maanantai 31. lokakuuta 2016

Uutuuden viehätys

Hirveästi ei olla erityisempiä tehty, mutta silti tuntuu kerrottavaa olevan paljon. Treenailtu ei olla hirveästi, mutta ollaan ulkoiltu varmaan senkin edestä. Viime viikolla lähti kaikki kolme koiraa ensimmäisen kerran metsälle mukaan sen jälkeen, kun pojat eivät ole olleet yhdessä. Koppaa Rockylla ei ollut, mutta pidin sen hihnassa koko lenkin ajan, kuten arvelin, eivät pojat välittäneet juurikaan toisistaan tyttöjen ollessa läsnä. Eli metsälenkki sujui mukavan kivuttomasti.

Torstaina marssin Taran kanssa aivan uusille lenkkipoluille tapaamaan uutta tuttavuutta, joka jo aikaa sitten oli ottanut yhteyttä minuun sähköpostitse blogin kautta. Tara pääsi leikkimään hieman nuoremman tsekinpaimenkoiran kanssa, voi vitsi miten hyvin leikkivät keskenään ja painelivat tuhatta ja sataa menemään. Kuvia ei reissusta tullut sateen vuoksi, en tohtinut raahata kameraa mukaan siihen keliin vaikka sääsuojattu onkin.

Lauantaina nappasin junnut autoon ja suunnattiin katsomaan pikkuveljeni peliä, jonka jälkeen mentiin vanhempieni luokse. Tara ja Häjy pääsi vielä Fasun kanssa metsälle, oli hieno nähdä miten Häjyn isä on muuttunut paljon viime näkemästä, positiiviseen suuntaan. Ilmeisesti ainakin toistaiseksi sairauskin on selätetty.

Eilen suunnattiin Sinin kanssa tutkimaan uusia lenkkimaastoja tarkemmin, sää oli kaunis ja mukavan viileä, matkaa taittui reilu kuusi kilometriä ja aikaa saatiin kulumaan puolentoista tunnin verran tarpoessamme välillä hyvinkin hankalaa maastoa. Ihan huippu hienoja maisemia ja mukavan vaihtelevaa maastoa, eikä ristinsielua missään. Helposti olisi varmasti tullut taitettua pidempikin matka, mutta pentuakin piti ajatella. Pari taukoa pidettiin. lähinnä ajatellen Taraa, mutta junnut paineli menemään, Rocky kyllä huilasi, huomaa miten sillä on kunto päässyt laskemaan. Toki alkaa koiralla hieman ikääkin olemaan, mutta talven aikana jos saisi sillekin kuntoa kasvatettua ja canicrossaamaan olisi tarkoitus taas ruveta Rockyn kanssa, välillä myös Häjynkin kanssa, Tara saa vielä kasvaa rauhassa. Toki ihanne olisi jos pystyisi pojat juoksemaan liinassa vieretysten.

Uskomatonta miten uudet maastot innostaa ulkoiluun aivan eri tavalla, pitää mielenkiintoa yllä ja kaikki saa vaihtelua. Pientä picnicin poikasta suunniteltiin seuravalle metsälenkille, ainakin se vesipullo olisi hyvä olla mukana. Tavallaan myös helpottavaa, kun pojat on voineet ulkoilla samaan aikaan, Rocky toki koppa päässä. On ollut ihanaa voida napata kaikki kolme autoon ja antaa niiden juosta kavereiden kanssa ilman, että yhden on pitänyt jäädä kotiin.

Hetken aikaa luulimme jo Taran aloittaneen juoksut, mutta liekkö olikin vain väärä hälytys. Lauantai iltana huomattiin lattialla veritippoja, ihan samanlaisia mitä aikoinaan Misun juoksujen aikaan, pyyhkäsin koiran takamusta paperiin muttei siihen jäänyt mitään, karvat kyllä märät, kun nuoleskellut itseään. Seuraillaan, mutta epäilen nyt vääräksi hälytykseksi sillä lattioilla ei ole enään näkynyt mitään, paljon se takamusta nuoleskelee, mutta mutta...

