torstai 28. huhtikuuta 2016

Mielentila

Nyt ollaan taas yli kuukauden tauon jälkeen päästy ohjattujen treenien makuun ja voi vitsi miten teki hyvää. Erityisesti tekee hyvää mennä ihan vieraalle kouluttajalle, se näki ja osasi katsoa ihan eri silmällä. Kyllähän hän huomasikin heti, että Häjy meni aika lukkoon eikä ollut avoin, en tiedä "pelästyikö" se vähän toista koiraa joka juoksi luokse, ensin ihan hyvillä aikeilla, kunnes veti ärinäksi yht'äkkiä. Saatiin kuitenkin sitä koiraa aika pian ja hyvin avattu lukosta.

Ihan alkuun tehtiin yhdessä kontaktiharjoituksia ja kun Häjy alkoi rentoutumaan niin lähti hakemaan kontaktia hyvin, ei ottanut kouluttajasta häiriötä vaikka tuli aivan Häjyn viereen pallojen kanssa. Jäävissä koira taas ei ollut mulle täysin avoin, mielentila ei ollut oikea joten se teki pikku virheitä, tätä lähdettiin työstämään eikä se paljoa vaatinut, kun koira mielentila oli oikea. Ihan huippua, kun oppi taas yhdellä treenikerralla lukemaan koiraansa paremmin, oppi tulkiltsemaan sen ilmeitä, suun ja korvien asentoa. Luoksetulo treeniin mentäessä koira olikin jo aivan erilainen ja ihan erilaisella ilmeellä, kouluttaja käski myös ennen kutsua kehua koiraa heti, kun huomaa mielentilan olevan oikea. Häiriöksi meille laitettiin merkkejä, palloja ja muita leluja, mutta Häjy ei edes huomannut niitä ja todettiinkin, että sille saa lisätä häiriötä ihan kunnolla.

Niinkuin kouluttajakin sanoi, teknisestihän tuo koira osaa, mutta nyt otetaan tehotreeni mielentilaan. Uusien oppien myötä osaan taas lukea koiraani paremmin ja ymmärtää miksi toimii tietyllä tavalla. Pikku virheet alkaa jäämään pois, kun mielentila on oikea, focus on täysin mussa. Vaikka ollaan oltu pitkään yhdellä ja hyvällä kouluttajalla, teki todellakin terää mennä ihan uuden ihmisen silmän alle treenaamaan, huomasi eri asioita ja luki koiraani todella hyvin. Kyllähän siinä hyväkin kouluttaja alkaa tulemaan koirakon tietyille asioille sokeaksi jos käyt tauotta saman ihmisen treeneissä.

Käyttekö useammalla kouluttajalla vai vaan yhdellä?

tiistai 26. huhtikuuta 2016

Uusi tuttavuus

Lauantaina treffattiin Sinin ja koirien kanssa ja meidän koirat pääsi tutustumaan uuteen tuttavuuteen. Vähän mua kyllä jännitti, kun Sini kysyi onko ok jos hän ottaa hoitakoiran mukaan, ei niinkän Häjyn suhtautumista vaan Rockyn, täysin vieras koira oli kuitenkin kyseessä, vaikka olikin narttu. Ihme kyllä, Rocky ei pihahdustakaan päästänyt, kun otin sen autosta, olin ihan varma, että se ainakin murahtaa, Nala kyllä veti pientä meteliä epävarmuuttaan, mutta Rocky antoi sille kivasti tilaa. Itse tykästyin tähän paimeneen kovin, vaikutti tosi kivalta harrastuskaverilta, haki minultakin kontaktia todella paljon vaikka olin sille täysin vieras. Sinille sanoinkin, että siitä hänelle harrastuskoira.

