sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Patti, mikä olet?

Huh, viikonloppu meni hirvittävän nopeasti! Oltiin miehen kanssa Helsingissä katsomassa Sami Hedbergin keikkaa ja voi jestas miten hyvä se oli. Koirat oli hoidossa jossa niistä oli kovin tykätty ja toivottivat tervetulleiksi uudelleenkin, kuulemma tykkäsivät pojista paljon ja koiratkin oli ilmeisesti viihtynyt, joskin meinasivat tuttuun tapaan haljeta onnesta, kun mentiin niitä hakemaan.

Postauksen kuvat ovat jatkoa edellisiin, harvoin käy näin, että otat kuvia vähän ja lähes kaikki niistä onnistuu, edes jollain tapaa! Olen suunnitellut pientä kuvaus reissua koirien kanssa ja ootellaan nyt sopivaa hetkeä, mutta visio on aika selvillä. Tosin, kun nyt sanoin näin niin kuvista ei tule varmaan mitään, haha.

Ihan pian meillä on sitten pentu talossa ja seuraavaksi varmaan palaillaan tänne pentukuulumisien merkeissä. Ajomatka tulee olemaan pitkä, kymmenisen tuntia kaikenkaikkiaan autossa istumista, mutta olen sanonut, että koiran takia viitsii vielä ajella.

Häjylle on myös ilmestynyt joku ihmeellinen patti oikean puoleen viimeiseen kylkiluuhun, se on aivan kova eikä liiku mihinkään, tuntuu aivan luulta ja ensimmäisenä siitä tulee mieleen, että olisi murtanut sen, mutten usko siihen sillä koira ei reagoi patin koskettamiseen mitenkään. Mietittiin myös olisiko sen kuitenkin hieman loukannut johonkin ja nyt siihen on kasvanut rustoumaa, en tiedä. Seuraillaan vielä ja tarvittaessa soitellaan lekurille aikaa, joka tapauksessa kesällä tuon kanssa käydään, kun haetaan toinen satsi cartrophenia niin kysellään ja ihmetellään viimeistään siellä sitä.

Yksi punkki on jo nypätty Häjystä, juuri kun olin päässyt sanomaan, että Rocky kerää punkit, Häjy ei. Punkkisuojasta en oikein tiedä, pannat olisi tavallaan vaivattomia, mutten uskalla laittaa, kun kuitenkin roikkuvat toistensa niskoissa. Voipi olla, että vedetään ilman, kuten tähänkin asti, aiemmin ollaan toki valkosipulia syötelty ja silloin ei ole kyllä punkkejakaan pahemmin näkynyt.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Onko teillä jokin punkkisuoja käytössä? 

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

#500: Kivikon railoissa

Treeni postauksen kirjoittaminen ei nyt oikein ota tuulta purjeisiinsa, joten heitetään tähän väliin kuvapostaus uintireissulta. Meillä on ollut täällä satakunnassa kesä, ilmat olleet todella lämpimiä ja aurinko paistanut, uintikausi on koirilla nyt virallisesti avattu ja tuli tuolla itsekin kahlailtua reisiin saakka, oli muuten yllättävän lämmintä vettä! Sinille harmittelenkin, kun en heittänyt biksuja alle.

Paikka oli itselleni entuudestaan vieras, mutta perille löydettiin helposti, yhden varmistus puhelun jälkeen. Huomasin heti miten siellä saisi hienoja kuvia sitä ja tota vasten, paremmalla ja hieman rauhallisemmalla ajalla sitten. Tuolla oli yhtä kiva uittaa koiria kuin "yyterissä", kahlata sai pitkälle, iso plussa rauhallisuudesta, ihmisiä oli, mutta ei tarvinnut koko ajan kytätä juokseeko jostain joku vieras koira iholle. Joutsenia oli paljon, mutta me annettiin niiden olla rauhassa niin ne antoi rauhan meille.