Treeneistä taidan kirjoittaa erikseen jottei tästä tule mahdottoman pitkää postausta. Facebookin seuraajamme tietävätkin jo, että tänä vuonna on blogiin tulossa ensimmäistä kertaa ikinä joulukalenteri ja suunnittelu onkin jo vauhdissa. En kuitenkaan ajatellut julkaista päivittäin luukkuja vaan yritän sumplia ne jotenkin järkevästi. Vielä ehditte heittää toiveita joulukalenterin suhteen jos on jotain ideoita ja toiveita.

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Hämärä jo mailleen hiipuu

Tänään ei videota tullut, mutta postaussarja jatkuu kyllä. Päivistä loppuu tunnit kesken enkä ole ehtinyt editoimaan videoita. Treenit vie aikaa tuhottomasti ajomatkoineen päivineen, ulkoilu ja perheen kanssa olo. Olen nauttinut täysin rinnoin saapuneesta syksystä, samalla tuskaillen valokuvaamisen suhteen, kun valoa ei tunnu riittävän kovin pitkään. Kovin on harmaata ja synkkää ollut, mutta sateelta ollaan vältytty. Kaiken muun lisäksi pihatöitä tehty ja niitä riittää. Koirien tarhaan on tulossa laajennus jotta voin pitää kaikkia samaan aikaan tarhassa, alku viikosta odottelen tolppien saapuvan ja sitten pääsen laajennuksen kimppuun. Nykyinenkin olisi riittävän kokoinen jakaamaan se vain puoliksi, mutta haluan, että noilla on kunnon tilat myös ulkona.

Mielenkiinnolla myös seurailen tekeekö Tara juoksuja vai vaihtaako vain oiken urakalla karvaa talvikuosiin. Pojilla on karvanlähtö alkanut myös, mutta ei noin pahasti, Tara lähtee aivan järkyttävästi, jonkun verran nuoleskelee myös toosaansa, mutta katsotaan. Vielä en välttämättä juoksuja kaipailisi yhtään...

Mikä oli lempi kuvasi?

torstai 20. lokakuuta 2016

IPO kokeessa

Viime lauantaina olin talkoilemassa ja seurailemassa aitopaikalta alaosastomme järjestämää IPO- koetta. Tuli toimittua pääasiassa henkilöryhmässä ja BH koirakoille Häjy pääsi toimimaan häiriökoirana. Se on kyllä ihan mahti, kun ei välitä yhtään, hyvä jos huomasi edes muita koiria.

Puru osuudet ehdin kuvailemaan muutamien kuvien verran. Kyllä tuota koetta katsoessa sai vain entistä enemmän motivaatiota lajin harrastamisen suhteen. Toivotaan vain, että kaikki palikat loksahtaa paikoilleen ja Taran kanssa tulevaisuudessa koekentät kyseisen lajin suhteen debytoisimme. Jälleen kerran tuli valtava motivaatio puuska treenaamisen suhteen, hyvä on oma motivaatio ollut tähänkin saakka, mutta kasvoi entisestään. Jäljen suhteen pitäisi kyllä surkeasti aktivoitua taas, vielä kun kelit sallii, tosin aika on ollut yksi iso ongelma tällä hetkellä jäljen suhteen.

Kaikki koirakot saivat tuloksen, niin BH kuin IPO koiratkin, rotikoista yksi oli erityisesti minun makuun, hienosti koulutettu ja hyvin lapasessa. Ulkonäöllisesti tämä rotikka oli upea, sopivan siro, olematta yhtään tynnyri! Taisi tehdäkin päivän parhaimman tuloksen koko kokeessa ja olihan sitä työskentelyä kentän laidallakin ilo katsoa. Jälkiä en ehtinyt menemään katsomaan, mutta oli kuulemma ollut sielläkin hyvä. Sakemanni ihmisenä olisin halunnut nähdä useammankin kuin yhden sakun suojelukokeessa, mutta jospa pääsisin oman paikkakunnan koetta katsomaan, se on ainoastaan saksanpaimenkoirille.

