keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Mä en jaksaisi tapella...

Oli tarkoitus tulla avaamaan meidän kuulumisia pienen hiljaiselon jäljiltä, en tee sitä. Saimme tähän keskiviikko iltaan koirien kesken draamaa ja jännitystä, joka päätyi lopulta eläinlääkäriin ja koiran rauhoittamiseen. Tällä hetkellä pää vilisee ajatuksia ja sitä yrittää nyt miettiä miten tästä eteenpäin. Jatkuuko elämä kolmen koiran kanssa vai yhden vähemmän. Tasapaino pitää löytää ja yrittää ajatella järjellä. Sitä kuitenkin tahtoo kaikille koirille pelkkää hyvää, stressitöntä ja tasapainoista elämää. Tätä osasin kyllä pelätä, mutta en uskonut koskaan menevän näin pahaksi.

Meillä meni poikien kanssa jo muutaman päivän mainiosti, ne on olleet valvotusti yhdessä ongelmitta, ovat jopa makoilleet ihan vieritysten. Hetken jo ajattelin, että ehkä paluu entiseen onnistuu, ei ehkä yhtä loistaviin väleihin mitä on joskus ollut, mutta paremmaksi. Nämä ajatukset musertui tänään täysin ja viimeinenkin luottamus on nyt tiessään. Tällä hetkellä päällimäisenä ajatuksena on yhdestä koirasta luopiminen, antaa se uuteen kotiin.

Minä kävin ulkona nopeasti ja pian kuulin järkyttävää tappelun ääntä sisältä, pojat oli toisissaan kiinni. Rocky alakynnessä, siitä näki, että se tappelee juuri sen mitä sen on ihan pakko, puolustaakseen itseään. Se hellitti otetta heti, kun sain siitä kiinni, mutta Häjyllä ei ollut meininkiäkään. Voitte kuvitella, että kahden sakemannin uroksen erottaminen yksi ei ole kovin helppo puuha, varsinkin jos yrittää vielä itse olla ottamatta osumaa. Meillä ei ole koskaan koirat tapelleet näin pahasti. Verta oli lattialla, Rocky ei varannut toiselle etujalalle painoa ollenkaan, se oli aivan loppu, aivan kuin olisi ollut pienessä shokissa. Siitä valui verta, tassu turposi välittömästi. Se ei päässyt myöskään omin avuin ylös sen jälkeen, kun tsekkasin jalkaa paremmin huuhdottuani sitä. Pakko olisi lähteä käyttämään sitä eläinlääkärissä. Häjyllä taas ei verta tullut kuin pikkuisen naamasta ja korvasta. Tosin, Häjy olikin voitolla siinä koko ajan, uskomatonta, tuo kymmenen kiloa pienempi koira oli niskan päällä.

Reilua tuntia myöhemmin oltiin eläinlääkärissä ja koirasta valui vieläkin verta, kahdesta eri kohdasta. Se rauhoitettiin ja jätettiin toviksi sinne.

" Rockylla etujaloissa ja rintakehässä useampia puremahaavoja; ei tikattavia, mutta syvien haavaonteloiden vuoksi laitettiin dreeniletkut kahteen haavaumaan. Nämä ovat tikeillä kiinni. "

Häjylle jäi ehkä ehkisiä traumoja, en tiedä. En vain tiedä onko kumpaakaan koiraa kohtaan reilua jos elämää jatkuu yhdessä, vaikka olisivatkin erillään. Jäi varmaan aika jännittyneet ja viileät välit. Vaikka eivät olisikaan samassa tilassa, haistaa ja näkee toisensa joka luo varmasti omat stressinsä kummallekin koiralle. Rocky ei meiltä lähde yhtä minnekkään, paitsi monttuun sitten joskus, kun sen aika tulee. Tällä hetkellä mietin ihan tosissani Häjystä luopumista, piru vaan, kun noihin kiintyy aina niin turkaisen paljon. Haluaisin koiran lähisukulaiselle tai oikein tutulle ihmisille. Vaikka alkuun ihan testiin lähteekö yhteiselo sujumaan, jos ei niin aina saa tulla takaisin... Jos jää kotiin, täytyy miettiä jotain ratkaisua joka takaa koirille stressittömän elämän. Häjykin jos olisi terve, voisi joku harrastaja saada siitä itselleen ajan kanssa kivan harrastuskoiran, kun koirakin oppisi luottamaan. Koira on sopeutuvainen eläin, mutta itseäni ahdistaa jo pelkkä ajatus koiran antamisesta vieraalle ihmisille... Samalla miettien tekeekö siitä ilmoituksen johonkin vai ei, eihän sitä pakko ole luovuttaa kenellekään jos ei tunnu hyvältä.

