torstai 24. syyskuuta 2015

Merkin kiertäminen


Nose workin ohjatut loppui, harmi ettei päästy osallistumaan jokaiselle kerralle. Kotona harjoittelu tuotti tulosta, Rocky löysi hienosti seitsemän tötterön rivistä sen jonka alle oli hajupurkki piiloitettu. Selvästi ymmärsi mitä siltä halutaan, ensimäisellä kerralla etsinnässä nuuhkutteli enemmän muita hajuja matosta. Kotona jatketaan ja harjoitellaan. Jos tulee mahdollisuus niin osallistutaan varmasti kurssille vielä uudemmankin kerran. 

Häjyn merkin kiertäminen alkaa jollain tapaa sujumaan, tosin ei sujuisi varmaan vieläkään jos ei oltaisi muutettu opetus tapaa. Yritettiin houkuttelemalla, mutta ongelmaksi siinä tulee ja tuli se, että siinä koira on passiivinen ja minä aktiivinen. Ja tämä tapa ei selvästikään meillä toiminut. Treeniherkku sinne merkin taakse ja käsky, sen jälkeen auttaa hieman koiraa jotta se kiertää sen merkin eikä käänny ympäri. Tämä on alkanut tuottamaan tulosta. Meillä tämä liike on osoittautunut tällä hetkellä haastavimmaksi, Häjy on hirmuisen herkkä ja niin herkkä verrattuna Rockyyn, että pienikin paineistuminen ja epävarmuus siitä mitä tehdään tai miten tehdään, tekee sen tekemisestä huomattavasti haastavampaa. Jos se ei ole varma, tekeminen on sen näköistä. Mikäli ehtii paineistumaan liikaa tai se epävarmuus tulee liikaa pintaan, se ei pysty enään tekemään vaan yrittää tarjota jotain muuta tai ääri tapauksessa täytyy se lukko avata koiralta, auttaa paljon ja pitää megabileet sen jälkeen. Luo minulle välillä haasteita muistaa ettei Häjyä tarvitse komentaa yhtä napaksti kuin Rockya. 

Eihän tuo ihan tyypillinen, saatika ihanteellinen rotunsa edustaja ole, mutta kun se tasainen keskitie löytyy joka treeniin, se tekee 110% eikä meinaa. Välillä tuntuu, että tuo koira yrittää viilata linssiin, mutta usein sitä havahtuu, että ehkä kuitenkin yritän vaatia siltä liikaa tehtävissä joista se ei ole varma. Vaatii multa enemmän tukea mitä Rocky, kai siihen joskus oppii ja muistaa. Elänyt kuitenkin pitkään aivan eri tyyppisen koiran kanssa, pitää muistaa, että nuo on kuin yö ja päivä, toinen "kestää" enemmän. 


torstai 17. syyskuuta 2015

Nose Work

Me päästiin vihdoin keskiviikkona osallistumaan Rockyn kanssa ensimmäiselle Nose Work tunnille, pari kertaa on jo ollut, mutta ekalla kerralla me oltiin Tallinnassa ja toiselle ei muuten päästy. Mitä Nose Work sitten on? Siinä etsitään määrättyjä hajuja eri ympäristöissä. Laji on kehitetty koirille vuonna 2008 USA:ssa ja se on siellä on jo suosiotaan kasvattanut kilpailulaji. Lajina se sopii kaikille, koira voi olla vaikka sokea ja sitä voi harrastaa ryhmässä tai yksin. Hajuina käytetään eukalyptystä, laakerinlehteä ja laventelia. Eteriisiä öljyjä ei suositella niiden voimakkaan hajun vuoksi. Ensimmäisessä luokassa käytetään eukalyptystä, toisessa luokassa eukalyptystä ja laakerinlehteä, kolmannessa luokassa on sitten nuo kaikki, eukalyptys, laakerinlehti ja laventeli. Etsintää on sisätilaetsintä, ulkoetsinsä, laatikkoetsintä sekä ajoneuvoetsintä.

Tuli todettua, että tämä todella on hyvää aktivointia koiralle, Rocky ainakin oli tunnin jälkeen ihan väsynyt. Eniten yllätyin siitä miten haastavaa se loppujen lopuksi koiralle oli. Rocky tykkäsi ilmaista hajustetun ja hasjusteettoman purkin väliltä sen jossa ei ollut hajua, en tiedä ottiko se haju sitten toisen nenään sen verran vai mikä, mutta harjoitusta harjoitusta. Kotiin ostin eukalyptystä jotta päästään harjoittelemaan muutenkin kuin kurssilla ja pääsen Häjyllekkin opettamaan. Hyvää aktivointia vaikka sadepäiville tai jos itse on vähän kipeä.

