lauantai 30. tammikuuta 2016

Treenipostaus


Meillä on aivan järkyttävät ilmat, ulkona on pelkkää jäätä, liikkuminen jalan ja autolla on vähintääkin jännittävää ja saa miettiä milloin lähtee auto puskemaan ojaan tai lennät perseelles. Meidän piha on aivan pelijäässä, tänään koirat juoksi kauheeta vauhtia ovesta pihalle ja jarrut ei ihan pelannutkaan ja molemmat veti suoraan suulin seinään. Tiet on niin liukkaat ettei uskalla lähteä vetämään kunnon lenkkiä, ei vaan pysty kävelemään. Nastat kengissä olisi näppärät, mutta mistä koirille moiset saataisiin?

Treenit sujuu ihan kivasti, torstain ohjatut on edelleen koiralle henkisesti vaikeita, mutta onneksi se ei ole enään niin lukossa mitä yhdessä vaiheessa. Palkkautuu onneksi kuitenkin jo pääasiassa lelulla, uskaltaa hakea vaikka heittää. Treenien jälkeen huomaa, että on ollut koiralle henkisesti raskaita, se on aivan väsynnyt. Nää treenit on monesti sellaisia, että jää vähän mitään sanomaton fiilis, ei huono, mutta ei yltiö positiivinenkaan, siltä väliltä. Harmittaa, kun koirasta ei saa irti sitä mitä se on todellisuudessa ja kaikkialla muualla. Ei kai tässä auta muukaan kuin aika ja kärsivällisyys.

Seuruutin välillä pieniä pätkiä ja odotin sekä yritin vähän tsempata koiraa oikeaan mielentilaan, Häjystä on onneksi helppo huomata milloin se tekee kunnolla. Heti, kun sen olo oli hyvä, se nosti seuruussa etutassuja kunnolla, eli ns. marssi ja siitä sitten välittömästi palkka. Häjylle oli hirvittävän hankalaa seurata tai ylipäätään tehdä mitään muutakaan jos tämä toinen koira, josta ongelmat lähti liikkeelle on Häjyn edessä, vaikka ei edes katsoisi päinkään. Mutta kun vaikkapa seuruuttaa pois päin ei ole mitään ongelmia. Treenien jälkeen puhuttiinkin, että täytyy vuokrata tuota treenitilaa ja mennä yhdessä treenaamaan, yrittäen saada Häjystä sitä todellistä Häjyä irti eikä koiraa joka toimii puoli valoilla. Toisissa ohjatuissa ja kotona treenatessa tuntuu kuin olisi eri koira lapasessa. Se tekee sata lasissa, tätä Häjyä haluaisin nähdä taas jossain vaiheessa myös torstain ohjatuissa. On tässä onneksi edistytty, vaikkakin hitaasti, mutta kuitenkin.



Tiistaina keskityttiin merkin kiertoon ja paikalla makuuseen häirittynä. Merkille lähtee hyvin, mutta jää sinne odottamaan ohjeistusta. Jännää tässä on se, kun ei olla merkkiä opeteltu, juuri tästä syystä. Juteltiin, että hämmentyykö siitä, kun yleensä koira lähetetään eteen eikä käsketä sieltä takaisin paitsi jos on tehnyt väärin. Vai sekoittaako se ruutuun. Paikalla makuu tuolla on hyvä, liikettä häirittiin heittämällä koirien välistä leluja, edessä heiteltiin ja vinguteltiin, kuten arvelinkin, ei Häjy sieltä mihinkään lähde. Paikalla istuminenkin oli hyvä, pysyi eikä meinannutkaan valahtaa alas. Yleisesti ottaen merkin kierto on tällä hetkellä avoimesta ongelmallisin, no jos nää avoimen liikkeet saataisiin kesäksi kuntoon niin voisi startata sm- kisoissa ja/tai sakujen sm-kisoissa.

Kokeista seuraavana meillä on seuraavana hyvin todennäköisesti BH, siinä ei suurta viilattavaa ole, enemmänkin minun täytyy opetella kaavio näin  kolmen ja puolen vuoden jälkeen uudelleen. Ohjattuun treeniinkin piti jo viime viikolla osallistua, mutta arvaatkaapa kuka oli näppärä ja unohti treenit. Vähänkö noloa. Nyt on sitten vekslattu ja ihmetelty, että aikataulut ja hallin vuorot osuu yhteen jotta päästään tottis katsomaan ja näyttämään miten se oikein sujuu. Vähän kyllä hävetti siirtää päivää joka oli saatu juuri jollain tapaa sopimaan, kun vauva päätti nostaa pienen kuumeen ja olla kovin kärttyinen. Huomenna käydään sitten näyttämässä mitä osataan. Katsotaan sitten keskitytäänkö treeneissä toistaiseksi enemmän tottikseen kuin tokoon.

Onko teillä suunnitteilla osallistua sm- kisoihin? Tai saksanpaimenkoirien sm-kisoihin? 


tiistai 26. tammikuuta 2016

Roturyhmien lempparit

Tätä postausta on alkanut tipahtelemaan tasaiseen tahtiin eri blogeista ja koska on aiheena mielenkiintoinen ja luen mielelläni mitä muilla valikoitui suosikeiksi, halusin itsekin tarttua tähän. Yritän joka ryhmästä valita 1-4 suokkia.

FCI1 Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat)

Saksanpaimenkoira no oliko oikeesti edes yllätys? Tämä vaan tuntuu omalta rodulta ja on sitä. Jatkossa käyttölinjainen.

Tsekinpaimenkoira, yksi sellainen jota voisin ihan vakavissani harkita ja kuvitella omistavani joskus, saksanpaimenkoiran lisäksi. Ulkonäkö, luonne ja ominaisuudet vaikuttaa siltä mistä tykkään. No onhan se jonkin verran saman tyyppinen kuin saku.

Bordercollie, ehdottomasti työlinjainen (ehkä suoraan englannista) ja lyhytkarvainen, sen verran haluan ulkonäköön kääntyä, pitkäkarvaiset ei vain oikein iske. Rotuna sellainen jota voisin myös vakavissani harkita ja rehellisesti sanottuna on myös käynyt mielessä olisiko tässä seuraavan koiran rotu?

Lancashirenkarjakoira, jos pienen koiran haluaisin, olisi se todennäköisesti tälläinen.

FCI 2 Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat

Hovawart, tästä ryhmästä tämä on varmaankin se lemppari ja sellainen jonka voisin kuvitella itselleni harrastuskoiraksi.

Berninpaimenkoira, jos terveys olisi toisenlainen ja jalostuksessa joku järki (ettei niitä D lonkkasia käytettäisiin), voisi meillä moinen otus asua. Mies itseasiassa kovin bernista tykkäisikin ja mikäli tässä huushollissa berni joskus lymyäisi, olisi se hyvin suurella todennäköisyydellä miehen koira ihan täysin.

Rottweiler, olen ihan kivoja yksilöitä nähnyt, mutta myös niitä hyvin arvaamattomia. Niiden kivojen yksilöiden perusteella voisin harkita, mutta uskon vahvasti ettei minulla ikinä tule rotikkaa olemaan.

Kääpiöpinseri, jos löytyisi joku vähemmän ärsyttävä pinseri niin miksei.

FCI 3 Terrierit

Staffordshirenbullterrieri, en ole mikään terrieri ihminen, mutta tämä ja amerikanpittbull olisi hirmu kivoja!

Jackrussellinterrieri, russeli on myös ihan kiva ja varteenotettava, mutta tuskin ikinä kyseisen rodunedustajaa meiltä löytyy.

FCI 4 Mäyräkoirat
En voisi kuvitellakkaan itseäni mäyräkoiran omistajaksi, enkä niistä myöskään tykkää, en yhdestäkään.

FCI 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat

Länsigöötanmaanpystykorva, voi vihtori, että mä tykkäisin tälläsestä koirasta! Jos pientä koiraa olisin hankkimassa, olisi tämä ehdottomasti toinen vaihtoehto!

