tiistai 23. helmikuuta 2016

BH- treeniä

Vihdoin ja viimeinen saatiin BH- treenit toteutettua ja päästiin näyttämään meidän menoa jälleen yhdelle vieraammalle ihmisille. Hui miten se loikin taas paineita oman pään sisään. Mä en tajua miksi, mutta mulla tulee aina järkyttävä onnistumisen paineet, kun on yhtään vieraampi katsomassa meidän menoa. Mulle tulee hirveet paineet ja sen myötä jännitys, että mitä jos me mokataankin, mitä jos ei tulekkaan nappi suoritusta. Ehkä mun jännittäminen kokeissa johtuu eniten siitä epäonnistumisen pelosta, jos ei tulekkaan ihan nappi suoritusta. Ajattelen liikaa niitä muita ihmisiä siellä ja niiden mielipiteitä. Mä olen niinsanotusti liian vaativa, epäonnistumisia pelkäävä koiran ohjaaja. Enkä saa sitä varmasti ikinä pois, kun kehitytään ja edistytään niin samalla mun vaatimustaso nousee. Monesti se alkaa menemään myös yliyrittämiseksi.

Alkuun kerroin vähän meidän taustoista ja harrastustavoitteista. Mainitsin myös koiran olevan epävarma ja toisinaan se näkyy tekemisessä. Kerroin myös, että koiran luustontakia me ei pk- puolella pyöritä kuin fh- jäljen parissa jossa ei sitä tottista ole, joten pk- tottista ollaan treenattu todella vähän. Kuitenkin BH- kaavion koiran pitäisi osata vaikka silmät kiinni.

Me aloitettiin tottiksella eikä ollut parasta Häjyä, epävarmuus paistoi koirasta läpi, kyllä se teki muttei niin kivassa mielentilassa ja vireessä. Hallille oli myös tullut isohko peili, enkä ihmettelesi vaikka se pieni epävarmuus olisi johtunut jo osittain siitä peilistä. Jäävät oli kivoja ja luokse tulo hyvä, vaikka tulikin suoraan sivulle. Toisaalta en oikein viitsisi yhden kokeen takia alkaa opettamaan eteentuloa ja vahvistelemaan sitä. Kaavion jälkeen koutsikin sanoi, että epävarmuus näkyi koirasta. Mutta vaikka koira ei parhaintaan näyttänyt, kyllä kokeen läpi pitäisi mennä.

Pieni paineistuminen näkyi paikalla makuussa, haisteli aivan järkyttävästi, aikomustakaan sillä ei ollut siitä nousta, mutta liiallinen haistelu toi siihen rauhattomuuden tunnetta. Mutta kyllä se siellä pysyy, assarin kanssa paikka makuuta ja palaute välittömästi, kun nokka menee maahan. Paikka makuun jälkeen otin vielä muutaman pätkän seuruuta, lisäsin samalla omaa kävely vauhtia ja koiran vire nousi heti ja teki huomattavasti paremman näköistä seuruu pätkää. Pientä viilaamista siis, mutta vaikka tälläisenään menisi kokeeseen, pitäisi sen mennä läpi.

Ulkona, kun vielä juteltiin niin koutsi kysyi, että tekeekö koira paremmin ulkona vai sisällä. Aiemmin ole edes asiaa miettinyt, mutta kyllä se vaan ulkona toimii paremmin. Viikon päästä olisi seuramme kokeeseen ilmoittautuminen, mutta koutsikin sanoi, että jos se kerran ulkona toimii paremmin niin miettii haluaako itse osallistua enemmin ulkokokeeseen. Toisaalta, kyllähän se hyväksytty tulos maistuu paremmalta oikeasti hyvällä suorituksella, kuin puolivaloin tehdyllä. Noh, mulla on viikko aikaa miettiä. Toisaalta meillä ei myöskään ole mikään kiire siihen kokeeseen, voidaan siis hyvin myöhemmin keväällä tai alkukesästä mennä, kun kokeet alkaa pyörimään ulkona.

Ja tiedättekös, mulla on aivan järkyttävä pentukuume. Ja uskomattominta tässä on se, mitä rotua kuolaan ja olen vakavissani miettinyt. Eikä ainakaan maanantain BH- treeneissä nähty pentu helpottanut siihen yhtään. Mutta ajattelin palata asiaan paremmin omassa postauksessa.


sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Kohti parempaa


Ilmoitin meidät syksyn OnniDog tapahtumaan ja ennakkoilmottautuneen etuna sain aikataulut tänään sähköpostiin ja vahvistettua paikkamme. Koska samalla hinnalla pääsen osallistumaan molemmilla koirilla, en jätä tätä hyödyntämättä. Ilmoitin Häjyn tokoiluun ja Rockyn peltojälille ja voi vitsit miten täpinöissä olinkaan. Nyt on jotain mitään odottaa syksyssä. Tapahtumaa on paljon hehkutettu joten odotukset on aika korkealla, toivottavasti ei tarvitse pettyä! Eli meidät voi tuolta bongata lauantaina ja sunnuntaina. Mielellään tapaisin teitä bloggaajia (ja muitakin) jos vain suinkin paikalle saavutte, olisi mahtavaa tutustua teihin myös netin ulkopuolella. Niin ja varailin Häjylle myös ajan viettitestaukseen, uskon, että sillä on myös koulutuksellisesti avartava vaikutus. Tuu sääki!

