maanantai 27. marraskuuta 2017

Pitäis olla koira parhaas iäs

Olen tällä hetkellä umpikujassa blogin kanssa, näin pitkä hiljaisuus ahdistaa, samalla ahdistaa, kun ei saa mitään järkevää tekstiä aikaiseksi kirjoittaa. Samalla miettii onko meillä enään mitään annettavaa blogin puolella? Facebookissa kysyin lukeeko ihmiset nykyään mielummin kuulumiset ym. blogin vai facen kautta, tällä hetkellä tilanne on tasan fifty fifty.

Ehkä pitäisi vain useammin vetäytyä rauhaan, ottaa läppäri syliin ja alkaa kirjoittamaan. Nykyinen ulkoasukaan ei miellytä enään, mutten ole jaksanut uhrata ajatustakaan bannerin uusimiseen, joka on taas mielestäni yksi isoin osa blogin ulkonäköä. Ehkä tämä tästä.
Talvisista maisemista olemme tainneet saada nauttia vain pari hassua päivää kaiken kaikkiaan. Inhottavaa, kun on niin pimeetä, kuraista ja märkää koko ajan. Jälkikautta ollaan kuitenkin lopettelemassa vaikka sulaa onkin edellen. Tottista ja tokoa treenata talvi ihan kunnolla, avo luokan liikkeistä oikeastaan ruutu on ainoa joka ei ole vielä valmis liike, mutta katsotaan sitä keväällä, kun toko kärpänen on vasta iskenyt uudelleen. Se on hyvä talvi laji ja tuo vähän vaihteluvuutta treeneihin.

Häjyn kanssa alan olemaan koko ajan entistä varmempi, että sen koeura on ohi. Tavoitteelinen treenaaminen on ollut jo jonkin aikaa jäissä ja kun nyt viikonloppuna pitkästä aikaa treenasin sen kanssa, totesin, että ei taida koirasta olla tavoitteellisen harrastamiseen. Harmi, mutten ala kiusaamaan koiraa ja itseäni, kun koira ei nauti enkä täten minäkään. Arki sujuu sillä ihan ilman ongelmia, mutta treenatessa se menee ihan ihme tiloihin...
Myös Rocky aiheuttaa huolta tällä hetkellä. Se on kutissut hetken aikaa ja soittelen ell aikaa, lauantaina se alkoi kuitenkin ontua toista takajalkaa ja nyt tänään toista. Olen katsonut nyt lenkillä, että liikkuu epäpuhtaasti ja vasemman jalan, jota lauantaina ontui, liikerata on mielestäni ihmeellinen. Tällä hetkellä epäilen, että oireilisiko selkä, mutta turha kai tässä on spekuloida. Huomenna ollaan toivottavasti viisaampia. Back on trackin verkkoloimi päällä on saanut nyt hengailla ja lepoon yhdistettynä, ontuminenkin rauhoittunut. Kun meillä nyt vaan olisi vielä vuosia jäljellä, pitäisi olla koira parhaassa iässä....

tiistai 24. lokakuuta 2017

Videoita

Pikku hiljaa alkaa löytymään taas motivaatiota blogin suhteen, valitettavasti järkkärillä ei ole nyt tullut kuvailtua omia koiria, joten tuoreita hyviä kuvia ei nyt ole. Olen saanut pikku hiljaa selätettyä taas flunssan ja ollaan päästy ulkoilemaan enemmän. Junnujen kanssa aloitan treenaamaan pyöräilyä AD- koetta varten jossa pyöräillään 20km. Tämä tulee olemaan varmasti minulle isompi pala purtavaksi kuin koirille, en tiedä poljenko Häjyn kanssa kyseistä koetta, mutta Taran kanssa on ajatuksissa ja siinä samalla saa Häjykin kunto treeniä.

Tulen treenaamaan niin, että matkoilla on aina x määrä taukoja, riippuen poljetusta matkasta ym. Viimeisimpänä fillaroitiin neljä kilometriä parilla tauolla, matkallisesti menisi enemmänkin, mutta en voi alkaa flunssan jälkeen lähteä heti hirmuisesti urheilemaan. Mutta on tuo pyöräilyä koirien kanssa kivaa, tuo mukavaa vaihtelua perus liikuntaan.


Treeneissä alkaa pikku hiljaa hallikausi alkamaan kunnolla, purut on aikalailla ainoot mitä vielä kentällä treenataan ja jälkikausi on tottakai vielä päällä, mutta jälki on sen verran kivalla mallilla, että talvi saa tulla. Kylmenevät ilmat on hieman jo alkaneet syömää omaa motivaatiota jäljen suhteen, mutta tarkoitus olisi jatkaa niin kauan, kun ilmat antaa periksi.

Sunnuntain treeneissä oltiin ensin kaikki koirakot samaan aikaan ja otettiin häiriö treeniä, Tara sieti tosi hyvin erilaiset häiriöt ja lopuksi vielä koirat makasi lähekkäin, pyllyt vastakkain ympyrässä josta koiria kutsuttiin luokse yksi kerrallaan, pikku musta kesti tämänkin erinomaisesti! Samalla teemalla halusin jatkaa yksilöliikkeissä ja seuruun suhteen, halusin siihen kunnon häiriötä ja yllättävän hyvin koira toimi siihen nähden ettei olla tuolla tyylillä treenattu ennen. Koutsin ekaan maahan käskyyn reagoi, kun tuli voimakkaasti, istu käskyssä meinasi kyykätä, kun itse siirryin juuri samoihin aikoihin hitaaseen kävelyyn.

Samalla myös näytin luoksetulon ongelman joka on nyt se, että jää turhan kauas, sama on noudossa, mutta saatiin tähän hyvät neuvot lähteä hakemaan tiiviimpää eteentuloa ns. sukeltamisen kautta. Alla olevassa videossa myös estenoudot, se ainoa ruma alastulo A-esteeltä tallentui videolle, normaalisti se ei ihan noin rumasti tule alas. Kaikin puolin meillä on tottiskin ihan kivalla mallilla.


Pyöräiletkö sinä koiran kanssa? Haluatteko pyöräilystä jatkossakin enemmän postauksia?

torstai 19. lokakuuta 2017

Kastraation vaikutukset

Häjyn kastraatiosta on vuosi aikaa ja Rockyn leikkauksesta joku puolisen vuotta. Monesti kuulee paljon miten kastraatio vaikuttaa koiraan ja ihmisillä on tiettyjä ennakkoluuloja siitä miten koira muuttuu sen jälkeen. Ajattelin nyt kirjoittaa miten se on vaikuttanut meidän uroksiin, vai onko mitenkään.