Siperianhusky, pakko myöntää, että olisi ihan hirvittävän kiva! Tosin mitään näyttelylinjasta en haluaisi, mutta silti saisi vähän turkkiakin olla. Ei kuitenkaan ole ihan minun harrastuslajeihin ihanteellisin.

Karjalankarhukoira, jos kävisin metsällä, olisi minulla tälläinen. Aivan upea!

Lapinporokoira, ihan kiva tämäkin, mutten näe itseäni tälläisenkään koiran omistajaksi.

FCI 6 Ajavat ja jäljestävät koirat

Ei vaan näistä iski yksikään, mutta jos nyt yhden valitsisin niin on se rhodesiankoira.

FCI 7 Kanakoirat

Tästäkään ryhmästä en löydä juuri mieleistä, en sellaista joka vastaisi edes ulkonäöllisesti mieltymyksiäni, mutta ryhmästä voittajaksi selvinnee pitkäkarvainen saksanseisoja.

FCI 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat

Novascotinnoutaja, ehdottomasti näistä. Itseasiassa me harkittiin novascotia ennen kuin päätettiin Misun tulosta meille, olin jo ollut yhteydessä yhdestä kodinvaihtajasta, mutta siinä oli joku mikä ei sytyttänyt. Ja kyllä, voisin kuvitella itselleni tälläisen.

Labradorinnoutaja, käyttölinjaisena kiitos. Ei iske ne tasaisen neliön malliset tynnyrit. Työkoiran kuuluu näyttää siltä, että se pystyy myös siihen työntekoon.

FCI 9 Seurakoirat ja kääpiökoirat

En yksinkertaisesti vain ole kovinkaan pienten koirien ystävä eikä tässäkään ryhmässä ole juuri ainuttakaan sellaista koiraa jonka itselleni valitsisin tai joka liiemmin mielyttäisi. Osa on niin sairaaksi jalostettu etten ikimaailmissa itselleni niiden rodunedustajaa edes harkitsisi. Mutta jos yhden valitsisi niin ulkonäöllisesti ja luonteeltaan näistä mielyttää eniten kromfohrländer.

FCI 10 Vinttikoirat

Näistä miellyttää eniten Whippet sekä Irlanninsusikoira.

Ja sitten FCI ryhmän ulkopuolelta ehdoton lemppari on Itä-Euroopan paimenkoira ja on myös sellainen, että vielä joskus itselleni haluan kyseisen rodunedustajan. Aika ajoin olenkin niitä tiiraillut, mutta ajankohtainen ei todellekaan ole, mutta joskus. Joskus vielä meillä sellainen asuu.

Oliko samoja suosikkeja? 


sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Pohjalta noustu, videon kanssa

Eilisestä harmituksesta jollain tapaa selvitty ja treenaamaan piti tänään päästä. Tovin kyllä mietin koitanko tunnaria uudelleen vai en ja loppujen lopuksi päätin sitä yrittää. Saatiin uusi neuvo jolla lähteä kokeilemaan ja sitä nyt yritettiin. Videonkin kuvailin taas pitkästä aikaa, onhan niitä kiva katsoa, itse ainakin tykkään. Kaikinpuolin jäi treeneistä tosi hyvä fiilis ja ehkä se voittajaluokkakin joskus on edessä ja sieltä toivottavasti joskus selvitään EVL korkkaamaan ja metsästämään TVA titteliä.

Seuraaminen
Aika perus Häjyä, tekee hyvin. Ollaan alettu tekee täyskäännökset saksalaisittain ja hieman koira vielä hapuilee, mutta eiköhän se tuosta. Kaavaa yritin rikkoa seuruuttamalla taakse, ympyrää ja käännöksiä. Peruuttaen käännökset on hitusin hankalia, niin koiralle kuin minullekkin. Tekniikkaa pitäisi ehkä hieman hienosäätää, mutta olen pitänyt tekniikkaa tärkeämpänä mielentilan.

Jäävät
Koska kaivelee seisomisen ongelmat, päätin treenata ja selvittää pistä kiikastaa, tehden samalla yhden liikkeestä istumisen. Seisomisessa mulla on ollut käskynä aina seis enkä ole sitä muuttanut, luoksetulon pysäytyksessä on erikäsky, koira meni kuitenkin istumaan jokaisesta seis käskysta ja päätin kokeilla luoksarin pysäytyksen käskyä ja kas, koira stoppasi seisomaan ilman epäröintiä.

Merkin kiertäminen
Perus Häjy suoritus. Tosin koira meni alkuun hämilleen, kun en ottanutkaan merkiksi sitä tuttua vaan päätin ottaa suoritukseen vaihtelun vuoksi erilaisen merkin. Nyt ku se saataisiin sieltä merkiltä sivulle ilman apuja niin ollaan askeleen lähempänä valmiimpaa liikettä.

Tunnari
Helpotettiin jälleen tehtävää koiralle, hakea positiivista mieltä meille molemmille ja ennenkaikkea sitä onnistumista. Ollaan aiemmin piiloteltu kapulaa heinikkoon ja kun se on omaa sieltä tuonut, on laitettu yks tai kaks tunnaria lisäksi. Rivissä ei siitä huolimatta ole onnistunut ja turhautuminen on ollut aikamoista. Rivissä häviää koiralta ajatus ja nenänkäytöstä ei ole tietoakaan vaan nappaa ensimmäisen mikä suuhunsa saa. Kokeiltiin myös laittaa tunnarit verkon alle, ei onnistunut. No nyt mä otin ruutunauhan, pistin sen maahan rynttyyn ja piilotin tunnarin sinne. Aluksi tehtiin koiran kanssa yhdessä, olin apuna ja lähellä. No se nenä löyty ja näin ollen tunnari, ilman koiran paineistuimista, sooloilua tai minun hermostumista. Pari onnistunutta ja otin vähän väliä matkaa ja lähetin koiran itsenäisesti etsimään ja se onnistui. Tehdään nyt hetki helppoa treeniä ja vaikeutetaan pikku hiljaa, sitä mukaan minkä koira kestää.

Ihan kivat ja onnistuneet treenit jonka jälkeen jäi hyvä mieli. Iso kivi tippui harteilta tunnarin suhteen, eiköhän siitä vielä toimiva liike saada. Ylempien luokkien liikkeitä ollaan treenailtu aika paljon ja osa on jo ihan kivalla mallilla, mutten ole silti pitänyt niiden kanssa kiirettä, lähinnä vaihtelua. Ja onhan se toisaalta kiva ettei tarvitse alempien luokkien jälkeen alkaa opettamaan ihan kaikkia liikkeittä vaan on kiva, kun on jo jotain pohjaa niille. Muistathan vaihtaa asetuksista videon laadun paremmaksi!

Luonnoksissa lojuu tällä hetkellä myös roturyhmä postaus, odotellen viimeistelyä. Ajattelin, että voisi olla kiva vaikka sitä nyt tuppaakin ulos jokatoisesta blogista, mutta jokaisella on omat mieltymyksensä ja itse olen mielenkiinnolla lueskellut muiden suosikkeja ja millaisia rotuja voisi harkita omistavansa.




lauantai 23. tammikuuta 2016

Epäreilu ohjaaja

Tuntui pahalta ja tuntuu edelleen. Olisi pitänyt sitä ja tätä. Minun olisi pitänyt toimia ihan erilailla ymmärtää milloin on parasta antaa olla ja päättää siihen. Treenit meni todella surkeasti, miten sitä ei voi ymmärtää siinä, kun omat ajatukset alkaa leviämään ja ei kestä enään, että antaa olla, se kerta oli siinä, kokeillaan myöhemmin uudelleen. Jos jossain toivoisin kehittyväni ohjaajana niin tässä, osata lopettaa ajoissa, eikä hinkata hampaat irvessä, kun sitten siitä ei ainakaan tule mitään, ei yhtään mitään.