Minä haluan myös jo vanhenevella koiralle sen ansaitsemat vuodet, ilman taistelua. Tämä kaikki oli täysin odottamatonta. Vetää itsensäkin aika hiljaiseksi eikä oikein osaa ajatella mitään järkevää, kai. Sitä vain miettii ja pohtii vaihtoehtoja. Ehkä, kun nukkuu yön yli, saa jotain selkoa ajatuksiin...

25 kommenttia:

  1. Vaikeita valintoja, mutta sinä tiedät koirasi parhaiten ja osaat varmasti tehdä kaikille hyvän ratkaisun. Tsemppiä kauheasti sinne ja Rockylle pikaista paranemista!!

    VastaaPoista
  2. Paljon voimia! Tiedän, miten vaikea tuo tilanne on. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän! Onneksi voimme ja pystymme pitämään pojat erillään, vaikka sitten niiden koko loppuelämän ajan. Kunhan se on vain stressitöntä molemmille.

      Poista
    2. Onneksi teillä on siihen resursseja, eikä tilanteessa ongelmana ole ilmeisesti kuin ”ainoastaan" se, ettei Rocky ja Häjy oikein tule enää toimeen (vaikka sekin on ihan hirveä tilanne ja varmasti älyttömän hankala valintojen suhteen yms.), kun meillähän Nessien tilanteessa muuttui monet muutkin asiat ja aiemmin hyvin sosiaalinen koira muuttui aggreksi ja arvaamattomaksi yleisesti koiria kohtaan, mikä koko ajan paheni, eikä kyseessä edes ollut se, että koira oli aikuistunut, kun se oli 5v, kun kaikki alkoi.

      Sä tunnet koirasi parhaiten ja oot varmasti aiemmat ja tulevat päätökset tehnyt oikein niiden suhteen - ei kellään ole kristallipalloa siitä, mikä saa lauman toimimattomaksi tai toimimaan yhdessä hyvin.

      Poista
    3. Juu ei ole tosiaan muuta kuin poikien välit, toki ois kiva kun oman lauman kesken tulis toimeen, mutta ei koiria voi pakoittaakkaan siihen.

      Sepä juuri, ihan aina on riskinsä kun on useampi koira ettei ne ehkä joskus tulekkaan toimeen enään. Meilläkin varmaan vaikuttaa Rockyn vanheneminen ja Häjyn kasvu aikuiseksi ja nuori uros yrittää johtajan paikkaa.

      Ellkin sanoi että ei ehkä oo kuitenkaan ihan tosissaan tapellut, kun noita kahta syvempää kulma hampaan jälkeä lukuunottamatta on "vain" pintanaarmuja.

      Harmi, että teillä muuttui noin pahaksi tilanne.. :(

      Poista
  3. Huih.. vaikeita päätöksiä, mutta mietit tarkkaan. Eihän sun tarvitse hetkessä päättää asioita. Miten pojat rupesivat tappelemaan? mikä sen laukas? muistan kun joskus selailin blogiasi ja heistä oli yhdessä paljon yhteiskuvia, eli silloin varmaankin oli vielä välit selvät. Miten uskalsit ottaa pennun tuohon soppaan mukaan, vai alkoiko tämä vasta pennun tulon jälkeen? Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mites se pennun ottamisen pitäisi uskalluksesta olla kiinni? Tai miten sen muutenkaan pitäisi vaikuttaa yhtään mihinkään, kun se nyt ei vaikuta poikien väliin mitenkään.

      Noilla on ollut kärhämää ennenkin. Rocky vanhenee, Häjy aikuistuu. Kaksi leikkaamatonta urosta, paitsi nyt kun Häjy hetki sitten leikattiin. Eikä tällästä ole koskaan ennen ollut, kuten varmasti sinullekin selvisi jos postauksen luit.

      Aiemmista teksteistä myös selviää, että meillä on myös tilaa ja resulsseja pitää pojat erillään. Tämä tuli vain niin puskista, että on itsekin hieman stressaantunut. Eipä me olla ensimmäisiä laatuaan jolla on tämä tilanne. Jos sitten lähtee ajattelemaan uskaltamista ottaa lisää koiria siihen, monella ei olisi tarpeisiinsa koiria. Joten ihan en nyt ymmärrä tuota uskaltamis asiaa tässä yhtään. 🙄

      Poista
    2. En julkaise täysin idioottimaista kommenttisia ja samalla poistan anonymien kommentointi mahdollisuuden. Ole hyvä ja tule sanomaan edes omalla nimelläsi.

