perjantai 29. toukokuuta 2015

Yhä yhtenä

Täällä ollaan edelleen yhtenä kappaleena, blogin päivitystahdin hitaus johtuu lähinnä siitä etten ole saanut aikaiseksi raahautua koneelle. Laskettuun aikaan on enään vain vähän reilu viikko, erinäisiä jomotuksia on alkanut ilmestyä, enemmän ja vähemmän kipeitä. Toisaalta sitä jo kovin odottaa, että saa nyytin syliin, toisaalta taas kauhistuttaa ajatus siitä ettei enään kohta olla kahdestaan ja toisaalta koko asiaa ei vieläkään tajua. Siitä huolimatta, että ollaan viimeisillään raskaana, jaksan yhä touhuta, siivota kotia, ulkoilla ja treenailla koirien kanssa. Hulluksihan sitä tulisi jos joutuisi vain makaamaan. Pidemmätkin lenkit onnistuu yhä, tosin puskassa saattaa sen kerran joutua kyykkiä, mutta nehän on vain pikku vikoja.

Elämä on tällä hetkellä odottelua, yhtään ei tiedä mitä seuraava yö tuo tullessaan, lähtö voi tulla milloin vain. Onneksi oma olo on kuitenkin edelleen niin hyvä, että jaksaa ja pystyy elämään normaalia elämään ilman, että jumittautuu kotiin makaamaan. Postausideoita on päässä jonkin verran, kunhan saisi ajatukset kirjoitettua ylös. Ruokinnasta on tulossa lähiaikoina postausta, on mennyt aikalailla uusiksi ja tällä hetkellä molemmat syövät eri ruokia.

Häjyn kanssa on treenailtu aika paljon VOI ja EVL luokan liikkeitä, minun pitäisi vaan muistaa paremmin miten niissä liikkuri käskyttää, kun en itse ole hämilläni, ei koirakaan ole. Simppeliä, vai onko. Niitä liikkeitä vain tuntuu olevan kovin paljon verrattuna alempiin liikkeisiin, toki kun ekaa kertaa tosissaan tähtää ylempiin luokkiin ja niitä opettelee jo nyt valmiiksi, hankaloittaa hieman. Eiköhän ne tuosta, koira oppii kyllä kunhan minä osaan opettaa.

Todettiin myös meidän koutsin kanssa, että merkkiä ei kannata opettaa ennenkuin on AVO luokan merkin kierto takana, ihan vaan, kun tuo tarjoaa jo nyt merkkille jäämistä niin ei tee kokeessa sitä sitten. Ruutuun menee jo ihan hyvin, eikä ruudussa tarvitse olla enään ruokaa, tämän hetkisen tilanteen mukaan käskytän suoraan maahan, en ensin seisomaan. Koko liike taitaa koirallekin olla hirmu kiva, kun saa juosta. Noutokin alkaa olla voiton puolella lähtö tilanteeseen nähden, nyt tuo suostuu jo noutamaan, kapulan tosin tiputtaa varpaille, mutta en puutu siihen vielä, pääasia on, että tuo noutaa! Pitäisi alkaa tunnariakin harjoittelemaan enemmän ja useammin.

Kaukoissa istu - maahan sujuu hyvin, pysyy paikoillaan, mutta ylempiä luokkia silmällä pitäen ollaan treenailtu seisomista, istu - seiso sujuu huomattavasti paremmin, tosin apujen kanssa vielä, maahan - seiso vaihto taas tuottaa enemmän ongelmia, tahtoo liikkua eteenpäin, ei osaa/halua luopua ruuasta ja se tuo ongelmaksi eteenpäin liikkumisen. Koiran pieni epävarmuus hankaloittaa tilannetta myös jonkin verran.

