tiistai 30. elokuuta 2016

Viiskuinen p*rkele

Voi apua, tuo pikku pentu on jo viisi kuukautta, itseasiassa asiaa en edes tajunnut ennen kuin kasvattaja jakoi videon kennelin ryhmään ja mainitsi asiasta. Täällä tuo viiskuinen on yksi p*rkeleen piru ja huomaa vallanmainiosti kyseessä olevan narttu. Toisinaan hermot on hyvinkin kireellä pikku pirun kolttosiin, joskin mitään se ei ole päässyt tuhoamaan, tiettyjä rajoja kokeilee ihan huolella. On muuten oikeasti nuo pojat ollut paljon helpompia ja urosmaisen yksinkertaisia, vaikka Rocky pentuna tuhoikin ihan huolella kaiken mahdollisen.

Jos tässä talossa on joskus kitisty Häjyn piippailusta niin voi kuulkaa, neiti näpsä vetää tämänkin ihan uusiin svääreihin. Turhasta tuo ei hauku, mutta voi pojat tota piippaamista, ollaan yritetty olla ruokimatta ainakaan lisää tuota piippaamista ja mitään ei saa läpi ääntelyllä, paitsi jos pyytää tarpeilleen. Treenatessa on vielä ollut ihan turpa kiinni, toivottavasti pysyykin näin. Onneksi tuo piippailu on kuitenkin edes hitusen vähentynyt ja alkanut oppimaan ettei kuole vaikka olisi koiraportin toisella puolella meistä.

Keskenään lauma tulee hyvin juttuun, joskin Häjy mua toisinaan säälittää. Tara riepottelee ja roikkuu miten tykkää eikä toinen sano mitään, olen itse puuttunut välillä kakaran toimintaan jos toinen ei minkäänlaista palautetta anna, sillä mua ärsyttää itteeni ja tota menoo se rikkoo toisen pannan. Jotenkin tuntuu, että Tara on jo nyt Häjyn yläpuolella koirien välisessä arvojärjestyksessä. Rockya taas tuo ei edes yritä härnätä millään tapaa ja jos vanha herra syö luuta, Tara lähestyy niin palaute tulee välittömästi, ensin nätisti ja jos ei usko niin sitten kunnolla, mutta järkevästi.

Neiti näpsä on aivan äärimmäisen ahne, se tekee pellehyppyjä, mitä tahansa saadakseen ruokaa. Ainakin on helppo sen osalta kouluttaa, kun ei tarvitse miettiä palkkausta. Saalistaa myös ja leikkii hyvin ja puree, ai pirskatti notta muuten tekee kipeetä. Hampaitaan käyttää lähinnä treeneissä siinä vaiheessa, kun alkaa leipoo yli ja yrittää viedä lelua multa, osuen kuitenkin useinmiten ihoon.

Pientä hiljaiseloa on ollut bloginkin puolella, sama on koskenut treenejä, mutta sunnuntaina jaksoin vihdoin raahautua ohjattuihin, mennen sen verran ajoissa, että ehdin treenaamaan Tarankin kanssa. Pikku pätkää seuraamista, perusasentoja ja eteenlähetystä lelulla. Vaikka tuo onkin pieni p*rkele tällä hetkellä, treenatessa tekee eikä meinaa, hakee todella hyvin kontaktia ja on mun kanssa koko ajan jutussa mukana. Ei sitä kiinnosta muut ihmiset, hakee kontaktia minulta ja odottaa mitä pyydän sitä tekemään. Silloin ku tehdään, tehdään eikä meinata. Tara vaihtaa parhaillaan myös viimeisiä hampaita ja varmaan pian päästään treeneissä ottamaan saalista. Mielenkiinnolla odotan.

Hirveen nätti kakara tuo on ja kasvaa tasaisesti koko ajan, on sopusuhtainen, korkeutta koitin mitata muutama päivä sitten, saaden tulokseksi 49cm - 50cm. Päälaella karva rusehtaa ja varmaan sellaiseksi jäänee. Kasvaessaan on saanut olla poikien kanssa opettelemassa tarhassa olemasti ja hyvin siellä jo viihtyy, keksien omia piruiluitaan. Yksinolot on edelleen erillään pojista ja tulee varmaan vielä jonkun aikaa olemaankin. Kivaa, kun kasvaa, en jää kaipaamaan pentuaikaa. Sitten varmaan odotellaan milloin juoksut alkaa, toivottavasti ei vielä hetkeen.