Meillä kummatkin uroksista olisi voitu leikata heti, kun ikää olisi ollut tarpeeksi mutten nähnyt tarpeelliseksi. Vaikka jalostuskäyttöä ei kummallakaan suunniteltu koskaan, mutta olen ajatellut omien kanssa niin, että niin kauan, kun niistä palleista ei ole haittaa, niin olkoot. Häjyn kastraatiota mietin jonkin aikaa koiran epävarmuuden vuoksi, mutta päätin ottaa riskin, eipä tämän vuoden aikana ole ainakaan epävarmuus huonompaan suuntaan mennyt.

Ahneutta tuli ehkä jonkin verran lisää, mutta lihomisen kanssa ei ole mitään ongelmia, päinvastoin, sitä yritetään epätoivoisesti lihottaa sillä koira on kovin hoikka, mutta kun ei tartu kiinni. Turkkikin on edelleen hyvässä kunnossa, enkä Häjyn kohdalla osaa karvanlähtöönkään oikein sanoa mitään, sillä siitä on aina lähtenyt paljon karvaa.

Rocky sairastui syksyllä 2016 ensimmäistä kertaa eturauhastulehdukseen ja alku vuodesta tein päätöksen, että sekin kastroidaan jottei kivulias vaiva uusiudu.
Myöskään Rockylla ei ole ongelmia, että lihoisi liikaa, ruokaa se on kyllä alkanut kerjäämään ja on välillä vähän röyhkeä. Turkki on tälläkin edelleen hyvä. Luonnetta muutti aavistuksen, joskin positiiviseen suuntaan. Rocky ei ole sitten pentuiän sietänyt vieraita uroksia ja aina kiihtynyt hirveesti ohitettavasti koirista, joskin pääsääntöisesti aina ohittanut hiljaa jos murinaa ei lasketa. Mutta enään se ei kiihdy niin paljon muista koirista ja Häjyynkin se suhtautuu aavistuksen suotuisammin.

Ekaa kertaa ikinä elämämme ei myöskään ollut yhtä helvettiä, kun talossa oli tärppinen narttu. Taralla on toiset juoksut hetki sitten loppuneet ja meillä oli oikeesti aika rauhallista, siinä missä Rocky on ennen ollut syömättä tärppien aikana ja pitänyt meteliä, söi se nyt ja oli hiljaa. Ihan hurja muutos vanhaan verrattuna!

Joten mulla on vain positiivisia kokemuksia kastraatiosta, kumpikin toipui operaatiosta nopeasti ja haavat oli kummallakin siistit. Tikit poistin molemmilta itse ell ohjeistuksen mukaan.

Nyt alan valmistautua henkisesti huomiseen, pääsen tutustumaan neljän koiran kanssa elämiseen. Siitä lisää myöhemmin, mutta ei, meille ei tule pentua. :D

Millaisia vaikutuksia muiden kastroiduilla koirille on tullut?

lauantai 30. syyskuuta 2017

Pölyttymään

Istahdan alas sohvan nurkkaan, läppäri sylissä ja avaan blogin, paljon olisi kerrottavaa, mutta kirjoitus ei luista. Lukulista huutaa tyhjyyttä, poistellut paljon blogeja joita ei tule seurattua enään ja moni joita seurannut aktiivisesti lopettanut tai tauolla. Olen myös itse pyöritellyt paljon viime aikoina, että onko tämäkin blogi tulossa tiensä päähän? Näyttää muutenkin siltä, että blogit kuolee hiljalleen, yksi toisen perään. Itselläkin alkaa olemaan suoraan sanottuna takki aika tyhjä, eikä kirjoittaminen ja bloggaaminen ole enään niin kivaa ja vapauttavaa mitä aiemmin.

Olen monesti miettinyt, että tästä ja tuosta pitäisi kirjoittaa, mutta ei saa aikaiseksi. Osa syynä on varmasti myös kävijämäärien laskeminen, eikä lukijoiden kanssa kommunikointi ole enään samanlaista ja yhtä aktiivista. Valehtelisin jos väittäisin kirjoittavani vain itselleni ja itseäni varten.

Huomaan myös itse ettei tämä ole enään niin monipuolinen mitä ennen, postaukset on rajoittuneet aika pitkälti treeneistä kertomiseen, kun ennen oli paljon muutakin. Muutamia kertoja on tehnyt mieli heittää blogi suljetuksi ja jättää se pölyttämään, ajatuksella palataan jos palataan. Kuitenkin tähän on tavallaan kiintynyt, paljon muistoja joita on mukava käydä muistelemassa aika ajoin, vaikka suuresta osasto vanhemmista postauksista kuvat ovat hävinneet.

Myönnettävä se on, että tällä hetkellä tämä tökkii, mutta yrittänyt pitää blogia elossa ja seurata vieressä miten moni hyvä blogi sulkee ovensa. Onko tämä jo niin "vanhanaikaista"? Onko kaikki nykyään youtubessa tai muualla somessa..?

En taida kuitenkaan olla valmis vielä ainakaan jättämään tätä pölyttämään unohlaan. Yritän löytää samaa intoa uudelleen ja panostaa jälleen blogiin. Joten blogi päivittyy vielä jatkossakin jonkinlaisella tahdilla, mutta samalla väkisinkin miettii sanontaa aikansa kutakin, ja että onko tämän aika tulossa?

Joten en pahoittele tällä kertaa hiljaista ja epäsäännöllistä päivitystahtia. Lähinnä kiitän, että jaksatte yhä pysyä mukana ja, että uusiakin on liittynyt mukaan.

maanantai 18. syyskuuta 2017

OnniDog'17


Moikka! Pitkästä aikaa blogin äärellä, en oikein tiedä mistä edes aloittaisin. Vaikka blogi on ollut hyvin hiljainen, meillä on riittänyt vilskettä ja treenattu ollaan ihan urakalla. Pääpaino treeneissä on ollut jälki ja muut jäänyt vähän vähemmällä, mutta otettu on puruja sekä tottista siitä huolimatta, että jälkeen ollaan keskitty.

Tekisi mieli aloittaa treenien kertomisella, mutta Onnidogista kertomisella olisi ehkä fiksuin aloittaa sillä se vaikuttaa jonkin verran myös sen jälkeisiin treeneihin joita ollaan tehty. Katsotaan miten tämä kirjoittaminen lähtee lutviutumaan ja toivotaan ettei tule sekametelisoppaa. Haha.

Onnidog torstai, peltojälki
Me saavuimme paikalle jos heti torstaina joka oli alunperinkin tarkoitus, mutta sunnuntain koulutusten peruuttamisen vuoksi otin Taralle jo heti torstaille peltojäljen. Koiralle tehtiin IPO3 jälki, hieman lyhyempänä vain. Koira jäljesti hyvin, mutta pieniä herpaantumisia tuli alkuun, en tiedä oliko se automatkasta vain niin väsynyt vai mikä, mutta reagoi välillä ohi ajaviin autoihin ja rakennustyömaalta kuuluviin ääniin.

