sunnuntai 25. syyskuuta 2016

You can be a champion

Mun tekisi mieli itkeä onnesta. Muistin taas miksi niin kovin olen tykännyt harrastaa Häjyn kanssa. Varovaisesti treenailtiin itsenäisesti ja vau, olen tällä hetkellä niin iloinen ja tyytyväinen etten oikein löydä järkeviä sanoja. Kattokaa ite videolta niin ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan.

Koiran tekeminen alkaa vihdoin olemaan sen tasoista mihin se pystyy, joo pieniä teknisiä virheitä, mutta niihin en hirveästi puutu nyt, tärkeintä on, että koira on rento ja iloisella asenteella tekemässä hommia. Sillä heilui häntä ja ne korvat, ne pirskatin korvat oli pystyssä! Oma usko meihin koirakkona kasvoi huimasti ja sain aimo annoksen itseluottamusta, sitä me tai ainakin minä olen kaivannut ja tarvinnut. Jospa me pian saataisiin menolippu voivoi luokaan.

Ruutu
Se ampaisi sinne heti aivan julmetulla vauhdilla ja kerran karkasi ruutuun ennen kuin ehti edes perusasentoon. Liike oli aivan erilainen mitä aikaisemmin, valoa tunnellin päässä ja nyt ei tahkota liikaa jottei pilata tätä hyvää mielentilaa sillä!

Merkin kiertäminen
Ei epäröinyt tässäkään, juoksi heti merkille ja kiersi, hieman se vaatii vieläkin apuja sieltä takaisin tulemiseen, mutta olen niin tyytyväinen muuten suoritukseen.

Nämä on ollut meidän ongelmaliikeet, mutta nyt kun koira alkaa olemaan rento ja sellaisessa työmoodissa missä on parhaimillaan ollut, alkaa se näyttämään ja antamaan itsestään tasoistansa suoritusta. Teknisestihan tuossa on nyt viilattavaa, mutta tällä hetkellä on mielentila ja asenne niin paljon isomassa roolissa. Kyllä siitä TVA vielä leivotaan, eikö vain?

perjantai 23. syyskuuta 2016

Vallaton

Paljon olisi kaikkea mistä kirjoittaa, en vain tiedä mistä aloittaa. Treenattu ollaan paljon ja muutakin kuin pelkkää tottista. Olen saanut raahattua itseni peltojäljelle, tuo leiri antoi kyllä tarvittavan potkun persauksille jäljen suhteen. Ollaan tehty kolmea jälkeä, yhtä jälkeä, kulmia ja tyhjiä. Viimeisin jälki oli 102 askelta pitkä suora jossa kaksi tyhjää. Jäljestää ihan kivasti, nyt on vain jäänyt väyläämään ruokaa omaan makuun liiaksi. Täytyy vaihtaa ruokaa vieläkin pehmeämmäksi ja pienemmäksi, jos se helpottaisi tuohon, sekä jättää antamatta aamulla vielä ruoka jotta sillä on oikeasti nälkä jäljellä. Tyhjät ajoi hyvin.

Tottis etenee ihan kivasti, pääasiassa palkkailen nyt lelulla ja ohjatuissa ollaan käyty välillä kolmeakin kertaa viikkoon, sunnuntaina pääsee Tara taas ohjattuihin tuuraamaan Häjyä. Häjylläkin kyllä olisi jo kovasti intoa tehdä, mutta saa nyt ottaa vähän rauhallisemmin hetken aikaa.

Tara kestää häiriötä tosi kivasti ja keskittyy minun kanssa tekemiseen, vaikka välillä menee hieman vallattomaksi lelun nähtyään. Keskiviikkonakin kenttää leikattiin samalla, kun treenattiin ja ei tuota ihan hirveästi se kiinnostunut. Kun ei ollut käskyn alla katsoi välillä, mutta sitten ku tehtiin niin unohti taas kaiken ympärillä olevan. Seuraamista pyysin kouluttajan katomaan, kun ongelmana lelun kanssa on se, että tuo lähtee auraamaan tai pomppii niin vihollisesti, käski tehdä ympyrää vasemalle ja koira suoristui heti ja sanoi, että leikkiessä yrittää vaihtaa suuntaa, kun voi olla lähtöisin siitä. Ihan kivalta kuitenkin tekeminen näyttää jo ja viikottain käydään valvovan silmän alla treenailemassa niin jos ei kovin isoja mokia pääsisi itse tekemään. :D

