keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Canicross


Pitkäperjantaina käytiin Rockyn ja Hikan kanssa uimassa, Hikalle tämä olikin ensimmäinen kerta uimalassa. Rockya alkuun vähän jännitti ramppi, kun siitä on hetki kun on viimeksi uimassa käynyt. Hikka taas jänisti vähän enemmän ja loppujen lopuksi saatiin altaaseen, kun Sini meni koiran kanssa sinne. Molemmat koirat näytti tykkäävän hirveästi ja huomaa miten Rocky jaksaa koko ajan paremmin. Hyvää kuntotreeniä! Tässä olisi muutenkin tarkoitus kasvattaa niin koirien kuin itsenikin kuntoa kesäksi, vaikka en juoksemisesta hirveästi tykkää, ehkä ihan siksi, kun oma kunto on niin surkea, olen lenkeillä nyt ottanut pikku pätkiä kerrallaan, sitten huilannut kävelyn merkeissä ja juossut taas matkan x. Vaikka sillä hetkellä välillä tuntuu siltä, että kuolema tulee, on se fiilis ihan uskomattoman hyvä lenkin jälkeen. Itselleni aion hankkia juoksutrikoot ja mietinässä on myös juoksuvyö jotta saan koirat siihen kiinni ja omat kädet vapaaksi, huomattavasti helpompi juosta. Jos joku tietää hyvän vyön niin saa suositella! Valjaat meiltä jo löytyy.

Rockylla tuppaa olemaan juoksussa tasan kaksi vaihetta, joko täysillä tai ollenkaan, canicrossailu varmaan sopisi sille hiton hyvin, Häjy juoksi ihan kivasti, tosin huomasi hyvin noiden rakenteellisen eron ja miten Häjy on pienempi ja selkälinja myös lyhyempi, sillä se juotui vetämään laukalla, kun Rocky vielä ravasi. Ja voi vitsi miten hienoa on tuo saksanpaimenen liike, oikeasti, upea katsottavaa, se ravi, vau. Nyt kun mulla on tuo actionkamera niin voisin joku kertaa ottaa sen mukaan. Itseasiassa yllä oleva video on kuvattu sillä, päivämäärä toki on täysin väärässä, mutta älkää siitä välittäkö.

Tässä, kun itse haluaa saada oman kehon näyttämään omaan silmään hyvältä ja tiputtaa vielä sen muutaman kilon ja lenkillä ne juoksuaskeleet on tuoneet hieman kiinnostusta tuota canicrossailua kohtaan. Siinä saisi koirat ja minä kuntoa kasvatettua, tietysti pitää aloittaa pikku hiljaa, sillä nuo ei ihan hirveästi ole remmissä juosseet, tai Rocky on kyllä pyörän vierellä. Häjyn kanssa toki jo ihan sen lonkkien ehdoilla, mutta meillä on alustat mukavan pehmeitä juosta. Olisihan se myös mukavaa vaihtelua peruslenkkeihin. Kisoihin tuskin koskaan osallistuttaisiin, mutta omana kivana harrastuksena.  Onko siellä muita canicrossailuun hurahtaneita? Tai vasta alottaneita? 


maanantai 28. maaliskuuta 2016

Joka tulee lähelle, sydämeen asti

Huh, pääsiäisestä johtuva pitkä viikonloppu meni kyllä aivan hirvittävän nopeesti. Pikkusiskoni tuli torstaina meille kyläilemään, perjantaina käytiin Sinin ja Hikan kanssa uimalassa josta on erillinen postaus tulossa, kun otin actionkameran mukaan, editoin pienen pätkän videota teille ja lauantai meillä menikin shoppailessa ja kauppakeskusta kierellessä. Ilmatkin on ollut niin kivoja, että ulkoiltua on tullut aika paljon. Täällä on jo todella keväistä, lunta ei hirveästi ole ja jälkipellot alkaa todenteolla houkuttelemaan. Kunhan päivät tästä pitinee entisestään ja valoa riittää vielä pidempään, on näppärää käydä tallaamassa jälki ennen töihin lähtöä ja ajaa se koirille töiden jälkeen. Muuten ei oikein aika riitä, paitsi viikonloppuisin. 

