huomasi kyllä miten rutiinien rikkominen ja joku täysin erilainen treeni muuttaa koiran mielentilaa, samalla saaden palautukseen lisää vauhtia. Saman tyylistä, jotain hassuttelua täytyy keksiä jatkossakin ettei joka kerta käytä kapulaa. Häjykin oli hyvin pätevä, seuruun juoksussa se innostui jopa vähän liikaa ja homma levis käsiin. Natural menulla tohon on saanut kivasti lisää vauhtia. Harmi vaan, kun juuri homma pelaa niin koira ontuu, toivottavasti ei pitkää saikkua ole tiedossa.

Kipeästi kaipaisin jotain hyvää videon editointi ohjelmaa, mielellään suomenkielinen ja ilmainen. Movie maker on sanonko mistä, yhden videon muokkaamisen voi mennä useampi tunti, kun ohjelma ei suostu toimimaan vaan vetää videot kaiken vaivan jälkeen mustiksi ja ei kun alusta.




maanantai 24. marraskuuta 2014

Sitten olinkin ei p*rkele

Kokeen hienoisesta pettymyksestä on toivuttu ja nokka nostettu ylös, ennenkaikkea olen tyytyväinen omaan mielentilaani kokeessa ja toivon saavani pidettyä jatkossakin kokeissa pääni yhtä hyvin kasassa ja selviän tilanteesta ilman lamaantumista. Oikeastaan ehkä itseäni rentoutti myös se, kun vihdoin ja viimein muistin kehua koiraa liikkeiden välissä. Ilmoitin ensi kuun kokeeseen Rockyn ja kyllä, Häjynkin. Häjyn ilmoittamisesta en ole enään yhtään niin varma. Kuukauden tehopotku treeneihin ja kokeen jälkeen koirat saa parin viikon tauon, ohjatutkin loppuu sopivasti ja on tammikuuhun saakka taukoa.

Treeneistä ollaan saatu valtavasti viimeaikoina irti, olen saanut paljon vinkkejä ja ohjeita treenaamiseen. Häjyn suhteen myös todennut etten ole ihan toivoton ohjaaja, en ole hirveitä virheitä ehtinyt ainakaan vielä tekemään. Luoksetuloon sanoi, että pitää auttaa kädellä, ei peruuttamalla ettei se opi siihen, että voi juosta päin satalasissa, minä väistän. Liikkeestä maahan meno on ollut lähes täydellinen, maahan menot tuo tekee kyllä hirmu nopeesti. En tiedä haukkaanko liian ison palan itselleni ilmoittaessa kaksi koiraa kokeeseen, kun välillä tuntuu maailman hankalimmalta ohjata yhtäkin koiraa, mutta toisaalta, mulla on kaksi täysin erilaista koiraa käsissä. Häjyn kanssa ei ihan hirveitä ongelmia ole alokasluokan liikkeitä ajatellen, Pari kokeenomaista treeniä hyvissä ajoin ennen koetta, tarkoituksena olisi huomenna tehdä yksi moinen, voin sitten perua vielä ja luovuttaa Häjyn paikan toiselle jos ihan epätoivo iskee. Tokikaan en vaadi teknisesti 100% suoritusta näin nuorelta koiralta, tai itse en kuulu siihen kastiin, mulle on tärkeintä se, että on super kivaa, vaikka sitten tulos ei olisi ihan sitä mitä odotti.
Rockyn kanssa saatiin lauantain treeneistä mukaan hyvä treenivinkki noutoon, rutiineiden rikkomista. Noudosta se tykkää, mutta palautus on hidas. Lähdetään siis virkistämään treenejä, kapula suuhun, seuraamista, jääviä ja vaikka kaukoja kapulan kanssa. Erilaisia nouto tehtäviä, ei perustyyliä. Yritän saada videoitua niin näätte tekin mitä tällä haen ja ehkä treeni ideaa noutoon.

Muuten Rocky on päätänyt ryhtyä todella röyhkeeksi, torstaina ennen treenejä kävin Häjyn ulkoiluttamassa, Rocky odotti autossa, sen 10min aikana oli herra vetänyt kilon verran herkkuja naamariin, oli muuten koira hieman turvonneen näköinen. Eikä jäänyt ainoaksi kerraksi. Onneksi tutulta saan hankittua autooni kunnollisen koiraverkon, jos Rockykin pysyisi takaluukussa sen jälkeen, tähän asti on mennyt asenteella, mistä mahtuu jätkän pää, mahtuu koko koira. Eikä se sieltä tule pois ennen kuin minä olen lähtenyt näköetäisyydeltä.