Koirat tuli keskenään tosi hyvin juttuun, Hikka ei ollut mukana tärppipäiviensä takia, mutta kiva olisi koko lauman kesken päästä joku kerta ulkoilemaan. Elisaan Häjy rakastui jälleen kerran, mutta kivasti ajokki on alkanut komentemaan, vielä pari vuotta sitten oli kovin anteeksi pyytäväinen, mutta nyt kertoo kyllä milloin riittää. Rallattelujen jälkeen ajoin omille koirille vielä jäljet, josta tulee myöhemmin oma postauksensa.


maanantai 25. huhtikuuta 2016

Meidän päivä



Sunnuntaina matkattiin Huittisiin ja ajattelin kuvata lyhyehkön mydayn, itse Huittisista ei juurikaan videomateriaali tullut sillä en siellä viitsinyt kamera kädessä heilua. Videota editoidessa en voinut taaskaan kuin ihmetellä miten jotkut onnistuu koko päivän saamaan vain muutamaan minuuttiin? Toki itsekin olisin tästä saanut lyhyemmän jos olisin jättänyt nuo höpöttelyt pois, mutta ajattelin, että ne olisi mukavaa vaihtelua. Vai pidättekö enemmän videoista joissa ei höpötellä?

Olen myös yrittänyt katsella kameraa videoita varten, nyt kuvaan kaikki videot lähes poikkeuksetta puhelimella, se on jotenkin paljon vaivattomampaa kuin järkkärillä. Haaveena olis Olympus Pen, mutta en tiedä raaskinko kuitenkaan pistää niin "paljon" rahaa siihen, kun videoita ei ihan joka viikko täällä näy. Toki laadullisesti olisi huomattavasti parempi ja ehkä siten taas toisi lisää motivaatiota kuvata enemmänkin videoita. Onko siellä lukijoissa joku joka osaisi suositella edullista kameraa jossa siis videokuvaus ominaisuus, automaattitarkennus olisi ihan hyvä myös olla.

Moni myös onnistui ideastani toteuttaa postaussarja laihdutuksesta/kropparemontista joten päätin sen myös toteuttaa. Postaussarja alkaa ensi kuussa ja kestää muutaman viikon, riippuen hieman miten paljon saan aiheita kasaan, todennäköisesti siis ainakin koko toukokuun. Postaukset ilmestyy kerran viikossa, joka sunnuntai. Jos teillä on vielä mielessä jotain mitä haluatte erityisesti tietää ym, voitte heittää vielä ideoita, alan kasaamaan pikku hiljaa postauksia valmiiksi jotta ei tule kiire niiden suhteen ja jokainen ehtii varmasti ajallaan valmiiksi. Ne joita tämä ei kiinnosta niin älkää huoliko, blogin sisältö ei muuten muutu ja poikkea aiheesta, joten tämä sarja on vain pieni lisä postauksiin, muuten jatkuu aivan normaalisti. Niitä postauksia alkaakin kohta roikkumaan ihan todenteolla luonnoksissa sillä kirjoitusmotivaatio on huikea ja on jotain mistä kirjoittaa. Tämäkin postaus on jo jokusen päivän roikkunut luonnoksissa sillä olen halunnut nuo pari postausta julkaista ensin. Yritetään jatkaa seuraavien kanssa aika järjestyksessä.

Ps. Banneripaja on jälleen auki, pienin muutoksin.

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Beehooseen valmistautumista

Perjantain treeneistä jäi niin loistava fiilis, että alunperin suunnittelemaani bh kokeeseen en ehkä malttaisi odottaa, vaan aikaistaa sitä. Hirvittävän vähän vain koekalenteri näyttää mitään fiksun ajomatkan päässä olevan koetta, tosin heti tuon kirjoitettuani muistin Virkkunetin. Sieltä sitten löytyikin koe jonne ehdottomasti mennään jos vain paikkaa saadaan, koira on sen verran kivalla mallilla, että jos ei ihan jotain katastrofaalista tapahdu niin sen pitäisi läpi mennä. Hittoako tuota enään siirtämään, pitää vain luottaa koiraan, meihin!

Just nyt mä oon jälleen niin tyytyväinen tuon koiran tekemiseen, eihän se teknisesti tee todellakaan täydellisesti, mutta halu ja mielentila on mulla nyt tärkeempänä. Treenien jälkeen harmitti taas niin paljon, ettei pk puolelle päästä peltojälkeä lukuunottamatta, tai päästäis, mutten uskalla lähteä rikkomaan koiraa entisestään. Jos seuraavan kanssa sitten?

Itse treeniin. Päätin tehdä kokeenomaista treeniä, treenit aloitetaan samalla tyylillä ja valmistelulla kuin kokeessa, odottelin, että koira tarjoaa aktivisuutta ja vähän leikittiin. Sen verran poikkesin kokeenomaisesta, että hihnassa seuruun jälkeen palkkasin ja leikin koiran kanssa hetken, jonka jälkeen aloitettiin vapaana seuraaminen ja tämän jälkeen palkkaus ja sitten jäävät.

