tiistai 25. huhtikuuta 2017

Taran TOKOkoe 23.4


Osa on ehkä osannut päätellä postauksista jotain, osa ei. Hirveästi en jutusta kellekkään huudellut. Käytiin tosiaan sunnuntaina Taran kanssa aloittamassa yhteinen koeura. Minuu jännitti aivan järkyttävästi, ramppasin koko aamun vessassa ennen lähtöä koepaikalle, vatsasa lensi perhosia ja oli kovin levoton olo.

Paikan päälle saavuttua jännitys hieman laantui, mutta alkoi ja paheni kehään astuttaessa yksilöliikkeisiin. Muutaman kerran vedin syvään henkeä, puhalsin ulos ja mietin kuolevani siihen paikkaan. En tajua miten jännitti noin paljon, ei Häjyn kanssa eka koe näin paha ollut. Vaikka kovin tehokkaasti yritin suorituksemme pilata, koira pystyi toimimaan aika kivasti siitäkin huolimatta millaisessa lamaantuneessa, tänirä, vapina jännityksessä olin. Pieniä virheitä koira teki, sellaisia joita ei koskaan ole treeneissä tehnyt, mutta selittynee täysin minun jännittämisellä.

Paikalla makuussa piste lähti, kun ei meinannut nousta makuulta sivulle, ehkä siis liian vähän tehty näitä, kun olen todella paljon palkannut alas ennakoimisen estämiseksi. Seuraamisessa heti alku metreillä koira ennakkoi liikkeestä maahan menon ja jäi jälkeen, pysähdyksissä, ainakin toisessa jäi sivulle seisomaan, siitä piste menetykset. Hypyssä ja luoksetulossa ei tullutkaan eteen vaan teki pieni kierroksen ja kaarsi selän takaa sivulle. Hypyssä vielä meinasi käydä kehäsihteerin pöydän vieressä nuuhkaisemassa. Kaukoista lähti pisteitä, kun koiran keskittyminen herpaantui istu- maahan vaihdossa ja jouduin antamaan kaksois käskyn.
Kaikin puolin siis tyytyväinen koiran tekemiseen, ottaen myös koiran ikä huomioon, itseeni en niinkään, kun annoin jännitykselle vallan. Tuomarikin sanoi suorituksemme jälkeen, että on se hieno koira ja teknisestikin tosi osaava.  Jos seuraavassa kokeessa olisin minäkin rennompi. Joka tapauksessa ihan kelpo aloitus koeuralle. Vielä en tiedä kerätäänkö koulari alokkaasta vai mitä tehdään.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Hitokseen treeniä, videoita

Blogin suhteen motivaatio on löytynyt ja mielelläni taas istahdan alas ja kirjoittelen ajatuksen kanssa, tai välillä jutut tulee lennosta, mutta tulkoot. Me ollaan treenattu, treenattu ja vielä kerran treenattu, toivottavasti näitä treenipostauksia jaksatte lukea.

En edes muista, milloin viimeksi olen näin tiuhaan juossut pelloilla tamppaamassa ja ajamassa koirille jälkeä? Hyvä vaan, edetään ainakin ja nyt kun ohjatutkin alkoi, on huomattavasti mukavampaa lähteä jäljelle, kun on treeniseuraa ja juttelu kaveri. Kyllähän se mieltä lämmittää, kun muutkin kehuu koiraa, luo itselleenkin luottamusta siihen, että kyllä tää akka jotain oikein tekee.

Tänään tein 120metriä pitkän jäljen, ruokaa joka toisella, pidempään ruohikkoon vähän vähemmän. Pellolla kävi järkyttävä tuuli, mutta hyödynnettiin sitä, koira pääsi tai joutui ajamaan jälkeä myötätuleen sekä sivutuulessa. Pieni pyörähdys noin puolessa välissä jälkeä, mutten puuttunut siihen mitenkään, annoin koiran työskennellä ja ratkoa itse. Nopeasti lähti takaisin ajamaan jälkeä ja loppu jälki sujuikin moiteitta. Työskentelee myös paremmin, kun annan enemmän löysää.