Olin ennen jäljen tallaamista Askolle sanonut, että haluan hieman viettiä lisää ja esineet se ilmaisee, mutta pikkaisen epävarmasti. Asko näki nämä kaikki torstain jäljellä ja heitti vinkkejä joita kokeilla.

Perjantai, toko
Perjantai aamu alkoi Häjyn tokolla, mökillä vielä arvoin otanko kuitenkin Taran, mutta päätin alkuperäisen suunnitelman mukaan mennä Häjyn kanssa. Se oli jonkin verran paineistunut, muttei ollenkaan niin pahasti mitä viime vuoden Onnidogissa. Kouluttaja oli suunnitellut paikalla olot, seuraamista, jääviä, kaukoja joita tehtiin odotellessa omaa vuoroa seuruuseen sekä loppuun merkin kiertoa.

Häjy teki oikein kivoja kaukoja eikä seiso vaihtonkaan liikkunut eteenpäin, jotain edistystä siis tapahtunut. Seuraaminen, no seurashan se, painoi ihan julmetusti ja poikitti, ei siis mitään uutta. Jonkin verran näkyi, että koira on paineessa. Tällä hetkellä mulla ei oikeastaan ole edes motivaatiota lähteä korjaamaan tuota seuraamista.

Merkin kiertäminen avasi koiraa ja sen mielentila muuttui paremmaksi, sen puoleen hyvä, että tämä liike oli viimeisenä niin saatiin lopetettua treenit hyvään mieleentilaan, tai ainakin parempaan.

Peltojälki
Perjantaina tallattiin Taralle lyhyempi jälki, yhdellä kulmalla ja kahdella esineellä. Ruokaa jätin jäljelle vähän vähemmän ja pidemmän tyhjän jälkeen kasan. Askon ohjeen mukaan loppuun pallo.
Viettiä saatiin lisää jo tyhjillä, koiran ilme muuttui selvästi. Valitettavasti jälki osui älyttömän pitkään heinikkoon, vesisade kaatoi heiniä jäljen päälle vaikka yritin varpaille potkia niitä eteenpäin ettei jäisi seinämiä. Asko harmitteli paljon, että meidän jälki osui niin huonoon paikkaan eikä koira pystynyt millään jäljestämään alhaalla vaikka se kuinka kovin halusi, sen oli vaan pakko nostaa päätä ylemmäs. Tästä syystä lauantain jälki tehti meille muualle, jotta saadaan palautettua koira ja kun nuo "pellot" ei tee oikeutta tuolle koiralle.

Lauantai, peltojälki
Muiden koirakoiden jälkien jälkeen, lähdimme Askon kanssa kahdestaan tekemään Taralle muualle jäljen, paikkaan jossa oli oikeasti hyvä jäljestää ja matalaa ruohoa. Jäljelle tuli tyhjiä, ruokaa ja kasoja tyhjien jälkeen, sekä pari esinettä. Koira jäljesti tämän huomattavasti paremmin ja Askokin sanoi, että tuolle sopii paremmin ihan lyhyt alusta. Pari alustan vaihtoakin tuli kesken jäljen, mutta ei hetkauttanut koiraa millään tapaa. Tähän jälkeen oli hyvä lopettaa Onnidog ja Askon kanssa todettiin, että onneksi jouduin perumaan sunnuntain treenit sillä alustat oli huonoja.

Leikitystunti
Meillä oli Askon leikitystunti jossa paneuduttiin koiran kanssa oikein leikkimiseen, tarkoituksena siis oli, että ohjaaja leikkii koiran kanssa. Tara saalistaa hyvin, taistelee hyvin ja minä vissiin leikin ihan hyvin. :D Rauhoittui lelun kanssa myös hyvin ja uskalsi hyppiä ja taistella vastaan nojaten minuun.

Parit koulutukset skippasin ja ilmeisesti moni muukin, kun aiemmin täynnä olleet koulutukset olikin yht'äkkiä lähes tyhjiä, en tiedä onko ihmiset sokerista vai mikä, mutta tuntui, että sade karkotti ihmiset. Tällä kertaa en jättänyt ennakkoilmoitusta ensi vuodelle, tämä vuosi ei tietyltä osin hirveästi vakuuttanut, järjestetään juttuja, mutta sitten kuitenkin jätetään niitä omaan arvoonsa eikä hoideta asiaa loppuun. Peltojäljille olisi ehdottomasti kysyttävä luvat ihan oikeasti kunnon pelloille, neljän päivän koulutuksille ei yksinkertaisesti riitä yksi pieni alue ja toinen jossa kasvaa polven mitalla heinää.

Peltojälkien kouluttajista ei kumpanakaan vuonna ole ollut mitään pahaa sanottavaa, päinvastoin. Toko taas kumpanakin vuonna jättänyt vähän sellaisen njääh- fiiliksen. Yleisellö tapahtuma on ilmainen, mutta ei yleisö ihan hirveästi saa irti koulutuksista, sillä aitojen toiselle puolelle ei yksinkertaisesti kuule mitään. Jos joku hakee samalla vaikka vähän vinkkejä omalle koiralle, tuskin järisyttäviä määriä saa irti. En tiedä olenko jo liian kokenut vai mitä, mutta peltojälki on kumpanakin vuonna ollut ainoa josta olen oikeasti saanut jotain irti.

Taidan palata muihin treeneihin myöhemmin jottei tästä tule mahdottoman pitkää postausta.

Ihanaa syksyä!

perjantai 1. syyskuuta 2017

IPO SM, ONNIDOG, TOKOKOE ym...

Harvoin sitä on syksystä näin innoissaan! Meillä on kaikkea kivaa luvassa syksyn aikana joista odotetuin ensi viikolla, nimittäin OnniDog Himoksella, en meinaa malttaa odottaa. Viime vuonna oltiin ensimmäistä kertaa ja veti heti mukaansa, tästä on ehdottomasti saatava joka vuotinen perinne. Hinnatkaan ei todellakaan päätä huimaa ja koulutustarjonta on todella laaja.

Paikan päällä menemme jo torstaina ja aikataulu muutoksien vuoksi jo heti torstaina meillä on yksi koulutus. Alunperin olin ilomoittanut meidät sunnuntainkin koulutuksille, mutta valitettavasti jouduin ne perumaan. Meitä saa tulla moikkaamaan ja nyppäämään hihasta jos näätte.

