tiistai 24. tammikuuta 2017

Kun en enää rakasta tätä, sinä päivänä lopetan

Kurkkasin yksi päivä montako lukijaa blogilla on tällä hetkellä ja yllätyksenä tuli täysin, että pian paukkuu kahdensadan lukijan rajapyykki! Iso kiitos teille!

Hiljaiselon aikana päivitin ulkoasun sillä en tykännyt edellisesti ja kaipasin jotain uutta, samalla täysin erillaista mihin on totuttu. Värimaailmaltahan tämä on hyvin simppeli ja yksinkertainen, mutta omalla tavallaan tykkään kovasti. Banneri pitäisi vielä vaihtaa jahka jaksan ja ehdin istuutua koneelle niin pitkäksi aikaa.

Taran kanssa peruin nyt yhden semman sillä menen koetoimitsijan peruskurssille, mielenkiinnolla odotan tätä kurssia. Häjyn kanssa taas piti tulevana viikonloppuna kisata, mutta kilpailukirjeen kolahtaessa sähköpostiin, huomasin, että kokeeseen on ollut tuomarimuutos joka ei kyllä iske yhtään. Tällä hetkellä ajatuksena on ettemme osallistu, mutta toisaalta tekisi mieli. Onneksi on vielä aikaa miettiä.

Potkupyöräkin on kotiutunut ja ollaan ehditty jo potkuttelemaan kertaalleen, nyt on taas niin liukasta ettei voi mennä vedättämään koiria jo turvallisuus syistä. Annan aiheelle varmaankin kokonaan oman postauksensa.

Osa on varmaan huomannut jo teksteistä puuttuvan se into ja palo blogia kohtaan, siltä ainakin itseltäni tuntuu ja tällä hetkellä on pakko sanoa ettei tämä ole enään samanlailla kivaa mitä aiemmin. Olisi aiheita ja ideoita, mutta kun ei vain saa aikaiseksi. Tälläkin hetkellä luonnoksissa makaa useampi postaus odottamassa innostusta ja halua. En halua myöskään kirjoitella joskus ja jouluna blogia sillä mielestäni se ei enään tämän kokoisessa blogissa palvele lukijoita millään tapaa.

Olen ensimmäistä kertaa ikinä miettinyt vakavissani blogin lopettamista, mutta täällä on monta hyvää hetkeä, paljon muistoja vuosien takaa, en halua "haudata" niitä, vaikka voisinkin pitää blogin vain suljettuna. Toisaalta taas lopettaminen ei tunnu millään tapaa oikealta eikä hyvältä vaihtoehdolta. Ehkä kaipaa vain pientä taukoa, en tiedä. Toisaalta, kun itse ei henkisesti ei voi kovin hyvin, heijastuu se myös tänne ja luo olemattomia paineita kaiken suhteen. En työnnä vielä näppäimistöä sivuun, en heitä tätä kaikkea romu koppaan. Etsiskelen sitä suurta paloa blogia kohtaan takaisin ja toivon vain, että jaksatte pysyä mukana ja annatte anteeksi hieman epäaktiivista kirjoitustahtia tällä hetkellä. Olette rakkaita! <3

Sinä päivänä kun se ei tuu sydämestäni,
sinä päivänä lopetan.
- Juno

lauantai 14. tammikuuta 2017

Velipuolia ja suunnitelmia

Huh, vihdoin ehdin ja jaksan istahtaa blogin ääreen. On kuvailtu muiden ja omien koiria, käyty kuvia läpi, käsitelty niitä, laitettu asiakkaille ja sovittu tulevia kuvauksia. Nyt kun maisemat on vihdoin taas hieman talvisemmat, edes hetken aikaa, on jaksanut kuvailla omiakin koiria enemmän. Pääasiassa kyllä ilman sen kummempaa suunnitelmaa, menty enemmän tilanteen ja fiiliksen mukaan. Olen myös suunnitellut tulevia blogi juttuja ja tänään tuli kuvattua yksi videokin, nyt pitäisi vain vielä siirtää tiedot koneelle ja alkaa editoimaan.

Sunnuntaina käytiin ao kentällä pitämässä pientä palaveria vuoden treeneistä ja ehdotinkin keväälle jälkiseminaaria, ilmeisesti se toteutunee. Lupauduin myös jatkossa hoitaa jäsenasiat joten minulle tuli jäsensihteerin vastuu ja kiitän näin julkisestikin luottamuksesta. Haluan olla aktiivisesti mukana ja tuoda ehdotuksia esille joista voisi olla kaikille hyötyä ja apua. Hieman puhuimme ja suunnittelimme Taran puruja. Toivotaan, että joskus saisin vaikka muutaman kuvan bloginkin puolelle näytille.

