sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Pikku musta vuotias

Ja 1v! n. 56cm
Niin täytti tuo pikku mustakin jo vuoden, siitä on kasvanut kovin näppärä ja kompakti peli. Heräte ostos joka ei kaduta, sain mitä halusin, viettiä ja loputtoman työmotivaation omaavan koiran. Kotioloissa ei aina ole kovin kiva, mutta kentellä toimii ja hyvä näin vaikka toki olisi kiva, että kotona käyttäisi ääntään vähemmän. Pentumainen, mutta fiksu ja viisas koira.

Tara on hyvin nöyrä, äärimmäisen mielyttämisenhaluinen, se tekee kaiken 110% ja niin kuin minä pyydän. On sillä toki pieniä oikkuja, mutta sen kanssa on ihan piru kiva harrastaa. Olisiko tässä vihdoin koira jonka kanssa pääsisi etenemään pk- puolella ihan tosissaan? Aika näyttää.

Vielä tuo tulee kaikkien kanssa toimeen, narttujenkin. Pentumaista mielistelyä vanhempia koiria kohtaan. Vieraita ihmisiä kohtaan suhteellisen väliinpitämätön. Makoillessani, tai istuessani sängylläni, kuten tällä hetkellä tätä kirjoittaessa, Tara tykkää tulla viereen nukkumaan ja painamaan pään syliini. Hetkiä jolloin katson uinuvaa koiraa, pysähdyn miettimään ja totean itsekseni, hitto miten tykkään tuosta koirasta!

Se ei ole kutissut, mahan kanssa ei juurikaan ole ongelmia ollut. Sille on sopinut ihan kaikki ruoka, sama mitä kuppiin lykkää. Ja on muuten hitokseen ahne!

Nyt kun vain tämän kaiken päälle olisi luustoltaankin terve! Pikkaisen reilu viikko vielä jännitettävänä.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Jälkee, puruja, tottista

Olen hieman kuutamolla blogimaailmasta tällä hetkellä, hirveästi ei ole tullut viime aikoina lueskeltua muiden blogeja ja omankin kohtalo on vähän niin ja näin. Lukijamäärät on kasvanut hurjasti, mutta näemmä eletään taas sitä aikaa, kun kommunikoit yksikseen. Muutenkin välillä tuntuu, että moni on siirtynyt tuben puolelle vallan. Itsekin innostuin kuvaamaan taannoiselta mettä lenkiltä videon.

Viime viikolla päästiin aloittamaan jälkikausi, kuten yllä olevasta kuvastakin näette, ei täällä lunta juuri enään ole. Otin mukaan Taran ja pienen pohdinnan jälkeen myös Häjyn. En tehnyt vaikeeta tai pitkää jälkeä, lähinnä muistuttelua siitä mihin jäätiin. Taralle tein noin 100 metrin jäljen, working tracks ei lähtenyt alkuun kunnolla toimimaan joten jätti alusta pikkuisen tallentematta. Pari kertaa tuo hieman pyöri, mutta annoin työskennellä itsenäisesti puuttumatta siihen ja löysi hyvin takaisin jäljelle. Nyt oli ruokaa joka askeleella, kun palaillaan vasta talven jäljeltä koko hommaan takaisin.

Häjylle tein 88 metrin jäljen jossa ruokaa joka askeleella ja suora. Ei oo tän koiran kanssa aikoihin treenattu jälkeä joten hieman varovaisin ajatuksin menin ajamaan jälkeä. Pikkaise yritti kaahottaa eteenpäin ja, kun hidastin tahtia, meni hämilleen eikä ollut varma saako jatkaa eteenpäin vaan jäi ikäänkuin varmistelemaan minulta lupaa. Kuitenkin ihan ok työskentelyä koiralle, vieläpä siihen nähden, että viime kauden viimeinen treeni kyseiselle koiralle oli sellainen ettei suostu edes ajamaan jälkeä.
Taran kanssa päästiin vihdoin taas ottamaan puruja ja pikku musta pääsi puremaan hihaan, kiinni menee hyvin eikä epäröi pätkääkään. Hiha huonosi hieman otetta, mutta saatiin korjattua. Minäkin alan pikku hiljaa maalikkona oppimaan ja pakko on vaan todeta, että tuo on niin kivaa! Purujen jälkeen koira sai olla autossa hetken ja otin vielä ennen kotiin lähtöä pienet tottikset ja pikkaisen saatiin neuvotella ollakko hallinnassa vaiko eikö olla. Piilolle olisi ollut kiva räväyttää.