Kroppa remonttiikin pitäisi nyt ottaa oikein tehokuuri jotta oikeasti olisi nyt vihdoin kesällä hyvässä, tai edes siedettävässä kunnossa. Painoahan olenkin kyllä jo tiputtanut aika roimasti, mutta loppukiri nyt kesäksi. Salilla olisi kiva käydä, mutta se aika, vitsi kun tuntuu, että arkipäivistä loppuu tunnit kesken jos haluaisi ehtiä tehdäkin jotain ennen töitä. Toisaalta olen kovin tyytyväinen tämän hetkiseen elämääni, työnsaanti helpotti stressiä ja tiputti todella ison kiven harteilta, on tuloja joilla elää ja voi ostella vähän itsellekin jotain, samalla yrittäen luoda vähän muutakin tyyliä itselleen, kuin sen huutavan koiraihminen luukin. 

Kuviakin ehdin miniloman aikana räpsäisemään, tosin hieman kiireellä joka osassa näkyykin, mutta kuitenkin osa onnistui ihan kivasti. Eniten tykkään ja ehdoton lempparini on viimeinen kuva. Saatte siis pienen sekalaisen kuvaoksennuksen. 



...Minun koirani. Minun elämäni koirat.
Mikä oli sinun lempikuvasi?

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Kamu meistä?

Loppuja kuvia tiistaiselta lenkiltä, kaverukset tulee keskenään tosi hyvin juttuun. Rocky oli hieman tungetteleva ja Hikka sai muutamia kertoja huomauttaa, että nyt riittää ja välillä vähän tunteet kuumeni, kun Rocky ei voinut ymmärtää ettei tyttö kaipaa ylitsevuotavaa rakkautta. Otin Rockya rauhoittumaan viereeni ja vetämään vähän henkeä, sillä välin Häjy sai touhottaa Hikan kanssa, kun se ei ollut millään tapaa kiinnostunut jo hieman hyvän tuoksuisesta tytöstä.

Häjy ja Hikka saikin aikaa pientä leikkiä, Häjy on sen verran pehmeä, että noiden kahden välit ei ole ihan niin vakavat mitä Rockyn kanssa. Häjy on myös huomattavasti leikkisämpi, Rocky taas tykkää leikkiä mielummin mun kanssa ja muiden koirien läsnäollessa se vetää enemmän omia polkujaan, ollen samalla se koiralauman ehdoton pomo, joka pitää myös Häjyn puolia, mutta asiallisesti. Se on se joka nenille ei kukaan hypi, kaikki kunnioittaa sitä.

Me myös ihan mielellään otettais vastaan uusia koirakamuja, ei tarvitse ihan naapurissa asua, muttei nyt ihan mahdottoman ajomatkan päässäkään. Häjy tulee toimeen ihan kaikkien kanssa, niin narttujen kuin urostenkin kanssa, Rocky taas vain ja ainoastaan narttujen, mutta leikattu uros saattaa mennä, joten mikään koirapuistokoira Rocky ei ole. Jos sinä siellä, olisit halukas treffaamaan ja katsomaan jos pojista, tai toisesta saisi uuden kaveri, huikkaa ja ollaan tarkemmin yhteyksissä.

torstai 24. maaliskuuta 2016

Ilmassa rakkautta


Tiistaina treffattiin jälleen Siniä ja Hikkaa, Elisa jäi kotiin juoksujen takia. Tosin, Rocky kertoi kyllä, että Hikalla on juoksut myös alkamaisillaan, oli ukko meinaan hitusen tungetteleva ja päästeli epätoivoisia piippauksia. Tällä kertaa Häjy oli se josta olisi voinut Rocky ottaa mallia, harvinaista, että voi sanoa näin. Tosin, meillä on Rocky aina kertonut hyvissä ajoin jos nartulla on juoksut alkamassa, mutta sen jälkeen se ei kiinnostu ennen kuin tärppipäivinä. 

Perjantaina meidän olisi tarkoitus suunnata porukalla uimalaan, nyt toivotaan vain ettei Hikka ala tiputtelemaan, just nyt muistan taas miksen nartuista tykkää. Haha. Tosin vien meiltä sitten molemmat koirat jos siltä näyttää, mutta todennäköisesti meidän pitäisi yhdessä päästä.

Keli oli todella keväinen ja lämmin, vaikka vähän tuttuun tapaan tuulikin. Kyllä oli niin hakusessa taas pitkän ajan jälkeen valokuvaus ja vielä pidemmän ajan jälkeen auringossa kuvaaminen. Säädöt oli niin hukassa ja tuskailin niiden kanssa. Mä en vaan ole koskaan tykännyt kuvata suorassa auringonpaisteessa. Nyt kun katsoo ulos, ei uskoisi, että tiistaina oli nättiä, eilen on koko päivän tuivertanut lunta ja nyt on taas maa valkoinen. Toisaalta ihan kiva, toisaalta taas tykkäsin jo tuosta vähän keväisemmästä fiiliksestä.

