maanantai 31. elokuuta 2015

Pitkästä aikaa videota

Treenit etenee ja Häjy kehittyy sekä oppii uutta. Ruutu alkaa hahmottumaan ja merkin kiertäminen sujuu jo vähemmillä avuilla. Koutsi jo kysyi olenko kokeita katsonut, olen ja en. Tähtäimessä olisi loppu vuoden aikana päästä korkkaamaan avoin luokka uusin säännöin. Ihan hirveesti sinne ei ole enään matkaa ja kun nuo pikku jutut saa hiottua varmemmiksi niin eiköhän sitä ilmoa lähde menemään. Syyskuu olisi tarkoitus pitää treenien osalta kunnon teho kuuna, kun tuo mies on isyyslomalla niin aikaa on paremmin. Erityisen ylpeä olen siitä, että panostin tuon pentuaikana kunnolla takapään käyttöön ja sen treenaamiseen. Peruuttaen seuraamisessa siitä on hurjasti apua, kun koira hallitsee takajalkojaan, Rockyn kanssa tätä en älynnyt treenata ja kyllähän sen huomaa. Välillä tuntuu, että Häjy seuraa paremmin peruuttaen, eikö kokeissa saisi seuraamiset suorittaa vallan peruuttaen? Heh. 

Ja onhan se pakko myöntää, kisa kentät kutkuttaa jo aivan hirveästi. Rockyn kanssa olisi kiva vuoden sisään päästä kokeilemaan Rally-toko kokeita, mun täytyy itse vain oppia säännöt, lajina se on kuitenkin aika erilainen kuin toko, tälläiselle tosikolle varsinkin. Rockyn tekeminenkin on saanut ihan uudenlaista buustia, ehkä osa syynä on se, kun ei tehdä enään niin vakavalla asenteella mitä vaikkapa vielä vuosi sitten. Vaikka näillä kahdella koiralla on eroa kuin yöllä ja päivällä, molempien kanssa harrastamisessa on kivat puolensa. Ja onhan nuo, siinä missä Häjyä voi pitää hihnassa pikkurillillä tai vapaana, tietää, että se on paikoillaan ja jos elettäkään tekee kaveria moikkaamaan, hyvin pieni kielto riittää ja se ymmärtää, kun taas Rockyn kanssa saa olla silmät selässäkin. Se ei siedä vieraita koiria iholla ja ilmoittaa välittömästi murinalla jos joku tulee liian lähelle. Enkä mä vaadikkaan, että pitäisi tulla kaikkien kanssa toimeen, kunhan oman lauman kanssa osaa sovussa olla. Ja täytyy kyllä myöntää, että en eläissäni ole nähnyt toista samanlaista koiraa kuin Häjy, se tulee aivan kaikkien kanssa toimeen, ihan sama minkä kokoinen, näköinen ja sukupuolinen, kaveria ollaan. Toisaalta, onhan se kiva, sen kanssa meneminen on niin huoletonta ja paljon rennompaa. 

Ps. Olemme ehdolla lemmikkiblogit sivulle syyskuun tähtiblogiksi, äänestys tapahtuu poikeuksena instagramissa, joten jos sinulta löytyy insta tili ja haluat tukea meitä antamalla äänesi, käy lemmikkiblogin instagram tilillä kommentoimassa meidän kuvaa. Luuhullut kiittää ja kumartaa. Äänestemään pääset tästä linkistä. 

Info

Ulkoasu muuttuu pikku hiljaa, joten pahoittelen hetkellisiä häiriöitä ja ulkoasun mahdollista sekavuutta!

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Ohi alkaa olee

Niin se vaan alkaa kääntymään kesä syksyksi pikku hiljaa, illat ja aamut pimenee. Toisaalta odotan innolla, toisaalta en. Pimeästä en liiemmin pidä ulkoilun merkeissä, varsinkaan täällä "maalla" jossa katulamput on aivan onnettomat ja kun koskaan ei tiedä mihin eläimeen törmäät. Rocky kuvittelee näkevänsä välillä ties mitä ja oma syke nousee entisestään. Mutta toisaalta, syksyn värit on aivan mahtavat ja metsässäkin uskaltaa koiria pitää irti ilman, että täytyy pelätä niiden joutuvan käärmeen kohteeksi. Motivaatiota treenamiseen se syö jonkin verran, kun illat pimenee niin nopeasti ja tietää, että useanpäivän sateet rantautuu varmasti myös. Samalla puhkun intoa tulevaa syksyä kohti, Aada kasvaa ja kehittyy tulevien kuukausien aikana hurjasti. Mutta ehdottomasti parasta syksyssä on pimeät illat (unohdetaan se lenkkeily), kynttilät ja villasukat.
Tuleva kuukausi tulee helpottamaan sen hetken ajaksi mun koiraharrastusta mieheni jäädessä kuukauden isyyslomalle. Pystyn antamamaan enemmän aikaa koirille, metsälenkeille ja treenamiselle. Jospa antaisi kameran laulaa hieman enemmän mitä viime aikoina ja samalla ajattelin ottaa tehobuustin blogille, kun siihenkin tulee olemaan enemmän aikaa. Ulkoasua olisi tarkoitus päivitellä, onhan tämä ollutkin jo pitkän tovin. Tosin, olen ensimäistä kertaa ollut todella tyytyväinen banneriin, enkä ole siihen kyllästynyt. Koska blogi on ollut hieman taka-alalla viime aikoina, haluan toteuttaa teidän toiveita. Eli jos on jotain postaustoiveita niin mielelläni teen.