Rockyllahan on tosiaan todettu SP1, eli lievä spondyloosi, olen miettinyt alkaako se oireilemaan jossain vaiheessa, jos niin milloin? Ja kuinka kauan se oireilee, yleensä sen aikaa, kun se luutuu, mutta miten kauan siinä kestää. Vaikka Ventelä silloin sanoi, että tuskin tulee koiraa ikinä vaivaamaan, mutta väkisin sitä on alkanut miettimään, tuo kun on koira joka ei kerro mistään kivuista ennen kuin on oikeasti todella kipeä. Jos lukijoissamme on joku jolla on kokemusta spondyloosista, onko se vaivannut koiraa, kuinka kauan? Muutenhan tolla ei ole selässä sanomista, ristiselkä ja lanneranka on puhtaat, ainoastaan piikit oli selän korkeimmassa kohdassa.

Häjylle varasin tänään luustokuviin ajan tammikuulle, selkä kuvataan epävirallisesti koska SP lausontoa ei iän puolesta vielä saa, ltv on kuitenkin tarkoitus virallisesti lausua. Talven treenejä ajatellen pitäisi Häjyllekin hankkia jonkinlainen mantteli, lähinnä sen takia, kun autossa joutuu paljon odottelemaan.

Ulkoasu tulee mahdollisesti lähiaikoina muuttumaan, pahoittelen siitä aiheutuvaa mahdollista hetkellistä sekavuutta.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Kokeessa

Pitkän tauon jälkeen tänään oli TOKOkoe, vielä tänään aamulla mietin menenkö vai en, päätöksen teko jäi ihan viime tinkaan, ajattelin kuitenkin lähteä kokeilemaan onnea. Viimeksikin napattiin ihan hyvä tulos mukaan, kun olin vielä koe aamuna miettinyt menenkö sittenkään. Oon niin henkisesti kuin fyysistekin hirveen väsynyt, treenannut en hirveesti ole, eikä oikeastaan ollut tarkoituskaan. Tarkoituksena oli lähteä hakemaan tulos, ettei napata kolmatta nollaa, no sain mitä hain, mutten siltikään ole tyytyväinen.

Paikka makuu 10 - Perus Rocky, ei ongelmia, makasi ihan rauhassa.
Seuraaminen 8 - Ihan ok, ei parasta mahdollista, mutta ei siitä huonoimmastakaan päästä, kokeissa on meiltä nähty huonompaakin pätkää.
Maahan meno 7 - Annoin kaksois käskyn vaikkei olis varmaan tarvinnut, ekan käskyn jälkeen pysähty, haisteli maata, mutta oli vissii menossa maahan, mutta oli niin hidasta, että pelasin varman päälle ja annoin kaksois käskyn.
Luoksetulo 5 - Eipä pysähtynyt taas silloin ku piti, valu jonkun matkaa ja stoppas muutaman metrin ennen minua.
Jäävä seisominen 5 -Pysähty kyllä, haisteli maata ja käänty ympäri, liikku vissii hiukan ja haisteli maata.
Noutaminen 7 -  Lähti hyvin, mutta teki perus Rockyt, puolessa välii pysähty kapula suussa, käsiavulla sivulle.
Kaukot 9 - Perusasennosta maahan ja haisteli maata sen jälkeen, siitä lähti piste pois, mutta muuten tuomarinkin sanojen mukaan täydellinen suoritus.
Estehyppy 5 - Hyppäs heti ekasta, esteen takana haistelua ja kolme istu käskyä, viiminen jo voimakkaammin, hyppäs kyllä yli takas, mutta haisteli hetken ja pakatti sitten sivulle.Olin ihan varma, että nollattiin tää.
Kokonaisvaikutus 7 
Tuomari Juha Kurtti Tulos AVO2 143p Sij. 7/10

Palkintojen jaossa Kurtti sanoi, että harmi, kun koira ei ollut oma itsensä, no niinpä. Se kyllä teki muttei keskittynyt, perusasentojen kanssa oli suunnattomia vaikeuksia saada sitä kuulolle, haistelu kiinnosti taas enemmän. Itse sain ennen suoritusta koottua pääni enkä lamaantunut jännityksestä, oikeestaan mua ei edes pahemmin jännittänyt. Ehkä tässä suorituksessa jäi kaivelemaan se, että meillä olisi oikeesti ollut mahdollisuudet ykköstulokseen. Saatiin kuitenkin se mitä haettiin, tulos. Nyt nokka pystyyn ja kohti uusia kokeita. Nyt tehotreeniä palkattomuuteen. Muistinpa taas miksi tykkään Kurtin kokeista, se on olemukseltaan sellainen, että itsekin on kehässä hirmu rauhallinen ja tyyni, hän antaa vinkkejä jatkoon ja neuvoo miten voisi yrittää korjata jotakin,