Uusia lukijoitakin ilmaantunut jälleen, kivaa ja tervetuloa!

tiistai 19. toukokuuta 2015

Hierontaa, geenitutkimusta

Rocky pääsi pitkästä aikaa perjantaina hierottavaksi, viimeksi on taidettu käydä marras-, joulukuussa, tosin tuo ei ole koskaan tarvinnut kovin lyhyitä hieronta välejä ja sama saatiin todeta tälläkin kertaa, ei sitä tarvitse usein hieroa. Olin hieman pohtinut jumien mahdollisuutta, kun tuon takajalkojen askellus oli mielestäni lyhentynyt, lantiosta oli vähän jumissa, ei juuri muualta. Lantiota en oikeastaan ihmettele edes, kun Häjy juoksee aika usein suoraan Rockya päin. Antoi taas tuttuun tapaansa hieroa hyvin, välillä piti päätä nostaa, kun kuuli ääniä ja kaatosade rapisutti peltikattoa.

Siinä samalla juteltiin ruokinnasta ja tarjoutui myös antamaan ravintoneuvojan palveluita, mutta itse en koe tarpeelliseksi maksaa montaa kymppiä siitä, kun joku sanoo, että syötä tätä ja tätä, näin ja näin. Ei se ruokinta nyt ihan niin rakettitiedettä ole ja itsekin osaan hieman niitä pussin kylkiä tuijottaa. Meillähän on koirilla menossa ruokinta uusiksi, pyritään löytämään sopivammat ruuat molemmille. Ideaali tilannehan olisi jos koirat voisivat syödä samaa ruokaa, mutta fakta on se, että näillä on tällä hetkellä aivan erilaiset tarpeet, Häjyn kanssa tehdään nyt enemmän kuin Rockyn kanssa. Aiheeseen palaan kuitenkin jossain vaiheessa erillisen postauksen kanssa.
Sain tuossa vähän aikaa sitten sähköpostia koskien saksanpaimenkoirien geenitutkimusta, kyseltiin olisinko halukas osallistumaan tutkimukseen Häjyn kanssa. Ei mun tarvitse tälläisissä asioissa kahta kertaa miettiä, totta kai. Kaikki mistä voi vaan edes ihan hiukan olla apua rodun kannalta on tärkeää ja mielelläni kannan korteni kekoon. Etenkin kun on niinkin yksinkertaisesta toimeenpiteestä kyse, kuin verinäytteen antaminen. Kyseessähän on siis Hannes Lohin tutkimus, lonkkanivelen kasvuhäiriöstä. Terveyspapereita täytellesäni ihmettelin kohtaa jossa kysyttiin saako tutkimuksen tiedot luovuttaa rotujärjestellö ja kasvattajalle, kuka ei antaisi tähän lupaa? Lähinnä mietin, että miksi sitten edes osallistua jos tuloksia ei saa antaa eteenpäin, varsinkaan kasvattajalle.

Meillä koirat myös madotettiin eilen, Rocky on hieman alkanut laihtua ja iltalenkillä, lääkkeen antamisen jälkeen olikin hieman maha löysällä, sen voi siis aiheuttaa lääkkeen vaikutuksesta kuolevat madot. Jospa kyseessä olisi siis ihan vain niinkin yksinkertainen selitys laihtumiselle kuin madot. Pakko kyllä sanoa, että tuntuu ihan kuin koko koiran yleisilme olisi parantunut.

Kertokaahan onko teistä joku osallistunut koiran kanssa geenitutkimukseen tai vastaavanlaiseen?

torstai 14. toukokuuta 2015

Tokokoe 13.5

Meidän kolmas koe oli eilen ja ilma ei todellakaan ollut tokoilijoiden puolella, kaatosadetta oli luvannut, mutta onneksi edes siltä vältyttiin, tosin tuulla taisi senkin edestä. Kehät oli aikalailla tunnin myöhässä, siinä odotellessä mietin miten siltä tuulelta kuulee kehässäkään mitään, mutta kunnialla selvittiin. Onneksi on koira joka ei juuri välitä millainen ilma on, vaikka hienohelmaa hieman ällöttikin mennä märkään maaten. Vuoroa odotellessa leikittiin lelulla, tehtiin pientä pätkää seuruuta ja vähän jääviä. Lelulla palkkaus ja leikkiminen ilmeisesti toimi ja teki hyvää itse suoritusta ajatellen.