Olen aina yrittänyt olla mahdollisimman johdonmukainen ja reilu koiralle. Nyt olin kuitenkin kaikkea muuta, enkä tiedä mistä moinen natsikäytökseni johtui. En ollut ollenkaan reilu koiralle. Meidän tunnari on tuottanut aina vähän ongelmia ja harmaita hiuksia, tänään alkoi ihan tosissaan tympimään siinä vaiheessa, kun koira tuo ties monetta kertaa väärän, menee kapuloille ilman mitään ajatusta. Ongelma ei pitäisi olla siinä ettei koira tiedä mitä siltä haluan, silloin, kun se viitsii niin se nuuskii ja tuo sen oman. Nyt se tarjosi taas vaihteeksi kaikkea muuta, meni maahan, jäi seisomaan ja katsomaan ilmeellä tätähän sä pyysit, eikö niin? Juu en pyytänyt. Tai sitten, kun toistit käskyn, ottaa hihnan ja tuo sen. Tiedän, että koira alkoi varmasti huomaamaan omaa turhautumista ja kun tuo ei kestä sitä yhtään, alkoi homma leviämään tosissaan käsiin ja koiran epävarmuus alkoi aika huolella paistamaan läpi.

Loppujen lopuksi olin hirveän turhautunut ja pinnan kiristymisen myötä jo alkoi hermostumista olemaan. Koira oli epävarma ja minä olin sille todella epäreilu. Pistin koiran ihan liian ahtaalle ja loppujen lopuksi se ei tiennyt enään mitä siltä halusin. En ollut sille johdonmukainen ja hyvä opettaja vaan inhottava ihminen joka ei osannut lopettaa hommaa ajoissa ja yrittää myöhemmin uudelleen, parempien hermojen kera.

Sitten iski epätoivo, koira katsoo ihmeissään ja epävarmana eikä ihme. Kun aloin ymmärtämään ettei tästä nyt ole oikeasti enään mitään ja tajusin oman virheeni, pyysin vielä kauniisti sivulle ja seuraamaan hetken matkaa jonka jälkeen isot bileet ja leikkiä yhdessä. Koiralle yritin saada jäämään mahdollisimman hyvän fiiliksin vaikka minä olinkin ollut todella epäreilu. Häjy juoksi iloisenä vierellenä ja varastaessaa tuli häntä heiluen ja iloisena luokseni, vaikka olin juuri tavallaan pettänyt sen luottamuksen. Itseäni se paha olo ja fiilis vaan seurasi ja seuraa edelleen, miten voikin olla niin epäonnistunut ja paskakouluttaja fiilis. Toisaalta en tiedä onko ylenpalttisesta itsensä ruoskimisestakaan mitään hyötyä, mutta jospa tästä ottaisi itse jälleen opiksi. Muistaa sen miten hieno ja kiva koira mulla on vaikka tietyt piirteet, tiettyjä haasteita luokin. Ehkä me jätetään tunnari hetkeksi tauolle, ehkä me yritetään paremmalla fiiliksellä toinen päivä uudelleen ja minä lopetan välittömästi jos alkaa turhauttamaan tai hermostuttamaan. Koira ei kuitenkaan tahallaan tee kiusaa. Mutta kuitenkin epäonnistumisia on ihan hyviä pohtia ja näin pyrkiä vähentemään ja poistamaan koiran asettamista ahtaalle ja lopettamaa vaatimasta, kun se ei enään osaa tai yksinkertaisesti pysty suorittamaan pyydettyä tehtävää. Nyt vaan leuka rintaan ja kohti onnistumisia. Nöyrä anteeksi.


Miten te käsittelette epäonnistumisia?
Löytyikö yhtään tuttuja fiiliksiä?


torstai 21. tammikuuta 2016

Niin, että halkeen


Häjyn kanssa sitä tuntee onnistuneensa jossakin, vaikka sen epävarmuus luokin minulle haasteita, mutta samalla se opettaa. Ja vitsit miten mä tykkäänkin tosta koirasta, se tuli todettua taas tiistain ohjattujen jälkeen. Ja tiedättekö miten hyvä fiilis tulee, kun ulkopuolinen ihminen, joka on vielä täysin vieras, nähnyt sut ja sun koiraa kaksi kertaa, yhteistä tekemistä vain vähän, toteaa, miten hyvin koira tottelee ja kuuntelee. Niinpä, niinhän se oikeastaan tekee ja siitä mä tykkään Häjystä, se on varma. Sen kanssa on tosi huoletonta koska se ei välitä mistään, sitä ei kiinnosta muut koirat, vaikka se lähtis, se pysähtyy sillä siunaaman sekunnilla, kun mä niin sanon. Vaikka Häjyssä on asioita ja piirteitä joita en halua, enkä toivo seuraavalle koiralle, siinä on paljon sellaista mistä koirassa tykkään ja mitä toivoisin seuraavallekin. Ennen kaikkea se miten hyvin se kuuntelee ja se, miten se koira tottelee.

Voin huoletta antaa sen rallattaa pitkin hallia loppu palkan kanssa vaikka siellä olisi toinen koira, se ei sinne mene, hyvä jos vilkasee päinkään. Ja siinä kaikessa tohinassa mikä sillä on, kun saa maailman parhaan palkkansa, vaikka se saa kaahottaa ympäriinsä, se kuuntelee. Kun mä käsken sen lopettaa, se tekee niin, se ei kyseenalaista. Se on hirvittävän nöyrä. Tosin, sitä se ei ole kaikille, muita se kuuntelee ja tottelee jos sitä huvittaa. Tietenkin se kotona uskoo molempia.

Just nyt mulla on tosta koirasta taas niin hyvä fiilis, kun vaan muistan itse, että se on epävarma eikä sille voi antaa palautetta samanlaisesti mitä esim. Rockylle, niin meillä pelaa tosi hyvin yhteen. Tähän voisin lainata, "mä tykkään susta niin, että halkeen". Se oli se tunne tiistain ohjattujen jälkeen.

Ruutu
Ollaan treenattu jonkin verran ja sanoinkin, että meillä on ongelmana ollut se, että koira jää liian eteen ja näin ollen etujalat tulee nauhan yli. Häiriöksi oli laitettu paljon kartioita, eri kokoisia ja värisiä. Ohjaaja pyysi meitä näyttämään suorituksen, jätin etäisyyden lyhyeksi koska ei olla muutenkaan treenattu kovin pitkältä matkalta, arvatkaa oliko ongelmia koiralla mennä tarpeeksi "syvälle"? No ei! Ja ei muuta kun matkaa lisää, jälleen hyvin. Sen jälkeen meidän käskettiin ottaa täydeltä etäisyydeltä, ekalla kerralla Häjy juoksi ensimmäisen merkin luokse ja odottamaan lisäohjeita, annoin uuden käskyn ja sinne se paineli, täydellä vauhdilla ruutuun ja tippu maahan saman tien, kun annoin käskyn. Kertaakaan ei jäänyt liian eteen tai mennyt liian lähelle nauhoja jotta olisi jalat tullut yli.

Kotiläksyksi saatiin lisää treeniä täydeltä etäisyydeltä ja suositteli ottamaan mukaan vihjesanan jolla koira tietää, että ruutu on seuraavaksi vuorossa.

Jäävät
Tehtiin maahan ja istu jäävät. Ekana maahan meno ja Häjy tekikin nappi suorituksen, kouluttajakin totesi, että arvasi ettei tässä ole mitään ongelmaa, kun näki miten hyvin koira totteli ruudussa käskyä. Istumisessa eka oli ihan ok, kuulemma koira hetken mietti pitikö istua vai mennä maahan, pyysi toistamaan, kun arveli, että seuraavaksi käy niin, että menee maahan ja niinhän se teki. Pari kertaa toistettiin ennen kuin saatiin onnistumaan ja palkka.