Tara 5,5kk
Häjy on toipunut leikkauksesta hyvin, kipulääkettä syö vielä loppu viikon pari kertaa päivässä ja tötterön kanssa saa varmaan vielä jonkin aikaa olla jotta leikkaushaava pääse parantumaan kunnolla eikä tule takapakkeja siksi, että koira nuolee aluetta. Lenkillä ja ruoka aikaan saa olla ilman tötteröä valvotusti. Yllättävän hyvin tuo on ollut tötteröpäässä eikä ole kertaakaan yrittänyt saada pois päästä, hieman se törmäilee ovenpieliin ja portteihin, kun ei hahmota, että on leveämpi mitä normaalisti.

Lenkkeilyä saa tää ihminen riittämiin, kun pojat ollaan lenkitetty erikseen ja useinmiten minä oon sitten lähteny heti toisen jälkeen, kun toinen on ulkoilutettu. Vuorotellen ovat päässeet treeffaamaan Hikkaa ja Elisaa. Täytyisi joku kerta lähtee yhdessä hihnalenkille poikien kanssa ja katsoa mitä Rocky siitä tuumaa. Ongelmahan ei ole siis Häjyllä vaan vanhalla herralla. Molemmat ovat kyllä ottaneet ilon irti juostessaan vapaana ja saadessaan olla vain minun kanssa. Tara on ulkoilut vuoron Häjyn kanssa ja vuoroin Rockyn kanssa.

Olen miettinyt uuden tarvikepostauksen kuvaamista, edellisestä on aikaa jo pitkä tovi, kiinnostaakohan koira puolella moinen ketään?

Mukavaa viikonloppua!

maanantai 19. syyskuuta 2016

Tilannekatsaus

Viime päivät on menneet miettien ja yrittänyt ajatella järjellä. Ennenkaikkea ajatella sitä koiraa ja sen parasta. Mitä pidemmälle päivät menneet ja ollaan touhuttu, sen enemmän aloin tulemaan tulokseen ettei tuo koira kovin kipeä voi olla. Pojat olleet pian kaksi viikkoa erillään, Häjy on muuttunut, se on ollut treeneissä paljon rennompi, yleisilme paljon iloisempi ja rennompi. Se on vapautuneempi. Olen jutellut kokeneempien kanssa ja yksi väläytti niinkin yksinkertaisen asian ilmoille kuin stressi. No hei niinpä, miksi en ole edes ajatellut tätä aiemmin? Pojathan on jonkin verran ottaneet yhteen ennen kuin Rocky sai kuonokopan käyttöön, ehkäpä se on saanut koiran stressaantumaan niin pahasti, että se on heijastunut kaikkeen muuhunkin. Oireita tutkaillessani, löysin paljon samaa miten koira on käyttäytynyt.

Tuo koira on vilautellut sitä ihanaa iloista ja tekemisen meininkiä täynnä olevaa Häjyä. Sitä joka tekee satalasissa, koko sydämmellä. Jopa kentällä jossa se alkoi yhdessä vaiheessa yht'äkkiä olemaan niin paineistunut ettei sitä meinannut saada edes autosta ulos, arvata voi tuleeko sellaisessa mielentilassa olevan koiran kanssa treenaamisesta mitään. Ei. Lauantaina se ei epäröinyt hetkeäkään, se teki valtavalla ilolla, se oli rento ja vapautunut. Paineistumisesta, lukoista tai muustakaan ei ollut merkkiäkään. Sama meno jatkoi sunnuntaina, hieman se varoi treenikavereiden koiria, mutta se oli silti huomattavasti rennompi mitä aikoihin! Aloin entistä enemmän miettimään, että se stressi, sitä sen on täytynyt olla.

