torstai 22. kesäkuuta 2017

Esineilmaisua

Sain BH- kokeesta kauheen buustin jäljen suhteen ja tällä viikolla ollaan ahkeroitu, oman kunnon mukaan sillä mulle puski angiina sunnuntai-iltana.. Olen ymmällään miten nopea tuo koira on oppimaan, ehkä myös itse kehittynyt ja osaa paremmin sekä selkeämmin opettaa koiraa, mutta sillä on takana pari esineilmaisu treeniä. Keskiviikkona otin riskin ja jätin jäljelle muutaman esineen, merkkasin maamerkkejä itselleni muistiin jotta muistan mihin niitä jätin. Jäljestäminen alkoi hyvin, mutta pikku musta on alkanut olemaan rinsessaa ja liina jalkojen välissä häiritse työskentelyä liikaa ja jäljen ajaminen kärsi paljon. En tiedä tekeekö tuo juoksua vai miten liina on yht'äkkiä alkanut noin kovin häiritsemään. Nartut...

Ensimmäinen esine lähestyi ja valmistuin itse antamaan koiralle vielä käskyn, mutta pöh, sehän ilmaisi mukisematta. Vähän yllätyin itsekin ja ei muuta kuin ruokaa koiralle ääntä kohden. Heti alusta alkaen olen lähtenyt opettamaan koiralle, että esinettä tuijotetaan, eikä aleta kääntyilemään minua kohti ja hyvin on oppi mennyt perille. Ilmaisee suhteellisen suoraan ja aika nopeasti. Pikkuisen jäi kauas, mutta uskoisin olevan helposti korjattavissa tuolle. Koira ilmaisi kaikki jäljellä olevat esineet hyvin ja ilman apuja, tuntui alun liina hässäkän jälkeen saaneen myös varmuutta loppua kohden esineistä. Tästä lähin ajetaan jälki niin ettei liina mene jalkojen välistä, ainakin toistaiseksi.
Tykkään tuosta koirasta äärimmäisen paljon ja tällä hetkellä en osaa kuvitella käteeni enään sopivampaa koiraa. Tuntuu, että tässä on terveyden ja harrastusominaisuuksien puolesta kaikki mitä toivoin, kun Viivin kanssa juteltiin josko Tara meille tulisi. Heräteostos jota en kadu!

Täytän kalenteriani loppukesän ja syksyn puolesta aika tehokkaasti, joten aika haipakkaa on luvassa ja pientä reissailua. Onneksi mies ja sukulaiset mahdollistaa tämän koirahullun aivotukset ja ideat. Tokon rotumestaruuksiin päätin Taran ilmoittaa ja nyt odotan ilmoittautumisen aukeamista, OnniDog'17 on ihan pian myös jo täällä! Meillä päivät tulee täyttymään pääasiassa Taran kanssa peltojäljen merkeissä. Tulenpa toteuttamaan syksyn aikana myös pitkäaikais mietinnät, mutta niistä lisää vasta myöhemmin.
Alaosastolla on myös syksyllä IPO- koe johon on tietysti "pakko" mennä paikanpäälle talkoilemaan ja katsomaan suorituksia. Mekin vielä joskus niihin karkeloihin osallistutaan, toivottavasti. Sitten joskus.... Koira olisi varmaan ohjaajaa nopeammin valmis. Ennen sitä kisataan muiden lajien parissa, tokoon voisi yrittää lyötää motivaatiota ja hiota avoinluokka tuolle pikku hiljaa koevalmiiksi. Peltojälkeä yritetään treenailla niin paljon kuin mahdollista jotta FH1 pääsisi koittamaan parin vuoden sisään.

Näillä ajatuksilla toivotan jokaiselle ihanaa ja turvallista juhannusta!
(Instagramista voit seurata paremmin meidän arkisia touhuja, löydät nimellä: Luuhullut)

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Taran BH-koe

Me käytiin tänään Taran kanssa piipahtamassa BH- kokeessa. Perjantaina otettiin vielä pieni treeni ja lauantai meni lapsen synttäreitä juhliessa joten koira sai väliin pienin huilin. Eilen illalla alkoi pikkuisen perhosia lentelemään kaaviota kerratessani. Aamusti heräsin suhteellisen rentona, mutta ajaessani kohti koepaikkaa alkoi jännitys nousta.

