torstai 31. joulukuuta 2015

Vuoden viimeinen

Meidän vuosi alkoi valtavalla pettymyksellä, luustokuvista tuli D lonkat täysin yllätyksenä, nivelrikko siihen päälle oli viimeinen niitti pk-puolelle suuntamisesta. Ei tule koirasta pk-puolen koiraa, korkeintaan fh-jäljelle. Yritän säästellä koiraa ja olla rikkomatta entisestään pk hypyillä. Onneksi se ei ole maailman loppu ja muutakin voi koiran kanssa harrastaa. Vaikka hetken siinä Ventelällä mietin kannattaako koiraa edes herättää enään, mutta kun se käveli omin jaloin sieltä mun luokse, en pystynyt. Saa olla meidän kanssa niin kauan kuin terveys kestää harrastamista. Pettymyksen tunteet alkoi pikku hiljaa antamaan tilaa jännitykselle, meillä olisi aivan pian edessä rakenneultra. Siellä todettiin meille tulevan terve pieni tyttö. 

Kevät meni pääasiassa koirien kanssa treenatessa, Häjyn kanssa ensimmäiset kokeen kiikarissa ja ilmoittautumista menemään. Pähkäilin osallistutaanko saksanpaimenkoirien tokon sm-kisoihin vai ei, mietin olisiko järkevää niin pian synnytyksen jälkeen, olenko itse kunnossa? Olenko ehtinyt treenaamaan koiraa tarpeeksi jotta tohtii tuollaisiin skapoihin osallistua?

Ensimmäistä kertaa osallistuttiin kisoihin Häjyn kanssa huhtikuussa ja hyvällä menestyksellä. Heti ekasta kokeesta ykköstulos ja sijoituttiin kolmanneksi. Toukokuussa kisattiin kahteen kertaan, ensimmäinen kaatui minun kehittäneeseen jännitykseen joka on aivan turhaa, koira ei muuttui todella passiiviksi, kun jännitin niin paljon, joten tuloksena oli ALO2. Toinen koe sujui jo huomattavasti paremmin ja tekeminen olikin meidän näköistä, tämä näkyi myös tuloksena, 170p ja ALO1. Siitä oli hyvä jäädä kisatauolle ja odottelemaan milloin vauva päättä syntyä.

Pimu päätti syntyä maailmaan juhannuksena, tosin pienellä vauhdittamisella, kun muuten olisi tahtonut viipyä mahassa. Koirat otti hienosti vauvan vastaan. Kesä meni aikalailla totutellen vauva-arkeen ja tutustuessa uuteen ihmiseen. Itsellä on kesä mennyt aika sumussa, henkisesti oli vaikeaa, mutta pikku hiljaa aloin taas koirienkin kanssa touhuamaan ja treenailemaan enemmän. Samalla mietin hirveästi mitä tehdään Häjyn tokon kanssa, treenataanko kohti avointa luokkaa vai kokeillaanko vielä hakea se viimeinen puttuva ykköstulos TK1 koulariin alokasluokasta uusilla säännöillä. Muuten me vaan hengailtiin kesä, käytiin uimassa ja ulkoilemassa sen mitä pystyin ja ehdin.

Syksyllä alkoi alamäet ohjatuissa, Häjy sai treenikaverin koiralta tukkapöllyn ja alkoi pikku hiljaa paineistumaan enemmän ja enemmän ohjatuissa, kyttäili ja varmisti, että tuleeko se päälle vai eikö se tule. Siinä pisti totisesti minut ohjaajana miettimään mitä tässä tehdään, miten pystyn auttamaan koiraa jotta se pystyy rentoutumaan myös ohjatuissa. Mietin paljon voiko sen kanssa käydä enään kokeissa, jos ei niin mitä sitten tehdään.

Talvea kohti alkoi tosissaan tekemään mieli takaisin koekentille, silläkin riskillä ettei koira yksinkertaisesti toimi enään muiden, monien koirien keskellä. Treenailtiin ja varmisteltiin alokasluokan liikkeitä vähän, pääasiassa tuo kaikki osasikin jo. Ohjatuissa yritettiin saada Häjyä rentoutumaan, sitä lukkoa pois jotta se pystyisi myös ohjatuissa oman tasoiseen ja näköiseen suoritukseen. Ja että sillä on hyvä olla.

Hitaasti sitä lukkoa alettiin samaan vähenemään, joskin ei siltikään siinä määrin jotta koira olisi tehnyt omalla tasollaan. Ilmoitin siitä huolimatta kokeeseen, ehkä pienellä riskilläkin, mikään muu ei jännittänyt kuin se, että pystyykö koira tekemään töitä, pystyykö se olemaan rento. Pystyi se, se teki todella hyvän suorituksen ja ansaitsi itselleen ensimmäisen koulutustunnuksen, TK1.

Nyt on saatu koiraa koko ajan rentoumaan ohjatuissakin lisää ja koe vain varmisti sen, että lukko tulee vain tuolla ohjatuissa ja siitä tukkapöllyn antaneesta koirasta. Nyt se pystyy kuitenkin jo leikkimään, kun itse sitkeesti heti alkuun yrittää saada koiraa auki ja houkutella leikkiin mukaan. Nyt se pystyy suoriutumaan pyydetyistä tehtävistä, ei vieläkään täysin rento ole, mutta sitä kohti mennään koko ajan. Uskon, että se saadaan vielä kunnolla rennoksi ja pystyy näyttämään sen todellisen Häjyn myös ohjatuissa.

Ison iso kiitos meidän kouluttajalle, miehelleni joka tukee ja ymmärtää tämän niin rakkaan harrastuksen. Kiitos treenikavereille. Kiitos myös teille lukijoille tästäkin vuodesta, olette pysyneet meidän seurassa ja uusiakin lukijoita on tullut roimasti lisää. Osa teistä on ollut meidän mukana jo pitkään, osa vähän vähemmän aikaa. Löytyykö muuten joku joka on ollut aivan alusta saakka mukana?

