maanantai 14. elokuuta 2017

Sairastelua, puruja, jälkeä

Moikka! Pikku hiljaa alan pääsemään taas mukaan normaaliin elämään. Viimeiset puolitoista viikkoa olen vain maannut sohvalla ja sängyssä ollen todella kipeä. Lääkärissä juoksemisen jälkeen selvisi, että keuhkokuumetta sairastan, tulehdusarvojen ollessa kuitenkin sen verran maltilliset, että olen saanut olla kotona sairastamassa. Koirat on olleet tämän ajan todella vähäisellä liikunnalla, mutta mieheni on ulkoiluttanut sen mitä on ehtinyt sen ohella, että on hoitanut minua, kotia ja lasta sekä töissäkin käynyt. Aivan järkyttävä tauti joka vetää kaikki voimat aivan nolliin. Pikku hiljaa alkaa olo normalisoitumaan, mutta väsyy todella nopeasti ja liikkuminen ottaa hyvin nopsaan keuhkoihin.

Ennen sairastumistani oltiin viettämässä aikaa vanhempieni vuokraamalla mökillä jonne junnut pääsi mukaan, saivatkin uida ja juosta vapaana sydämensä kyllyydestä. On tuo mökkeily vaan niin ihanaa.
Eilen oli ensimmäinen päivä jolloin oli oikeasti jopa hyvä olo, raahauduin kentälle koirien kanssa jotta pääsen edes hetkeksi pois neljän seinän sisältä, johan täällä on tullut maattua. Ajattelin kokeilla Taran kanssa puruja sillä mun ei tarvitse siinä urheilla itse tässä vaiheessa niin paljon. Hallinta oli isossa roolissa treeneissä mukana ja pikku hiljaa alkaa sujumaan paremmin ja paremmin.

Vitsi miten tykkään suojelusta lajina, koira on niin elementissään siinä ja pääsee toteuttamaan itseään. Samalla lajin ollen mukavan monipuolinen ja haastava. Kyllä tää on vetänyt minut niin mukaansa, on alkanut tokon sun muut jäämään aikalailla kakkos lajeiksi joihin ei oikein motivaatiokaan tahdo tällä hetkellä riittää.
Jäljellä ehittiin käymään hyvin ennen sairastumistani ja tälläkin hetkellä olisi aivan jäätävät poltteet mennä jäljelle, mutta pitäisi yrittää ottaa vielä rauhassa sillä keuhkokuume on hyvin viheliäinen tauti. Viimeinen jälki ennen sairastumistani oli pituudeltaan noin 130m, 7 esinettä eikä ruokaa. Ideana oli treenata esineitä ja motivaatiota niihin entisestään. Jäljen keskivaihe oli mielestäni kaikkein paras, mutta koira selviytyi koko jäljestä hyvin vaikka oli aika vaikea. Koira sai esineiltä paljon ruokaa ja nyt se alkaa taas rauhoittumaan esineilläkin ja malttamaan.

Minulla on nyt selvät suunnitelmat tulevien jälkien suhteen enkä malta odottaa, että olen oikeasti kunnossa ja päästään pellolle taas. Alan myös odottamaan jo innolla syyskuuta, sillä OnniDog kutsuu ja päästään jäljestämään oikein urakalla sekä hakemaan uusia oppeja lisää! Jännä nähdä osutaanko jonkun bloggaajan kanssa samoille tunneille! Kirjoittelen aiheesta myöhemmin lisää ja vähän meidän aikatauluja jos joku haluaa vaikka tulla moikkaamaan.

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Hommat etenee

Torstai iltavuoron jälkeen ryntäsin raivolla jälkitreeneihin, mies oli tuonut koiran mulle töihin ja koutsimme kävi hakemassa ruuat ja talloi meille jäljen valmiiksil. Oli loivia kulmia ja esineitäkin neljä. Koiralle ensimmäinen kerta, kun ajaa vieraan tekemää jälkeä ja hyvinhän se sujui! Esineillä oli hieman hukassa, mutta oli ilmeisesti outo juttu, kun ei ollutkaan tutut hajut, mutta lopua kohti parani oikein kivasti. Esineillä koiraa joutui myös rauhoittelemaan ja palkkailtiin rauhasta, sillä koira kävi aivan kieroksilla ja ajatuksena sillä oli vain päästä eteenpäin. Ainakin sillä on motivaatiota jäljen suhteen! Paljon oli myös tyhjiä sillä linnut oli jälleen käynyt varkaissa ja vienyt ruokaa jäljeltä.

Kotitehtäväksi saatiin tehdä pitkä suora ilman ruokaa jossa esineitä tiheesti ja niiltä palkka. Saadaan motivaatiota ja ajatusta lisää esineisiin. Vaikka jälki on lajina siitä kiva, että sitä voi helposti harrastaa yksinkin, on hyvä kouluttaja myös kullan arvoinen, se mahdollistaa oppimaan ja etenemään oikein.
Treenaamisen ohella ollaan ulkoiltu paljon ja kuljettu metsässä sekä kodin viereiselle joelle uimaan. Junnuille samalla kuntoa ja lämmön kestävyyttä lisää, treenejäkin ajatellen. Rockyn kanssa olen paljon varovaisempi lämpimillä ilmoilla sillä se on aikoinaan saanut lievän lämpöhalvauksen. Rocky on myös kesäturkissa, ihan vaan syystä, että sille pamahti pieniä hotspotteja sinne tänne heti uimisen jälkeen, kun tuo ei meinaa kuivuta millään vaikka mitä tekisi, joten hyvinvoinnin kannalta näin tämän järkeväksi. Eipä vaivaa hotspotit enään...

Vietän nyt kolmen päivän vapaita ja miehelläkin loppui loma, otin siis koirat ja lapsen autoon ja hurautettiin jälleen metsälle pitämään hauskaa. Samalla saa lapsi tutkia luontoa ja toivottavasti oppii viihtymään ja liikkumaan luonnossa.
Olen pyytänyt tokon rotumestis viikonlopun vapaaksi ja maanantaina selviää onnistuiko pyyntö vai ei, tiedän sitten ilmoitanko Taran sinne vai en. Toivotaan todella, että saan sen viikonlopun töistä vapaaksi niin päästäisiin osallistumaan! Alkaa jo kaipailemaan koekentille, joten tokokokeita täytyisi muutenkin hieman tutkailla. Fh- kokeeseen toivottavasti lähitulevaisuudessa päästäisiin starttaamaan. Ihanaa, kun on koira jonka kanssa kaikki, tai ainakin lähes kaikki on mahdollista.

Ihanaa viikonloppua!

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Seuraatko jo näitä?