      Pistä miettimään miten paljot tiedät koirista jos ajatusmaailmasi on tuollainen. Sori, mutta en voi enään kuin nauraa. :D :D

      Poista
    3. Ihan tasapuolisuuden nimissä ne vissii tulee tänneki huutelee :D nojoo, paskamainen tilanne, tsemppiä kovasti. Voin kirjotella jos tarviit juttukaveria :)

      Poista
    4. Ilmeisesti. :D Kiitos ja kiva kuulla! 😊

      Poista
  4. Voi kurjuus! Ikäviä juttuja ja vaikeita päätöksiä.. tsemppiä ja voimia! Eipä tuohon voi kukaan sanoa mikä oikea tapa olisi, itse tiedät parhaiten. Toivottavasti tilanteeseen löytyy kaikille osapuolille hyvä ratkaisu. Pikaista paranemista Rockylle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Vähän alkaa jo oma pää selkeytymään, kun on hetken saanut olla ja miettiä.

      Poista
  5. Tuohon edelliseen kommenttiin niin kyllä mä näkisin että nartun ottaminen kahden uroksen laumaan, joilla jo on vähän ollut ennestään kireät välit saattaa vaikuttaa asiaan. Kun asuin vielä vanhemmilla meidän kaksi urosta jotka aiemmin olivat tulleet hyvin juttuun alkoivat tapella sen jälkeen kun naapurin narttu tuli kerran pörräämään meidän pihalle. Olivat sen jälkeen koko ajan vähän varpaillaan ja riita saattoi syntyä ihan mitättömästä jutusta, mutta koskaan eivät tikattavaksi asti kuitenkaan tapelleet vaikka välillä korvalehdet olivatkin auki puolin ja toisin ja veri lensi. Ja tilanne oli melkein sama eli nuori, aikuistuva uros ja reilusti vanhempi uros ja narttu sekoittamaan pakkaa.

    En nyt sano että teillä tilanne nyt johtui uudesta koirasta, mutta kyllä minä olisin ajatusta ainakin uhrannut tuolle kaksi leikkaamatonta urosta ja narttu kombolle. Ei mun mielestä ole välttämättä mikään riskitön yhdistelmä kun urokset ja hormoonit on välillä kovin arvaamaton kombo ja se on niin vaikea nähdä ne syyt koirien käytökselle välillä että mikä on minkäkin seurausta. Ja ei ole siis tarkoitus syyllistää mitenkään, oon vaan itekin yleisesti miettinyt näitä kun on laumanlisäys ollut pohdinnassa.

    Niin mun piti alkujaan vaan kommentoida että leikkaamattoman uroksen omistajana vähän itseäkin tosiaan mietityttää toisen uroksen ottaminen kun koskaan ei voi tietää jos kemiat ei kohtaa. Tai että onnistuisiko vaikka narttuseurassa juoksuttaminen ilman ongelmia kahden uroksen kanssa? Ja kun se tosiaan on itselleenkin stressaavaa jos joutuu olla koko ajan vähän varpaillaan. Vaan eipä sitä koskaan voi tietää kun toisaalta kaikki voi sujua ihan ongelmittakin. Ajatus siitä että joutuisi luopumaan sitten toisesta tuntuisi kamalalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huoh...

      Tottakai asiaa mietittiin ennen Taran tuloa meille ja aina on se riski, ettei jotkut koirat tule keskenään toimeen aikuistuttua, oli lauma millainen tahansa. Ja oikeasti en usko, että tilanne poikien välillä olisi kovinkaan erillainen vaikkei narttua olisi talossa. Usko pois.

      Jo silloin, kun ylipäätään toista urosta Rockyn seuraksi hankittiin, osattiin varautua tähän. Ja kuten olen tässä ja aiemmissakin teksteissä maininnut, meillä on mahdollisuus pitää koirat erillään tarvittaessa. Meillä otti Rocky edesmenneen nartunkin kanssa yhteen sen viimeisillä viikoilla. Rocky on koira joka tulee toimeen muiden kanssa jos kemiat loksahtaa täysin, mutta se ei myöskään ole koira joka stressaa pienestä.

      Mutta jos ajatusmaailma olisi tuollainen kaikilla, miten ihmeessä koiria pystyttäisiin kasvattamaan edes jos täytyisi kasvattajankin miettiä voiko pitää narttua talossa jos nyt pistää poikien pakan sekaisin. Siksi monet joutuu pitämään uroksia erillään toisistaan. Tämä ei ole meilläkään ongelma. Kunhan vain molemmat ovat stressittömiä, jos ei niin sitten mietitään jatkoa.

