tiistai 30. joulukuuta 2014

Se olis siinä

Sitä alkaa vuosi olemaan pulkassa, mahtui huimasti hyvää ja jonkin verran surua, päällimäisenä lauman vanhimman pois meno. Häjy on astunut Misun tassuihin ihan hyvin, vaikka aina ei tiedä onko koira vai kala, välillä tuntunut ettei sovi omaan käteen ollenkaan, mutta harrastuskoiran paikan Häjy on todistanut ansaitsevan, se on huikee. Tietysti harmaita hiuksia on aiheuttanut osittain myös Häjyn ikä, sen on omasta mielestään pakko kokeilla. Toisaalta, on tässä tullut myös todettua, että pelkäksi kotikoiraksi tuosta ei ikimaailmassa ole, sen pää ei kestäisi sitä. Kuitenkaan en osaisi tällä hetkellä toivoa parempaa, halusin tehokkaammalla moottorilla olevan koiran ja sen sain. Joskin Häjy pehmeys tuotta hieman päänvaivaa välillä, vaikkei se sitä olekkaan liiallisuuksiin, tietyissä tilanteissa siitä pienestä pehmeydestä on hyötyä. Ensi viikolla tyypillä on luustokuvat, välikuvissa elinkelvolliseksi todettu, mutta vähän jännittää.
Ensimäiset rakettien pamaukset ollaan tänään kuultu, onneksi koirat ei välitä, treenatessakin pamahti pari kertaa, muttei kumpikaan huomannut koko ääntä. Huomenna täytyy pelata varmemman päälle ja pitää enemmän kiinni, Rockysta tiedän ettei se lähde mihinkään eikä se huomaa edes koko raketteja, Häjy on vielä kuitenkin hieman kysymysmerkkinä, että miten suhtautuu vaikkei se tänään pariin pamaukseen reagoinutkaan. Pitäkää koiranne kiinni, tiedän itsekin, että kuuden jälkeen on koirat käytettävä pihalla, mutta huolehtikaa ettei ne rakkaat karvakorvat pääse karkuun jos päättävät yrittää. 

Blogi on mielestäni vuoden aikana kehittynyt roimasti, uusia lukijoita ollaan saatu ihan hirmuisesti. Kiitos. Jokaiselle. Yhdessä uuteen vuoteen. Näiden myötä hyvää uutta vuotta!

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Uusi runko

Äkkiä se joulu tuli, mutta ihan yhtä nopeasti se oli kyllä ohikin. Lahjoista päätellen olen ollut kiltti, tosi tarpeellisia ja hyviä lahjoja, ylitse muiden on kuitenkin uusi Nikon runko. Eilen pääsin ulkoiluttamaa kameraa ekaa kertaa ja tutustumaan siihen paremmin ja tänään jatkui. Vielä ollaan vähän hakusessa, mutta eiköhän tässä pikku hiljaa pääsee käsitykseen. Olin tutkaillut D7100 runkoa ja pakettin avattua moinen paljastui. Kovin on taas motivaatiota raahata kameraa mukana. Ja elämää helpotti suuresti myös 18-55mm objektiivi, aiempi on rikki, nyt helpottaa kummasti mm. videoiden kuvaamista.
Jouluksi tosiaan saatiin ihan kunnon kinokset lunta, tosin minua ei haittaisi vaikka sitä sataisi vielä reippaasti lisää. Lumityöt on ihan kivoja ja koirien kanssa on kiva tarpoa umpihangessa. Samalla saa hyötyliikuntaa itselleen ja koirille tekee lihaksille hyvää. Joulun vietosta kotiuduttiin sisaruksieni kera, ulkoitua onkin tullut paljon ja tänään saatiin nauttia hienosta joskin pilvisestä, kymmenisen asteen pakkassäästä. Pientä treenitaukoa tupannut joulunalla, mutta tarkoituksena olisi hieman treenata nyt kun on valokuvaajiakin.

Häjy alkaa olemaan jokseenkin rasittavassa iässä, pitkään olen sen touhuja seurannut Rockyn kanssa ja miettinyt, että Rockyna mulla olisi mennyt hermot jo aikoja sitten ja sanonut kakaralle jotain. Toistaiseksi Rosku on vain murissut tai hieman hampaita näytellyt, mutta tänään sen pinna paloi ja teki kakaralle selväksi rajat. Jonkin verran kakara pisti hanttiin, ärinä oli aikamoista, lopulta kakara tippui pellolta ojaan. Ihmettelen vaan miten jollain koiralla voi olla noin pitkä pinna, tietysti Häjyllä alkaa osa "ärsyttämisestä" /leikistä olemaan jo kokeilua ja Rocky toki tietää missä on pentumaisen leikin ja kokeilun raja.
Miten teidän joulu sujui? Mitä lahjoja sait?