Blogi toimii tavallaan tärkeimpänä paikkana jossa jaan elämäämme, mutta viime aikoina tämä on jäänyt vähemmälle. Minua ja koiria voi seurata myös muissa kanavissa, joita jaan nyt tänne jos/kun joku ei niitä ole vielä löytänyt tai tietoisia.

Instagramia päivitän varmaan kaikkein aktiivisemmin ja sieltä pystyy seuraamaan koirien arkea kaikkein realiaikaisemmin kuin muualla. Silloin tällöin olen kuvaillut myös liveä instaan ja tarinaa päivittelin aika ajoin myös. Tulee jaettua paljon kuvia, esim. puhelinkuvia mitä ei blogin puolella näe kuin hyvin harvoin. @luuhullut


Youtubesta meidät löytää myös, sinne tulee videot aina ensimmäisenä julkisina, toisinaan paljon ennen kuin blogiin. Löytää myös videoita jotka ei koskaan päädy blogiin asti. Pikku hiljaa olen aktivoitunut youtubenkin suhteen enemmän. Tänne on myös ensimmäisenä tulossa Islannin reissustamme videota. Täältäkin löydät meidät luuhullut nimellä. 

Snapchat jota en välttämättä päivitä päivittäin, mutta usein. Täällä ei ihan niin paljon ole koira juttuja, mutta voi päästä lähemmäksi minun elämää ilman koiria. Uusin tuttavuus minulle, jonkin aikaa jo snäpissä häärinyt, mutta vasta pikku hiljaa alkanut käyttämään enemmän. Videoita ja kuvia tulee lisäiltyä. 

Ps. näemmä kuvien näkyvyyden kanssa edellisissä postauksissa on jälleen ongelmia.
Yritän saada ongelmaan selvyyden ja korjattua asian pian. 

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Kauniisti remmissä


Meillä ei koirat koskaan ole vetänyt hihnassa kanssani niin, että käsi meinaisi irrota mukaan. Pieni paine on hihnassa ollut ja en ole jaksanut siihen liiemmin puuttua, oikeastaan en koskaan ole vaatinut koiriltani vierellä kävelyä paitsi ohitus tilanteissa. En varsinaisesti taas tiedä mistä ajatukseni kumpusi, mutta halusin lähteä hakemaan kauniimpaa hihnassa käyttäytymistä, pikkuisen googlettin sillä pysähtely on aina ollut plus miinus nolla, enkä tiedä onko koirat siinä edes ymmärtäneet mitä niiltä oikein halutaan. Ja taas viime aikoina on muutenkin remmilenkeilty todella vähän joten ilmankos se käyttäytyminen taitaa välillä vähän unohtua.

Törmäsin internetin ihmeellisessä maailmassa peruuttamisen, kun hihna kiristyy ja ajattelin etten häviä mitään jos koitan. Tänään iltalenkillä pääsin toteuttamaan käytännössä ja myönnettävä on, että olin hieman skeptinen. Se vaati matkallisesti n, 750metriä ja jokusen peruuttelun jonka jälkeen kaikki kolme käveli hihnassa hyvin kauniisti. Jopa Häjy, jolla on ihan aina ollut se pieni paine hihnassa, koira jonka uskoin olevan just niin blondi ettei se voi ikinä oppia mitään tälläistä.

video
Rocky yllätti vielä paluu matkalla ohittaessamme naapurin aidalle räköttämään tullutta collieta, sillä tuo saa aina kauheet siepit siitä, pääasiassa aina menty ohi turpa kiinni, mutta kiihtynyt hirveästi. Jokaiselle tuli vähän kiire, kun kuulivat koiran olevan pihalla, itse pidin pään kylmänä ja hihnojen kiristyessä peruutin, vaati kaks-kolme toistoa jonka jälkeen rauhoittuvat ja vauhti hidastui, jopa Rocky käveli suhteellisen rennosti, hihna löysällä, katsomattakaan ohitettavaa koiraa päin.

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan, kun hihna kiristyy --> peruuta --> hihna löystyy --> jatka taas matkaa eteenpäin --> toista. Ei se sen vaikeampaa ollut ja koirat sai huomattavasti nopeammin jutun juuresta kiinni kuin yhdestäkään aikaisemmasta kokeilusta ja lenkki oli täysi nautinto! Hihnan kiristyessä tokaisin vain höpö höpö ja peruutin sekä kehuin jo siinä vaiheessa, kun lähtivät seuraamaan minua peruuttaessa ja taas kun jatkettiin matkaa eteenpäin hihnat löysällä. Muistaa kehua aina sillöin tällöin tai antaa vaikka namia, mutta meillä se on ihan extraa sillä palkkautuvat hirvittävän hyvin minun kehuista.


Me jatkamme näillä eväillä eteenpäin ja toivon, että tästä saa joku muukin mahdollisesti apua tai vinkkejä. Pikku hiljaa alamme suuntaamaan katseita kohti tulevaa reissua, joten blogi varmaan hiljenee hetkeksi. Onko teillä lomasuunnitelmia?

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Treenejä ja myday video

Moikka! Raskas duunipäivä takana, ilta hommat tehtynä ja nyt kun saa rauhassa istahtaa alas, ajattelin rustailla vähän kuulumisia treeni rintamalta ja julkaista bloginkin puolella pari päivää sitten kuvattu myday. hieman erinlaisempi kuin aikaisemmat videot.

Häjyn kanssa on ollut hieman rauhallisempaa treeni rintamalla, itselläni on tokon suhteen motivaatio hieman kadonnut, joten sen heräilemistä odotellessa.
Taran kanssa on käyty jäljestämässä ja perjantaina otettiin nyt ensimmäistä kertaa täydellä mitalla A- estettä ja metristä. Pikku mustalla on valtavan hyvä pomppu ja tekniikka on suhteellisen hyvin hallussa heti, se pinkasee niin hyvin, ettei potkaise esteettä vauhtia vaan ilmavaraakin jää ihan reippaasti. Pari ekaa toistoa molemmissa oli pientä hapuilua, että sieltä kuuluu myös hypätä takaisin, mutta nopeasti koira sai ajatuksesta kiinni. Treenit oli sen verran raskaat ja ilma oli kuuma, ei otettu muuta kuin loppuun vielä eteen lähetys. Hienosti tuo koira jaksaa, ei voi muuta sanoa.
Juoksuja alan odottelemaan, tuo on täysin karvaton ja näyttää ihan hullulta, kun ainoot karvat on poskivillat ja muuten koira on yksi silakka. Jonkin verran alkanut nyt myös itseään nuoleskelemaan. Hoikahko tällä hetkellä, runkoon on tullut pituutta lisää, itse sitä ei niin huomaa, mutta ihmiset jotka ei koiraa koko ajan näe on asiasta tokaissut, joten hoikkuus on myös sieltä peräisin. Ruokamäärää olen pikkuisen nyt nostanut, vaikka ei tuo liian laiha olekkaan ja karvattomuus korostaa entisestään aisaa. Kai se juoksussa on rotumestisten aikaan, kun sinne ajattelin ilmoittaa...

