torstai 16. helmikuuta 2017

Tottista, koetta ja tulevaisuuden pohdintaa


Hommat etenee Taran kanssa oikein kivasti ja tykkään siitä vain treeni treeniltä enemmän ja enemmän, sen kanssa on ihan hirvittävän kiva harrastaa. Ollaan mielestäni nyt seminaarin jälkeen edistytty kunnon harppaus. Olen saanut todella paljon motivaatiota ja ollaankin nyt treenattu oikein ahkerasti ja aktiivisesti. Hyvin hyvin varovaiseksi tavoitteeksi olen pohdiskellut syksylle bh-koetta, riippuen toki koiran valmiudesta vaikka teknisesti osaisikin. Katsotaan jos viimeistään kesän aikana päästäisiin aloittamaan kisaura tokon puolella, hakien sieltä koiralle kokemusta, toki myös minulle uuden koiran kanssa.

Kapulan kanssa treenailtiin tänään pitkästä aikaa ja jotain edistymistä oli havaittavissa, nyt malttoi pitää kapulaa myös silloin, kun minä annoin sen. Parhaiten tällä hetkellä niin, että oli perusasennossa. Kontaktitreenikin on tuottanut tulosta, sillä se tarjoaa perusasentoakin jo itse tosi usein. Hieman mietitytti miten harrastuselämä onnistuu juoksujen aikaan ja mitä vielä, asenne on tekemiseen kohdillaan ja juoksuista ei ole tietoakaan, edes tällä hetkellä jylläävät tärppipäivät ei haittaa mitenkään.

Eilen oli myös ohjatut ja voi pojat. Ei sitä vaan kiinnosta mikään muu kuin tehdä minun kanssa. Ohjelmassa oli paikalla oloa, häirittynäkin, ruutu ja lopuksi vielä seuraamista muiden ympäri. Ruutuun tuo ampaisi oikein kivasti, toki ollaan hyvin alussa vielä, kun ei ole jostain syystä hirveesti tullut koko liikettä treenattua. Pääpaino tulee toki olemaan pk-puolella jos kaikki menee niin kuin on ajatellut, joten kuka tietää miten paljon ehtii tokoa hinkkaamaan.

Paikalla olot sujuu  ihan mallikkaasti, häiriössäkin. Kouluttaja kävi huutelemassa erilaisia käsky sanoja, mutta hyvä jos korvaansa lotkautti. Myös maahanmenot yksitellen on ok, ei mene tai nouse ennen minun käskyä, eli reagoi muiden käskyihin. Kestää hyvin myös siirtymiseni taakse ja sieltä vierelle. Tykkään vain aivan törkeesti tuosta koirasta.
Ja sitten Häjy, alan menettemään motivaatiota sen kanssa. Eniten harmittaa, kun sillä olisi potentiaalia, mutta kuuppa menee nurin. Viime viikkoin koe oli täysi farssi vaikka tulos saatiin, siellä sitä sitten mietin mennäänkö edes kehään, vai yritetäänkö ja suorituksen jälkeen päällimäisenä fiiliksenä oli haikeus ja, että tämä on nyt tässä, en kiusaa koiraa enään. Mutta takaraivossa joku kutkuttelee yrittämään vielä.

Pikku hiljaa alan tulemaan myös tulokseen ettei tuo hiivaongelma ole välttämättä ruokapohjaista vaan stressistä johtuvaa. Harmittaa miten lukossa koira oli jälleen kokeessa, näin paha se ei ole koskaan ennen ollut, vaikka se pystyi räpeltämään tuloksen. Enkä oikeastaan koe olleeni sille reilu, kun jatkoin suorituksemme loppuun saakka enkä keskeyttänyt sitä. Minä niin kovin tykkäisin senkin kanssa harrastaa ja kisata jatkossakin, mutten tiedä enään onko koepaikat tai meidän koti tuolle oikea paikka.

Ahdistaa ja harmittaa, aivan sairaasti. Häjy on hirveän rakas, enkä haluaisi edes miettiä mitään muuta ratkaisua, mutta ei sitä saa itsekäskään tässä olla. Toivon, että elämä tästä helpottuu ja tuon koiran elämä tasapainottuu.

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Tottista videon kera

Ajattelin kirjoitella hieman treeneistä ennen seminaari postausta, olen aloitellut jo postauksen kirjoittamista, mutta siinä on jonkin verran hommaa ja editoitavana olisi melkein puolen tunnin mittainen video jotta sitä saisi pätkittyä fiksusti lyhyemmäksi. Tuskin kukaan jaksaa katsoa lähes puolen tunnin videota?

Sain seminaarista hirveesti treeni intoa ja ollaankin nyt aktivoitu tottiksen suhteen, sisällä ollaan tehty peilin edessä kontakti treeniä päivittäin vähintään kerran kaksi. Ollaan myös paineltu ulos ja vedetty treeni siinä, ei vain jaksa aina lähteä ajelemaan hallille, kun saman pystyy tekemään kotonakin. Eilen ei tehty muuta kuin kontakti treeni sisällä ja lenkkeiltiin, muuten sai huilata ja palautua sunnuntain pitkästä päivää ja sisäistää uusia asioita.

Ollaan luovuttu nyt kokonaan ns. houkuttelusta ja palkka ei ole näkyvissä. Lelulla en nyt palkkaakaan ollenkaan, kun pitää saada mielentila rauhallisemmaksi. Haemme myös nyt sitä, että koira kysyy minulta tehdäänkö, johon minä sitten vastaan, eikä toisin päin. Tuo alkaakin jo tuottamaan kivasti tulosta ja koira hakeutuu jo pääsääntöisesti itse perusasentoon josta nyt ollaan otettu askel ja palkka, tai muutama askel ja palkka. Seuruu tuolla on mielestäni ihan kivan näköistä. Nyt ei ahnedita vaan edetään rauhakseen ja pikku hiljaa matkaa lisää. Ja toisaalta, meillä ei edelleenkään ole kiire miihinkään. Hosumalla ei saa mitään hyvää aikaan.

Jääviäkin ollaan hieman treenailtu, maahan menossa ei ole mitään ongelmia ja yrittää tarjota sitä monesti, istumiseen annan pienen käsi avun vielä, mutta häivytetään sekin pikku hiljaa pois. Eiköhän tuosta ja meistä vielä ihan päteviä tule.


maanantai 6. helmikuuta 2017

Videopostaus seminaarista

Käytiin sunnuntaina Ylöjärvellä Taran kanssa vähän opiskelemassa seminaarin merkeissä. Kuvasin vaihtelun vuoksi videopostauksen reissusta ja saatte sen nyt ennen varsinaista postausta päivästä. Näköjään videon musiikki eli jälleen näköjään omaa elämää, pahoittelut siitä.

Tarakin aloitti tänään juoksut, johan niitä odoteltiin sillä se teki niitä pitkään. Rocky on ollut aivan kiimassa eikä ole saanut olla Tarankaan kanssa sillä meno meni siihen, että yritti selkään hyppiä. Nyt alkoi sitten vuoto. Enään jännitetään kuinka usein juoksut tulevaisuudessa tulee, toivottavasti vain sen kaksi kertaa vuodessa. Näiltä näkymin huomenna varataan Rockylle kastrointi aika myös, ei sitten ainakaan käy mitään vahinkoja ja kun tuo koira ei palleillaan mitään tee.

Tarkempi selostus itse seminaarista tulee tosiaan lähi aikoina, palaillaan ja mukavaa viikkoa!