Torstain ohjatuissa alkaa nyt ihan tosissaan näkymään sitä rentoa Häjyä, sitä joka tekee eikä kysele. Mulla on nyt pitkästä aikaa, kahden viimeisimmän treenin jälkeen jäänyt oikeasti tosi hyvä fiilis. Ihan mahtavaa, että toisiinkin ohjattuihin on alkanut saamaan Häjystä irti sitä mihin se pystyy. Se on nyt ollut kerta kerralta parempi. Eikä paikalla olokaan tämän kyseisen koiran vieressä tuottanut Häjylle ahdistusta.

Tunnari
Tunnaria treenailtiin ihan alkeiden merkeissä, pahvilaatikkoon oli taiteiltu muutama muovikippo kiinni ja tunnari laitettiin yhteen niistä, jotta se koira oppii, että tässä liikkeessä kuuluu oikeasti käyttää sitä nenää, eikä tämä ole pelkkä nouto liike jossa napataan ensimmäinen mahdollinen suuhun. Niin kuin yhdessä postauksessa jo mainitsinkin niin kotona lisäilin jo vaikeusastetta hieman ja koira osasikin suorittaa liikkeen oikein. Tämä ohjatuissa treenattu tunnari sujuikin hyvin, meni haistellen ja palauttaa oman hienosti.

Treenattavaa
x Pikku hiljaa vaikeutta lisää
x Varmuutta työskentelyyn, etenkin nenän käyttöön
x Ei kiirehditä, ettei palata lähtöruutuun

Merkin kiertäminen
Nyt on pakko sanoa, että vähän yllätyin koiran suorituksista, se tuli merkiltä takaisin ilman erillistä käskytystä. Ilmeisesti siis sisäistänyt asian lepäillessään. Häiriötäkin oli liikkeessä ihan mukavasti, kun kaikki suoritettiin samanaikaisesti ja Häjy juoksi merkille suoraan uutta treeni kaveri koiraa kohti, joka on narttu, pari kertaa halusi mennä moikkaamaan, mutta vaihtoi käskystä välittömästi suunnan pois päin tytöstä. Jes, taas askel lähempänä avointa luokkaa.

Treenattavaa
x Luoksetulo nopeammaksi ja varmemmaksi

Liikkeestä seisominen
Pystyi seuraamaan hyvässä mielentilassa ja tässäkin näkyi jo se rentous mikä ollaan saatu takaisin. Stoppasi ihan kivan, ei meillä tässäkään juuri ongelmia ole. Ei liiku vaikka kävelen taakse.

Treenattavaa
x Saisi olla vieläkin nopeampi

Paikalla istuminen 1 minuutti
Istuin jälleen hyvin koko ajan, pientä nuuhkimista oli alussa, mutta lopetti ja istui sen jälkeen rauhassa loppuun asti.

Hieman hämmennystä aiheuttaa hyppy, ei meinannut millään tulla yli vaan kiersi, hyppäsi kyllä jos itse menin koiran kanssa esteelle, mutta muuten kiersi. Madallettiin estettä hieman ja tämän jälkeen koira hyppäsi. En ole nyt kotona pitkään aikaan hyppyyttänyt joten en tiedä ilmeneekö kotona samaa vai onko tuolla alustalla osuutta, kun lattia on kova. Haluuttomuutta hyppimiseen ei ilmeni missään muualla, autoon hyppää epäröimättä, samoin metsässä vetää kaatuneiden puiden ja ojien yli, vieläpä aikamoisilla loikilla. Täytyy seuraavaksi kotona katsoa mikä on meininki hypyssä.


Osallistutko sinä OnniDog'16 tapahtumaan?

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Ohjatut



Treenipostaukset eivät ainakaan lukutilastojen mukaan kärkeen pääse ja yllättävän vähän nämä näyttäisi teitä ylipäätään kiinnostavan. Mutta koska blogi on minun, kirjoitan näistä silti. Ilmeisesti näistä kyllä jotkut tykkää, mutta vähämmän. Treenipostaukset on välillä hieman hankalia kirjoittaa, toivoisin tässä teiltä vähän apua. Millaisia postauksia treeneistä te tykkäätte lukea? Tai kuinka monia nämä edes kiinnostaa? Tiedän, että kuvatkin treeneistä olisi varmasti monen mieleen, mutta ongelmana on monesti valokuvaajan puute.

Nyt kuitenkin asiaan, eli tiistain ohjattuihin. Enkä voi muuta sanoa kuin, että Häjy oli hyvä. Silloin, kun meillä tekeminen natsaa täysillä yks yhteen, siltä se myös näyttää. Erityisesti mieltä lämmitti jälleen kouluttajan ja treenikavereiden sanat. Kun vaan koiran terveys kestää ja ohjaajan taidot riittää, ton koiran saa vietyä pitkälle. Haavena olisi siitä se valio saada, mikäli minä osaan opettaa, koirasta siihen on.