Kyllä vain koko ajan tuntuu enemmän ja enemmän paloa kyseistä lajia kohtaan, toivottavasti sama palo pysyy yllä, kun alamma Taran kanssa treenaamaan oikein kunnolla puruja. Kunhan nyt ensin saisi tottiksen ja jäljenkin kuntoon. Hah. Aikaa vievä lajihan tuo on ja välillä tuntuu ettei sitä muuta elämää olekkaan kuin perhe ja koirat, jos ei vietä aikaa perheen kanssa niin sitten sitä viettää aikaa kentällä, metsässä tai pellolla. En valita, koiraharrastus on vienyt sydämmen ja antaa vähintään yhtä paljon mitä ottaa.


maanantai 17. lokakuuta 2016

Oon kolmevuotias, oppimaan innokas

Niin vuodet vierii, tuo viiskuinen pentu jonka korvanpäät kääntyi taakse kotiutuessaan meille, täyttää nyt jo kolme vuotta. Häjy on ollut äärimmäisen helppo koira arjessa, se on hirvittävän varma, luotettava sekä huoleton. Sen kanssa on helppo mennä kaikkialle, se ei välitä mistään mitään, koskaan ei ole pahaa sanaa sanonut muille koirille tai ihmisille. Häjy on kuuliainen ja mielyttämisenhaluinen. Aina jaloissa pyörivä pieni takiainen.

Siitä on kasvanut herkkä, todella ohjaaja pehmeä ja hieman epävarma koira. Se on opettanut minua ohjaajana aivan erilaisten asioiden pariin, opettanut ohjaamaan herkkää koiraa joka ei kestä omia virheellisiä suorituksia montaa toistoa. Tuon kanssa on silti aina ollut tosi kiva harrastaa vaikkei ongelmitta mekään olla selvitty, mutta koiran into ja motivaatio kaikkeen tekemiseen on pääsääntöisesti aina hyvä ja se oppii mielellään sekä nopeasti.

Siitä on tullut mulle aivan älyttömän rakas ja tärkeä koira. Toivon, että meillä on vielä vuosia yhteistä polkua tallattavana ja päästäisiin vielä pitkälle harrastuksien kanssa. Hyvää kolme vee synttäriä Häjy! <3


sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Tokokoe

Tänään jatkettiin kisailua tokokokeen merkeissä, ainoaksi tavoitteeksi olin asettanut koiralle hyvän ja rennon fiiliksen, kaikki muu olisi plussaa. Harvoin sitä tälläisen kokeen jälkeen onkaan ollut näin tyytyväinen ja hyvä fiilis. Koe oli samalla piirimestaruus, mutta yllättävän vähän oli osallistuvia koirakoita. Alokasluokkaa seuraillessani tuli todettua myös, että tuomari on todella tiukka ja rokottaa aika reilulla kädellä pisteitä. Liikejärjestystä katsoessani myös huikaisin helpotuksesta, merkin kiertäminen on ennen ruutua, ei ainakaan jää ruutu päälle kiertämiseen.

Koira oli alusta saakka tosi rento ja mun mukana tekemässä hommia, haki kontaktia oma-aloitteisesti ja valmistelussa oli hyvin kuulolla ja mukavassa vireessä. Arpaonni suosi meidät luokkamme viimeiseksi koirakoksi ja pieni tuskan kirosana pääsi ilmoittautumisen yhteydessä, en ole koskaan tykännyt olla viimeinen, ensimmäisenä olisi helppo mennä kehään, ei ehdi keräämään jännitystä. Sain onneksi oman pään pidettyä kasassa eikä jännittäminen mennyt liiallisuuteen ja mulla oli siellä kehässä kivaa koiran kanssa, jalat kantoi, paikat ei tärrännyt hulluna, olin iloinen ja muistin kehua koiraa liikkeiden välissä.