Vuosi oli hieno ja ikimuistoinen. Ensi vuonna kohti uusia haasteita ja kisoja. Hyvää ja tuloksellista uutta vuotta ihan kaikille!
Terkuin  L U U H U L L U T!


keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Pidä se koira kiinni, oikeesti

Näitä postauksia tupsahtelee tasaiseen tahtiin monesta eri blogista, mutta haluan silti kantaa kortemme kekoon ja muistuttaa ihmisiä niiden koirien huolenpidosta. Vuosi lähenee vaihtumistaan ja samalla lähenee se joka vuotinen valoshow jossa rahaa palaa taivaalle. Samalla lisääntyy koirien karkaamiset ja katoamiset. Miksi? Niinpä, sitä minäkin ihmettelen joka vuosi. Miten samaa pääsee tapahtumaan vuodesta toiseen, eikö ihmiset opi? Facebookkia selaillessa täyttyy etusivu jaoista joissa kerrotaan koiran pelästyneen raketteja ja lähtenyt karkuun. Mitä enemmän luet, sen enemmän nousee kiukku. Varsinkin, kun nämä kaikki olisi oikeasti varmasti estettävissä.

Koira on eläin, siihen ei saa koskaan luottaa sata prosenttisesti. Sama koskee koiraa uuden vuoden juhlinnassa. Älä vie sitä koiraa ulos katsomaan raketteja, vaikka se olisi miten varma eikä reagoi koviin ääniin, joten älä tee siitä ehdoin tahdoin ääniarkaa. Koiran ei tarvitse olla ulkona katsomassa raketteja, se on ihmisen huvia, ei koiran. Raketteja saa ampua laillisesti klo 18-02 välillä, yritä käyttää koira kunnon lenkillä ennen tätä ajankohtaa ja pidä se kytkettynä. Niitä valopäitä riittää jotka ampuu raketteja jo paljon ennen kuin saisi, täällä on ainakin paukkunut jo pari päivää. Ennakoi, suurin osa varmasti tietää, että jotkut ampuu raketteja ennen ja jälkeen uuden vuoden.

Tiedän myös koirien karanneen vaikka ovat olleet hihnassa, tulleet pannasta tai valjaista läpi. Ketjupanta kaulaan ja kuristavalle, pelästynyt koira ei pääse räpiköimään siitä itseään irti ja näin pinkomaan pelästyneenä karkuun ties minne. Pidä itse remmi kunnolla kädessä, ettei homma karkaa käsistä siksi, kun hihnasi oli yhden sormen varassa. Ja usko pois, koira pääsee siitä nahkapannasta halutessaan irti, vaikka se olisi miten tiukalla. Paras on pitää koira sisällä pahimman paukuttelun ajan, ikkunoista verhot kiinni, teevee tai radio päälle ja koiralle vaikka jotain tekemistä jotta voi keskittyä muuhun kuin raketteihein.

Meillä ei koirat reagoi raketteihin, ne voi käydä nopeasti pissattamassa pahimmankin paukutuksen aikana, mutta silti riski on olemassa, siihen riittää yksi raketti, kun koira pelästyy ja se oli siinä. Toki, me asutaan alueella jossa ei ihan hirveesti kuulu eikä näy raketteja. Vaikka nuo ei pelkää, eikä reagoi, haluan ne pitää tuollaisina, en halua itse toiminnallani tehdä niistä ääniarkoja. Voin heittää esimerkkinä ukkosen tähän väliin. Koskaan ei yksikään koira ole meillä reagoinut ukkoseen millään tapaa, Rockylle riitti kerta, siihen että alkoi "pelkäämään". Eräänä toukokuisena yönä, pamahti ja kovaa, sitä pelästyi itsekin, ikkunat helisi ja sähkötaulu piti järkyttävää ääntä. Ja se oli siinä. Rocky pelästyi ja tämän jälkeen siitä on aina tiennyt milloin on ukkonen tulossa, se hakeutuu lähelle, saattaa yrittää ängetä jopa syliin, pihalla jos istuit tuolissa ja ukkonen oli tulossa, se haketui tuolin alle. Nyt, pari vuotta myöhemmin ei ole enään niin paha ukkosen aikana. Silti se ei pelkää tai reagoi mihinkään muihin koviin ääniin, vain ukkoseen.

Anna koiran olla koira. Jos se pelkää, älä sääli sitä, älä tee kärpäsestä härkää, älä itse pahenna tilannetta vaan ole normaali, tee normaaleita asioita. Hössöttämällä ja säälimällä vain pahennat tilannetta. On olemassa myös erilaisia valmisteita vähentämään koiran stressiä mm. uuden vuoden aikaan, itselleni ei ole niistä minkäänlaisia kokemuksia tai edes kuulopuheita joten en ala niitä esittelemään sen enempää. Apteekista, lemmikkieläinliikkeestä tai eläinlääkäristä voi käydä kyselemässä.

Pidetään ne koirat kiinni ja turvassa. Jooko?

maanantai 28. joulukuuta 2015

Fasu

Tuo aivan pian 7 vuotiaaksi kääntyvä, hyvin omanlaisensa koira ja Häjyn isä. Omaa hyvin omaperäisen luonteen josta ei aina tiedä onko lintu vai kala. Kiltti ja herkkä. Komeakin. Rakastanee metsässä vapaana kirmaamista, kuraojaan maaten menemistä. Hyväksyy monenlaisia koiria, niin uroksia kuin narttujakin.

Häjyssä on paljon samaa isänsä kanssa, molemmat tulee pääasiassa kaikkien kanssa toimeen, molemmat on herkkiä, piippaajia, noin esimerkiksi. Ulkonäöllisesti näissä kahdessa ei hirveästi samaa ole, väri on eri ja Häjy on puolet pienempi, kuono on Häjyllä lyhyempi ja pää ehkä aavistuksen leveämpi. Pääasiassa, kun käytöstä ja luonnetta vertailee, on nuo hyvinkin samankaltaisia. On ollut hienoa seurata läheltä isää ja poikaa, huomata miten samanlaisia ne on, harmi ettei tälläistä mahdollisuutta ole kuin harvoin.