Meidän aikataulut OnniDogiin;

Torstai
Peltojälki klo 17

Perjantai
Toko j klo 10
Leikitystunti klo 13
Peltojälki klo 15

Lauantai
Peltojälki klo 11
Esine-etsintä klo 15
Dobo klo 19

Ystäväni ehdotti mukaan lähtöä joten tästä on tulossa varmasti kaksin verroin hauskempaa! Odotan myös Himoksen mahtavia maisemia ja lenkkeilypolkuja.
Mietin myös, että ihmisen täytyy olla vähän hullu, että vapaaehtoisesti suostuu lähteä ajamaan puol kuuden aikaa aamulla reilun neljän tunnin päähän. Lähdetään nimittäin kaverini kanssa kohti Kotkaa katsomaan sakemannien suojel sm-kisoja, tuttujakin siellä on koiriensa kanssa kisaamassa. Varmasti kiva, mutta raskas päivä luvassa. Mielelläni olisin ollut koko viikonlopun paikalla, mutta jostain on karsittava sillä syksyn aikana rahaa palaa koirien treenaamiseen ihan huolella ja muihin juttuihin jotka kuitenkin liittyy koiriin.

OnniDogin jälkeen Taran kanssa on jälkipäivä ja heti seuraavana päivänä tokokoe, aika kiireisesti alkaa syksy meillä, mutta olen niin innoissaan kaikesta tulevasta. Jälkeä ollaan viikottain treenattu ja koira sekä ohjaaja etenee oikein hyvin. Esineilmaisu on parantunut hurjasti ja alkaa olemaan esineillä paljon rauhallisemmalla mielentilalla. Kulmatkin se menee moitteitta. Nyt ihan realistisena tavoitteena on FH- kokeeseen osallistuminen ensi vuonna. Mulla ei ole koskaan ollut näin kovaa motivaatiota jäljen suhteen mitä nyt, toki hyvä koira ja loistava treeniporukka tekee myös ison osan.

Treenin täyteiseltä näyttää siis syksyn alku meillä, nähdään jos osutaan samoille mestoille! Ihanaa syksyn alkua.

maanantai 14. elokuuta 2017

Sairastelua, puruja, jälkeä

Moikka! Pikku hiljaa alan pääsemään taas mukaan normaaliin elämään. Viimeiset puolitoista viikkoa olen vain maannut sohvalla ja sängyssä ollen todella kipeä. Lääkärissä juoksemisen jälkeen selvisi, että keuhkokuumetta sairastan, tulehdusarvojen ollessa kuitenkin sen verran maltilliset, että olen saanut olla kotona sairastamassa. Koirat on olleet tämän ajan todella vähäisellä liikunnalla, mutta mieheni on ulkoiluttanut sen mitä on ehtinyt sen ohella, että on hoitanut minua, kotia ja lasta sekä töissäkin käynyt. Aivan järkyttävä tauti joka vetää kaikki voimat aivan nolliin. Pikku hiljaa alkaa olo normalisoitumaan, mutta väsyy todella nopeasti ja liikkuminen ottaa hyvin nopsaan keuhkoihin.

Ennen sairastumistani oltiin viettämässä aikaa vanhempieni vuokraamalla mökillä jonne junnut pääsi mukaan, saivatkin uida ja juosta vapaana sydämensä kyllyydestä. On tuo mökkeily vaan niin ihanaa.
Eilen oli ensimmäinen päivä jolloin oli oikeasti jopa hyvä olo, raahauduin kentälle koirien kanssa jotta pääsen edes hetkeksi pois neljän seinän sisältä, johan täällä on tullut maattua. Ajattelin kokeilla Taran kanssa puruja sillä mun ei tarvitse siinä urheilla itse tässä vaiheessa niin paljon. Hallinta oli isossa roolissa treeneissä mukana ja pikku hiljaa alkaa sujumaan paremmin ja paremmin.

Vitsi miten tykkään suojelusta lajina, koira on niin elementissään siinä ja pääsee toteuttamaan itseään. Samalla lajin ollen mukavan monipuolinen ja haastava. Kyllä tää on vetänyt minut niin mukaansa, on alkanut tokon sun muut jäämään aikalailla kakkos lajeiksi joihin ei oikein motivaatiokaan tahdo tällä hetkellä riittää.
Jäljellä ehittiin käymään hyvin ennen sairastumistani ja tälläkin hetkellä olisi aivan jäätävät poltteet mennä jäljelle, mutta pitäisi yrittää ottaa vielä rauhassa sillä keuhkokuume on hyvin viheliäinen tauti. Viimeinen jälki ennen sairastumistani oli pituudeltaan noin 130m, 7 esinettä eikä ruokaa. Ideana oli treenata esineitä ja motivaatiota niihin entisestään. Jäljen keskivaihe oli mielestäni kaikkein paras, mutta koira selviytyi koko jäljestä hyvin vaikka oli aika vaikea. Koira sai esineiltä paljon ruokaa ja nyt se alkaa taas rauhoittumaan esineilläkin ja malttamaan.

Minulla on nyt selvät suunnitelmat tulevien jälkien suhteen enkä malta odottaa, että olen oikeasti kunnossa ja päästään pellolle taas. Alan myös odottamaan jo innolla syyskuuta, sillä OnniDog kutsuu ja päästään jäljestämään oikein urakalla sekä hakemaan uusia oppeja lisää! Jännä nähdä osutaanko jonkun bloggaajan kanssa samoille tunneille! Kirjoittelen aiheesta myöhemmin lisää ja vähän meidän aikatauluja jos joku haluaa vaikka tulla moikkaamaan.

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Hommat etenee

Torstai iltavuoron jälkeen ryntäsin raivolla jälkitreeneihin, mies oli tuonut koiran mulle töihin ja koutsimme kävi hakemassa ruuat ja talloi meille jäljen valmiiksil. Oli loivia kulmia ja esineitäkin neljä. Koiralle ensimmäinen kerta, kun ajaa vieraan tekemää jälkeä ja hyvinhän se sujui! Esineillä oli hieman hukassa, mutta oli ilmeisesti outo juttu, kun ei ollutkaan tutut hajut, mutta lopua kohti parani oikein kivasti. Esineillä koiraa joutui myös rauhoittelemaan ja palkkailtiin rauhasta, sillä koira kävi aivan kieroksilla ja ajatuksena sillä oli vain päästä eteenpäin. Ainakin sillä on motivaatiota jäljen suhteen! Paljon oli myös tyhjiä sillä linnut oli jälleen käynyt varkaissa ja vienyt ruokaa jäljeltä.