Kuvia en paljon ehtinyt räpsimään, mutta kun suurinosa onnistui, on julkaisukelpoisia kuvia sen verran etten tiedä viittinkö kaikkia edes tuupata samaan postaukseen. Todennäiköisesti julkaisen loput myöhemmin.

lauantai 21. toukokuuta 2016

Meille tulee pentu

Alunperin olin suunnitellut paljastavani asian vasta, kun pentu on haettu, mutta koska mitä lähemmäs nouto ajankohtaa lähestytään, sen malttamattomammaksi alan käydä, siispä päätin paljastaa asian täälläkin, jos se vaikka helpottaisi odottelua. Pennuthan ovat jo luovutusikäisiä, mutta ensi viikonlopun reissumme takia, haetaan pentu kotiin aivan loppu kuusta.

Pentukuumetta on pidellyt jo pitkän aikaa, tarkoitus ei ollut vielä hankkia pentua, mutta en vain voinut vastustaa, kun Viivi kertoi yhden olevan vielä vapaana. Olinkin tykästynyt yhdistelmään ja sivusta seurannut ja kuolannut. No nyt siitä sitten tulee meillekin pentu. Kakarahan on siis saksanpaimenkoira narttu, yhdistelmästä Gittas Elvis x Avataran Esmeralda. Ja kuten kuvistakin nyt näkee, on täysin musta. Viralliselta nimeltään Ewokin Aavistus.

Jospa tästä saisin nyt itselleni tuonne pk- puolelle harrastus ja kisakaverin, mutta näistä aatoksista ja mietteistä sitten myöhemmin lisää. Nyt ootellaan kakaran kotiutumista. Ja pahoittelut kaikille pentukuumelijoille, kuvat eivät todellakaan jää tähän. Haha.

Kuvat kasvattajan käsialaa!

torstai 19. toukokuuta 2016

Kipeekö oot? / Jäljellä

Käytiin tänään (torstaina) jäljellä taas, tarkoituksena oli myös Häjyn kanssa tokoilla jälkien vanhentuessa, mutta sainpahan vaan epäilyksiäni kasvatettua siitä, että tuo koira on kipeä. Kun olin jäljet tallonut ajelin kentälle treenailemaan, olin ajatellut ottavani ruutua ja merkin kietoa, joskin merkin kierto jäi ja ruutuakin otettiin tasan sen verran, että saatin yksi onnistunut suoritus. Koira oli jo autosta ottaessa kovin laimea, se oli korvat luimussa ja mielentilan kanssa oli hirveät ongelmat, luimisteli koko ajan, mutten huomannut ontumista.

Leikin kautta sain sitä edes vähän parempaan fiilikseen ja ajattelin ottaa muutaman pätkän seuruuta jotta pystyttäis lopettamaan treenit hyvään mieleen. Jäljellä näkisin vähän lisää ja voin maalailla seiniä sitten sen jälkeen. Arvatkaahan miten siinä kävi. Jep, se ei jäljestänyt. Ei vaikka yritin jo vähän auttaa, luimisteli vain ja näytti siltä kuin olisi tullut tunti turpaa. Siinä jo ukonkin kanssa viestittelin ja totesin, että tämän takia olen kärsinyt pentukuumeesta ja halunnut uutta koiraa. Olen tuota kipuila alkanut epäilemään, kun olen kiinnittänyt huomiota siihen, että on alkanut pureskelemaan takajalkoja polvien kohdalta ja nyt myös hieman aivan alaselästä. Alkaa olemaan takki aika tyhjä, vähän väliä jotain... Voi Häjy. Katsotaan nappaanko Rockyn sunnuntain tokoon tuurailemaan Häjyä.



Rocky jäljesti tänään jo huomattavasti paremmin, ei se vieläkään parhaimmillaan ollut, mutta parempi. Puutuin kunnolla vauhtiin, en antanut lähtee kaahottamaan ja pari pakotettakin sain antaa, mutta pääasiassa koira pysyi jäljellä, ei ainakaan hukannut sitä yhtä pahasti mitä välillä. Rikoin kaavoja, en kävellyt pitkään suoraan vaan tein pieniä kaarteita joista koira kyllä meni vähän hämilleen. Jätin yhden esineen sillä tarkoituksena oli keskittyä enemmän hyvään mielentilaan ja sopivaan vauhtiin. Olin senkin esineen unohtanut jo kokonaan, mutta koira ilmaisi sen hienosti! Edistystä siis. Esineen jälkeen meno ainakin omaan silmän rauhoittu taas hieman enkä joutunut hannaamaan enään paljon vauhtia pois. Pari kulmaa meni tosi hyvin ja koska halusin rikkoa kaavaa, olin tallonut jäljen kuivahkon ojan yli ja pienen varmistelun jälkeen meni kovin määrätietoisesti ojankin yli jälkeä pitkin, koira näytti ihan siltä, että ei se nyt tosissaan ole voinut tuosta mennyt ja hetken nuuhkutteli jos se jälki jatkuisi toisaalla, mutta se oli niin pientä etten puuttunut siihen mitenkään.