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Ohi on

Jälleen on tämäkin joulu taputeltuna. Meni ohi yhtä nopeasti mitä tulikin. Tuttuun tapaan vietettiin joulu vanhempieni luona, joulupäivänä käytiin mummuni luona syömässä ja sen jälkeen lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Tapaninpäivänä käytiin vielä yhdet joulusapuskat syömässä appiukkoni luona. Pienestä stressistä huolimatta, joulu vanhempieni luona sujui leppoisissa merkeissä koirien suhteen, olin jännittänyt onko taas yöt Rockyn ripaskan siivoamista. Häjyn isä on vanhemmillani ja Fasulla on Rockyn kanssa puolisen vuotta ikäeroa, eikä Rocky voi sietää Fasua. Isot pojat pidettiin erillään toisistaan, huoneen jakoi iso häkki johon koirat saivat mennä halutessaan ja näkivät näin meitä ihmisiä tai sitten saivat halutessaan olla vierashuoneessa tai makkarissa. Häjy vietti aikaa välillä isänsä kanssa ja välillä Rockyn. Välillä Rocky murahti jos Fasu tuli liian lähelle, mutta muuten sujui kaikki ihan leppoisissa merkeissä. Ulkoilut hoidettiin joko Häjyn ja Rockyn kesken ja Fasu yksin tai Häjyn ja Fasun kanssa ja Rocky yksin.

On ollut kiva seurata Häjyn isää läheltä ja vertailla miten paljon samanlaisia piirteitä noilla on ja mitkä on periytynyt Häjylle Fasulta. Isä ja poika tulee hienosti keskenään juttuun, ulkona Häjy juoksee perässä ja sisällä ovat kuin toista ei oliskaan. Fasu tulisi Rockynkin kanssa toimeen, mutta Rocky ei tule Fasun kanssa juttuun. Tosin eipä tuo yllätä ollenkaan, Rocky ei ole vuosiin sietänyt muita leikkaamattomia uroksia, Häjy on asia erikseen, kun on pentuna tullut ja samaa laumaa.

Vaikka tämä joulu oli lumeton eikä joulufiilis yltänyt samalle tasolle lumettomuuden vuoksi, oli se vaan niin ihanaa viettää aikaa perheen kanssa. Ihan liian vähän ollaan käyty viime aikoina yökyläilemässä, yhdessä vaiheessa käytiin usein viikonloppusin vanhempieni luona ja oltiin lähes aina vähintään yksi yö. Meidän joulu meni hyvin. Koirat oli fiksusti, kaikilla oli kivaa.

Miten lukijoiden joulu meni? Mikä oli mieluisin lahja?

Poika ja sen iskä


torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!

Pakattiin eilen kimpsut ja kampsut ja suunnattiin kohti joulunviettoa. Itselleni on aina ollut tärkeää saada viettää joulua oman perheen kesken, se on se perinne josta en luovu. Lapsena menin aaton aaton iltana malttamattomana nukkumaan ja toivoin nukahtamista mahdollisimman nopeasti, näin myös jouluaamu koittaa nopeammin. Aamu aloitettiin aina lastenohjelmia katsomalla, riisipuurolla ja saunalla, puolilta päivin joulukirkkoon. Kirkon jälkeen käytiin hautausmaalla jonka jälkeen mummulaan syömään ja odottamaan pukkia. Myöhemmin tämä muuttui sen verran, että aatto on vietetty kotona, mummu ja pappa tulleet meille syömään. Joulupukki kävi aina siinä viiden maissa, jonka jälkeen availtiin innoissaan lahjoja ja loppuilta vietettiin leikkien ja pelaten uusilla jutuilla, sekä oltiin vain, kaikki yhdessä. 

Joulu on sen verran muuttunut ettei joulupukkia ole enään käyty, mummu ja pappa käy vuoro jouluina meillä ja isäni veljen luona syömässä jouluruokaa. Joulupäivänä taas me kokoonnutaan mummulle ja syödään hänen tekemää jouluruokaa. Niin ihanaa, kun tämä on vielä mahdollista, kaikki yhdessä, Olen kai siinä mielessä hyvinkin onnekas, että meillä on hirmu läheinen perhe, lähimpien sukulaisten kanssa ei ole riitoja. Vaikka lapsuusajasta on osa muuttunut, näin on hyvä. Nämä on niitä asioita joita haluan säilyttää Aadalle, nämä meidän jouluperinteet. Joulupukkiin saa uskoa ja se otetaan kuvioihin takaisin sitten, kun tyttö siitä jotain ymmärtää. 

 Tätä joulua vietetään ilman lunta, aikaisempina vuosina on ollut ihanaa käydä jouluaamuna metsälenkillä koirien kanssa ja lumi on narskunut jalkojen alla. Onko joku niin onnekas, että saa viettää joulua lumen ollessa maassa? Ei alettu lavastamaan talvisempaa kuvaa mitä se oikeastikkaan on,  joten joulukortti on samaa kastia. Luuhullut toivottaa kaikille oikein ihanaa ja iloista joulua! Palataan taas joulunpyhien jälkeen. 


tiistai 22. joulukuuta 2015

Kesämuistoja

Ulkona tuuli tuivertaa, näin jouluukuussa kuvittelisi pakkasen paukkuvan ja lumen narsukuvan jalkojen alla. Todellisuudessa sää muistuttaa enemmän syksyä. Kesä on jo kaukana takana, muistona läjäpäin kuvia lämpimältä kesäpäivältä. Moni kuva jäänyt blogin puolella julkaisematta. Palataan hetki ajassa taakse päin, kauniiseen säähän, kuvien välityksellä välittyvään iloon ja riemuun. Seuraavat kuvat ovat siis ennen näkemättömiä syystä tai toisesta. Heinäkuiselta kesäpäivältä.

Kieltämättä sitä tuli pikkuisen ikävä kesää. Ihania aurinkoisia, lämpimiä päiviä, mutta myös niitä sateen raikastamia päiviä ja sitä sateen kasteleman metsän tuoksua. Pian se on täällä taas.


maanantai 21. joulukuuta 2015

Puhelinkuvia

Vähän erilaista postausta tällä kertaa. En ole tainnut koskaan blogissa tehdä puhelinkuva postausta, mutta korjataan tilanne nyt. Kuvia vähän kulisseiden takaa, ei aina niitä aseteltuja koirien posetuskuvia eikä niitä ns. virallisia kuvia. Hirveästi en tykkää julkaista puhelimella otettuja kuvia blogissa, koska laatu ei ole samaa tasoa kuin kunnon kameralla otetuissa. Nämä postaukset on kuitenkin ihan hauskoja, vai mitä mieltä te olette?

