torstai 25. kesäkuuta 2015

Hän on täällä

Blogi on ollut tovin hiljainen, pahoittelut siitä. En ole blogia unohtanut enkä ajatellut pitäväni mitään taukoja. Palaan myöhemmin asiaan paremmin, tulin vain ilmoittamaan, että sunnuntai iltana meille syntyi vihdoin pieni tyttö.


sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Koirapolulla

Täällä yhä odotellaan natiaisen saapumista maailmaa, sekavin tuntein. Toisaalta sitä jo kovin odottaa, mutta omaan päähän on alkanut hiipua pientä pelkoakin, sitä alkaa ymmärtää, että elämä muuttuu, meitä ei ole kohta kaksi vaan kolme. Normaaleita fiiliksiä, moni sanoo ja varmaan jokainen käy näitä läpi. Onneksi itsellä on rinnalla mies ja laaja tukiverkosto muutenkin, saa myös sitä omaa aikaa ja aikaa harrastaa edelleen koirien kanssa.

Ilmat vaihtelee, välillä on todella kaunista ja lämmintä, tuulista, kun taas välillä vettä tulee saavista kaatamalla, on synkkää ja harmaata. Mitään järisyttäviä helteitä ei ole ollut, välillä uskoisi, että kesää eletään jo. Koska oma olo ja jaksaminen on edelleen hyvä, okei on niitä huonojakin päivä, ehdotin joskos lähdettäisiin lenkille välillä johonkin muualle kuin tähän kotikulmille tallustamaan samaa reittiä jälleen. Ehdotukseksi sain koirapolun ja sehän passasi oikein hyvin, tekee hyvää noille maalaisjuntahtaneille piskeillekin käydä välillä ihmisten ilmoilla, täällä kun ei näy muutakuin samat naamat ja koirat, jos niitäkään. Siinä metsäistä polkua tai tietä kävellessä mietin, että Rockyn lenkkeilystä oikeasti ihmisten ilmoilla on aivan liian kauan aikaa, yhteislenkeillä kävin Häjyn kanssa sen tullessa jotta se sosiaalistuu ja osaa olla vieraidenkin koirien kanssa, siinä samalla unohtui, että Rockyakin olisi yhä hyvä kuskata muuallakin. Osin ehkä siksikin, kun Häjy on niin paljon helpompi muiden koirien kanssa.
Alku lenkki saatiin kävellä aika hissukseen, ei tullut kuin pari pyöräilijää ja juoksijaa ohi, ensimäiset koirat kohdattiin vähän ennen mutkaa, kun juoksivat vapaana ja suoraan luokse, mies ehti Rockyn kanssa lähteä takaisin päin, itse tunnistin irti olleet koirat, tai toisen niistä ja jäin Häjyn kanssa ottamaan vastaan jottei Rockyn luokse juoksisi. Toinen koirista jäi onneksi siihen Häjyn kanssa, toinen taas ei oikein ollut varma mihin menisi, huomasin sen ottaneen Rockyyn katseen ja oli sinne lähdössä, mutta ehdin nappaamaan pannasta kiinni, tiesin, tämän koiran ja tiesin, että Rockyn luokse ei ole pare päästä, tappelu tulee. Yllätyin siitä miten lunkisti Rocky otti tilanteen, se kiihtyi oikeastaan vasta sitten, kun nämä koirat olivat jo jatkaneet matkaa. Häjy on onneksi kiltti ja tulee aivan kaikkien kanssa toimeen niin voitiin jäädä ottamaan irtokoiria "vastaan", Rocky ei voi sietää vieraita uroksia saatika, että vieras koira juoksee iholle, näistäkin koirista uros tuli muristen, mutta on treenikaveri niin tiesin ettei siinä tapahdu mitään, Häjy on sille tuttu ja toisin päin sekä koira on mulle tuttu.

Rockysta on tullut hieman äkäinen mun raskauden myötä ja etenkin kotikulmilla se kiihtyy normaalia enemmän naapurin koirista, tuo on tosin ollut aina sellainen, että muualla ohitettavat koirat on jollain tapaa ookoo, mutta kotikulmilla ei. Varmaan siinä puolen välin tienoilla tuli parit pikkukoirat, valkoiset, ei voi sietää niitä ei, mutta koira kesti tilanteen ihan hyvin, heti perään tuli lapukka joka meni hyvinkin lunkisti ohi, hieman tuo alkoi nostamaan kierroksia niin istutin hieman sivuun, yhden murahduksen taisi päästää, mutta lopetti kiellosta. Loppu lenkki saatiinkin jatkaa keskenämme. Sport Trackerin mukaan matkaa kertyi juuri himpun alle neljä kilometriä ja oma fiilis lenkin jälkeen oli kyllä aivan mahtava. Erityisen tyytyväinen oleen Rockyyn ja miten se pystyi hillitsemään tunteensa irtokoirien tullessa ja parin muun koiran ohituksessa. Ja olen kyllä vähän itseenikin tyytyväinne, viimeisilläni raskaana, LA tiistaina ja niin minäkin vaan jaksoin lyllertää tuon ihan hyvin.

Ehdottomasti täytyy ottaa tavaksi ja alkaa käymään jatkossa taas enemmän muuallakin lenkkeilemässä, saa koirat ja itse vaihtelua lenkkimaastoihin ja näkevät nuokin välillä muita. Etenkin, kun tuo yhteislenkki porukka on hiljentynyt aivan hirvittävästi ja lenkkejä ei ole tullut kimpassa tehtyä aikoihin, eikä niillä lenkeillä kyllä tullut otettua ikinä mukaan kuin yksi koira, mukava käydä välillä tuon miehen kanssa yhdessä ja saa molemmat koiratkin mukaan.

Miten usein te ulkoilette ihmisten ilmoilla?