Pikku hiljaa alkaa arkikin tasoittumaan ja itse pääsemään tähän rytmiin kiinni, työpäivät on välillä aika rankkoja ja illalla, kun kotiin pääsee, ei jaksa välillä mitään. Tavallaan tykkään, kun on lähes koko päivä aikaa olla tehdä ennen töitä, valoisaan aikaan pääsee koiratkin ulkoiluttamaan ihan kunnolla. Pitäisi pikku hiljaa alkaa sovittamaan koirien treenit tähän lisäksi. Tuntuu vain toisinaan, että tunnit loppuu kesken, sitä parisuhdettakin olisi ihan kiva hoitaa ja viettää lapsen kanssa aikaa. Iltaisin olen nyt ottanut omaa aikaa ja kirjoitellut postauksia valmiiksi ja ajastanut ne. Tässä alkaa onneksi nyt pääsiäisen vuoksi pitkä viikonloppu ja pikkusiskoni on tulossa kyläilemään niin on enemmän aikaa blogillekin. Teitä lukijoitakin on tullut mukavasti lisää ja mietinkin, että sitten, kun saadaan 200 lukijaa täyteen niin järjestän pienen arvonnan.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Spring

Viikonloppu oli hyvä päättää tekemällä lenkki metsään, siitä onkin jo taas tovi aikaa, kun viimeksi ollaan käyty kunnolla metsällä. Kamerankin nakkasin kaulalle mukaan ajatuksena ottaa kuvia, toisin kävi sillä akku loppui välittömästi, kun laitoin nikonin päälle. Sääli sinäänsä, kun sää oli niin kaunis ja lämmin! Lunta täällä ei paljoakaan enään ole ja maastot alkaa näyttämään hyvinkin paljon siltä, että kohta voi mennä vetämään vuoden ekat jäljet. Itseassa aikalailla tasan vuosi sitten ollaan ajettu eka jälki sille keväälle, tästä tämä blogi on niin hyvä, en minä muistaisi tälläistä ilman blogia. Täältä se löytyi pikakelaamalla.

Voi pojat miten odotankaan jälkikauden korkaamista, suunnitelmia on kovin ja nyt olisi tarkoitus Häjynkin kanssa uppoutui kunnolla jälkihommiin, tähän asti pääpaino on ollut pelkästään Rockyssa ja toisaalta se tulee olemaan jatkossakin sillä kovin polttelisi sen kanssa vielä kisata jälkipuolella, kun tokoilut lopetettiin. Mutta toki Häjyn kanssa ihan tavoitteellisesti tullaan treenaamaan ja FH-jäljelle sekin painottuu ihan vain luustonsa takia.

Vaikka kovin talvesta tykkäänkin, kyllä tämä kevät lämpöineen, aurinkoineen ja valon riittäessä koko ajan pidempään, pistää minutkin odottamaan kesää. Kyllä se on vaan mukavampaa heittää iltalenkki valoisaan aikaan kuin säkkipimeässä. Kevät nostattaa myös pentukuumeen aivan järkyttäväksi, niinhän sitä sanotaan ettei siihen auta mikään muu kuin se pentu. Niinpä niin, saan siis kärsiä tätä kuumetta vielä pitkään. Vaikka aina välillä kaipaakin sitä kolmen koiran laumaa, mutta ei vielä. Ja kun haluan, että seuraava pentu tulee yhdistelmästä joka kolahtaa minuun niin ettei pääse yli eikä ympäri. Tiedän mitä haluan ja haen koiralta, joten taustatutkimusta on hyvä ja kiva tehdä aina välillä. Kenneleitä olen pläräillyt kuumeissani ja pakko se on todeta, että tämän rodun kohdalla on tullut niin monta plääh fiilistä, tosin on myös kaksi ylitse muiden vaihtoehtoa.

Pennut sikseen, haaveilla ja miettiä saa, mutta vielä ei ole sen aika. Nautitaan nyt näistä ukoista. Ulkona on niin nättiä ja lämmintä, että ihan hiki tulee lenkilläkin. Kevään huomaa myös siitä karvamäärästä joka noista koirista lähtee, jestas.


sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Älyn ja välyn väläytyksiä.

Suden Huudon nakkasi meitä jo jokin aika sitten haasteella, kieltämättä hetken jo ajattelin, että eikai taas. Ilokseni kuitenkin yllätyin kysymyksessä olevan jokin aivan muu kuin 11 kysymyksen haaste ja tämä on jopa hauska joten päätin ottaa haasteen vastaan. Hitusen on vain ollut oman ajankäytön kanssa ongelmia jotta ehtii raapustamaan tännekin jotain.