Ollaan hinkattu myös tottista ja tokoa, ihan kunnolla. Aika kivalla mallillahan tuo jo on ja sunnuntaina tehtiin täysin kokeenomainen treeni, liikkuroituna. Liikkeiden välissä palkkasin koiran hillitysti kehuilla ja rapsutteluilla, tämä piti pakan kasassa ilman, että koiran liitokset repee.

Häjy pääsi sunnuntaina myös tokoilemaan vaikka ensin olin ajatellut etten ota sitä, kun luonnetesti oli ollut samana päivänä, mutta koira janosi päästä mukaan joten tulkoot. Häjyn kanssa pidit treenit lyhyenä, seuruuta suoristeltiin, hypittiin, kierrettiin ja pidettiin ihan vain hauskaa. Pitäisi katsella vähän kokeita jos löytyisi joku sopiva ulkokoe.

Häjyllekin pitäisi koittaa jälkeä tehdä enemmän, jos siitä saisi sille myös toisen tavoitteellisen lajin. Jotenkin se on vain jäänyt... Se ei ole ihan niin maavainuinen luontaisesti mitä Tara ja Rocky on, mutta siitä voisi ehkä saada peltojälki koiran. Kahtotaan.

Ollaan me sitten pyöräiltykin ja kikkaroitu, todettava on, että minulla on aivan surkeeksi päässyt kunto, pyöräily vielä on kivaa, mutta kikkaroinnissa meinasi kuolema iskeä hieman ennen kotia. Toisaalta, fiilis on aina todella hyvä urheilun jälkeen. Junnut on juosseet tosi mallikkaasti fillarinkin viedessä, varsinkin, kun pari viikkoa sitten pääsivät siihen ensimmäistä kertaa ikinä. Häjykään ei ole mitenkään oireillut noiden lenkkien jälkeen joten ihan hyvillä mielillä menty ja kasvatettu koirien ja minun kuntoa. Roksu pääsee varmaan pian taas myös pyörälenkille, kun loukkaantumisen jälkeen jalka alkaa olemaan jo hyvässä kunnossa eikä onnu enään.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Häjyn luonnetesti 16.4 Huittinen

Piipahdettiin tänään Häjyn kanssa luonnetestissä Huittisissa, samassa paikassa kuin muutama vuosi sitten Rockyn kanssa. Häjyn suhteen mitään ihmeempiä odotuksia ei ollut ja pitkään olin miettinyt ilmoitanko tuota sinne edes. Testi oli hyvinkin koiran oloinen ja näköinen, mitään ihmeempiä yllätyksiä ei tullut, muuta kuin kelkan kohdalla, tuo ei reagoinut siihen mitenkään, seisoi paikoillaan ja toljotti vain. Siinä vaiheessa väisti, kun kelkka oli jo aivan lähellä ja vedettiin suoraan Häjyä kohti, mutta palautui heti ja meni heti katsomaan sitä ja taisi koira todeta ettei tuossa ole mitään kummallista.

Siinä alkuhaastattelun aikana kerroin koirasta ja sanoin sen olevan suhteellisen paljon ohjaaja pehmeä ja testissäkin se näkyi, mm. puolutushalussa. Kun minä olen koiran kanssa, se toteaa, että tuo hoitaa homman, mun ei tartte. Uhan tullessa seisoi mun edessä kovin rauhallisena ja pari metriä ennen kuin toinen testaajista oli minun kohdalla uhkana, koira meni taakseni. Mutta terävyyttä löytyi, kun jäi yksin, se oikeesti ärisi, kun oli seinässä yksin ilman minua ja testaaja sanoi, että koiran silmistä näki, että se purisi jos uskaltaisi.