Roksu yllätti positiivisesti ja aletaan olemaan jo lähempänä sitä minkäläiseen tasaiseen ja harmoniseen suoritukseen tuo pystyy. Alla olevassa videossa näkyy alku jälki sillä puhelin herjasi muistin loppumista ja lopetti videon. Loppua kohti kuitenkin koiran työskentely muuttui varmemmaksi ja tasaisemmaksi. Siihen voi luottaa, että se ajaa loppuun asti ja se antaa kaikkensa, että löytää jäljen jos hukkaa. Tähdätään nyt siihen, että viimeistään 2017 kesällä olisi koe valmis. Entistä enemmän odotan syksyn OnniDog leiriä ja jälkikoulutusta. Onko tuonne tulossa joku muu?




Ps. seurailkaa meitä myös facebookissa, olen nyt alkanut päivittelemään sivua useammin!

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Näyttely piskinä

Tänään käytiin pyörähtämässä Raumalla näyttelyssä, tarkoituksena oli hakea se H jos koirasta joskus vaikka valion saisi. Sää näytti aika kehnolta ja ennusteet lupaili kunnon vesisadetta, kehän alkua odotellessa olikin todella pilvistä, mutta kastumiselta vältyttiin. Vähän ennen Häjyn luokan alkua alkoi sade ja voimistui pikku hiljaa, siitä huolimatta suht kuivina päästiin autoon. Paremmalla säällä olisin mielelläni kierellyt näyttelyalueella ja käynyt mahdollisesti kuvailemassa muissakin kehissä, mutta huono ilma ja miehen töihin lähtö sai meidät lähtemään paikalta aika pian sen jälkeen, kun Häjy oli kehässä ollut.

Kehät oli hirmuisen pienen näköisiä, mutta näitä ei montaa ollut joten mahtuivat hyvin juoksemaan. Häjykin oli luokkansa ainoa joten kilpailua ei juurikaan ollut. Yksi harmaa oli Häjyn lisäksi sekä yksi musta, jostain kumman syystä olen iskenyt silmäni noihin mustiin sakemanneihin. ;)

"Hieman lyhyt rintakehäinen, edestä kovin löysä ja niukasti kulmautunut poika. Riittävän voimakas uroksen pää. Hyvä säkä & selkä. Lyhyt ja liian laskeva lantio. Riittävät takakulmaukset. Oikea karva?jotain, mutta kovin niukassa karvassa. Saisi liikkua pidemmällä askeleella." 
Tuloksena EH, tuomarina Marja Talvitie

Saimme siis sen mitä haettiin, vähän parempana. Olen tulokseen erittäin tyytyväinen ja mielestäni arvostelu on koiran näköinen. Todella karvatonhan tuo on, karvanlähtö on ihan jäätävää ja furminaattori on heilunut tässä talossa aika ahkeraan. On nuo näyttelyt ihan mukavaa ajanvietettä, mutta viihdyn itse enemmän siellä toko ym puolella. Eiköhän tulevaisuudessakin näyttelyissä aina välillä käydä, mutta toisen koiran kanssa. Rockyn kanssa olen meinannut, että käydään piipahtamassa kehässä vielä kerran pari sitten, kun se saa juosta veteraanikehässä.