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Jouluja!

Tällä kertaa jäi ns. viralliset joulukortti kuvat ottamatta, osittain jo lumettomuuden vuoksi. Onneksemmi saimme myös tänne valkoisen joulun. Olemme jo eilen lähteneen joulunviettoon ja eilen aamuisella metsälenkillä räpsäsin koiralaumasta kuvan, tosin kännykkälaatua. Kuvassa siis Roksun ja Häjyn lisäksi, Häjyn isä.
Tänä vuonna ei varsinaista taukoa tule loppuvuoteen kuten yleensä. Tai ainakaan suunnitelmissa ei moista ole. Tämän myötä oikein hyvää Joulua jokaiselle!

maanantai 22. joulukuuta 2014

Unelmil on hintansa

D5100 on palvellut minua hyvin jo pitkän tovin, haastavat ilmat ja paikat. Ulkoisesti edelleen lähes täydellisessä kunnossa. Rakkaani kuitenkin joutaisi jo viettämään eläkepäiviään, enään ei tahdo palvella niin kuin minä tahtoisin. Onhan se kestänyt kymmeniä tuhansia kuvia, paukkupakkasilla, vesisateissa, pienet koirien törmäykset, ikuistanut monet ikimuistoiset hetket. Joulukuiset rantakuvatkin olivat sellaisen tuskan takana, että edes pari julkaisu kelvollista kuvaa sain, monet kerrat, hampaat irvessä, meinasin heittää koko rungon mereen, vielä sen kuitenkin kotiin raahasin.
Meidän yhteistyö ei ole oikein pelannut lokakuun jälkeen, blogin postaustahti on normaaliin nähden hidasta. Se johtuu ihan täysin siitä etten ole pahemmin kameraa ulkoiluttanut ja sen kerran, kun olen, on se saanut minut vain raivon partaalle. Automaattitarkennus jurnuttaa vain, liikekuvia on turha kuvitellakkaan, ei ehdi mukaan, ei sitten millään. Objektiivissakaan vika ei ole. Voi kumpa olisinkin rikas, olisi ollut jo kauan uusi kamera. 

Postauksia ei tee mieli edes kirjoittaa ilman kuvia ja samoja vanhoja kuvia en halua käyttää. Kuvattomia postauksia ei tässä blogissa tule ulos, ihan vain jo siksi, etten itse inhoa lukea mitään muuta niin paljon kuin kuvattomia tekstejä, yleensä skippaankin ne suoraan. Koirien posetuskuvat on kohtalaisia, mutta tylsäksi sekin käy, julkaista vaan moisia. Kun muistelen viime vuoden vaihdetta ja niitä raketti kuvia, jotka on tosin otettu tuhannen tuutissa, mutta ei kamerasta olisi enään moisiin. (Osa kuvista nähtävissä tässä postauksessa)

Ollaan saatu todella paljon uusia lukijoita kuluneen vuoden aikana ja huomasin jälleen yhden uuden uuden lukijan hypänneen meidän juttuihin mukaan, siispä, tervetuloa hurjasti! 

tiistai 16. joulukuuta 2014

Behind the scenes

Kurkistetaan mitä tapahtuu ennen kuin niistä posetus yhteiskuvista tulee edes jollakin tapaa onnistuneita. Rocky on aina ollut tosi helppo kuvattava, se yleensä tapittaa kuin tatti kameraa ja se on revetä liitoksistaan jos rupeen kaivamaan sisällä kameraa esille, se on oppinut yhdistämään kameran mm. ulos lähtöön. Ihan hirveesti mun ei tarvitse omia koiria asetella kuvia varten, tai Misu nyt oli sellainen ettei se oikein koskaan arvostanut mun yrityksia ottaa siitä kuvia. Häjy luo omia haasteitaan ja koettelemalla hermoja välillä ihan tosissaan, se saattaa pinkaista pystyyn siinä vaiheessa, kun kyykistyn ja olen ehkä juuri ottamassa kuvaa. Toki Rocky on jo yli viiden vuoden ajan tyytynyt kohtaloonsa ja toimimaan mallin työssä, enemmän tai vähemmän. Omia haasteita mulle luo se, että useimiten joidun hoitamaan asettelut, koirien ilmeet teräväksi ym jutut ihan itse, välillä apparista olisi tässäkin asiassa hirmuisesti apua. 