Rockyn kanssa oli tänään viimeinen dobotunti, surkeesti täytyisi uusi pallo hankkia kotiin. Ihan uskomatonta miten paljon koira voi siitä pitää ja miten väsyneeksi se tulee. Samalla saisi Häjynkin lihaksistoa treenailtua lisää, sekin siitä tykkää hirmuisesti. Tokoiltukin ollaan jonkin verran, Häjyn kanssa enemmän, ruutua täytyy hinkata vielä jotta siitä tulee varmempi. Jäävät sujuu yleensä ihan ok, harvoin, mutta joskus tekee väärän, mutta useinmiten kuuntelee kunnolla ja tekee juuri pyydetyn. Paikalla istumista pitää vahvistaa enemmän, jonkin aikaa se istuu ihan rauhassa, kunnes valahtaa alas, mutta eipä tuo kovin suuren työn takana tule olemaan. Eniten harmaita hiuksia tuottaa merkin kiertäminen, pienen koiran on hirveän vaikea ymmärtää, että se tosiaan pitää kiertää, ei pysähtyä merkille. Bh-kokeita olen katsonut, mutta ei oikein sopivaa löydy, viimeistään ensi vuonna osallistutaan, kyllä tuon koiran tottis pitäisi olla sellainen, että siitä selviää, kaupunkiosuus tuolla nyt menee ihan leikiten.

 Odotatteko te jo syksyä? Mistä te siinä tykkäätte?

maanantai 17. elokuuta 2015

Mitä tänään syötäisiin?

Olen jonkin aikaa maininnut, että tulossa on ruokintapostausta, moisen olen joskus ennenkin tehnyt, mutta siinä ei taida olla mitään samaa tämän hetkiseen ruokintaan. Meillä on etitty ja mietitty, koitettu ja todettu huonoksi. Ihanne tilannehan olisi se, että molemmat koirat voisivat syödä samaa ruokaa. Ongelmana on ollut lähinnä Rocky, se laihtui, turkki muuttui huonoksi ja koiran yleis olemus jo pelkästään oli väsynyt, laiska. Osa syynä oli varmasti mun raskaus, koska pelkästään vauvan syntymä sai koiraa piristymään huomattavasti.

Tässä välissä kokeilin Taste Of Wildia, mutta se hinta on niin suolainen ettei tohdi syöttää, asia erikseen jos muuta sopivaa ei löytyisi. Hau Haun extra energysta tulleet kutinat loppui kuin seinään, tähän siirryttyä. Mitään muuta moitittavaa en oikein löydä kuin hinta ja se, että tämäkään ei imeytynyt aivan toivotulla tavalla. Sama homma Joseran kanssa, ei jää kiinni niin ei jää, suoraan läpi ei kuitenkaan kumpikaan ruuista tullut. Olisin saanut antaa vain järkyttävät määrät ruokaa jotta Rockya olisi saanut lihomaan. Vaikka Rocky on saanut jonkin aikaa huilata työnteosta, sille ei riitä jos rasvaprosentti ruuasta jää tietyn alle.