Ja jos on nuttura kireellä, ei kannata edes lukea tai jos varoituksesta huolimatta päätät jatkaa lukemista, yritä edes nähdä se pilke silmäkulmassa, kun tämä on kirjoitettu, sillä ideana tässä on kirjoittaa "ajatuksia" näiden kahden elukan silmin.

Häjy: Ai sä heräsit, ougaaad ihanaaa. Piiiip piiip piip. Oota mä haen pallon, missä se on?! Aa tuolla! Joko sä nousit, ei kai haittaa ku mä tuun auttaa sua tossa vaatteiden pukemisessa. Ai haittaa, ei se mitään, autan silti. Noni, nyt sul on vaatteet, mitä tehdään, mihin mennään. Joko joko joko?? 

Rocky: Jaa sä heräsit, hieno juttu. Rapsuttaisiks mua vähän? Ai et, okei ei se mitään. Ai sä meet jo keittää kahvia, oota mä tuun mukaan. Hitto tota kakaraaki, eikö se osaa olla. 



Häjy: Oijoi, sä meet keittiöön, saisink mä ruokaa?? RUOKA! Ai sä meet jo pois, no ulos, sinnehän me mennään nyt. Ai ei, no jos mä vähän juoksen tässä niin entä sitten? Ei vai. 

Rocky: Ulos vai? Okei kivaa. Jaa ei sitten. No mä ootan tässä eteisessä, kyllä me sinne kohta päästään. 

Häjy: Voi ei, se nousee sohvalta, äääääkkiää peräään ettei se vaan pääs karkaamaan tai unohda mua!! 

Rocky: Et oo kakara tosissas...

Häjy: No olen olen, ois se nyt ihan kauheeta jos mä jään tänne ja sä pääset ulos tai pahimmassa tapauksessa mä jään sisälle nököttää ja sä autoon. III, ovi aukes, me päästään ulos! Mää juoksen ainakin oikee hitoksee!

Häjy: Ou gaad se silittää Rockya!! Äkkii äkkii äkkii, mäki haluun, fuh fuh, piip piip. Hittoon sitä, mun äiti! 

Rocky: Huoh. Mä olin täsä ensi, ymmärräkkö? 

Häjy: Se on mun ihminen, MUN MUN! 

Rocky: Mää olin tääl muute ensi. Ja eks sää oo sitäpaitti kuullu, et tomsel käytöksel mittä rapsutuksii saa. 

Häjy: Huoh.. Jo on nihkeetä. Kai mää sit nuolen vähän pipp*lii, pepaa jaja.. Ai sää et jaks kuunnel.. No ei sit. Huah!


Rocky: Jaaha ja kakara käy äiteen hermoille, ehkä mää sit meen saunaan nukkuu niin se ei ainakaa mulle suutu. Haha. Jaa nii mut mites se meidän ruoka? Kyl kello jo varmast o se verra, et meil kuulus ruokka antta, iha varmana! Jos mää ny kumminki mensi sillai pikku hiljaa vihjailee, vähä nuuhkuttelee noit ruokakippoi ja jos se ei tehoo nii sit mää mee istuu niitte ettee ja tuijotan syväst ja odottavast. Emmää kyl tiärä miks mää jaksa nii tehd, ku ei se akka puhu mul sillo mittä. Ainii mut se ruoka. 

... ja sen pituinen se. Kyllä, Häjy on just niin tättähäärä mitä tästä saa kuvan ja vielä ehkä vähän pahempi. Rocky on hyvinkin oman arvonsa tietävä ylväs mies joka ei pienistä hetkahda. Häjy taas, se on vähän semmonen ravistettava ennen käyttöä- tyyppiä. Me haastettais sakemannit Niilo, Jalo ja Aapo, Kuin Siskokset sekä Havahdus.

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Toko & Tottis seminaari

Me oltiin Häjyn kanssa helmikuun lopulla Minna Pessin seminaarissa ja nyt saatte vihdoin ja viimein tiivistetyn postauksen siitä. Koulutus oli kaksi päiväinen ja koirakoita ei ollut kuin muutama niin saatiin kaikki teho ja hyöty irti, sekä koulutusaikaa runsaasti jokaiselle koirakolle. Kokemuksena tämä oli ihan huippu ja opin itse todella paljon uusia asioita ja opin ehkä hitusen paremmin ymmärtämään koiraani. Enkä voinut kuin ihmetellä miksen ole aiemmin osallistunut seminaareihin. Sain irti sellaisia asioita joita voisin Rockynkin kanssa hyödyntää ja asioita, niitä hyvin yksinkertaisia joita en ole ymmärtänyt ollenkaan koiran kanssa tehdä. Pitänyt kai itsestäänselvyytenä. Mutta jokainen ohjaaja sai kehut siitä, että ymmärsi ja myönsi itsessään olevan ne suurimmat ongelmat ja epäkohdat, koirissa ei ole vika.