Häjy rakas on siis menossa mukana edelleen, palleja kevyempänä, mutta iloisempana, rennompana ja vapautuneempana. Sairaslomailee nyt siis parisen viikkoa ja yritellään pikku hiljaa päästä takaisin kisakentille. Katsotaan mitä poikien yhteiselosta tulee tämän jälkeen vai tuleeko mitään, Rockysta se on kiinni. Ja hieman Häjystäkin, jos se alkaa stressaamaan niin sitten eletään näin, pojat erillään. Pääasia on, että jokainen koira voi hyvin, vaikka se sitten vaatisi hieman erikoisjärjestelyjä. Elämämme onnistuu näinkin, vaikka hieman hankaloittaa. Kaikkeen kuitenkin tottuu.

Olo on tällä hetkellä aika helpottunut. Koirasta on selvästi nähnyt muutosta parempaa. Harmittavaa vain etten ollut aiemmin osannut edes ajatella, että se voisi yksinkertaisesti vain stressata ja asiaan olisi voinut vaikuttaa aikaisemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Se on ollut ehkä maailman onnellisin saadessaan juosta pallojen perässä, uida ja lenkkeillä ilman Rockya. Miten sitä ihminen aina ajatteleekin pahinta vaikka todellisuudessa voi asia olla hyvinkin yksinkertainen ja pienellä muutoksella sitä herää todellisuuteen, että koira on taas iloisempi, ilman merkkiäkään siitä, että voisi jostain olla kipeä.

Nyt hoidetaan unista pientä "potilasta".

torstai 15. syyskuuta 2016

Mä en oo valmis

Päässä pyörii monenlaisia ajatuksia, eikä mistään oikein saa kiinni. Yrittää seurata, tarkkailla ja olla avoin ajattelematta itseään vaan koiraa ja sen parasta. Yrittäen olla optimistinen ja realistinen, samalla peläten, että vietämme parhaillaan viimeistä viikkoa yhdessä. Misu saateltiin viimeiselle matkalleen pari vuotta sitten, en silloin kuvitellutkaan, että saatan olla hyvinkin pian uudestaan samassa tilanteessa ja mikä pahinta, nuoren koiran kanssa.

Leikkausaika peruttu ja omalle eläinlääkärille varattu aika lonkka kuviin uudestaan. Tavallaan ehkä turhaakin, mutta haluan tietää ennen päätöksiä missä mennään ja onko se kipeä, onko nivelrikko edennytkin hurjaa vauhtia ja aiheuttaa kipua? Vai onko vika jossain muualla? Epävarma, sitä tuo koira on ollut aina, mutta ei näin paha. Se suoritti vielä joulukuussa huikeen hyvällä moottorilla kokeessa ykköstuloksen. BH- kokeen jälkeen on ollut vaikeampaa, se on niin hirvittävän epävarma vieraiden koirien läsnäollessa, se on mennyt siihen ettei se tahdo pystyä tekemään mitään.

Eilen sain ajatuksia entistä enemmän sekaisin, Taran treenattuani päätin kuitenkin koittaa Häjyn kanssa tehdä jotain, kentällä vielä ollen treenikaveri koiransa kanssa. Autolta saakka koira oli hirvittävän innoissaan, se kuunteli ja häntä heilui. Kentällä näkee totuuden, ajattelin. Otin perusasentoon ja kaveri oli koiransa kanssa vieressä, vaihdellen paikkaa. Häjy oli hyvin kuulolla, korvat pystyssä ja yleisilme iloinen, rento. Lähdin seuruuttamaan koiraa ja vau, se oli iloista tekemistä, Häjyä parhaimmillaan. Eikä sitä haitannut toinen koira ollenkaan. Palkkailin sitä pallolla, sai viilettää pallon perässä ja sitten tehtiin taas. Se oli hyvä, huikeen hyvä.