Käytin lukuisia tunteja selaillen internetin ihmeellistä maailmaa, tutkimalla, lukemalla muiden mielipiteitä, kokemuksia. Lopulta löysin ja päädyin Valio Puriste Extra Energy ruokaan, puriste ominaisuuden takia lupailtiin, että imeytyy paremmin. Sen väittämän allekirjoitan, Rocky ehti syömään ruokaa alle viikon, kun eron alkoi huomata, siihen todella jäi jotain kiinni. Häjy syö osin Joseraa loppuun ja osin puristetta, molemmilla on turkit todella hyvässä kunnossa ja Rockysta varsinkin sen huomaa, turkki kiiltää ja se on samettisen pehmeä. Puriste ominaisuuden vuoksi ruoka määrää sai hieman pienentää totutusta.
Hieman haastavaa tässä on, kun ei taida meidän paikkakunnalta mistään liikkeestä tätä saada joten joudun tilaamaan netistä. Helppoahan se on, kunhan osaa ennakoida tilaushetken. Tosin, ruuat tulee parissa päivässä kotiovelle. Ja tässä ei hintakaan päätä huimaa ja plussana 15kg säkki. Vaikka se rasvaprosentti on sen 16, mikä ei normaalisti Rockylle riitä, ei ole pelkoa tämän kanssa, puristemuodon takia se voi olla hieman pienempi ja silti extra energy vaikka jossain tavallisessa energy ruuassa olisi enemmän rasvaprosentteja. Tietysti ruuassa tuijotan muutakin kuin sitä rasvaa.

Sen lisäksi teen välillä, jaksamisen, muistamisen ja ehtimisen mukaan koiralle puuroa jossa on lihaa. Tällöin toisen ruuan saa aamulla ja toisen illalla. Välillä saavat meidän ruuan tähteitä tai jos syödään kanaa jossa on nahat, niin koirille rääpitään ne kanannahat. Toisinaan saavat kananmunaa kuorineen, nutrolin iho & turkkia, rypsiöljyä. Milloin mitäkin. Erilaisia luita saavat välillä ja kotona on putkiluun pätkiä milloin missäkin, (huomaat, kun potkaset varpaasi niihin), pitämässä hampaita kunnossa.

Valioon siirryttyä Rockyssa huomaa muutosta muutenkin kuin ulkonäöllisesti, se on iloisempi, pirteämpi ja leikkisämpi, tietysti täytyy muistaa, että kaikki ei ole ollut edellisestä ruuasta johtuvaa. Nyt kuitenkin huomaan taas, että koirani jaksaa paremmin ja ennen kaikkea, voi hyvin.


maanantai 10. elokuuta 2015

Ollaan me täällä

Blogin päivittäminen on jäänyt luvattoman vähäiseksi viime aikoina, osa syynä on vauva joka pitää kiireisenä ja osa syynä kuvien puute. En ole, enkä tule kirjoittamaan kuvattomia postauksia, eihän sellaisia jaksa eikä viitsi kukaan lukea. Itse ainakaan en ja en silloin julkaise oman blogin puolella mitään mitä en itsekään jaksaisi lukea. Ei me silti ihan toimettomana olla oltu.

Treenailtu ollaan enemmän ja vähemmän, ohjatuissa on käyty ja Rockyn kanssa aloitin pitkästä aikaan doboilun. Tässä kun yrittää hieman itseä saada taas kuntoon niin mikäs sen parempaa, kun sitä voi tehdä koirankin kanssa ja molemmat nauttii. Doboilu on rankkaa niin itselle kuin koirallekin, Rocky oli tunnin jälkeen ihan väsynyt ja viimeisissä liikkeisä alkoi jo keskittyminen rakoilemaan, kun ei vaan jaksanut enään kunnolla ja kyllähän siinä itsellekin hiki tuli. Kotona ei harmikseen päästä enään doboilemaan, kun pallo vain tyhjeni, kai siinä jossain joku reikä on ja en vain ymmärrä mistä se on tullut. Täytyy katsoa jos jossain vaiheessa ostaisi uuden pallon.

Häjyn kanssa on treenailtu evl:n, voittajan ja avoimen luokan liikkeitä. Merkin kiertäminen tuntuu pienelle paimenelle kovin haastavalta, kun junnun mielestä siihen pitää pysähtyä. Juu juu, pitää, mutta vasta myöhemmin, nyt pitäis kiertää. Ruutu alkaa hahmottumaan koiralle jo vähän paremmin eikä tartte hirveesti apuja, välillä tosin juoksee sivuun ja jää seisomaan tässä on hyvä, eikö - ilmeellä.
Nouto sujuu ihan kivasti, menee hyvällä vauhdilla, palautusta pitää hieman treenata jottei räkäse varpaille heti, kun on tullut eteen. Tosin koitetaan oppia tulemaan suoraan sivulle, kun ei tosta nyt sitä pk- koiraa saanut niin ei oo mikään pakko eteen palauttaa. Ohjattua noutoa on harjoiteltu, samoin sitä evl:n typerää noutoa jossa on kaksi estettä ja niiden molempien takana kapulat ja merkki jonne koira pitää lähettää, pysäyttää ja jompi kumpi kapuloista noutaa ja hypätä esteen yli.