Seuraaminen
Jostain syystä mua alkoi jännittämään ihan hirveästi ja pelkäsin jo pilaavani tämän jännityksellä. Näytettiin ensin niin kuin kotonakin treenattaisiin, eikä siitä hirveesti moitittavaa löytynyt, tosin kouluttajamme makuun ei tainnut ihan pk- seuraaminen olla ja vielä, kun Häjy seuraa marssimalla. Painaminen saatiin pois, kun nostin jalkaa sen verran, että se "kopahti" koiraan -> koiran vika, tunkee liian eteen ja painaa -> osuu polvi leukaan -> koira korjasi paikan. Tarkoituksena ei tietenkään ole olla väkivaltainen tai satuttaa koiraa! Mielentila sillä oli todella hyvä, myös koutsi kehui ja sanoi, että sillä on oikeasti kivaa seuraamisessa. Todettiin käännöksistä, että me siirrytään kokonaan saksalaiseen täyskäännökseen, koiran seuruu tyylille sopivampi ja ehkä ohjaaja ei sekoa jaloissaan. Hah.

Treenattavaa
x Käännökset paremmiksi, enemmän opettelua ohjaajalle kuin koiralle
x Täyskäännökset saksalaiseksi.

Paikalla makaaminen 
Häjymäisen hyvä ja varma. Viereinen koira lähti aivan ajan lopussa, mutta Häjy oli ja pysyi. Nää paikalla olot on jostain syystä aina ollut molemmilla koirilla tosi varmoja ja helppoja suorituksia, vaikka häiriötä olisi miten paljon.

Treenattavaa
Ei meillä ole tässä juuri mitään treenattavaa. On ja pysyy vaikka aika olisi miten pitkä.

maanantai 15. helmikuuta 2016

Ongelma selätetty?




Jos en touhua ja kouluttaudu viikonloppuisin omien koirien kanssa, puuhailen sitten koiramaisissa merkeissä muuten. Sunnuntaina olin kehäsihteerinä tokokokeessa, pääsin ihan aitopaikalta seuraamaan EVL ja VOI luokan koirakoita. EVL luokassa oli monta tosi hyvää suoritusta ja ykköstuloksia saivat kasaan, vitsi miten siinä tulikin hinku jo itsekin koekentille, harmi ettei koira ole ihan vielä valmis, mutta kotiin päästyä oli pakko päästä itsekin treenaamaan. Kovin olisi jo intoa päästä pian ylempiin luokkiin, mutta saataisiin nyt tuo avoin ensin alta pois. Ruutu meillä jo näyttää olevan ihan kivalla mallilla, merkin kiertokin on jo parempi, ehkä kevään aikana päästäisiin kokeilemaan kokeeseen osallistumista. Loppukuusta osallistun vielä Häjyn kanssa toko ja tottis seminaariin.

Tunnaria oli myös "pakko" ottaa, alkuun tein aiemman ohjeen mukaan ja piilotin oman ruutunauhan alle, nenää käytti ja toi joka kerta oman sieltä. Parin hyvän toiston jälkeen lisäsin muita, koskemattomia tunnareita lähetysreitin sivuun, ekalla kerralla Häjy nuuhkaisi kasaa, mietti josko ottaisi siitä kapulan, mutta en puuttunut sen tekemiseen mitenkään, hetken mietinnän jälkeen se paineli ruutunauhan alle piilotetun tunnarin luo ja toi sen sieltä. Pienellä riskillä päätin lisätä vähän panoksia, tehden itseni kanssa jo sopimuksen, että jos ei onnistu niin palataan askel taaksepäin. Heitin ruutunauhan sivuun, pistin tunnarit riviin ja oman vähän kauemmas muista ja lähetin koiran. Meni tunnareille, mietti, käytti nenäänsä, mutta vähän hätäisesti päätteli, nappasi väärän suuhunsa, koirasta kyllä huomasi, että se empi ottiko oikean vai ei, jäi tunnareille, väärä suussa, kurkkasi mua, mutta en sanonut sille mitään, se tiputti väärän ja etsi oikean. Otti oikean ja toi sen mulle jonka jälkeen megabileet. Noutoa oli ollut tarkoitus treenata myös, mutta koska tunnari oli ihan super, lopetettiin treenit siihen ja koira sai lopuksi vielä rallattaa pallon kanssa. Tästä pääset katsomaan tunnarivideon.


lauantai 13. helmikuuta 2016

Pikku kuusien valtakunta


Perjantaina saatiin lumet takaisin, tosin lumi oli märkää eikä niin kivaa kuin pakkaslumi, mutta kuitenkin. Mikä ihana tekosyy ottaa koirat autoon ja ajella metsälle kamera mukana. Löydettiin ihana, pikku kuusien valtakunta jossa oli hyvä räpsiä kuvia. Kyllähän ne peltoralli kuvat jo alkoi itseäkin vähän kyllästyttämään. Tosin tuolla oli niin kaunista, että ehdottomasti on mentävä uudelleen!