Muuten meille ei ihmeempiä kuulua, yrittänyt tasapainottaa elämää töiden, perheen ja koirien kesken, töitä on saanut tehdä ihan reippaasti ja monesti koko päivä onkin mennyt töissä, jonka jälkeen ei vain jaksa enään mitään, sillä työ on fyysisestikin kovin raskasta. Vapaapäivinä olen yrittänyt touhuta koirienkin kanssa enemmän.

Seuraavaan kertaan ja mukavaa viikkoa!

torstai 22. kesäkuuta 2017

Esineilmaisua

Sain BH- kokeesta kauheen buustin jäljen suhteen ja tällä viikolla ollaan ahkeroitu, oman kunnon mukaan sillä mulle puski angiina sunnuntai-iltana.. Olen ymmällään miten nopea tuo koira on oppimaan, ehkä myös itse kehittynyt ja osaa paremmin sekä selkeämmin opettaa koiraa, mutta sillä on takana pari esineilmaisu treeniä. Keskiviikkona otin riskin ja jätin jäljelle muutaman esineen, merkkasin maamerkkejä itselleni muistiin jotta muistan mihin niitä jätin. Jäljestäminen alkoi hyvin, mutta pikku musta on alkanut olemaan rinsessaa ja liina jalkojen välissä häiritse työskentelyä liikaa ja jäljen ajaminen kärsi paljon. En tiedä tekeekö tuo juoksua vai miten liina on yht'äkkiä alkanut noin kovin häiritsemään. Nartut...

Ensimmäinen esine lähestyi ja valmistuin itse antamaan koiralle vielä käskyn, mutta pöh, sehän ilmaisi mukisematta. Vähän yllätyin itsekin ja ei muuta kuin ruokaa koiralle ääntä kohden. Heti alusta alkaen olen lähtenyt opettamaan koiralle, että esinettä tuijotetaan, eikä aleta kääntyilemään minua kohti ja hyvin on oppi mennyt perille. Ilmaisee suhteellisen suoraan ja aika nopeasti. Pikkuisen jäi kauas, mutta uskoisin olevan helposti korjattavissa tuolle. Koira ilmaisi kaikki jäljellä olevat esineet hyvin ja ilman apuja, tuntui alun liina hässäkän jälkeen saaneen myös varmuutta loppua kohden esineistä. Tästä lähin ajetaan jälki niin ettei liina mene jalkojen välistä, ainakin toistaiseksi.
Tykkään tuosta koirasta äärimmäisen paljon ja tällä hetkellä en osaa kuvitella käteeni enään sopivampaa koiraa. Tuntuu, että tässä on terveyden ja harrastusominaisuuksien puolesta kaikki mitä toivoin, kun Viivin kanssa juteltiin josko Tara meille tulisi. Heräteostos jota en kadu!

Täytän kalenteriani loppukesän ja syksyn puolesta aika tehokkaasti, joten aika haipakkaa on luvassa ja pientä reissailua. Onneksi mies ja sukulaiset mahdollistaa tämän koirahullun aivotukset ja ideat. Tokon rotumestaruuksiin päätin Taran ilmoittaa ja nyt odotan ilmoittautumisen aukeamista, OnniDog'17 on ihan pian myös jo täällä! Meillä päivät tulee täyttymään pääasiassa Taran kanssa peltojäljen merkeissä. Tulenpa toteuttamaan syksyn aikana myös pitkäaikais mietinnät, mutta niistä lisää vasta myöhemmin.
Alaosastolla on myös syksyllä IPO- koe johon on tietysti "pakko" mennä paikanpäälle talkoilemaan ja katsomaan suorituksia. Mekin vielä joskus niihin karkeloihin osallistutaan, toivottavasti. Sitten joskus.... Koira olisi varmaan ohjaajaa nopeammin valmis. Ennen sitä kisataan muiden lajien parissa, tokoon voisi yrittää lyötää motivaatiota ja hiota avoinluokka tuolle pikku hiljaa koevalmiiksi. Peltojälkeä yritetään treenailla niin paljon kuin mahdollista jotta FH1 pääsisi koittamaan parin vuoden sisään.

Näillä ajatuksilla toivotan jokaiselle ihanaa ja turvallista juhannusta!
(Instagramista voit seurata paremmin meidän arkisia touhuja, löydät nimellä: Luuhullut)

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Taran BH-koe

Me käytiin tänään Taran kanssa piipahtamassa BH- kokeessa. Perjantaina otettiin vielä pieni treeni ja lauantai meni lapsen synttäreitä juhliessa joten koira sai väliin pienin huilin. Eilen illalla alkoi pikkuisen perhosia lentelemään kaaviota kerratessani. Aamusti heräsin suhteellisen rentona, mutta ajaessani kohti koepaikkaa alkoi jännitys nousta.

Arpaonni suosi meidät heti toiseen pariin ja tottiksen aloituksella. Kentälle käveltäessäni, pientä alamäkeä, mietin selviänkö kierimättä alas, jalkoihin tärräsi paljon ja koira taisteli kanssa pallolla. Pienet leikit ja valmistelut josta kentälle. Koira oli alusta saakka hyvin mukana vaikka jännitinkin paljon! Koira teki juuri tasoisensa seuraamisen, remmissä seuruun toisessa täyskäännöksessä hämääntyi jostain ja oli lähdössä tekemään täyskäännöstä sivulla, kun normaalisti kiertää (saksalainen täyskäännös). Muuten en sitten keksikkään mitään mitä koira olisi voinu tehdä paremmin.

Tara teki kaiken tasonsa mukaan, se jaksaa hyvin ja nostattaa viettiä, kun palkkaa ei tulekkaan koko ajan. Jäävät ok, luoksetulossa jäi omaan pikkuisen turhan kauas, siirtymä perusasentoon ok, paikka makuu ok. Pikku musta totteli kokeen kirkkaasti läpi ja itselle jäi todella hyvä fiilis sillä koira teki kaiken juuri sillä tasolla mihin se pystyy. Tuomari kehui koiraa tempperamentiseksi ja potentiaalisesti, jota minä ohjaan hyvin ja meillä on hyvä suhde.

Kovasti toi taas luottamusta lisää ja kotiin ajellessa mietin, oisko seuraava tavoite tokon rotumestaruuksiin osallistuminen? Nyt vaan myös tahkomaan jälkeä urakalla jotta kokeeseen päästäisiin lähi tulevaisuudessa. Vitsi, mä ole onnelline!