Pimeässä huoneessa ei ollut ongelmia, löysi luokseni ilman apuja ja pystyi toimimaan. Myöskään haalari ja tynnyri ei saanut koirassa kummempia reagtiota ja palautui niistä aika nopeasti. Kaikenkaikkiaan se palautui testistä hyvin ja oli kotona jo heti valmis tekemään jotain. Ihan erilainen mitä Rocky aikoinaan ja rehellisesti sanottuna, yllätyin, kun veti paremmat pisteet mitä Rocky ja Häjy toimi/palautui paremmin. Se oli vähän sellainen, että mikäs tässä, kun tuo akkakin on ihan rento ja rauhassa.

Häjyä ei myöskään hirveesti kiinnostanut leikkiä vieraiden ihmisten kanssa, eikä sitä juuri ne kiinnostanutkaan, kävi se kutsuttua moikkaamassa ja häippäs sitten mun luo katsomaan kysyvästi mitä tehtäis. Minun kanssa leikki ja taisteli, siitä kun vaivihkaa vaihdettiin paikkoja testaajan kanssa, leikki ja taisteli pienten äänitehosteiden kanssa.

Kaikinpuolin oli taas antoisa ja mielenkiintoinen testi, Taran kanssa sitten joskus myös.

Toimintakyky +1b kohtuullisen pieni
Terävyys +3 kohtuullinen, ilman jäljelle jäävää hyökkäys halua
Puolustushalu -1 haluton
Taisteluhalu +2b kohtuullisen pieni
Hermorakenne +1a hieman rauhaton
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättäytyvä
Laukasvarma +++
Näin ollen yhden miinuspisteen jälkeen kokonaispisteet 140.

Rockyn testin postaukseen pääsette tästä.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Kokeenomaista ja jälkeä

Lapsi sairastaa ja on nyt yöunillaan, mulla on aikaa istahtaa koneelle ja rustailla hieman treeni juttuja. Tänään on ollut kyllä kovin laiska ja saamaton olo, kun on ollaan vaan maattu sisällä, mutta ei sitä oikein kuumeisen lapsen kanssa voi ulos lähteä. Kivasti koiratkin, tai lähinnä junnut osanneet vaan olla vaikkei tehty yhtään mitään. Rocky on aina osannut sopeutua tälläisiinkiin päivin hyvin.

Kävin keskiviikkona tallomassa Taralle jäljen ja sen vanhentuessa ajeltiin kentälle treenaamaan. Taran kanssa ohjelmassa oli ottaa kokeenomainen ja katsoa mitä se tekee, kun palkkaa ei tipukkaan koko ajan. Häjyn kanssa taas keskityttiin suoristamaan seuruu, sillä se auraa taas ja alkaa painamaan eteen.
Taran kanssa aloitettiin seuruu pätkällä, josta jäävä, luoksetule, kapulan pito ja kaukot. Se nostaa hirveesti viettiä lisää, kun palkkaa ei tipu, mikä on ihan hyvä juttu, mutta toi myös ei toivottua käytöstä mukana. Se nimittäin haukkuu, ja haukkuu paljon. Pääasiassa liikkeiden väleissä, mutta kaukoissa jämehtyi maahan ja kun sen sain nostettua ylös, haukkui vaihdon aikana. Sinällään jos vaikka tokokoetta ajattelee, liikkeiden väleissä haukkuminen tiputtaa todennäköisesti vain kokonaisvaikutusta, mutta jos kokeessa haukkuu kaukojen vaihtojen välissä, tiputtaa toki pisteitä heti. Toki ehkä minun hieman hillitympi laumapalkka varmaan rauhoittaa tilannetta.

Kapulan pito paranee koko ajan, malttaa pitää ja nyt pari treeni kertaa on ollut mälväämättä kapulaa. Luoketulossakaan ei ongelmia, tulee valtavan lujaa ja pääasiassa suoraan.

Liikkeestä mahanmenonkaan kanssa ei ongelmia, mutta tämän jälkeen alkaa seuruussa pikkuisen ennakoimaan.
Häjyn kanssa tosiaan pääpaino oli seuruussa ja leikkimisessä. Seuruuseen otin raipan mukaan kokeiluun, josko sen avulla saataisiin paikka ja tekniikka korjattua. Hyvin tuottikin tulosta ja alkoi nopeasti suoristumaan. Otettiin vielä kaukoja ja hinkattiin seiso vaihtoa vaikka tällä hetkellä voittaja luokka tuntuu kovin kaukaiselta.