Saatiin tosi kivaa pätkää seuruuta ilman palkkaa, tehtiin jo ihan kunnon "kaaviota", täyskäännöst saksalaisittain ja oikeelle käännöstä. Vasemalle treenataan sitten erikseen. Lopuksi vielä kapulan pitoa ja alkaa malttamaan, heti kun malttoi olla myös mälväättä niin bileet ja treenit loppu siihen.

Illalla vielä ohjatut ja päätin napata Häjyn mukaan, johan se on lomaillut ja alkanut jo kotona näkymään tekemättömyys, ei onneksi tokikaan paikkojen tuhoilulla, sitä tuo ei ole koskaan tehnyt. En oikein tienyt mitä tehtäisiin ja keskustelin tovin kouluttajan kanssa joka totesi, että koitetaan saada se epävarmaksi hänen koiran avulla ja avata se sieltä fiksusti sillä jotain täytyy siihen keksiä. Tokikaan koira ei paineistunut yhtään, päinvastoin, siitä oli hirvittävän kivaa. :D

Tehtiin kokeenomainen treeni, toki palkaten välillä. Heti ennen seuruun aloitusta Santeri kiinnitti huomiota ja kysäisi " miks sä silität sitä koiraa?" niin no enpä tiedä. Hän myös huomasi ettei koira saa irti sitä mitä minä olen ehkä ajatellut vaan luimisteli heti. Eli osittain olen itse paineistanut koiraa vaikka ajatus on ollut hyvä, olen kuitenkin ehkä vain rauhoitellut sillä itseäni ja näin ollen siirtänyt paineen koiralle, huomaamatta. Nyt täytyy kiinnittää huomioo siihen, että lopetan sen koiran pään silittelyn.

Kaukot, merkin kierto ja nouto oli hyviä. Liikkeestä maahan menossa sillä alkoi valmistelevassa osuudessa leipomaan yli ja se ei yksinkertaisesti malttanut kuunnella vaan tarjosi istumista tai seisomista. Pienen hinkkaamisen jälkeen ajoi sujumaan. Loppuun piti ottaa helppo ja varma liike, otin luoksetulon, tosin se ajatus kusi siihen, kun koira ennakoi aivan sairaasti, mutta saatiin sieltä se onnistuminenkin.

Kasvoi motivaatio Häjynkin suhteen taas ja koitetaan jos rohkenisen pitämään oman pään viileenä ja koittaa vielä kokeeseen. Taralla kattelin vähän sillä silmällä tokokokeita ja muutaman kokeen pistinkin mietintä myssyyn, kunhan saadaan liikkeet varmemmaksi. Seuruu sen pitäisi jaksaa, luoksetulo on ok, kapulan pito pikku hiljaa, ei kaukana enään valmistaa liikkeestä. Nyt pitäisi jäävät vielä yhdistää seuruuseen, koska olen näiden suhteen ollut laiska. Kaukossa täytyy saada koira malttamaan pysymään paikallaan ja sivu palkoilla se onkin toiminut.

Ihanaa kevään alkua! Joko muut on päässy jäljelle?

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Hiton kiva


Ajattelin, että voisin yrittää rustata pitkästä aikaa jotain järkevää tekstiä tännekin, kaikkia ei noi kuulumis videot jaksa kiinnostaa ja osalta on saattanut jotain mennä ohi. Tokikaan en ole myös treeneistä kirjoitellut aikoihin vaikka eletään hyvinkin aktiivista treeni aikaa tällä hetkellä ja pakkohan se on myöntää, että oma motivaatio on hurja, kun oikein toimiva peli lapasessa. Olen hyvinkin onnellinen, että mulla on Tara, jälleen kerran totean, että tykkään tuosta koirasta aivan älyttömästi. Hetkeäkään en ole katunut, että mulla on just toi koira ja, että se ylipäätäänsä muutti meille. Pitkästä aikaa treenaaminen on oikeasti todella, siis todella kivaa ja on se täys palo tähän touhuun.