Olin iloinen ja samalla surullinen. Mikä koiraa vaivaa? Mietin, että lonkistaan kipeä koira ei juokse tuolla tavalla, puhtaasti, varomatta ainuttakaan askelta. Pohtien samalla, että tuolla asenteella tekisi vaikka sattuisi. Olen yrittänyt järkeillä, voisiko puhjennut hiiva olla syynä, hiivakin voi kuulemma olla tosi kivulias ja epämukava nyt ainakin. Nyt ollaan hiivaa hoidettu ja jatketaan hoitoa. Varovaisesti uskallan toivoa ja miettiä ruokavaliota jälleen uusiksi. Jos se kuitenkin olisi näin yksinkertaisella asialla pian taas oma itsensä, suurella työmoottorilla ja sillä ihanan iloisella tekimisen meininki aseenteella. Jospa se kuitenkin tulisi vielä maanantaina eläinlääkäristä meidän mukana kotiin. Kotiin, sinne minne tuon ikäisen koiran kuuluukin olla. Kotona, oman lauman ja perheen kanssa.

Mä en olisi vielä valmis...

maanantai 12. syyskuuta 2016

OnniDog 2016

Meidän OnniDog'16 starttasi käyntiin perjantaina, tai ei vielä koulutusten osallasta, mutta auton nokka kohti himosta suuntasi perjantaina. Hieman lisä haastetta pakkaukseen ja tavaroiden asetteluun toi poikien välirikko, kun Häjy piti sijoittaa takapenkille häkkiin, vieden suurimman osan tilasta. Kohtalaisesti saimme siitä huolimatta tavarat kyytiin. Pientä ylimääräistä stressiä toi toki poikien välinen tilanne sillä niitä ei vieläkään voi pitää samassa tilassa. Se oli vain ja on edelleen poikien vuorottelu meidän kanssa toisen ollessa omassa huoneessa, lenkit hoidettiin erikseen ja tullaan jatkossakin hoitamaan.

Himokselle saavuttiin hieman ennen viittä ja en voinut kuin ihastella maisemia. Mökkikin oli oikein hieno ja mukavan lähellä koulutuskenttää ja jälki peltoja. Perjantai ilta meni pääasiassa mökissä hengailessa, välillä käyttäen koiria lenkillä.

Lauantai alkoi koirien lenkityksellä ja aamukahvilla. Häjyn kanssa kävelin kentälle infopisteelle ilmoittautumaan ja hakemaan rannekkeen. Ohjelmassa oli tälle päivälle Taran jälki, viettitestaus ja Häjyn toko, sekä sakemannit Niilo ja Jalo blogista tutun Eijan sekä Aapon treffaus. Ehdimmekin juttelemaan jonkin aikaa ennen pellolle lähtöä ja rupattelu jatkui pellolla. Oli ihan super kivaa nähdä!

Jälki
Aluksi esittelimme itsemme ja koiramme sekä hieman paneuduimme kunkin koirakon tasoon ja käytiin hieman asioita läpi itse jäljestyksestä. Juteltiin kouluttajan kanssa ja päätimme tehdä Taralle 40 askeleen suoran. Olin tehnyt ihan ok välit askeliin, tosin loppua kohti askellus hieman tiheni, mutta kouluttaja sanoi, että niin monesti käy, kun ruoka on jäljellä kuvioissa, mutta siihen yrittää kiinnittää huomiota ettei askellus jää liian tiheäksi. Tara ajoi jäljen todella hyvin ja keskittyneesti eikä moitittavaa tai korjattavaa juuri tullut, kunhan itse muistan olla tarkkana että annan koiran edetä vasta, kun se on pongannut seuraavaan askeleen. Jälki menee pienen uran yli ja siinä kohtaa koira tarkisti, mutta palasi itsenäisesti nopeasti ja hyvin takaisin jäljelle.

Jäljestä jäi kaikinpuolin tosi hyvä fiilis ja tuli myös opittua paljon uutta sekä todettua, että oma tekniikka jäljen tamppaamiseen ei ole ollut hyvä ja tästä on myös todennäköisesti johtunut ongelmat Rockyn jäljen ajamisessa. Ei siis heitetäkkään vielä hanskoja tiskiin Roksun kanssa vaan yritetään vielä, nyt uusien oppien kanssa.

Toko jatko
Häjyn kanssa tokoilu jätti jälleen mitään sanomattoman fiiliksen, se oli hirvittävän paineistunet ja epävarma, kyttäsi epäluuloisena Aapoa ja väisti jokaista liikettä jonka Aapo teki sitä kohti. Päätinkin ettemme ala hinkkaamaan mitään liikettä, kun koira ei pysty vaan lähinnä siedätyshoitoa ja rentoa fiilistä koiralle. Paikalla istuminen tehtiin, mutta muuten yritin saada koiraa rennoksi, aika huonoin tuloksin.