Eka päivä aloitettiin käymällä läpi monia asioita, mm. hallintaa, mitä se tarkoittaa ja mitä se merkitsee? Yhteistyöstä puhuttiin ja todettiin, että nämä molemmat asiat merkitsee jokaiselle eri asioita. Kerrottiin ongelmakohtia, mihin asioihin paneudutaan ja haetaan ratkaisua. Jokainen näytti alkuun miltä se yhteinen tekeminen näyttää ja olin sanonut, että Häjy on hirveän miellyttämisenhaluinen ja kouluttaja sanoikin, että se näkyy kyllä koirasta ja parhaiten se palkkautuu ihan vain minusta, ei leluista tai ruuasta, eli mulla on ihan huippu helppoa palkata koira, kun itse osaan vain käyttää sitä hyväksi.

Loppujen lopuksi taidettiin jokaisen koiran kanssa odottaa, että koira on aktiivinen ja tarjoaa aktiviisuutta. Harjoitus oli loppujen lopuksi todella yksinkertainen, enkä ole edes osannut ajatella treenata jotain tälläistä. Samaten myös hallinta, koira hallinnassa kentälle ja sieltä pois, eikä ylimääräisiä käskyjä.

Hallinta

  • Itsevarmuutta, ole itsevarma, usko itseesi, myös ohjaajana. 
  • Luota koiraan, jos sanot jotain, se tekee niin. Älä ajattele mitä jos se tekee niin täi näin. 
Hallinta on käsitteenä todella laaja ja tarkoittaa varmasti monelle eri asioita. Aivankuten yhteistyökin, tuntuu, että on jo pelkkänä sanana ns. muoti ilmiö joka on jo menettänyt "merkityksensä". Erikseen on vielä ns. siviilihallinta, koira voi olla hallinnassa kentällä muttei arjessa ja päinvastoin.

PÄIVÄ 1
Näytettiin ekana ihan vain miltä meidän tekeminen näyttää ja näin jälkikäteen, kun katson videota, huomaan miten kiire mulla oli, jännitys paistoi siis minusta todella hyvin läpi. Ihan hirvittävää katsoa itseäni, olin jo menossa ennen kuin koira oli kunnolla ehtinyt istumaan pysähdyksissä. Siihen nähden miten jännittynyt ja hermostunut olin, koira toimi ihan kivasti vaikka pientä haahuilua olikin.

Harjoiteltiin aktiivisuutta käskemällä koira istumaan, siirryttiin itse koiran eteen ja sitten odotettiin kontaktia. Ekoissa harjoituksissa Häjyllä kesti kauan ennen kuin tarjosi kontaktia ja oli kovinkin kärsivän näköinen välillä, mutta ilme muuttui heti, kun teki oikein ja sai musta palkan. Joitakin kertoja se valahti maahan, mutta pannasta kiinni ja määrätietoinen istu käsky. Eli koiraa ohjataan yhdelle ainoalla toimenpiteellä, ei kymmentä eri asiaa sille. Samalla harjoiteltiin juuri sillä laumalla palkkaamista, ei ruualla tai leluilla, Häjyllä olikin se etu, kun se palkkautui jo entuudestaan hyvin laumapalkalla, mutta se miten hyvin se sillä palkkautuu, en ole en aiemmin edes ymmärtänyt vaikka olen asian tiedostanut. Häjyn kanssa ei alettu seuraamista heti treenaamaan koska se oli vähän sellainen, että näennäisesti tekee, vaan haetaan sitä, että se oikeasti keskittyy ja lähtee hommaan mukaan kunnolla.

Toisella harjoitus kerralla koira oli jo paljon paremmin mukana ja haluttua asiaa tarjosi huomattavasti nopeammin. Kun sieltä tuli kontakti lähes heti ja piti sen, iso palkka laumalla ja harjoitus lopetettiin siihen. Vaikka harjoitus oli kokonaisuudessaan lyhyt, siinä tuli monta hyvää asiaa. Koira oli jo tässä viimeissä treenissä hirvittävän väsynyt ja näytti siltä, että joutui pitämään silmiään väkisin auki. Mutta väsymyksestä huolimatta koira oli odotellessä sisäistänyt asioita ja näytti jo paljon parempaa tekemistä.