Mielestäni Häjyllä oli hyvä mielentila ja vire jaksoi kantaa koko pitkän kaavion. Seuraamisessa poikitti taas, mutta korjaili paikkaa kyllä itse. Tarkoituksena olisi alkaa korjaamaan seuraamista ihan kunnolla ja jos ei muuten niin ihan imuttamalla, mutta katsotaan. Seminaarista saadut opit ovat tuoneet jotain tulosta kuitenkin, sillä kontakti on jo parempaa ja kun itse opin, että seuraa käskyn annettua ei tartte lähteä liikkeelle kuin salama, näin koirallakin on hetki aikaa ehtiä mukaan ja ajatella mitä siltä pyydetään.

Treenit oli mielestäni oikein kivasti onnistuneet ja se tuossa koirassa on hyvä, niin kauan kuin se treeneissä tekee hyvin, se yleensä tekee yhtä hyvin kokeessa ja tuolle on ulkokentät olleet aina helpompia. Vaikka monesti kuulee asian olevan toisinpäin. Vaikka alkuperin oli tarkoitus mennä loppukesästä kokeeseen, tuli fiilis, että mitä sitä odottelemaan, vaikka aikaistin suunnitelmaa ja löin lukkoon kokeen johon yritetään paikka saada, on meillä tässä vielä hetki aikaa viilailla ja hiota.

Miten muilla koirat, toimiiko paremmin ulkokentillä vai hallissa?


perjantai 22. huhtikuuta 2016

Jälkikausi aloitettu

Nyt vihdoin on meidänkin jälkikausi aloitettu ja voi vitja miten tätä onkaan odotettu! Siellä jälkeä talloessa ja koirille ajaessa, muistin miksi mä niin tykkään tästä lajista, varsinkin näinä päivinä, kun ilmakin on puolella. Enkä taaskaan ihmettele miksi tätä sanotaan koiraharrastuksien meditoinniksi, parhaimmassa tapauksessa aurinko paistaa tai on jo laskeutumassa, tuuli tuivertaan hiuksiin, siinä ajautuu aikalailla zenmaiseentilaan, olet yhtä koiran kanssa. Vaikka jäljenteko on oma vähtinsä eikä sitä aina jaksaisi, on se sen työnarvoista, tämä on vain niin minun ja koirieni laji. Koira pääsee toteuttamaan luontaisia tapojaan.

Rockylle tein n. 500-600metrin jäljen, tarkkasta pituudesta en ole varma sillä sporttracker ei ollutkaan lähtenyt päälle, kulmia oli kuusi ja ruokaa siellä täällä, esineitä kolme ja jälki vanheni n. 35min. Vaikka sää oli kaunis, oli olosuhteet hieman hankalat, järkyttävä tuuli ja puolet jäljestä vastatuuleen tai sitten sivutuuli, kaikeksi yllätykseni Roksu oli tänään (torstaina) aika huono, yritän kiinnittää huomiota sen mielentilaan ennen jälkeä, mutten selvästi tarpeeksi, hukkasi jäljen jo heti ekalla kulmalla ja parit seuraavat suorat ja kulmat se oli aika kuutamolla. Esineet se siitä huolimatta löysi ja pienen muistutuksen jälkeen ilmaisikin ne, tosin ekan esineen jälkeen muisti itse mikä homman nimi oli esineillä, toisen esineen ilmaisun jälkeen koira latasi myös keskittymistä hieman ja jäljesti varvemmin. Viimeisen suoran koira ajoi hyvin ja tarkasti, sai myös ajaa jälkeä myötätuuleen joka varmasti helpotti, mutta ethän sä kokeessakaan aina saa täysin ideaalia ilmaa. Pakko se on treenata välillä vähän haastavimmissakin olosuhteissa, satoi tai paistoi. Toki sitä olisi voinut kauden ensimmäisen jäljen tehdä vähän helpoksi, mutta koira kuitenkin suoriutui loppuun asti pienten hapuiluiden jälkeen.