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10- Alkuun paikalla makuu oli aika kaaos, viereinen koira lähti heti alkuun moikkaamaan muita ja lopulta kolme koiraa juoksi rivistä pois, Häjy ja yksi muu pysyi paikoillaan, Häjystä kyllä näki miten sen teki mieli lähteä myös rallattelemaan muiden kanssa, mutta pysyi siitä huolimatta. Lopulta koko liike uusittiin ja oikeestaan kiva näin, pääsin palkkaamaan koiran kehuilla, kun pysyi maassa vaikka muut juoksi. Uusinnassa yksi koira juoksi pois rivistä, tuo pysyi siitä huolimatta hyvin paikoillaan vaikkei treeneissä meillä juurikaan ole tälläistä päässyt tapahtumaan.
Seuraaminen kytkettynä 9- Noniin, irtoshan sieltä sitä Häjyn tasoista seuraamista, paino jaloille kyllä välillä aika paljon, mutta piti kontaktin hyvin ja seurasi hyvässä vireessä.
Seuraaminen taluttimetta 8- Vapaana seuraaminen oli hyvin paljon samanlaista kuin hihnassakin, loppua kohti lähti vähän edistämään, ei ihan niin tiivis ollut.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7- Märkä nurmi vissiin vähän ällötti, kaksois käskystä kaks pistettä pois ja liekö otti yhden pisteen vielä pois, kun annoin aika voimakkaan käskyn, mutta piru vie me ei nollata yhtä varmimmista liikkeistä.
Luoksetulo 8-  Ei lähtenyt ekasta kutsusta, meinas kyllä muttei ollut varma, joten kaksois käsky ja siitä pari pistettä pois.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 7½- Nyt en tiedä mistä lähti pisteitä, seuruu osuudessa tuli kyllä aika paljon jaloille, mutta en tiedä rokottiko siitä sitten tosiaan noinkin paljon.
Estehyppy 9- Hyvä Häjymäinen hyppy, jäi vähän poikittain esteen taakse.
Kokonaisvaikutus 9
Tuloksena ALO1 170p 3. sija tuomari Ilkka Sten

Olen todella tyytyväinen itseeni, sain jätettyä jännityksen pois ja se näkyi heti meidän tekemisessä. Tietysti olen myös koiraan todella tyytyväinen, se pystyi pitämään itsensä kurissa vaikka paikka makuussa oli sählinkiä. Harmittaa entisestään vain lauantain koe, jos olisin saanut itseni pidettyä kurissa, enkä olisi alkanut jännittämään niin olisi ollut ihan täydet mahdollisuudet ykköstulokseen. Mutta näillä mennään, Tarkoituksena on nyt jäädä tauolle ja jatkaa viimeisen ykkösen metsästystä loppu kesästä, aletaan elelemään aikoja, kun vauva voi syntyä oikeastaan milloin vain, jotenkin itselle mukavempi, kun ei tarvitse miettiä päästäänkö osallistumaan kokeeseen vai ei. Mutta tähän on hyvä jäädä tauolle.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Olen ihastunut, en rakastunut

Kokeen jälkeen ei ihan hirveästi olla treenattu, pikku pätkää seuraamista lelupalkalla. Pikkasen tuppaa kiihtymään välillä liikaa, mutta kokeillaan nyt seuraavaassa kokeessa hetsata lelulla sopivasti juuri ennen kehään menoa. Ja minä kokeilen olla tällä kertaa jännittämättä, se sujui viimeksikin niin hyvin, kun sain jännityksen jätettyä pois. Huomenna siis kisaillaan jälleen ja ikävä kyllä varmaan jäädäänkin sitten tauolle, viikon päästä ollaan raskauden suhteen täysiaikaisia ja natiaisella on sitten lupa tulla koska vain. Varmaan mennään yli lasketunajan niin, että heilahtaa, kun kokeet jätän tauolle, mutta koen sen tällä hetkellä ihan fiksuksi. Ehditään me vielä loppu kesästä, ennen uusia sääntöjä yrittää metsästää se TK1. 