Taran velipuolikin treffattiin viimeviikolla ja voi pojat miten kivan oloinen uros olikaan kyseessä! Nämä tulivat myös vallanmainiosti juttuun keskenään ja uros oli oikea herrasmies. Näillähän on siis sama isä ja sama emän isä. Harmittavasti jätin kameran kotiin eikä reissulta tullut ainuttakaan kuvaa, jospa ensi kerralla.


Kovasti olen myös suunnitellut kevään treenejä ja yrittänyt kyttäillä potentiaalisia seminaareja. Pääpaino on tällä hetkellä Taran viemisessä eteenpäin, mutta Häjynkin kanssa tottakai treenataan ahkerasti. Häjylle kiikarissa parikin koetta josta yritetään hakea se puuttuva ykköstulos jotta voitaisiin alkaa keskittymään noihin ylempiin luokkiin. Toki nuo sm-kisat tuolla kutkuttaa, katsotaan rohkenenko ilmoittaa meidät sinne.

Taran kanssa mennään heti ensi kuussa seminariin opiskelemaan palkkaamattomuutta ja motivointia. Toukuussa on myös jälkikoulutuspäivä johon ilmoitin tuon, olisin ottanut koirakkopaikan koko viikonlopulle, mutta olin ehtinyt ilmoittaa tuon Rauman näyttelyyn ja se osui samalle viikonlopulle, hetken kyllä mietin meidän skippaavan sen, mutta kun on jo maksettu niin olkoot. Eiköhän me saada tuosta yhdenpäivän koulutuksesta hyvin irti ja jos vielä ao:n jälkisemma toteutuu niin on varmasti hyvät eväät aloittaa ja jatkaa jälkikausi.

Yritän löytää tälle vuodelle vielä sopivia koulutuksia ja joku leirikin olisi oikeasti kiva, lapsi vain kummasti vaikeuttaa asioita. Syksyn OnniDogiin mennään taas ja pääasiassa tiedänkin jo mille kursseille ilmoittaudutaan. Ja mikäli kasvattajan suunnittelema koulutuspäivä kesällä toteutuu niin ehdottomasti pyritään osallistumaan, kunhan ei käy päällekkäin Islannin reissumme kanssa.

Tällä viikolla kotiutui myös Kickbikesta hieman edullisempi versio ja tarkoitus olisi alkaa kohottomaan omaa ja koirien kuntoa. Tara saa vielä kasvaa, mutta pojat pääsee vetohommiin, Häjyn kanssa katotaan kestääkö se tuota vai ei. Ainaki canicrossista ei ole oireillut millään tapaa ja eihän tuo niin raskas koiralle ole, kun itse potkin vauhtia myös.

Jotenkin olen kovin innoissani tästä vuodesta! Tarkoitus olisi tehdä oikein treenien vuosi, tietysti perhe elämän mahdollisuuksien mukaan.

torstai 5. tammikuuta 2017

Ajatusnurkka: Raakaruokinta, rakettitiedettä?

Aina toisinaan keskusteluja lueskellessa tulee vastaan kommentteja joista saa ymmärtää, että moni pitää raakaruokintaa monimutkaisena ja vaikeana. Ajattelin alkuun itsekin jotakuinkin noin, mutta netti on pullollaan hyviä sivuja, toki jokaiseen kirjoitukseen täytyy suhtautua tietyllä kritiikillä. Sama koskee kirjoja, on olemessa luvattoman huonoja kirjoja koiran ruokinnasta ja niistä vain toivoo ettei kukaan ota niistä oppeja. Tässä postauksessa en ala laajemmin puhumaan meidän ruokinnasta, mutta voin sen nyt mainita, että kaikki ovat tällä hetkellä raa'alla, Häjy syö NEUn ruokaa. Ruokinnasta kirjoittamani postauksen voit lukea tästä.

Kun viime vuonna päätin pojat siirtää takaisin kokonaan raa'alle, päänvaivaa toi eniten lisät ja niiden laskeminen. Loppujen lopuksi sekään ei ollut niin vaikeaa. Lihaa ei tarvitse lapata kuppiin montaa eri sorttia, sen kuin antaa vain vaikka sitä possua. Sisäelimiä toki olisi hyvä koiran saada.