      Itse en kuitenkaan lähtisi ajattelemaan noin ahdasmielisesti asioita sillä mikään ei ole mustavalkoista. Ja loppujen lopuksi te lukijatkaan ette tiedä puoliakaan vaikka kirjoitan julkisesti elämästämme, se on vain pinta raapaisu meidän elämää. Ilmeisesti vain kaikki pitäisi selitellä ja vatvoa jottei tule typeriä väärinkäsityksiä ja kummallisia syytöksiä.

      Totta helkkarissa on AINA riskit vaikka mihin, kun koiria on useampi, oli lauma millainen vain. Aina ne kemiat kun ei kohtaa. Se on kumma juttu miten Tara tulo on aiheuttanut ihmetetystä niin monessa. Olihan meillä narttu silloinkin, kun Häjy meille tuli. Mutta noh, kukin ajattelee mitä lystää.

      Poista
    2. Wouwouwou, hold your horses! Älä ota yleistä pohdintaa noin itseesi, ei tässä kukaan ole sinua syyttelemässä. En mielestäni ainakaan ole mitenkään syytellyt että Taran ottaminen olisi ollut jokin virhe (niinkö tulkitset?), kunhan yleisesti pohdin ja toin omaa kokemusta.

      Oma lainaus: "Vaan eipä sitä koskaan voi tietää kun toisaalta kaikki voi sujua ihan ongelmittakin."

      Äh, kirjoitin pitkän rimpsun, muttakun netissä on niin helppo ymmärtää silti väärin niin olkoon. Ymmärrä miten haluat, tarkoitus joka tapauksessa ei ollut millään tavalla syyllistää tai ihmetellä(?) Taran tuloa.

      Toivottavasti teidän tilanne selkiytyy enivei :)

      Poista
    3. Oikeastaan en ottanut itseeni, tuossa vain särähti pari lausetta korvaan, varsinkin, kun kaiken tuon tohinnan jäljiltä oli oma pääkin aika sekaisen tunne mylleryksestä. Ehkä koko postauksen olisi voinut kirjoittaa vaikka nyt, kun on saanut yön nukuttua ja ajatukset rauhoittunut eikä tuollaisessa tunne myllerryksessä.

      Ärsytti lähinnä, kun edellisestä kommentistasi tuli kuva kuin ei olisi mietitty mitä voi seurata nartun tulosta taloon. Totta kai. Mutta niin kuin sanoin, en usko, että poikien tilanne olisi juurikaan erillainen, oli narttua tai ei. Ja mikäli tälläisten tilanteiden varalle meillä ei olisi tarpeeksi tilaa, meille ei koskaan olisi tullut edes toista urosta Rockyn kaveriksi. Eikä tilanne taatusti olisi yhtään eri jos nartun sijaan olisi tullut kolmas uros, siinä olisi vielä käynyt niin, että saisi pitää kolme koiraa erillään.

      Kirjoitan aiheesta vielä ja avaan asiaa paremmin. Olisin toki voinut odottaa tähän aamuun edelliseen kommenttiin vastaamista niin ei olisi tullut noin kärkästä vastausta. Pahoittelut siitä.

      Poista
  6. Voimia ja jaksamista. Itse olen luotsannut laumaa, jossa piti pelätä syökö isoin pienemmät. Muutaman kerran kävi "läheltä piti"-tilanne joissa onneksi selvittiin sillä, että minä ehdin väliin ja otin osuman. Meillä luonto hoiti kymmenessä vuodessa ongelman pois, mutta päätin että ikinä enää en ala koirien eristämiseen, jos vastaava tilanne tulee laumassa. Sitä ei antaisi itselleen ikinä anteeksi jos jotain peruuttamatonta sattuisi jollekin koirista, vain sen vuoksi että väkisin yritti pitää kauhun tasapainoa yllä. Oma lauma on vanhenevalle koiralle aina riski eikä tuo teidänkään poikien tilanne välttämättä tule toisen vanhetessa paranemaan. Koiralauma tuo ilon lisäksi paljon vastuuta, ja loppujen lopuksi ihminen pystyy hirveän vähän vaikuttamaan siihen tuleeko koirat keskenään juttuun. Ei ole ikävä noihin saappaisiin. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän. Onneksi meillä on mahdollisuus pitää nuo erillään ilman kummempia järjestelyitä, kunhan vain pysyvät stressittömänä, ainakin aiemmin kaikki oli ihan jees. Saivat vain olla yhdessä, kun kaikki oli mennyt hyvin ja ulkoilutkin onnistui yhdessä. Yksinolot ovat kyllä olleet erillään. Ilmeisesti minun poistuminen hetkeksi vaikutti näin paljon.