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Jäljellä

Kuraa ja pimeyttä riittää, kuka tästä tykkää? Vettäkin satelee enemmän tai vähemmän. Koirat on parin metrin jälkeen yltä päältä kurassa, oikeesti. Jos kuitenkin tästä ankeudesta täytyy jotain hyvää hakea, niin jälkikautta ei tarvitse vielä taputella talvilomalle. Sateen rapistellessa ikkunoita mietin jäljelle lähtemistä, tällä kertaa se ei jäänyt vain ajatuksen tasolle vaan pellolle huristeltiin sateen laannuttua.

Häjylle tein tarkoituksella aivan pikkuisen jäljen, koska viime kerralla tyyppi oli ottanut mulle nokkiin eikä suostunut edes jäljestämään. Tai nyt halusin varmistaa, että se johtui siitä, että nuoren miehen mieli järkkyi, kun ei saanutkaan tehdä niin kuin halusi ja jep, kyllähän se nyt jäljesti eikä nostanut nokkaansa ylös kertaakaan. Viimeksi se pysähtyi alkutekijöillensä eikä suostunut liikkumaan mihinkään. Ihan kiva, että koira on ohjaajaa kohtaa herkkä ja kuuliainen, mutta Häjy on niin herkkä, että se tuottaa välillä hankaluuksia. Rockylle joutuu välillä sanomaan aika kovastikkin, mutta Häjy ottaa nokkiinsa.

Häjyn jälki osui aika märälle kohtaan ja hetken siinä mietin onkohan tämä fiksu idea ollenkaan tehdä jälkeä nuorelle ensimäisiä jälkiä ajavalla koiralle, mutta ajattelin myös, menkööt syteen tai saveen, saan aina tehtyä uuden jäljen. Yritin helpottaa jälkeä vielä astumalla askeleet ihan peräkkäin, eipä tuolla näyttävän ongelmia olevan. Jälki vanheni n. puoli tuntia.

Rocky sai jäljen vastatuuleen, enkä usko, että jäljellä olisi ongelmaa jos tuon vauhdin saisi pois. Sillä on niin kiire eteenpäin ja se vaikuttaa jo jäljen ajamiseen, se on epätarkkaa ja menee sinne päin. Minä ihan tosissani, koko kropalla pistän sille hanttiin ja yritän hidastaa, mutta välillä tuntuu vaikuttavan negatiivisesti koiran työskentelyyn, mutta kun en voi antaa sen juosta jälkeä. Olen yrittänyt aina mahdollisimman vähän puuttua koiran työskentelyyn jäljellä, mutta nyt mun täytyy keksiä jotain millä saan tota vauhtia pois. Videollakin huomaa miten koira hämmentyy, kun puutun sen etenemiseen. Nyt täytyy löytää koiralle sopiva keino vauhdin poistamiseen. Toki koira joutui jäljestämään vastatuuleen, mutta ei voi tietää millaiset sää olosuhteet vaikkapa kokeessa on. 


maanantai 10. marraskuuta 2014

Linkkaa blogisi!

Blogilistani näyttää jotenkin tylsältä ja vähäiseltä, kaipailee lisää blogeja luettavaksi. Nyt siis pitkästä aikaa meidän blogissa linkkaa blogisi! Koska tykkään tietynlaisista blogeista, tällä kertaa blogisi tulisi täyttää muutama kriteeri ennen linkkausta.

- Koira blogi, jossa kerrotaan treeneistäkin välillä
- Ei täynnä vaatepostauksia olevia lifestyle- blogeja 
- Sisustus & valokuvablogi
Blogissasi on isoja hyvä laatuisia kuvia.

Kerro blogistasi muutamalla sanalla. Aikaa on siis tosiaan 17.11 saakka ja tämän jälkeen poimin muutamia mainitsemisen arvoisia blogeja jos joku muukin löytäisi uutta luettavaa.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Tuli ja meni

Torstaista saatiin nauttia lumesta, valoisemmista illoista ja kurattomuudesta. Tänään se on jo historiaa. Toivon vain, että pysyvä lumi iskeytyisi pian maahan, niin paljon valosampaa oli heti ja paljon mukavempaa lenkkeillä, kun koirat ei ole kahden metrin jälkeen täynnä kuraa. Tilaisin mahdollisimman pian lisää lunta ja paljon. Kiitos.