Paikalla istuminen 9 - Piste lähti siitä, kun koira liikautti hieman etutassujaan pysyen kuitenkin paikallaan liikkumatta suuntaan jos toiseen.
Seuraaminen 7 - En tiedä mistä lähti, toki Häjy seuraa turhan tiivisti monen tokotuomarin makuun ja pikkaisen se painoi.
Jäävä seisominen 0 - Jep jep. Kokeen jälkeen oli pakko mennä kysymään tuomarilta miksi me saatiin tästä nolla, olin aivan varma, että pisteet saatiin, mutta olin kuulemma pysähtynyt, kun koira alkoi ennakoimaan ja tämän takia nolla. Selvä se sitten.
Luoksetulo 9 - Hyvä ja nopea.
Jäävä istuminen 7 - En tiedä mistä lähti pisteitä.
Ruutu 0 - Häjy oli ihan pikkaisen vallaton, ampaisi ruudulle hyvin, mutta oli jo liian innoisaan eikä malttanut mennä ruutuun.
Nouto 7,5 - Taaskaan kerran ei mitään käsitystä mistä lähti näin paljon pisteitä. En vaan tiedä miten tuo olisi enään paremmin voinut tuon tehdä.
Kauko-ohjaus 6 - Istu - maahan vaihtoon kaksoiskäsky, muuten tosi hyvä, suht napakat siirrot ja pysyi paikoillaan.
Estehyppy 9,5 - Tämä oli hyvä.
Merkin kierto 0 - Vallattomuus näkyi tässäkin.
Kokonaisvaikutus 7

Olin suorituksemme jälkeen todella tyytyväinen ja iloinen, joskin uskoin edes siihen kolmos tulokseen, seisominen nollauksesta ei ollut mitään hajua sillä koira suoritti sen kuitenkin. Kokeesta kuitenkin jäi käteen se mitä sieltä lähdettiin hakemaan, koira oli rento ja iloinen, joskin jo ehkä pikkaisen liiankin iloinen sillä alkoi lähteä lapasesta. Tosin, mielummin näin. Nyt on tuloksettomuudesta huolimatta pirun hyvä fiilis! Treeniä ja kohti seuraavaa koetta.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Hommat etenee


Täällä etenee treenit mukavasti ja ainakin Häjy kehittyy koko ajan. Ruutua kohtaan sillä on niin kova motivaatio, että se jää liian pahasti päälle ja vaikka merkkaa merkin, tahtoo ampaista satalasissa ruutuun. Tovin aikaa saatiin tahkoa jotta alkoi sujua ja koira unohti ruudun. Pääasia nyt kuitenkin, että se tekee ja moodi on ihan eri mitä oli vielä kesällä. Tällä hetkellä näen merkin kierron ainoana minkä se nollaisi kokeessa jos jonkun nollaa, ei siksi ettei osaisi vaan siksi, että ruutuun on niin kova motivaatio.

Hommasin hallille kortin koko talvikauden ajaksi ja tänään käytiin ensimmäisen kerran siellä treenailemassa, talven kokeissa meillä on siis kotikenttä etu, tuttu halli ja koira tietää mitä tullaan tekemään. Pitkä tauko koiralla takana, kun viimeksi tuolla ollaan käyty, mutta oli täysillä mukana vaikka lapsikin oli toimimassa häiriönä. Taidetaan molemmat nauttia yhdessä tekemisestä tällä hetkellä tosi paljon ja meillä on hirvittävän kivaa!

Ruutu
Tässä ei ole enään minkäänlaista ongelmaa, lähtee hyvällä vauhdilla ja kuuntelee hyvin maahan käskyn. Siellä on ja pysyy kunnus lupa heltiää.

Merkin kierto
Kiertää hyvin kunhan ruutu ei jää päälle. Treeniä vain ja ennen kaikkea ruudun jälkeen tätä jotta oppii jättämään ruutu moodin pois.

