perjantai 30. tammikuuta 2015

Raskaus ja koiran käytös

Lukijoiden toiveina tuli esitettyä, että kirjoittaisin enemmän tuosta miten koiran käytös on muuttunut minun raskauden aikana. Saamanne pitää ja lisäkysymyksiä saa esittää.
Minun tilani on toistaiseksi vaikuttanut vain toiseen koiraan, Rockyyn. Häjy nyt on normaali oma itsensä edelleen, mutta Rockyyn tämä on alkanut vaikuttaa. Suuremmat muutokset on huomannut, kun puoliväli ollaan ohitettu. Ensimäisenä kiinnitin huomiota lenkeillä, jos talutin Häjyä ja Rocky oli miehelläni ja olin hieman edempänä, Rocky alkoi haukkumaan itkuhaukkua. Onhan se tätä toki tehnyt aina, kun olen tarpeeksi kaukana, tuo alkaa huutamaan mun perään, mutta ei se nyt herran tähden ole liitoksistaan meinannut irrota jos olen ollut parin metrin päässä. Muutenkin tuntuu, että se on normaalia enemmän mun lähellä.

Käyttäytymismallista seuraava olisi voinut pysyäkin poissa.
Luonteeltahan Rocky on todella dominoiva, niin narttuja kuin uroksiakin kohtaan, vähän sellainen maailman kingi asenteen omaava kovis. Se on aina poliisina paikalla jos jokin ei ihan miellytä tai vauhti kiihtyy liiallisuuksiin. Normaalisti tästä ei ole ongelmia, kun itse osaa lukea koiraa ja puuttua tilanteeseen ajoissa, toki koirakaverit täytyy valita huolella, urokset on ehdoton nou nou. Tämä kovistelu on alkanut suuntautumaan Häjyä kohti välillä vähän liiaksi. On tilanteita joissa Häjy on ansainnut Rockylta huomautuksen, mutta sitten on tullut nyt tilanteita joissa Häjy ei ole suurinpiirtein huomannutkaan Rockyn läsnäoloa, mutta herra iso herra, jota Rokcyksikin kutsutaan, puuttuu Häjyn tekemisiin. Tällä hetkellä itse saa olla aika haukkana ja seurata Rockyn eleitä tarkasti, tietty juoksu nopeus jo kertoo tuon aikeista, juokseeko vain Häjyn kanssa rinnakkain vai älähtääkö se sille. Otetaan esimerkiksi viime viikonloppuna tapahtunut, olin koirien kanssa metsällä, molemmat koirat pelasi omien keppiensä kanssa, kauempana toisistaan, Häjy lähti juosten tuomaan keppiä mulle, mutta kun Rocky huomasi junnun juoksevan minua kohti, se puuttui tilanteeseen välittömästi, itse en ehtinyt tajuamaan mitään ennen kuin Rocky oli jo katkaissut Häjyn kulkemisen.

Kyse ei ole myöskään siitä etteikö nämä tulisi keskenään toimeen, pääsäntöisesti ovat parhaat kaverit, leikkivät ja juoksevat yhdessä. Rockyn käytös on muuttunut minun raskauden myötä, koira sen aistii ja Rocky ei ole ensimäinen laatuaan jonka käytös muuttuu. On tässä silti itsellä muutamat kerrat meinannut huumori loppua ja hieman enemmän joutuu tarkastelemaan Rockyn eleitä jotta tilanteen hoitaa me ihmiset eikä koira. Kuulostaa toki ikävältä käytökseltä, eikä se tietenkään ole hyväksyttävää, mutta toisaalta osasin varautua siihen, että Rockyn käytös muuttuu jollain tapaa, koska se reagoi aina todella voimakkasti minun mielialoihin ja olotiloihin.

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Muutoksen tuulia

Elämme jänniä aikoja, tai oikeastaan, elämme vasta lähempänä kesää ja sen jälkeen. Ehkä tohdin täällä blogin puolellakin viimein paljastaa miksi tämän vuoden koirien kokeet, sun muut jutut ovat hieman vaakalaudalla. Tämän takia myös mietin blogia, jatkanko samalla linjalla, vain koira juttuja vai uskallanko avata elämää hitusen enemmän. Homman nimi on nimittäin se, että kesällä tulee pieni ihme, kaljupentunakin jotkut nimen tuntee. Me ihmiset odotamme pientä omaa nyyttiä, jonka tarkoitus olisi kesäkuussa syntyä. 