Ohjatuissa Häjy on kyllä ollut oikein pätevä ja ruudut sekä merkin kierrot on sujuneet ongelmitta. Kiertäminen varsinkin on edistynyt ihan hurjasti. Josko tässä kesän aikana rohkenis kokeeseen tuonkin kanssa taas.

Tottistelujen ja tokoilun jälkeen hurautettiin takaisin pellolle ajamaan Taralle jälki. Pikku musta veti kauheita sieppejä, kun otin sen autosta ja hetken aikaa mietin mitähän meidän jäljestä tulee. Käveltiin pikku hiljaa paalulle ja olin jo valmistautunut siihen, että tovi odotellaan ja haetaan oikea mielentila ennen kuin lähdetään ajamaan jälkeä, mutta mitä vielä. Muutamaa metriä ennen paalua koira laski nenän maahan, alkoi haistelemaan vimmatusti, mutta rauhallisella mielentilalla. Päätin etten tee muuta kuin heitän remmin jalkojen välistä ja annan koiran mennä sillä sen fokus oli täysin oikea.

Koira ajoi jäljen keskittyneesti ja rauhallisesti, sen verran varmistelin, että tarkistaa jokaisen askeleen. Ja se tuhina mikä pääsi, kun tuo ajoi jälkeä, ihan musiikkia korville. Jälki oli noin 95 metriä pitkä suoraa, ruokaa joka toisella askeleella. Jäljen loputtua koiralla oli vain ajatus jatkaa jäljestämistä, joten jotain on ainakin tehty oikein.


tiistai 11. huhtikuuta 2017

Hyvää synttäriä

Roksu viettää tänään synttäreitään, tyyppi täytti tänään jo 8v! Koira on elämänsä voimissaan, ollut koko ikänsä täysin terve, loukkaantumisia lukuunottamatta. Huumorintajuton tosikko, se kuvaa tuota koiraa parhaiten. Koskaan ei ole hirveämmin muiden koirien kanssa leikkinyt, pääasiassa kulkee omia reittejään välittämättä koirakavereistaan.

Treffattiin tänään Sinin ja koirien kanssa, päätin ottaa vain Rockyn mukaan, pääsisi sekin pitkästä aikaa ihan yksin juoksemaan kamujen kanssa. Siitä näki miten se oli onnellinen, sai lähteä vain minun kanssa. Pitäisi useamminkin, mutta jotenkin paljon helpompaa mennää koko lauman kanssa kerralla. Junnujen kanssa tulee kyllä hääräiltyä erikseen mm. treenien suhteen vaikka toisinaan molemmat saattaa olla mukana ja toinen vartoo autossa sen aikaa.

Ollaan siinä pisteessä jossa yhteistä aikaa on vähemmän jäljellä mitä takana, ajatuksena jo kauhistuttaa, mutta toivottavasti meillä on vielä vuosia jäljellä. Tara jäänee viimeiseksi kakaraksi jonka Rocky "opettaa" talon tavoille. Huoh, haikeeta.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Selkälausuntokin on täällä


Viimeinen viikko on mennyt aika pilvilinnoissa, kieltämättä sitä on ollut kovin hyvillä fiiliksillä Taran luustokuvista, selkäkin tuli nimittäin liitosta LTV0 ja VA0, joten ei muuta kuin kovaa käyttöä!

Suhteellisen aktiivisesti ollaan treenattu, puruja, tottista ja tokoa koetta silmällä pitäen. Puruissa koira etenee koko ajan ja onkin kovin pätevä jo pelkästään ikä huomioiden. Menee kiinni hyvin ja puree hyvin, ilman pienintäkään epäröintiä, puree täydellä suulla. Hirvittävän kiva laji ja nyt voi ihan huoletta harrastaa, nyt kun terveys on varmistunut, on IPO se päälaji, se on myös sen verran aikaa vievää, että tietää menevän kauan aikaa ennen kuin kokeeseen asti pääsee, mutta sitten joskus kun sen aika on, palkitsee se kaiken kovan työn. Haetaan sitä ennen koe kokemusta tokon puolelta ja mahdollisesti fh- kokeesta, mutta niihin on nyt aikaa, varsinkin jälkikokeisiin. Tokon SM- kisat kyllä pikkuisen houkuttelesi ja pienoinen ajatus ollut joskos ilmottaisi sinne, mutta katsotaan.