Estehyppy
Tällä kertaa kiersi ensimmäisen kerran, mutta sen jälkeen tekee moitteettomasti ja palkka lensi suoraan ilman perusasentoon tulemista. Yksi varmimmista ollut aina ja ehkä siksi todella vähän on treeneissä koko liike edes mukana.

Nouto
Ei ongelmia, motivaatio kapulaan on tosi hyvä, lähtee vauhdilla ja tuo kivalla vauhdilla minulle. Joskin voisi olla palautuksessa nopeampi. Pitää ja irroittaa hyvin.

Kaukot
Eipä näissäkään mitään kummempia, ei liiku suuntaan jos toiseen. Seisomista otettu mukaan, mutta ei vielä täydeltä matkalta.

Jäävät
Kaikki ok, maahan meno on napakka, seisominen hyvä, ei liiku vaikka kävelen taakse, istuminen myös ok, toki tämä voisi olla hieman nopeampi.

Tunnari
Otin pitkästä aikaa tunnaria ilman sen kummempia piilotteluja, tässäkin jo huomasi koiran rentouden, se malttoi haistella ja toi joka kerta oman. Tekihän se vieläkin sitä, että nosteli pika pikaa muita, mutta keskittyi oikean etsimiseen. Eiköhän tästä nousta voiton puolelle.

Kaikenkaikkiaan koira on ihan kivalla mallilla ja kokeessa sen sitten näkee, joko kaikki menee täysin nappii tai sitten ne on maksetut treenit. Toivotaan ensimmäistä. Olin juuri mennyt sanomaan, että vähennän ohjattuja nyt niitä on taas viikossa yksi lisää. Kun ei vain osaa olla menemättä ja toisaalta, kiva se on käydä kurssi jos toinenkin aina välillä eri kouluttajille, nytkin meillä alkaa kurssi sellaisella jonka koulutettavana ei ollaan koskaan oltu. Odotettavissa siis jälleen uusia vinkkejä ja näkökulmia asioihin.

Voittajaluokan liikkeitä pitäisi alkaa ottamaan treeneihin enemmän mukaan, ohjattua ollaankin joskus treenattu, mutta sitäkin pitäisi ottaa säännöllisemmin, kuten hyppynoutoa. Tosin hyppynouto tulee olemaan tuolle varmasti helppo, metallikapulaa kohtaan ei ole koskaan ollut ongelmia ja siihen päälle vielä hyppy, mahtaa olla tyypille kiva liike!

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Ewokin kasvattipäivä

(c) Viivi
Perjantaina starttasi auto yhden maissa pihasta ja suuntasin hakemaan ystävää töistä jonka jälkeen auton nokka kääntyi kohti Mikkeliä. Ajomatka hirvitti etukäteen, mutta loppujenlopuksi sen meni aika kivuttomasti ja selvittiin parilla nopealla pysähdyksellä. Navigaattori ohjasi viimeiset nelisenkymmentä kilometriä aivan kamalaa tietä ja itse aloin ajamaan jo hieman pimeyttä vastaan, sillä pieni soratie metsän ympäröivänä ei oikeasti ollut mikään houkutteleva kokemus. Perille päästiin puoli kahdeksan aikaan ja siinä purettiin auto tavaroista sekä laiteltiin yötä varten sängyt kuntoon, muuten me rentouduttiin ihan täysin loppu ilta, niinkin hyvin, että iltamme venyi kolmeen asti.

Yöunet ei meillä sitten kovin kummoisiksi jäänyt ja silmät oli aika ristissä kellon soittaessa. Kahvia muutama kupillinen ja valmistautuminen kasvattipäivään. Hallilla meitä oli vastassa kasvattaja ja Taran pari sisarusta, Unto ja Ranu omistajineen. Ennen muiden saapumista pennut saivat rallatella hetken aikaa ja Tara kyllä yllätti, se oli ihan kuin ei ikinä olisi muita koiria nähnyt. Aristeli aika paljon eikä ollut rento ollenkaan. Häjyn otin siihen vielä juoksentelemaan myös ja sen jälkeen tuo hieman uskalsi tehdäkin jotain. Kauaa eivät juoksennelleet jottei ihan piippuun vedetä joten pääsivät autoon odottelemaan.