Rockyn kanssa kokeet on nyt toistaiseksi tauolla, johtuen minun tilastani ja koiran käytöksestä. Se on alkanut olemaan turhankin kovis ja vahtii hieman liikaa, Häjyäkin komentaa turhan terhakkaasti välillä. Pelaan mielummin varman päällä ja pidät tokokokeet ainakin tauolla, en lähde riskeeraamaan ketään, kun koira ei nyt ihan oma itsensä ole ja puuttuu muiden tekemisiin liiankin terhakkaasti, joka johtuu täysin minun tilastani. 



keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Tääl me ollaa

D/D 0/0 oli tulos minä kuvat tuli kennelliitosta takaisin, nivelrikosta eivät maininneet mitään. Elämä jatkunut normaalisti, ollaan ulkoiltu ja hieman treenailtu. Treenailtu on vähän ihan vain syystä, että meidän piha on kuin luistinrata. Kiitos ratsastust taustani, tasapainoni on ihan hyvä, mutten riskeeraa silti itseäni tai koiraa treenaamalla täysin jäisellä alustalla. Hallin vuokrasin käyttöön ja yritän joku päivä ajella sinne treenailemaan. Uusiin sääntöihin tutustuttu ja todettu ne ihan kelvollisiksi, joskin ALO, AVO hypyt mm. ovat mielestäni ehkä turhankin helppoja. Alo luokan kapulan pito on mielestäni hassu. Innolla silti odotetaan uusia sääntöjä, mutta Häjyn kanssa olisi tarkoitus käydä kokeessa jo ennen sääntömuutosta. Tällä hetkellä Rockyn tokoilut on tokoiltu.

Häjyn ohjatut on alkanut, uusien sääntöjen kera. Estehypyn kanssa tuolla ei ole ongelmia, ja mielestäni tämä onkin ehkä turhan helppo. Kapula taas, no se on tuottanut harmaita hiuksia ja koira on mukamas mennyt koko kapulasta lukko tilaan, mutta tulipa todettua, että se pelleilee ihan täysin mun kanssa. Alkuun otti heti kapulan suuhun, sen jälkeen se oli hyi yök, ällö. Pää kääntyi, korvat luimulla ja ei muka kyennyt tekemään mitään, mutta kun en antanut sille vaihtoehtoja niin alkoi se suu aukeamaan vapaaehtoisesti, otti ja piti kapulaa. En tiedä, mutta toi koira on ihan uskomaton feikkaaja, joskin tuntuu olevan rotuominaisuus.
Mitä tykkäätte uusista tokosäännöistä?
Mikä oli lempikuvasi?

maanantai 12. tammikuuta 2015

Miten tästä eteenpäin?

Ihan alkuun kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoijille tsempeistä ja vertaistuesta. Järkytyksestä ollaan ruvettu toipumaan ja punnittu asioita erikanteilta. Elämää on kuitenkin jatkettava ja kuten olen muutamille sanonutkin, otan saksanpaimenkoiralle mielummin huonot lonkat kuin rikkinäisen etupään. Häjyn hankin harrastuskoiraksi, tarkoituksena tähdätä pk-puolelle, miten me nyt sitten jatketaan tästä eteenpäin?

Meidän elämä jatkuu normaalisti, koira pinkoo menemään niin lujaa kuin jaloistaan pääsee, ulkoisesti siitä ei näe ollenkaan, että sillä on huonot lonkat. Ventelä on sellainen eläinlääkäri jonka sanaan luotan, jos se ei kieltänyt mieltä harrastamista tai normaalia elämää, ei kieltänyt pk-puolta hyppyineen, me jatketaan treenailuakin normaalisti. Koiran ehdoilla toki. Koiralla ei takapää kuitenkaan mm. niissä hypyissä joudu samanlaiselle rasitukselle kuin etupää, jos tuomiona olisi ollut kakkosen tai kolmosen etupää, ei kävisi mielessäkään hypyttää A-esteitä tai metristä. Tokon este ei mielestäni kovinkaan suurta rasitusta anna tuon kokoiselle koiralle. Niin kauan, kun koira liikkuu normaalisti, on oireeton ja haluaa hypätä, en näe siinä ongelmaa. Häjylle on hypyt aina näyttänyt todella helpoilta, oli korkeus mikä vain, se menee kuin keiju ne, ihan kuin sillä olisi siivet ja leijuu esteiden yli. Mielestäni kasvattaja totesi hyvin, miten jatkaisit jos et olisi kuvannut koiraa nyt? Niinpä, normaalisti. Nää on vain näitä ikäviä takaiskuja joita sattuu, se on nieltävä ja jatkettava eteenpäin.