Milloin muiden nartuilla on ensimmäiset juoksut alkaneet?

maanantai 22. elokuuta 2016

Kesän päätös

Moikka! Elossa ollaan, jotenkin sitä ei ole nyt saanut aikaiseksi tekstiä blogin puolelle. Videopostaus reissusta odottaa yhä editointia ja motivaatiota siihen. Ei ole ihan nopea homma ja varmaan osin siksi sen aloittamista siirtänyt koko ajan. Toisaalta myös tunnitkin tuntuu loppuvan kesken. Treenattukkaan ei olla, ei ole vain jaksanut. Ulkoiltu ollaan ja kaverikoirien kanssa treffailtu. On muuten kovin terapeuttista rämpiä metsässä, antaa koirien juosta ja jutella ystävän kanssa.

Viikonloppuna "juhlittiin" kesän päätöstä ja suuntasin perjantaina sisarusteni kanssa Tampereelle ja Blockfesteihin. Blockeille mentiin tosi lauantaina sillä silloin oli enemmän esintyyjiä meidän makuun, kuitenkin varmaan meidän kaikkien suosikkia Cheekkiä odotettiin eniten. Kyllähän se taas aivan järjettömän hyvä oli. Keikka tuntuikin olevan ohi yhdessä hujauksessa.

Sunnuntaina kotiin lähtiessä sitä vain todettiin, että tämä kesä oli jälleen aikalailla tässä ja syksy tulee. Miten kesä meneekin aina yhdessä hujauksessa ohi? Toisaalta odotan innolla syksyä, pimeneviä iltoja, kynttilöitä ja villasukkia. Tietenkin myös sitä talvea! Kunhan vain tännekin saataisiin kunnon kinokset lunta, maisemat on silloin niin hirvittävän kauniita.

Vihdoin ja viimeinen sain aikaiseksi myös hankkia itselleni salille kortin, olen jo pitkään kaivannut salitreenejä takaisin arkeeni, mutta yksin ei oikein ole tullut lähdettyä. Ystävän kanssa juteltiin metsälenkillä ja molemmat oli suunnitellut samaa, joten tartuimme härkää sarvista ja hommasimme molemmat kortin salille. Miten kivaa, kun pääsee taas ystävän kanssa kuntoilemaan! Laihdutus siis jatkuu ja nyt kaikki mässyt jää pois, toki itselleni sallin kerran viikkoon herkuttelu päivän.

Olen toki onnistunut hyvin pudottamaan painoa ilman aktiivista salilla käyntiä, mutta kyllä se vaan on ihana lisä kaikkeen. Treenin jälkeinen fiilis on ihan huikea ja tulokset vain motivoi jatkamaan. Edetään nyt siis kohti tavoitetta ja unelmaa. Tarkoituksena on nyt tämän myötä kirjoittaa tästä projektista tänne blogiinkin aina välillä. Keväällä, kun asiasta tiedustelin niin moni lukisi sellaisiakin postauksia mielellään ja tokihan ne joita ei kiinnosta, voivat ne postaukset skipata. Yritän kuitenkin jatkossakin pitää blogin linjan sellaisena ettei se muutu liian sekavaksi. Mukavaa alkavaa syksyä!

Oliko joku lukijoista samoilla festareilla?

maanantai 15. elokuuta 2016

SPL TOKO SM 2016

Niin se päivä koitti, kyllähän tuota odotettiin jännittyneenä ja innolla. Uhkaavasti sää näytti ensin siltä, että aamusta saakka ropisee vettä taivaan täydeltä, mutta loppujen lopuksi saatiin vetää suoritus hyvässä säässä. Palkintojenjako vietettiinkin sitten kaatosateessa. Hirveitä odotuksia en asettanut tälle päivää, enemmänkin lähdettiin hakemaan tulosta, kaikki muu olisi pelkkää positiivista lisää.

Koira oli alusta saakka vähän paineistunut eikä oikein mun mukana tässä jutussa, siltä sai lämmittelyssä ihan kivaa pätkää, mutta myös hieman huonompaa. Haukulla sai hieman viettiä lisää, mutta tippui aika pian. Koskaan ennen se ei ole kokeessa ollut noin paineistunut mitä nyt oli, haki se toisinaan oma-aloitteisesti kontaktia, mutta silti se ei ollut täysillä mukana.