Sintti & Tara
(c) Viivi
Kouluttajan saavuttua paineltiin sisälle ja vedettiin pieni esittelykierros, jokainen kerto hieman tavoitteita ja mitä on tehnyt jne. Kouluttaja esitteli luonnollisesti itsensä myös ja jo sen perusteella tykästyin kovin ja uskoin, että ainakin tietää mitä tekee, tuli myös heti sellainen olo, että olemme samalla aaltopituudella ja metodit kohtaa.

Taran kanssa treenailtiin seuruuta ja jääviä. Seuruuseen saatiin uusi tekniikka alkaa opettaa, tai sama koskee ihan perusasentoa ja kuulemma tyyli on Skogsterin Mian opeilla tehty, joten jatkamme mielellämme tällä tyylillä seuruun treenailua, ihme kyllä hallitsin oman kroppani suhteellisen hyvin. Yritän jossakin vaiheessa videoida niin näätte paremmin, en ala selittelemään sen kummemmin, kun on näyttämättä kovin hankalaa. Jääviä tehtiin lelun kanssa ja ongelma mulla oli jo liian voimakkaat käskyt, voin olla kiltimpi. Positiivista on kuitenkin, että puhun ja käskytän matalalla äänenpainolla, en kimittämällä mikä on naisille usein tyyppillistä. Voimakkaaseen käskyttämiseen olen tottunut aikoinaan Rockyn kanssa, Häjyn kanssa olen jo hieman oppinut siitä pois, mutta aina välillä se nousee pintaan ja varsinkin silloin jos ei uskota ensimmäisestä niin äänen paino muuttuu entisestään.

(c) Viivi
(c) Viivi
Tara ja äitinsä Rilla. (c) Viivi
Tykkäsin tosiaan kouluttajasta ja paljon, mikäli vain lähempänä asuttaisiin voisin hyvinkin käydä säännöllisesti hänen kursseillaan ym. Kiireettömyys oli päivässä myös iso plussa! Jokaisen koirakon kanssa meni aikaa juuri niin paljon kuin tarvitsi, kelloa ei kyttäilty eikä hommaa hoidettu ns. liukuhihna tyyppisesti. Treenien loputtua kakarat pääsivät vielä rallattelemaan ulkona aikansa ja me yritimme kuvia räpsiä. Hirvittävän vähän tuli kuvia otettua sillä muistikortti alkoi herjaamaan täyttymistä, ihmekkös tuo kun sinne oli jäänyt useat videot eikä järkkärillä saanut niitä poistettua.

Päivä oli kaikinpuolin oikein kiva ja oli tosi kivaa nähdä Taran sisaruksia. Kasvatajalle myös iso kiitos, kun järjesti moisen päivän! Viivi on vallan mahtava, kun on niin kiinnostunut kasvateistaan ja täysillä mukana niiden elämässä, olematta kuitenkaan liian ns. päällekäyvä, kyllä te tiedättä mitä meinaan. Tuo kasvattajan kiinnostus kasvattejaan kohtaan kun ei ole mitenkään itsestäänselvyys, arvostaa sitä ihan eritavalla, kun koiransa kasvattajan kanssa tulee loistavasti juttuun ja hän on kiinnostunut kasvateistaan.

Mutta saatiin hyvät eväät jatkoon ja treeni intoa taas hieman lisää. Päivä oli oikein antoisa ja viikonloppu itsessään hyvin rentouttava, kun sai pienen irtioton normaalista arjesta. Ystävälle myös kiitos mökki ja matkaseurasta, kuten iso kiitos kasvattajalle ja mukana olleille sisarusten omistajille. Kuulemma ensi vuodelle suunnitteilla uusi tapaaminen, sitä innolla odottaen, joskin veikkaan ettei naperot juoksentele välttämättä silloin enään näin sulassa sovussa. Ei muuta ku treenaamaan!