Ankarasti olen kyttäilyt huomisen säätiedotuksia, luvassa on ulkokoe ja ikävä kyllä sadetta lupailee koko päiväksi. Omaan koiraan sade ei pitäisi vaikuttaa yhtään mitenkään, mutta olisihan se ihan kiva, kun ei joutuisi itse kastumaan, ainakaan kovin pahasti. 
Poistuin mukavuusalueeltani ja latasin photoshopin koneelle, useasti aiemminkin sen tehnyt ja lyönyt hanskat tiskiin hyvinkin nopeasti, olen aina kokenut koko ohjelman hankalaksi ja vaikeaksi, mielenkiinto ei tämän myötä ole riittänyt opettelemaan sen käyttöäkään. Koska koneellamme ei ole muuta kunnollista ohjelmaa joka avaa RAW- tiedostot, annoin periksi ja päätin kokeilla photoshopia jälleen. Tällä hetkellä olen ihastunut, en rakastunut, mutta jospa se tästä.

Nöyrästi myönnän, että suurimman osan ajasta olen räpsinyt kuvat jpg muodossa yllä mainitsemasta syystä. Tänään uudella tarmolla kuvaamaan lähtiessäni räpsäsin kuvien muodoksi RAW ja  kyllä sen vaan huomaa miten ne kestää käsittelyä sata kertaa paremmin kuin jpg tiedostot, jpg:n kanssahan ongelma on, että laatu kärsii joka muokkauksesta. Nyt kuvat kestivät suuremmankin käsittelyn ilman, että laatu huononi. Huomasin myös miten kuvien jälkikäsittelyyn hurahti tuplasti sen miten ennen ja kuvia oli käsiteltävänäkin vähemmän, mutta kyllähän sen eron huomaa.

lauantai 9. toukokuuta 2015

Toinen koe takana

Toinen tokokokeemme on nyt takana, enkä oikein vieläkään tiedä mitä siitä ajattelisin. Jälkikäteen videolta katsottuna se ei ei näytä ihan kauheelta mitä jäljelle jäänyt fiilis antaa ymmärtää. ALO luokan koiria oli paljon ja arpaonni ei ollut meidän puolella, yksilösuorituksessa viimeisenä vuorossa. Liikkeet ei myöskään ollut totutussa tutussa järjestyksessä vaan alkoi toki luoksepäästävyydellä jonka jälkeen oli yksilösuoritukset ja viimeisenä paikalla makuut.

Luoksepäästävyys 10
Seuraaminen kytkettynä  - Mitä tähän sanoisi, ei kovinkaan Häjymäinen, alkuun oltiin kuin lenkillä, vähän se petras, mutta ei ollenkaan oman tasoinen suoritus.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 - Jotain hyvääkin, nappi suoritus koiralta ja taisi tuomarikin todeta ettei voi oikein muutakaan antaa kuin kymppi. Tosin liikkeistä tämä onkin yksi varmimpia.
Luoksetulo 8½ - En taas tiedä mitä tuo ajatteli, kivalla vauhdilla tuli, mutta mistä se keksi ohi juosta, ei ole tuotakaan ennen treeneissä tehnyt.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 0 - Jep jep, mun jännittäminen ilmeisesti näkyy tässäkin liikkeessä, tämän pitäisi olla yksi vahvimpia myös, eikä tuo ole koskaan ikinä treeneissä tarjonnut seisomiseen istumista.
Seuraaminen taluttimetta 7½ - Mitä tähänkin sanoisi, juoksuosuudet koira teki tosi hyvin, pysähdyksissä taas aivopieruja eikä muka ymmärtänyt yhtään mitä siinä kuuluu tehdä. Tosin tässä huomaa miten mun jännittäminen paineisti koiraa, se oli hämillään eikä varmaan senkään takia kyennyt toimimaan ihan niin kuin pitäisi.
Estehyppy 10 - Tyypillinen hyvä ja varma suoritus Häjyltä
Paikalla makaaminen 7 - En käsitä ja meinasi hermo pettää katsellessa tuon touhua. Se pysyi maassa kyllä, mutta ai että miten ihana haju siitä ilmeisesti löytyi, piti sen verran haistella, että kääntyi kylki ohjaajia kohti, mutta makasi siinä ihan ok. Sitten vissiin aisti mun turhautumisen ja vaati sivulle nousuun kaksoiskäskyn.
Tuloksena ALO2 146,5p tuomarina Jari Salokanto