Huomasin myös jälleen oman kehitykseni ohjaajana, vaikka koiralta ei tullut nappisuoritusta, sitä sen omaa tasoa, en turhautunut yhtään. Helpotti varmasti koiran työskentelyä etsiä jälki ja palata sille, kun ohjaaja ei ole hermostunut. Tähän samanlaiseen zentilaan pitää pyrkiä jokaikinen kerta. Hyvä minä!

Häjylle tein 200 metriä pitkän jäljen, vastatuuleen, esineitä oli yksi ja sekin jäljen lopussa. Ruokaa oli noin jokatoisella askeleella, yksi kulma ja yksi kaareva "kulma", ikää tälläkin jäljellä reilut 30min. Häjylle en laittanut jälkiliinaa, sillä se on sen verran alkutaipaleella vielä, että haluan pysyä lähellä jotta nään mitä ja miten se tekee. Hieman sitä alkuun häiritsi hihna, mutta pääsi siitä aika pian yli. Jokusen kerran sekin eksyi jäljeltä, mutta keskittyi Rockya huomattavasti paremmin ja uskon vastatuulen olleen osasyynä hukkiin. Toki Häjynkään mielentila ei ollut täysin sellainen mitä haluan, mutta siihen panostetaan jatkossa paremmin.

Molempien koirien kanssa lisää treeniä mielentilan saamiseksi oikeaksi ennen jäljelle menoa, odotellaan vaikka tunti ennen paalua jotta koirat on keskittyneenä, jos sillä saisi Rockylta sitä kaahottamista pois ja näin jäljestys keskittyneemmäksi ja paremmaksi. Toki viime vuonna jälki jäi aika vähälle Aadan syntymän jälkeen, mutta nyt pyritään jäljelle aina kun vaan mahdollista. Tähän väliin muistuttaisin, että kukaan ei menisi sinne pelloille ilman pellonomistajan lupaa! Pahimmassa tapauksessa vie luvat meiltä jotka sen ovat kysyneet ja saaneet.

Häjyn kanssa on tarkoitus alkaa pikku hiljaa lähteä vähentämään jäljeltä ruokaa ja alkaa hiomaan esineilmaisu kuntoon, sitten pitäisi joskus vielä löytää se BH- koe ja suorittaa hyväksytysti jos mielii FH- kokeeseen. Tarkoitus kuitenkin olisi yrittää kesällä se BH saada alta pois, eipä tarvitsisi enään sitten sitä miettiä, kuitenkin ulkokokeeseen tuon haluaisin.


Muistakaa taas laittaa laatu paremmaksi.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

KYSY

Blogiin on tullut lyhyessä ajassa paljon uusia lukijoita ja päätin toteuttaa kysymyspostauksen, uskon uusien lukijoidenkin tutustuvan meihin paremmin näin, kuin sillä, että yrittäisin itse kirjoittaa infopostausta. Nyt voitte siis kysyä ihan mitä vain, ei siis tarvitse liittyä edes Rockyyn ja Häjyyn. Keräilen kysymyksiä eri aihealueiden alle ja teen erillisiä postauksia niistä ettei kaikki ole samassa. Heitelkää siis paljon kysymyksiä! Kiitos! Aikaa on viikko, eli 27.4 saakka.


sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

V I H D O I N

Kuukauden verran oli kaikenlaisesta treenamisesta taukoa, lauantaina se tauko rikottiin. Koira alkoi käymään jo todella rasittavaksi, sille ei enään vain yksinkertaisesti riittänyt lenkit ja muu pieni aktivointi, sen oli jo aika päästä töihin. Eikä voi kuin taas ihmetellä miksei muka yksiin treeneihin ole ollut aikaa. Paljolti on silti ollut ihan vain motivaation puutetta ja toisaalta ehkä tuli koirallekin hyvään saumaan nyt pieni huilitauko. Päätin jo heti, että mitään ihmeellistä ei tehdä, jatketaan Minnalta saatuja oppeja ja ihan perus juttuja.