Saalisviettitesti
Lauantai päivä päättyi koulutusten osalta Taran saalisvietti testaukseen ja jo ennen testiä mulla oli aika hyvä kutina koirasta, mutta silti se veti hurjasti yli odotusten ollen oikeasti aivan huippu hyvä. Posiitivista palautetta tuli niin valtavan paljon etten muista edes kaikkea, mutta koira saalistaa todella hyvin, se rauhoittuu hyvin ja kestää sen, että menen viereen, otan toisella kädellä kyljestä ja toinen leuan alta (rauhaa) eikä se pudota lelua. Käskystä irroittaa hyvin ja välittömästi lähti saalistamaan uudelleen. Asko otti lelun niin, että kokeiltiin hyppääkö koira häntä päin ja tarraa leluun kiinni, no hyppäs eikä hetkeäkään epäröinyt. Asko halusi toistaa tämän vielä kerran jonka jälkeen lähettäisiin autolle koiran kantaen lelun autolle. Kehui koiran maasta taivaisiin ja sanoi, että on mulla hieno ja hyvä pentu käsissä. Minä olen kuulemma tehnyt koiran kanssa hyvää työtä ja olin rauhallinen. Taatusti kuulemma tulee hyvä harrastuskoira. Hän sanoi, että tuli niin hyvä mieli, kun koira oli noin taitava. Ja minä taisin rakastua pentuun taas hieman lisää.

Harmittavasti en saanut videota testauksesta miehen sairastaessa mökillä. Itselläni alkoi myös päivän edetessä olo huononemaan ja illalla olikin jo veto aika pois. Aamusta iltaan olin koirien kanssa kentällä tai pellolla joten loppu ilta mökille päästyä meni aika rauhassa telkkaria katsellessa ja saunoessa.

Sunnuntai aamu alkoi aivan järkyttävällä ololla ja kuumettahan sieltä pukkasi. Heräsin sen verta ajoissa, että join aamukahvit rauhassa telkkaria katsoen. Lapsen herättyä kävin nopeasti lenkittämässä koirat ja nappasin Taran sekä Rockyn autoon, jättäen Häjyn tällä kertaa mökille ja suunnattiin kohti jälkipeltoa. Olo oli aika järkyttävä, mutta yritin jaksaa, tuo ei ihan sieltä raskaimmasta päästä kuitenkaan noin nuoren koiran kanssa vielä ole. Jäljen jälkeen painelin takaisin mökille, heitin särkylääkettä naamaan ja pohdin jätänkö tokon väliin vai menenkö yrittämään.

Jälki
Käytiin läpi lauantaista jälkeä ja päätettiin tehdä Taralle kolme jälkeä jotka ajetaan perätysten, motivointi, työ ja tsemppijälki, tälläisiä treenejä hän tekee usein kuulemma pennuille ja miksei aikuisillekin koirille. 1. jälki oli 25 askelta pitkä suora. 2. 20 askelta, kulma oikealle, sen jälkeen 25 askelta. 3. 15 askelta, eli yhteensä 85 askelta.
Tara selviytyi oikein mallikkaasti, oli urien ylityksiä, pidempää ja lyhyempää heinikkoa. Itse mietin jälkeä tehtäessä, että miten tuo koira jaksaa tuollaisen jäljen pitkän viikonlopun jälkeen, mutta hienostihan se. Tarkisti urien kohdalla, toisen uran kohdalla jatkoi suoraa jälkeä tarkistamatta edes uraa. Jäljellä tapahtui paljon oppimista ja kouluttaja sanoikin, että liian lyhyitä jälkiä ei kannata edes tehdä jotta koira oppii ja tietää mikä jutussa on homman nimi. Juurikaan korjattavaa ei siis näiden kahden päivän aikana meidän tekemisestä löytynyt ja kouluttaja sanoikin, että tuota ei voi kuin pilata. Haha. :D Saimme myös itsenäisiin treeneihin hyvät eväät ja ohjeet miten tästä lähtee jatkamaan treenejä.