Olin kuulemma ollut kovin kalpea ja miettineet koska pyörryn. :D Nyt makaan sohvalla, orastavan pää kivun kanssa, sama juttu kuin tokokokeen jälkeen. Taidan tässä hetken olla, katsoa jakson tai pari vamppyyripäiväkirjoja sitten lähteä ulos.
"Voitontahdon näät silmistä.
Kaikki on mahdollista niin kauan ku riittää kipinää."

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Arkemme tää

Lähdettiin perjantaina extempore siskoni kanssa ajelemaan keski-suomea kohti ja viettämään mökkiviikonloppua. Mukanamme oli junnut ja lapsi, en tohtinut laittaa lasta viikonlopuksi hoitoon, kun vasta totuttelee päiväkodissa oloon. Toisaalta myös likka on niin helppo ja kiltti, että mikä siinä.
Mökkimme oli pieni ja vaatimaton, mutta riitti meille. Pääasia on, että saunomaan pääsee ja mahdollisuuksien mukaan myös uimaan. Kyllähän se talviturkki lähti minulta ja siskoltani, lapsi tykkäsi hieman kahlata aivan rannan tuntumassa.

Alunperin miksi edes lähdettiin oli lauantainen koulutuspäivä jossa oli kolme Taran sisarusta. Me emme tällä kertaa koirakkopaikkaa ottaneet sillä alunperin en ollut lopulta edes lähdössä koko reissuun. Siinä mitä yhden kierroksen aikana näki, oli mielenkiintoista huomata miten erilaisia sisaruksetkin voivat olla, tai eipä tuo nyt yllätyksenä loppujen lopuksi tule. Onhan ihmisissäkin eroja sisarusten kesken.

Eniten nautin rennosta olosta mökkeillen ja tyttöjen kesken vietetystä laatuajasta. Molempina iltana me kaikki kolme simahdimme hyvin nopeasti eikä pitkään tullut valvottua.
Junnut nautti minkä kerkesivät rennosta vapaana olosta ja reippaasti yli puolet ajasta ne juoksikin vedessä, milloin kahlaamassa ja milloin uiden.

Kaikki saatiin ottaa rennosti ja nyt nokat suuntaa pikku hiljaa kohti BH- koetta. Vielä ainakin rauhallisin mielin, katsotaan sitten koepäivänä vieläkö on seesteinen fiilis.

Arjen rytmittäminen on välillä ollut hankalaa sillä olen päässyt nauttimaan kymmentuntisista työpäivistä, vieläpä niin, että olen kirjaimellisesti koko päivän ollut töissä. Aamusti ei ehdi juuri mitään ja illalla on ollut niin poikki, että on rojahtanut vain sohvalle. Noin pitkiä päiviä ei ihan onneksi joka päivä ole. Eiköhän rutiinit tästä pikku hiljaa lutviudu sujuvaksi.

Lukijoitakin on jo tovin ollut päälle parisataa ja lupaamani my week on koko ajan siirtynyt. Juhannusviikolla voisi olla hyvä tämä kuvata, kun kerkeää tekemään jotain sillä työvuorolista näyttää minilomaa, joten päivissä on varmaan muutakin sisältöä kuin töitä ja kotona hillumista. Pientä ohjelmaa meillä on tuolle viikolle suunnitteilla ja siinä on hyvää aikaa treenata koirienkin kanssa ihan kunnolla niin saisi sitäkin videolle mukaan.

Ihanaa kesän alkua!

torstai 1. kesäkuuta 2017

Onnellinen

Vietän tällä hetkellä vapaa päivää, on toisinaan ihan kiva välillä olla vapaalla viikollakin. Oltiin sovittu treeni kaverin kanssa tälle päivälle treffit koiria treenaten. Potkii itseäkin persuksille oikeesti lähteä treenaamaan muutenkin kuin ohjattuihin sillä viime aikoina olen ollut hieman laiska itsenäisten treenien suhteen. Ja kiva aloittaa päivä treenamalla koirat!

Joskin aamu ei alkanut kovin näppärästi ja hetken mietin pystynkö edes treenamaan, astuin nimittäin isovarpaani naulaan. Sitkeesti päätin koittaa, eihän sitä pakko olisi jos tuntuisi pahalta, mutta treenatessa ei tuntunut yhtään.
Taran kanssa treenailtiin BH juttuja ja varmisteltiin paikkamakuuta, se siellä kyllä pysyy, mutta jos jotain ei kestä niin toisen koirakon luoksetuloa, mutta maanantain treenien jälkeen ei hievahtanutkaan, joten eiköhän se siellä nyt pysy. Uskottava se kai on jo vihdoin ja viimein ettei koiralla ole ongelmia kaaviota suorittaa. Maanantaina sain potkun persuksille ja nyt on koira kokeeseen ilmoitettu. Luottavaisin mielin mennään, pitää vain yrittää saada jännitys pidettyä kurissa ettei ota valtaa. Tara ei onneksi hirveän voimakkaasti reagoi minun jännittämiseen.

Puruissa ollaan nyt vähän vaihtelevasti päästy käymään, yleensä kyllä edes kerran viikkoon, mutta välillä osuu molemmille päiville iltavuoro tai työt loppuu niin etten ehdi paikalle sillä ajomatkoihin menee noin tunti per suunta. Koira etenee joka tapauksessa hyvin ja hallinta pelittää koko ajan paremmin.
Häjynkin kanssa alkaa treenit luistamaan taas, hiiva ongelmaa ei enään ole, toistaiksesi ja koira voi hyvin. Nämä kaikki näkyy mm. treenamisessa, jännä miten paljon hiivakin huonontaa koiran oloa. Nyt se alkaa olemaan sellainen, että voisi pikku hiljaa ajatella jotain koetta. Pientä viilaamista vain ensin, käsky kävi taas, että minun pitää vähentää koiran auttamista, joka näkyy myös nyt ruudussa, olen auttanut sitä aina heti enkä antanut ratkoa ensin itse. Ruutuun on nyt myös haettu parempaa paikkaa, jottei se valu liian eteen ja ota riskiä, että jalat tulee yli ruutunauhan.

Kaukoissa on nyt teho treenattu seiso vaihtoja ja pikku hiljaa etenee, tahtoo välillä vieläkin tulla eteenpäin vaikka palkka on takana tai sivulla. Pääasia nyt kuitenkin treeneissä on ollut, että koiralla on oikeasti kivaa, vaikka se ampuisi välillä vähän yli, mutta niin kauan on tahkottu huonon mielentilan ja terveyden kanssa, että nautitaan nyt tästä.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Rauma Show 28.5

Tänään piipahdettiin Rauman näyttelyssä, ihan hirveästi itseäni ei koko touhu napannut, mutta kun oli ilmoitettu niin piti sitä mennä. Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja ennen sakuja kehässä oli mm. partacollieita. Mitään ihmeellistä tulosta en lähtenyt tämänkään koiran kanssa hakemaan, tuo on niin kevyt rakenteinen ja muutenkin ihan erillainen verrattuna vaikkapa juuri niihin näyttelylinjaisiin koiriin. Eron huomasi hyvin seuratessa niitä muita koiria ja kun Tara oli vieritysten "kilpakumppaninsa" kanssa.