Kotitehtäväksi saatiin tehdä pitkä suora ilman ruokaa jossa esineitä tiheesti ja niiltä palkka. Saadaan motivaatiota ja ajatusta lisää esineisiin. Vaikka jälki on lajina siitä kiva, että sitä voi helposti harrastaa yksinkin, on hyvä kouluttaja myös kullan arvoinen, se mahdollistaa oppimaan ja etenemään oikein.
Treenaamisen ohella ollaan ulkoiltu paljon ja kuljettu metsässä sekä kodin viereiselle joelle uimaan. Junnuille samalla kuntoa ja lämmön kestävyyttä lisää, treenejäkin ajatellen. Rockyn kanssa olen paljon varovaisempi lämpimillä ilmoilla sillä se on aikoinaan saanut lievän lämpöhalvauksen. Rocky on myös kesäturkissa, ihan vaan syystä, että sille pamahti pieniä hotspotteja sinne tänne heti uimisen jälkeen, kun tuo ei meinaa kuivuta millään vaikka mitä tekisi, joten hyvinvoinnin kannalta näin tämän järkeväksi. Eipä vaivaa hotspotit enään...

Vietän nyt kolmen päivän vapaita ja miehelläkin loppui loma, otin siis koirat ja lapsen autoon ja hurautettiin jälleen metsälle pitämään hauskaa. Samalla saa lapsi tutkia luontoa ja toivottavasti oppii viihtymään ja liikkumaan luonnossa.
Olen pyytänyt tokon rotumestis viikonlopun vapaaksi ja maanantaina selviää onnistuiko pyyntö vai ei, tiedän sitten ilmoitanko Taran sinne vai en. Toivotaan todella, että saan sen viikonlopun töistä vapaaksi niin päästäisiin osallistumaan! Alkaa jo kaipailemaan koekentille, joten tokokokeita täytyisi muutenkin hieman tutkailla. Fh- kokeeseen toivottavasti lähitulevaisuudessa päästäisiin starttaamaan. Ihanaa, kun on koira jonka kanssa kaikki, tai ainakin lähes kaikki on mahdollista.

Ihanaa viikonloppua!

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Seuraatko jo näitä?

Blogi toimii tavallaan tärkeimpänä paikkana jossa jaan elämäämme, mutta viime aikoina tämä on jäänyt vähemmälle. Minua ja koiria voi seurata myös muissa kanavissa, joita jaan nyt tänne jos/kun joku ei niitä ole vielä löytänyt tai tietoisia.

Instagramia päivitän varmaan kaikkein aktiivisemmin ja sieltä pystyy seuraamaan koirien arkea kaikkein realiaikaisemmin kuin muualla. Silloin tällöin olen kuvaillut myös liveä instaan ja tarinaa päivittelin aika ajoin myös. Tulee jaettua paljon kuvia, esim. puhelinkuvia mitä ei blogin puolella näe kuin hyvin harvoin. @luuhullut


Youtubesta meidät löytää myös, sinne tulee videot aina ensimmäisenä julkisina, toisinaan paljon ennen kuin blogiin. Löytää myös videoita jotka ei koskaan päädy blogiin asti. Pikku hiljaa olen aktivoitunut youtubenkin suhteen enemmän. Tänne on myös ensimmäisenä tulossa Islannin reissustamme videota. Täältäkin löydät meidät luuhullut nimellä. 

Snapchat jota en välttämättä päivitä päivittäin, mutta usein. Täällä ei ihan niin paljon ole koira juttuja, mutta voi päästä lähemmäksi minun elämää ilman koiria. Uusin tuttavuus minulle, jonkin aikaa jo snäpissä häärinyt, mutta vasta pikku hiljaa alkanut käyttämään enemmän. Videoita ja kuvia tulee lisäiltyä. 

Ps. näemmä kuvien näkyvyyden kanssa edellisissä postauksissa on jälleen ongelmia.
Yritän saada ongelmaan selvyyden ja korjattua asian pian. 

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Kauniisti remmissä


Meillä ei koirat koskaan ole vetänyt hihnassa kanssani niin, että käsi meinaisi irrota mukaan. Pieni paine on hihnassa ollut ja en ole jaksanut siihen liiemmin puuttua, oikeastaan en koskaan ole vaatinut koiriltani vierellä kävelyä paitsi ohitus tilanteissa. En varsinaisesti taas tiedä mistä ajatukseni kumpusi, mutta halusin lähteä hakemaan kauniimpaa hihnassa käyttäytymistä, pikkuisen googlettin sillä pysähtely on aina ollut plus miinus nolla, enkä tiedä onko koirat siinä edes ymmärtäneet mitä niiltä oikein halutaan. Ja taas viime aikoina on muutenkin remmilenkeilty todella vähän joten ilmankos se käyttäytyminen taitaa välillä vähän unohtua.

Törmäsin internetin ihmeellisessä maailmassa peruuttamisen, kun hihna kiristyy ja ajattelin etten häviä mitään jos koitan. Tänään iltalenkillä pääsin toteuttamaan käytännössä ja myönnettävä on, että olin hieman skeptinen. Se vaati matkallisesti n, 750metriä ja jokusen peruuttelun jonka jälkeen kaikki kolme käveli hihnassa hyvin kauniisti. Jopa Häjy, jolla on ihan aina ollut se pieni paine hihnassa, koira jonka uskoin olevan just niin blondi ettei se voi ikinä oppia mitään tälläistä.

Rocky yllätti vielä paluu matkalla ohittaessamme naapurin aidalle räköttämään tullutta collieta, sillä tuo saa aina kauheet siepit siitä, pääasiassa aina menty ohi turpa kiinni, mutta kiihtynyt hirveästi. Jokaiselle tuli vähän kiire, kun kuulivat koiran olevan pihalla, itse pidin pään kylmänä ja hihnojen kiristyessä peruutin, vaati kaks-kolme toistoa jonka jälkeen rauhoittuvat ja vauhti hidastui, jopa Rocky käveli suhteellisen rennosti, hihna löysällä, katsomattakaan ohitettavaa koiraa päin.

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan, kun hihna kiristyy --> peruuta --> hihna löystyy --> jatka taas matkaa eteenpäin --> toista. Ei se sen vaikeampaa ollut ja koirat sai huomattavasti nopeammin jutun juuresta kiinni kuin yhdestäkään aikaisemmasta kokeilusta ja lenkki oli täysi nautinto! Hihnan kiristyessä tokaisin vain höpö höpö ja peruutin sekä kehuin jo siinä vaiheessa, kun lähtivät seuraamaan minua peruuttaessa ja taas kun jatkettiin matkaa eteenpäin hihnat löysällä. Muistaa kehua aina sillöin tällöin tai antaa vaikka namia, mutta meillä se on ihan extraa sillä palkkautuvat hirvittävän hyvin minun kehuista.


Me jatkamme näillä eväillä eteenpäin ja toivon, että tästä saa joku muukin mahdollisesti apua tai vinkkejä. Pikku hiljaa alamme suuntaamaan katseita kohti tulevaa reissua, joten blogi varmaan hiljenee hetkeksi. Onko teillä lomasuunnitelmia?