Itse jännitin taas ihan hirveästi, kun ympärillä vieraat ihmiset ja kouluttajat. Paikkapaikoin olin hermostuneisuuteni takia hieman epäreilukin koiralle, mutta Minna osasi tosi hienosti rauhoitella ja tsempata niin sain omaa päätä kasattua ja oltua koiralle reilu. Oli myös kiva katsella toisten koirakoiden harjoituksia ja niistäkin sai ihan kivasti irti ja opittua asioita lisää.

PÄIVÄ 2
Päivän ekassa harjoituksessa jatkettiin lauantain treeneillä, mutta puututtiin jo kaikkeen ei toivottuun, mm. haisteluun hyvin terävä ei, jotta menee perille yhdestä käskystä. Tässä myös käskettiin koira sivulle, kun se otti ja piti kontaktin, mutta Häjyn kanssa ei otettu seuruu pätkiä vaan palkattiin ja vapautettiin. Minä sain kehut siitä, että olin kehittynyt selvästi edellisestä päivästä ja sisäistänyt asioita, olin rauhallisempi ja reilumpi koiralle, en myöskään jännittänyt enään niin paljon.

Toisessa harjoituksessa meitä oli kentällä meidän lisäksi kaksi muuta koiraa, harjoituksia hiema helpoitettiin koirille kehumalla jos vilkaisikaan päi meitä ohjaajia. Häjyn kanssa otettiin muutamat sivulle tulot, eka oli hidas, siinä huomasi miten se vähän varoi muita koiria. Saatiin kuitenkin parempiakin siirtymiä ja ihan parin askeleen seuruu pätkiä joista palkattiin koira. Ennen liikkelle lähtöä sanottiin seuraami käsky, mutta ei lähdetty heti liikkeelle, tässä huomasi hyvin miten kiire mulla on aina ollut ja olen lähtenyt liikkeelle siltä istumalta, kun olen koiralle antanut käskyn, se oli lähdössä heti, kun annoin käskyn ja sen jälkeen ihmetteli, että miksei mitään tapahdu. Me jätettiin tämäkin treeni vähän lyhyemmäksi sillä päivät on olleet koiralle raskaita ja se teki hyvän suorituksen, siitä huolimatta, että kentällä oli juoksuinen narttu.

Toisten treenien jälkeen lähdettiin ruokatauolle ja jäätiin miettimään mitä haluaa viimeisiltä treeneiltä, mitä katsotaan ja mihin pyydetään neuvoja. Hallilla kuitenkin katsoin koiraa ja totesin, että nyt on mun mietittävä koiran parasta ja päätin ettei me treenata enempää sillä koira oli todella väsynyt. Halusin, että osaan ja opin lopettamaan treenit ajoissa, en nähnyt järkeä treenata niin väsyneen koiran kanssa vaan parempi päättä päivä onnistumiseen ja hyvään mielentilantaan, eikä riskeerata koiran ollessa aivan loppu.

Viikonloppu oli todella onnistunut ja saatiin paljon uusia eväitä jatkoon ja kunhan tässä tämä arki tasoittuu ja pääsee rytmiin kunnolla mukaan, aletaan taas ahkerammin treenaamaan ja ehdottomasti jatketaan ja hyödynnetään näitä Minnalta saamia neuvoja. Muutenkin tykkäsin Minnasta kouluttajana tosi paljon, meillä ei ollut kiire ja jokaisen koirakon kanssa meni aikaa niin paljoin tai vähän kun meni, kenenkään treenejä ei kellotettu, että tietyssä ajassa pitää treenit suorittaa vaan mentiin koira kohtaisesti. Huomasin myös miten itsestäänselvyytenä olin pitänyt joitakin asioita ja miten en ole edes osannut ajatella treenavani jotain näinkin yksinkertaisesta asiaa. Alla vielä video viikonlopusta, video on hirmuisen pitkä, mutta en halunnut kauheesti sitä pätkiä jotta voin itsekin myöhemmin sitä katsoa sillä silmällä, että siitä saa jotain irti.


Linkki videoon. Muuta tarvittaessa videon laatu asetuksista paremmaksi!

Oletteko te käyneet seminaareissa?