Jälleen kerran olen hyvin tyytyväinen myös koiran käyttäytymiseen näyttely paikalla, se ottaa suht lunkisti, muutamat kerrat yritti kaveria saada vähän leikkimään, mutta ei räyhää ja raivoa. Tuon kanssa pystyy itsekin olemaan rentona, kun ei tarvitse olla silmiä selässäkin. Tosin huomasin myös, että koira vähän jännittyi muista vieraista koirista ja mietinkin, että pitäisi varmaan käydä vähän mätsäreissä hengailemassa jos ei kehään mene, jotta saisi koiralle vähän rennompaa fiilistä vieraiden koirien läsnäollessa. Jonkin verran se tukkapölly jätti tuohon jälkiä.

Mites muilla näyttelyt lähtenyt käyntiin? 

lauantai 14. toukokuuta 2016

Illan hämärtyessä


Lapsi yöunilla, mies vahtimassa, nappasin siis koirat mukaan ja käytin ne nopsaan iltapissalla, ajattelin myös pelata uhkarohkeaa ja nappasin kameran mukaan yrittäen ottaa kuvia, kun ilta jo hämärtää. No osasta tuli täyttä kuraa ja osasta vähän vähemmän, ISO arvo sai maksimissaan ollaa 800 ja sekin tuntui jo hieman liialta. Täyskennoon olisi mukava siirtyä, mutta ovat sen verran hintavia, että saa odottaa. Ehkä kuitenkin joskus.

Tietysti itselläni on vielä muutenkin harjoiteltavaa hämärässä kuvaamisessa sillä sitä on harrastettu todella vähän. Siitä syystä haluan myös laittaa nämä kuvat tännekin esille jotta voi sitten tulevaisuudessa verrata mahdollista kehittymistä. Vaikka kartan salaman käyttöä viimeiseen saakka, omistan pienen lisäsalaman, voisi joskus koittaa tulisiko sen kanssa kuvaamisesta mitään.

Vaikka nämä aika suttua onkin, löytyikö joku lemppari kuva?

tiistai 10. toukokuuta 2016

Rallati ralla

Tällä kertaa hillitymmin muokattuja kuvia, aivan perus säädöt tehty, sillä en vain saanut inspiraatiota alkaa muokkailemaan kuvia rajummin ja eipä näihin oikein olisi mikään ihmeellinen muokkaus oikein sopinutkaan. Kuvat on siis otettu helatorstaina, kun käytiin Sinin ja koirien kanssa ulkoilemassa jälleen parisen tuntia. Ollaankin otettu nyt viikottaiseksi tavaksi käydä ainakin kerran yhdessä lenkillä. Koiratkin on aina aivan eri tavalla väsyneitä, mitä perus hihna lenkkeilyn jälkeen.

En tiedä mikä Häjyä vaivaa, mutta se käy aivan kuumana Nalaan, sillä ei ole juoksuja eikä ole hetkeen alkamassa ja jos olisi, Rocky kertoisi sen myös. Häjy nyt vaan yrittää hyppiä selkään koko ajan. Hämmentävämmäksi tässä tekee sen ettei Nala enään komenna, ehkä se ei vaan viitsi. Alkuun Nala teki hyvin selväksi Häjylle, että liian lähelle ei tarvitse tulla. Mietittiin ensin onko tuo nyt ihan vaan alistamista, mutta luulisi jossain vaiheessa Häjyllekin riittävän. Me ollaankin siihen nyt puututtu ja hyvinhän tuo koira kuuntelee ja jatkaa sitten matkaansa. Joka tapauksessa lauma tulee kyllä hienosti keskenään toimeen! Pysykäähän kuulolla, aivan loppu kuusta tapahtuu jotain jännää!

lauantai 7. toukokuuta 2016

BH- kokeenne on...

Tänään koitti vihdoin meidän aika osallistua BH- kokeeseen, päivä on ollut raskas ja väsymys painaa jonkin verran, mutta nyt kun on aikaa, ajattelin yrittää rustata postauksen kasaan meidän kokeesta. Fiilikset on hieman ristiriitaiset koko kokeesta, mutta miten meillä sitten meni? Keräilin itselleni pikku hiljaa koepaikalla jännitystä ja päätin nappasta lääkkeen jotta oma pää pysyy kasassa enkä pyörry jännitykseen. Sää oli todella lämmin jo heti aamusta, kenttä oli suorassa auringonpaahteessa eikä siihen oikein tuullutkaan, Itellä virtasi tuskahiki paikka makuussa sen kuumuuden takia.