Sinällään vähän ihmetytti istuminen sillä kotona teki edeltävänä päivänä oikein hienoja liikkeestä istumisia, tosin tarjosi sitä jo liikkeestä seisomiseenkin jossa sitten vahvistelin seisomista, liekkö siitä johtuvaa vai mistä, mutta muuten tosi onnistuneet treenit ja jäi tosi hyvä fiilis. Uusien eväiden kanssa kotiläksyjä tekemään. Treenivihkosen otin käyttöön johon yritän muistaa kirjoitella aina ohjatut ja omatoimiset treenit ylös niin pysyy paremmin kartalla eikä tule kulutettua koiraan loppuun hinkkaamalla koko ajan samoja juttuja. Lupaan teille myös ihan lähiaikoina pitkästä aikaa treenivideota. Ja voi vitsit, että mä odotan syksyn OnniDog leiriä! Meidät voi siis sieltä pongata.

Olisiko teillä jotain toivepostauksia mielessä?
Saa toivoa!

tiistai 19. tammikuuta 2016

Tohtorilla käyty

Tänään käytiin Häjyn kanssa eläinlääkärissä, kun se on hieman aristellut toista takajalkaa. Ontunut ei nyt viime aikoina ole ihan hirveästi, pientä ontumaa on toisinaan, mutta saattaa tunnin päästä olla ihan ok, tai ontuu seuraavankin päivän. On todella vaihtelevaa. Eläinlääkäri tutki ensin vasemman puolen, väänteli ja käänteli, mutta koira ei juurikaan reagoinut, oikea puoli olikin huomattavasti kipeämpi ja kuulemma hieman ruksui.

Tutkimuksessa todettiin selkeä kipupaikka oikean takajalan lonkkanivelen palpaatiossa,
ojennuksessa ja kierrossa. Lonkkanivelen etupuolen lihas kovin kipeä tällä hetkellä.
Muualla takajaloissa / selässä ei tällä hetkellä todettu kipeytyneitä paikkoja.

Aloitetaan cartrophen pistossarja ja jatketaan tulehduskipulääkitystä yhteensä kolmen viikon ajan.

Sellaista siis tällä kertaa. Häjyn virallisia lonkkakuvia näyttäessäni lääkäri sanoi ettei siellä vuosi sitten ole suuria määriä rikkoa ollut eikä ne yleensä kovin nopeasti etene vaan pikku hiljaa. Löysäthän ne lonkat kyllä on, toinen aavistuksen parempi. Koiraa ei kuvattu, koska ei nähty järjeväksi, kuitenkin tiedetään mitä siellä on. Cartrophen pistoksista olin jo lukenut ennen lääkärille menoa ja ajattelin ottaa asian puheeksi jos sitä kokeiltaisiin, mutta lääkäri ehti ehdottaa ensin. Eli nyt haetaan neljä pistosta viikon välein ja sitten puolen vuoden päästä uudelleen, siinä rinnalla tietysti nivelravinne ja omega3. 

Samalla reissulla kävin ostamassa nyt sen back on track verkkoloimen ja totutellaan siihen pikku hiljaa, max. 4h päivässä alkuun. Olihan se aika arvokas, mutta jos vaan koiraa auttaa niin maksaa aika pian itsensä takaisin. Hierojalle täytyy varata myös aikaa jotta saadaan kaikki jumit pois, tosin tuota lonkkanivelen etupuolen lihasta voin itsekin hieroa siihen saakka, että päästään hierojalle. Jos nyt näillä eväillä saataisiin nuo pienetkin oireet pois. Kuitenkaan arjessa ja treeneissä ei näy mitään oireilua ja koira tekee tosi hyvin. Eikä meille myöskään määrätty sairaslomaa vaan saadaan jatkaa ihan normaalisti, toki me mennään koko ajan koiran ehdoilla, jos alkaa näyttämään siltä, että tarvii huilia niin se saa sen. Liikkuu kuitenkin hyvin ja eikä ole minkäänlaista haluttomuutta liikkumisen / hyppäämisen suhteen ja aika paljon meillä lenkkeillääkin vapaana ja Häjylle olen lisännyt vapaana kulkemista entisestään. 

Yksi iso helpotus on myös se, että nuo koirat on alkaneet syömään, eikä tällä hetkellä yhtään häiritse Häjyn ulina ruokaa odotellessa. Alkaa sitä normaalia Häjyä olemaan. Toki varmasti tuolla korvien hoidolla on osuutta myös, kun ne on nyt selvästi jo paremmat ja töhnää on saatu paljon pois. Pientä kärhämää poikien välillä on, tai lähinnä Rocky murahtelee toisinaan. Minä en vaan katso enkä hyväksy moista toimintaa. Niin ja mielelläni kuulen myös teidän kokemuksia noista pistoksista jos niitä vain on. 

maanantai 18. tammikuuta 2016

70-200mm

Mulla on tällä hetkellä ihan valtavan iso motivaatio treeneja kohtaan, ohjattuja odotan innolla ja yritän sumplia aikatauluja ja parhainta intoa sopimaan päiviin. maanantaina päätin yht'äkkiä mennä kahdeksan aikaan pihalle tokoilemaan. Eihän tuo pimeä ihan hirveästi houkuttele ulkoilemaan, mutta onneksi meidän "kentälle" valaisee katuvalo riittävästi. Yhtenä haaveena olisi tuo pelto saada sellaiseen kuntoon, että saisin siihen oman treenikentän, olisi tilaa ihan kunnolla eikä aina tarvitsisi lähteä omaa pihaa pidemmälle jos haluaa treenata kokeen omaisesti. Videota yritin kuvata tuossa samalla, mutta sen verran höttöä oli laatu, joten odotan suosiolla valoisampaa ajankohtaa ja yritän uudestaan.

Hitusen kutkuttaisi vuokrailla seuran hallia, kun se ei hinnalla ole pilattu, mutta vaikka treenit luistaa ja motivaatiota on, mietityttää tuleeko ajeltua hetken treenien vuoksi tuota matkaa, vaikkei se mahdoton olekkaan. Toisaalta pääsisi välillä suojaan ja vaikkei hallissa ole lämmitystä, se on kuitenkin lämpöeristetty, joten on siellä edes vähän lämpimämpi ja ainakin suojassa säältä. Täällä on myös toinen hyvä halli, tosin lämmitetystä mukavuudesta saa maksaa hieman enemmän, mutta silti järkevään hintaan. Noissa kun aina se, että jos ei tulekkaan käytyä, olet maksanut "turhasta". Ehkä siksi en ole ollut kovin ahkera halli vuokraaja, kun ulos voit mennä just silloin, kun se treeni inspis iskee. Kuitenkin ohjatut saadaan viettää lämpimässä, vaikka toiset vietetäänkin hieman viileämmässä. Vielä mahtavampaa olisi, kun tuohon pellolle olisi varaa pystyttä halli ja lämmitykset sinne, mutta se on kyllä haave joka ei koskaan toteudu. Haha. Kunhan nyt saisi pohjan edes sellaiseksi, että siinä voi treenata, kun kerran tilaa olisi.

Löytyykö teiltä talvisin treenipaikkaa joka on lämmin? 

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Voihan hiivatti

Tällä viikolla kotiutui uusi kauan havittelemani objektiivi. Tosin pitkää mietin ja pyöritin ajatusta päässä, päätyen lopulla Tamronin versioon, sen ollessa hieman edullisempi ja aivan riittävä minun tarpeisiini. Torstaina pääsin hieman testaamaan ja olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen! Kyseessä on siis Tamron 70-200mm 2.8. Toinen kuvapostaus tällä otetuista kuvista tulee lähiaikoina, en viitsi kaikkia lytätä tähän. Kuvat tulee myös postauksiin jatkossa entistä suurempina, mutta vanhempiin postauksiin en niitä ala enään muokkailemaan, sillä työmäärä olisi aivan valtavan iso.