1. Vuoden ensimmäinen lumi maassa, aurinko pilkotti ja pieni pakkanen. Ihana sää. 2. Samalta päivältä kuva päivän metsälenkiltä. 3. Pohkeessa Häjyn hampaan reikä. 4. Uusi treenilelu, KE-HU, niitähän ei ole koskaan liikaa. Eihän?

1&3. Viimeisimmän tokokokeen hehkutuksia 2. Metsälenkkiä viereiseltä metsältä. 4. Laumanjohtaja illan vietossa kaverin kanssa. 

1. Metsälenkin jälkeen otetaan rennosti. 2. Sairaannoloja taikaviitta koiria. 3. Toisen kerran lunta, oli ihanaa käydä lenkillä lumen pyryttäessä eikä koirat ollut kurasia. 4. Tämän pitäisi oikeastaan olla ykkösenä, mutta noh. Pakkasta muttei lunta. Parempi sekin kuin plussa keli kuraineen. 

1. Aamun viettoa treenaillen liikkumista. 2. Hetken aikaa kaunis maisema, kunnes se vaihtui vesisateeseen ja kuraan. 3, Joulufiiliksen hakemista kotiin. 4. Tältä päivältä, Aada 6kk ja kovasti treenaa konttaamaan lähtöä. 

Kollaasien osat kuvat meni epähuomiossa hieman väärään järjestykseen, mutta ei kai se niin vaarallista ole. Joulu on aivan pian, täällä ei ole edelleenkään lumesta tietoakaan, eikä säätiedotus sitä lupaa edes. Mustajoulu siis tulossa ellei ihmeitä tapahdu, harmi.

Tykkäättekö te näistä puhelinkuva postauksista? 

lauantai 19. joulukuuta 2015

Koirakamut on tärkeitä

Kun katsoo ulos, ei uskoisi, että jouluun on aikaa alle viikko. Sää näyttää enemmän kauniilta syyskuiselta päivältä. Joulufiilis puuttuu allekirjoittaneelta, miten sitä löytää, kun ulkona nurmikko vihertää. Kesäiseen säähän erona on puista tippuneet lehdet. Koirat on jatkuvasti märkiä ja kuraisia. Katson haikeudella kolmen vuoden takaisia kuvia, silloin oli lunta ja paljon. Silloin oli kunnon pakkasia. Talvi, se oli kunnon talvea se. Kaksi kertaa lunta on satanut, toisella kerralla suli yhtä nopeasti kuin satoikin. Vaikka ulos katsoessa ei tule kovin talvista fiilistä, päivitin blogin ulkoasun talvisemmaksi ja toivon, että jossain vaiheessa ulkona tulee samaa fiilis kuin ulkoasusta, talvi.

Saatiin nauttia harmaiden ja sateisten päivien jälkeen kauniista, aurinkoisesta säästä. Kelit oli siis kohdillaan, kun lähdettiin treffaamaan yli vuoden tauon jälkeen Hikkaa ja Elisaa, tosin Elisa oli jätetty kotiin juoksujen alkamisen vuoksi. Vähän kyllä jännitti miten Rocky ja Hikka, kaksi kovin suuren egon omaavaa koiraa mahtuu samaa metsään. Häjyä ei juuri tarvinnut miettiä, se menee miten päin vain, oli kyseessä uros tai narttu. Se ei provosoidu toisten yrityksistä huolimatta. Heti toistensa nähdessään, huomasi koirista, että kyllä, ne muistaa edelleen toisensa. Kummatkaan ei nostanut kierroksia, Rocky lähinnä odotti ja kyttäsi milloin annan luvan lähteä juoksemaan. Mutta haluttiin pelata varman päälle ja katsoa miten lähtee sujumaan pitkän tauon jälkeen, ennen kuin päästetään irti.

Häjy päästettiin ekana irti, se on varmin ja juoksikin suoraan ojaan. Eniten kiinnosti miten Rocky reagoi jos Hikka komentaa itselleen tilaa. Kuitenkin Roksu suhtautui asiallisesti, ei kilahtanu turhista, kunnioitti, kun toinen käski häipymään persuksista. On pakko sanoa miten hienoa oli seurata pitkästä aikaa koirien laumakäyttäytymistä muutenkin kuin vain kotona omien koirien kesken. Alusta asti näistä kolmesta tai neljästä, kun Elisikan on ollut mukana, on Rocky ehdoton johtaja. Sen silmille ei hypitä, kaikki kunnioittaa sitä.

Kaikki tuli hienosti juttuun, Häjy vaan oli vähän ressu jälleen. Hikka yritti välillä pomottaa, Rocky seurasi taaempana ja kun sen mielestä tilanne kävi turhan rajuksi, juoksi välistä ja pisti nartun lopettamaan pomottelut. Piti oman laumansa puolia asiallisesti, ilmoitti fiksusti, että nyt riittää. Toki me ihmisetkin puututtiin turhan rajuihin menoihin, mutta monta kertaa mukana oli pelkkää pientä haukkumista. Rockysta huomasi hyvin mikä haukku ja ärinä on vielä leikkiin hakemista ja missä vaiheessa alkaa menemään yli.

Harmittavan vähän on viimeisen vuoden aikana treffattu koirakamuja, eipä niitä hirveästi olekkaan. Mutta edes niitä vähäisiä. Koiraihmiset on tärkeitä, niiden kanssa tulee useinmiten hyvin toimeen ja koirat saa vaihtelua.