Ilma oli kiva, alkuun oli luvannut hetkeksi pientä sadetta, mutta aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Saksanpaimenkoira oli ilmoitettu 11kpl. Tara ei selvästikkään ollut sellainen josta tuomari pitää ja arvostelun luettuani, ihmettelen, että antoi ylipäätään sen EH:n. Hirveesti ei hyvää koirasta löytänyt ja olihan tuo aivan eri tyyppinen kuin yksikään muu saksanpaimen tuolla.

"Erittäin hienostunut. Puuttuu rotutyyppi. Kapea edestä. Hyvä luusto. Tasainen kulmaus edestä. Korrekti takapää. Liikkeessä tulossa ja menossa. Puutteellinen pää ja liike. "
JUN-EH JUK2 Tuomari: Heather Langfeld
Kuten arvostelusta huomaa, tuomari juuri koirasta tykännyt. Ihan hirveästi hän ei koirasta hyvää löytänyt. Minulle riittää silti tuo tulos ja ennen kaikkea se miten hienosti ja fiksusti tuo käyttäytyy. Se osaa ottaa niin lunkisti, eikä se pärise toisille. Hyvin samanlainen kuin Häjy tälläisissä tilanteissa, voi niin huoletta mennä, ilman jatkuvaa vahtimista.

Rakenteeltaan tuo on tosi mielyttävä, omasta mielestäni ja juuri passeli ja näppärä käyttökoirana. ;) Kai me viellä kerran tai pari piipahdetaan jossain lähipitäjän näyttelyssä ja sitten saa meidän osalta olla. Ellei joskus käydä erkkarissa ja rohkeuskokeessa.

Mikään näyttelyihminen en todellakaan ole vaikka Rockyn kanssa aikoinaan kierettiin aika paljon. Ihan mukavaa ajanvietettä, mutta ei sellainen harrastus jota jaksaisi ja kiinnostaisi juosta viikonlopusta toiseen. Pakko myös myöntää, että ihan hiukan harmittaa etten ilmoittanut kumpaakaan junnua tämän viikonlopun toko sm- kisoihin... Jos rotumestiksiin sitten.


sunnuntai 14. toukokuuta 2017

"Veli" ja sen sisko


Huh huh, ensimmäinen työviikko on tapultu ja tänään koirat pääsi metsään juoksentelemaan ja purkamaan viikon aikana kerättyjä energioita, turhan vähällä jäi kaikenlainen tekeminen, hetki varmaan kestää saada kunnon rytmi päiviin.

Vielä ennen töiden alkamista treffattiin Taran velipuoli, Symppiksen kasvatti. Saska on aivana ihana ja fiksu koira, se ei ole liian tungetteleva eikä röyhkeä, se on oikea herrasmies. Mustat tulee todella hyvin juttuun ja leikkiäkin saavat aikaiseksi, harvinaista kyllä, aivan hiljaa osaavat leikkiä. Toivottavasti taas pian "pienet" mustat pääsevät treffaamaan.
Lauantaina paineltiin uudelle metsätielle, tai no pari kertaa olen itse käynyt tuolla käppäilemässä, tutkittiin hieman polkuja ja tutkittavaa jäi vielä varmasti rutkasti. Erinäistä tietä pitkin löydettiin itsemme suhteellisen nopeasti meren ääreltä, voi juku! Miten hienoa on kesällä, joku lämmin nätti kesäpäivä köpötellä pikku hiljaa rantaan, antaa koirien viilentyä ja plutata vedessä. Kyllä, uskon ja toivon edelleen, että se kesä saapuu tänne.
Kesän suhteen alkaakin näyttämään pikku hiljaa lupaavalta, vaikka täälläkin on vaihdellen tullut lunta ja rakeita josta seuraavassa hetkessä on aurinko paistanut. Parhaimillaan ukkosti ja satoi lunta, kyllä, ihan oikeasti. Vuosi sitten on ollut hieman erilaiset keli, on saanut kulkea kesävaatteissa, nyt ei kävisi mielessäkään. Meillä ei edes nurmikko ole vielä vihreä ja viime vuonna sen on saanut jo ainakin kertalleen leikatakin. Mutta ensi viikolle se ennustelee jo oikeesti ihan lämpimiä ja kesäisiä ilmoja.

torstai 4. toukokuuta 2017

Uusia tuulia ja Häjyn kanssa eläinlääkärissä

Moikka, pitkästä aikaa! Ollaan puuhailtu vähän sitä sun tätä, Taran kanssa puruja, tottista ja jälkeä. Puruissa on hallinta otettu kunnolla mukaan ja kunhan pikku musta vain kykenee, tekee tosi kivoja hallinta pätkiä. Puruissa koira etenee oikein mukavasti ja maanantain kommentti maalimieheltä oli, " en tiedä mitä tuon ikäiseltä voisi enempää vaatia".

Tottiksessakin tekee tosi kivalla asenteella ja viettikestävyys on hyvä. Jaksaa pitkiäkin seuruu pätkiä ilman palkkaa. Bh- koe olisi varmaan seuraavaksi tähtäimessä ja ao järjestääkin kesäkuussa kokeen, mutta katsotaan pääsenkö sinne. Treenikaveri kyllä puhui josko se kävisi tuon kanssa BH:n suorittamassa jotta saisi koe pohjaa tuleville kursseilleen, mutta en tiedä. Toisaalta olisi kyllä kiva ihan itse se BH koiralle tehdä, mutta toisaalta, minä olen kaikki pohjat koiralle luonut. Toki en tiedä miten tuo edes tekee "vieraan" ihmisen kanssa, pitäisi kokeilla. Muitakaan koiria mulla ei ole lainaan antaa, kun kaikilla on jo BH tehtynä.

Minä allekirjoitin tiistaina työsopimuksen ja maanantaina alkaakin työt, ihanaa! Varmaan pientä hakemista tulee olemaan arkirytmin kanssa, mutta eiköhän siihen nopeasti totu. Työvuorot myös huomattavasti paremmat edelliseen paikkaani verrattuna, joten ei jää harrastaminenkaan ihan nolliin. Vähän jännittää miten asiat oppii, kun opittavaa on hurjasti.
Häjyn kanssa käytiin torstaina eläinlääkärissä, hetken varauduin jo pahimpaan, mutta vihdoin ja viimein saimme kunnon ohjeet ja lääkkeet häätämään loputkin hiivan rippeet koirasta pois. Ruokinta on muutettu helmikuussa ja siitäkin huolimatta, että syö nykyään nappulaa, ei hiiva räjähtänyt siitä, vaan on pysynyt ennallaan. Satunnaisesti lussuttanut tassuja ja rapsutellu korviaan jonka vuoksi soitin eläinlääkäriin aikaa. Koira sai kunnon satsin lääkkeittä ja malaseb shampoota jolla pestään ohjeen mukaan koiran tassuja, josta myös ajeltiin karvat pois jottei hiiva pääse muhimaan. Nyt koira voi oikeasti hyvin, se ei rapsuttele eikä lussuta ja kirputa anturoiden väliä.