"Kentälle" hallinnassa ja voi luoja miten meinasi koira revätä liitoksistaan, oli se niin onnellinen. Vähän leikittiin ihan aluksi ja jestas mikä taistelutahto sieltä tuli koiralta, ihan tuollaiseen Häjyyn en ole tottunut. Leikin jälkeen haettiin koiralta aktiivisuutta oma-aloitteisesti eikä se siinä paljoo aikaillut, siitä sitten pikku hiljaa sivulle tuloa ja seuraamista. Muistin myös ettei ole kiire, ei tartte lähteä siltä istumalta liikkeelle, kun annan käskyn ja seuraaminen olikin parempaa, ei poikittanut niin paljon ja heti, kun korjasi paikan oikeaksi, ilman liiallista painamista ja poikittamista, palkkasin heti.

Häjy teki kyllä koko sydämmellään duunia, se oli niin onnellinen, kun pääsi tekemään taas sitä mistä se tykkää. Ei auta kuin kaivaa sitä motivaatiota itsellekin lisää koko ajan, jotta päästään taas kunnolla treenienmakuun ja ehkä kesällä kisakentille taas. Vaikka mulla koko ajan kummittelee päässä enkä uskalla suunnittella kovin pitkälle tulevaisuuten tuon koiran kanssa.. Huoh. Kyllä niin harmittaa, että noin kivan työmoodin omavaalla koiralle ei luusto ole hyvä. Kovasti yritän myös suunnitella jäljelle pääsyä, sen verran jo polttelee, että pakko kohta päästä!

Kovin olen myös pyöritellyt ja jahkaillut meidän ohjattuja, missä me päästään niissä käymään niin ettei ole päällekkäin mun töiden kanssa, aina en aamuisin jaksa ja ehdi. Olin jo ehtinyt unohtamaan lähettämäni sähköpostin kunnes sain vastausviestin jossa kerrottiin, että ryhmään johon hain, ei järjestetty vähäisen osallistuja määrän vuoksi, mutta toiseen ryhmään vapautui juuri paikka. Jes mahtavaa, nyt pyhitetään sunnuntaiehtoot ohjatuille. Voisin sanoa, että yksi helpotus lisää, pystytään jatkossakin treenamaan valvovan silmän alla. Eli eiköhän me aktivoiduta nyt kunnolla taas treenaamaan ja saadaan tänne bloginkin puolle taas pikku hiljaa treeni juttuja.

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Auttakkee

Me ollaan nyt ekoja juoksulenkkejä tehty ja voi vitsi, että onkin kivaa. Kummasti sitä omakin askelee tuntuu huomattavasti kevyemmältä, kun koirat on vetoapuna, ei tunnu heti siltä, että kuolema tulee. Kukapa olisi uskonut, että mä alan tykkäämän juoksemista? En minä ainakaan. Nyt pitää vaan laittaa tilaukseen vetovyö ja joustoliinat jotta juoksulenkit helpottuu, ei meinaan pysty pitämään kahta remmiä käsissä ja juoksemaan samalla, kun koirat vetää. Toki tässä nyt seuraillaan pystyykö Häjy näihin lenkkeihin osallistumaan, kestääkö se vai ei, toisaalta, juokseehan se muutenkin ja rauhallisesti me aloitetaan. Huomasi hyvin Rockystakin, että sen kunto on päässyt myös laskemaan, mutta mikä sen parempaa kuin kasvattaa yhdessä koirien kanssa kuntoa.

Ja kun tästä kuntoilusta olen nyt oikein tosissani innostunut, olisi kiva päästä taas pitkästä aikaa pyöräilemään Rockyn kanssa. Ensin pitäisi saada fillarit kuntoon, mikä ihme siinä onkin, että talosta löytyy kaksi pyörää, mutta kummassakaan ei renkaissa ilmaa ja niihin ei sillä kotoa löytyvällä tavallisella pumpulla sitä ilmaa saa. Pyöräilystä olen aina tykännyt ja Rockykin on mitä ilmeisemmin ja kulkeekin pyörän kanssa ihan kivasti, tosin parhaiten jos saa juosta edellä ja vetää.