Kotona iski lopullinen epätoivo kuvien käsittelyssä, pöytäköneen näyttö on iänikuisuuden vanha, vääristää värejä ja meinasin saada itkupotku raivarit, kun en tiennyt miltä kuvat näyttää nykyajan näytöillä. Läppärini sentään olisi tältä vuosituhannelta, mutta ongelmana on sen hitaus, se ei jaksa enään pyörittää lightroomia ja yhden kuvan käsittelyyn olisi mennyt aivan tolkuttomasti aikaa. Loppujen lopuksi marsittiin giganttiin ja hankittiin uusi näyttö ja johan muuttui kuvat ihan silmissä, pelkät raakakuvat näytti sata kertaa paremmilta mitä aiemmalla ikälopulla näytöllä. Kaiken muun suhteen me taidetaankin aika hyvin olla nykyajassa, mutta minä olin onnettomana yrittänyt räpeltää kuvien kanssa surkealla näytöllä. Kuvien käsittely helpottui kummasti! Terävöintiä laitoin pikkasen liikaa siihen nähden miten paljon ne pieni alkuperäisestä kuvakoosta. Seuraavalle kerralle taas tämän suhteen fiksumpi. Muuten olen ihan tyytyväinen noihin. Ja koska en osannut valita vain paria kivaa kuvaa, saitte kuvaoksennuksen.

perjantai 12. helmikuuta 2016

TehoTorstai

Torstai vietettiin hyvin koiramaisissa merkeissä. Päivä oli hyvä aloittaa viemällä Roksu taas uimaan ja voi juku miten se tykkää! Se jaksoi ihan erilailla nyt mitä ekalla kerralla, ehkä ekalla kerralle rampin jänistely ja itsensä voittaminen vei koirasta mehuja aika hyvin. Se olisi uinut tunnin jos olisi aikaa ollut ja nyt jaksoi mennä kerta toisensa jälkeen. Ajattelin Roksun kanssa yrittää käydä säännöllisesti jos lihasten kasvun ohella saataisiin vähän kuntoakin kohotettua. On kyllä mahtava keksintö tuo koirien oma uimala. Tästä tulee ehdottomasti se mun ja Rockyn juttu, vaikka tiedostan senkin, että Häjylle tekisi lonkkienkin puolesta tuo uiminen hyvää, eiköhän sekin pääse joskus. Molempien kanssa ajattelin käydä välillä samaan aikaa kunhan vain poikien välit hieman rauhoittuu. Vaikkei tuossa nyt ole kuin pientä murinaa, mutta kiihdyttävissä tilanteissa saa olla itse hieman skarpimpi.

Uimalan jälkeen ihmeteltiin ulkosaunan kuntoa, jos siitä vielä koirille sisätilat saataisiin, voisi pitää tarhassa välillä vähän pidempiäkin aikoja, kun olisi kunnon sisätilat koirille jonne pääsee suojaan. Eikä se nyt ilmeisesti ihan toivoton tapaus ole, vaikka onkin hieman rapistunut. Jonkin verran työtä vaatii, muttei turkasen kallis operaatio. Vaikkei meillä koirat ulkokoiria olekkaan, mutta aina toisinaan saavat tarhassa aikaa viettää, kun siellä viihtyvät.

Ehtooksi suuntasin vielä Häjyn kanssa treeneihin, päätin myös kokeilla jos se olisi vähän avoimempi oikein megasuperhyper herkulla, possun palapaistilla. Häjy oli ollut tuolla myös tiistaina hoidossa (ja vetänyt oikein edukseen.. or not) ja vähän toivoin jos siitäkin olisi ollut apua jonkin verran. Ennen meidän ryhmän alkua otin pientä pätkää seuruuta ja siinä koira tekikin ihan kivasti ja huomasin sen olevan rennompi mitä aikoihin tuolla, sillä näytti olevan ihan hyvä olla. Se pystyi jopa tekemään kivan pätkän seuraamista suoraan kohti koiraa jota se on nyt jänistänyt. Eli joko tiistaisesta päivähoidosta tuolla oli apua tai palapaistilla, ehkä molemmilla. Se oli rennompi mitä aikoihin tuolla!

Loppujen lopuksi tehtiin omatoimitreenit koutsin kovan pääsäryn vuoksi. Hieman oli itsellä alkukankeutta, kun en ollut osannut yhtään suunnitella treenejä ja piti yht'äkkiä päättää mitä treenataan, onneksi treenikaveri oli skarpimpi ja ehdotteli paria liikettä. Aloitettiin ruudulla ja siinä huomasi, että koira oli vähän lukossa, se meni tosi varovasti, mutta parin toiston jälkeen sai vähän vauhtia tekemiseen. Ruutu alkaa olemaan meillä ihan kivalla mallilla, normaalisti se menee hyvällä vauhdilla ja pidemmällä matkalla saa liikkeeseen vielä lisää vauhtia, se myös kuuntelee käskyä hyvin. Miinuksena se, että vetää itsensä sinne lonkalle, mutta en koe tarvetta puuttua siihen. Hyppykin oli ihan hyvä, ruutu hämäsi sitä vähän, jos seison ruudun puoleisella puolella esteen takana, hyppäsi ja juoksi ruutuun, pieni mies oli ihan varma, että esteen jälkeen kuuluu mennä sinne. Toiseen suuntaan teki ihan ok, sivulle tuli vähän vinoon. Jääviä se teki myös ihan ok, seuruu pätkät oli parasta mitä tuolla on hetkeen nähty. Ei se vieläkään super hyvä ollut, mutta tärkeää on, että se oli jo rennompi.