Aikaa saatiin kulumaan parin tunnin verran, koirilla oli hauskaa ja me juteltiin ummet ja lammet. Kuvat on jälleen epäonnistuneita. Jostain syystä säädöt on täysin hakusessa. Liikekuvissa en millään tahtonut pysyä kolmen koiran sinkoilessa ympäriinsä.  Nyt kotona on kaksi hyvin väsynyttä koiraa. Kyllä saksanpaimen vaan on upea eläin.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Tokokoe uusilla säännöillä

Vastoin alkuperäisiä suunnitelmia käytiin tänään vähän extempore kisaamassa. Kevään kokeen oli tarkoitus olla viimeinen alokasluokan koe ja seuraavaksi kokeeseen avoimeen, mutta jottei kisa tauko venähdä ihan mahdottomaksi, päätin kuitenkin ilmoittaa koiran vielä alokasluokkaan, kun avoin luokka ei ole vielä sillä mallilla, että viitsisi kokeeseen mennä. Tavoitteena olisi hakea se kolmas ja samalla viimeinen ykköstulos alokasluokasta ja näin myös koulutustunnus TK1.

Vastoin tapojani, treenasin koiran kanssa vielä eilen, lähinnä syystä, että meidän treenimäärä on aika olematon ollut ja hain vähän varmuutta omaan luottamiseen koiran tekemiseen. Samalla todeten ettei olla koskaan treenattu rimaestettä. Hups. Tosin, kun olin suunnitellut meneväni uusilla säännöillä avoimeen, ei ole tarvinnut moista miettiä, kun siellä on se tuttu umpinainen este. Eilen oli sellaista pientä, tervettä jännitystä ja varmaankin lähinnä siitä, että miten koira toimii koetilanteessa, kun ohjatuissa on ollut kovin varovainen toisen koiran tukkapöllyn jälkeen. Koepaikalla totesin kuitenkin koiran olevan täysin normaali, ei kyttäile, eikä varo muita koiria.

Tein pieniä pätkiä seuruuta ja pari jäävää odotellessa ja fiilis oli hyvä, koira oli todella hyvin kuulolla, teki tosi hyvässä vireessä ja pienenkin jännitys laantui oikeastaan tässä vaiheessa. Koira on omaitsensä. Ei paineistunut muista. Hyvällä mielin siis kehään.

Paikalla makaaminen 1min 8 - Kaksi pistettä lähti, kun meni maahan liian aikaisin. Oikeastaan vähän aavistelin tätä, kun vähän nuuhkutteli ja valui pikku hiljaa alaspäin. En uskaltanu alkaa puuttumaan koiran tekemiseen, kun liike oli jo alkanut. Muuten makasi paikoillaan hyvin-.

Seuraaminen 8 - Olin eilen kehuskellut luuhullujen facebook sivuilla miten tuo ei ole kokeissa ihan yhtä korkeassa vireessä ja näin ollen seuraaminen ei ole ihan niin "kohnotusta", mutta pakko niellä sanomani. Koira oli ihan uskomattoman hyvässä vireessä ja oli niin innostunut, että juoksu osuudessa sekosi pienen pojan pää ilosta ja teki kunniakierroksen mun ympäri, hallinta petti, mutta kokosi hyvin nopeasti itsensä. Ei poikittanut ihan hirveästi ja seuruu oli parasta mitä tällä koiralla on kokeessa aiemmin ollut.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 - Meni maahan nopeasti, piste lähti ilmeisesti hieman vinosta perusasennosta.

Luoksetulo 9 - Vauhtia oli hyvin, kiersi hieman pitkältä mun takaa, en tiedä oliko suurella vauhdilla hieman osuutta, perusasento oli hitusen vino.

Noutoesineen pitäminen 9 - Nyt on pakko sanoa, että ei aavistustakaan mistä piste lähti.

Kauko-ohjaus 7 - Maahan - istu vaihtoon kaksoiskäsky ja istu - maahan vaihtoon koira hieman ennakoi.

Estehyppy 9 - Perusasento oli Häjylle tänään lähes mun edessä. Haha.

Kokonaisvaikutus 8

Tulos 167 pistettä, ALO1 ja TK1, sijoitus 4/11

Kokeesta jäi todella hyvä fiilis, koira oli ihan super ja minä olin koiran arvoinen ohjaaja. En pilannut suoritusta jännittämällä. Iloinen tekeminen ja fiilis kantoi läpi kokeen. Koira teki omalla tasollaan eikä tullut mitään yllätyksiä, paitsi kaukoissa ensimmäiseen vaihtoon tarvittu kaksoiskäsky. Tämän takia mä tykkään aivan valtavasti käydä tuon koiran kanssa kokeissa, se tekee aina omalla tasollaan, se kuuntelee eikä näin ollen nollaa turhaan liikkeitä. Ainoo mikä hieman harmittaa on paikalla makuussa ennakointi, mutta se ei koetta pilannut. Pientä muistutusta tuleviin treeneihin, että missä se perusasennos oikea paikka on. Noh, koira on nuori, sillä on intoa enemmän kuin järkeä ja tärkeintä on hyvä fiilis. Tätä onnistumista me tarvittiin, mulla on koira joka pystyy edelleen kokeissa toimimaan, eli ongelma paineistumisen kanssa on vain ohjatuissa treeneissä. 

Alokasluokkaa ehdittiin käymään neljän kokeen verran, joskin yksi koe vähemmän olisi riittänyt tähän lopputulokseen jos minä en olisi pilannut meidän suoritusta. Mutta jossittelu on turhaa. Häjy on super. Seuraavaksi meidän nokat suuntaa kohti avointa luokkaa, katsotaan sitä, että milloin ollaan valmiita. Tähän voin vielä sanoa, että iso käsi meidän kouluttajalle ja treenikavereille! Mutta, tähän on hyvä lopettaa tämä kisakausi.

tiistai 8. joulukuuta 2015

Koirat ja vauva osa 2

Kirjoitin heinäkuussa pienen katsauksen siitä miten arki lähti rullaamaan koirien ja vauvan kanssa. Tosin aika lyhyesti, eihän siinä oltu ihan hirveästi ehditty arkea elämään kaikki saman katon alla. Perheblogini puolelle kirjoitin hieman kattavamman postauksen heinäkussa ja sen pääset halutessasi lukemaan tästä. Lupailin myös hieman erikoisempia postauksia joulukuussa, kun en jälleen kerran ehdi toteuttamaan joulukalenteria blogiin. Aikaisemman voit lukea täältä.