Toko jatko
Jaksoin kuin jaksoinki raahautua kentälle vaikka kuume vei voimia ja olo oli aika sietämätön kurkkukivun ollen kuumeen kanssa riesana. Tavallaan tiesin, että tästäkään treenistä ei tule mitään. Ja oikeastaan en enään edes tiedä mitä tuon koiran kanssa pitäisi tehdä. Se ei yksinkertaisesti kykene olemaan rento muiden koirien, vieraiden koirien läsnäollessa. Se pälyilee ympärilleen ja tilanteissa joissa joutuu irtautumaan minusta, se alkaa entistä enemmän kyttäämään epäluuloisena ympärilleen. Häjyn osalta tämä leiri oli oikeasti aika turha, sen kanssa ei saatu mitään irti, paitsi liuta kysymysmerkkejä lisää. Onko se kipeä? Miksi se on nykyään entistä epävarmpempi? Miksei se pysty?

Häjy on aina ollut epävarma ja herkkä, mutta sen kanssa saatiin TK1 hirveen helposti ja koira ei välittänyt muista koirista mitään. Nyt se on ihan kuin eri koira, se palo työntekoon on sammunut, kun katson reilu vuosi taaksepäin ja niitä videoita, on koiran tekeminen erilaisempaa, paljon iloisempaa ja vapauteneempaa. Alkuvuodesta ell tutkimuksessahan tuon toinen lonkka ruksui, mietin vain ollaanko hävitty tää taisto? Pärjäisikö se ihan pelkkänä kotikoirana? Olisiko se silloin onnellinen? Viikon päästä Häjyllä on kastraatio aika, nyt olen alkanut miettimään, että kun se kerta nukutetaan, tsekataan ne lonkat vielä, mietitään ja päätetään sitten mitä tehdään vai tehdäänkö mitään. Tällä hetkellä ei ole motivaatiota treenata edes tuon kanssa, saataki mielenkiintoa pohtia kokeita. Koiralla ei ole hyvä olla, niin en ala sitä kiusaamaan. Vielä joulukuussa se teki hyvällä fiiliksellä ja työmoottorilla, tokoili itselleen koularin TK1. BH olikin sitten jo vaikeampaa ja koiran asenne ihan eri luokkaa kuin aiemmissa kokeissa.

Vaikka Häjyn osalta leiri oli pettymys ja harmillinen, jäi päällimmäisenä fiiliksenä oikein loistava. Muuten leiri oli juuri sitä mitä odotin ja saatiin jäljen suhteen ihan loistavia vinkkejä ja neuvoja, juuri sellaisia mitä olen toivonut. Nyt sitä löysi itselleen motivaatiota treenata jälkeä, kun tietää, että tekee varmasti oikein. Rockyn suhteen sain tosiaan myös sen verran hyviä vinkkejä ja koiran ongelmat ajaa jälkeä on todennäköisesti johtunut minusta, olen tehnyt sille mahdottomia jälkiä. Lähden siis vielä yrittämään josko sen kanssa päästäisiin kuitenkin koekentille, kun vika ei todennäköisesti olekkaan koirassa ja sen halussa. Harmiksemme koko porukka toimme kotiin tuliaisena kuumeen, joten tämä päivä on mennyt pakostikin levossa vaikka ensin meinasin painella Rockyn kanssa jäljelle, mutta tällä kertaa järki voitti! Parannutaan nyt rauhassa ensin.

Sen verran antoisa tuo viikonloppu oli, että ilmoitin meidät jo ensi vuodelle mukaan ja mitäpä muutakaan kuin innolla odotamme! Luulen, että keskitymme ensi vuonna entistä enemmän maastolajeihin ja voisihan tuota kokeilla joitakin muitakin lajeja. Ajatuksena olisi jos pystyisi olemaan pidempään kuin kaksi päivää ja kouluttautua kunnolla, sillä tuo leiri ei todellakaan ole hinnalla pilattu. Tästä olisikin mukava ottaa joka vuotinen perinne! Suosittelen ehdottomasti muillekin kyseistä leiriä, laji ja luento vaihtoehdot on valtavan kattavia ja pääsee kokeilemaan lajeja joita ei normaalisti ehkä ihan niin vain pääsisi. Paikkanakin Himos on jo äärimmäisen upea ja harmittaakin kipeäksi tulo sillä olisin halunnut käydä kävelemässä enemmän ja ihastelemassa maisemia, kuviakin tuli otettua hirveän vähä vaikka jo kuvaamistakin ajatellen maisemat olisi olleet ihan huikeat. Ensi vuonna sitten!