Raakaruokinnassa haastavinta on lisien laskeminen, mutta aloittaminen helppoa, sen kuin lappaa vaan lihaa kuppiin. Kunhan muistaa raakaruokinnan ja BARF tyylin olevan kaksi täysin eri asiaa, jälkimmäistä en itse kannata. Vinkkejä ja neuvoja raakaruokintaan saa Katiskasta ja Sumpusta voi ostaa esim. raakaruokinnan rautalankamallin jolla pääsee alkuun. Itse olen saanut Katiskasta paljon apua lisien laskemiseen ja sopivien lisien löytämiseen.

Muistutan vielä, että monivitamiinit eivät ole hyviä, niistä jää aina joku vajaaksi ja jotain tulee liikaa. Järkevintä on siis ostaa kaikki erillisinä purkkeina. Lisistä koiran pitäisi saada vähintään D, sinkki, A jos ei syö maksaa ja luuta tai kalsiumia purkista. Meillä menee kaikki edellä mainitut ja niiden lisäksi vielä E, jodi ja lohiöljy, päivittäin.

Vaikka tässä ruokinta tyylissä on oma vähintänsä, itsellä ainakin palkitsee, kun näkee miten hyvin koirat voi, turkit kiiltää, turkki on pehmeää ja sileää sekä ulosteiden määrä on paljon pienempää. Sopivaan määräänkiin oppii nopeasti, enemmin aloittaa hieman pienemmällä määrällä ja nostaa tarvittaessa ja saahan sitä ruuan määrää laskettuakin jos koira alkaa lihoomaan, kunhan proteiinia ja valkuaista saa riittävästi. Mutta ei, ei tämä raakaruokinta ole rakettitiedettä.

Raakaruokinnan plussat ja miinukset

+ Tiedät mitä koirasi syö, ainakin suunnilleen.
+ Luonnollista ja terveellistä, kun lisät on laskettu oikein.
+ Mahdollisten allergioiden eliminointi helpohkoa.

- Kallista, ainakin jos omistaa useamman ison koiran.
- Vaatii jonkin verran aikaa.
- Säilytys (pakastin) tilaa täytyy olla enemmän kuin 15kg ruokasäkille.


maanantai 2. tammikuuta 2017

Vuoden 2016 kulut

DSC_7913
Vuosi on hyvä aloittaa katsastamalla menneeseen vuoteen kulujen osalta, miten hirveästi sitä uppoikaan rahaa kolmeen koiraan. Paljon on pieniä juttuja joita olen unohtanut kirjata ylös joten loppusumma on jonkin verran enemmän todellisuudessa. Jos rehellisiä ollaan, en ollut ihan varma haluanko alkaa edes laskemaan näitä sillä summa hirvitti jo heti alkuunsa. Laskuista puuttuu myös 550€ häkki autoon, luita ja nameja ei ole niitäkään kaikkia laskettu, enkä ainuttakaan matkakulua jotka on menneet treeni ja koe matkoilla.




Kuten huomaa, ruokintaan ja muihin kuluihin on uponnut eniten rahaa, harrastuskustannuksetkin on oikeasti aivan naurettavan suuri summa. Toki muihin kuluihin kuuluu koko Taran osto summa joten nuo olisi aikalailla sen tonnin vähemmän muuten. Eläinlääkäri kuluihin upposi tänä vuonna rahaa varmaan enemmän kuin aiempina vuosina, Häjyn alkuvuoden hiiva ja muut ongelmat, kastrointi ja Rockyn kaksi reissua lääkäriin sekä kahden koiran rokotukset. Loppusummaksi tuli siis 4 921,73 €. Tuo on aivan järkyttävä summa, toki vakuutuksesta saimme jonkin verran rahaa takaisin. Niin, vakuutuksesta puheen ollen, tuohon summaan vielä vakuutusmaksut päälle. Huh.

Tälle vuodelle toivon ettei tarvitse eläinlääkärissä juosta yhtään ylimääräistä ja harrastuskuluissa yritän säästää. Muut kulut pysyy varmaan aika paljon alempana, kun ei ole mitään tonnin hankintoja edessä. Josko yrittäisi olla ostamatta mitään ylimääräistä, noilla kun on oikeasti kaikki tarvittava.

Mitenkä muilla, menikö rahaa enemmän vai vähemmän?

DSC_7929-2