Pitkästä aikaa mulle jäi torstain treeneistä ihan hyvä mieli, eikä sellainen mitään sanomaton. Koko ajan mennään kohti parempaa fiilistä ja koiralle parempaa oloa. Se oli koko ajan ihan erilaisella olemuksella ja asenteella tuolla mitä pitkään aikaan.


tiistai 9. helmikuuta 2016

Infoa ja uusi ulkoasu

Ulkoasu koki pienen muutoksen, hieman tämä sivupalkkien puoli vaatii itselle vielä totuttelua. Ei tämä vieläkään ole ihan sitä mitä hain, vähän väriä ulkoasuun yritän jossain vaiheesa saada aikaiseksi. mutta jos tällä nyt pärjättäisiin taas hetken aikaa. Mitä te tykkäätte? 

Osa on varmaan myös jo huomannut hurttahuoneen lopettaneen blogiportaalitoiminnan, eikä siinä mitään, mutta pakko sanoa, että omaan korvaan särähti hieman se, että syytetään meitä bloggaajia. Sen enempää kantaa ottamatta, mutta toki ymmärrän, että sivustoon vaikuttaa myös meidän aktiivisuus, mutta tuskin yksin meidän vastuulla oli sivuston toiminassa pysyminen. Toki hieman hämmentävää on myös, että otettiin uusia blogeja mukaan ja vähän aikaa porskuteltiin niin ja sitten tulee aivan puskista ilmoitus portaalin loppumisesta. Ehkä tämänkin asian olisi voinut hoitaa hieman eri tavalla, mutta noh. Portaalin loppuminen ei vaikuta blogiin mitenkään, muutakuin, että hurttahuoneen kanssa ei yhteistyössä  eikä sen alaisena enään olla. Jatkossa harkitsen vielä tarkemmin jos johonkin portaaliin tulisi mahdollisuus päästä mukaan. Katkera en toki ole, olin jo aiemmin miettinyt onko meidän mitään hyötyä olla tässä mukana, ainoastaan kummastuttaa meidän bloggaajien syyttely. Etenkin, kun olisi voinut asiasta kertoa, että moista on suunniteltu ja keskustella puolin ja toisin parannusideoista portaalin toimivuudesta.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Videopostaus: Koirauimalassa

Viikonloppu alkoi Häjyn hieronnalla, viime kerrasta olikin jo Häjyllä aikaa. Jumissa se oli, mutta yllättävän siihen nähdä miten pitkä tauko oli päässyt venähtämään. Oikealta puolelta oli kipeämpi, mutta siitä huolimatta pysyi ihan kivasti aloillaan. Ylös se ei yrittänyt nousta, mutta kipeimpiä kohtia availlessa se veti jalat kohti taivasta ja oli sen näköinen, että tässä olis maha, rapsuta sieltä. Niska oli vähän jumissa myös ja koira vähän aristelikin alkuun, mutta hienosti malttoi olla.  Niin pahoja jumeja ei kuitenkaan ollut etteikö niitä olisi auki tällä kertaa saatu. Meillä myös koirat liikkuu lenkeillä paljon vapaana mikä vähentää heti jonkin verran lihasjumeja. Puheltiin, että kolmen kuukauden päästä voitaisiin katsoa mikä tilanne on ja jos ei jumeja juuri ole niin sitten voi väliä lisätä vielä.

Lauantaille olin varannut mulle ja Rockylle ns. kahdenkeskistä aikaa. Niin paljon olen Häjyn kanssa nyt touhunnut, että oli Rockyn vuoro. Varasin sille koirauimalaan zemppu&serafiinaan ajan,  joka on viime vuonna auennut Luvialle. Olin oikeastaan jo jonkin aikaa miettinyt sinne menemistä, mutta jotenkin se on aina vain jäänyt. Tampereellekin olen toisinaan miettinyt ajavani ja käydä siellä, mutta miksi ajella sinne, kun vihdoin näille suunnillekin uimala saatiin. Haluan tukea toimintaa jotta se myös täällä pysyy.

Alkuun Rockylle laitettiin liivit päälle ja sitten suunnattiin kohti ramppia. Kovin sen teki mieli mennä, mutta aristeli jyrkkää ramppia. Loppujen lopuksi laitettiin hihna ja minä liiveistä vähän annoin koiralle "vauhtia", sen jälkeen, kun se rampista saatiin autettua alas, meni mukisematta itse. Uittajaa ei oltu varattu, mutta omistaja meni Rockyn kanssa altaaseen, kun se ramppi tuotti alkuun vaikeuksia ja uitti Rockya muutaman kierroksen altaassa ja näytti miten se pääsee altaasta pois. Tämän jälkeen otettiin hihna pois ja koira sai mennä itse. Kun tuo muutaman kerran oli mennyt altaaseen ja sieltä pois, otettiin myös koiralta liivit pois ja sen jälkeen alkoi myös menemään paremmin altaaseen.

Koko ajan se meni rampista paremmin ja paremmin, tuo on siitä kiva, että se kestää vaikka joutuikin vähän "pakottamaan" ekaa kertaa rampista alas. Se on vähän sellanen, että jos turhauttaa ja jännittää niin täytyy vähän tuuppia ja tsempata, eikä se ole siitä moksiskaan. Puoli tuntia oli meillä aikaa uida ja pääasiassa Rocky ui sen koko puoli tuntia, kävi totta kai välillä huilaamassa ja sitten meni taas. Huomasi kyllä miten paljon uiminen väsyttää koiraa ja rampillakin edes takaisin kulkeminen varmasti vaikutti myös. Jossain vaiheessa alkoi koira olemaan sen verran väsynyt ettei lähtenyt altaan perältä hakemaan lelua, mutta jos heitti ihan rampin lähettyville niin haki.