Enivei, eiköhän me, ainakin Roksun kanssa aleta canicrossaileen, kyllä se vaan kivaa on ja tekee omasta juoksemisesta heti helpompaa, kun koirat auttaa. Ja se fiilis lenkin jälkeen, se on aivan huikea. Niin ja tukeehan se omaa painon pudotustakin hyvin, kun näistä lopuista kiloista vielä pääsisi eroon! Tästä tuli mieleen, että olen suunnitellut pientä postaussarjaa tänne blogiin, vähän vaihtelua ja ehkä jotain hieman erilaisempaa. Muutamia ideoita on, toteutuksia pitää vain vähän pohtia. Mietin myös kiinnostaisiko teitä esimerkiksi tästä minun laihdutuksesta ja kotitreeneistä lyhyt postaussarja? Entä tuleeko mieleen jotain muuta ideaa. Vaikka kirjoitankin pääasiassa itseäni varten, olette te lukijat isossa osassa tämän blogin suhteen ja haluan, että sisältö kiinnostaa niin minua kuin teitäkin, tiedostaen toki sen, että ihan kaikkia ei vain voi miellyttää.

Peeäs, olen myös snapchatissä, jos haluaa seurata palaa minun arkea, löydät minut sieltä nimeltä nnopaa.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Erillaisempaa seppälää

Käytiin tuossa yksi päivä ekaa kertaa koko konkkaronkka metsäilemässä, tirppakin pääsi ensimmäiselle kunnon metsäretkelleen ja kovin olikin ihmeissään. Muutenkin loppujen lopuksi käydään koko porukalla tosi vähän ulkoilemassa, yleensä se olen minä joka hoitaa koirien ulkoilutukset. Toki jos olen yksin lapsen ja koiran kanssa, lähtee lapsi vaunuissa mukaan. Mietin hetken aikaa otanko edes kameraa mukaan sillä päivä alkoi jo hieman hämärtymään ja oli muutenkin todella harmaata ja sateisen oloista, ajattelin kuitenkin yrittää.

En ole tytöstä juurikaan kuvia täällä julkaissut ja näitäkin mietin pitkään, mutta hän kuitenkin luonnollisesti on osa minunkin ja koirien elämää. Elämäni ei kuitenkaan pyöri vain koirien ympärillä. Eikä näistä silti tule joka viikkoisia, jos edes joka kuukautisia juttuja, mutta aina silloin tällöin on kiva laittaa muillekin esille muitakin kuin koira kuvia.

Tykkäsittekö tälläisestä postauksesta? Mikä oli suosikki kuvasi?

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Seitsemän vuotta

Seitsemän vuotta sitten Rocky ja sen sisarukset syntyivät, kesäkuussa tulee täyteen seitsämän vuotta siitä, kun tuo koira astui meidän elämään. Tämä koira ei ehkä ollut helpoin koira ensimmäiseksi, mutta se on opettanut ihan valtavasti, enemmän mitä jos se olisikin ollut helpompi. Antanut monet virheet anteeksi. Rocky vaan on se elämäni koira ja on pelottavaa ajatella, että se on jo näin "vanha". Ikä ei näy muussa kuin järkevämmässä käytöksessä, tosin Rocky on aina ollut todella tasapainoinen koira. Haluan toivoa, että meillä olisi yhteistä taivalta edessä vielä toiset seitsemän vuotta.

Se on aina ollut terve, eläinlääkärillä ollaan käyty rokotuksilla ja parin tapaturman vuoksi. Ontunutkaan ei ole tainnut päivääkään, sillä ei ole tapaturmia lukuunottamatta ollut mitään ihmeellistä.

Rockyn kanssa on koettu hienoja hetkiä, sen kanssa onnistumiset on maistunut aina hemmetin hyvältä, sillä ne on ollut kovan työn takana. Vaikka virheitä on antanut anteeksi, se ei todellakaan päästä helpolla, mikään ei ole koskaan ollut itsestäänselvyyttä. Se lukee minua kuin avointa kirjaa, jännittämisestäni passivoituu nopeasti ja se on luonut omat haasteensa meidän kisakentille. Tokoilusta on saanut jäädä ansaitulle eläkkeelle, jäljellä tuo on aina ollut mukana täydellä sydämmellä ja sitä se saa tehdä niin kauan kuin haluaa, se on se juttu, se juttu mitä se rakastaa. Enkä näe mitenkään mahdottomana, että me kisattais vielä peltojäljellä. Kunhan vain saan tasapainoitettua koirien treenit tähän arkeen.