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Suunnitelmat / tavoitteet 2015

Rockyn kanssa piti käydä tänään vuoden viimeisessä kokeessa, no ei me menty, molemmat koirat on ripulilla. En tiedä onko tarttuvaa vai ihan vaan lihaisasta luusta iskenyt, tosin noiden pitäisi olla niihin tottuneita, joten en ottanut riskiä, että tartutetaan muita, enkä usko, että koirallakaan olisi ollut kovin häävi olo tehdä töitä. Olen myös hieman auki Rockyn tokon tulevaisuuden suhteen, jostain syystä siitä on tullut mulle myös pieni mörkö, enkä tiedä nauttiiko koirakaan kisatilanteista suunnattomasti. Olen alkanut harkitsemaan tokouran lopettamista, tarkoituksenahan oli hakea TK2 vielä ennen sääntömuutosta, mutta ei ne tittelit vaan se hauskuus. Eläkkeelle ei suinkaan ole tarkoitus koiraa vielä jättää, vaan keskittyä mahdollisesti kokonaan muihin juttuihin.

Vuosi alkaa taas uhkaavasti lähenevän loppuaan, uskomatonta miten nopeasti vuosi taas meni. Kaikkea mahtunut mukaan, iloisia ja surullisia hetkiä, vuosi sitten toivon Misulle vielä mahdollisimman paljon yhteistä aikaa meidän kanssa, en uskonut, että kesällä sanoisimme hyvästit. Elämä jatkuu ja kunhan pystyn, kirjoitan laajemmin Misun tarinan. Vilkaisin viime vuonna asettamia tavoitteita tälle vuodelle ja oikeastaan yksi neljästä jäi toteuttamatta.

Mejä
Kirjoitin mahdollisuudesta osallistua kokeeseen tänä vuonna, no treenikerrat jäi nollaan kaiken kiireen keskellä. Tämän suhteen en uskalla asettaa ensi vuodelle minkäänlaisia tavoitteita.

Toko AVO
Olin asettanut tavoitteeksi debytoida avoimessa ja niinhän me teimme, joskin pohjanoteerauksella, mutta väliäkös sillä.

Esineilmaisut
Otin itseäni niskasta kiinni ja hiottiin koiran kanssa ja nyt ollaan siinä pisteessä, että ilmaisee esineet jäljeltä.

Peltojälkeä
Asetin tavoitteeksi tehdä enemmän peltojälkeä ja tämäkin toteutui ihan mukavasti. Vaikkei ihan ongelmitta olla jäljiltä selvitty.

Rockyn tavoitteet / suunnitelmat vuodelle 2015

Jälkeä
Jäljen hiomista pikku hiljaa sellaiseksi, että koira olisi pian kisakunnossa jäljen osalta. Vaikeusastetta täytyy nostaa roimasti. Olin suunnitellut loppu kesälle jälkikoetta, mutta tulevan muutoksen takia, en uskalla asettaa sitä tavoitteeksi. Mennään jos ehdin ajamaan tarpeeksi jälkeä ja saamaan siihen varmuutta.

Rally-Toko
Ruvetaan opettelemaan ja tutustumaan Rallyn maailmaan, ehkä jopa kokeeseen saakka. Jos itse saisin uutta intoa Rockyn kanssa tottisteluun ja tiettyjä mörköjä pois oman pääkoppani sisältä.

Tokon suhteen en halua asettaa tällä hetkellä mitään tavoitteita, mennään fiiliksen mukaan.

Häjyn tavoitteet / suunnitelmat vuodelle 2015

BH-koe
Tarkoituksena olisi tosiaan käydä bh-kokeessa, ihan realistista on ajatella, että mentäisiin jo keväällä. Häjy osaa kaikki kokeen liikkeet, pientä hiomista ja viilaamista vaille.

ALO
Myös tokon alokas olisi tarkoitus debytoida ensi vuoden puolella, ehkä jo tammikuussa, riippuu täysin omasta rohkeudestani. Tosin Häjyn kanssa mulla on kaikin puolin paljon varmempi olo mitä Rockyn. Jos oma aikani riittää tarpeeksi niin TK1 voisi olla ihan realistista ajatella.

SM-TOKO
Heinäkuussa saksanpaimenkoirien tokon sm- kisat olisi tähtäimessä, kaikkeni yritän jotta sinne itse olen kykenevä osallistumaan. 