Arpaonni suosi meidät heti toiseen pariin ja tottiksen aloituksella. Kentälle käveltäessäni, pientä alamäkeä, mietin selviänkö kierimättä alas, jalkoihin tärräsi paljon ja koira taisteli kanssa pallolla. Pienet leikit ja valmistelut josta kentälle. Koira oli alusta saakka hyvin mukana vaikka jännitinkin paljon! Koira teki juuri tasoisensa seuraamisen, remmissä seuruun toisessa täyskäännöksessä hämääntyi jostain ja oli lähdössä tekemään täyskäännöstä sivulla, kun normaalisti kiertää (saksalainen täyskäännös). Muuten en sitten keksikkään mitään mitä koira olisi voinu tehdä paremmin.

Tara teki kaiken tasonsa mukaan, se jaksaa hyvin ja nostattaa viettiä, kun palkkaa ei tulekkaan koko ajan. Jäävät ok, luoksetulossa jäi omaan pikkuisen turhan kauas, siirtymä perusasentoon ok, paikka makuu ok. Pikku musta totteli kokeen kirkkaasti läpi ja itselle jäi todella hyvä fiilis sillä koira teki kaiken juuri sillä tasolla mihin se pystyy. Tuomari kehui koiraa tempperamentiseksi ja potentiaalisesti, jota minä ohjaan hyvin ja meillä on hyvä suhde.

Kovasti toi taas luottamusta lisää ja kotiin ajellessa mietin, oisko seuraava tavoite tokon rotumestaruuksiin osallistuminen? Nyt vaan myös tahkomaan jälkeä urakalla jotta kokeeseen päästäisiin lähi tulevaisuudessa. Vitsi, mä ole onnelline!

Olin kuulemma ollut kovin kalpea ja miettineet koska pyörryn. :D Nyt makaan sohvalla, orastavan pää kivun kanssa, sama juttu kuin tokokokeen jälkeen. Taidan tässä hetken olla, katsoa jakson tai pari vamppyyripäiväkirjoja sitten lähteä ulos.
"Voitontahdon näät silmistä.
Kaikki on mahdollista niin kauan ku riittää kipinää."

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Arkemme tää

Lähdettiin perjantaina extempore siskoni kanssa ajelemaan keski-suomea kohti ja viettämään mökkiviikonloppua. Mukanamme oli junnut ja lapsi, en tohtinut laittaa lasta viikonlopuksi hoitoon, kun vasta totuttelee päiväkodissa oloon. Toisaalta myös likka on niin helppo ja kiltti, että mikä siinä.
Mökkimme oli pieni ja vaatimaton, mutta riitti meille. Pääasia on, että saunomaan pääsee ja mahdollisuuksien mukaan myös uimaan. Kyllähän se talviturkki lähti minulta ja siskoltani, lapsi tykkäsi hieman kahlata aivan rannan tuntumassa.

Alunperin miksi edes lähdettiin oli lauantainen koulutuspäivä jossa oli kolme Taran sisarusta. Me emme tällä kertaa koirakkopaikkaa ottaneet sillä alunperin en ollut lopulta edes lähdössä koko reissuun. Siinä mitä yhden kierroksen aikana näki, oli mielenkiintoista huomata miten erilaisia sisaruksetkin voivat olla, tai eipä tuo nyt yllätyksenä loppujen lopuksi tule. Onhan ihmisissäkin eroja sisarusten kesken.

Eniten nautin rennosta olosta mökkeillen ja tyttöjen kesken vietetystä laatuajasta. Molempina iltana me kaikki kolme simahdimme hyvin nopeasti eikä pitkään tullut valvottua.
Junnut nautti minkä kerkesivät rennosta vapaana olosta ja reippaasti yli puolet ajasta ne juoksikin vedessä, milloin kahlaamassa ja milloin uiden.

Kaikki saatiin ottaa rennosti ja nyt nokat suuntaa pikku hiljaa kohti BH- koetta. Vielä ainakin rauhallisin mielin, katsotaan sitten koepäivänä vieläkö on seesteinen fiilis.