Ranu, Sintti, Rilla, Tara, Unto ja Tuuma

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Postaussarja: My Day

Moikka! Vuorossa olisi postaussarjan toinen videon ja tällä kertaa my day. Mega raivolla editoin videon, laitan lataukseen youtubeen ja ajastaman tämän postauksen, lähtö kohti Mikkeliä alkaa ihan juuri ja tavarat pitäisi vielä kantaa autoon ja laittaa loput kassiin. Kun tämän postauksen saatte, alamme jo tekemään lähtöä kotiin päin.

Toivottavasti tykkäsitte!


tiistai 4. lokakuuta 2016

Kiitollinen, siunattu, onnellinen

Häjylle on tehnyt ihmeitä, kun ovat olleet Rockyn kanssa erillään. Siitä on kuoritunut koira jota se oli vielä alku talvesta, niin iloinen ja täynnä työnteon intoa! Sen kanssa on ollut äärimmäisen kiva lähteä ohjattuihin, sillä nyt on taas itsellä fiilis ja asenne sellainen, että treeneistä tulee hyvät. Tilanne meni jo aiemmin siihen etten itsekään oikein nauttinut enään ohjattuihin lähtemisestä sillä tiesin ettei koira anna itsestään sitä mihin se pystyy vaan tekee puoli valoilla valtavassa paineessa ja stressissä. Väkisinkin sitä ajatteli koiran olevan kipeä, kun se yht'äkkiä muuttui niin paljon. Tavallaan oikeastaan hyvä, että Rocky päätti olla tulematta enään Häjyn kanssa toimeen, sillä nyt on selvillä mikä Häjyn ongelmat aiheutti ja nyt se on taas täysillä mukana kanssa, eikä se paineistu muista koirista. Sillä on selvästi hyvä, parempi olla.

Ei olla maltettu olla treenaamatta koko aikaa vaikka alkuun suunnittelin koiran pitävän saikkua pari viikkoa, mutta se on ollut niin täynnä tekemisen intoa ja eläinlääkäri sanoi ettei haava ja tikit ole sellaisia mitkä repeisi, eikä leikkuu haava ole treeneissä häirinnyt koiraa mitenkään ja nyt kotonakin on ollut jo hetken ilman tötteröä. Mä olen tällä hetkellä vain niin iloinen ja onnellinen, että tekisi mieli kirjoittaa kaikkea ällö siirappista.

Kurkataan nyt kuitenkin hieman sunnuntain ohjattuihin ja miten meillä meni. Tara oli mukana ja puolitin oman treeni osuuteni niin, että molemmat pääsi treenaamaan.

Ruutu
Kouluttaja kyseli mitä haluaisin treenata ja kerroin ilmoittaneeni meidät kokeeseen joten halusin nähdä miten koira toimii vieraamassa paikassa ruudun sekä merkin kierron suhteen. Aloitimme ruudulla ja seuruutin koiraa pienen pätkän kohti ruutua, pysähdyttiin ja annoin koiralle vihje sanan. Juuri kun se oli merkannut ruudun kehuin ja lähetin sen, mutta ehti merkkaamaan merkin juuri samalla, kun lähetin ruutuun joten se lähti merkille päin, mutta meni sieltä ruutuun. Uusiksi ja lähetys, koira ampaisi valtavaa vauhtia ruutuun ja heti käskyn saatua tippui välittömästi maahan. Häjyhän menee siis ruudussa suoraan maahan sillä se sopii sille kuin nenä päähän.