Keskiviikkona käytiin Häjyn kanssa eläinlääkärissä korva ongelmien ja tassujen järsimisen vuoksi. Siellä todettiin sitten hiiva ja korvissa aika runsaasti, vasemmassa jonkin verran enemmän, sitä korvaa koira onkin oireillut enemmän tai vähemmän. Ruokavalioo nyt muokkailaan ja lisätään uusia aineita sitä mukaan, kun todetaan ensin tämän sopivan ja saadaan etsittyä raaka-aineet jotka ei aiheuta hiivaa. Korviin saatiin puhdistusaine ja korvatipat, korvia on puhdistelu päivittäin kolmen päivän ajan ja tippoja laitetaan seuraavat pari viikkoa kaksi kertaa päivässä. Tosi nopeasti alkoi vaikuttamaan tököttien laitto ja korvia ei ole yhtään rapsutellut ja tassuihin saadut desinfioivat tassupyyhkeet on rauhoittanut tassujen nuolemista ja pureskelua. Ruoka maistuu edelleen vähän vaihtelevasti, kummallekin koiralle, ehkä täällä on vain juoksuinen narttu lähistöllä joka vie poikien ruokahalun.

Tiistaina käydään nyt vielä eläinlääkärissä ihmettelemässä, kun Häjy aristelee toista takajalkaa hieman, ei selvästi ole kipeä, mutta ei anna kunnolla liikuttaa ja jännittää koko jalkaa, kun ottaa siitä kiinni. Kuitenkaan se ei ole nyt ontunut, mutta varmuuden vuoksi. Kipulääkettä on nyt saanu suurinpiirtein puolitoista viikkoa ja nyt alkaa olemaan taas hieman pirteämmän oloinen. Ovat nyt taas Rockyn kanssa vetänyt pihalla sellaista rallia, että oksat pois. Lonkkiakin olen Häjyllä yrittänyt suojata ja käyttänyt takkia, vaikka koira kyllä hyvin ilmankin tarkenisi näillä kymmenen asteen pakkasilla. BOT verkkoloimi on myös hankintalistalla seuraavana. Niin ja oli Häjyllekin viime vuodesta tullut painoa ihan kivasti, meinasin pyörtyä, kun näin vaa'an lukeman, 33kg, lihaksia siis tullut jonnekin, sillä tuossa koirassa ei läskiä ole. Hierojallekin Häjy tarttisi varmaan vuorostaan viedä, tiedä jos on vaikka jumeja.


torstai 14. tammikuuta 2016

Mitä kuuluu avo liikkeille?

Meillä alkoi Häjyn kanssa tiistaina myös toiset ohjatut, eri kouluttajalla. Mukavaa vaihtelua käydä välillä eri kouluttajalla ja kuulla uusia vinkkejä sekä näkemystä meidän touhusta. Ja kyllähän me heti saatiin uusia vinkkejä noutoon ja kapulan palautukseen, muutenhan meillä ei noudossa varsinaisesti mitään ongelmaa ole ja tämäkin on pieni sekä aika helposti ratkaistavissa. Bh- kokeeseen ollaan alettu treenaamaan itsenäisesti ja tulossa on siitä myös lyhytkurssi.

Bh- treenit on mennyt kivasti, mitään varsinaista ongelmaa en siitä löydä joka estäisi kokeeseen osallistumisen. Häjy jaksaa kantaa koko tottis osuuden mukavaa virettä, se pysyy hyvässä mielentilassa koko ajan. Seuruupätkä on turkasen pitkä, mutta jaksaa, niin kuin olen joskus sanonutkin niin tuo seuraisi vaikka hamaan tappiin saakka. Jäävät ok, luoksetulo ok, tosin luoksetuloon annan vielä pienen avun jotta ymmärtää tulla eteen eikä sivulle, mutta Häjyn tuntien siitä päästään äkkiä eroon. En ole myöskään pyytänyt sitä siitä sivulle ollenkaan, kun se alkaa helposti ennakoimaan, kyllä se siihen sitten menee vaikken joka kerta sitä siltä pyydä. Kun nyt vihdoin luotan meihin ja ymmärrän ettei meillä pitäisi olla mitään mikä estäisi hyväksytyn tuloksen, kurkkasin kokeita ja päätin kokeen johon yritän saada meille paikan. Suurin ongelma meillä on seuruussa jalalla painaminen, mutta en näe sitä niin suurena virheenä, että kokeen pilaisi. Teknisesti ei tarvitse osata täydellisesti, pääasia, että meillä on hauskaa.

Sitten millä mallilla meidän tokoliikkeet onkaan, toisia viilattu enempi, toisia vähän vähemmän.

Paikalla istuminen 1min
Pääasiassa ihan nappi suorituksia tekee, joskus saattaa valahtaa maahan, mutta harvemmin. Istuu rauhassa, eikä juurikaan kyttäile ympärilleen.

Seuraaminen
Sama homma mitä yllä mainitsinkin. Peruuttamisen onnistuu pidempiäkin matkoja, koiraa käyttää hienosti takapäätään, eikä sotkeudu kinttuihinsa.

Seisominen seuraamisen yhteydessä
Stoppaa nopeesti ja pysyy paikoillaan koko ajan, sietää taakse kävelyn eikä käänny ympäri. Pää voi kääntyä, mutta se nyt ei haittaa, kun jalat pysyy paikoillaan.

Luoksetulo
Ihan perus settiä, ei oo koskaan ollut mitään ongelmia. Tulee hyvällä vauhdilla ja suoraan sivulle.

Istuminen tai maahanmeno seuraamisen yhteydessä 
Molemmat luonaa, maahan meno on napakka ja pysyy rauhassa, sama istumisessa. Toki istumaan saisi mennä napakammin, mutta ei mielestäni ole liian hidas.

Ruutu
Sitten päästäänkin ekan liikkeen pariin joka vaatii vielä hiomista. Ruutuun menee ja yleensä hyvällä vauhdilla, mutta ruudussa paikka on vähän hakusessa, tuppaa menemään liikaa oikeaan reunaan ja pahimmillaan etujalat tulee nauhan yli. Tähän ollaan nyt otettu targettia apuun jotta saadaan paikka keskemmälle, jotta kokeessa ei tule nollaa sen takia, että etujalat tuli nauhojen yli.

Noutaminen
Noudossa itsessään ei muuten ole ongelmaa, mutta vahvistellaan palautusta jotta koira ei saa epävarmuutta valloilleen ja jää puoliksi mun taakse, kun tulee perusasentoon. Lähtee kapulalle hyvin, tosin joskus varastaa, mutta tähänkin saatiin hyvä vinkki miten treenata, miksei sitä olekkaan itse tajunnut. Eli koira perusasentoon ja tehdään valeheittoja, eli ollaan heittävinään, mutta kapulasta ei irroteta, kehutaan ja palkataan, kun koira pysyy. Ohjatuissa Häjy ampaisi valeheitoillakin muutaman kerran, mutta nopeesti alkoi ymmärtämään jutun juuren. Häjy ei myöskään väylä kapulaa tai sylje pois. Eli palautus vielä kuntoon ja se on siinä.

Kauko-ohjaus
Kaukot sujuu edelleen, eikä niissä ole mitään viilattavaa, pysyy paikoillaan ja nousee pääasiassa ensimmäisellä käskyllä. Jos kaksoiskäskyn tarvitsee niin lähes poikkeuksetta istu vaihtoon.

Estehyppy
Varmaan yksi varmimmista liikkeistä. Aika vähän ollaan edes treenattu, kun tässä ei vain ole mitään mitä treenata tai viilata.

Merkin kiertäminen
Tässä toinen joka vaatii vielä vähän enemmän hiomista. Lähtee merkille ja lähtee kiertämään, mutta kotona on ongelmana ollut se, että jää sinne merkin taakse, ylemmissä luokissa niin pitääkin, mutta ei vielä. Ohjatuissa taas teki parempaa kiertoa eikä stopannut heti taakse ja ohjaaja käskikin kehua koiraa ja heittää lelu mun taakse, niin, että koira oppii tulemaan sieltä merkiltä luokse, mutta ei jää odottamaan mun apuja, eli en saa kutsua ja pyytää koiraa merkiltä sivulle, jottei se opi odottamaan sitä ja jää sen takia merkille.