Arjen rytmittäminen on välillä ollut hankalaa sillä olen päässyt nauttimaan kymmentuntisista työpäivistä, vieläpä niin, että olen kirjaimellisesti koko päivän ollut töissä. Aamusti ei ehdi juuri mitään ja illalla on ollut niin poikki, että on rojahtanut vain sohvalle. Noin pitkiä päiviä ei ihan onneksi joka päivä ole. Eiköhän rutiinit tästä pikku hiljaa lutviudu sujuvaksi.

Lukijoitakin on jo tovin ollut päälle parisataa ja lupaamani my week on koko ajan siirtynyt. Juhannusviikolla voisi olla hyvä tämä kuvata, kun kerkeää tekemään jotain sillä työvuorolista näyttää minilomaa, joten päivissä on varmaan muutakin sisältöä kuin töitä ja kotona hillumista. Pientä ohjelmaa meillä on tuolle viikolle suunnitteilla ja siinä on hyvää aikaa treenata koirienkin kanssa ihan kunnolla niin saisi sitäkin videolle mukaan.

Ihanaa kesän alkua!

torstai 1. kesäkuuta 2017

Onnellinen

Vietän tällä hetkellä vapaa päivää, on toisinaan ihan kiva välillä olla vapaalla viikollakin. Oltiin sovittu treeni kaverin kanssa tälle päivälle treffit koiria treenaten. Potkii itseäkin persuksille oikeesti lähteä treenaamaan muutenkin kuin ohjattuihin sillä viime aikoina olen ollut hieman laiska itsenäisten treenien suhteen. Ja kiva aloittaa päivä treenamalla koirat!

Joskin aamu ei alkanut kovin näppärästi ja hetken mietin pystynkö edes treenamaan, astuin nimittäin isovarpaani naulaan. Sitkeesti päätin koittaa, eihän sitä pakko olisi jos tuntuisi pahalta, mutta treenatessa ei tuntunut yhtään.
Taran kanssa treenailtiin BH juttuja ja varmisteltiin paikkamakuuta, se siellä kyllä pysyy, mutta jos jotain ei kestä niin toisen koirakon luoksetuloa, mutta maanantain treenien jälkeen ei hievahtanutkaan, joten eiköhän se siellä nyt pysy. Uskottava se kai on jo vihdoin ja viimein ettei koiralla ole ongelmia kaaviota suorittaa. Maanantaina sain potkun persuksille ja nyt on koira kokeeseen ilmoitettu. Luottavaisin mielin mennään, pitää vain yrittää saada jännitys pidettyä kurissa ettei ota valtaa. Tara ei onneksi hirveän voimakkaasti reagoi minun jännittämiseen.

Puruissa ollaan nyt vähän vaihtelevasti päästy käymään, yleensä kyllä edes kerran viikkoon, mutta välillä osuu molemmille päiville iltavuoro tai työt loppuu niin etten ehdi paikalle sillä ajomatkoihin menee noin tunti per suunta. Koira etenee joka tapauksessa hyvin ja hallinta pelittää koko ajan paremmin.
Häjynkin kanssa alkaa treenit luistamaan taas, hiiva ongelmaa ei enään ole, toistaiksesi ja koira voi hyvin. Nämä kaikki näkyy mm. treenamisessa, jännä miten paljon hiivakin huonontaa koiran oloa. Nyt se alkaa olemaan sellainen, että voisi pikku hiljaa ajatella jotain koetta. Pientä viilaamista vain ensin, käsky kävi taas, että minun pitää vähentää koiran auttamista, joka näkyy myös nyt ruudussa, olen auttanut sitä aina heti enkä antanut ratkoa ensin itse. Ruutuun on nyt myös haettu parempaa paikkaa, jottei se valu liian eteen ja ota riskiä, että jalat tulee yli ruutunauhan.

Kaukoissa on nyt teho treenattu seiso vaihtoja ja pikku hiljaa etenee, tahtoo välillä vieläkin tulla eteenpäin vaikka palkka on takana tai sivulla. Pääasia nyt kuitenkin treeneissä on ollut, että koiralla on oikeasti kivaa, vaikka se ampuisi välillä vähän yli, mutta niin kauan on tahkottu huonon mielentilan ja terveyden kanssa, että nautitaan nyt tästä.