torstai 8. syyskuuta 2016

Leikkaus edessä

Tavaroiden pakkauksen ohessa ajattelin pitää tauon ja tulla päivittelemään vielä blogia. Koirien treenikamppeet on pakattu, samoin rokotustodistukset. Häjylle käytiin nappaamassa mustista ja mirristä pariksi päiväksi lihaisaa täysravintoa, koska pakastinta ei mökissä tietojen mukaan ole ja nappulaa en tuolle anna, koska hiivan puski päälle nopeasti. Vielä pitää minun autosta veräjä siirtää toiseen jotta päästään helpommalla, kun kaikki koirat ei yritä rynniä samaan aikaan autosta ulos.

Mielenkiintoisen reissusta tekee se, että poikien välit on todella jännittyneet tällä hetkellä ja ovatkin erillään nyt. Olivat kuulemma eilen yks kaks ottanut yhteen, kun olin Taran kanssa treeneissä, sen jälkeen tilanne on jäänyt ns. päälle. Näin ei ole koskaan ennen ollut vaikka pieniä matseja onkin ollut, nyt ne pörisee toisilleen portinkin takaa. Tämä oli sitten naula arkkuun ja varmistus pohdinnoilleni, Häjy pääsee leikkaukseen ja näin ollen varasin sille tänään ajan kastraation ja killuttimet lähtee puolentoista viikon päästä. Katsotaan rauhoittaako se poikien välejä vai ei, mutta helpottaa ainakin tulevaisuudessa Taran juoksujen aikaan. Häjyhän ei missään vaiheessa ole päässyt vielä juoksuisen nartun makuun, ainakaan tärppipäiväisin joten jos ei ihan hirveän sekaisin poika menisi, kun killuttimetkin lähtee. Katsotaan.

Ikävä kyllä tällä viikolla tuli myös puhelu äidiltäni, että Häjyn isällä on todettu perianalfistia, joka ilmeisesti on myös perinnöllinen. Siellä on nyt rajut lääkekuurit menossa ja toivotaan vain, että niistä apu saadaan eikä lääkkeet aiheuta muuta haittaa. Meillähän Häjy lusuttaa toisinaan ahteriaan myös ja nyt täytyy sitä vain seurata, toisaalta jos positiivista hakee, niin ainakin tarvittaessa tiedetään mistä johtuu jos meille sama puhkeaa.

Taran kanssa treenit sujuu oikein kivasti, perusasentoa ja seuraamista ollaan nyt tehty ohjeiden mukaan lelulla ja ihan kivasti se niinkin tekee. Itsellä ehkä enemmän opettelemista ottaa tässä vaiheessa jo lelu kuvioihin mukaan. Treenit pidetään vielä lyhyinä ja enemmin niin, että koiralle jää intoa ja paloa tekemiseen, kuin niin, että se kulutetaan aivan tappiin. Hirveän hyvin se sietää häiriötä muista koirista, saattaa vilkaista, mutta sen jälkeen jatkaa hommia mun kanssa, vielä se ei ainakaan vastaa muiden pärinöihin, enemmän kattoo vain hölmistyneenä muita.

Alan päivä päivältä tykkäämään tuosta pennusta aivan hirvittävän paljon lisää, vaikka se tekee omia piruiluitaan välillä, mutta motivaatio tuon kanssa harrastamiseen on aivan huipussaan. Leirin jälkeen tarkoitus olisi panostaa kunnolla sen aikaa mitä ilmat sallii jälkeen ja esineruutuun tottiksen ohella. Tämäkin helpottaa ajan puolesta, kun Häjyn toinen ohjattu loppuu ja se jää pariksi viikoksi sairaslomalle parantelemaan itseään. On syönyt aika paljon jaksamista treenata vielä omatoimisesti, kun ohjattuja on viikkoon neljä kertaa.

