tiistai 31. maaliskuuta 2015

Aika hyvä, mutta levoton

Täällä alkaa viikot käymään kovin vähiin, tänään poksahti 30+0, eli kymmenen viikkoa laskettuunaikaan jäljellä. Hui. Myönnettäköön, olen alkanut ottamaan pientiä stressiä siitä miten vähiin aika käy, miten sitten ehdin treenaamaan koirien kanssa, miten sitten ehditään kokeisiin? Fakta on kuitenkin se, että tulen tarvitsemaan sitä omaakin aikaa, lapsella tulee olemaan elämässä läsnä myös isä. Ajatuksen tasolla sisäistän siis, että mulla on mahdollisuudet jatkaa koirien kanssa elämää lähes samanlaisesti, treenamiseen ei mene tunteja, kokeet toki vie aikaa enemmän, mutta ei niin paljoa ettenkö voisi vauvaa jättä isälleen, en halua olla takertuvainen, omistuksenhaluinen äiti joka ei voi lastaan jättää edes isän hoitoon. Ja jos miettii mitä vastasyntynyt tekee, no ei juuri mitään. Meillä on oma piha, iso sellainen, äkkiäkös sitä koiria vähän treenaa, kun vauva nukkuu vaunuissa. Miksi siis teen tästä pääni sisällä niin ison numeron, kun oikein ajattelee, ei ole mahdottomuus eikä mikään aktivoida koiria. Voin siis vain toivoa, että vauva on kiltti eikä kovin itkuinen.

Treenamisesta puheenollen olisi varmaan ihan fiksua ottaa pienet tehotreenit Häjyn kanssa, se on kokeeseen ilmoitettu ja paikka saatu. Sinäällään en ota mitään stressiä, suhtaudun tämän koiran kanssa ihan erilailla, olen sitä sanonutkin, että Häjyn kanssa en edes jännitä. Mulla on siihen aivan erilainen luotto kuin Rockyyn. Ehkä sen takia mä en aio Rockyn kanssa enään tokokokeisiin, koska se on mulle itselleni henkisesti todella vaikea paikka. Häjyn kanssa taas, vaikka mä vaadin siltä suorittamista kunnolla, olen sen kanssa rennompi, en pelkää epäonnistumisia samanlaisesti, toki koira on nuorikin. Tuomarista ei ole hajuakaan millainen on, mutta meni se sitten syteen tai saveen, ainakin on koiran kisaura avattu, se jää nähtäväksi jääkö ensimäiseksi ja viimeiseksi kokeeksi vanhoilla säännöillä. Kuten otsikko kuvaa, Häjy on aika hyvä, mutta levoton.

Kommentoinnista kysymys, anonyymeille on ilmeisesti tullut kommentoinnin lähettämiseen se koodi juttu jolla varmistaa ettei ole robotti? Olen pahoillani, mutta en ole sitä itse laittanut enkä tiedä saako sitä pois? Miten on muilla, onko teilläkin tuo vahvistus juttu?

Onko muita joilla on toisen koiran kanssa helpompi mennä kokeeseen?

torstai 26. maaliskuuta 2015

Tohtorilla käyty

Mainitsin edellisessä postauksessa Häjyn ontumisesta. Tänään käytiin eläinlääkärillä tutkittavana. Aika tyhjin käsin sieltä pois lähdettiin. Alkuun lääkäri katsoi Häjyn liikkumista ulkona, pari kertaa ravattiin edestakaisin, siinä ei selvää ontumista havaittu, eikä tuo koira olekkaan ontunut viikonlopun jälkeen, kun pidin sen täydessä levossa. Siitä sitten sisälle jossa tutki limakalvot ja imusolmukkeet, ne on normaalit, samoin sydän- ja keuhkoäänet. Abdomenin palpaatiossa ei poikkeavaa. Kokeili myös niskan taivuttelua sekä selän lihasten/nikamien palpaatiota, ei arista, kuten ei arista hännän nostoa. Asentotunto kaikissa jaloissa normaali. Jaloista ei löydy mistään aristus kohtaa, nivelissä ei ole turvotuksiaa, patellat eivät luksoi ja molemmat polvet stabiilit.