Merkin kiertäminen
Parin onnistuneen ruudun jälkeen kierrettiin, arvelin, että jos jossain tulee ongelmia niin tässä. Ohjaaja mokasi jälleen, Häjyllä on niin iso motivaatio ruudun suhteen, että se jää sille ikäänkuin päälle. Nyt en ollut täysin hereillä ja koira jäi perusasennossa hieman vinoon, ruutuun päin ja sehän ampaisi välittömästi ruutuun, kun lähetin sen kiertämään. Ei muutakuin uudestaan ja seuruuttamalla käveltiin hieman merkkiä kohti, pysäytys, vihje ja lähetys, kiersi todella hyvin ja hienolla vauhdilla. Pari toistoa ja sen jälkeen vielä lähetys ruutuun ja sekin meni niin nappiin kuin voi vain mennä ja lopetettiin treenit siihen.

Super hyvän treenin jälkeen vein koiran autoon ja otin Taran kentän laidalle hengailemaan ja rauhoittumaan. Voi pojat miten oli pienellä vaikeuksia, se oli kuin hyrrä ja odotti koko ajan multa jotain käskyä ja reagoi jokaiseen kiihdyttävään tilanteeseen, toki oli turpa kiinni jos pientä piippausta ei lasketa ja turhautumisesta johtuvaa haukahdusta.

Taran kanssa tehtiinkin kentällä luopumista ja rauhoittumista, ei lietsottu kiihtymistä yhtään enempään vaan lelusta ja ruuasta piti osata luopua ja lelu ei tarkoita sitä, että aletaan sinkoilemaan joka suuntaan. Minun pitää myös olla tarkka etten ala lietsoa koiran viettiä ns. yli. Kouluttajakin sanoi, että viettiä tuossa koirassa on ja sitä riittää. Luopumisessa huomattiin myös koiran turhautuvan nopeasti. Pallolla se veti välittömästi ylikierroksille ja tovi siinä menikin, että mielentila saatiin oikeaksi, sen jälkeen koutsi pyysi ottamaan pienen pätkän seuruuta pallo kainalossa, mutta näkyvillä, sehän teki ihan super hienosti, oli rauhallinen, mutta vietissä.

On nuo niin kivoja harrastuskoiria, että leijun taas pilvissä kunnes tulee palautus maanpinnalle. Haha. Perjantaina pakataan tavarat autoon ja minä lähden ajelemaan reilut neljä tuntia Taran ja Häjyn kanssa kohti majapaikkaa ja lauantaina on sitten Taran kasvattajan järjestämä koulutus/leikityspäivä pennuilla. Rocky jää kotiin niin ei tarvitse minun miettiä poikien pitämistä erillään mökissä viikonlopun ajan. Isäntä jää kotiin töiden takia niin toimii sitten Rockyn ja lapsen vahtina.

Kovin täällä jo odotan tulevaa viikonloppua enkä malttaisi odottaa, mutta onneksi päivät menee nopeasti. Ajomatka ei houkuta, mutta viikonloppu on varmasti tuon tuskaisen ajomatkan arvoinen, siksi myös lähdemme jo perjantaina ja olemme sunnuntaihin saakka niin ei tarvitse yhden päivän aikana ajella lähes yhdeksän tuntia. Joko saa alkaa pakkaamaan? Haha.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Postaussarja: Roudtrip

Olen mietiskellyt blogiin jotain postaussarjaa tuomaan hieman vaihtelua noiden treenien ja kuvapostausten lisäksi. Tarkoituksena olisi syksyn ajan pitää pieni ns. postaussarja ja tällä kertaa ajattelin julkaista joka viikon sunnuntaina jonkinlaisen videon. Videoiden aiheet vaihtelee nyt tällä kertaa, mutta toivottavasti tykkäätte tälläisestä. Jonkinlaista joulukalenteriakin suunnittelen toteuttavani ensimmäistä kertaa, mikäli vain aika antaa periksi toteutukseen.

Vihdoin ja viimein sain editoitua videon Maarianhaminan reissustamme ja se saakin aloittaa tämän postaussarjan. Seuraava video tulee julki sitten viikon päästä!