      Tämä on elämää ja lohduttaa se ettei suinkaan olla ainoita joilla ei joidenkin koirien välinen kemia kohtaa. Sepä juuri, kun nämäkin on kuitenkin eläimiä ja aina voi sattua mitä vain, kun koiria on enemmän kuin yksi. Sääli että joillekin tuntuu tämä ihan käsittämättömältä, mutta niin se vain on. Jos meillä ei olisi tilaa, juuri tälläistä varten, ei meillä olisi kuin yksi koira. Ei sitä itse pysty vaikuttamaan koirien väleihin ihan hirveästi vaikka miten tahtoisi, jos ei natsaa niin ei vaan natsaa.

      Nämä ei kuitenkaan ole syynä päänä menossa toistensa kimppuun heti toisensa nähdessään, uskon, että tämäkin on lähtenyt siitä, että Rocky on murinallaan pyytänyt tilaa ja Häjy onkin vastannut siihen, en toki voi varmaksi sanoa.

      Näillä mennään ja toivottavasti kaikki koirat voi meillä jatkossakin olla, vaikka sitten osa toisistaan erossa.

      Poista
    2. Piti vielä tarkentaa, että lauman jakamista vastaan en ole tilojen antaessa myötä, mutta meillä siihen liittyi liian isoja riskejä, jos valvonta olisi pettänyt. En siis ryhtyisi ottamaan omassa laumassa sellaista riskiä enää uudelleen, vaan miettisin yleisen hyvän kannalta ratkaisua asiaan.

      Minäkin olisin sinun saappaissa ottanut nartun urosten kaveriksi, koska olisin kokenut siihen liittyvän vähemmän riskejä kuin kahden nuoren uroksen sekä yhden vanhenevan uroksen laumassa.

      Elämässä ja koiralaumassa ei kaikkea voi ennakoida, vaikka olisi silmät selässäkin. Turvallisinta olisi elää vain yhden koiran kanssa, mutta.. ;)

      Poista
    3. Juu ja Rockyn tuntien mulla ei tuosta yhdistelmästä kyllä ois tosissaan käyny edes mielessä ottaa urosta, vaikka uroksista ehkä hieman enemmän tykkäänki. :)

      Mä olen positiivisesti yllättynyt että Rocky tuli Häjyn kanssa näinkin kauan toimeen. Pahin stressi on itellä onneksi nyt ohi ja ajatuksen jo pikkuisen selkiintyneet. Toivottavasti näin pärjätään niin ei tarttis kenestäkään luopua. :) Kun nuo ei tosiaan ole hampaat irveessä jatkuvasti ja tilojen vaihtokin onnistuu ilman, että joutuu miettimään niiden syövän toisensa heti. Toki katsotaan miten nyt tän matsin jälkeen on, mutta aika näyttää. Varmasti yksi iso syy tähän on Rockyn vanheneminen ja Häjyn tulo miehen ikään.

      Poista
  7. Kurja kuulla että poikien tilanne on mennyt noin huonoksi. Toivon että löydätte teille sopivan ratkaisun tuohon tilanteeseen ja ettei kenenkään tarvitsisi vaihtaa kotia, toki ei se elämä aina mene kuten sen on suunnitellut :/ Tsemppiä ja paranemisia Rockylle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Alku järkytyksen jälkeen alkaa itse jo rauhoittumaan. Toivotaan, että pärjäisivät hyvin samassa talossa, mutta erillään toisistaan. :) Kiitos! ❤️

      Poista
  8. Kurja tilanne ja varmasti vaikeaa, mutta onneksi teillä on mahdollisuus pitää pojat eri tiloissa, jotta näin ei enää pääsisi käymään. <3

    Aikaisemmin kun olin vielä kyselemässä pennuista kasvattajilta, minulle usein tarjottiin urosta uroksen kaveriksi, vaikka olin kertonut etten voi ottaa urosta. Veeti on myös ihan ookoo urosten kanssa, jos kemiat loksahtaa paikoillensa. Jos taas toinen on dominoivampi, niin syntyy hetkessä tappelu. Siksi sanoin kasvattajalle, ettei tähän taloon tule kolmatta urosta.

    VastaaPoista
  9. Harmi kun tuntuu että pojilla ei synkkaa yhteen oikein...
    Voimia hirveesti ja paranemisia Rockylle <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! ♥