Tässä ei auta muu kuin toivoa, että koira kestää käyttöä vuosia ja sitten, kun se ei enään kestä, saa lähteä. Häjy on sellainen, että teen koiraa kohtaa suurta väryyttä jos jätän sen toimittamaa pelkän kotikoiran virkaa, tai pakotan sen tyytymään pelkkiin lenkkeilyihin. Hain koiralta moottoria ja sen sain, senkin verran, että se ilmaisee hyvinkin pian tyytymättömyytensä jos en ole sen kanssa treenaillut. Totta on myös se, että koira on sopeutuvainen eläin, mutta tälläisen koiran kohdalla punnitsen koiran onnellisuuden kannalta asiaa. Onko se koira onnellisempi, jos sen elämä on lyhyt, mutta se sai elää sen nauttien ja tehden sitä mistä se tykkää, mihin se antaa koko sydämmen kuin eläen vaikka kymmenen vuotta sohvakoirana josta se ei liiemmin nauti, eikä ymmärrä mikei se saa tehdä rakastamia asioitaan. Niin, ei varmaan tarvii montaa kertaa miettiä.
Toki sitä toivoo, että se koira kestää pitkään harrastamista ja se on myös niin koira kohtaista, toiset kestää kaksi vuotta, toiset kymmenen. Tietysti kaikki mennään koiran ehtojen mukaan ja pyritään tarjoamaan mahdollisimman laadukas elämä, oli se sitten pitkä tai vähän lyhyempi. Kuten Misunkaan kanssa, en myöskään Häjyn kanssa lähde kipulääke linjalle, niin kauan, kun koiran elämänlaatu ei ole kiinni lääkkeistä se on sen elämisen arvoista, mutta jos koiran elämänlaatua voi pitää yllä vain kipulääkkeillä, onko se enään muuta kuin koiran pitämistä täällä ihmisen itsensä takia? Etenkään jos se ei kykene enään normaaliin elämään ilman lääkkeitä.

Nivelvalmisteita tuntuu olevan todella paljon ja olen niiden suhteen hieman skeptinen, Misun kanssa en huomannut eroa siinä, kun se söi niitä ja kun ei syönyt. Koira oli oireetoon keväästä syksyyn, kylmillä alkoi oireilemaan. Häjyn kanssa kokeillaan ottaa nivelten tueksi luonnonomia juttuja, tilaukseen lähti inkivääriä, ruusunmarjaa, nokkosta, voikukkaa. Aiheena mulle nämä niveljutut ovat kuitenkin todella vieraita, palailen kirjoittelemaan näistä tuotteista mm. laajemmin, kun olen saanut ne käsiin ja testailtua. Elämä jatkuu normaalisti, treenaillaan ja katsellaan kokeita joihin osallistua.

perjantai 9. tammikuuta 2015

Kun matto vedetään jalkojen alta


Mulla ei tällä hetkellä oikein ole sanoja, järkeviä. Olen vieläkin puulla päähän lyöty. Tajunnutkaan miten koville ottaa, kun matto vedetään jalkojen alta. Olisihan se liikaa toivottu, että koira jolla on vietit ja sillä on valtava potentiaali harrastamiseen, olisi vielä luustoltaan terve.