Häjy ei aristanut jalkojen taivuttelua eikä palpaatiota, kynsissä ja varpaissa ei poikkeavaa. Eläinlääkäri kysyi, että röntgen kuvataanko ja ajattelin ettei siinä nyt hävitä mitään, jos sieltä vaikka löytyisi joku syy perjantain hurjalle ontumiselle. Odotellessa käytiin muilla asioilla ja puolen tunnin päästä palattiin hakemaan unessa olevaa koiraa ja katsomaan kuvia. Noh, röntgenkuvistakaan ei löydy syytä ontumaan, kuvattiin, polvi, kyynärnivel ja varpaat, kaikki juuri sellaiset kuin pitääkin olla. Rauhoitettunakaan vtj:n patella ei luksoi eikä polvessa tunnu vetolaatikkoliiketta. Polvi palpaatiossa stabiili.

Eli syytä ei löytynyt ja tuskin tulee ikinä löytymään. Ratkaisematon mysteeri joka meni ohi levossa. Kuten eläinlääkäri sanoi, mikään iso vamma ei ole ollut, kun parani näin nopeasti.

Häjyn selvitellessä päätään, pääsi Rocky tokoilemaan pitkästä aikaa. Treenit aloitettiin paikalla istumisella, eipä oo mitenkään ongelmallinen, siinä se istui paikoillaan, kuola valuen, rauhassa koko ajan. Kaukoissa istu-seiso vaihtoa, Rocky haltsaa kaukot hyvin ja on mielestäni aina ollut yksi tuon pravureista. Pysyy hyvin paikoillaan, ei liiku. Jotain siis tehty oikein tuonkin kanssa. Lopussa liikeestä maahan ja kerrasta nappiin joten annoin olla siinä. Käännöksiä vasemmalle tehtiin myös ja huomaa ettei tuon kanssa olla ihan hetkeen tottisteltu, kyllä oli paikka vähän hakusessa, yritti mennä just sieltä mistä aita on matalin.

Eikä Roksun kanssa kyllä tokoillakkaan enään mitenkään tosissaan, me keskitytään enemmän jälkihommiin, kun koira nauttii siitä täysin rinnoin. Tuo nenä työskentely on ollut tuolle aina paljon luontevampaa ja mielekkäämpää. Ja mitä Häjyyn tulee, alkaa tuntumaan siltä, että metsäjälki alkaa jäämään pois kuvioista, ellei saa koiraa säästeltyä hypyiltä, A-este on loppujen lopuksi aika raju jo terveellekin koiralle. Aika kai sen näyttää.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Vuoden ekat jäljet

Täällä ei juurikaan ole lumesta tietoakaan, lukuunottamatta yksittäisiä kasoja siellä täällä ja sehän tarkoittaa sitä, että jälkikausi on hyvä avata. Osa pelloista on kovin märkiä vielä ja nuo joille on luvat lainehtiin sen verran vedestä, että päätin aloittaa jälkikauden metsäjäljellä. Roksun kanssa ongelmena oli, että se oletti taas liikaa ja ohjaajan ongelma on ollut ettei annan koiran mokata, eihän se opi ellei tee virhettä minkä kautta oppii. Eli itse täytyy muistaa antaa koiran mokata ja oivaltaa itse, enhän mä kokeessakaan tiedä missä ne kulmat menee, luotettava enemmän siihen koiraan. Kylmästi myös ruokaa takaisin jäljelle jotta se keskittyy enemmän eikä oleta.

Asioista viisastuneena kävin heti seuraavana päivänä tallaamassa jäljen. Kuusi askelta ruokaa, neljä tyhjää jne. Jätin myös kaksi esinettä, yksi keskellä jälkeä, toinen jäljen lopussa, hienosti se ilmaisi senkin joka oli keskellä jälkeä, kun se koira keskittyi tekemiseen enemmän eikä vain kaahottanut eteenpäin olettaen jäljen menevän tossa tai tuolla. Muutamat jäljet tehdään nyt näin, että ruokaa on siellä ja pikku hiljaa vähentää pois ja katsotaan mitä tapahtuu. Vauhtia haluan pois siksi, että se koira ei voi peltojäljellä juosta eteenpäin ja minä roikkua kymmenen metrin päässä liinassa ja kun se toi ongelmaksi myös sen, että keskittyminen herpaantuu, kun on kiire. Tosin eron huomasi välittömästi, kun toi ruokaa takaisin jäljelle, koira keskittyi ja selvisi kulmista ja tekemistäni kaarteista vaikken auttanut sitä ja annoin enemmän tilaa.
Häjy etenee vielä hyvin rauhassa ja joka askeleella on ruokaa, onnistuin sille tekemään ylläri ylläri keskelle peuran jätöksiä jäljen, eipä tuo tosin juurikaan niitä edes huomannut, kun nuuhkutteli jäljellä. Yritän olla puuttumatta liikaa työskentelyyn ja selvitä itse. Tosin se miten tästä jatketaan eteenpäin on täysin vaakalaudalla tällä hetkellä. 