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Treenejä ja myday video

Moikka! Raskas duunipäivä takana, ilta hommat tehtynä ja nyt kun saa rauhassa istahtaa alas, ajattelin rustailla vähän kuulumisia treeni rintamalta ja julkaista bloginkin puolella pari päivää sitten kuvattu myday. hieman erinlaisempi kuin aikaisemmat videot.

Häjyn kanssa on ollut hieman rauhallisempaa treeni rintamalla, itselläni on tokon suhteen motivaatio hieman kadonnut, joten sen heräilemistä odotellessa.
Taran kanssa on käyty jäljestämässä ja perjantaina otettiin nyt ensimmäistä kertaa täydellä mitalla A- estettä ja metristä. Pikku mustalla on valtavan hyvä pomppu ja tekniikka on suhteellisen hyvin hallussa heti, se pinkasee niin hyvin, ettei potkaise esteettä vauhtia vaan ilmavaraakin jää ihan reippaasti. Pari ekaa toistoa molemmissa oli pientä hapuilua, että sieltä kuuluu myös hypätä takaisin, mutta nopeasti koira sai ajatuksesta kiinni. Treenit oli sen verran raskaat ja ilma oli kuuma, ei otettu muuta kuin loppuun vielä eteen lähetys. Hienosti tuo koira jaksaa, ei voi muuta sanoa.
Juoksuja alan odottelemaan, tuo on täysin karvaton ja näyttää ihan hullulta, kun ainoot karvat on poskivillat ja muuten koira on yksi silakka. Jonkin verran alkanut nyt myös itseään nuoleskelemaan. Hoikahko tällä hetkellä, runkoon on tullut pituutta lisää, itse sitä ei niin huomaa, mutta ihmiset jotka ei koiraa koko ajan näe on asiasta tokaissut, joten hoikkuus on myös sieltä peräisin. Ruokamäärää olen pikkuisen nyt nostanut, vaikka ei tuo liian laiha olekkaan ja karvattomuus korostaa entisestään aisaa. Kai se juoksussa on rotumestisten aikaan, kun sinne ajattelin ilmoittaa...

Muuten meille ei ihmeempiä kuulua, yrittänyt tasapainottaa elämää töiden, perheen ja koirien kesken, töitä on saanut tehdä ihan reippaasti ja monesti koko päivä onkin mennyt töissä, jonka jälkeen ei vain jaksa enään mitään, sillä työ on fyysisestikin kovin raskasta. Vapaapäivinä olen yrittänyt touhuta koirienkin kanssa enemmän.

Seuraavaan kertaan ja mukavaa viikkoa!

torstai 22. kesäkuuta 2017

Esineilmaisua

Sain BH- kokeesta kauheen buustin jäljen suhteen ja tällä viikolla ollaan ahkeroitu, oman kunnon mukaan sillä mulle puski angiina sunnuntai-iltana.. Olen ymmällään miten nopea tuo koira on oppimaan, ehkä myös itse kehittynyt ja osaa paremmin sekä selkeämmin opettaa koiraa, mutta sillä on takana pari esineilmaisu treeniä. Keskiviikkona otin riskin ja jätin jäljelle muutaman esineen, merkkasin maamerkkejä itselleni muistiin jotta muistan mihin niitä jätin. Jäljestäminen alkoi hyvin, mutta pikku musta on alkanut olemaan rinsessaa ja liina jalkojen välissä häiritse työskentelyä liikaa ja jäljen ajaminen kärsi paljon. En tiedä tekeekö tuo juoksua vai miten liina on yht'äkkiä alkanut noin kovin häiritsemään. Nartut...

Ensimmäinen esine lähestyi ja valmistuin itse antamaan koiralle vielä käskyn, mutta pöh, sehän ilmaisi mukisematta. Vähän yllätyin itsekin ja ei muuta kuin ruokaa koiralle ääntä kohden. Heti alusta alkaen olen lähtenyt opettamaan koiralle, että esinettä tuijotetaan, eikä aleta kääntyilemään minua kohti ja hyvin on oppi mennyt perille. Ilmaisee suhteellisen suoraan ja aika nopeasti. Pikkuisen jäi kauas, mutta uskoisin olevan helposti korjattavissa tuolle. Koira ilmaisi kaikki jäljellä olevat esineet hyvin ja ilman apuja, tuntui alun liina hässäkän jälkeen saaneen myös varmuutta loppua kohden esineistä. Tästä lähin ajetaan jälki niin ettei liina mene jalkojen välistä, ainakin toistaiseksi.
Tykkään tuosta koirasta äärimmäisen paljon ja tällä hetkellä en osaa kuvitella käteeni enään sopivampaa koiraa. Tuntuu, että tässä on terveyden ja harrastusominaisuuksien puolesta kaikki mitä toivoin, kun Viivin kanssa juteltiin josko Tara meille tulisi. Heräteostos jota en kadu!

Täytän kalenteriani loppukesän ja syksyn puolesta aika tehokkaasti, joten aika haipakkaa on luvassa ja pientä reissailua. Onneksi mies ja sukulaiset mahdollistaa tämän koirahullun aivotukset ja ideat. Tokon rotumestaruuksiin päätin Taran ilmoittaa ja nyt odotan ilmoittautumisen aukeamista, OnniDog'17 on ihan pian myös jo täällä! Meillä päivät tulee täyttymään pääasiassa Taran kanssa peltojäljen merkeissä. Tulenpa toteuttamaan syksyn aikana myös pitkäaikais mietinnät, mutta niistä lisää vasta myöhemmin.
Alaosastolla on myös syksyllä IPO- koe johon on tietysti "pakko" mennä paikanpäälle talkoilemaan ja katsomaan suorituksia. Mekin vielä joskus niihin karkeloihin osallistutaan, toivottavasti. Sitten joskus.... Koira olisi varmaan ohjaajaa nopeammin valmis. Ennen sitä kisataan muiden lajien parissa, tokoon voisi yrittää lyötää motivaatiota ja hiota avoinluokka tuolle pikku hiljaa koevalmiiksi. Peltojälkeä yritetään treenailla niin paljon kuin mahdollista jotta FH1 pääsisi koittamaan parin vuoden sisään.

Näillä ajatuksilla toivotan jokaiselle ihanaa ja turvallista juhannusta!
(Instagramista voit seurata paremmin meidän arkisia touhuja, löydät nimellä: Luuhullut)

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Taran BH-koe

Me käytiin tänään Taran kanssa piipahtamassa BH- kokeessa. Perjantaina otettiin vielä pieni treeni ja lauantai meni lapsen synttäreitä juhliessa joten koira sai väliin pienin huilin. Eilen illalla alkoi pikkuisen perhosia lentelemään kaaviota kerratessani. Aamusti heräsin suhteellisen rentona, mutta ajaessani kohti koepaikkaa alkoi jännitys nousta.