Musta on ihan mahtavaa, että koirillekin on keksitty koirauimalat! Pääsee talvisinkin uimaan ja tekee hyvää lihaksille. Häjynkin kanssa meinaan käydä, tekee sillekin hyvää, kun uiminen ei rasita lonkkia ja saataisiin sinne taakse kunnon lihakset tukemaan niitä huonoja lonkkia. Jossain vaiheessa varmaan käyn molempien kanssa samaan aikaan, mutta nyt alkuun käyn Rockyn kanssa jotta se pääsee yksin tekemään mun kanssa kivoja juttuja eikä aina niin, että Häjykin on siinä mukana.

Vaikka olin kuvia katsonut ja miettinyt altaan olevan vähän pienen näköinen, oli se ihan riittävä. Kaksi sakemannia menisi siinä helposti ja useampi pieni koira. Tykkäsin siitä kiireettömyydestä sekä rauhallisuudesta. Uimalan pitäjä olisi mukava ja ihana. Pesutilat oli myös ihan hyvät ja pari erilaista kuivaajaakin löytyi. Lelut, liivit, pyyhkeet ym sai uimalasta, itse ei tarvinnut ottaa kuin vaihtovaatteet ja koira mukaan. Aikoja on mahdollista saada puolen tunnin tai tunnin. Puoli tuntia riittää vallan mainiosti ainakin yhdelle koiralle.

Uimalalle ajellessa päätin kuvata pienen videopostauksen reissusta. Näköjään vahingossa videolle jäi musiikki hieman turhan lujalla ja joissakin pätkissä mun ääni vähän hukkuu musikkiin. Yritin kuvailla enemmän niin, että höpisen videolla eikä niin, että on vain pelkkää musiikkia.


lauantai 6. helmikuuta 2016

Uros + Uros = ?

Meidän koiravalintoja ei ole koskaan ihmetelty, ei ole kummasteltu miksi kaksi urosta tai miksi uros ja narttu yhdistelmä. Toisinaan kuulee miten jotkut on saanut valtavia ihmetyksia aikaan ottamalla uroksen kaveriksi toisen uroksen, nartun kaveriksi nartun tai uros + narttu yhdistelmistä. Välillä tuntuu, että oli millainen lauma vain kotona, jotain se kummastuttaa. Meillä oli viisi vuotta uros + narttu yhdistelmä, eikä tuollakaan yhdistelmällä kahakoitta selvitty. Pieniä erimielisyyksiä koirien  välillä oli toisinaan, mutta meillä ne helpotti paljon siinä vaiheessa, kun päästiin muuttamaan rivari kolmiosta omakotitaloon. Molemmat saivat ympärilleen lisää tilaa ja paremman mahdollisuuden olla omissa oloissa ja jos toisen naama ei miellyttänyt, sitä ei ollut pakko katsoa. Misun viimeisten kuukausien aikana Rocky otti sen kanssa yhteen ihan kunnolla. Mutta niinhän eläimet toimii, heikot ajetaan laumasta pois.

Koskaan ne ei ollut parhaita kavareita, tuli toimeen ja sieti toisiaan, mutta eivät olleet ylimmät ystävykset. Harvoin, tosi harvoin makasivat vierekkäin tai ylipäätään toistensa lähellä. Ehkä ne oli siihen vaan liian erillaiset. Silti laumanvanhimman lähdön Rocky otti alkuun aika raskaasti. Se joutui hyppäämään Misun saappaisiin mikä ei ehkä kuitenkaan ollut ihan Rockya.

Muutaman kuukauden ehdittiin elämään kolmen koiran laumaa, yllätykseni Misu otti Häjy paremmin vastaan. Se sopeutui nopeammin uuteen koiraan, vaikka olin kuvitellut Rockyn ottavan pennun paremmin vastaan ja Misulta vaatineen aikaa. Juuri kun Rocky alkoi olemaan sujut asian kanssa ja jopa alkanut leikkimään pennun kanssa, tuli Misun aika lähteä sateenkaarisilloille ja siihen loppui Rockyn leikit, muistan sen vieneen aikaa aika kauan ennen kuin Rocky alkoi olemaan taas oma itsensä.

Kolme koiran kanssa elämä oli tasaista, ei ollut kärhämiä paitsi viimeisten kuukauden aikana vanhempien koirien välillä. Siinä se kolmas meni missä kaksikin. Olisin mielelläni pitänyt tuon kokoonpanon pidempääkin. Vitsit, että ikävä nousee pintaan..