Ensi vuosi on vähän niin ja näin mitä kaikkea uskaltaa suunnitella tekevänsä, tai kesällä vielä uskalsin suunnitella paljonkin, mutta sitten osui jotain odottamatonta omalle kohdalle joka vaikuttaa elämään merkittävästi. Toivon vain, että koirat pysyy terveinä eikä tule mitään ylläreitä tai loukkaantumisia. Häjyn luusto kuvat on ensi kuussa ja mitään järisyttävää siellä ei pitäisi olla, mutta pikkasen pistää silti jännittämään. 

Minkälaisia suunnitelmia teillä lukijoillamme on?


perjantai 12. joulukuuta 2014

Ehkä täst toipuu vaiheittain


Miten jotain voikin näin ikävöidä? Jäätiin koirien kanssa viikonlopuksi keskenämme kotiin, toinen puoliskoni lähti Ruotsiin, yöllä sen heitin kaverinsa kyytiin ja palasin kotiin nukkumaan. Vaikka mulle on ihan normaalia herätä aamulla yksinään, tuntui se ihan erilaiselta nyt, tietää ettei toinen tule tänään, huomenna tai ylihuomenna kotiin, jotenkin tuntuu kamalan haikealta ja tyhjältä. Kun se toinen on tässä, päivittäin, sitä toivoo jo välillä omaa aikaa, hetki olla ihan yksin, mutta sitten kun saat olla yksin, tuntuu se niin oudolta ja kaipaa toista siihen viereen. Lähdin aamu kahvin jälkeen koirien kanssa rannalla käymään, hieman vaihtelevassa säässä ja kun sieltä päästiin takaisin tyhjään kotiin, iski heti hirveä tyhjyyden tunne. Kuulostaa aivan varmasti jonkun korvaan ihan hullulta. Se on ehkä tämä ensimäinen päivä taas hieman hankala, toivottavasti jo huomenna vähän parempi fiilis.

Vaikka mulla on kaksi koiraa, jotka ilmoittaa eikä meinaa jos kuulevat ääniä, välillä ihan tyhjästä, illat on yksinään näin syksyisin ja talvisin todella inhottavaa aikaa olla kotona yksin, eikä se alku ilta vielä mitään vaikka onkin jo pimeetä, mutta mitä pidemmälle iltaa ja lähemmäs yötä mennään, sen enemmän mulla alkaa mielikuvitus laukkaamaan. Lähes joka huoneessa on oltava valot päällä, verhot alhaalla ja kiinni ja ulko-ovi lukossa, samalla kuvittelen, että jos katon ikkunaan / peiliin, näen jonkun kasvot, jep, kuulostaa todella lapselliselta. En edes tiedä mistä moinen johtuu.

Koirat pääsi tänään hierojalle, Häjy ekaa kertaa ja yllättävän hyvin se pysyi paikoillaan. Alkuun toki oli oma pöllömäinen itsensä, selälleen heitti itsensä alkuun aina vähän väliä. Pikku hiljaa siitä rauhoittui ja lähes nukahti siihen. Ei kuulemma mitään ihmeellisiä jumeja, pentumaista kireyttä vai miten hieroja sen ilmaisi. Vähän jännitti mitä tulee, kun molemmat koirat mukana, kuinka paljon häiritsevät toisiaan, mutta Rocky oli ainakin niin väsynyt tuosta rannalla juoksemisesta, että nukkui lähes koko sen ajan, kun Häjyä hierottiin. Häjy rentoutui hieronnasta niin, että teki välikuoleman Rockyn hieronnan ajaksi, sujui siis vallan ongelmitta molempien koirien hieronta samalla kerralla. Kummallakaan ei mitään ihmeempiä jumeja.

Blogin ulkoasuun en ole tyytyväinen, mitä pidempään tätä nykyistä katson, sitä tyytymättömämpi olen. Yritän saada mahdollisimman oman näköisen ulkoasusta ja sellaisen joka miellyttää itseäni. Nyt kun on aikaa, yritän paneutua asiaan ja pahoittelen mahdollista häiriötä joka aiheutuu.

Onko jollakin muulla samanlaisia "ongelmia" yksinolon kanssa kuin minulla?

lauantai 6. joulukuuta 2014

Kiitos teidän, se on sinivalkoinen

Tänään on taas se aika vuodesta, kun on aika hiljentyä ja kiittää maamme puolesta taistelleita. Kuuntelen mielelläni sen aikaisia juttuja yhä uudestaan ja uudestaan, musta on kamala ajatella, että joku päivä täällä ei ole ketään kertomassa siitä ajasta, kun nämä sankarit taistelivat puolestamme. Me Luuhullut väki toivotamme jokaiselle hyvää itsenäisyyspäivää.