Valtaosin siis meillä on liikkeet hyvin hallussa ja kun nuo pari liikettä saadaan kuntoon, uskaltaa alkaa katselemaan kokeita. Mutta eiköhän tässä ennen tokokokeita ole edessä bh. VOI ja EVL liikkeitä ollaan treenailtu myös ja osa liikkeistä on jo hanskassa, osa ei, mutta kovasti tässä havitellaan sitä TVA tittelin saamista, mikäli vain koiran terveys kestää. Alustavasti olenkin suunnitellut, että VOI luokasta haetaan vain se yksi ykköstulos ja sen jälkeen lähdetään tahkomaan EVL- luokkaa. Tunnari meillä on isoin haaste tällä hetkellä, enkä usko, että muista liikkeistä saadaan yhtä haastavaa treenattavaa mitä tunnari on.

(ylemmät tekstit on kirjoitettuna jo aikaisempina päivinä) Hieman tässä tosin nyt Häjyn kunto mietityttää, hiiva käytiin toteamassa ja sitä nyt hoidetaan, mutta pitää varata uutta aikaa ja kuvauttaa lonkat uudelleen, katsoa mikä tilanne sen osalta on. Selvästi aristaa toista takajalkaa, heti kun ottaa jalasta kiinni, jännittää koko jalan, mitä ei taas tee toisella eikä myöskään anna liikuttaa vaan pistää heti vastaan. Se on todella rauhallinen, mikä ei ole ollenkaan tyypillistä tuolle, toki kipulääkkeet voi tähän vaikuttaa, mutta tutkin mielummin kuin kotidiagnooseja, etenkin kun röntgenkatsetta en omista.

tiistai 12. tammikuuta 2016

Oisko se ny täsä

Olen miettinyt ja pyöritellyt pääni puhki Rockyn harrastuskoiran uraa, oisko aika jo lopettaa? Rocky täyttää keväällä seitsemän, tuo koira joka just meille tuli, onko siitäkin jo noin kauan. Ekat vuodet meni niin ja näin, ei harrasteltu mitenkään tavoitteellisesti, perus tottelevaisuus ja arkikäyttäytyminen totta kai opetettiin ja luotiin pientä pohjaa tottisteluun. En ymmärtänyt juuri mitään tokoilusta tai pk-puolesta. Saati, että olisin ymmärtänyt herätellä ja pitää yllä saalisviettiä. Me vaan oltiin. En oikeastaan edes muista mistä se halu tavoitteelliseen harrastamiseen lähti, mutta BH- kokeesta otin yhden tavoitteen jonka haluan tuon koiran kanssa suorittaa. Toko tuli kuvioihin vähän myöhemmin ja mielenkiinto kisaamiseen alkoi heräämään. Käytiin ohjatuissa, treenailtiin kotona ja kehityttiin. Mä opetin Rockya ja Rocky opetti mua ihan hirvittävän paljon.

No se beehoo suoritettiin hyväkstysti toisella yrittämällä ja sen jälkeen alkoi tokoilut kokeiden merkeissä. Jälkeä ajettu aina aika ajoin ja metsäjälkeen olisi koiralla ollut potentiaalia tehdä  tulos, mutta tottistelu ei ole mielestäni niin hyvää, että olisin tai lähtisin vielä edes yrittämään. Jos olisin Rockyn kanssa pennusta asti treenannut samalla tarmolla ja innolla, asia olisi toinen. Voin ihan hyvillä mielin tässä vaiheessa vilkaista peiliin ja osoittaa itseäni sormella, en koiraa.

Muutamat kokeet käytiin tokon merkeissä ja sitten ne jäi, osin sen vuoksi miten hirveästi jännitän tuon koiran kanssa kokeita, siellä ei ole mun hyvä olla eikä mun jännittäminen auta koiraakaan yhtään. Viimeisimmän kokeen jälkeen mietin, että taisi tokokokeet olla meidän osalta tässä. Sen jälkeen on treenailtu aika epäsäännöllisesti ilman tavoitteita. Välillä oikein kivalla fiiliksellä, välillä taas koira ollut fiiliksellä ettei vaan nappaa. Sunnuntaina lähdin treenaamaan Häjyn kanssa bh- koetta varten, Rockyn otin mukaan ajatuksena, että höntsäillään vähän tottista. Rockyn tekeminen oli sitä luokkaa, että sain todeta koiralle, jos ei kiinnosta ei ole pakko, ja vein takaisin autoon. Kotiin ajaessa ja mitä treeneistä jäi käteen, aloin tosissaan miettimään, olisiko se nyt tässä, Rockyn tokoilut ja tottistelut tehtynä. Kyllähän meillä jo takana on tottistelu ja työ vuosia. Rämmittiin välillä todella syvissä vesissä, mutta noustiin sieltä aina, tehtiin hienoja suorituksia, yhteistyö pelasi ja saatiin isoja onnistumisia.

Kun nyt aika varma olen siitä, että me ei enään tokokokeisiin Rockyn kanssa mennä, ei meillä ole myöskään mikään tarve hinkata ja viilata tavoitteellisesti enään. Ja, kun ei tuo koira anna treeneissä ittestään enään sitä sataprosenttia mitä se antoi vähän nuorempana, eikä se ole koskaan mitenkään yltiö mieluttämishaluinen koira ollut. Se on tykännyt aina huomattavasti enemmän jälki ja etsintä hommista, niistä se tykkää ja pellolla ja metsällä se on aina tehnyt ja antanut kaikkensa, joten ehkä on aika lopettaa ja antaa koiralle ansaitut eläkepäivät tottistelusta. Pitää itse myös ymmärtää milloin riittää ja on aika lopettaa jokin laji.

Ei me suinkaan kokonaan harrastelua lopeteta, jatketaan pelto hommilla ja yritetään nyt ihan tosissaan päästä koittamaan kokeesta FH tulosta. Ehkä me se saadaan, ehkä ei. Stressiä siitä ei oteta, mutta tavoitteellisesti yritetään treenata. Nenähommat, kun tuolta edelleen sujuu ja mielelään jälkeä ajaa. Kun jälkikausi on tauolla, keksitään muuta aktiviteettiä ja hiotaan esineilmaisua varmamemmaksi. Tulevaa jälkikautta odotan innolla ja suunnittelin jo nyt hieman tulevia treenejä. Vieraan ihmisen tekemää jälkeä on ehdottomasti otettava nyt lisää ja tarkkuus jäljelle kuntoon, sitten onkin jo aika kivalla mallilla. Esineet se ilmaisee, kun vaan touhussa pysyy tarkkuus eikä kaahoteta liian lujaa eteenpäin.

Onhan se ehkä jonkun mielestä hölmöä jättää koira jo melkein seitsemän vuotiaana ns. puolieläkkeelle, mutta meille se on oikea ratkaisu. Mielummin tehdään niitä juttuja joista koira tykkää eikä oteta stressiä enään mistään. Me koettiin hienoja hetkiä, treenailtiin tottista paljon, mutta aikansa kutakin ja meidän aika on nyt. Onneksi noita lajeja on muitakin. Nyt saa Häjy astua näissä merkeissä Rockyn saappaisiin ja jatkaa niitä jälkiä. Toisaalta vähän haikeaakin, mutta jälkihommilla jatketaan ja panostetaan siihen täysillä tästä eteenpäin, silloin tällöin voi päästä Häjyä tuuraamaan jos siltä näyttää, mutta muuten tokoilut ja tottistelut oli täsä. Näin on hyvä.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Kun koira ei sovi käteen

Viime treeneistä jäi käteen paljon mietittävää, ei ehkä niinkään treenien suhteen, mutta jatkoon koiran kanssa. Maassa oleminen oli torstaina taas hirveän hankalaa, tai hankalaa koiran oli olla vetämättä heti lonkalle. Siitä alkoi sitten keskustelu, että voisiko se olla kipeä? Niin voisiko, harmi ettei koira osaa kysyttäessä vastata. Minä en tiedä. Se ei näytä sitä, mutta kun talossa on toinenkin koira niin näyttää vielä vaikeammin kipujaan, etenkin, kun se toinen koira käyttää taatusti toisen heikkouden hyväksi. Se ei juurikaan onnu, ainoa mikä on muuttunut on ruokahalu, Häjy syö todella huonosti jos ollenkaan, mutta en sitä noteerannut sen kummemin, kun meillä on Rockykin syönyt huonosti. Häjy ei meillä ehtinyt olemaan niin, että Misulla olisi juoksut ollut joten en tiedä miten se reagoi juoksisiin ja etenkin tärppipäiväsiin narttuihin, mutta Rocky lopetti Misun tärppien ajaksi syömisen, joten olen olettanut, että kyse on nytkin tästä ja Häjy käyttäytyy samanlaisesti kuin Rocky. Siksi en ole huolustunut ja soitellut eläinlääkäriin, mutta jos ens viikon jälkeen ei ala ruoka maistumaan soitellaan lekurille aikaa.