Hyvät tulokset ja onnistuneet treenit tuo kummasti motivaatiota, metsäjäljelle ei Rockyn kanssa pyritä, mutta vaihtelun vuoksi käydään välillä metsässäkin ja kun siellä on vielä huomattavasti kuivempaa kuin pellolla. Pidempää jälkeä täytyisi mennä tallaamaan, mutta selkä vaivaa itseäni tämän raskauden takia niin ettei kävelemään tahdo päästä välillä. Häjyn kanssa olisi poltteita niin pelto kuin metsäjäljelle, mutta kun ei tiedä nyt onko se täällä edes miten kauan, en uskalla luoda  tavoitteita, treenaamiseen on motivaatio lähes nolla, tuntuu siltä, että saa pohjat tehtyä niin koiraa alkaa vaivaa jokin tai nukkuu pois.

Fakta nyt on se, että voi olla hyvin mahdollista meillä olevan kohta vain yksi koira. Historia toistaa pelottavasti itseään. Vanhemmat lukijat muistaa Misun ja sen polviongelmat, ikävä kyllä tuntuu, että Häjyllä on toinen polvi kauniisti sanottuna paskana, oireilee pahemmin kuin Misu koskaan. Olin katsellut jo aiemmin Häjyn liikkuvan epäpuhtaasti, tosin ajattelin vain kuvittelevani, eilen se aamulla ja päivällä juoksi kuin aropupu Rockyn perässä, hyppi kaatuneiden puiden yli, hypyt näytti niin vaivattomilta ja siltä kuin se lentäisi niiden yli. Illalla jo sitten onnuttiin ja lyhyellä iltalenkillä seurasin liikettä takaa enemmän ja näytti siltä kuin jalka muljahtaisi paikoiltaan ja jää paikoilleen, kun muut jalat jatkaa liikettä. Kokeilin liikutella jalkaa ja pelottavasti se loksahteli samanlaisesti mitä Misulla. Tosin Misu ei koskaan ontunut sitä jalkaa noin pahasti ja siellä oli nivelrikko ja eturistisidevamma. Maanantaina soittelen eläinlääkärille ja kyselen myös ammattilaisen mielipidettä mikä on järkevää jatkon kannalta, kun kyseessä on todella aktiivinen koira.


keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Kevättä rinnassa

En tiedä miten muualla, mutta täällä on ihan täysi kevät. Päivisin mittari huitelee kymmenessä asteessa tai sen yli, aurinko paistaa ja ulkona oikeasti tarkenee. Tämähän tarkoittaa myös sitä, että meillä on furminaattori heilunut viime päivinä aika ahkerasti, miten noista voikin lähteä niin paljon karvaa? Tällä hetkellä Häjy näyttää kovin karvattomalta, oikeasti se kyllä näyttää siistiltä eikä siltä kuin karvat olisi sanonut PUFF, hetki kestää taas tottua tuohon vähän kevyemmän karvoituksen omaavaan koiraan. Tai se on aina hieman hankalaa, kun vieressä on Rocky, koira jolla sitä karvaa riittää, oli kesä tai talvi.

Joesta on jäät sulaneet, monille se tarkoittaa koirien uimakauden alkamista, mutta minä en tohdi noita päästää uimaan vielä. Vaikka ne jäät on lähteneet, on se vesi niin pirullisen kylmää ja en kaipaa yhtäkään vesihäntää vaivaksi. Joen rantaan käppäiltiin kyllä, kuvien toivossa, mutta ranta oli sen verran sotkuinen ja jäinen vielä etten tohtinut alkaa siinä kuvia räpsimään, näkihän sen Rockysta miten paljon se odotti, että annan sille luvan pinkaista sinne veteen. Meillä tosiaan odotellaan vielä uimakauden alkamista, ehtiihän ne kesän mittaan uimaan sydämmensä kyllyydestä.
Nämä ilmat ovat tuoneet ihan uuden moodin jo pelkästään lenkkeilyyn. Ulkona viihtyisi vaikka miten kauan, eikä haittaa vaikka koirat käy möyryämässä kuraojissa. Tarhassakin viihtyneet pidempääkin, tällä hetkellä tarha ei lainehdi kurasta, on nuo hyvä jättää sinne kuivahtamaan jos kovin ovat itsensä kurastaneet. Ilmojen puolesta siis olisi kovin otolliset valokuvaus olosuhteetkin, mutta olen ollut laiska, en ole jaksanut raahata sitä mötikkää mukana. On muuten kivaa, kun vielä seitsemän aikaa pääsee lenkille valoisaan aikaan.