Nöyrin mielin Suomen lippuun katsokaamme,
Kiitos teidän, se on sinivalkoinen.

Nöyrin kiitos. 


maanantai 1. joulukuuta 2014

Sopivan ruuan löytäminen

Aiheena ehkä yksi vaikeimmista ja puhutuimmista. Miten ihmeessä löytää omalle koiralle sopiva ruoka? Niinpä, tuon kysymyksen kanssa itsekin paininut. Toisaalta haluaisi pitää koirat liha ruualla, toistaalta taas löytää hyvä nappula.
Nyt olen ehkä ekaa kertaa ikinä miettinyt kunnolla millaiset vaatimukset ja tarpeet kummallakin koirallani on. Molemmilla on aikalailla samanlainen aktiivisuustaso, molempien kanssa harrastetaan ja käydään kokeissa, tässä tapauksessa Häjyn kanssa aletaan käymään kokeissa. Tarvitsee ruuan joka maistuu ja siinä on sopivassa suhteessa rasvaa ja proteiinia, energiaa taas tarvitsevat jotta jaksaa tehdä töitä, haluan myös, että ruuassa on lihapitoisuus mahdollisimman suuri. Ruoka ei myöskään saa olla sateenkaaren väristä. Rockyn taannoisen loukkaantumisen vuoksi se söi puuroa ja oikeastaan hetkeksi jämähdettiin sille tielle, tein itse kotona koirille ruuat jossa puolet lihaa. Vaivannäköä ei niin hirveästi joudu näkemään, mutta koiriani seuratessa en usko niiden saavan siitä täyttä potkua energiaa jotta ne on oikeasti hyvässä iskussa jo ajatellen treenejä. Vähemmän aktiiviselle koiralle tuo ruokavalio olisi varmasti ihan ok. Massallisesti ei ongelmia, mutta jaksamisen suhteen mielestäni kyllä. Puurossa on myös aika paljon viljaa ja en välttämättä sellaista määrää näe koiralle tarpeelliseksi.

Tuolla pohjalla lähdin metsästämään Mustista ja Mirristä koirille jotakin nappulaa. Purenaturalia koirat söi ennen Rockyn loukkaantumista, kun sain sitä puoleen hintaan, laadullisesti mielestäni ihan hyvää ruokaa, joskin Häjylle liian tujua, alkoi puskemaan korvista läpi. Rockylle se taas sopi ihan hyvin. Rockyn suhteen rasvamäärästä ei oikeastaan hirveästi voi tinkiä, se ei pärjää jos rasvaa on vain 17%, sitä on oltava enemmän. Purenaturalin suljin toistaiseksi pois, koska 12kg säkki riittää hädin tuskin kolme viikkoa kahdella tämän kokoisella koiralla. Myyjä ehdotti sitten Canagaa, kuulosti hyvältä, mutta käy lompakon päälle hyvin äkkiä maksaa lähes 80€ 12kg säkistä joka ei pitkään riitä. Loppujen lopuksi päädyin ostamaan 15kg säkin Profinea, sitäkään ei ole tungettu täyteen viljaa sun muuta ylimääräistä. Nyt kokeillaan ja toivotaan, että sopisi molemmille koirille niin ei tarvitsisi kantaa molemmille omia ruokia.

Loppujen lopuksi on aiemmin tullut ajateltua todella huonosti oman koiran vaatimuksia ruuan suhteen, vaikka monesti on naureskellut, että koirat syövät paremmin kuin me itse. Toisaalta taas koira ei voi vaikuttaa mitä sille tuodaan, vaan sen on syötävä sitä mitä ihminen sen kuonon eteen kantaa. Sanomattakin on selvää, että se mikä sopii toiselle, voi toiselle olla todella huono vaihtoehto. Ikuisuus kysymys lienee, mikä on oikeasti hyvä ruoka koiralleni? Sanomattakin lienee selvää, että tavan kotikoiralla ja aktiivsella kisakoiralla on aivan erilaiset vaatimukset ruuan suhteen, kuten myös aikuisella koiralla ja pennulla. Usein kuulee sanottavan ettei koiran ruokinta ole rakettitiedettä, mutta välillä ihan tosissaan tuntuu, että se on juuri sitä.

En halua postauksessa paasata ruokinnasta suuntaan tai toiseen, se ei johda mihinkään. Jokainen tietänee mikä on koirallensa parasta. Mitä teillä syödään? Oletko etsinyt ruuan juuri sen pohjalta mikä todella on koirasi käyttötarkoituksen sopiva?