Voin valehtelematta sanoa tämän koiran olevan elämäni koira, koira jota ei koskaan unohda. Se on jättänyt niin moniin lähtemättömän vaikutuksen, se on monille näyttänyt ettei tämä rotu ole paha. Rocky on niin tärkeä, olin täys teini, kun se ostettiin, mutta yhdessä ollaan kasvettu. Tässä koirassa on vain jotain niin ainutlaatuista, pirun hieno koira, kaikin puolin. Olen kasvattajalle ikuisesti kiitollinen Rockysta, sain koiran joka on opettanut mulle aivan äärettömän paljon, sain upean luonteen ja ulkonäön omaavan koiran, hyvä päisen ja ehdottoman tasapainoisen. Se on sopivan itsenäinen, mutta katsellaan kysyy vinkkejä. Niin ilmeikäs, sitä on helppo lukea, vähän pehmeä, mutta kovuuttakin löytyy. Kovin määrätietoinen, eikä toimi kuin ihmisen mieli. Vieraita ihmisiä kohtaan hyvin väliinpitämätön.

Meidän oma rakas pikkupuudeli. Hyvää syntymäpäivää Rocky!


torstai 7. huhtikuuta 2016

Raakaruokinta, tie onneen?

Niin ne kovin väittää, koiralla on sitä tai tätä, siirrä se raa'alle. Tätä saa lukea päivittäin, lähes jokapaikasta. Toisaalta, tiedät tasan tarkkaan mitä sinne kuppiin menee ja ei mene. En tiedä siitä onko se tie onneen, mutta terveellistä ja hyvää, kun sen osaa. Sairaaksi kai saat koiran raa'allakin jos ei huolehdi tarvittavista lisistä. Eihän se toki aikuiselle koiralle lyhyessä ajassa mitään tee, mutta pitkällä tähtäimellä, varmasti näkyy jossain.

Tarkoitus ei ole ruotia raakaruokintaa vaan kertoa, että meillä on koirat siirtyneet takaisin raakaruokinalle. Häjy ei olekkaan meillä ollessaan täysin raa'alla ollut missään vaiheessa, mutta Rocky ja Misu aikoinaan oli. Rockylle on pääasiassa sopinut nappula kuin nappula, Hauhausta tuli jossain vaiheessa vähän kutinaa, mutta pääasiassa muuten sen kuppiin on voinut lapata mitä vain, kaiken syö ja aikalailla kaikki sille on sopinut, mahankaan kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia. Häjy taas, noh, sen takia me nyt siirreettiin ruokinta takaisin raakaan. Korvista on hiiva saatu kuriin ja pois, mutta tassuissa on ja pysyy joita se oireeleekin edelleen. Olen yrittänyt parhaani mukaan putsata ja suihkutella kortisinisuihketta jotta se saataisiin sieltä pois ja koiran olo paremmaksi. Ehdinhän mä jo saamaan suosituksia ja kehotuksia NEUn sapuskoihin, ja koska en jaksa lukea taas samaa, sanon sen tässäkin, tähän taloon sitä ei tule. Samalla vaivalla syötän raakaa ja lisään yhtälailla lisät tässäkin.
Toisaalta en enään edes tiedä vaivaako tassuissa hiiva enään, välillä tuntuu, että siitä on jäänyt sille tapa. Iho näyttää muutenkin jo huomattavasti paremmalta.

Tavallaan olin kyllä jo jonkin aikaa miettinyt, että olisi kiva ruokkia näitä taas enemmän sen kliseisen luonnonmukaisuuden tyylillä ja jättää nappulat unholaan. Tilaa nuo ruuat vie ja rahaa. Vieläkään en ymmärrä miten joku sanoo tämän olevan saman hintaista kuin nappulan syöttäminen? Kilohinnallisestihan toki liha on edullisempaa, mutta sitä menee myös enemmän. Varuiksi laskin hieman yläkanttiin ja tilasin n. kuukauden satsit lihaa, noin 55kg.

Eniten pyörittelin aikaa yrittäessäni epätoivoisesti laskea tarvittavien lisien määrät ja pohtimalla mitä annan missäkin muodossa. Mutta koska olen todella surkea matikassa, menin sieltä mistä aita on matalin ja ostin sumpusta valmiit ruokintaohjeet, jotta päästään edes alkuun, oikein. Lisäravinteina meillä menee sinkki, kalkki, be-vitamiini, D- vitamiini, lohiöljy ja merilevä, josta tulee jodi sekä nivelravinne. A- vitamiini tulee maksasta kerran viikossa. Lisissä suuntaan suoraan hevospuolelle niiden ollessa huomattavasti edullisempia. Jos joku miettii miksi en osta vain monivitamiini purkkia ja syötä lisät siitä, yhdestä ja samasta valmisteesta, ihan vain siksi, että niissä jää aina joku vajaaksi ja jotain tulee liikaa. Päätin myös etten osta mitään mikä on pilleri muodossa sillä Rocky jättää ne syömättä vaikka miten yrittäisin piilottaa ruuan sekaan. 