Tällä kertaa emme tuloksilla juhlineet ja harmittavan puolen pisteen päähän jäätiin tuloksesta. Pienet kyyneleet tirautin kehän jälkeen, lähinnä harmitti koiran puolesta, sillä ei ollut niin kivaa kuin toivoin ja se epävarmuus loisti läpi, mikä paheni entisestään ruudun jälkeen. Niin kuin tuomarakin sanoi, meillä oli paljon hyvää ja kyllähän se pisteissäkin näkyi. Harmittavat nollaukset vain tiputti mahdollisuuden tulokseen. Siitä huolimatta kokeesta jäi hyvä fiilis, en ole pettynyt vaan oikeastaan iloinen, vaikka muutama liike meni miten meni, olen tyytyväinen. Lisää treeniä ja syksyn kokeita katsomaan.

Paikalla istuminen - 10
Täyden kympin suoritus, oli Häjymäisen varma ja vaikka hieman katsoi välillä vieruskaveria, oli silti rauhallinen.
Estehyppy 9
Tämäkin oli hyvä, perusasento hieman vino ja aavistuksen vajaa.
Liikkeestä seisominen 8,5
Paineistuminen alkoi näkymään tässä, taakse kävelyssä kääntyi hieman ja sitä tuo ei ole tehnyt koskaan. Muuten hyvä.
Seuraaminen 7
Oikeelle käännöksissä oli hieman hukassa, lähinnä ensimmäisessä, juoksuosuudessa hyvä. Peruuttaminen oli kaamea, vaikka normaalisti koira tekee sen huippu hyvin. Muuten seuruu oli ihan ok, joskin epävarmuutta havaittavissa.

Ruutu 0
Tästä se sitten alkoi leviämään. Juoksi ohi ja etsi, juuri kun oli menossa tuomari käski aloittaa seuraavan liikkeen ja koiran epävarmuus kasvoi entisestään. Ruudussa tuntui tällä kertaa olevan monella ongelmia.
Liikkeestä istuminen 8
Lähdössä oli seuraa käskystä juoksemassa suoraan ruutuun, mutta teki kuitenkin liikkeen hyvin.
Luoksetulo 8
Oli hirveän hidas, koirasta näki miten se yrittää, mutta ei silti ole varma. Muuten suoritus oli ihan ok.
Kaukot 0
Tiesin jo ennen aloitusta, että koira ei kykenen tätä suorittamaan ja maassa se pysyi kuin liimattu, ei noussut kertaakaan.
Noutaminen 9
Tämä oli hyvä, vauhti oli kumpaakiin suuntaan nopea. Perusasentoon tulo oli hieman hidas ja alkoi aika aikaisin pakittamaan sivulle.
Merkin kiertäminen 0
Harmittava nollaus, lähti kivasti, mutta teki saman kuin muutama muu, että juoksi suoraan vieressä olevalle esteelle. Nollattu kun oltiin jo niin liikkuri kysyi auttaako näyttämällä merkin ja tottakai suostuin, näin saatiin koiralle loppuun onnistuminen ja voi vitsi miten sen ilme kirkastui, kun tajusi tehneensä oikein.
Kokonaisvaikutus 6
Tuomari sanoi, ettei voi antaa tämän enenmpää pisteitä vaikka mieli tekisi, sen verran virheitä, mutta silti paljon hyvää. Sanoi myös, että koiran epävarmuus näkyi tosi hyvin, mutta yritin kivasti tsempata ja tukea koiraa.

Tuloksena siis
AVO0 191,5p. 


Toisaalta yllätyin itsekin, että jäi näin hyvä fiilis nolla tuloksesta huolimatta. Toki varmasti helpotti se, että pisteet oli muuten hyvät, mutta varma liike kaukokäskytkin nollattiin koiran lukon takia, sen jo tiesin tosiaan kehässä, että se menee nollille myös. Hetken mietin josko keskeytetään, kun koiralla ei selvästi ollut hyvä olla, mutta se pystyi hieman kuitenkin tsemppaamaan itseään kehuistani ja rapsutteluista. Tuomarikin sanoi, että ei kannata keskeyttää ellei oikeasti tilanne ala olemaan sellainen vaan yrittää aina viedä loppuun asti ettei koira keksi, että tilanteesta pääsee ohi tietyllä tavalla. Tietysti varmaan myös viiden päivän hoitolassa olo saattoi näkyä koirassa, siinä vaiheessa, kun tultiin kehästä pois oli hyvä jos 24 tuntia kulunut, kun koirat haettiin hoitolasta. 
Me ollaan nyt jälleen yhtä kokemusta rikkaampana ja ehdottomasti ensi vuonna uudelleen, ainakin Häjyn kanssa ja katsotaan josko Tarakin olisi valmis. Nyt jatketaan treenejä ja suunnataan nenät kohti seuraavia kisoja. 