Häjyn muutoksen on kouluttajammekin huomannut ja kehui miten se on muuttunut, iloinen, aktiivinen ja mielentila on kunnossa! Tällä hetkellä koira tekee tosi kivalla asenteella töitä ja sen kanssa on taas oikeasti kiva harrastaa. Alkaa olemaan jälleen se koira joka eli ja teki töitä kovin iloisella ja aktiivisella asenteella. Ihan huippua!

Kevään tulo on tuonut itsellenikin paljon aktiivisuutta ja motivaatiota lisää. Viimeiset päivät on olleet oikein huikeita, aurinko paistaa ja on lämmintä! Vaikka täällä mennään pikkuisen yli plus kymmenen keleissä, olen jo ehtinyt valittamaan kuumuutta. Onnea vaan ukolle, kun oikeesti tulee lämpimät ilmat. Hah hah.

Tuossa odottelee video Taran tottis treenistä editoimista ja koitan sen saada piakkoin ulos, kirjoittelen samalla myös paremmin liikkeistä ja missä jamassa ne on.

Ihanaa kevättä kaikille!

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Taran TOKOkoe 23.4


Osa on ehkä osannut päätellä postauksista jotain, osa ei. Hirveästi en jutusta kellekkään huudellut. Käytiin tosiaan sunnuntaina Taran kanssa aloittamassa yhteinen koeura. Minuu jännitti aivan järkyttävästi, ramppasin koko aamun vessassa ennen lähtöä koepaikalle, vatsasa lensi perhosia ja oli kovin levoton olo.

Paikan päälle saavuttua jännitys hieman laantui, mutta alkoi ja paheni kehään astuttaessa yksilöliikkeisiin. Muutaman kerran vedin syvään henkeä, puhalsin ulos ja mietin kuolevani siihen paikkaan. En tajua miten jännitti noin paljon, ei Häjyn kanssa eka koe näin paha ollut. Vaikka kovin tehokkaasti yritin suorituksemme pilata, koira pystyi toimimaan aika kivasti siitäkin huolimatta millaisessa lamaantuneessa, tänirä, vapina jännityksessä olin. Pieniä virheitä koira teki, sellaisia joita ei koskaan ole treeneissä tehnyt, mutta selittynee täysin minun jännittämisellä.

Paikalla makuussa piste lähti, kun ei meinannut nousta makuulta sivulle, ehkä siis liian vähän tehty näitä, kun olen todella paljon palkannut alas ennakoimisen estämiseksi. Seuraamisessa heti alku metreillä koira ennakkoi liikkeestä maahan menon ja jäi jälkeen, pysähdyksissä, ainakin toisessa jäi sivulle seisomaan, siitä piste menetykset. Hypyssä ja luoksetulossa ei tullutkaan eteen vaan teki pieni kierroksen ja kaarsi selän takaa sivulle. Hypyssä vielä meinasi käydä kehäsihteerin pöydän vieressä nuuhkaisemassa. Kaukoista lähti pisteitä, kun koiran keskittyminen herpaantui istu- maahan vaihdossa ja jouduin antamaan kaksois käskyn.
Kaikin puolin siis tyytyväinen koiran tekemiseen, ottaen myös koiran ikä huomioon, itseeni en niinkään, kun annoin jännitykselle vallan. Tuomarikin sanoi suorituksemme jälkeen, että on se hieno koira ja teknisestikin tosi osaava.  Jos seuraavassa kokeessa olisin minäkin rennompi. Joka tapauksessa ihan kelpo aloitus koeuralle. Vielä en tiedä kerätäänkö koulari alokkaasta vai mitä tehdään.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Hitokseen treeniä, videoita

Blogin suhteen motivaatio on löytynyt ja mielelläni taas istahdan alas ja kirjoittelen ajatuksen kanssa, tai välillä jutut tulee lennosta, mutta tulkoot. Me ollaan treenattu, treenattu ja vielä kerran treenattu, toivottavasti näitä treenipostauksia jaksatte lukea.

En edes muista, milloin viimeksi olen näin tiuhaan juossut pelloilla tamppaamassa ja ajamassa koirille jälkeä? Hyvä vaan, edetään ainakin ja nyt kun ohjatutkin alkoi, on huomattavasti mukavampaa lähteä jäljelle, kun on treeniseuraa ja juttelu kaveri. Kyllähän se mieltä lämmittää, kun muutkin kehuu koiraa, luo itselleenkin luottamusta siihen, että kyllä tää akka jotain oikein tekee.

Tänään tein 120metriä pitkän jäljen, ruokaa joka toisella, pidempään ruohikkoon vähän vähemmän. Pellolla kävi järkyttävä tuuli, mutta hyödynnettiin sitä, koira pääsi tai joutui ajamaan jälkeä myötätuleen sekä sivutuulessa. Pieni pyörähdys noin puolessa välissä jälkeä, mutten puuttunut siihen mitenkään, annoin koiran työskennellä ja ratkoa itse. Nopeasti lähti takaisin ajamaan jälkeä ja loppu jälki sujuikin moiteitta. Työskentelee myös paremmin, kun annan enemmän löysää.

Ollaan hinkattu myös tottista ja tokoa, ihan kunnolla. Aika kivalla mallillahan tuo jo on ja sunnuntaina tehtiin täysin kokeenomainen treeni, liikkuroituna. Liikkeiden välissä palkkasin koiran hillitysti kehuilla ja rapsutteluilla, tämä piti pakan kasassa ilman, että koiran liitokset repee.

Häjy pääsi sunnuntaina myös tokoilemaan vaikka ensin olin ajatellut etten ota sitä, kun luonnetesti oli ollut samana päivänä, mutta koira janosi päästä mukaan joten tulkoot. Häjyn kanssa pidit treenit lyhyenä, seuruuta suoristeltiin, hypittiin, kierrettiin ja pidettiin ihan vain hauskaa. Pitäisi katsella vähän kokeita jos löytyisi joku sopiva ulkokoe.