Meillä on kohta vauva arkea takana puoli vuotta, pieni tyttö on ollut ilahduttamassa meitä tosiaan jo pian puolen vuoden ajan ja arki on meillä rullannut kaikin puolin ihan kivasti. Koirat otti alusta lähtien pimun hyvin vastaan eikä tässä ole mitään kummempia muutoksia koirien käyttäytymisessä ym tapahtunut. Oikeastaan itse en edes raskausaikana miettinyt miten koirat suhtautuu vauvaan. Rocky on ollut koko ikänsä eri ikäisten lasten kanssa tekemisissä ja on aina tykännyt ihan valtavasti lapsista ja usein se on mennyt vielä niin, että mitä pienempi, sen parempi. Tosin ihan pikku vauvoja ei Rockykaan aikuisiällä ole tainnut nähdä. Häjy taas ylipäätään paljon vähemmän.

Rocky muuttui raskausaikana ihan järkyttävästi, se stressasi ja sen seurauksena tuli järkyttävä karvanlähtö, turkki muuttui elottomaksi ja koira ei ollut ollenkaan oma itsensä. Pieniä kahakoitakin tuli koirien välillä, Rocky ei sietänyt yhtään jos Häjy juoksi luokseni vaan puuttui siihen heti ja vaikka yritin itse aina ennakoida tilanteita, en yksinkertaisesti aina ehtinyt. Rocky saattoi murista jo kaukaa vastaantuleville ihmisille, vaikka ne oli tuttuja. Täysin erilainen mitä normaalisti. Oikeastaan heti, kun pimu syntyi ja päästiin kotiin, Rocky muuttui taas ihanaksi eloisaksi itsekseen, turkinkin kunto alkoi taas pikku hiljaa parantua ja normalisoitua, koira muuttui silmissä. Häjy taas ei reagoinut raskausaikaani juuri mitenkään normaalista poikkeavaan.

Alusta asti koirille on tehty selväksi tietyt pelisäännöt lapsen suhteen ja sama tullaan tekemään Aadan kanssa. Meillä koirille kuuluu oma rauha ja lapsi opetetaan siihen, että koirien ei luo mennä, niiden annetaan olla rauhassa elleivät itse hakeudu lähelle. Tietysti pieni lapsi ei sitä ymmärrä heti, mutta mielestäni se on vanhemman vastuulla taata myös koirille rauha lapsesta, eikä pelkästään toisinpäin. Useissa purematapauksissa on varmasti syytä vanhempien vilkaista peiliin eikä syyttää koiria.

Yhä edelleen meillä koirat suhtautuu aika neutraalisti vauvaan, hirveästi eivät reagoi Aadan itkuihin, Rocky saattaa toisinaan nähdä paremmaksi painella saunaan, omaan rauhaan lepäämään. Häjy seuraa välillä perässä. Kumpikaan koirista ei ole osoittanut lisääntynyttä vahtiviettiä ym, enkä sitä ainakaan Häjyn kohdalla osannut edes odottaa. Rockysta sen olisi voinut kuvitella olevan mahdollista, mutta hyvä näin.

Ihan hirveästi ei koirien elämä muuttunut vauvan tultua taloon, toki treenaaminen ja lenkkeily on välillä haastavaa. Aika ja jaksaminen ei aina riitä treenamiseen, mutta mitä sitten? Kun elämästä ei tee hankalaa ja niin pirun vaikeeta, on kahden koiran ja vauvan sovittaminen yhteiseen elämään kovinkin helppoa. Etenkin koirat, ne on kovin sopeutuvaista tyyppiä. Näin on hyvä.

tiistai 1. joulukuuta 2015

Kuvahaaste

Suuden Huudon nakkasi meitä haasteella. Ajattelin tarttua tähän, kun on huomattavasti mukavempi kuin nuo ainaiset yhdet ja samat kysymyshaasteet. Jatkossa toivoisin, että vähän säästeltäisiin meitä näillä haasteilla, kun näitä tulee ihan jatkuvasti ja monessa toistuu samat kysymykset. Me ei haasteta ketään. Jos joku haluaa niin voi tehdä, mutta en ala nakkelemaan muita näillä haasteilla. 


Luottamus
Minusta tämä kuva sopi tähän hyvin, meillä tullaan alusta saakka tekemään lapselle selväksi, että koiria ei kiusata, niitä ei häiritä. Silitellä saa jos koirat tulee itse vierelle. Kuten kuvassa, Rocky hakeutui tytön lähelle ihan itse ilman minkäänlaisia asetteluja tai muutakaan.


Onnistuminen
Nouto oli Häjynkin kanssa kompastus kivi, tosin päästiin huomattavasti vähemmällä tappelulla mitä Rockyn kanssa. Metallikapula on jostain syystä ollut Häjylle helpompi vaikka voisi kuvitella juuri päinvastoin.


Epäonnistuminen
Olipa kerran talvi, kunnon talvi. Pakkasta reilut 20 astetta. Käytiin asioilla ja kotiin tultaessa keittiö näytti tältä. Rocky oli ilmeisesti päättänyt järjestää bileet yksinollessa. Tämä on muistaakseni meidän ensimmäinen talvi tässä kodissa, keittiössä ei ollut vielä koiraporttia ja nykyään meiltä löytyy myös ihan kunnon tiskikone. Ja pakko myöntää. Kyllä mua ihan vähän nauratti tämä näky. Haha. 


Todellisuus
Mitäpä tähän enään mitään lisäämään.


Tärkeimmät
Siinäpä ne. Mieskin kuvassa näkyy, jollain tapaa. Ei vain ole kuvaa jossa olisi nuo kaikki kunnolla samassa kuvassa.

Mainittakoon loppu, että tänäkään vuonna ei blogissa joulukalenteria nähdä, mutta yritän jälleen kirjoitella enemmän jotain erikoispostauksia ja hieman normaalista poikkeavimpia. 