Roksun kanssa treenit luistaa, pysäytys vähän takkuaa, koira tietää mitä seis tarkoittaa, mutta sitä ei huvita pysähtyä. Nyt otetaan viikon tehokuuri siihen, takapalkka apuna. Saatiin sittenkin paikka seuramme tulevasta kokeesta joka sattumoisin on myös seuramestaruuskoe. En lähde todellakaan havittelemaan palkintopalli paikkaa, mutta kunhan saatais edes se AVO3. Oikeastaan missään muussa liikkeessä kuin luoksetulossa ei ole tällä hetkellä ongelmia. Enkä aio lisätä treenin määrää yhtään normaalia enempää, koitetaan vähän erilaista lähestymistapaa tällä kertaa kokeeseen. Torstaina Rockyn kanssa alkaa ohjattu VOI/EVL kurssi, katsotaan mitä siitä tulee. Oishan se hienoa yrittää tuosta saada TVA, mutta jotenkin epälyittää. TK2 on nyt suunnitelmissa hankkia ja jos siltä näyttää niin sen jälkeen rally-tokoilla vähän vähemmän vakavasti.

Häjyltä lähdetään hakemaan joskos irtoais haukkuminen käskystä ja sillä saatais tarvittaessa nostettua vähän. Leikkimiseen haetaan nyt myös lisää halukkuutta, ohjaajan ohjeiden mukaan vaikka puuhun kiinni ja leikin siinä Rockyn kanssa, tätä vaikka kolme päivää, sitten, kun on Rockyn kanssa leikkinyt niin vaihdan koiria. Kuulemma voitais hyödyntää ohjatuissakin joku kerta sitä, kun on kaksi koiraa ja molemmat on mukana, kun Rockylla on treenit ennen Häjyä, ideana saada Häjystä irti sitä säpäkämpää puolta. Kyllä huomaa tietyissä asioissa eroavaisuuksia kouluttajien välillä, kun yksi kouluttaa pääasiassa pk- tottista ja yksi tokoa.

Hirmuisesti myös tervetuloa uusille lukijoille! 

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Kuvahaaste

Haaste saatiin The mutiaiset blogilta.
Ohjeet: Kuvahaasteen ideana on laittaa 1-2 kuvaa ennalta määrättyihin kategorioihin. Sen jälkeen kirjoitat pienen perustelun/kuvatekstin miksi valitsit juuri sen kuvan. Lemmikin täytyy esiintyä kuvassa tavalla tai toisella. Tarkoituksena ei ole ottaa uutta kuvaa, vaan kaivaa juurikin niitä vanhoja. Voit osallistua kaikilla lemmikeilläsi, jos niin haluat. Haasteen jälkeen haasta uudet blogaajat ja muista huumori!
Kategoriat: paras yhteiskuva, reenaamassa, kisaamassa, paras kesäkuva, paras talvikuva, tunnelmallinen kuva, hassuin ilme, lomalla, töissä, tihutöissä ja toinen identiteetti

Haastan Sakemannit Niilo ja Jalo, Valmiiksi käytettyjä unelmia, Tassupyyhkeitä

Paras yhteiskuva
Tämä ei ole kuvallisesti se paras, mutta mulle se on niin kovin tärkeä. Koko lauma vielä ehjä.
Reenamassa
Häjyn kanssa agiliitoa ja sen ohessa pikku pätkä tottista, parasta terapiaa, kun oot murheesta rikki. Muistan tämän päivän ja  tämän treenin, varmasti jo sen takia, että tämä oli päivä jolloin Misu nukahti ikiuneen myöhemmin.
Kisaamassa
Elämämme toinen tokokoe Tiina Heinon tuomaroitavana ja tässä vaan mulla pelas koiran kanssa tosi hyvin yhteen.
Paras kesäkuva
Kuvasta saa täyden kunnion aviomieheni, mutta tämä on ehdottomasti lempikuvani, jotenkin kaikki loksahtaa kohdilleen.
Paras talvikuva
Näissä vaan on jotain.
Tunnelmallinen kuva
Ei varmaan tarvii sanoo mitään..
Hassuin ilme
Lomalla
Näistä meidän lomat koostui.
Töissä
Eikö tää nyt oo sama kuin treenamassa?
Tihutöissä
Heh, muistan molemmat tilanteet kuin eilisen. Yllä olevassa kuvassa aloin miettimään mitä kakara touhuaa, kun tuli niin kovin hiljaista, noh kuva kertoo kaiken. Alla olevassa kuvassa asutaan ekaa talvea uudessa kodissa, oltiin käyty kaupassa ja kun tultiin kotiin takaisin oli näky tämä. Rocky oli tykännyt loikata pöydälle, avata ikkunan vaikka ulkona - 20 pakkasta.Jauhot oli nurin, verhot alhaalla jne. Meinas pokka pettää ihan totaallisesti, kun tämä näky oli vastassa, eihän tossa osannut muuta kuin nauraa. 
Toinen identiteetti
Itse pitkäpinnaisuudenkin hermo palaa joskus ja täytyy komentaa. 