Arpaonni suosi meidät heti toiseen pariin ja tottiksen aloituksella. Kentälle käveltäessäni, pientä alamäkeä, mietin selviänkö kierimättä alas, jalkoihin tärräsi paljon ja koira taisteli kanssa pallolla. Pienet leikit ja valmistelut josta kentälle. Koira oli alusta saakka hyvin mukana vaikka jännitinkin paljon! Koira teki juuri tasoisensa seuraamisen, remmissä seuruun toisessa täyskäännöksessä hämääntyi jostain ja oli lähdössä tekemään täyskäännöstä sivulla, kun normaalisti kiertää (saksalainen täyskäännös). Muuten en sitten keksikkään mitään mitä koira olisi voinu tehdä paremmin.

Tara teki kaiken tasonsa mukaan, se jaksaa hyvin ja nostattaa viettiä, kun palkkaa ei tulekkaan koko ajan. Jäävät ok, luoksetulossa jäi omaan pikkuisen turhan kauas, siirtymä perusasentoon ok, paikka makuu ok. Pikku musta totteli kokeen kirkkaasti läpi ja itselle jäi todella hyvä fiilis sillä koira teki kaiken juuri sillä tasolla mihin se pystyy. Tuomari kehui koiraa tempperamentiseksi ja potentiaalisesti, jota minä ohjaan hyvin ja meillä on hyvä suhde.

Kovasti toi taas luottamusta lisää ja kotiin ajellessa mietin, oisko seuraava tavoite tokon rotumestaruuksiin osallistuminen? Nyt vaan myös tahkomaan jälkeä urakalla jotta kokeeseen päästäisiin lähi tulevaisuudessa. Vitsi, mä ole onnelline!

Olin kuulemma ollut kovin kalpea ja miettineet koska pyörryn. :D Nyt makaan sohvalla, orastavan pää kivun kanssa, sama juttu kuin tokokokeen jälkeen. Taidan tässä hetken olla, katsoa jakson tai pari vamppyyripäiväkirjoja sitten lähteä ulos.
"Voitontahdon näät silmistä.
Kaikki on mahdollista niin kauan ku riittää kipinää."

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Arkemme tää

Lähdettiin perjantaina extempore siskoni kanssa ajelemaan keski-suomea kohti ja viettämään mökkiviikonloppua. Mukanamme oli junnut ja lapsi, en tohtinut laittaa lasta viikonlopuksi hoitoon, kun vasta totuttelee päiväkodissa oloon. Toisaalta myös likka on niin helppo ja kiltti, että mikä siinä.
Mökkimme oli pieni ja vaatimaton, mutta riitti meille. Pääasia on, että saunomaan pääsee ja mahdollisuuksien mukaan myös uimaan. Kyllähän se talviturkki lähti minulta ja siskoltani, lapsi tykkäsi hieman kahlata aivan rannan tuntumassa.

Alunperin miksi edes lähdettiin oli lauantainen koulutuspäivä jossa oli kolme Taran sisarusta. Me emme tällä kertaa koirakkopaikkaa ottaneet sillä alunperin en ollut lopulta edes lähdössä koko reissuun. Siinä mitä yhden kierroksen aikana näki, oli mielenkiintoista huomata miten erilaisia sisaruksetkin voivat olla, tai eipä tuo nyt yllätyksenä loppujen lopuksi tule. Onhan ihmisissäkin eroja sisarusten kesken.

Eniten nautin rennosta olosta mökkeillen ja tyttöjen kesken vietetystä laatuajasta. Molempina iltana me kaikki kolme simahdimme hyvin nopeasti eikä pitkään tullut valvottua.
Junnut nautti minkä kerkesivät rennosta vapaana olosta ja reippaasti yli puolet ajasta ne juoksikin vedessä, milloin kahlaamassa ja milloin uiden.

Kaikki saatiin ottaa rennosti ja nyt nokat suuntaa pikku hiljaa kohti BH- koetta. Vielä ainakin rauhallisin mielin, katsotaan sitten koepäivänä vieläkö on seesteinen fiilis.

Arjen rytmittäminen on välillä ollut hankalaa sillä olen päässyt nauttimaan kymmentuntisista työpäivistä, vieläpä niin, että olen kirjaimellisesti koko päivän ollut töissä. Aamusti ei ehdi juuri mitään ja illalla on ollut niin poikki, että on rojahtanut vain sohvalle. Noin pitkiä päiviä ei ihan onneksi joka päivä ole. Eiköhän rutiinit tästä pikku hiljaa lutviudu sujuvaksi.

Lukijoitakin on jo tovin ollut päälle parisataa ja lupaamani my week on koko ajan siirtynyt. Juhannusviikolla voisi olla hyvä tämä kuvata, kun kerkeää tekemään jotain sillä työvuorolista näyttää minilomaa, joten päivissä on varmaan muutakin sisältöä kuin töitä ja kotona hillumista. Pientä ohjelmaa meillä on tuolle viikolle suunnitteilla ja siinä on hyvää aikaa treenata koirienkin kanssa ihan kunnolla niin saisi sitäkin videolle mukaan.

Ihanaa kesän alkua!

torstai 1. kesäkuuta 2017

Onnellinen

Vietän tällä hetkellä vapaa päivää, on toisinaan ihan kiva välillä olla vapaalla viikollakin. Oltiin sovittu treeni kaverin kanssa tälle päivälle treffit koiria treenaten. Potkii itseäkin persuksille oikeesti lähteä treenaamaan muutenkin kuin ohjattuihin sillä viime aikoina olen ollut hieman laiska itsenäisten treenien suhteen. Ja kiva aloittaa päivä treenamalla koirat!

Joskin aamu ei alkanut kovin näppärästi ja hetken mietin pystynkö edes treenamaan, astuin nimittäin isovarpaani naulaan. Sitkeesti päätin koittaa, eihän sitä pakko olisi jos tuntuisi pahalta, mutta treenatessa ei tuntunut yhtään.
Taran kanssa treenailtiin BH juttuja ja varmisteltiin paikkamakuuta, se siellä kyllä pysyy, mutta jos jotain ei kestä niin toisen koirakon luoksetuloa, mutta maanantain treenien jälkeen ei hievahtanutkaan, joten eiköhän se siellä nyt pysy. Uskottava se kai on jo vihdoin ja viimein ettei koiralla ole ongelmia kaaviota suorittaa. Maanantaina sain potkun persuksille ja nyt on koira kokeeseen ilmoitettu. Luottavaisin mielin mennään, pitää vain yrittää saada jännitys pidettyä kurissa ettei ota valtaa. Tara ei onneksi hirveän voimakkaasti reagoi minun jännittämiseen.