Kaikki koirat oli mukana ja treffattiin kentällä myös Taran kasvattaja, oli mukava nähdä ja rupatella! Jälleen sai olla kovin tyytyväinen omien koirien käytökseen, kukaan ei ärissyt muille yhtään ja Rockykin oli tosi siivosti sen mitä kentällä sai hengata. Vaikka se toisinaan kiihtyy muista, niin silti aina kaikissa tapahtumissa se osaa käyttäytyä ja olla fiksusti. 

Paikalla oli kymppikoiran koju, josta mukaan tarttui punainen purutyyny. Treenihousujakin katsoin, muttei ollut ihan sellaiset joita olen ajatellut. Kanttiini oli myös hyvä ja järkevän hintainen. Muutenkin yleishenki oli tosi hyvä ja meitäkin tultiin kehän jälkeen tsemppaamaan ja juttelemaan, sellainen jota en edes tiedä. Kuitenkin oli mukava jutella. Kaikinpuolin siis kivat ja hyvin järjestetyt skapat, joskin kilpailukirjojen jako olisi voinut tapahtua jollain muulla tyylillä, mutta tosi positiivinen kuva jäi. 

Nyt olo on hieman flunssainen, mutta päivä oli kyllä tämän arvoinen. Motivaatio kasvoi hurjasti eikä ollenkaan lannistuttu nollatuloksesta, päinvastoin. Etiäpäi sanoi mummo lumessa! Ainiin, vajaa kuukausi ja OnniDog kutsuu, niin se syksy saapuu. 

maanantai 8. elokuuta 2016

Loppurutistus

Henkinen valmistautuminen käynnissä parhaillaan viikonlopun tulevaan koitokseen, kisakirje saapui tänään ja yllätyksenä tuli vähäinen osallistuja määrä. Treenit sujuneet vaihtelevasti ja sunnuntaina juteltiin kouluttajan kanssa, että epävarman koiran kanssa tahkominen voi saada aikaan epävarmuutta liikkeisiin vaikka niistä palkattaisiin. Meinasin nyt tiistaina ottaa vielä yhdet treenit ja jokainen liike loppuu heti onnistumiseen, ei lähdetä toistelemaan yhtään enempää kuin on tarve, sen jälkeen tämän viikon treenit onkin sitten siinä. Hieman on ylimääräistä jännitystä ilmassa ja toivon, että tämä ei ainakaan pahene.

Taran kanssa treenit kulkee hyvin, hieman tottista ja leikkiä. Saalistaa hyvin ja odotan kovin innolla, että päästään tosi toimiin. Treeneissä olen katsonut puruja ja kovin vain vahvistaa mietteet, että suojelua olisi kiva alkaa harrastamaan, toivottavasti meistä siihen olisi. Ollaan saatu hyviä vinkkejä viettiin ja imen kaikki mahdolliset tiedot ja vinkit mitä vain saadaan. Tykkään hirveesti treeniporukasta ja siitä miten meidät otettiin porukkaan mukaan.

Ollaan paljon lenkkeilty nyt koirat vapaana ja pääasiassa metsässä. Ei ole ollut jotenkin fiilistä vetää remmilenkkejä, tarkoituksena olisi muutenkin kasvattaa koirien, etenkin poikien kuntoa sekä kestävyyttä tässä syksyn ja talven aikana ihan tosissaan. Kameraa en ole jaksanut hirveästi viime aikoina ulkoiluttaa ja viimeiselläkään kerralla ei kuvia ihan hirveästi tullut räpsittyä. 
Blogi hiljenee loppu viikoksi, lähdemme lyhyelle reissulle josta ajatuksena olisi kuvailla pientä videopostausta. Palataan seuraavaksi rotumestiksen tuloksen merkeissä. Mukavaa viikkoa!

torstai 4. elokuuta 2016

Alaosaston kentällä


Viimeinen viikko on ollut treeniä, treeniä ja treeniä, vähän uimista ja vielä kerran uimista. Jatkuu varmaan ensi viikkoon samanlaisena ja sitten saa Häjykin pienen miniloman hoitolassa, jonka jälkeen seuraa tosi koitokset. Apua. Treenit ainakin tuottaa tulosta sillä tänään, tiistaina koira teki tosi kivan ruudun ja merkin kierron. Seuraavaksi ohjelmassa olisi ottaa kokeenomainen.