Häjyllekin pitäisi koittaa jälkeä tehdä enemmän, jos siitä saisi sille myös toisen tavoitteellisen lajin. Jotenkin se on vain jäänyt... Se ei ole ihan niin maavainuinen luontaisesti mitä Tara ja Rocky on, mutta siitä voisi ehkä saada peltojälki koiran. Kahtotaan.

Ollaan me sitten pyöräiltykin ja kikkaroitu, todettava on, että minulla on aivan surkeeksi päässyt kunto, pyöräily vielä on kivaa, mutta kikkaroinnissa meinasi kuolema iskeä hieman ennen kotia. Toisaalta, fiilis on aina todella hyvä urheilun jälkeen. Junnut on juosseet tosi mallikkaasti fillarinkin viedessä, varsinkin, kun pari viikkoa sitten pääsivät siihen ensimmäistä kertaa ikinä. Häjykään ei ole mitenkään oireillut noiden lenkkien jälkeen joten ihan hyvillä mielillä menty ja kasvatettu koirien ja minun kuntoa. Roksu pääsee varmaan pian taas myös pyörälenkille, kun loukkaantumisen jälkeen jalka alkaa olemaan jo hyvässä kunnossa eikä onnu enään.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Häjyn luonnetesti 16.4 Huittinen

Piipahdettiin tänään Häjyn kanssa luonnetestissä Huittisissa, samassa paikassa kuin muutama vuosi sitten Rockyn kanssa. Häjyn suhteen mitään ihmeempiä odotuksia ei ollut ja pitkään olin miettinyt ilmoitanko tuota sinne edes. Testi oli hyvinkin koiran oloinen ja näköinen, mitään ihmeempiä yllätyksiä ei tullut, muuta kuin kelkan kohdalla, tuo ei reagoinut siihen mitenkään, seisoi paikoillaan ja toljotti vain. Siinä vaiheessa väisti, kun kelkka oli jo aivan lähellä ja vedettiin suoraan Häjyä kohti, mutta palautui heti ja meni heti katsomaan sitä ja taisi koira todeta ettei tuossa ole mitään kummallista.

Siinä alkuhaastattelun aikana kerroin koirasta ja sanoin sen olevan suhteellisen paljon ohjaaja pehmeä ja testissäkin se näkyi, mm. puolutushalussa. Kun minä olen koiran kanssa, se toteaa, että tuo hoitaa homman, mun ei tartte. Uhan tullessa seisoi mun edessä kovin rauhallisena ja pari metriä ennen kuin toinen testaajista oli minun kohdalla uhkana, koira meni taakseni. Mutta terävyyttä löytyi, kun jäi yksin, se oikeesti ärisi, kun oli seinässä yksin ilman minua ja testaaja sanoi, että koiran silmistä näki, että se purisi jos uskaltaisi.

Pimeässä huoneessa ei ollut ongelmia, löysi luokseni ilman apuja ja pystyi toimimaan. Myöskään haalari ja tynnyri ei saanut koirassa kummempia reagtiota ja palautui niistä aika nopeasti. Kaikenkaikkiaan se palautui testistä hyvin ja oli kotona jo heti valmis tekemään jotain. Ihan erilainen mitä Rocky aikoinaan ja rehellisesti sanottuna, yllätyin, kun veti paremmat pisteet mitä Rocky ja Häjy toimi/palautui paremmin. Se oli vähän sellainen, että mikäs tässä, kun tuo akkakin on ihan rento ja rauhassa.

Häjyä ei myöskään hirveesti kiinnostanut leikkiä vieraiden ihmisten kanssa, eikä sitä juuri ne kiinnostanutkaan, kävi se kutsuttua moikkaamassa ja häippäs sitten mun luo katsomaan kysyvästi mitä tehtäis. Minun kanssa leikki ja taisteli, siitä kun vaivihkaa vaihdettiin paikkoja testaajan kanssa, leikki ja taisteli pienten äänitehosteiden kanssa.

Kaikinpuolin oli taas antoisa ja mielenkiintoinen testi, Taran kanssa sitten joskus myös.

Toimintakyky +1b kohtuullisen pieni
Terävyys +3 kohtuullinen, ilman jäljelle jäävää hyökkäys halua
Puolustushalu -1 haluton
Taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
Hermorakenne +1a hieman rauhaton
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättäytyvä
Laukasvarma +++
Näin ollen yhden miinuspisteen jälkeen kokonaispisteet 140.

Rockyn testin postaukseen pääsette tästä.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Kokeenomaista ja jälkeä

Lapsi sairastaa ja on nyt yöunillaan, mulla on aikaa istahtaa koneelle ja rustailla hieman treeni juttuja. Tänään on ollut kyllä kovin laiska ja saamaton olo, kun on ollaan vaan maattu sisällä, mutta ei sitä oikein kuumeisen lapsen kanssa voi ulos lähteä. Kivasti koiratkin, tai lähinnä junnut osanneet vaan olla vaikkei tehty yhtään mitään. Rocky on aina osannut sopeutua tälläisiinkiin päivin hyvin.

Kävin keskiviikkona tallomassa Taralle jäljen ja sen vanhentuessa ajeltiin kentälle treenaamaan. Taran kanssa ohjelmassa oli ottaa kokeenomainen ja katsoa mitä se tekee, kun palkkaa ei tipukkaan koko ajan. Häjyn kanssa taas keskityttiin suoristamaan seuruu, sillä se auraa taas ja alkaa painamaan eteen.
Taran kanssa aloitettiin seuruu pätkällä, josta jäävä, luoksetule, kapulan pito ja kaukot. Se nostaa hirveesti viettiä lisää, kun palkkaa ei tipu, mikä on ihan hyvä juttu, mutta toi myös ei toivottua käytöstä mukana. Se nimittäin haukkuu, ja haukkuu paljon. Pääasiassa liikkeiden väleissä, mutta kaukoissa jämehtyi maahan ja kun sen sain nostettua ylös, haukkui vaihdon aikana. Sinällään jos vaikka tokokoetta ajattelee, liikkeiden väleissä haukkuminen tiputtaa todennäköisesti vain kokonaisvaikutusta, mutta jos kokeessa haukkuu kaukojen vaihtojen välissä, tiputtaa toki pisteitä heti. Toki ehkä minun hieman hillitympi laumapalkka varmaan rauhoittaa tilannetta.

Kapulan pito paranee koko ajan, malttaa pitää ja nyt pari treeni kertaa on ollut mälväämättä kapulaa. Luoketulossakaan ei ongelmia, tulee valtavan lujaa ja pääasiassa suoraan.

Liikkeestä mahanmenonkaan kanssa ei ongelmia, mutta tämän jälkeen alkaa seuruussa pikkuisen ennakoimaan.
Häjyn kanssa tosiaan pääpaino oli seuruussa ja leikkimisessä. Seuruuseen otin raipan mukaan kokeiluun, josko sen avulla saataisiin paikka ja tekniikka korjattua. Hyvin tuottikin tulosta ja alkoi nopeasti suoristumaan. Otettiin vielä kaukoja ja hinkattiin seiso vaihtoa vaikka tällä hetkellä voittaja luokka tuntuu kovin kaukaiselta.