Täytyy sanoa, että tuomarilla oli mielestäni tosi tiukkalinja, avoimessa luokassa ei nähty yhtäkään ykköstulosta ja kakkostuloksiakin vain pari. Alokasluokassa tuli ykköstuloksia muutama ja ihan ansaitusti, hienoja suorituksia. Olen yrittänyt pohtia tätä koetta, mitä siinä tapahtui ja uskon, että siinä tapahtui minun jännittäminen, olin ihan rento enkä jännittänyt yhtään, kunnes astuin kehään, hyvä jos henkeä sain. En tiedä johtuiko se sitten siitä, kun olin 16 koirakkoa katsonut, sekä niitä avoimenluokan koiria ja kun vihdoin ja viimein tuli se oma vuoro, jännitys pääsi valtaan, ajatuksena ihan jo siksi, että meidän ensimäistä koetta en jännittänyt yhtään. Tosin tällä kertaa saatiin myös suorituksesta videomateriaalia, kiitos siitä Hennalle, totesinkin siinä puhelinta ojentaessa, että menee varmaan suoritus perseelleen nyt kun se kuvataan. Noh, TK1 ei saatu tämän kuun aikana, yksi koepaikka meillä vielä on, mutta en varmaan uskalla enään alkaa ilmoittamaan loppukuun kokeisiin, tosin nyt mennään varmaan lasketunajan ohi niin, että heilahtaa, mutta jos loppukesästä vielä koittaisi, ennen uusia sääntöjä.

Ehkä kokeesta jäänyt huono fiilis ja kiukku johtui ihan täysin omasta mielentilasta, siitä jännityksestä joka yht'äkkiä valtasi ja se aiheutti taas koiran paineistumista joka aiheutti suorituksen tason laskemista ja se taas aiheutti mulle turhautumista. Kuitenkin loppujen lopuksi pisteet on ihan ok, lukuunottamatta tuota yhtä nollaa tuolla ja ei se meno nyt ihan niin kamalalta näytä miltä itsestä hetkellisesti tuntui. Kuonot pystyyn ja kohti uutta koetta.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Välineurheilua

Treenamisesta kovin innustuneena ja ylemmät luokat silmissä tilasin metallikapulan sekä merkkikartion, parissa päivässä ne olikin postissa ja vesisadetta uhmaten piti heti ottaa käyttöön. Merkkiä Häjyn kanssa ei olla taidettu kuin ohjatuissa treenata kerran pari, metallin kanssa taas on koira saanut jo aiemmin vähän tuntumaa eikä se ole missään vaiheessa vierastanut metallia suussa, kapula on pitänyt jo kauan hankkia kotiinkin asti, mutta vasta nyt sain aikaiseksi moisen hankkia. On tämä koiraharrastus vaan aikamoista väline urheilua. Kartioita täytyisi ainakin neljä vielä hankkia, ruudun jokaisen kulmaan, toistaiseksi ollaan pärjätty ilman.

Lauantaina olisi tarkoitus tokokokeilla taas, on tämä uskomatonta, ei jännitä taas yhtään, Rockyn kanssa olisi jo pasmat ihan sekaisin. Pidetään peukkuja, että koira tottelee yhtä hyvin ja kuuntelee jäävät just eikä melkein. Maahan ja seiso jäävät se tällä hetkellä kuuntelee hyvin, istumisen kanssa se tuppaa arpomaan seisomisen ja maahan menon välillä. Pari toistoa varmisteltiin hyppyä, että sinne esteen taakse kuuluu jäädä seisomaan, ei istumaan.

Seuraamista hiottiin lenkillä, poikittamisesta ja jaloille painamisesta tuli välittömästi palaute. Tuon herkkyys on tavallaan kiva juttu, sille menee tälläisissä asioissa monesti kerrasta perille. Jäävissä huomasinkin, ettei se painanut tai poikittanut. Muuten se tekeekin hyvässä vireessä ja mä tykkään, kun tota ei tarvitse kummemmin sytytellä, se tekee ja jaksaa tehdä, vaikka vire pääsis laskemaan, se nousee ilman kummempia sytyttelemisiä.