Tällä hetkellä luotto koiran tekemiseen kasvaa koko ajan ja alkaa olemaan valoa tunnellin päässä, ohjaajan mokia korjailtu ja vihje opetettu koiralle, vieläkin jaksan ihailla tuon nopeaa oppimista. Minä yritän nyt ajatella koepäivää, käydä suoritusta läpi ja jännittää jännitykseni nyt pois jotta kisoissa fokus on hyvä enkä pilaa suoritusta jäätävällä jännittämisellä. Ehkä myös hiukan alkaa helpoittamaan fiilistä tuo, kun ruutu alkaa vihdoin olemaan voiton puolella eikä nyt tarvinnut minun käydä merkkaamassa sitä koiralle, vaan se tykitti sinne suoraan. Kerran otin vielä toisesta suunnasta ja kun sekin oli nappi suoritus, lopetettiin ruutu siihen.

Nouto oli ihan ok, palautus voisi olla nopeampi, mutta se kuitenkin toi ilman apuja suoraan mulle, ilman ylimääräisiä kaarroksia. Kaikinpuolin koiran tekeminen oli niin hyvää, etten alkanut tahkomaan yhtään enempää. Ongelmaliikkeet alkaa olemaan jo parempia, sellaisia, etten usko enään meidän niitä nollaavaan. Toki koe tilanne on aina eri.

Häjy pääsi tiistaina myös hierottavaksi ja perus tokokoira, kovin oli toispuoleinen ja huomasikin miten paljon enemmän oli jumissa vasemmalta. Hieman oli rauhaton hetken aikaa ja pyrki ylös, mutta rauhoittui tuttuun tapaa ja koira saatiin hyvin hierottua auki. Tässä taisi huomata, että ollaan treenattu nyt paljon enemmän mitä ennen viime hierontaa sillä koira oli huomattavasti enemmän jumissa ja vasemmat jumit hieman kipeitä. Liikkuminen parani huomattavasti ja peitsaus jäi taas pois.

Taran kanssa ollaan treenailtu useesti samalla kertaa kuin Häjynkin kanssa, välillä treenit ollut enemmän leikkimistä, välillä tekniikkaa. Maanantaina käytiin SPL:n alaosastolla ja jatkamme nyt heidän kanssa treenejä, pentukurssia on toisaalla pari kertaa vielä jäljellä, mutta sen jälkeen treenaillaan ohjatut ainakin toistaiseksi alaosaston kentällä. Tulevaisuudessa mukaan tulee purut, saalista aletaan ottamaan, kun hampaat vaihtuneet, eli lähdemme katsomaan onko koirasta ja minusta suojelun harrastamiseen.

Jonkin verran jännitti mennä täysin vieraaseen porukkaan uutena mukaan, mutta meidät otettiin tosi kivasti vastaan ja osan kanssa lensi juttua heti. Lapsinkin on täysin tervetullut treeneihin mukaan. Itselleni jäi tosi positiivinen kuva sillä tämä ei ole mitenkään itsestäänselvyys. Rockyn kanssa jäi hakuilun harrastaminen aikoinaan, kun meitä ei selvästikkään treeneihin kaivattu vaan oltiin aina ulkopuolisina, ei sellaiseen paljon kiinnosta mennä. Juuri hierojankin kanssa juteltiin miten kummallista on, että moniin porukoihin on todella hankala päästä uutena ja / tai vähän vieraamman rodun kanssa. Eikö jokaiselle voisi antaa mahdollisuuden? Miksi uudet koirakot jää niin monesti ulkopuolisiksi? Toki ymmärrän, että toiset ovat saattaneet treenata porukassa vuosikaudet, mutta silti. Eihän tämä olisi juuri mitään ilman samanhenkisiä ihmisiä, otetaan uudetkin vastaa positiivisin mielin!