Sitähän mä jatkuvasti pelkään, että tää taival loppuu ennen kuin ehtii kunnolla edes alkamaan. Pelkään ja sydämmestä ottaa aina jos Häjy liukastuu, liikkuu hetkinkin normaalisti poikkeavalla tavalla tai jos vähän kaatuu kovassa vauhdissa. Mutta olen samalla asennoitunut siihen, että Häjy lähtee täältä ennen Rockya vaikka on nuorempi.

Niin kiva koira kuin tuo onkin treenatessa ja kisoissa, sen todella suuri ohjaajapehmeys on mulle vaikeaa ja opettelen asian kanssa edelleen. Todeten myös, että siitä huolimatta miten hyvin meillä yleensä treenit ja kokeet kulkee, on se pakko sanoa ettei tuo koira sovi mun käteen. Osin sen takia miten ohjaajapehmeä se on, se kestää tosi huonosti palautetta tai tekemään virheeseen puuttumista, sen mielentila laskee ja pahimmillaan meidän sen kertaiset treenit on pilalla, joskus ne seuraa useampaan treeniin ja jonkin tietyn liikkeen kohdalla alkaa koira paineustumaan. Olen välillä miettinyt olisiko koiran parempi olla jonkun muun lapasessa, sellaisen ihmisen jonka käteen toi koira sopii. Mutta kuka nyt huono lonkkaista, nivelrikkoista koiraa haluaisi. Ja onhan Häjy osa perhettä, se on hirvittävän rakas kaikkine rasittavuuksineen.

Onhan Rockykin aina reagoinut mun jännittämiseen ja turhautumiseen, useimmiten muuttumalla passiiviseksi, mutta se kestää paljon enemmän, sille saa antaa paulautetta, sitä saa korjata ja huomauttaa virheestä, ilman, että se passivoituu tai paineistuu. Häjy taas on täysin ääripää Rockyyn ja kyllä se on ollut itselleni myönnettävä, että tuo koira ei ole mulle ihanteellisin harrastuskaveri. Mulle ei vaan sovi noin ohjaajapehmeä ja herkkä koira. Totesinkin treenien jälkeen miehelleni, että jos joku esim. sukulaisista tarjoaisi ottamaan Häjyn, voisin harkita. Mutta raaskiko sitä siltikään? Kuitenkin pystytään elämään ja harrastamaan yhdessä vaikka ei mun käteen kunnolla istukkaan.

Kouluttajan kanssa käytiin läpi samat asiat ja todeten sama, saaden samalla pientä vinkkiä mitä voisi yrittää tehdä, kun koira alkaa paineistumaan ja muuttumaan epävarmaksi treeneissä, mutta sitä ennen yritetään poissulkea mahdollinen kipu syöttämällä kipulääkekuurin. Toistaiseksi, pari päivää kuurin aloittamisesta huomaan, että koira olisi ehkä vähän rauhoittunut? Ei ravaa ympäriinsä. Onhan se tavallaan iso sääli pari vuotiaalle koiralle antaa nyt jo lääkekuuri, kun tietää, että lonkista johtuvaa sen on oltava. Kunhan pärjätään kuurilla silloin tällöin, ettei se olisi sitä mitä tarvitsee aina, sillä sen jälkeen päätöstä ei tarvitse edes enään miettiä. Näillä mennään mitä on annettu, ohjattuja on luvassa nyt joksikin aikaa enemmän ja BH- kurssillekin tiemme vie.

perjantai 8. tammikuuta 2016

Koiran silmin

Ostin jo jokin aika sitten itselleni kauan haaveilemani actionkameran, tosin goprota hieman edullisemman version. Ihan kelpo peli tuokin on. Joulukuussa sitten vihdoin muistin laittaa koiralle valjaat ja kameran kiinni niihin. Välillä hieman erilaisempaa videota, vähän siitä koiran kuvakulmasta. Hieman oli hankaluuksia kameran pysyä pystyssä meidän vauhdissa, mutta täytyy seuraavalle kerralle keksiä joku lisäviritelmä jotta ei joutuisi itse korjaamaan vähän väliä kameran asentoa. Kävelyssä ja ravissa pysyi ihan hyvin, mutta sitten, kun paineli täyttä laukkaa, tahtoi kääntyä koiran niskaan.

Olisin julkaissut videon jo aiemmin blogin puolella, mutta koska kuvasin tämän osin hurttahuoneen videopäiväkirjaa varten, en voinut julkaista, mutta teknisten ongelmien vuoksi videoita ei nyt HH julkaise joten saan tämän nyt vihdoin teillekin jaettua. Jos video näkyy höttönä, vaihda asetuskuvakkeesta laatu HD:ksi. Mitä mieltä, oliko kivaa vaihtelua? 

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Älä myy ittees halvalla

Hirveästi on yleistynyt eri bloggaajien ja yritysten väliset yhteistyöt. Osa ottaa itse yhteyttä, osaan otta yritys itse bloggaajan yhteyttä. Eikä siinä mitään, mutta näissä pitäisi osata erotella jyvät akanoista. Niin kivalta kuin kuulostaakin lähteä jokin yrityksen kanssa yhteistyöhön, kannattaa oikeasti miettiä, että mitä sinä, bloggaaja, siitä hyödyt, vai hyödytkö mitään? Arvosta itseäsi ja blogiasi. Onko yhteistyö sellainen josta sinä oikeasti hyödyt, etkä vain ole yrityksen mainoskikan yritys ilmaiseksi.

Postauksien kirjoittaminen ei aina ole kovin yksinkertaista tai nopeaa, se voi viedä paljonkin aikaa. Aina ei pelkkä kirjoittaminen, mutta valokuvausta ja ajatustyötä. Pelkkä kuvien muokkaaminen ei ole kovin nopeaa puuhaa, joskus ensi yrittämällä ei onnistunutkaan kuvat. Videot, esimerkiksi mydayt, ne on oikeasti todella työläitä ja aikaa vieviä, mutta silti niitä on kiva kuvata ja editoida, vaikka aina välillä editointi aiheuttaakin harmaita hiuksia. Treenivideotkaan eivät käy tuosta noin vain. Toisinaan teksti syntyy nopeasti ja lennosta, joskus taas ei ja kokeilee myöhemmin uudelleen. Ja harva kirjoittaa blogia pelkkä rahankiilto silmissä, toki niitäkin varmasti on, mutta vähän. Itse en ole koskaan kuvitellut blogiani sellaiseksi, että sillä tienaisin rahaa, saatika, että haluaisin siitä työtä itselleni. En halua, että kirjoittamisesta tulee pakko pullaa, pakko kirjoittaa jokin tietty määrä jotta saat palkan. Se ei ole mulla kyse bloggaamisesta. Itse kirjoitan palavasta halusta, tästä on tullut todella tärkeä harrastus ja se päiväkirja, julkinen sellainen. Olen halunnut ja uskaltanut avata meidän elämää ventovieraille ihmisille. Vaikka kirjoitan julkisesti, kannan vastuuni ja seison sanojeni takana. Ennen kaikkea, arvostan itseäni ja tätä harrastusta.