maanantai 3. marraskuuta 2014

Lenkkireittimme osa 1

Näitä on toivottu multa jo kauan, nyt vihdoin saan aikaiseksi toteuttaa. Koitan tässä syksyn ja talven mittaan tehdä joka reitistä oman postauksen. 

Aloitetaan ihan perus lenkkireitistämme, kulkee meillä nimellä pikkumettä.
Kesäisin se on kuin satumetsä, vihreää joka paikassa, linnut visertää ja aurinko pilkottaa puiden raosta.
Metsäosuus itsessään ei kuitenkaan ole kovin pitkä, mutta kyllä siellä vaan saa aikaa vierähtämään jos ei tuulispäänä kävele metsän läpi. Talvisin saa helposti kulumaan yli tunnin. 

Metsäosuuden jälkeen ollaan taas joenrannassa jossa voi vaikka pulahtaa uimaan, mikäs kesällä sen mukavempaa kuin hieman viilentyä joessa ennen kuin matka jatkuu. Ja pelkästään jo uimista ajatellen käppäillään välillä metsän tälle puolelle uittamaan koiria, aina ei jaksa lähteä koirarannalla saakka.

Kun tästä matka jatkuu on jo järkevää ja suotavaa ottaa koirat kiinni, matkalla tulee pari taloa ja toisen pihassa on ylämaankarjaa. Joelta ei tarvitse kävellä montaa sataa metriä, kun ollaan jo pitkällä suoralla josta näkee niin eteen kuin taakse pitkälle, uskaltaa koiria pitää hetken aikaa taas vapaana. Läheskään joka kerta en silti päästä irti, vaan välillä kuljetaan koko lenkki metsän jälkeen hihnassa.
Suoran jälkeen loppumatka menee remmissä jo pelkästään siksi etteivät juokse naapureiden pihaan. Pituudeltaan tämä lenkki ei ole loppujen lopuksi kovin pitkä, mutta ajallisesti siinä saa kulumaan kauan. Pituutta on n. 2,30km aikaa siinä menee yleensä n. 30min jos ei pysähdellä tai koirat jää uiskentelemaan.
Voi miten haikealta tuntui näitä kuvia ja videoita lisätä tähän.

Millainen teidän lähitienoon lenkkireitti on?

lauantai 1. marraskuuta 2014

Niin valmis



Vihdoin ja viimein, astelin eilen koulusta paperit kädessä pois. Yksi ovi suljettu taas, nyt paperit kourassa kohti uusia haasteita. Jospa tässä liikenesi enemmän jaksamista koirillekkin, nyt kun on yksi stressinaihe vähemmän.

Häjy ilmeisesti kokeilee, että teenkö siitä rukkaset vaiko en. Hermot on välillä todella koetuksella tuon apinan kanssa. Kaikki paperi ja pahvi on ihan hirveen kiva juttu silputa tuhannen palasiksi, kun vaan kukaan ei nää. Joo ihan kiva, että se järsii niitä, mutta niiden pikku palasten siivoaminen ottaa tosissaan hermoon. Yksinoloakin harjoiteltiin tänään, siis ihan ilman Rockya. Häjy oli vissiin sitä mieltä, että voi kuolla jos jää ihan yksin ilman Rockya. Joo, oon jättänyt liian vähän Häjyä yksin ilman Rockya, tuloksena liian riippuvainen Rockysta.

Rockyn ilmoitin seuramme tokokokeeseen, no se oli jo yöllä täyttynyt. Nyt pähkäilen ilmoitanko tuon Heinon kokeeseen vai en. Treeneissä Rocky on toiminut ihan huippu kivasti, se on tehnyt tosi kivalla vireellä ja sivulle tulotkin on ollut tosi nopeita. Luoksetulon stoppiin olen käsimerkin vaihtanut suulliseen ja nyt se pysähtyy, vaikka hiukan valuu. Vaikka se jo harmaantuu, tuntuu, että tekemisen suhteen se vaan petraa.