En tiedä onko se tämä aurinko vai se niin sanottu pesänrakennusvietti, mutta siivota tekisi mieli vähän väliä, olohuoneesta on ikkuna pesty, rätti tahtoisi heilua jatkuvasti ja pölyjen leijailu rassaa, vaikka tiedän ettei siltä välty, pelkästään jo koirat kantaa sitä mukanaan. Tässä kämppää puunatessa tuli ajatus, että jos tekisin päivitetyn version asuntopostauksesta, kiinnostaako se ketään? Silloin kolmisen vuotta sitten taisin jonkinmoisen tehdä, kun muutettiin, mutta täällä on torppa kokenut aikamoisen muutoksen sen jälkeen. Tulossa myös lenkkireittimme osa 2, treenipostausta, videota...

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Jumppaa syville lihaksille

Aurinko paistaa, linnut laulaa, joutsenet rantautuneet pellolle kasapäin, koirat kurassa. Rohkenen epäillä kevään saapuneen. Auringolla on joku uskomaton voima, se saa ihmisen niin kovin pirteäksi ja iloiseksi, heti aamusta. Kovin se tuo itsellenikin energiaa ja ulkona sitä vasta tahtoisin olla, jos nopeasti katsoo ulos, voisi melkein luulla olevan kesä, eihän sinnekkään toki ole enään pitkä matka.

Ollaan nyt pitkästä aikaa doboiltu pariinkin otteeseen, tarvitsisi vain hankkia se kirja jotta sais liikkeitä monipuolistettua. Tuo on kyllä lajina sellainen, että kumpikin koira tykkää siitä ihan hirveästi. Rockyn kanssahan doboa on otettu enemmän, käytiin viime vuonna ihan dobokurssillakin ja huomaahan se, hallitsee tasapainonsa nopeammin ja paremmin. Toki Häjyllä on sitä kovaa intoa ruokaa kohtaa tuossa mukana.

Tokoilussa Häjyllä on estehyppy valmis, se ei ole kylläkään tuottanut tuolle missään vaiheessa juurikaan ongelmia. Tosin, en ole kokeillut alokas luokan tapaan rimaestettä, umpiesteen kanssa tuo tulee todella hyvin. Jäävät on ihan hyvällä mallilla, oikeastaan tuo olisi koevalmis ja kokeeseen sen ilmoitinkin, mutta ei toki iloita liikaa, ei me päästä sinne osallistumaan.
Jottei mennä liian positiiviseksi niin tottahan toki, kun koe olisi tulevana lauantaina, oli minun luovutettava paikkamme jollekin toiselle. Häjy pitää kyllä huolen siitä ettei sen tarvitse kokeisiin osallistua, jos ei korvat vaivaa niin sitten se ontuu ja ontuu ihan kunnolla. En mä voi mitenkään tietää onko se terve lauantaina jotta voisi kokeeseen osallistua. Tässä alkaa itsellä usko loppumaan, koko ajan mukamas jotain vikaa jossain. Ainoa paikka mistä se kinttuaan aristaa on anturoiden väli, toiselta puolelta, mutta siinä ei näy yhtään mitään.

Alkaa turhauttamaan itseä ihan kiitettävästi, koira olisi täysin valmis, mutta sitten sillä on joku vaiva jossain. Toiveeni kävi osittain toteen tämän koiran kohdalla, sääli vaan, että terveys tuntuu varjostavan koko ajan. Nyt eletään taas niitä hetkiä, kun tekis mieli antaa vaan olla, ei treenata, ei tehdä mitään. Turhauttaa treenata, kun ei päästä etenemään, kun koiraa vaivaa vähän väliä joku, koira itsehän olisi valmis tottistelemaan, mutta tee nyt tuollaisen kanssa jotain, kun se pomppii kolmella jalalla. Ja sitä sanotaan, että näyttelylinjaiset on sairaita, kas, kun tuo ihan puhdas näyttis tuossa ei ole kärsinyt ikinä mistään muusta kuin ihan puhtaista loukkaantumista mm. metsässä.

Ulkoasu muuttuu myös pikku hiljaa hieman keväisemmäksi tai hillitysti iloisemmaksi ja pirteämmäksi. Pahoittelen siitä mahdollisesti aiheutuvaa hetkellistä "kaaosta", banneri on väliaikainen kunnes saan paremman tehtyä.