Meillä oli tänään Häjyn luustokuvat, en osannut odottaa mitään tälläistä. Piinavia oli ne hetket, kun se koira oli kuvattavana ja itse odotit. Tuomiota kuulemaan, lonkkakuvat oli ensimäisenä auki ja ennen kuin eläinlääkäri ehti sanomaan mitään, ennenkuin olin edes päässyt kokoaan huoneeseen asti, näin kuvat ja ajattelin ensimäisenä "ei helvetti". Ne oli hurjat. En ymmärrä miten puoli vuotiaana välikuvattu elinkelvolliseksi lonkiltaankin, muuttuu puolessa vuodessa niin rajusti, että jos olisin saanut shokiltani suusta kakistettua, olisin kysynyt onko parempi ettei koiraa edes herätetä. En vain kyennyt, tuli niin kauheena järkytyksenä. En osannut varautuakaan, että lonkissa olisi jotain. Olin kuvitellut, että jos siellä on jotain, se jotain on jossain ihan muualla. Noh, sieltä jostain ihan muualta tuo onkin sitten priimaa.

Ikävä kyllä lonkat on vähintään D:t ja molemmissa on nivelrikko. Koira joka on vasta vuoden, ja puoli vuotiaana välikuvattu terveeksi, elää nyt ainakin D:n lonkkien ja nivelrikon kanssa. Tällä hetkellä kaikki on auki, tää veti minut niin pohjalle etten käsitäkkään. Vaikka Häjy on ollut ihan rasittavuuden huippu ja välillä tehnyt mieli kiikuttaa se siperiaan ilman palautusoikeutta, mutta ei sitä koskaan toivo omalle koiralle tälläistä. En oikein osaa sanoa muutakuin, että luojan lykky toi koira on pieni.

En syytä ketään, paska tuuri vaan. Näillä mennään mitä on jaettu.
Voi kulta rakas...

tiistai 6. tammikuuta 2015

Video kooste

Video kiteyttää aika hyvin viime vuoden, koirarintamalla. Pakko myöntää, että pari kyynertä valahti, kun videota kokosin yhteen. 

maanantai 5. tammikuuta 2015

Uus vuosi ku vaihtui

En tiedä muista, mutta viime vuosi meni omalta osalta ihan täydessä hujauksessa, kun oikein miettii, niin tuntuu kuin vasta olisi eletty viime vuoden tammikuuta ja päätetty, että heinäkuussa sanotaan tahdotaan. Ajatella, että siitäkin on jo kulunut vuoden päivät. Vaikkei kesän jälkeen mitään ihmeempiä tapahtumia enään ollutkaan, meni syksykin todella nopeasti. Ja tässä sitä taas ollaan, uudessa vuodessa. Sitä tulee joka vuosi toitotettua sitä samaa, ehkä kliseistä asiaa, tuokoon uusi vuosi uusia tuulia, no tällä kertaa se ihan tosissaan kolahtaa omalle kohdalle, tämä vuosi tulee tuomaan uusia tuulia, elämää muuttavia. Osittain tämän takia olen miettinyt blogin kohtaloa, yritänkö yhdistää saman blogin alle kaksi eri aihetta, tekemättä siitä sekavaa, vai yritänkö tasapainotella kahden blogin välillä?

Kevään aikana selviää mitä teen, kokeilenko edes testi mielessä yhdistää vai en. Väistämättä jokaisen koiraihmisen elämään kuuluu muutakin kuin koirat, miksei siis voisi blogissakin sitä tasapainotella. Voi olla, että kokeilen, voi olla etten. Se on ainakin fakta, että kokeilematta ei selviä, toimisko se vai ei.
Meidän vuosi vaihtui letkeästi, raketin rakettia ei ammuttu, mutta ympärillä kyllä pakkui. Koirat oli ihan rentoja, kumpikaan ei reagoinut paukkeeseen. Ulkonakin oli käytävä vaikka raketteja räjähteli, Rocky oli tuttuun tapaansa oma rento itsensä, samoin oli Häjy, kumpikaan hyvä jos huomasi raketteja. Taisi olla myös ensimäinen vuoden vaihde, kun minun facebook seinä ei täyttynyt jaetuista ilmoituksista miten koirat on karkalluit ja kadoksissa säikähdettyään raketteja.

Lumista ei meillä ikävä kyllä ole tietoakaan enään, saatiinpa viikonloppukin viettää aikamoisessa tuulessa. Ikkunat särisi välillä niin, että hetken jo mietti tuleeko ne alas. Pakkasen puolelle veti vihdoin eikä ole niin turkasen märkääkään, tähän pimeyteen ja harmauteen kaipaisin kyllä sitä lunta takaisin. Kukaan ei vissiin ole kertonut ettei vielä ole kevät.

Miten teillä koirat reagoivat paukkeeseen?