Nuuhkuttelun lisäksi tänään harjoiteltiin värierottelua siihen tarkoitetun kepin kanssa. Harjoitusta helpotti suuresti, kun tuon kanssa on harjoiteltu kohteiden koskemista kuonolla. Kepistä valittiin vain punainen tai keltainen pää ja siitä lähdettiin harjoittelemaan ensin peittämällä väri jota ei käytetä, meidän tapauksessa valitsin oikeaksi väriksi keltaisen, eli peitin punaisen puolen. Hetki harjoiteltiin koskettamista ja sen jälkeen otettiin molemmat värit mukaan, koiran piti koskea kuonolla sitä oikeaa väriä ja jos koski väärään niin siihen ei noteerattu mitenkään, kieltää ei saa. Kosketusajan pidentämistä pitää harjoitella.

Lajinahan tämä on itsellekin vielä melko vieras ja ehdottomasti pitäisi päästä käymään vielä kursseja enemmän kuin tämä yksi, jotta itse pääsee lajiin sisälle paremmin. En tiedä harjoitellaankon kokeet tähtäimessä, mutta ainakin ihan aktivoinniksi.

Onko laji muille tuttu? 

tiistai 15. syyskuuta 2015

Kallossa


Täällä asumisessa on yhtenä hyvänä puolena mahtavat kuvauspaikat, välillä ihmetellyt itsekseni miksen käytä niitä paikkoja hyväksi koirien kuvaamiseen, varsinkin, kun paikat on sellaisia joihin voi koirien kanssa mennä. Otin maanantaina kameran ja koirat autoon ja hurautin Kalloon ottamaan erilaisia kuvia niihin ainaisiin metsä ja pelto kuviin. Osaan kuviin olen tyytyväinen, osaan en. 

Hieman haastavaa tästä reissusta teki se, että on yksin, asettelet koirat yksin, marssit sopivan matkan päähän, tarkkailet samalla hieman ympäristöä, otat kuvan. Toisaalta taas on silleen helppoa, kun ei tarvitse sanoa, kuin paikka ja koirat tapittaa aloillaan vaikka siihen hamaan tappiin asti. Häjy on pienen kokonsa puolesta välillä helpompi tietynlaisiin paikkoihin asetella, kuin Rocky, mutta kilttinä poikana sekin tyytyy niin sanotusti kohtaloonsa.


maanantai 14. syyskuuta 2015

Haaveilemani rotu

En varsinaisesti näihin haasteisiin jaksa enään ottaa osaa, kun näitä tulee ihan jatkuvasti, mutta mukaan on hypännyt uusia lukijoita niin näistä voi saada jotain käsitystä minusta ja blogista. Kiitos haasteesta valkoiset paimenet. Itse en kuitenkaan haasta ketään. Eigen elämää on heittänyt haasteen myös meille, mutta teen sen erikseen jossain vaiheessa ettei tästä tule liian pitkä.

1.Mistä koiraharrastuksenne/-elämäntapanne alkoi?
Koko koirista en varmaan olisi näin kiinnostunut ellei lähes koko lapsuuteni ajan meillä olisi ollut koiraa. Omille muutettuani en osannut olla ilman koiraa, kun oli tottunut siihen. Niinpä aloin tutkistelemaan ilman minkäänlaista silloista tieto taitoa kennelleitä ja pentuja.

2.Miten kiinnostuitte omista lajeistainne ?
Alkuun aloin käymään Rockyn kanssa koirakoulussa, pentukurssi käytiin ja sitten oli vähän taukoa. Itse opetin seuraamiset ja muut perusasiat. Mitään varsinaista kiinnostusta aktiiviseen harrastamiseen ja kisaamiseen ei ensimäistä vuosien aikana ollut. Jossain vaiheessa se BH koe alkoi kutkuttamaan ja päädyin takaisin ohjatuille tunneille. Paikan vaihtokin tuli ja en ole varmaan koskaan ollut tyytyväisempi siihen valintaan, ilman nykyistä koutsia ei taatusti oltaisi tässä missä minä olen ohjaana ja saanut vietyä koiriani eteenpäin. Siitä se ajatus sitten lähti ja siihen jäi niinsanotusti koukkuun. Toko nyt tuli aikalailla väistämättä siinä ja se on sopivan totista hommaa. Jälki taas on tullut mukaan kuvioihin, kun Rocky on ollut hyvä nenänkäyttäjä ja jäljellä se on elementissään. Surkeesti täytyisi saada itselle vain lisää motivaatiota koko touhuun.

3. Mikä koiran omistamisessa on surkeinta ja mikä parasta?
Parasta on se pyyttetön ja ehdoton rakkaus mitä koira antaa ja kyllähän se koira tekee elämästä paljon aktiivisempaa. Surkeinta on varmaan ne hetket, kun koira on kipeä ja ei itse tiedä mikä sitä vaivaa. Ja sitten ne luopumisen hetket, kun se rakas nelijalkainen pitää päästää koirien taivaiseen.