Arpaonni suosi meidät heti ensimmäiseen pariin ja aloitettiin paikalla makuulla, koira oli tehnyt kivaa pätkää seuruuta ja se oli mielestäni kentälle mentäessä ihan hyvässä mielentilassa. Kuitenkin nousi paikalla makuussa istumaan ja liikkui hieman eteenpäin, mutta pysyi muuten paikoillaan. Tottis taas, no se ei ollut yhtään sama kuin koira mitä on ollut treeneissä tai aiemmissa kokeissa, ihan kuin olisi ollut eri koira lapasessa. Oli siinä hyvääkin, mutta omasta mielestäni suoritus oli aivan pohjanoteeraus meiltä ja itselleni jäi aika paska maku suuhun. Koira vaikutti myös todella väsyneeltä, en tiedä oliko se siitä kuumuudesta niin poikki vai mistä, mittari näytti +22 ja ei me olla päästy noissa lämpötiloissa vielä treenaamaan. Koira oli aika laama ja mielentila laski sillä pikku hiljaa.

Itse en meidän tottisosuudesta hirveästi hyvää löydä, toki nyt harmittaa ettei ole videomateriaalia josta olisin voinut katsoa suorituksen uudelleen, ehkä se ei olisi näyttänyt niin kamalalta miltä itsestäni tuntui. Toki olen itsestäni ylpeä etten turhautunut vaikka emme yltäneet lähellekkään meidän tasoa, kanssa kilpailijat kehuivat myös miten hienosti pidin oman pään kasassa. Siitä huolimatta, että koin suorituksemme todella surkeaksi, tottis suoritettiin hyväksytysti. Kaupunkiosuus oli juuri koiran näköinen, ei höntyillyt mihinkään, ei välittänyt mistään mitään. Jotenka näin ollen BH suoritettiin hyväksytysti ja koira sai itselleen uuden koulutustunnuksen.

Harmikseni en oikein osannut iloita, tottis jäi kaivelemaan sen verran. Ainakin se on nyt alta pois ja kilpailuoikeudet pk- puolelle saatuna. Kokeessa kaikki pääsi tänään läpi, mutta ei oikein yhtään huippu huippu hyvää suoritusta ollut, tietysti ihan jokaista en nähnyt alusta loppuun. Muistan miten Rockyn kanssa hyväksytty tulos maistui todella hyvältä, toki Rocky antoi itestään enemmän. Noh, ainakin se on nyt käyty ja suoritettu. Eikä tuo viimeiseksi BH- kokeeksi jää. Heh.

torstai 5. toukokuuta 2016

Jännitys - mahdollisuus vai ei?

Olen ilmoittanut meidät Häjyn kanssa BH- kokeeseen ja en oikein tiennyt haluanko kirjoittaa tästä aiheesta juuri nyt, mutta jos se kuitenkin vaikka helpottaisi. Olen nimittäin alkanut taas pikku hiljaa jännittämään ja Häjyn kanssa en ole kokeisiin mentäessä hirveästi jännittänyt, en ainakaan näin aikaisin. Vielä tämä on sitä tervettä jännitystä, mutta itselläni se menee helposti yli ja aivan järkyttäväksi. Pahimmillaan nukahtaminenkin saattaa olla kovin vaikeaa, kun vain miettii koetta ja siinä vaiheessa se alkaa menemään liialliseksi. Enkä oikein tiedä mistä tämä nyt johtuu, koiran kanssa on tehty hyviä kisasuorituksia ja koira on ollut hyvä, minä olen ollut sille reilu, kun en ole paineistanut sitä jännittämällä.

Rockyn kanssa olen aina jännittänyt, ihan liikaa, se on pilannut monia suorituksia. Toisaalta, tiedostan sen miksi jännittän tuon koiran kanssa, se on voinut treeneissä tehdä aivan huippu suorituksia, mutta kokeissa ei ole täydellä sydämmellä mukana. Rocky varmaan oppi myös sen, että siellä voi ns. perseillä ja siihen ei puututa, mutta suurin vaikutus on ollut mun jännittämisellä. Mä olen jännittänyt epäonnistumista, olen jännittänyt sitä, että kokeessa tapahtuukin jotain. Ja noidankehä on valmis. Häjyn kanssa en jännitä jotain mitä voisi tapahtua, jännitän senkin kanssa epäonnistumista.