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Suunnitelmat / Tavoitteet 2016

Alkaa olemaan taas se aika vuodesta, kun voi miettiä ja asettaa ensi vuoden tavoitteet ja suunnitelmat koirien suhteen. Tämän vuoden tavoitteista osa jäi saavuttamatta raskauden ja synnytyksen takia. Siksi en myöskään ottanut asettamista tavoitteista paineita, koska tiesin, että niihin ei välttämättä vain yksinkertaisesti päästä, kun tiesi, että vauva-arki vie paljon aikaa. Kaikki tavoitteet oli aivan realistisia ja jos aikaa sekä jaksamista olisi ollut enemmän, olisi puuttuvatkin voitu aivan hyvin saavuttaa, mutta turha sitä jossittelemaan. Onneksi meillä ei ole kiire.

Rockyn kanssa olin asettanut tavoitteeksi edistyä jäljellä ja saada etenkin esineilmaisu kuntoon sekä lisätä vaikeusastetta jälkeen. Ja kyllähän tämä toteutui, jäljeltä ilmaisi esineitä ja liiallista vauhtia saatiin pois, kun peltojäljellä ei voi vain kaahottaa menemään. Rally-Tokon suhteen asetin myös varovaisia suunnitelmia, pääasiassa, että tutustutaan lajiin ja haetaan jälleen sitä tokoilu intoa sen myötä. Tämäkin kyllä toteutui, muttei ehkä niin suuressa määrässä mitä olin ajatellut. Kokeeseen oltaisiin ihan hyvin voitu mennä jos olisin perehtynyt sääntöihin enemmän.

Häjyn kanssa tavoitteissa oli tokossa debytoiminen ja se toteutuikin ja ihan kivalla menestyksellä. Kaksi ykkös tulosta ja yksi kakkostulos, ohjaajan liiallisen jännittämisen vuoksi. En meinannut enään uusien sääntöjen puitteissä lähteä havittelemaan viimeistä ykköstä, mutta nyt on mieli muuttunut. Avoon ei ihan vielä olla valmiita, niin voisi sitä kisatuntumaa hakea edes sen yhden alokokeen verran. Kaikki riippuu siitä irtooki matti myöhäisille vielä paikkaa. BH-koe oli toinen tavoitteista, mutta se jäi, koepaikkoja väliin katselin, mutta sitten, kun itse olisin ollut valmis, ei löytynyt sopivaa koetta. Tokon SM jäi välistä synnytyksen takia, joka oli vain kuukautta ennen koetta, vähäiselläkin treenimäärällä oltaisiin voitu yltää edes kohtalaiseen tulokseen, mutta en kokenut sitä niin tärkeänä, että lähtisin itse puolikuntoisena ja koira todella vähällä treenimäärällä kokeilemaan onnea. Tuleehan noita vielä.


Häjyn suunnitelmat / tavoitteet vuodelle 2016

TOKO AVO
Tarkoituksena olisi hioa ne muutamat liikkeet varmemmiksi ja sitten suunnata ensimmäiseen avoimenluokan kokeeseen. Realistisesti voisi ajatella kevättä tai alkukesää. En aseta kuitenkaan mitään tiettyä aikarajaa muutakuin, että ensi vuonna. 

BH-koe
Tämä olisi tarkoitus yrittää suorittaa alta pois kevään tai kesän aikana. Yksi mahdollisesti potentiaalinen koe on, kunhan siitä tulee vain lisätietoa. Koira olisi ollut valmis jo tämän vuoden puolella, joten uskallan varovasti toivoa, että läpi menee. 

TOKO SM
Varovainen tavoite, mikäli aikataulu antaa periksi ja liikkeet on kunnossa, voisimme harkita osallistuvamme ensimmäisiin SM skapoihin. 

FH-jälki
Peltojälki treenejä lisää, lisää ja vielä kerran lisää. Metsäjäljen kun saa unohtaa luusto ongelmien takia, niin tämä olisi kevyempi vaihtoehto. Yrittää vaan itse löytää motivaatiota ja intoa jäljestämiseen, sekä ennen kaikkea sitä aikaa.

Mielentila koiralla on pääasiassa treenatessa hyvä, tekniikkaa tiettyihin liikkeisiin pitäisi alkaa hiomaan paremmaksi. Ennenkaikkea toivon, että tuosta saadaan vielä kisakoira, eikä nämä toisen koiran hyökkäys jättänyt liian isoa pelkoa, ainakaan muita koiria kohtaan. Tätä aletaan työstämään ja onneksi kaveri sakemanninsa kanssa on luvannut auttaa. Jos myös ajan kanssa ohjatut treenit alkaa sujua taas rennommin, olisihan se hirvittävän iso sääli heittää tuollainen potentiaali menemään. 


Rockyn suunnitelat / tavoitteet vuodelle 2016

FH-jälki
Sama homma Rockylla kuin Häjynkin kanssa. Rockylle vain lisää pituutta ja haastetta, ei saa jättää liian helpoksi. Esineilmaisuja lisää ja esineitä jäljelle lisää. Rauhaa ja keskittymistä jäljelle. 

MEJÄ
Tämän vuoden puolella ei taidettu yksiäkään mejätreenejä tehdä ja oikein harmittaa itseäkin. Ensi vuonna olisi siis hyvä petrata tämänkin suhteen ja treenata liisää, kokeita silmällä pitäen. 

Rockylle en halua ensi vuodellekkaan asettaa tokon suhteen tavoitteita, vaan mennään fiiliksen mukaan. Tarkoituksena olisi Rockyn kanssa paneutua enemmän jälkipuolella kuin tottiksessa, koska se on tuollekin mielekkäämpää hommaa. Onneksi Aadakin on jo jälkikauden alkaessa isompi ja mahdollisesti helpompi ottaa myös jälkitreeneihin mukaan. Nyt voisi yrittää kerätä itselle ihan oikeasti kunnolla motivaatiota tuon jäljen suhteen jotta ihan oikeasti päästäisiin sinne kokeeseen asti, kun se ei ole tuon koiran kanssa mikään mahdottomuus. 