Nyt kamerasta akku lataukseen ja loppujen tavaroiden katsomista valmiiksi, huomenna sitten leirille. Voi vitsi olen innoissani!


maanantai 5. syyskuuta 2016

Pentulisenssin loppu?

Syksy on saapunut ja ilmatkin alkaa olemaan kovin syksyisiä. Lehdet putoilee puista ja vettä sataa. Sade ei ole meitä haitannut vaan metsällä ollaan paineltu ja kameraakin hieman ulkoilutettu, onni on säänkestävä kamera. Syksyn tulo tarkoittaa koiramaisia viikonloppuja, OnniDog on tulevana viikonlopunna ja me saavumme paikalle perjantaina, viihtyen sunnuntaihin saakka. Päiviä en ole puukannut täyteen ja Rockyn tilalle peltojäljelle pääsee Tara. Rockyn päätin vähän aika sitten jättää koko eläkkeelle ja keskittyä näihin nuorempiin, se tykkää enemmän, kun saa juosta vapaana ja tehdä muuta höntsä juttua. Kaikki koirat kuitenkin lähtee mukaan ja Häjyn kanssa osallistutaan lauantaina ja sunnuntaina Toko jatkoon, Taran kanssa tosiaan sinne peltojäljelle. Häjyllä olisi myös viettitestaus, mutta mietin vaihdanko kuitenkin Taran siihen tilalle. Varmasti mukava viikonloppu edessä! Innolla odotan ja paljon tuttujakin paikanpäälle menossa, toivotaan, että ehditään joidenkin kanssa treffaamaan. Meitäkin saa tulla moikkaamaan jos meidät sieltä pongaa!

Lokakuussa olisi pentutreffit / koulutuspäivä, innolla odotan sitäkin, on kiva päästä näkemeen pikku mustan sisaruksia ja nähdä miten samanlaisia ja erilaisia ovat. Toivottavasti moni pääsisi paikalle. Joku seminaari olisi myös kiva ottaa syksyyn tai alkutalveen mikäli sopiva löytyisi järkevän ajomatkan päästä.

Treeneissäkin käyty ja uusia neuvoja saatu, osan toki hieman kyseenalaistanut, mutta avoin olen kaikelle ja valmis koittamaan, mutta tekniikka vaan on mielestäni parempi ja helpompi opettaa ruualla. Kokeillaan ja ihmetellään. Aina voi eri tyylejä koittaa ja löytää se sopivin itselleen ja koiralleen.

Tänään hain Taran kentälle jo, kun muutama muu treenasi, ajatuksena paikalla makuu, perusasento ja lyhyttä seuruuta. Paikka makuu on aika kiva jo tuon ikäiselle koiralle, tuollaisessa häiriössä. sitä ei tartte muiden varmistella pitäen kiinni vaan jättää siihen ja siinä pysyy. Yllämainituista kaikki muukin on niin hyvää kuin voi tuon ikäiseltä olettaa. Hienosti keskittyy minun kanssa tekemiseen vaikka kentällä pyöri muitakin koiria. Treenit pidettiin sopivan mittaisina ja koira sai juosta lelu suussa autolle.

Olen maininnut miten Tara on saanut riepotella Häjyä miten sattuu, eilen taisi kuitenkin kakaran pentulisenssi päättyä ja Häjy pisti naperon ruotuun. Seurasin sivusta ja olin valmis käskittymään jos näyttäisi siltä, mutta kyllä nuo koirat vaan on fiksuja. Vaikka hermo menee ja laitetaan toinen ojennukseen, sen tehdä koiramaisen fiksusti ja niin kuin kuuluu. Loppu ajan napero olikin kovin kiltisti eikä roikkunut toisen kyljessä tai napsinut takajalkoihin. Nähtäväksi jää jatkuuko sama rieputtelu jatkossakin vai sanooko Häjy takaisin. Ihmeen kauan tuohon meni.

Nyt painelen netflixin pariin ja toivotan kaikille mukavaa syksyä! Nähdään OnniDogissa!