Metallikapulan pito siis sujuu hyvin, ei mälvää ei räi ja käskyn saatua ottaa kapulan kädestä heti. Nyt onnistui kerrasta kapulan ottaminen maastakin, ilmeisesti viime kertainen tahkominen meni perille. Häjyssä on toki se, että jos se ei ole ihan varma mitä siltä vaaditaan, se alkaa paineistumaan ja tarpeeksi paineistuttuaan se ei toimi enään.

Huomenna alkaakin taas pienen tauon jälkeen ohjatut treenit, kivaa päästä taas edes sen kerran viikkoon valvovan silmän alle treenailemaan. Miten usein te käytte ohjatuissa treeneissä vai käyttekö ollenkaan? Pitäkäähän peukkuja meille lauantain kokeeseen! Ja tervetuloa uusille lukijoille, teitä on jo 140, vau!


sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Videota

Treenimotivaatio alkaa olemaan aika korkeella, osa syynä ilmat, osa syynä taas ajatukset tulevaisuudesta ja suunnitelmat tokorintamalla. Olen pähkäillyt oman pääni sisällä miten tässä edetään ylemmissä luokissa, tahkotaanko koulutustunnuksia vai yhtä ykköstä ja siirtoa seuraavaan luokkaan. Olen lueskellut uusia sääntöjä, opiskellut korkeempien luokkien liikkeitä ja ruvennut ottamaan niitä mukaan treeneihin, yritän ehtiä luomaan jonkinlaista pohjaa ylempien luokkien liikkeisiin ennen vauvan syntymää.

Seuraamisessa ollaan tehty paljon käännöksiä, sivuttain liikkumista ja peruuttamista. Peruuttaminen sujuu koko ajan parammin ja pakko se vaan on sanoa, että olen tyytyväinne koutsin ruoskintaan pentuajoilta, kun käski paneutua myös siihen koiran takapään käyttöön. On ollut valtavasti apua peruuttamisessa. Joskin nyt on ongelmaksi tullut taas poikittaminen ja edistäminen, videolla sen huomasin miten pahasti se tuleekin kintuille, täytyy alkaa puuttumaan ihan kunnolla tähän jotta saadaan seuraaminen suoristettua.

Ruudun kanssa ollaan alkutekijöissä ja matka on vain pari metriä, mutta teki tuo tänään yhden ihan loistavan toiston, Vahvistellaan nyt sitä ruutuun menimistä ja lisäillään pikku hiljaa matkaa. Pala kerrallaan. Merkin kiertämisenkin tuo alkaa pikku hiljaa tajuamaan, ei tarvii ihan niin paljon apuja enään. Nämäkin piti videolle saada, mutta jostain syystä ei lähtenyt nauhottamaan ollenkaan.

Noudon kanssa meinasin taas turhautua, Häjy ottaa kapulan kädestä hyvin, pitää sitä kunnes annan irti käskyn, mutta maasta ei muka tarvii nostaa ollenkaan vaan voi mennä vallan hyvin siihen kapulan viereen maaten. Tuntuu, että tuo yrittää pelleillä ihan täysin mun kanssa tässä asiassa, varmaan näyttäis mulle keskaria jos osaisi. Yritin kerätä itseni ja olla antamatta ainakaan periksi tuon pelleilylle. Pidin kapulasta kiinni, mutta laskin sen melkein maahan ja käskin koiraa ottamaan sen, no ottihan se, ilman ongelmia, toistin saman, mutta laskin kapulan maahan samalla, kun pidin siitä, no se otti sen taas. Ai miten niin se pelleillee? Saatiin sitten parit toistot tehtyä niin, että koira suostui ottamaan kapulan maasta ilman, että minä olen kapulassa kiinni, jospa se tästä nyt lähtisi etenemään. Eiköhän tuokin koira vielä noutamaan saada, mikähän ihme siinä on, että noudon kanssa saa aina tapella, enemmän tai vähemmän.

Koko treenit piti saada videolle, mutta teknisten ongelmien vuoksi ei ole nyt kuin seuraamisesta. Yksi pätkä videota katosi johonkin ja ruutu, nouto sekä merkin kiertämistä kamera ei alkanut edes nauhoittamaan. Yritetään ensi kerralla uudestaan.