4. Onko teillä joku koiraihminen, kouluttaja tai muu esikuva koiramaailmassa?
No ei varsinaisesti ole.

5. Mikä kauhein omakohtainen hetki koiriin liittyen? Entä paras?
Yksi kauheimpia hetki on varmasti ollut viime syksyinen haava Rockyn suussa. Siinä kävi kaikki kauhut läpi, että tuo koira kuolee matkalla eläinlääkäriin, huomattiin vasta, kun koira alkoi olemaan todella kipeä, joten varsinaista tietoa milloin se haava oli tullut ei tiedetty ja näin ollen ei myöskään sitä miten paljon verta se oli menettänyt. Ja samalla alkoi olemaan monta tuntia siitä, kun koira oli viimeksi juonut. Lisää voit lukea tästä postauksesta. 

6. Mitä  lajia haluaisitte vielä kokeilla?7. Mikä on ohjaajana sinussa huonointa?
Vepe olisi sellainen jota olisi joskus kiva kokeilla, molemmat koirat rakastaa vettä ja uimista, uskoisin niiden olevan siinä elementissään. Tarkoituksena olisi katsoa jos ensi kesänä päästäisiin johonkin kokeilemaan. Ohjaajana huonointa on varmaan liian lyhyt pinna joka aiheuttaa turhautumista välillä turhankin nopeasti. Tässä vaiheessa olisi yleensä hyvä lopettaa treenit siihen, mutta välillä sitä unohtaa sen ja sen jälkeen treeneistä ei tule mitään. Samaan kastiin laittaisin järkyttävän jännittämisen ja huonon paineensieto kyvyn koirien kokeissa, tai enimmäkseen Rockyn kanssa kisatassa, siksi Rockyn kanssa on kokeet ollut nyt tauolla. Johdonmukaisuudessa voisin myös olla välillä hieman parempi.
8.Entä parasta?
Niin noh, voisikohan tähän sanoa sen, että halu kehittyä itse ohjaana lisää. Ja kyllähän minä pyrin tarjoamaan koirilleni sellaista aktiviteettiä, että ne tyytyväisiä ja mihin ne on tehty, "työntekoon". Tästä syystä en halua itselleni esim. mitään metsästysrotuista koiraa, kun en pysty tarjoamaan niiden ansaitsemaa kotia jossa pääsevät toteuttamaan itseään.

9. Kuinka löysit oman koirarotusi?
Ylempänä taitaakin se vastaus olla, ilman lapsuuteni aikaista koiraa, joka oli saksanpaimenkoira, tuskin olisin näin vannoutunut saksanpaimenkoira ihminen. Tässä on vaan koko paketissa kaikki sitä mitä koiralta haluan ja tykkään. Toki tähän voisi alkaa paasaamaan taas siitä ainaisesti terveys asiasta, mutta en koe tarpeelliseksi.

10. Onko joku rotu josta haaveilet?
On, Itä-Euroopanpaimenkoira, jos se joskus tulee FCI:n hyväksymäksi niin meille sellaisen joskus haluan.

11.Mitkä ovat tämän hetkiset kisa/arki/koti/koulutus tms tavoitteet koirasi/koiriesi kanssa?
Häjyn kanssa viimeistään ensi vuonna Bh, tokossa avoimen eka koe. Rockyn kanssa taas mennään fiiliksen mukaan ilman kummempia tavoitteita, toki sen kanssa joskus haluaisin osallistua FH ja MEJÄ kokeeseen, mutta nyt täytyisi itselle saada sitä motivaatiota ja ennen kaikkea aikaa. Ensi kesänä on silti varmasti taas helpompaa, kun tuo vauva on isompi.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Pienet onnen hetket

Meidät valittiin lemmikkiblogit.fi sivulle syyskuun tähtiblogiksi, suuri kiitos äänestäneille. 
Välissä on piipahdettu Tallinnassa, koirat oli hoidossa Tuiskussa ja oli kuulemma kaikki mennyt hyvin. Eipä nuo tainnut edes huomata, kun jätin ne sinne, mutta itelle teki jälleen kerran hirveän vaikeaa. Mikä ihme siinä on, että nuo on hirvittävän vaikea jättää hoitoon vieraalle. Tutulle ne jättää paremmin fiiliksin vaikka sekään ei kivalta tunnu. 

Syksyn tulon huomaa, keltaisia lehtiä maassa, metsässä kauniita syksyn värejä. Valokuvaajalle unelma aikaa. Kotona on alettu nauttimaan kynttilöiden luomasta tunnelmasta ja tuoksusta. Väistämättä tämä ihanuus muuttuu pian kurakeleiksi ja entistä pimenevimiksi illoiksi. Nautitaan tästä nyt vielä, kun voi ja ilmat suosii.