Eilen uskaltauduin ekaa kertaa tänä kesänä metsälle lenkille, tosin koirat pysyi kiinni ja metsätieltä ei poikettu. Pelkään kuollakseni käärmeitä ja kun tiedän niitä tuolla olevan, en ota riskiä, että noita kyy nappasee, kun juoksevat pitkin poikin, vaikka ne aika hyvin tiellä pysyy, kun käskee, mutta silti. Olen ehkä vähän neuroottinenkin noiden käärmeiden suhteen, mutta niin paljon on kyitä nähty metsässä lenkkeillessä, etten kesäisin uskalla hirveästi rämpiä pitkin metsiä, kun pelästyn jokaista puskan heilahdusta ja lähes heinäsirkkojen sirkutuksen alkamista ja kyttään kaikkia vähänkin sen näköisiä paikkoja hyvin tarkasti jossa voisi käärmeitä lymytä. Enkä halua alkaa kantaa yli 30kg koiraa autolle ties kuinka monen kilometrin päästä jos kyy pääsisi puremaan. On tuo silti mukavaa vaihtelua koirille vaikkei saakkaan vapaana rymytä, syksyllä ja talvella taas sitten kesänkin edestä.


lauantai 1. elokuuta 2015

Rally-Tokoilua

Vihdoin mulla on aikaa tulla tännekin puolelle päivittelemään kuulumisia. Yllättävän paljon tuo pikkuneiti vie aikaa vaikka se paljon vielä nukkuukin, mutta kotityöt menee edelle ja monta kertaa, kun olet juuri istahtanut koneelle alas, on tyttö siinä vaiheessa alkanut heräilemään.

Rockyn kanssa on tutustuttu rally-tokoilun maailmaan ja kyllä se vaan vaikuttaa juuri sopivalta lajivalinnalta Rockylle. Se tykkää ja sille tekee hyvää, kun sitä saa kehua ja tsempata siinä kokoajan. Tosin, itsekin sanoin, että mulle varmaan suurin ongelma kokeessa tulee olemaan siinä, että sitä tosiaan saa siellä kehua ja tsempata, tokokokeessa, kun se oma turpa täytyy olla kiinni kaikkien liikkeiden suoritusten aikana jos ei halua liikettä nollille. Uskoisin myös, että tästä syystä en jännitäkkään rally kokeessa Rockyn kanssa yhtä paljon, mitä itse tokokokeissa.

Mullehan meidän kouluttaja sanoikin, että Rockylla ei oo liikkeiden kanssa ongelmaa, mun täytyy vaan oppia säännöt. Ja kyllähän se on huomasikin, Rockylla on tokoilun takia niin hyvä pohja jo tuohon rallyyn, että aika nopeastikin voidaan päästä koekentille ja sinnehän me tähdätään. Ei tässä nyt vielä kuusi vuotiasta koiraa halua eläkkeelle jättää, kun sillä pää ja vointi pelaa kuin pennulla. Rockysta myös huomannut miten se tykkää, kun saa taas tehdä juttuja mun kanssa kahdestaan eikä niin, että siinä on aina Häjy mukana, miten sitä itse onkaan unohtanut sen tärkeyden, että täytyy  molempien kanssa tehdä välillä jotain yksinkin. Taas sen huomasi myös miten erilaisia nuo on muiden koirien kanssa, siinä missä Häjyä voi uskaltaa pitää irti ja käskyn alla, saa Rockyn kanssa ollat silmät selässäkin ja lukea jokaista elettä kunnolla ettei pääse pörisemään.

Aika helpolta tuo Rally-Tokon alokas luokka vaikuttaa ja katsotaan jos vielä tän vuoden puolella rohkenittais kokeessa käydä katsomassa, suurimmat virheet siinäkin taitaa tehdä ohjaaja eikä koira. Ennen sitä kuitenkin yrittää löytää sopiva koe ja käydä ihan vain katsomassa miltä se näyttää paikan päällä ja  oppimassa sitäkin kautta lisää lajista. Rataantutustuminen on kiva, vähän tulee mieleen hevospuoli ja estekisat, siellähän aina on myös rataantutustuminen. Pakko se on sanoa, että toisaalta hyvin paljon tokomainen, mutta toisaalta aivan erilainen. Tosi kivalta lajilta vaikuttaa ja tollaselle pienelle vireongelmaiselle hyvä, ei tarvii miettiä, että se joko seuraa tai ei seuraa, kun sitä saa kannustaa.

Nyt vielä kyltit tehdä itselle kotiin niin pääsisi tekemään rataa kotiinkin ja treenaamaan näin ollen paremmin itse ratasuoristuksia.
Häjyn treeneistä sitten seuraavassa postauksessa.