Häjy syö n. 500g ja Rocky n. 600g, määriä muokkaillaan toki jos näyttää siltä, että tarvitsee lisää, mutta tällä hetkellä näyttää olevan hyvä näin, tietysti myös liikunta ja muu aktiviteetti saattaa vaikuttaa ruuan määrään. Tällä hetkellä Häjy saa pääsääntöisesti kalkkunaa, lähinnä siksi, että selvitellään hieman mikä sitä hiivaa aiheuttaa vai onko vika vain nappuloissa. Rocky taas saa milloin mitäkin, sille kun sopii kaikki. Tosin vielä ei Häjyn tassun pureskeluihin ole selkeetä apua tullut, tietysti se vie myös aikaa ennen kuin ruokavalion muutos auttaa. Pienempää se on, muttei kokonaan ohi ja nyt on se on alkanut rapsuttelemaan itseään leuasta. Alkaa olemaan kohta takki aika tyhjä,

Lihoissa yritän tutkailla energiamääriä jotta ne ovat riittävät. Muuten en ole kovinkaan nirso sen suhteen mitä kuppiin laitan, mutta hinta on isossa roolissa myös. Usko pois, ei ole halpaa syöttää kahta tämän kokoista koiraa pelkällä lihalla. Toki vaikka yritän katsoa mahdollisimman edullista ruokaa, täytyy sen olla laadullisesti hyvää. Meillä ei myöskään tungeta kuppiin montaa eri sorttia lihaa, se on vain ihmisen huvia. 

Luita meillä syödään vain ajanvietteeksi ja hampaiden kuntoa ylläpitäen, noin kerran viikkoon lihaisia, raakoja luita. Lisäksi kuppiin menee n. kolme kertaa viikossa kananmunia kuorineen päivineen, kalaa kerran viikossa ja milloin mitäkin. 

Koirat syövät kerran päivässä, nykyään ajoittuen iltapäivään ennen kuin lähden töihin, tämä on helpoin tapa kaikkien kannalta. Häjyllä on välillä tyhjän mahan oksentelua, joten tilannetta seuraillaan ja tarvittaessa aletaan antamaan ruokaa kaksi kertaa päivässä. Minä tiedän mitä sinne kuppiin menee ja kuinka paljon, ei tarvitse lähetellä tai jättää ohjeita muille. Oma vähtinsähän tässä on, mutta kunhan vain muistaa ottaa lihat sulamaan niin loppu on jo aika helppoa. Itse oikeastaan tykkään hirveästi laittaa noille ruokaa, enkä edes tiedä miksi, jotenkin se on vain hirveän kivaa! 

Tiedän, että siellä monia kiinnostaa mitä tämä sitten maksaa. Mitään tiettyä summaa en voi lyödä, että se menee joka kerta, toisinaan meneen varmaan vähemmän, toisinaan vähän enemmän, mutta nyt meni lihoihin 115€ ja siihen lisät päälle, noin 50-80€. Joten voinen kysyä tähän väliin, että mistä kohtaa tämä on halpaa? Haha. Tokikaan lisiä ei tarvitse olla ostamassa joka kuukausi lisää.

Vaikka nappulat oli helpompia ja edullisempia, kyllä tämä vaiva tästä on sen arvoista. Mulle tuli tosi hyvä fiilis sen jälkeen, kun lihatilauksen olin laittanut menemään, että tässä sitä ollaan taas, koirat terveellisellä ruokavaliolla. Enkä vähättäle yhtään nappuloita, meilläkin ne on kaikilla muilla koirilla aina ollut ihan hyviä ja sopivia. En vain jaksa enään sohlata ja etsiä yhdelle koiralle sopivaa nappulaa ja odottaa sekä toivoa jos se sopisi. 

Mitä ja miten teillä syödään?