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Arki

Moikka ja huh huh mikä viikko. Olen tosiaan palannut takaisin työelämään ja ensimmäinen viikko takana ja viikonloppukin jo niin lähellä loppumista, meni kyllä yhdessä hujauksessa, kun kaveri oli meillä kylässä. Hieman on päivä rytmit nyt muuttuneet ja varmaan hetki menee, että arki ns. tasoittuu. Koirien ruokinta on myös kovasti miettinyt, mihin väliin päivään mä sen tuuppaan, koska ennen on saaneet ruuan sellaiseen aikaan jonka vietän nyt töissä. Raakaruokinalle ollaan nyt koirat siiretty ja tämän takia en edes pyydä miestä antamaan koirille ruokaa, kun se ei jaksa kikkailla vitamiinien kanssa ellei ole aivan pakko, eikä hänkään ole aina siihen aiemmin olleeseen normaaliin ruoka-aikaan kotona, joten loppujen lopuksi päädyin, että kaikkien kannalta on helpompaa, kun annan koirille ruuan ennen töihin lähtöäni. Uudistetusta ruokinnasta tulee jossakin kohtaa myös laajempaa postausta ja mikä oli viimeinen niitti siirtää koirat takaisin raa'alle.

Lisäksi ohjatut on meillä nyt yksi ongelma, sillä ne ajoittuu pääasiassa iltaan ja minä olen kaikki illat töissä. Yritetään jatkossa hyödyntää noita aamutunteja jottei tarvitse kokonaan jäädä ilman ohjattuja. Eikä me olla nyt hirveästi treenattukkaan, viime viikko meni järjestäessä työasioita joten en jaksanut muka kiireessä alkaa treenaamaan koiraa. Mutta toisaalta, tauko tekee myös välillä hyvää, molemmille.

Valokuvaus on nyt jäänyt myös hieman taka-alle ja vähän harmittaa viikolla olleet kiireet, kun ilmat olisi olleet niin kauniin keväisiä kuvaamiseen. Tosin ulkoiltu ei muutenkaan olla ihan niin paljon mitä haluaisin, mutta onneksi nuo ei nyt seinille hypi jos hetken on vähän vähemmän ohjelmaa. Meidän pikku metsään en ole alku viikon jälkeen uskaltautunut, sillä kuulin, että täällä on tehty näköhavainto sudesta ja lenkillä jälkiä tarkemmin tiirailessani, olen pistänyt merkille yhdet isot yksinäiset tassunjäljet jotka johti pellon ja metsän reunalle, ympärillä ei näkynyt mitään muita jälkiä eikä ne jäljet tulleet takaisin. Ja koska mulla on aivan järkyttävän vilkas mielikuvitus niin olen pelästynyt kerran lenkillä niin pahasti, että jalat tärräsi vielä kotonakin. Toisaalta on hyvin epätodennäköistä, että me lenkillä käveltäisiin sutta vastaan, mutta jos sellainen tilanne tulisi, luotan Rockyyn, luotan, että se saa ajettua sen pois. Kuitenkin uskon, vilkkaasta mielikuvituksestani huolimatta, että saadaan lenkkeillä jatkossakin ihan rauhassa.

Kunhan tämä meidän arki alkaa tässä rullamaan ja pääsee itse uuteen rytmiin mukaan kunnolla, löydän enemmän aikaa blogille, koirille ja kuvaamiselle. Hetken aikaa siis postauksia tulee vähän harvemmin, mutta kuitenkin viikottain blogia päivitän jatkossakin ja toivottavasti mahdollisimman pian useamminkin. Nyt alan tekemään seminaaripostausta. Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille!

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Puhelinkuvia osa 2

Kuvia on kertynyt puhelimeen taas kiitettävä määrä ja kollaaseita olen pikku hiljaa koonnut kasaan. Osa kuvista on sellaisia jotka on varmasti jo meidän instagram seuraajat nähneetkin. Pientä kurkistusta nyt siis luvassa meidän arkeen ja mitä tapahtuu ns. kulissien takana. Paljon on kuvia joita en viitsi julkaista, kun en oikein halua enään lisätä Aadasta tunnistettavia kuvia tänne.