Ohjatut jälkitreenitkin alkaa tällä viikolla, kiva päästä välillä valvovan silmän alle treenailemaan ja oppimaan. Välillä kyllä mietin miten ihmeessä aika riittää kaikkeen, mutta onneksi mies tukee harrastusta, lapselle on hoitajia ja treeneihinkin voi ottaa mukaan.

Kaikin puolin treenit sujuu oikein mallikkaasti ja tuon kanssa on hirvittävän kivaa harrastaa. Hieno koira, myös kouluttajiemme mielestä, potkua ja potentiaalia riittää, nyt kun ohjaaja ei vain sössi koiraa. ;)
Häjynkin kanssa ollaan tokoiltu ja kyllä se on niin erilainen koira, mutta vilautellut taas hirvittävän hyvää tekemistä ja varmaan alkaisi olemaan jo koe mallilla, mutta itselle on nyt tullut pieni epävarmuus. Odottelen varmaan sen aikaa, että lähistölle ilmaantuisi ulkokoe jossa kävisi koittamassa.

Merkin kiertoon se on saanut hirveesti itseluottamusta ja tulee merkiltä vauhdilla luokse ilman minun apuja, mikä ihme siinä on, että tuppaa aina auttamaan liikaa vaikka koira kyllä osaa ja oppii itse hokaamalla sekä miettimällä asioita. Kaukoissa ollaan nyt seiso vaihto otettu uusien vinkkien kanssa, sivu palkat ja pieni koroke edessä sillä koiralla on hirvittävä tarve pyrkiä eteenpäin minun luokse. Loppuun saatiin kyllä oikein mallikas vaihto, vaikka "este" edestä otettiin pois.

Häjy on myös ilmoitettu luonnetestiin, pitkään kyllä pähkäilin vienko vai en, mutta ajattelin, että viedään nyt ja katsotaan mitä se tekee, itellä on taas omat oletukset miten koira toimii tietyissäkin tilanteissa, mutta ainahan ne tuppaa yllättämään. Mitään huippu pisteitä en todellakaan odota, eikä se koiraa muuta vaikka nollaisi koko testin. Sama koira se silti on.
Mitäs muille kuuluu? 

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Luustokuvissa

Nyt oli Taran vuoro päästä luustokuviin, olin odotellut kuvia hyvin rauhallisin ja luottavaisin mielin, mutta voi pojat miten alkoi vatsassa perhoset lentelemään maanantaina jo pelkästä ajatuksesta. Tämä tiistai aamu vasta jäätävä olikin, Häjyn jälkeen kuvia jännitti todella paljon. Sitä vaan toivoi, että kun vihdoin on toimiva peli, se olisi myös terve. Halusin, että koiralta otetaan lonkat, kyynäret, ltv ja va, spondari haetaan sitten joskus myöhemmin, kun ikäkin on riittävä.
Ventelän arvion mukaan kuvat lähti liittoon B/B 0/0 LTV0 ja VA0. Mua jännitti niin paljon, että kädet tärisi hulluna vielä siinä vaiheessa, kun koira oli viety takaisin autoon, kaivoin puhelinta ja soitin kasvattajalle.

Juuri tuli myös liitolta tulos B/B 0/0! Olin tehnyt omakoiran kautta lähetteen jo aiemmin ja liiton tulos saatiin siis samana päivänä, muutaman tunnin kuluttua kuvauksesta. Olen tällä hetkellä niin onnellinen, että tekisi mieli itkeä! Miten hienoa, kun on terve koira ja vielä harrastusominaisuuksiltaan loistava. Hiton iso kiitos Viiville!