Ohjatuissa Häjy on kyllä ollut oikein pätevä ja ruudut sekä merkin kierrot on sujuneet ongelmitta. Kiertäminen varsinkin on edistynyt ihan hurjasti. Josko tässä kesän aikana rohkenis kokeeseen tuonkin kanssa taas.

Tottistelujen ja tokoilun jälkeen hurautettiin takaisin pellolle ajamaan Taralle jälki. Pikku musta veti kauheita sieppejä, kun otin sen autosta ja hetken aikaa mietin mitähän meidän jäljestä tulee. Käveltiin pikku hiljaa paalulle ja olin jo valmistautunut siihen, että tovi odotellaan ja haetaan oikea mielentila ennen kuin lähdetään ajamaan jälkeä, mutta mitä vielä. Muutamaa metriä ennen paalua koira laski nenän maahan, alkoi haistelemaan vimmatusti, mutta rauhallisella mielentilalla. Päätin etten tee muuta kuin heitän remmin jalkojen välistä ja annan koiran mennä sillä sen fokus oli täysin oikea.

Koira ajoi jäljen keskittyneesti ja rauhallisesti, sen verran varmistelin, että tarkistaa jokaisen askeleen. Ja se tuhina mikä pääsi, kun tuo ajoi jälkeä, ihan musiikkia korville. Jälki oli noin 95 metriä pitkä suoraa, ruokaa joka toisella askeleella. Jäljen loputtua koiralla oli vain ajatus jatkaa jäljestämistä, joten jotain on ainakin tehty oikein.


tiistai 11. huhtikuuta 2017

Hyvää synttäriä

Roksu viettää tänään synttäreitään, tyyppi täytti tänään jo 8v! Koira on elämänsä voimissaan, ollut koko ikänsä täysin terve, loukkaantumisia lukuunottamatta. Huumorintajuton tosikko, se kuvaa tuota koiraa parhaiten. Koskaan ei ole hirveämmin muiden koirien kanssa leikkinyt, pääasiassa kulkee omia reittejään välittämättä koirakavereistaan.

Treffattiin tänään Sinin ja koirien kanssa, päätin ottaa vain Rockyn mukaan, pääsisi sekin pitkästä aikaa ihan yksin juoksemaan kamujen kanssa. Siitä näki miten se oli onnellinen, sai lähteä vain minun kanssa. Pitäisi useamminkin, mutta jotenkin paljon helpompaa mennää koko lauman kanssa kerralla. Junnujen kanssa tulee kyllä hääräiltyä erikseen mm. treenien suhteen vaikka toisinaan molemmat saattaa olla mukana ja toinen vartoo autossa sen aikaa.

Ollaan siinä pisteessä jossa yhteistä aikaa on vähemmän jäljellä mitä takana, ajatuksena jo kauhistuttaa, mutta toivottavasti meillä on vielä vuosia jäljellä. Tara jäänee viimeiseksi kakaraksi jonka Rocky "opettaa" talon tavoille. Huoh, haikeeta.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Selkälausuntokin on täällä


Viimeinen viikko on mennyt aika pilvilinnoissa, kieltämättä sitä on ollut kovin hyvillä fiiliksillä Taran luustokuvista, selkäkin tuli nimittäin liitosta LTV0 ja VA0, joten ei muuta kuin kovaa käyttöä!

Suhteellisen aktiivisesti ollaan treenattu, puruja, tottista ja tokoa koetta silmällä pitäen. Puruissa koira etenee koko ajan ja onkin kovin pätevä jo pelkästään ikä huomioiden. Menee kiinni hyvin ja puree hyvin, ilman pienintäkään epäröintiä, puree täydellä suulla. Hirvittävän kiva laji ja nyt voi ihan huoletta harrastaa, nyt kun terveys on varmistunut, on IPO se päälaji, se on myös sen verran aikaa vievää, että tietää menevän kauan aikaa ennen kuin kokeeseen asti pääsee, mutta sitten joskus kun sen aika on, palkitsee se kaiken kovan työn. Haetaan sitä ennen koe kokemusta tokon puolelta ja mahdollisesti fh- kokeesta, mutta niihin on nyt aikaa, varsinkin jälkikokeisiin. Tokon SM- kisat kyllä pikkuisen houkuttelesi ja pienoinen ajatus ollut joskos ilmottaisi sinne, mutta katsotaan.

Ohjatut jälkitreenitkin alkaa tällä viikolla, kiva päästä välillä valvovan silmän alle treenailemaan ja oppimaan. Välillä kyllä mietin miten ihmeessä aika riittää kaikkeen, mutta onneksi mies tukee harrastusta, lapselle on hoitajia ja treeneihinkin voi ottaa mukaan.

Kaikin puolin treenit sujuu oikein mallikkaasti ja tuon kanssa on hirvittävän kivaa harrastaa. Hieno koira, myös kouluttajiemme mielestä, potkua ja potentiaalia riittää, nyt kun ohjaaja ei vain sössi koiraa. ;)
Häjynkin kanssa ollaan tokoiltu ja kyllä se on niin erilainen koira, mutta vilautellut taas hirvittävän hyvää tekemistä ja varmaan alkaisi olemaan jo koe mallilla, mutta itselle on nyt tullut pieni epävarmuus. Odottelen varmaan sen aikaa, että lähistölle ilmaantuisi ulkokoe jossa kävisi koittamassa.

Merkin kiertoon se on saanut hirveesti itseluottamusta ja tulee merkiltä vauhdilla luokse ilman minun apuja, mikä ihme siinä on, että tuppaa aina auttamaan liikaa vaikka koira kyllä osaa ja oppii itse hokaamalla sekä miettimällä asioita. Kaukoissa ollaan nyt seiso vaihto otettu uusien vinkkien kanssa, sivu palkat ja pieni koroke edessä sillä koiralla on hirvittävä tarve pyrkiä eteenpäin minun luokse. Loppuun saatiin kyllä oikein mallikas vaihto, vaikka "este" edestä otettiin pois.

Häjy on myös ilmoitettu luonnetestiin, pitkään kyllä pähkäilin vienko vai en, mutta ajattelin, että viedään nyt ja katsotaan mitä se tekee, itellä on taas omat oletukset miten koira toimii tietyissäkin tilanteissa, mutta ainahan ne tuppaa yllättämään. Mitään huippu pisteitä en todellakaan odota, eikä se koiraa muuta vaikka nollaisi koko testin. Sama koira se silti on.
Mitäs muille kuuluu?