Mitä terveyteen tulee niin voisi katsoa jos Rockyn selän kävisi loppu vuodesta kuvauttamassa uudelleen ja katsoa onko SP edennyt vai pysynyt ennallaan. Silloisena arviointina saatiin, että tuskin oireilee koskaan ja oireetonhan tuo on ollutkin. Toki kyseessä on vain lievä spondyloosi. Ja jos oikein innostuu niin samalla voisi tsekata lonkat ja kyynäreet. 

Millaisia tavoitteita teiltä löytyy ensi vuodelle? 

tiistai 24. marraskuuta 2015

Ajatusnurkka: Koiran lepo

Olen pohtinut aiemmin ja nyt taas koiran lepoa, tarvitseeko koira lepoa, miten usein? Tähänkään ei varmasti ole yksiselitteistä vastausta olemassa, mutta oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että kyllä. Koirakin tarvitsee lepopäiviä, ihan siinä missä me ihmisetkin tai hevoset. Hevosilla on yleensä aina vähintään yksi lepopäivä jolloin ei tehdä mitään. Välillä tuntuu, että koirien kanssa joillakin myös se levon tärkeys unohtuu. Mieti itse, jaksaisitko painaa töitä joka päivä? Epäilen.

Välillä olen miettinyt, että me treenataan paljon vähemmän kuin moni muu ja miettinyt, että pitäisikö sitä itse vähän aktivoitua taas, mutta sitten toisaalta, meille tämä käy. Meillä on tällä hetkellä kerran viikossa ohjatut ja sen lisäksi treenaillaan kotona enemmän tai vähemmän. Sitten on kausia, kun treenit maistuu ja voitaisiin treenata päivittäin ja tällöin yleensä suunnittelen päivät etukäteen ja varmistan, että nuo saa ihan oikeasti myös levätä. Eli yleensä me treenataan 1-3krt / viikko ja tämä passaa meille varsin hyvin, eikä välttämättä treenata peräkkäisinä päivinä. Vaikka nämä on aktiivisia koiria jotka tykkää työnteosta, haluan, että nekin saavat olla ihan vain koiria. Ja vaikka minusta tuntuu, että me treenataan hyvin vähän moneen verrattuna, olen todennut, ei se määrä vaan se laatu.

Enkä laske tähän niitä pieniä asioita joita tehdään jo perus lenkkeillessä tai normaalissa arjessa vaan ihan oikeasti treenaamista, esim. tokoa tai jälkeä. Kyllähän mekin päivittäin tehdään pikku juttuja ja perus hallintaa. Ja siltikin, vaikka me ei hinkata tokoa päivittäin tai aina edes viikottain, ollaan kokeisiin asti päästy ja ihan hyvälläkin menestyksellä.

Koeviikoilla me ei treenata välttämättä ollenkaan tai jos treenataan niin yleensä yhtenä päivänä, koe rasittaa koiraa kuitenkin aivan eri tavalla mitä perus treenit. Kokeen jälkeinen päivä on aina koirilla ollut vapaapäivä ja sen jälkeen on palattu taas treenamaan ja hiomaan niitä liikkeitä jotka sitä tarvitsevat. Näin talvisin meillä ei ole kuin yksi laji jota treenataan ja se on tämä toko ja nyt varsinkin, kun astuin kesällä näihin vanhemmuuden saappaisiin, treenataan tasan tarkkaan silloin, kun minä viitsin ja jaksan. Keväästä syksyyn meillä on myös jälki kuvioissa enemmän ja vähemmän ja silloin sovitetaan treenit koirille sopivaksi. Vaikka Häjykin on tähän asti ollut aina valmis tyyppi, en mä näe tarpeelliseksi hinkata päivittäin tokoa. Ja musta oikeasti kamalaa jo ajatella, että ihan oikeasti on koiria joilla ei ole lepopäiviä, kun on hirvittävän kova tavoite saavuttaa jotain ja edistyä niin juurrutaan hinkkaamaan jotakin.

Itse treenasin paljon Rockyn kanssa, kun aloitettiin tavoittelemaan BH- koetta ja vaikka vietin puolet ajasta koiran kanssa kentällä, en koskaan unohtanut koiran ansaitsemaa lepoa. Näin jälkikäteen voin pohtia, että olisiko vähempikin riittänyt? Olisi. Mutta, meillä myös molemmista koirista huomaa jos on tehty liikaa ja alkaa väsyä. Näiden kanssa olen oppinut lopettamaan treenit ajoissa ja niihin onnistumisiin. Yritän välttää väsyneen koiran treenamista ja / tai olen itse väsynyt. Vaikka molemista koirista löytyy moottoria, en koe niiden oppivan enään jos vaadin niiltä liian usein tai liikaa kerralla.

Meidän vuoteen kuuluu myös 1-2 n. kuukauden mittaista taukoa kaikesta, lenkeillä käydään, mutta ei hinkata ja viilata tokoa tai jälkeä. Ja kun tauon jälkeen palataan työntekoon, on koirat aivan eri moodissa ja tekee intoa piukassa, eli niille sopii paremmin kuin hyvin pidempi tauko. Jaksaa ihan erilailla taas. Itseasiassa sieltä kuorituu kaksi hyvin levännyttä ja oppimansa sisäistänyttä koiraa. Koirien viikkoon kuuluu yleensä myös yksi päivä jolloin ei ihan oikeasti tehdä yhtään mitään, ei edes käydä lenkillä, mutta pihalle toki pääsevät. Muuten meillä käydään päivittäin lenkillä, yleensä vähintään kolme kertaa, riippuen hieman omista päivistä ja näistäkin lenkeistä yleensä vähintään yksi on vapaana olemista ja olen pyrkinyt edes kerran viikossa lähtemään näiden kanssa kunnon metsälenkille, jossa saavat mennä ja juosta juuri niin paljon kuin haluavat, saavat haistella ja liikkua vapaammin.

Meille tämä on pääasiassa mukavaa yhdessä oloa, ei veren maku suussa harrastamista vaikka toisinaan jokin asia ottaakin pannuun, välillä aika rajustikin. Treenataan vain, kun ollaan hyvillä mielin. Tuloksia saa aikaan näinkin. Ja koirat pysyy tyytyväisenä, vaikka olisi pitkiäkin aikoja treenaamatta.