Häjy on ollut pienellä tauolla kokeen jälkeen, koska mulla ei ole motivaatiota, enkä tiedä mitä tulevan pitää. En ole tästä syystä ottanut sitä treeneihin, ei siinä olisi järkeä ja hiiva jyllää sillä taas, joten en koe senkään puolesta suurta halua ottaa vaivasta koiraa työskentelemään. Myönnetään, että Taran suhteen mulla on enemmän motivaatiota ja sillä koiralla on enemmän halua tehdä. Toivon toki, että jossain vaiheessa sitä innostuu taas Häjynkin kanssa ja että se ylipäätään paranee sellaiseen kuntoon jotta sen kanssa tohtii treenata, vaikken tällä hetkellä tiedä tuleeko siitä kisakoiraa enään. Se on onneksi tyytyväinen siihenkin, että saa vaan ulkoilla ja voi olla, että sille tekeekin tauko tähän väliin ihan hyvää.

Taran kanssa on tottiksen puolesta puuhailtu vähän kaikenlaista, on panostettu seuruuseen, noutoon, hyppyyn, käännöksiin, jääviin, eteen lähetykseen ja paikalla oloihin... Paljon ollaan tehty ja paljon on tehtävää. Seuruu alkaa olemaan tosi kivaa, tämän päiväsissä treeneissä paneuduttiinkin vallan seuruuseen ja loppua kohti parani ihan hitokseen, harmi ettei tästä saatu enään videota, kun akkui loppui, mutta nopeutin ja pidensin askelta jolloin koira suoristui ja tekniikka parani, tämä sopi siis koiralle paremmin. Olin ehkä hieman juurtunut siihen, kun Häjyn kanssa taas piti hidastaa vauhtia niin se jäi päälle Tarankin kanssa, mutta tästä syystä käydään ohjatuissa, siellä osataan katsoa just sillä hetkellä asioita ja ehdottaa mitä koitetaan.

Kapulan pitoa ollaan nyt otettu niin, että mulla on se nakin pala suussa ja koira mun edessä, rauhallisesta ja mälväämättömästä pitämisestä lentää nakki suoraan mun suusta jolloin se ei pyri niin paljoa käsille. Liike jota ei tuon koiran kanssa tässä vaiheessa kannata tehdä heti ensimmäisenä, vaan sitten, kun energiaa on saatu jo hieman purettua.

Ja sitten ne käännökset, täyskäännöstä tehdään saksalaisittain ja ihan ok, mutta hiotaan vielä. Oikeelle kääntyy ihan kivasti, vasemmalle taas tekee ihme voltin johon paneudittiin perjantain treeneissä. Kun nurkassa kääntyminenkään ei tuottanut haluttua tulosta, pistettiin hihna ja nostettiin se koiran perse sille apparin avulla. Takapäätään tuo käyttää hyvin, kunhan vaan hokaa, että hei tässä sitä pitäis nyt käyttää.

Paikalla oloista makuu on tällä hetkellä oikein kivalla mallilla, istuminen taas toimii ihan ok, mutta on täydessä valmiudessa sinkomaan mun luokse, kun odottaa vain luoksetulo käskyä. Pikku hiljaa paranee ja toki emme ole paikalla istumista ihan hirveesti treenannut. Molemmissa koira kestää hyvin mun siirtymisen taakse, pää kääntyy, mutta paino piste ei muutu ja pysyy muuten paikoillaan.


Lyhykäinen katsaus treeneihin, edistytään ja nautitaan yhdessä tekemisestä. Koira tarjoaa perusasentoa itsenäisesti ja hakeutuu liikkeiden välissäkin seuraamaan vaikken pyydä erikseen. Sillä on tällä hetkellä sopivasti kovuutta ja valtava halu tehdä mun kanssa töitä. Innolla odotan tulevaa jälkikautta! Kohta varmaan jo päästään kausi aloittamaan sillä täällä ei lunta enään ole kuin metsissä hieman, vielä hetki sitten nautittiin kuvan mukaisista keleistä, nyt kurakeleistä.

Tara täyttää kahden viikon päästä vuoden, hurjaa. Käsittämätöntä miten aika on vain vilissyt menemään. Luustokuviin on aika varattu heti huhtikuulle, toiveikkain mielin menossa. Toivotaan, että nyt osuu se lottovoitto kohdalle, että kaiken muun hyvän lisäksi, olisi vielä terve.

Ihanaa viikkoa ja alkavaa kevättä!

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Hei hei mitä kuuluu


Videon merkeissä kuulumisia, laatu kuitenkin aika susi, ei tartte enään kuvata tuolla Kiinan ihmeellä. Haha.