Puruissa ollaan nyt vähän vaihtelevasti päästy käymään, yleensä kyllä edes kerran viikkoon, mutta välillä osuu molemmille päiville iltavuoro tai työt loppuu niin etten ehdi paikalle sillä ajomatkoihin menee noin tunti per suunta. Koira etenee joka tapauksessa hyvin ja hallinta pelittää koko ajan paremmin.
Häjynkin kanssa alkaa treenit luistamaan taas, hiiva ongelmaa ei enään ole, toistaiksesi ja koira voi hyvin. Nämä kaikki näkyy mm. treenamisessa, jännä miten paljon hiivakin huonontaa koiran oloa. Nyt se alkaa olemaan sellainen, että voisi pikku hiljaa ajatella jotain koetta. Pientä viilaamista vain ensin, käsky kävi taas, että minun pitää vähentää koiran auttamista, joka näkyy myös nyt ruudussa, olen auttanut sitä aina heti enkä antanut ratkoa ensin itse. Ruutuun on nyt myös haettu parempaa paikkaa, jottei se valu liian eteen ja ota riskiä, että jalat tulee yli ruutunauhan.

Kaukoissa on nyt teho treenattu seiso vaihtoja ja pikku hiljaa etenee, tahtoo välillä vieläkin tulla eteenpäin vaikka palkka on takana tai sivulla. Pääasia nyt kuitenkin treeneissä on ollut, että koiralla on oikeasti kivaa, vaikka se ampuisi välillä vähän yli, mutta niin kauan on tahkottu huonon mielentilan ja terveyden kanssa, että nautitaan nyt tästä.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Rauma Show 28.5

Tänään piipahdettiin Rauman näyttelyssä, ihan hirveästi itseäni ei koko touhu napannut, mutta kun oli ilmoitettu niin piti sitä mennä. Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja ennen sakuja kehässä oli mm. partacollieita. Mitään ihmeellistä tulosta en lähtenyt tämänkään koiran kanssa hakemaan, tuo on niin kevyt rakenteinen ja muutenkin ihan erillainen verrattuna vaikkapa juuri niihin näyttelylinjaisiin koiriin. Eron huomasi hyvin seuratessa niitä muita koiria ja kun Tara oli vieritysten "kilpakumppaninsa" kanssa.

Ilma oli kiva, alkuun oli luvannut hetkeksi pientä sadetta, mutta aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Saksanpaimenkoira oli ilmoitettu 11kpl. Tara ei selvästikkään ollut sellainen josta tuomari pitää ja arvostelun luettuani, ihmettelen, että antoi ylipäätään sen EH:n. Hirveesti ei hyvää koirasta löytänyt ja olihan tuo aivan eri tyyppinen kuin yksikään muu saksanpaimen tuolla.

"Erittäin hienostunut. Puuttuu rotutyyppi. Kapea edestä. Hyvä luusto. Tasainen kulmaus edestä. Korrekti takapää. Liikkeessä tulossa ja menossa. Puutteellinen pää ja liike. "
JUN-EH JUK2 Tuomari: Heather Langfeld
Kuten arvostelusta huomaa, tuomari juuri koirasta tykännyt. Ihan hirveästi hän ei koirasta hyvää löytänyt. Minulle riittää silti tuo tulos ja ennen kaikkea se miten hienosti ja fiksusti tuo käyttäytyy. Se osaa ottaa niin lunkisti, eikä se pärise toisille. Hyvin samanlainen kuin Häjy tälläisissä tilanteissa, voi niin huoletta mennä, ilman jatkuvaa vahtimista.

Rakenteeltaan tuo on tosi mielyttävä, omasta mielestäni ja juuri passeli ja näppärä käyttökoirana. ;) Kai me viellä kerran tai pari piipahdetaan jossain lähipitäjän näyttelyssä ja sitten saa meidän osalta olla. Ellei joskus käydä erkkarissa ja rohkeuskokeessa.

Mikään näyttelyihminen en todellakaan ole vaikka Rockyn kanssa aikoinaan kierettiin aika paljon. Ihan mukavaa ajanvietettä, mutta ei sellainen harrastus jota jaksaisi ja kiinnostaisi juosta viikonlopusta toiseen. Pakko myös myöntää, että ihan hiukan harmittaa etten ilmoittanut kumpaakaan junnua tämän viikonlopun toko sm- kisoihin... Jos rotumestiksiin sitten.


sunnuntai 14. toukokuuta 2017

"Veli" ja sen sisko


Huh huh, ensimmäinen työviikko on tapultu ja tänään koirat pääsi metsään juoksentelemaan ja purkamaan viikon aikana kerättyjä energioita, turhan vähällä jäi kaikenlainen tekeminen, hetki varmaan kestää saada kunnon rytmi päiviin.

Vielä ennen töiden alkamista treffattiin Taran velipuoli, Symppiksen kasvatti. Saska on aivana ihana ja fiksu koira, se ei ole liian tungetteleva eikä röyhkeä, se on oikea herrasmies. Mustat tulee todella hyvin juttuun ja leikkiäkin saavat aikaiseksi, harvinaista kyllä, aivan hiljaa osaavat leikkiä. Toivottavasti taas pian "pienet" mustat pääsevät treffaamaan.
Lauantaina paineltiin uudelle metsätielle, tai no pari kertaa olen itse käynyt tuolla käppäilemässä, tutkittiin hieman polkuja ja tutkittavaa jäi vielä varmasti rutkasti. Erinäistä tietä pitkin löydettiin itsemme suhteellisen nopeasti meren ääreltä, voi juku! Miten hienoa on kesällä, joku lämmin nätti kesäpäivä köpötellä pikku hiljaa rantaan, antaa koirien viilentyä ja plutata vedessä. Kyllä, uskon ja toivon edelleen, että se kesä saapuu tänne.
Kesän suhteen alkaakin näyttämään pikku hiljaa lupaavalta, vaikka täälläkin on vaihdellen tullut lunta ja rakeita josta seuraavassa hetkessä on aurinko paistanut. Parhaimillaan ukkosti ja satoi lunta, kyllä, ihan oikeasti. Vuosi sitten on ollut hieman erilaiset keli, on saanut kulkea kesävaatteissa, nyt ei kävisi mielessäkään. Meillä ei edes nurmikko ole vielä vihreä ja viime vuonna sen on saanut jo ainakin kertalleen leikatakin. Mutta ensi viikolle se ennustelee jo oikeesti ihan lämpimiä ja kesäisiä ilmoja.