Voin myös nyt ihan rehellisesti kertoa, että itse lankesin haviin jonka olisin voinut jättää välistä. Sain yhteistyötarjouksen ja tokihan siitä innostui, jo pelkästä viestin otsikosta, kun hokasi, että tarjotaan yhteistyötä. Viestiä lukiessa ja mitä pidemmälle pääsin, tuli aika mitään sanomaton fiilis, jaah, tässäkö tämä on? Varovaisesti yritin kyllä vihjaista etten itse oikein hyödy tästä mitään ja kyseinen yritys kyllä yritti tarjousta vähän parantaa. Koko tarjouksesta häkeltyneenä ja innostuneena siitä, että meille tarjottin yhteistyötä, tartuin siihen ja niin tarttui muutama muukin bloggaaja. Mitä minä siitä sitten hyödyin? Oikeastaan en juuri mitään. En hyötynyt sen enempää kuin kukaan muukaan. Yritys sai käytännössä ilmaista mainosta. Samoin lupailtiin sivuille yhteistyössä olevien blogien linkit, tänä päivänäkään niitä ei siellä vielä ole. Mulla ei ole koskaan tapana ollut poistaa postauksia, mutta nyt olen alkanut miettimään, olisiko tässä aihetta. Ikävä kyllä minua viilattiin linssiin ja voin syyttää itseäni, kun alusta asti tajusin etten itse hyödy siitä yhteistyöstä mitenkään, mutta firma saa kyllä ilmaista mainosta. Aidosti voin myöntää, että nyt harmittaa. Annoin itseni ja blogini halvalla.

Kantapään kautta oppii, niin sitä sanotaan. Jatkossa jos tarjotaan yhteistyötä, harkitsen tarkkaan. Blogistani en halua kaupallista ja yhteistyöpostauksilla täytettyjä, en niitä itsekään jaksa lukea ja jos niitä alkaa tulemaan jatkuvalla syötöllä, alkaa myös mielenkiinto blogia kohtaan loppumaan ja yleensä jonkin ajan kuluttua klikkaan itseni pois lukulistalta. On toki hienoa, että toiset pystyy yhdistämään harrastuksen ja rahan. Toki on myös paljon yrityksiä jotka arvostavat bloggajia ja sitä kautta saamaan mainosta, joten he tarjoavat yhteistyötä josta hyötyy myös bloggaaja, joko rahallisesti tai jonkin tarvikkeen kera. Yhteistyöt on ihan kivoja, kunhan sinä, bloggaaja, arvostat tekemääsi työtä, etkä anna yritysten viilata linssiin. Älä lankea niin kuin minä, älä anna blogisi kautta ilmaista mainosta. Ja korvauksesi tekemästäni työstä postauksen kirjoittamisen ja mainostamisen jälkeen, en koe, että pienen prosentin alennus jostakin on sen työmäärän arvoista. Varsinkin, kun sama tarjous oli tyrkyllä asiakkaille joita kalastelivat. Ensi kerralla olen viisaampi.

tiistai 5. tammikuuta 2016

Näyttely, öh.

Mulla on ihan valtava postausinto tällä hetkellä ja mielessä onkin jonkin verran ideoita joista kirjoitella ja ehkä kuvailla jopa videota. Yritän kuitenkin hiukan malttaa jottei ihan yliannostusta meistä tule. Haha. Laitan nyt viikonlopun loput kuvat näytille. Pakkasta oli hieman vähemmän ja lunta vasta sateli. Sää oli todella harmaa joten toi omat haasteensa taas kuvaamisen suhteen.

Selailin tämän vuoden näyttelyitä, jos Häjylle yrittäis hakea avoimesta luokasta sitä pakollista H arvosanaa. Raumalle mä sen nyt ilmoitin, osin jo tuomarin vuoksi. Siellä on tuomarina Talvitie ja aikoinaan, kun huomasin hänen antaneen harmaalle sekalinjaiselle nartulle ropin, totesin, että Häjyn haluan hänelle viedä. Jos ymmärtäisi katsoa koirasta muutakin kuin väriä. Ihmeellistä arvostelua tai sijoitusta en lähde hakemaan enkä odottamaan. Häjy on pieni, tänään yritin mitata pitkän ajan jälkeen ja mitta näytti 60-61cm, toinen korva on vähän löysä ja mitä vielä. Olen kuitenkin tyytyväinen jos se H saadaan ja sen jälkeen voi jättää näyttelyt niille jotka siitä enemmän tykkää ja me keskitytään sitten ihan muihin juttuihin. Rockylle oon sanonut, että sen vien vielä joskus kerran käymään, sitten kun se on veteraani iässä.


sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Uutta puhtia vuoteen

Vuoden vaihtuminen sujui rauhallisissa merkeissä. Häjyn kanssa oli vielä ohjatut torstaina ja on hieno huomata miten se alkaa pikku hiljaa aukeamaan ja rentoutumaan. Vähän epävarma se on vieläkin, mutta aika ajoin sieltä tulee esiin sitä oikeaa Häjyä, sitä Häjyä joka tekee hyvällä vireellä välittämättä muusta maailmasta. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, ei se vieläkään täysin rento ole, mutta olen hyvin positiivisin mielin sen suhteen, että se pystyy rentoutumaan vielä kunnolla. Treenit sujui hyvin kaikinpuolin ja ihanaa huomata miten messissä treenikaverit on auttamassa jotta Häjy saadaan taas rennoksi.

Hyvin onnistuneisiin treeneihin oli hyvä päättää vuoden viimeiset ohjatut. Treenikaverin kanssa vaihdettiin vielä ulkona muutamat sanat ja samalla paukkui jokunen raketti, Häjy ei juurikaan korviaan lotkauttanut. Naapurit ampui raketteja, kun päästiin kotiin ja päätin pelata varman päälle ja ottaa koiran hihnassa autosta pois. Nopea pissatus molemmille pihassa, kumpikaan ei välittänyt rakeista yhtään ja sisällä rötköttivät rauhassa ruokaa ja luita mutustellessa, siitäkin huolimatta, että aika kovia pamahduksia kuului välillä.

Tarkoitus olisi tämän vuoden aikana minun edetä ja kehittyä ohjaana, yrittää kouluttautua lisää. Koirien kanssa olisi kiva osallistua koulutuksiin ja ehkä jopa käydä leirillä. Päätin yrittää myös vihdoin onnistua koirien kulujen laskemisessa, joskus aiemminkin aloitin, mutta se vain jäi. Nyt haluan mielenkiinnosta tietää miten paljon saan koiriin menemään vuodessa rahaa, tiedän jo nyt, että treenit on varmasti isoin menoerä jos ei eläinlääkärissä tarvitse käydä. Tein itseni kanssa myös uuden vuoden lupauksen, en osta koirille mitään mitä ne ei oikeasti tarvitse. Meillä on nimittäin paikat pullollaan kaiken näköistä koirien tavaraa. Yritän saada säästettyä rahaa ja kun on tiedossa jo kohde mihin säästää, motivoi se lisää. Äitiyslomani loppuu virallisesti n. kolmen kuukauden päästä, töihin yritän päästä jotta saisi vähän lisätienistiä. Siinä hieman tavoitetta itselleni tulevalle vuodelle, koirien osalta tavoitteet ja suunnitelmat on aikalailla selvillä.

Vihdoin alkaa näyttämään oikeasti talveltakin. Metsälenkille lähdettiin ja lunta sateli hieman, nyt saatiin iltalenkki heittää jo lumisissa maisemissa. Pakkasta on kyllä riittänyt ja ilmeisesti lupailee oikein kunnon paukkupakkasia. Rakastan talvea, rakastan lunta ja pakkasta. Lumiset maisemat on aivan mahtavia. Odotan, että pääsen ulkoiluttamaan kameraa lumiseen maisemaan.

Onko muilla suunnitelmissa koiran kanssa leirejä tai koulutuspäiviä?