Noh, Misun aika tuli ja kotiin jäi kaksi urosta, leikkaamattomia ja sitä ne ovat edelleen. Nuo on aina tullut keskenään kivasti toimeen, Rocky ja Häjy on puhaltanyt yhteen paremmin mitä Misu ja Rocky. Kyllähän mua oikeasti hirvitti mitä tästä tulee, kun Häjy kasvaa. Rocky ei vaan ole ollut koskaan sellainen koira jonka kanssa olisin kuvitellut toisen uroksen, leikkaamattoman. Tosin, ei meille olisi aikuista urosta voinutkaan tulla, ei olisi ikinä ottanut osaksi laumaa. Toki Häjykin on vielä nuori, mutta se ei ole noin kova mitä Rocky, se tasapainoittaa kuitenkin jonkun verran. Mun raskausaikana tuli ekoja pieniä kärhämiä, Rocky stressasi koko raskaus ajan aivan valtavasti, se murisi jopa naapureille jotka oli monen sadan metrin päässä. Se ei sietänyt jos Häjy juoksi mua kohti vaan puuttui tilanteeseen, useesti nopeammin mitä minä ehdin reagoimaan. Tytön synnyttyä tilanne tasapainottui ja rauhottui.

Pääsäntöisesti siis näiden kahden välit on olleet hyvät. Nyt niillä on kuitenkin ihmeellistä kitkaa  ollut pari päivää välillään. Joka murahtamiseen ja jännittyneisyyteen mun täytyy olla tarkkana. Rocky on aina ollut sellainen, että tiettyyn pisteeseen se sietää jotain ja sitten huomauttaa, tää on ollu mulle ok. Mutta nyt en anna tilaa yhdellekkään murinalle, en isottelulle tai millekkään muulle ylimääräiselle, "natsikuria" saan pitää tällä hetkellä yllä. Perkelettä olen saanut kylvää jonkin verran. Yleensä Rockylla on ottanut tunteiseen juokseminen vapaana, siinä vaiheessa, kun Häjy tulee aivan vierelle. Samaisesta tilanteesta on nyt nämä kiristyneet välit lähtenyt liikkeelle ja koirat otti yhteen, haavoja ei kummallekkaan tullut ja kuulosti varmaan pahemmalta mitä oli, mutta itse menin väliin, sanokoot muut mitä sanoo.

Olen yrittänyt miettiä mistä tämä johtuu, siitä, kun puutuin tilanteeseen vai jostain muusta? Olen myös miettinyt, että onko se Rockyn SP1 alkanut vaivaamaan ja on näin ollen kipeä ja hermot vähän kireällä. Toki osa syynä on varmasti myös Häjy, se kasvaa ja kokeilee rajojaan ja ehkä yrittää kokeilla onneaan josko irtoisi koirien välinen johtajuus. Ja se mitä olen pistänyt tässä nyt merkille on se, että Häjy myös provosoi Rockya, se vastaa murinaan takaisin murinalla, jos Rockya rapsuttelee, se ryntää Rockyn ja mun väliin. Näissä tilanteissa olen jättänyt Häjyn vallan huomiotta, moisella käytöksellä ei huomiota heru. Osa syy siis jännitteeseen on täysin Häjy. Kuitenkaan ei ole tarvinnut koiria hirveästi erillään pitää. Sen verran olen puuttunut pahimiin jännitteisiin, että ovat hetken aikaa saanut olla tarhassa erikseen ja sisällä välillä eri huoneissa jotta pöly vähän laskeutuu.

Olen myös alkanut miettimään, että jos toukokuussa näyttelystä se H irtoaa, sen jälkeen voisi Häjyn leikkauttaa. Voisi tulevaisuutta ajattelen myös hieman rauhoittaa tilannetta. Toisaalta myös uskon, että tilanne rauhoittuu ennen sitäkin. Tällä hetkellä ei ole ihan niin jännittynyttä mitä oli alku viikosta. Silti haluan pelata varman päälle, etten jätä noita keskenään yksinolon ajaksi. Ihan varmuuden vuoksi. Enkä myöskään halua antaa noiden ottaa yhteen puuttumatta siihen, vaikka jotkut sitäkin suosittelee. Olen nähnyt mitä se on, vaikka haavoilta ollaan vältytty.

Näistä pienistä poikien välisistä kahakoista huolimatta, on näiden välinen laumaelo ollut seesteisempää mitä Misun ja Rockyn välinen elämä. Kahdesta nartusta taas ei ole kokemusta joten en lähde spekuloimaan sitä, mutta varmasti menee siinä missä kaksi urostakin jos luonteiden puolesta sopivat yksilöt löytyy. Eihän meilläkään varmastikkaan tulisi kahden leikkaamattoman uroksen elämästä yhdessä mitään jos toinen olisi samanlainen kuin Rocky, yhtä kovapäinen ja yhtä ison egon omaava.

En myöskään näe syytä miksen kirjoittaisi julkisesti näistä pienistä kahakoista. Koira on eläin ja mitä vaan voi aina sattua. Koirienkaan elo yhdessä ei ole aina yhtä ruusuilla tanssimista ja kaikkeen on varauduttava. Tähän olen osannut jo siitä asti varautua, kun päätettiin, että Häjy meille tulee. Ja vaikka laumanjohtajana on käsityksenä laaja, minä olen koirilleni se johtaja, se joka pitää täällä yllä kuria ja järjestystä, uskon, että voin itse vaikuttaa paljon myös koirien väliin. Totta kai on varauduttava myös siihen, että koirien välinen, sujuva arki voi loppua, mutta se on sen ajan murhe ja silloin mietitään jatkoa. Mutta kuten sanoin, uskon tämän helpottavan pikku hiljaa. Rocky oli jo pari vuotiaana ehtinyt kokeilemaan Misua monta kertaa ja jossain vaiheessa Misua ei enään kiinnostanut ja luovutti paikkansa Rockylle. Oli se yhdistelmä laumassa mikä vain, kaikkeen on varauduttava eikä elättävä vaaleanpunaisten lasien kanssa.


keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Neljä koiraa

Maanantaina paineltiin jälleen Sinin ja koirien kanssa metsälle. Tällä kertaa oli myös ajokoira Elisa mukana, siitä olikin jo aikaa kun olen Elisaa viimeksi nähnyt ja heti huomasi miten pieni ajokki oli saanut luonetta lisää ja aika roimasti. Ihan kuin olisi ollut eri koira. Ei sietänyt enään poikien tunkeilua ja komensikin aika napakasti itselleen tilaa. Siitä ennen niin anteeksi, että olen olemassa koirasta oli tullut pieni ja pippurinen. Toisaalta ihan kiva niin ei jää muiden jalkoihin vaan osaa ja uskaltaa pitää puoliaan ja vaatimaan tilaa.

Neljä koiraa tuli hienosti keskenään juttuun ja on ollut hieno seurata miten Rocky on muuttunut fiksummaksi iän myötä. Se ei ryntää enään pomottelemaan turhasta, ylimääräinen, älytön komentaminen ja ärinä on jäänyt pois. Vaikka se hoiti oman lauman puolia ja puuttui jos Häjylle äristiin liikaa, se teki sen fiksusti. Uskomatonta miten yksi koira on niin vahva, että riittää, kun se menee täysin hiljaa tilanteeseen, ei sano sanaakaan, mutta sen olemus, se saa kaikki rauhoittumaan. Se ei myöskään enään kulje narttujen perässä ja tungettele liikaa, se kulkee paljon omia reittejä, seurailee muiden käyttäytymistä sivummalta ja kun kokee tarpeelliseksi puuttuu. Kuitenkin välillä innostuu leikkimään, pääasiassa Hikan kanssa. Yhtäkään yhteenottoa tuo parivaljakko ei ole ottanut, aiemmin niillä oli sellainen viha rakkaus suhde. Häjy taas rakastui Elisaan vähän liiaksi, tuppasi liimautumaan kuin takiainen, kulki perässä ja esitti rakkauskorviaan.

Ulkoiluun sää oli mitä mainioin, aurinko paistoi, ei tuullut ja pakkasta oli nippa nappa nollan alapuolella ja aikaa saatiinkin kulumaan jälleen lähemmäs pari tuntia. Loppu päivän oli kotona kaksi hyvin tyytyväistä ja väsynyttä koiraa. Tarkoituksemme olisi tehdä vielä lenkki toiseen paikaan enne kuin kelit lämpeää niin paljon, että käärmeitä alkaa vilisemään, sillä kyseinen paikka on täynnä niitä. Minä joka pelkään kuollakseni käärmeitä jouduin tuolla reitillä yksi kevät törmäämään viisi kertaa. Johan siinä saa pelätä, että koiriakin tuikkaa. Hiukan syvemmälle metsään, kun lähtee puolapuita kävelemään tulee kauniit maisemat, joten nekin houkuttelee tätä valokuvaajaa puoleensa. Muutenkin puhuttiin, että pitää alkaa käymään yhdessä lenkeillä useammin ja säännöllisemmin. Koirat tykkää ja saa hyvin väsytettyä, kun saavat juoksennella kavereidensa kanssa.


maanantai 1. helmikuuta 2016

Uljas mies

Bh- treenit peruuntu jälleen, johan tässä alkaa jo vähän naurattamaan. Yritetään vielä kerran uudelleen ja jollei onnistu niin annan sitten olla. Tuntuu itsestäkin hölmöltä alkaa säätämään aikatauluja koko ajan, kun se olin minä joka unohti mennä silloin, kun olisi treenit oikeasti ollut. Fiiliksen mukaan mä Rockyn kanssa Bh- kokeeseen menin, kyllä sitä kuitenkin jollain tapaa tietää koiran valmiuden johonkin. Häjy on onneksi vielä sellainen, että jos treenit on luistanut, se isolla todennäköisyydellä toimii myös kokeessa hyvin. Se on vähän sellanen tasanen puksuttaja.

Treenien peruuntuessa päätin yrittää painella koirien kanssa läheiselle pikku metsälle. Aikalailla ojassa saatin rämpiä jotta on edes pieni toivo pysyä pystyssä, takaisin tullessa Rocky sitten liukastui, ei onneksi pahasti. Hieman yhtäkkiseltään keksin ulkoiluttaa myös kameraa, ilman varsinaista ajatusta tai ideaa millaisia kuvia haluan. Unohtaen kuitenkin liikekuvat, kun oli jo sen verran hämärää. Päätin kuitenkin yrittää jotain vähän erilaisempaa, enkä myöskään halunnut tällä kertaa lähteä kikkailemaan muokkauksen kanssa, vaan päätin antaa tämän talven ankeuden joka täällä päin suomea vallitsee jäädä kuviin. Erityisesti tykkään viimeisestä kuvasta, siinä on Rocky koko komeudessaan, uljas, lempeä, pieni leijona kuningas. Hitto, että mä tykkään tuon koiran ulkonäöstä, sen päästä. Se on upea.