Minä luon hirvittävät paineet onnistumiselle, pelkään epäonnistua ja rehellisesti sanottuna sitä mitä muut ajattelee jos me ei tehdäkkään hyvää suoritusta. Jännitän niitä muita ihmisiä, kanssa kilpailijoita, en tuomaria. Silti tiedostan sen, että me emme ole ainoita jotka epäonnistuu, myös koiraurheilun huiput tekee joskus huonoja suorituksia, joskus niiläkään ei mene kisat putkeen. Itse en niinkään kilpaile muita vastaan, tottakai vähän sitäkin, mutta enemmän itseäni vastaan, vaadin täydellisyyttä. En ole perfektioniosti muuten, mutta koiraurheilussa ehkä kyllä. Haluan hyvän suorituksen, en halua epäonnistua, kukapa ei? Mutta siitä ei saisi luoda tälläisiä paineita. Se onko tämä bloggaaminen yksi joka luo näitä paineita, en tiedä, voi olla.

Itse en juurikaan mainitse päivämääriä niihin kokeisiin joihin osallistutaan blogin puolella, pelkään ja jännitän tuttuja ihmisiä katsomossa vielä enemmän kuin niitä vieraita. Kokeiden jälkeen olen täälläkin aina avoimesti kirjoittanut miten meni, mutta arastelen ajatusta, että joku puoli tuttu tulisikin katsomaan koetta ja mitä jos meillä menee suoritus metsään, mitä se sitten ajattelee? Tämä on suurin asia josta mun pitäisi päästää irti, lopettaa ajattelemasta näin. Koira on eläin, minä olen vain ihminen, aina ei voi päästä täydelliseen suoritukseen, joskus onnistutaan, joskus mokataan, se on elämää ja pelin henki. Joskus vain asetamme haasteita itsellemme huomaamatta ja joskus aivan liikaa.

Rockyn kanssa kisatessa mun piti loppuje lopuksi hakea lääkettä jännittämiseen sillä se meni niin pahaksi ja kyllä ne mua auttoikin. Kyse kun ei ole siitä, ettenkö haluaisi kisata koirien kanssa, haluan kyllä, mutta joskus se jännitys ottaa vallan ja tekee makaroonia. Toisaalta taas, terveen jännityksen voi kääntää mahdollisuudeksi ja tsempata sekä skarpata parempaan suoritukseen. Pitää vain osata hallita sitä. Pitäisi muistaa luottaa itseensä ja koiraansaa, meihin koirakkona, me pystytään siihen, me ollaan treenattu ja ollaan valmiita. Pyritään siihen meidän tasoiseen suoritukseen, ei yhtään enempää tai vähempään, pyritään hyvään mielentilaan, molempien suhteen. Toisaalta tiedän myös mikä meidät molemmat Häjyn kanssa rentouttaa jos ennen meidän suoritusta alkaa pasmat menemään sekaisin, liikkuminen, se on se mikä saa meidät rennoksi. Senkin tajuamiseen vain tarvitsin ulkopuolisen ihmisen.

Toisinaan vain jos alan jännittämään päiviä ennen koetta, alan pelkäämään sitä jännitystä ja se pahentaa tilannetta. Tokokokeet on ollut jostain syystä Häjyn kanssa rennompia, en ole jännittänyt päiviä etukäteen, mutta tuleva BH- koe luo jostain syystä jälleen kauheat onnistumisen paineet, vaikka tiedostan, että sekin on koe muiden joukossa jonka voi aina uusia. Jokatapauksessa, vastoin normaaleita tapoja, kerron nyt jo etukäteen, että me osallistumme tulevana lauantaina BH-kokeeseen, toivottakaa tsemppejä ja paljon peukkuja. Nyt pitää vain tämä jännitys kääntää voimavaraksi ja imeä siitä kunnon tsemppi päälle! Toisaalta, jännittäähän se kisakauden avaus aina vähän.

Ihanaa kilpailukautta jokaiselle!