Aiemmat

1. Kovia pakkasia oli joulukuussa ja hienoja ilmoja ulkoilla! 2. Treenien alkamisen odettelua 3. Aamulenkki napakassa pakkasessa ja auringon yrittäessä pilkottaa taivaalta.  4. Treeneissä, niitä ekoja rentoja treenejä pitkästä aikaa.
1. Aamulennkki hirvittävän hienossa säässä. 2. Häjy tahtoo rakastaa 3.  Jälleen hienossa säässä lenkkeilyä ja piti tietenkin selfiekin napata. 4. Pimulle tuli uni kesken matkan. Nukkuva lapsi on vaan niin suloinen.
1. Aada tutkimusmatkalla ja Roksua piti pysähtyä moikkaamaan. 2. Katoin pelihuoneessa Netflixiä ja sain Häjyn kaveriksi, se osaa kyllä ottaa rennosti, aina toisinaan. 3. Harjoitellaan konttaamaan lähtemistä. 4. Repi traakkipuun päälleen, onneks se nyt oli pieni ja kevyt. Haha. 
1. Häjyllä on uni. Se löytää itelleen kyllä aina mukavimmat paikat. 2. Tiistain ohjatut, odoteltiin omaa vuoroa. 3. Koska opittiin konttaamaan niin samaan syssyyn piti oppia myös seisomaan. 4. Aada ajatteli maistaa Häjyn luuta ja toinen odottaa kärsivällisenä vieressä. 
1. Pakollinen maisemakuva lenkiltä. 2. Samalta lenkiltä. Oli muuten raskasta vetää auraamattomalla tiellä vaunujen kanssa. Hikilenkki omistajallekin. 3. Possun palapaistia Häjylle treeneihin 4. Treeneistä jossa oli jo paljon rennompi ja teki tosi kivalla mielentilalla.
1. Sängyssä on mukavempaa mökiä kuin nukkua. 2. Juuri saavuttu seminaariin, raukka joutui häkitetyksi. 3. Illalla oli vähän väsynyttä koiraa. 4. Seminaarin toisen päivän kahden ekan treenin jälkeen oli koira väsynyt. 
Semmosta on meidän arki "kulissien" takana, vauva-arkea, treenejä ja ulkoilua. Jatkossa vielä työt siihen päälle, ei ainakaan tylsää ehdi tulemaan. En myöskään uskalla luvata postauksia ihan yhtä ripeää tahtia mitä esim. pari viimeistä kuutta niitä on julkaistu, mutta yritän kirjoitella vähän valmiiksi postauksia niin pysyy tahti järkevänä. Ja malttaakaa vielä hetki, seminaari postaus on tulossa ihan lähiaikoina!

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Isä ja poika

Moikka! Viimeinen viikko on ollut yhtä huliviliä enkä ole oikein ehtinyt ja jaksanut uhrata ajatustakaan blogille. On täytynyt miettiä tulevaisuutta ja töihin hakemista sillä äitiyslomani loppuu tässä kuussa. Perjantaina Häjy pääsi uimaan ja mukana oli koiran isä. Lauantai ja sunnuntai meni Raumalla tottis seminaarissa, josta juttuakin tulee heti, kun ehdin ja jaksan edioita videopätkät. Tänään taas kävin työhaastattelussa toteamassa, että sain paikan ja heti ensi viikolla alkaa työt. Mahtavaa päästä pitkästä aikaa töihin, miinuksena on se, että tulee haittaamaan todella pahasti ohjattujatreenejä ja joudun nyt katsomaan miten me niihin jatkossa päästään. Onneksi Hirvee Harmikoira järjestää myös aamutunteja, joten me aletaan varmastikin hyödyntämään niitä, sillä nyt ainakin jonkin aikaa teen pelkkää iltavuoroa. Mutta koska tänä päivänä työnsaanti ei ole itsestäänselvyys, otan mitä annetaan. Jollain sitä pitää koiratkin ruokkia, halvaksi ei nimittäin niiden ruuat tule sillä siirrytään pitkän ajan jälkeen täysin raakaruokinnalle.

Perjantaina tosiaan käytiin uittamassa koiria ja Häjykin pääsi nyt ekaa kertaa uimalaan. Molemmilla koirilla oli alkuun tosi hankalaa mennä rampista, Häjy siinä rampilla vietti paljonkin aikaan, mutta ei meinannut uskaltaa irtautua siitä. Jonkin aikaa siinä houkuteltiin ja tsempattiin kunnes koira voitti itsensä, Fasulla meni taas tovi pidempään. Jahka molemmat uskaltautui niin nauttivat täysin rinnoin. Mahtava ja hyvä keino väsyttää koirat. Oli myös jälleen hieno seurata ja huomata miten samanlaisia nuo koirat on, hyvin huomaa mitkä piirteet on periytynyt isältä Häjylle.

Nyt kun kotonakin koirien välit on jo normaalit eikä ärinöitä ja pärinöitä ole, voisin joku kerta viedä omat koirat yhdessä uimaan, vaikka nyt tykkäänkin pitää tän vähän mun ja Rockyn juttuna. Häjyn lonkkienkin puolesta tekisi sillekin hyvää päästä säännöllisesti uimaan. Tähän harrastukseen on kyllä myös tämä omistaja hurahtanut. Kivaa vaihtelua koirien arkeen. Tuolla on myös mahtava tunnelma, niin kiiretöntä.

Mitä teille kuuluu?